Päivystykset täynnä terveitä potilaita

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri Aamulehden jutun Acutan päivystyksestä. Poika satuttanut jalkansa koulussa. Vaikutti kuvassa varsin pirteältä. Tietty voi olla murtuma mutta iloisen näköisenä poseerasi. Onko kynnys tuonne päivystykseen menoonkin alentunut?

On alentunut. Kyllä päivystykseen tullaan hyvinkin kiireettömien vaivojen vuoksi. Nyt alkaa Joulusesonki ja sanon vaan, että välttäkää päivystystä, jos suinkin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalan päivystyksen menevän potilaan kriteerit:

Läheisesi ei hengitä tai et saa häntä hereille

Kova rintakipu

Voimakas hengenahdistus tai hengitysvaikeus

Äkilliset halvausoireet

Kouristelu

Isot vammat ja luun murtumat

Voimakkaat kivut

Runsas verenvuoto

Tajunnantason lasku, äkillinen sekavuus

Korkea kuume (>38) alle kolmekuisella lapsella

Allerginen reaktio

Myrkytys

Silmävamma

Psykoosi- ja maniaoireet

Kuolemantoiveet, itsemurha-ajatukset

Suuri osa sinne menevistä EI täytä kriteereitä joten kyllä vika on myös ihmisissä jotka ruuhkauttavat päivystykset.

Meidän terveysaseman ajanvarauksessa ainakin lukee, että koska takaisinsoittopalvelu on niin ruuhkautunut, pitää ottaa yhteys päivystykseen, jos ei saa yhteydenottoa ja asia vaatii kiireellistä hoitoa.

Niin. Ja silloin sun pitää ihan itse miettiä onko oireesi päivystyshoitoa vaativa asia. Vai menetkö ruuhkauttamaan päivystystä jossa hoito on tarkoitettu infarkti-, monivammapotilaille tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Tämä taas vaatisi niin isoa muutosta, ettei se tule ikinä onnistumaan. Juttelimme työpaikalla vasta siiitä, että miten tulevina vuosina pystymme oleman tukena iäkkäille vanhemmillemme kun he asuvat satojen kilometrien päässä. Tällainen tilanne on varmasti lähes puolelle meidän 100 hengen organisaatiossa. Työtä ei pysty tekemään etänö ja vaikka pystyisikin, ei se esim. muistisairaan kanssa onnistu. Emme voi kaikki jäädä osa-aikatyöhönkään, kun mistä työnantaja saa tässä tilanteessa korvaavat työntekijät. Ei voi irrisanoutuakaan. Toki senkin kohta voisi tehdä, kun ei varmasti ikinä pääse eläkkeelle, vaikka onkin vuosikymmeniä maksanut työeläkemaksuja. Tulevaisuuss pelottaa.

Jutellaan niiden läheisten kanssa voi vaikka he olisi satojen kilometrien päässä. Ja kyllä meillä on turvattomuutta paljon ihan siksi että naapuriin ei pidetä yhteyttä. Joko se naapuri on vanhuksen mielestä liian etäällä jotta siitä olisi turvaa tai sitten sitä vain ei muuten tunneta. Läheisten vika tietenkään ei ole myöskään se että sieltä omasta kodista joka koetaan turvattomaksi ei haluta muuttaa yhteisöllisempään asumismuotoon edes silloin kun sitä turvattomuutta on. Suomalainen haluaa pärjätä yksin ja halutaan myös että siitä läheisestä tai naapurista ei ole mitään vaivaa. Ei tuohon ole oikein apua mistään vastaanottoajoista. Asennemuutostakin on näköjään turha odottaa.

Tuo ei koske vain vanhuksia. Suomessa nykyisin esim lastenhoitoavuksi tuntuu kelpaavan ainoastaan lasten isovanhemmat. Kun omat (nyt jo yli kolmekymppiset ) lapseni olivat pieniä, lastenhoitoavuksi tai vaikka jos oli sairaana, kaupassakäyntiavuksi, pyydettiin usein naapureita. Homma oli yleensä vastavuoroista eikä aina sitäkään. Olin parikymppinen lapseton sinkku, kun yksi naapurini kerran soitti ovikelloa ja kysyi, voisinko vahtia hänen isompaa lastaan sillä aikaa, kun vie pienemmän lapsensa lääkäriin. Vähän hämmästyin, kun ei oltu kuin naamatuttuja, mutta sopihan se mulle. Pari tuntia meni ihan kivasti 5-vuotiaan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Ei se läheisten välittäminekään välttämättä auta, jos ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä liikkumaan ja hoitamaan itse omia asioitaan. Ainakin moni oma iäkäs sukulainen on tottunut suurimman osan elämästään siihen, että terveyskeskuslääkäriin on aina pääsyt, oli vaiva mikä tahansa. He kokevat saaneensa huonoa palvelua, jos ovat saaneet esim. lääkityksen hoitajan kautta ja haluavat aina varalta lääkärin puheille, koska ovat yksinkertaisesti siihen tottuneet. Omat sukulaiseni ovat varmasti osin turhankin käyneet vaatimassa lääkäriaikoja tai rasittamassa päivystystä pikku vaivoillakin.

