Keski-ikäisenä sinkkumiehenä olen sitä mieltä, että parinvalinnassa...
...kannattaisi onnistua ensimmäisellä kierroksella. Minä en onnistunut.
Minulla oli nuorena sekä kauniita että fiksuja tyttöjä ja naisia, jotka kohtelivat minua hyvin, mutta hylkäsin heidät etsiessäni aina parempia vaihtoehtoja.
Nyt kun ikää on jo viitisen kymmentä, tarjonta on kovin pientä ja vaatimatonta. Vaikka ulkonäköseikat tässä iässä alkavat olla toissijaisia ja ennen kaikkea ratkaisee luonne, niin silti tahtoisin enintään kevyesti ylipainoisen naisystävän, koska itse olen onnistunut syömisiäni tarkkailemalla ja liikuntaa harrastamalla pysymään normaalipainossa.
Omasta kokemuksestani sanoisin, että kannattaa miettiä kumppanin valintaa järjellä jo nuorena. Myöhemmin kumppanin löytäminen on vaikeaa.
Nuorena on myös helpompi kasvaa yhteen toisen kanssa. Vanhempana kummallakin on vaikeasti yhteen sovitettavaa henkistä painolastia.
Kommentit (126)
Miehenkuva kirjoitti:
Lisään vielä, että ei minulla kysymys ole pelkästä ylipainosta, koska annan paljon enemmän anteeksi ylipainoisille naisille, jotka harrastavat aktiivisesti liikuntaa ja osoittavat siinä suorituskykynsä. Jos vaelluksella on mukana ylipainoinen nainen, joka osoittaa pystyvänsä kantamaan sitkeästi painavaa rinkkaa, hänestä tulee heti paljon viehättävämpi.
Sama liittyy ravintoon. Jos näen, että nainen syö perusterveellisesti eikä mätä jatkuvasti herkkuja, niin heti hänestä tulee viehättävämpi, vaikka olisikin ylipainoinen.
Mutta sellainen sohvalle lösähtänyt kaikkialle autolla tai julkisilla kulkeva tunnesyöjä jotenkin vain pistää vastaan.
Ovathan ruokailutottumukset aika tärkeitä suhteessa, eivätkä mikään pinnallinen asia. Minä en ainakaan haluaisi rakasta, joka tuhoaa kohoaan myrkyllisellä ruualla - raju ilmaus, mutta sitähän transrasvat ja fruktoosisiirappi ovat.
Minäminäminä. Sen takia olet sinkku.
Minä haluan. Minä sitä ja minä tätä. Millä lailla huomioit sen mahdollisen kumppanin?
Miehenkuva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva että noinkin voi käydä. Minun tuttavapiirissäni eronneet ovat löytäneet uuden pysyvän kumppanin helposti, mutta täällä on ollut paljon tekstejä, joissa valitetaan, ettei onnistu. Omakohtaista kokemusta ei siis ole.
Onnistumista täytyy tarkastella pitemmällä aikavälillä. Joillekin löytäminen on helppoa, mutta pitäminen vaikeaa.
Minä tahtoisin loppuelämän suhteen, joten olen kranttu.
Kranttu kannattaa ehdottomasti olla. Ystäväpiiriini ei kovin monta eronnutta kuulu, joten otos on pieni.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan. Minä sitä ja minä tätä. Millä lailla huomioit sen mahdollisen kumppanin?
Pirun kranttuja ovat naisetkin, mikä on myös tutkimuksin osoitettu. Esimerkiksi deittinettipalveluissa mies saattaa huudella vähän joka naisen perään, mutta naiset ohittavat suurimman osan miehistä edes mahdollisuutta antamatta.
Naisilla on oikeus kranttuuteensa, mutta ei keski-ikäinen mieskään enää suostu juoksemaan joka metkun perässä.
Parisuhteessa kummankin täytyy sekä antaa että saada.
Läski on ikuista kirjoitti:
Se nuorena ja hoikkana löydetty lyylikin voi muuttua tonnikeijuksi vuosikymmenien saatossa.
Miksi teillä miehillä on aina vaan huoli naisten painosta ja ulkonäöstä? Miksi ette keskitä tätäkin energiaa omasta painosta ja ulkonäöstä huolehtimiseen? 3/4 teistä miehistä on ylipainoisia. Kävisi flaksi teilläkin paremmin, kun ette olisi läskejä. Jopa nuorista miehistä puolet on lihavia, eli ne ensimmäisellä kierroksella olevat.
Läski on ikuista kirjoitti:
Se nuorena ja hoikkana löydetty lyylikin voi muuttua tonnikeijuksi vuosikymmenien saatossa.
Entä sitten? Ainakin on päässyt kokemaan nuoren ja kauniin naisen rakkauden ja vartalon pitkän aikaa.
Kyllähän kaikki myös kuolevat lopulta, joten miksi edes elää; Sama logiikka ku sulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on paljon hoikkia nuorempia ja sinun ikäisiä naisia vapaana. Ehkä etsit väärästä paikasta, kokeile toisia paikkoja. Kai jokin kiinnostus voisi teidät yhdistää, vaikka urheilu tms.