Itse sitä on jo opiskelija- ja työterveyshuollossa tottunut siihen, että moni vaiva hoitui hoitajan kautta. Myös joku digivastaanotton lääkärin kanssa ei heille käy (vaikka olen tarjoutunur hoitamaan ns. tekniikan) kun pitää päästä näkemään kasvotusten.

Olisko toimiva systeemi perustaa hoitajan vastaanotto, jossa digiyhteyden päässä on lääkäri. Ajat vartin välein ja tässä saisi vaivat hoidettua helposti lääkärin ja hoitajan kanssa.

Korkeakaan kuume perusterveellä aikuisella ei ole mikään syy mennä päivystykseen, jos ei ole mitään vakavampaa oiretta, esim. hengenahdistusta, tai niskajäykkyyttä jne. Voi siellä kotona ottaa buranaa ja panadolia ja levätä.

Voisiko joku kertoa, siis sellainen perusterve joka ihan yskän takia sinne tunkee, että onko syynä lääkärintodistus, vai miksi sinne mennään turhaan istumaan ja odottamaan?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Ei se läheisten välittäminekään välttämättä auta, jos ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä liikkumaan ja hoitamaan itse omia asioitaan. Ainakin moni oma iäkäs sukulainen on tottunut suurimman osan elämästään siihen, että terveyskeskuslääkäriin on aina pääsyt, oli vaiva mikä tahansa. He kokevat saaneensa huonoa palvelua, jos ovat saaneet esim. lääkityksen hoitajan kautta ja haluavat aina varalta lääkärin puheille, koska ovat yksinkertaisesti siihen tottuneet. Omat sukulaiseni ovat varmasti osin turhankin käyneet vaatimassa lääkäriaikoja tai rasittamassa päivystystä pikku vaivoillakin.

Itse sitä on jo opiskelija- ja työterveyshuollossa tottunut siihen, että moni vaiva hoitui hoitajan kautta. Myös joku digivastaanotton lääkärin kanssa ei heille käy (vaikka olen tarjoutunur hoitamaan ns. tekniikan) kun pitää päästä näkemään kasvotusten.

Olisko toimiva systeemi perustaa hoitajan vastaanotto, jossa digiyhteyden päässä on lääkäri. Ajat vartin välein ja tässä saisi vaivat hoidettua helposti lääkärin ja hoitajan kanssa.

Asennettavan tuokin on että on totuttu siihen että apua saa paremmin muualta kuin läheisiltä. Tosin jos ei haluta auttaa edes läheisiä niin miksi haluttaisiin auttaa ventovieraita? Asenteet Suomessa ei ole kehittynyt kuin siihen suuntaan että ketään ei haluta auttaa eikä ihmisistä pitäisi olla mitään vaivaa toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Ei se läheisten välittäminekään välttämättä auta, jos ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä liikkumaan ja hoitamaan itse omia asioitaan. Ainakin moni oma iäkäs sukulainen on tottunut suurimman osan elämästään siihen, että terveyskeskuslääkäriin on aina pääsyt, oli vaiva mikä tahansa. He kokevat saaneensa huonoa palvelua, jos ovat saaneet esim. lääkityksen hoitajan kautta ja haluavat aina varalta lääkärin puheille, koska ovat yksinkertaisesti siihen tottuneet. Omat sukulaiseni ovat varmasti osin turhankin käyneet vaatimassa lääkäriaikoja tai rasittamassa päivystystä pikku vaivoillakin.

Itse sitä on jo opiskelija- ja työterveyshuollossa tottunut siihen, että moni vaiva hoitui hoitajan kautta. Myös joku digivastaanotton lääkärin kanssa ei heille käy (vaikka olen tarjoutunur hoitamaan ns. tekniikan) kun pitää päästä näkemään kasvotusten.

Olisko toimiva systeemi perustaa hoitajan vastaanotto, jossa digiyhteyden päässä on lääkäri. Ajat vartin välein ja tässä saisi vaivat hoidettua helposti lääkärin ja hoitajan kanssa.

Jos niitä hoitajia vain olisi. Nykyisin kukaan ei halua kuunnella suomalaisten jatkuvaa valittamista edes työkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Ei se läheisten välittäminekään välttämättä auta, jos ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä liikkumaan ja hoitamaan itse omia asioitaan. Ainakin moni oma iäkäs sukulainen on tottunut suurimman osan elämästään siihen, että terveyskeskuslääkäriin on aina pääsyt, oli vaiva mikä tahansa. He kokevat saaneensa huonoa palvelua, jos ovat saaneet esim. lääkityksen hoitajan kautta ja haluavat aina varalta lääkärin puheille, koska ovat yksinkertaisesti siihen tottuneet. Omat sukulaiseni ovat varmasti osin turhankin käyneet vaatimassa lääkäriaikoja tai rasittamassa päivystystä pikku vaivoillakin.

Itse sitä on jo opiskelija- ja työterveyshuollossa tottunut siihen, että moni vaiva hoitui hoitajan kautta. Myös joku digivastaanotton lääkärin kanssa ei heille käy (vaikka olen tarjoutunur hoitamaan ns. tekniikan) kun pitää päästä näkemään kasvotusten.

Olisko toimiva systeemi perustaa hoitajan vastaanotto, jossa digiyhteyden päässä on lääkäri. Ajat vartin välein ja tässä saisi vaivat hoidettua helposti lääkärin ja hoitajan kanssa.

Asennettavan tuokin on että on totuttu siihen että apua saa paremmin muualta kuin läheisiltä. Tosin jos ei haluta auttaa edes läheisiä niin miksi haluttaisiin auttaa ventovieraita? Asenteet Suomessa ei ole kehittynyt kuin siihen suuntaan että ketään ei haluta auttaa eikä ihmisistä pitäisi olla mitään vaivaa toisilleen.

Mä tulkitsin tuon edellisen kirjoittajan kommentin vähän toisin. Jos siis ei kelpaa sairaanhoitajalta saatu resepti vaan pitää nimenomaan saada tavata lääkäri, ei tällainen henkilö saa haluamaansa apua kampaajalta, lvi-asentajalta eikä edes dippainssiltä. Hän haluaa tavata lääkärin ja jos kukaan läheisistä ei ole ammatiltaan lääkäri, ei läheisiltä voi saada haluamaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Korkeakaan kuume perusterveellä aikuisella ei ole mikään syy mennä päivystykseen, jos ei ole mitään vakavampaa oiretta, esim. hengenahdistusta, tai niskajäykkyyttä jne. Voi siellä kotona ottaa buranaa ja panadolia ja levätä.

Voisiko joku kertoa, siis sellainen perusterve joka ihan yskän takia sinne tunkee, että onko syynä lääkärintodistus, vai miksi sinne mennään turhaan istumaan ja odottamaan?!

En kuulu kysymyksesi kohderyhmään, mutta jos terveyskeskukseen ei pääse ja työantaja vaatii lääkärintodistuksen sairaslomasta, voisin kuvitella, että päivystykseen joutuu menemään saadakseen lääkärintodistuksen. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Ei se läheisten välittäminekään välttämättä auta, jos ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä liikkumaan ja hoitamaan itse omia asioitaan. Ainakin moni oma iäkäs sukulainen on tottunut suurimman osan elämästään siihen, että terveyskeskuslääkäriin on aina pääsyt, oli vaiva mikä tahansa. He kokevat saaneensa huonoa palvelua, jos ovat saaneet esim. lääkityksen hoitajan kautta ja haluavat aina varalta lääkärin puheille, koska ovat yksinkertaisesti siihen tottuneet. Omat sukulaiseni ovat varmasti osin turhankin käyneet vaatimassa lääkäriaikoja tai rasittamassa päivystystä pikku vaivoillakin.

Itse sitä on jo opiskelija- ja työterveyshuollossa tottunut siihen, että moni vaiva hoitui hoitajan kautta. Myös joku digivastaanotton lääkärin kanssa ei heille käy (vaikka olen tarjoutunur hoitamaan ns. tekniikan) kun pitää päästä näkemään kasvotusten.

Olisko toimiva systeemi perustaa hoitajan vastaanotto, jossa digiyhteyden päässä on lääkäri. Ajat vartin välein ja tässä saisi vaivat hoidettua helposti lääkärin ja hoitajan kanssa.

Asennettavan tuokin on että on totuttu siihen että apua saa paremmin muualta kuin läheisiltä. Tosin jos ei haluta auttaa edes läheisiä niin miksi haluttaisiin auttaa ventovieraita? Asenteet Suomessa ei ole kehittynyt kuin siihen suuntaan että ketään ei haluta auttaa eikä ihmisistä pitäisi olla mitään vaivaa toisilleen.

Mä tulkitsin tuon edellisen kirjoittajan kommentin vähän toisin. Jos siis ei kelpaa sairaanhoitajalta saatu resepti vaan pitää nimenomaan saada tavata lääkäri, ei tällainen henkilö saa haluamaansa apua kampaajalta, lvi-asentajalta eikä edes dippainssiltä. Hän haluaa tavata lääkärin ja jos kukaan läheisistä ei ole ammatiltaan lääkäri, ei läheisiltä voi saada haluamaansa. 