Paljon hoikkia vapaana? Yli 40-vuotiaista 3/4 on vähintään ylipainoisia, ja 4/5 parisuhteessa. Tämä tarkoittaa, että vapaana olevia normaalipainoisia löytyy noin 5% ikärymästä.
Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että kyllähän se paino paljon ulkonäköön vaikuttaa. Sekä miehillä että naisilla.
Tällaisena keski-ikäisenä naisena mietin vain, että mikä sitten on se ylipainon turn off -raja 40 - 50 -kymppisillä? Oma bmi 25, eli nippa nappa alle ylipainon , mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ei tätä kroppaa kyllä bikineihin enää voisi pukea. Näin ollen miellän itseni kyllä lievästi ylipainoiseksi.
Onpa surullista, että olet normaalipainoisenakin noin huonolla itsetunnolla varustettu. Minulla on todella nätti vartalo, kurvikas, mutta myös hieman ylipainoinen ja katselen sitä rakkaudella. Seksissä ja seksuaalisuudessa oman kehon rakastaminen ja kunnioittaminen on yhtä tärkeää kuin kumppanin vartalon. Näin itse ajattelen, että olisi varmaan vaikea nauttia seksistä, jos häpeäisi omaa vartaloaan niin paljon, ettei voisi edes bikineitä pukea. Minä näen itseni bikineissä oikein herkullisena ja miellyttävänä, joten kuka on saanut aikaan sen, että ajattelet noin rumasti itsestäsi? Vai onko se vain yritys vaikuttaa vaatimattomalta?
Älä huoli, itsetuntoni on ihan kohdallaan. Olen kuitenkin realisti ja näen itseni sellaisena kun olen. :)
Omaa kehoaan voi pitää vaikka kuinka ihanana, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että parisuhteessa ulkonäöllä on seksuaalisen haluttavuuden kannalta alussa paljon merkitystä. Sen vuoksi tässä kyselin, että mitä ns. normaalipainoisella keski-ikäisenä tarkoitetaan? Parikymppinen hoikka / normaalipainoinen nimittäin on yleensä eri näköinen mitä 40 - 50 -vuotias hoikka / normaalipainoinen.
Hyvä jos koet oman itsetuntosi olevan hyvä, mutta tekstisi edelleen viestii siitä, että näet itsesi muiden silmin ja haet arvostusta sieltä. En koskaan sanoisi näin kenellekään reaalielämässä, mutta täällä se on mahdollista, en näe sinua, en toivottavasti loukkaa, vaan kerron vain havaintoni.
Realismi on myös sitä, että makuja on monia. Ei viehättävyys myöskään ole iästä kiinni. Yleispätevää vastausta kysymykseesi ei ole olemassa, vaan se mielestäni heijastelee omia huoliasi vanhenemisen ja ulkonäön muuttumisen suhteen.
ps. Paitsi terveysnäkökulmasta eli onko sinulla vyötäröä? Normaalipainoisellakin näkee usein keskivartalolihavuutta eli viskeraalista rasvaa, jonka mittaamiseen tarvitaan mitta vyötäröltä. Jos taas ylipainoa on niin että se haittaa terveyttä, sen näkee silmilläkin ilman BMI:tä.
Tämä vyötärön erottuminen taitaa kyllä olla yksi melko hyvä mittari naisille.
Toinen tapa on seistä selkä suorana ja katsoa varpaita kohden. Mikäli maha näkyy rintojen "takaa", niin on hyvä hetki hieman katsoa syömisiään. Tämän tavan minulle opetti nykyään jo 90 -kymppinen tätini ja täytyy sanoa, että se sopii kyllä lähes kaikille kehotyypille. :)
Miehenkuva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan. Minä sitä ja minä tätä. Millä lailla huomioit sen mahdollisen kumppanin?
Pirun kranttuja ovat naisetkin, mikä on myös tutkimuksin osoitettu. Esimerkiksi deittinettipalveluissa mies saattaa huudella vähän joka naisen perään, mutta naiset ohittavat suurimman osan miehistä edes mahdollisuutta antamatta.
Naisilla on oikeus kranttuuteensa, mutta ei keski-ikäinen mieskään enää suostu juoksemaan joka metkun perässä.
Parisuhteessa kummankin täytyy sekä antaa että saada.
Niin, miehille kelpaa kunhan on pillu. Sitten rullaan itkemään kun vaan ne läskivalaat tykkäävät, miksi en saa tykkäyksiä nuorilta megabeibeiltä,kun pesen hampaani,käyn töissä ja pelaan sähkyä. Yhyy.
Vierailija kirjoitti:
Läski on ikuista kirjoitti:
Se nuorena ja hoikkana löydetty lyylikin voi muuttua tonnikeijuksi vuosikymmenien saatossa.