Kyllähän sekin on asennetta että vain se mun mielestä oikea ammattiapu kelpaa. Jos selkää kolottaa siihen ei kelpaa kehotus käydä hieronnassa tai lisätä liikuntaa. Pitää päästä lääkärin määräämään tutkimukseen, eikä sekään aina sovi että määräyksen tekisi joku muu kuin lääkäri, koska aina ennenkin on lääkäri sen määrännyt, "aina" on näin toimittu pakkohan niin on toimia jatkossakin.. Asenteita on erittäin vaikea muuttaa edes yksilö tasolla saati sitten yhteiskunnallisesti.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Ei se läheisten välittäminekään välttämättä auta, jos ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä liikkumaan ja hoitamaan itse omia asioitaan. Ainakin moni oma iäkäs sukulainen on tottunut suurimman osan elämästään siihen, että terveyskeskuslääkäriin on aina pääsyt, oli vaiva mikä tahansa. He kokevat saaneensa huonoa palvelua, jos ovat saaneet esim. lääkityksen hoitajan kautta ja haluavat aina varalta lääkärin puheille, koska ovat yksinkertaisesti siihen tottuneet. Omat sukulaiseni ovat varmasti osin turhankin käyneet vaatimassa lääkäriaikoja tai rasittamassa päivystystä pikku vaivoillakin.

Itse sitä on jo opiskelija- ja työterveyshuollossa tottunut siihen, että moni vaiva hoitui hoitajan kautta. Myös joku digivastaanotton lääkärin kanssa ei heille käy (vaikka olen tarjoutunur hoitamaan ns. tekniikan) kun pitää päästä näkemään kasvotusten.

Olisko toimiva systeemi perustaa hoitajan vastaanotto, jossa digiyhteyden päässä on lääkäri. Ajat vartin välein ja tässä saisi vaivat hoidettua helposti lääkärin ja hoitajan kanssa.

Asennettavan tuokin on että on totuttu siihen että apua saa paremmin muualta kuin läheisiltä. Tosin jos ei haluta auttaa edes läheisiä niin miksi haluttaisiin auttaa ventovieraita? Asenteet Suomessa ei ole kehittynyt kuin siihen suuntaan että ketään ei haluta auttaa eikä ihmisistä pitäisi olla mitään vaivaa toisilleen.

Mä tulkitsin tuon edellisen kirjoittajan kommentin vähän toisin. Jos siis ei kelpaa sairaanhoitajalta saatu resepti vaan pitää nimenomaan saada tavata lääkäri, ei tällainen henkilö saa haluamaansa apua kampaajalta, lvi-asentajalta eikä edes dippainssiltä. Hän haluaa tavata lääkärin ja jos kukaan läheisistä ei ole ammatiltaan lääkäri, ei läheisiltä voi saada haluamaansa. 

Nimenomaan tätä tarkoitin. Jos olkapäätä kolottaa, niin ei minusta valtiotieteiden maisterina ole siihen apua, kuten ei myöskään opettaja-siskostanikaan. Toki olisimme auttaneet mm. digiasioinnissa tai vieneet vaikka läheiseen kaupunkiin yksityiselle. Uskon, että vanhemmilla ihmisillä syynä nimenomaan asenne, kun on totuttu eri systeemiin. Jos terveyskeskuksessa vastassa on nuori lääkäri, niin sekään ei ole välttämättä hyvä juttu, kun eihän sellainen voi vielä osata. Oikeasti hänellä voi olla paljon parempi tietotaito kuin pari vuotta sitten eläköityneellä tutulla lääkärillä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Ei se läheisten välittäminekään välttämättä auta, jos ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä liikkumaan ja hoitamaan itse omia asioitaan. Ainakin moni oma iäkäs sukulainen on tottunut suurimman osan elämästään siihen, että terveyskeskuslääkäriin on aina pääsyt, oli vaiva mikä tahansa. He kokevat saaneensa huonoa palvelua, jos ovat saaneet esim. lääkityksen hoitajan kautta ja haluavat aina varalta lääkärin puheille, koska ovat yksinkertaisesti siihen tottuneet. Omat sukulaiseni ovat varmasti osin turhankin käyneet vaatimassa lääkäriaikoja tai rasittamassa päivystystä pikku vaivoillakin.

Itse sitä on jo opiskelija- ja työterveyshuollossa tottunut siihen, että moni vaiva hoitui hoitajan kautta. Myös joku digivastaanotton lääkärin kanssa ei heille käy (vaikka olen tarjoutunur hoitamaan ns. tekniikan) kun pitää päästä näkemään kasvotusten.

Olisko toimiva systeemi perustaa hoitajan vastaanotto, jossa digiyhteyden päässä on lääkäri. Ajat vartin välein ja tässä saisi vaivat hoidettua helposti lääkärin ja hoitajan kanssa.

Asennettavan tuokin on että on totuttu siihen että apua saa paremmin muualta kuin läheisiltä. Tosin jos ei haluta auttaa edes läheisiä niin miksi haluttaisiin auttaa ventovieraita? Asenteet Suomessa ei ole kehittynyt kuin siihen suuntaan että ketään ei haluta auttaa eikä ihmisistä pitäisi olla mitään vaivaa toisilleen.

Mä tulkitsin tuon edellisen kirjoittajan kommentin vähän toisin. Jos siis ei kelpaa sairaanhoitajalta saatu resepti vaan pitää nimenomaan saada tavata lääkäri, ei tällainen henkilö saa haluamaansa apua kampaajalta, lvi-asentajalta eikä edes dippainssiltä. Hän haluaa tavata lääkärin ja jos kukaan läheisistä ei ole ammatiltaan lääkäri, ei läheisiltä voi saada haluamaansa. 

Kyllähän sekin on asennetta että vain se mun mielestä oikea ammattiapu kelpaa. Jos selkää kolottaa siihen ei kelpaa kehotus käydä hieronnassa tai lisätä liikuntaa. Pitää päästä lääkärin määräämään tutkimukseen, eikä sekään aina sovi että määräyksen tekisi joku muu kuin lääkäri, koska aina ennenkin on lääkäri sen määrännyt, "aina" on näin toimittu pakkohan niin on toimia jatkossakin.. Asenteita on erittäin vaikea muuttaa edes yksilö tasolla saati sitten yhteiskunnallisesti.

Juu, tuon kyllä ymmärrän ja olen samaa mieltä kanssasi. Mutta aiemmassa tosiaan oli kyse lääkkeen saamisesta, joka oli saatu sairaanhoitajalta, mutta se ei kelvannut, koska asian hoiti vain sairaanhoitaja, Monella iäkkäämmällä lääkäri on kingi ja hoitaja vain lääkärin pikkuapulainen. Ja halutaan tavata nimenomaan se kingi eikä pikkuapulaista. Ja osittain tähän vaikuttaa sekin, että aiemmin nimenomaan lääkäri tutki ja päätti kaikesta.  Iäkkäämpien on vaikea hyväksyä, että nyt homman hoitaa hoitaja, joka ainostaan konsultoi tarvittaessa lääkäriä. Iäkkään potilaan näkökulmasta hänen vaivaansa vähätellään, jos hän tapaa ainoastaan hoitajan. Ei ymmärretä tai ei ainakaan hyväksytä, että monia aiemmin vain lääkäreillä olleita työtehtäviä on siirretty hoitajille. Asennekysymys tottakai.

Mitä tulee noin muuten tuohon läheisiltä kysymiseen, niin ei mun vahempani koskaan kysy terveysasioistaan arkkitehtityttäreltään vaan aina sairaanhoitajatyttäreltään. Jos mun siskoni kehottaisi vanhempiani vaikka varaamaan ajan hierojalle, mun vanhempani soittaisi silti mulle ja haluaisi varmistaa, pitäisikö varata aika hierojalle. Vaan sama se on muunkin lähisuvun kanssa eli multa kysytään terveyteen liittyvistä asioista ja siskoltani taas rakentamiseen yms liittyvistä asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Ei se läheisten välittäminekään välttämättä auta, jos ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä liikkumaan ja hoitamaan itse omia asioitaan. Ainakin moni oma iäkäs sukulainen on tottunut suurimman osan elämästään siihen, että terveyskeskuslääkäriin on aina pääsyt, oli vaiva mikä tahansa. He kokevat saaneensa huonoa palvelua, jos ovat saaneet esim. lääkityksen hoitajan kautta ja haluavat aina varalta lääkärin puheille, koska ovat yksinkertaisesti siihen tottuneet. Omat sukulaiseni ovat varmasti osin turhankin käyneet vaatimassa lääkäriaikoja tai rasittamassa päivystystä pikku vaivoillakin.

Itse sitä on jo opiskelija- ja työterveyshuollossa tottunut siihen, että moni vaiva hoitui hoitajan kautta. Myös joku digivastaanotton lääkärin kanssa ei heille käy (vaikka olen tarjoutunur hoitamaan ns. tekniikan) kun pitää päästä näkemään kasvotusten.

Olisko toimiva systeemi perustaa hoitajan vastaanotto, jossa digiyhteyden päässä on lääkäri. Ajat vartin välein ja tässä saisi vaivat hoidettua helposti lääkärin ja hoitajan kanssa.

Asennettavan tuokin on että on totuttu siihen että apua saa paremmin muualta kuin läheisiltä. Tosin jos ei haluta auttaa edes läheisiä niin miksi haluttaisiin auttaa ventovieraita? Asenteet Suomessa ei ole kehittynyt kuin siihen suuntaan että ketään ei haluta auttaa eikä ihmisistä pitäisi olla mitään vaivaa toisilleen.

Mä tulkitsin tuon edellisen kirjoittajan kommentin vähän toisin. Jos siis ei kelpaa sairaanhoitajalta saatu resepti vaan pitää nimenomaan saada tavata lääkäri, ei tällainen henkilö saa haluamaansa apua kampaajalta, lvi-asentajalta eikä edes dippainssiltä. Hän haluaa tavata lääkärin ja jos kukaan läheisistä ei ole ammatiltaan lääkäri, ei läheisiltä voi saada haluamaansa. 

Kyllähän sekin on asennetta että vain se mun mielestä oikea ammattiapu kelpaa. Jos selkää kolottaa siihen ei kelpaa kehotus käydä hieronnassa tai lisätä liikuntaa. Pitää päästä lääkärin määräämään tutkimukseen, eikä sekään aina sovi että määräyksen tekisi joku muu kuin lääkäri, koska aina ennenkin on lääkäri sen määrännyt, "aina" on näin toimittu pakkohan niin on toimia jatkossakin.. Asenteita on erittäin vaikea muuttaa edes yksilö tasolla saati sitten yhteiskunnallisesti.

Joskus ihan huvittaa, että miten lääkäreiden ajatellaan olevan varsinaisia ihmeiden tekijöitä. Ihan vasta oli viisikymppinen kollegakin tuohtunut, kun oli mennyt valittamaan työterveyslääkärille selkäänsä ja lääkäri ei ollut sanonut vaivaan oikeastaan mitään, vaan oli tehnyt lähetteen fysioterapeutille. Asia oli hänen mielestään huonosti hoidettu. Oli käynyt muutaman kerran jossain käsittelyssä ja saanut jumppa ohjeita. Vaiva ei varmasti myöskään parane jos hän ei ole itse valmis tekemään mitään, vaan vapaa-aika menee lähinnä television ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Ei se läheisten välittäminekään välttämättä auta, jos ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä liikkumaan ja hoitamaan itse omia asioitaan. Ainakin moni oma iäkäs sukulainen on tottunut suurimman osan elämästään siihen, että terveyskeskuslääkäriin on aina pääsyt, oli vaiva mikä tahansa. He kokevat saaneensa huonoa palvelua, jos ovat saaneet esim. lääkityksen hoitajan kautta ja haluavat aina varalta lääkärin puheille, koska ovat yksinkertaisesti siihen tottuneet. Omat sukulaiseni ovat varmasti osin turhankin käyneet vaatimassa lääkäriaikoja tai rasittamassa päivystystä pikku vaivoillakin.

Itse sitä on jo opiskelija- ja työterveyshuollossa tottunut siihen, että moni vaiva hoitui hoitajan kautta. Myös joku digivastaanotton lääkärin kanssa ei heille käy (vaikka olen tarjoutunur hoitamaan ns. tekniikan) kun pitää päästä näkemään kasvotusten.

Olisko toimiva systeemi perustaa hoitajan vastaanotto, jossa digiyhteyden päässä on lääkäri. Ajat vartin välein ja tässä saisi vaivat hoidettua helposti lääkärin ja hoitajan kanssa.

Asennettavan tuokin on että on totuttu siihen että apua saa paremmin muualta kuin läheisiltä. Tosin jos ei haluta auttaa edes läheisiä niin miksi haluttaisiin auttaa ventovieraita? Asenteet Suomessa ei ole kehittynyt kuin siihen suuntaan että ketään ei haluta auttaa eikä ihmisistä pitäisi olla mitään vaivaa toisilleen.

Mä tulkitsin tuon edellisen kirjoittajan kommentin vähän toisin. Jos siis ei kelpaa sairaanhoitajalta saatu resepti vaan pitää nimenomaan saada tavata lääkäri, ei tällainen henkilö saa haluamaansa apua kampaajalta, lvi-asentajalta eikä edes dippainssiltä. Hän haluaa tavata lääkärin ja jos kukaan läheisistä ei ole ammatiltaan lääkäri, ei läheisiltä voi saada haluamaansa. 

Kyllähän sekin on asennetta että vain se mun mielestä oikea ammattiapu kelpaa. Jos selkää kolottaa siihen ei kelpaa kehotus käydä hieronnassa tai lisätä liikuntaa. Pitää päästä lääkärin määräämään tutkimukseen, eikä sekään aina sovi että määräyksen tekisi joku muu kuin lääkäri, koska aina ennenkin on lääkäri sen määrännyt, "aina" on näin toimittu pakkohan niin on toimia jatkossakin.. Asenteita on erittäin vaikea muuttaa edes yksilö tasolla saati sitten yhteiskunnallisesti.

Joskus ihan huvittaa, että miten lääkäreiden ajatellaan olevan varsinaisia ihmeiden tekijöitä. Ihan vasta oli viisikymppinen kollegakin tuohtunut, kun oli mennyt valittamaan työterveyslääkärille selkäänsä ja lääkäri ei ollut sanonut vaivaan oikeastaan mitään, vaan oli tehnyt lähetteen fysioterapeutille. Asia oli hänen mielestään huonosti hoidettu. Oli käynyt muutaman kerran jossain käsittelyssä ja saanut jumppa ohjeita. Vaiva ei varmasti myöskään parane jos hän ei ole itse valmis tekemään mitään, vaan vapaa-aika menee lähinnä television ääressä.

Tuohon on ihan yksinkertainen selitys. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli ihan tavallista, että lääkäri määräsi vaivaan kuin vaivaan jotain lääkettä. Muistan kasarilta, miten monet käyttivät flunssaisia lapsiaan yksityislääkärillä, koska terveyskeskuslääkärit eivät määränneet lapselle lääkkeitä. Haluttiin mihin tahansa virusflunssaan aina antibioottikuuri ja yksityislääkäreiltä sai reseptin aina, mutta terveyskeskuslääkäreiltä ei. Viimeisen noin 10 vuoden aikana on esimerkiksi kipulääkkeiden määräämistä reilusti vähennetty. Selkäkipuun tosiaan saa - jos hyvin käy - lähetteen fyssarille. Potilas kuitenkin haluaisi reseptin jotain vahvaa kipulääkettä. Ihan kuten joskus aikoinaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista ihmisistä ei puhuta realistisesti, koska ovat niin iso sakki: heidät kun suututtaa, eivät enää äänestä sinua tai käytä palveluitasi. Ovat myös ainoita, joilla on kunnollista ostovoimaa jäljellä, koska velattomat talot jne., joten kaikki mielistelevät niitä minkä kerkeävät. Myytti eläkeläisten köyhyydestä on yksi tämmöinen asia, sitä hoetaan kuin mitäkin totuutta, mutta se ei kestä lainkaan tarkempaa tarkastelua. Oikeasti vanhojen ihmisten asema Suomessa on hyvä, parempi kuin osalla nuoremmista. Silti ovat aina ekana valittamassa kaikesta ja vihaavat yli kaiken etenkin lapsiperheitä. 

Toisessa ketjussa hyvä esimerkki tästä, kun joku säälii "herttaista rouvaa" ja paheksuu sitä, ettei kotipalvelu suostu auraamaan tämän kotipihaa. Nuoremmat ihmiset eivät ole saaneet mitään palvelua kotiin enää vuosikymmeniin, joten eivät edes oleta tuollaista. Sitten taas keski-ikäiset ja tätä vanhemmat kokevat että tottakai yhteiskunta maksaa heille tuon ja tuon palvelun. Ja niinhän siinä usein käykin.

Kannatta kadehtia ja haukkua vanhukset lyttyyn. He eivät ole täällä puolestaan puhumassa. No toisaalta nämä ulostulot menevät hukkaan, kun he eivät näitä näe. Katkero!

Ei minun tarkoituksena ole kyllä lainkaan haukkua. Mutta esim. esimerkiksi appiukko olisi varmasti saanut nopeammin apua kipeään polveensa esim. varaamalla ajan kotinsa vieressä työskentelevälle yksityiselle fysioterapeutille. Nyt joku oli tuon puolen vuoden rallin jälkeen käskenyt pitää polvi tukea, josta sitten olikin apua. Samoin kummitäti on valittanut jännitysniskaa niin kauan kuin muistan. Fysioterapiaan ja hierontaan ei voi mennä ainakaan omalla kustannuksella eikä oma-aloitteisesti.

Ei se että ihminen pystyy istumaan odotushuoneessa, kerro  totuutta.

Kun rintasyövästä toipuva äitini sai kipuja, puhelimessa käskettiin tulla päivystykseen. Äiti luki siellä kirjaa ja näytti varmaan turhaan tulleelta terveeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalan päivystyksen menevän potilaan kriteerit:

Läheisesi ei hengitä tai et saa häntä hereille

Kova rintakipu

Voimakas hengenahdistus tai hengitysvaikeus

Äkilliset halvausoireet

Kouristelu

Isot vammat ja luun murtumat

Voimakkaat kivut

Runsas verenvuoto

Tajunnantason lasku, äkillinen sekavuus

Korkea kuume (>38) alle kolmekuisella lapsella

Allerginen reaktio

Myrkytys

Silmävamma

Psykoosi- ja maniaoireet

Kuolemantoiveet, itsemurha-ajatukset

Suuri osa sinne menevistä EI täytä kriteereitä joten kyllä vika on myös ihmisissä jotka ruuhkauttavat päivystykset.

Meidän terveysaseman ajanvarauksessa ainakin lukee, että koska takaisinsoittopalvelu on niin ruuhkautunut, pitää ottaa yhteys päivystykseen, jos ei saa yhteydenottoa ja asia vaatii kiireellistä hoitoa.

Niin. Ja silloin sun pitää ihan itse miettiä onko oireesi päivystyshoitoa vaativa asia. Vai menetkö ruuhkauttamaan päivystystä jossa hoito on tarkoitettu infarkti-, monivammapotilaille tms.

On esimerkiksi tulehduksia joihin tarvitaan antibioottihoito ja sitä varten pitää päästä lääkäriin. Terveysasemalle ei pääse kuin taakaisinsoittopalvelun kautta kuukausien päästä joten ainoiksi vaihtoehdoiksi jää yksityinen lääkäriasema tai päivystys. Toki moni valitsee yksityisen, mutta herää kysymys että miksi meillä sitten on julkinen terveydenhoito jos se ei ole käytettävissä. Ja miksi tällaista pitää rahoittaa verorahoillaan. Hallitus nosti entisestään yksityiselle menon kynnystä poistamalla kela-korvauksen. Oliko tämä ihan loppuun saakka harkittua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Ei se läheisten välittäminekään välttämättä auta, jos ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä liikkumaan ja hoitamaan itse omia asioitaan. Ainakin moni oma iäkäs sukulainen on tottunut suurimman osan elämästään siihen, että terveyskeskuslääkäriin on aina pääsyt, oli vaiva mikä tahansa. He kokevat saaneensa huonoa palvelua, jos ovat saaneet esim. lääkityksen hoitajan kautta ja haluavat aina varalta lääkärin puheille, koska ovat yksinkertaisesti siihen tottuneet. Omat sukulaiseni ovat varmasti osin turhankin käyneet vaatimassa lääkäriaikoja tai rasittamassa päivystystä pikku vaivoillakin.

Itse sitä on jo opiskelija- ja työterveyshuollossa tottunut siihen, että moni vaiva hoitui hoitajan kautta. Myös joku digivastaanotton lääkärin kanssa ei heille käy (vaikka olen tarjoutunur hoitamaan ns. tekniikan) kun pitää päästä näkemään kasvotusten.

Olisko toimiva systeemi perustaa hoitajan vastaanotto, jossa digiyhteyden päässä on lääkäri. Ajat vartin välein ja tässä saisi vaivat hoidettua helposti lääkärin ja hoitajan kanssa.

Asennettavan tuokin on että on totuttu siihen että apua saa paremmin muualta kuin läheisiltä. Tosin jos ei haluta auttaa edes läheisiä niin miksi haluttaisiin auttaa ventovieraita? Asenteet Suomessa ei ole kehittynyt kuin siihen suuntaan että ketään ei haluta auttaa eikä ihmisistä pitäisi olla mitään vaivaa toisilleen.

Mä tulkitsin tuon edellisen kirjoittajan kommentin vähän toisin. Jos siis ei kelpaa sairaanhoitajalta saatu resepti vaan pitää nimenomaan saada tavata lääkäri, ei tällainen henkilö saa haluamaansa apua kampaajalta, lvi-asentajalta eikä edes dippainssiltä. Hän haluaa tavata lääkärin ja jos kukaan läheisistä ei ole ammatiltaan lääkäri, ei läheisiltä voi saada haluamaansa. 

Kyllähän sekin on asennetta että vain se mun mielestä oikea ammattiapu kelpaa. Jos selkää kolottaa siihen ei kelpaa kehotus käydä hieronnassa tai lisätä liikuntaa. Pitää päästä lääkärin määräämään tutkimukseen, eikä sekään aina sovi että määräyksen tekisi joku muu kuin lääkäri, koska aina ennenkin on lääkäri sen määrännyt, "aina" on näin toimittu pakkohan niin on toimia jatkossakin.. Asenteita on erittäin vaikea muuttaa edes yksilö tasolla saati sitten yhteiskunnallisesti.

Joskus ihan huvittaa, että miten lääkäreiden ajatellaan olevan varsinaisia ihmeiden tekijöitä. Ihan vasta oli viisikymppinen kollegakin tuohtunut, kun oli mennyt valittamaan työterveyslääkärille selkäänsä ja lääkäri ei ollut sanonut vaivaan oikeastaan mitään, vaan oli tehnyt lähetteen fysioterapeutille. Asia oli hänen mielestään huonosti hoidettu. Oli käynyt muutaman kerran jossain käsittelyssä ja saanut jumppa ohjeita. Vaiva ei varmasti myöskään parane jos hän ei ole itse valmis tekemään mitään, vaan vapaa-aika menee lähinnä television ääressä.

Juuri tämä!! Nykyisin lääkäri ohjaa fyssarille joka on asiantuntija noissa asioissa. Ihmiset ei kertakaikkiaan tajua että vaivan eteen täytyy tehdä itsekkin töitä parantuakseen.

Liike on lääke ja se pätee moneen vaivaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakaan kuume perusterveellä aikuisella ei ole mikään syy mennä päivystykseen, jos ei ole mitään vakavampaa oiretta, esim. hengenahdistusta, tai niskajäykkyyttä jne. Voi siellä kotona ottaa buranaa ja panadolia ja levätä.

Voisiko joku kertoa, siis sellainen perusterve joka ihan yskän takia sinne tunkee, että onko syynä lääkärintodistus, vai miksi sinne mennään turhaan istumaan ja odottamaan?!

En kuulu kysymyksesi kohderyhmään, mutta jos terveyskeskukseen ei pääse ja työantaja vaatii lääkärintodistuksen sairaslomasta, voisin kuvitella, että päivystykseen joutuu menemään saadakseen lääkärintodistuksen. 

Silloin mennään terveysaseman päivystykseen, ei sairaalan päivystykseen.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni työnantajille pitäisi määrätä lisämaksu joka kerta, kun työntekijän pitää hakea sairauslomatodistus flunssaan, ripuliin, päänsärkyyn tai muuhun vastaavaan vaivaan, joissa fiksuissa työpaikoissa riittää omailmoitus. Tuokin kuormittaa terveydenhoitoa valtavasti. Mikään ei ole yhtä tyhmää kuin istuttaa ihmistä tunteja päivystyksessä tai terveyskeskuksessa yhden lapun takia.

Niitä saikkulappuja ei pitäisi julkisella kirjoittaa lainkaan, vaan työnantajan pitäisi kustantaa työntekijälle käynti yksityisellä sitä varten.