Miksi teillä miehillä on aina vaan huoli naisten painosta ja ulkonäöstä? Miksi ette keskitä tätäkin energiaa omasta painosta ja ulkonäöstä huolehtimiseen? 3/4 teistä miehistä on ylipainoisia. Kävisi flaksi teilläkin paremmin, kun ette olisi läskejä. Jopa nuorista miehistä puolet on lihavia, eli ne ensimmäisellä kierroksella olevat.
Kyllä minä naisena näen suomalaisten lihomisen ihan sukupuoleen katsomatta. Eikä se kyllä kaunista mitenkään ole, kun sukupuoleen katsomatta omppu -vartaloisina kuljetaan.
Mutta minua on tässäkin ketjussa jo epäilty mieheksi, joten se siitä... :)))
Vierailija kirjoitti:
Läski on ikuista kirjoitti:
Se nuorena ja hoikkana löydetty lyylikin voi muuttua tonnikeijuksi vuosikymmenien saatossa.
Entä sitten? Ainakin on päässyt kokemaan nuoren ja kauniin naisen rakkauden ja vartalon pitkän aikaa.
Kyllähän kaikki myös kuolevat lopulta, joten miksi edes elää; Sama logiikka ku sulla
Olen juuri sellainen hoikka, sporttinen lyyli, joka on muuttunut ylipainoiseksi, ei sentään tonnikeijuksi, mutta silti. Ihmeellistä kyllä, mies tuntuu rakastavan minua yhtä lailla, ellei enemmänkin kuin nuorena.
Mutta tilanne toki olisi erilainen, jos hän tapaisi minut vasta nyt. Olen tätä kysynyt, ja hän tietty vastasi, että rakastuisi heti kuten nuorenakin kävi. Hah! Hän on niin suloinen! Eilenkin sanoi, että sä olet niin ihanan kaunis kun sä laitat tuon huivin kaulaasi :D (lentoemäntämalli silkkihuivilla) Siis voin kuvitella, miten häntä jahdattaisiin sinkkumarkkinoilla, kun on niin ihana ja komeakin vielä.
Miehenkuva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva että noinkin voi käydä. Minun tuttavapiirissäni eronneet ovat löytäneet uuden pysyvän kumppanin helposti, mutta täällä on ollut paljon tekstejä, joissa valitetaan, ettei onnistu. Omakohtaista kokemusta ei siis ole.
Onnistumista täytyy tarkastella pitemmällä aikavälillä. Joillekin löytäminen on helppoa, mutta pitäminen vaikeaa.
Minä tahtoisin loppuelämän suhteen, joten olen kranttu.
Sama täällä. Sen takia ei kannata ottaa miestä / naista jolle jokin ulkonäköpiirre on se ratkaiseva tekijä. Kaikilla ulkonäkö muuttuu ajan saatossa. Lyhyeksihän ne suhteet jäävät jos edellytetään että toinen pysyy saman painoisena ja näköisenä vuosikymmenet ja jätetään toinen jos näin ei käy.
Itse siis löysin rakkauden vasta viisikymppisenä ja eipä tuo varmaan ainakaan ulkonäkömuutoksiin enää kaadu.
Vierailija kirjoitti:
Miehenkuva kirjoitti:
Lisään vielä, että ei minulla kysymys ole pelkästä ylipainosta, koska annan paljon enemmän anteeksi ylipainoisille naisille, jotka harrastavat aktiivisesti liikuntaa ja osoittavat siinä suorituskykynsä. Jos vaelluksella on mukana ylipainoinen nainen, joka osoittaa pystyvänsä kantamaan sitkeästi painavaa rinkkaa, hänestä tulee heti paljon viehättävämpi.
Sama liittyy ravintoon. Jos näen, että nainen syö perusterveellisesti eikä mätä jatkuvasti herkkuja, niin heti hänestä tulee viehättävämpi, vaikka olisikin ylipainoinen.
Mutta sellainen sohvalle lösähtänyt kaikkialle autolla tai julkisilla kulkeva tunnesyöjä jotenkin vain pistää vastaan.
Ovathan ruokailutottumukset aika tärkeitä suhteessa, eivätkä mikään pinnallinen asia. Minä en ainakaan haluaisi rakasta, joka tuhoaa kohoaan myrkyllisellä ruualla - raju ilmaus, mutta sitähän transrasvat ja fruktoosisiirappi ovat.
Onhan se niinkin, mutta terveysstandarditkin vaihtelevat, jotkut pitävät ketoruokavaliota terveellisenä, jotkut vähärasvaista jne.
Miehenkuva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan. Minä sitä ja minä tätä. Millä lailla huomioit sen mahdollisen kumppanin?
Pirun kranttuja ovat naisetkin, mikä on myös tutkimuksin osoitettu. Esimerkiksi deittinettipalveluissa mies saattaa huudella vähän joka naisen perään, mutta naiset ohittavat suurimman osan miehistä edes mahdollisuutta antamatta.
Naisilla on oikeus kranttuuteensa, mutta ei keski-ikäinen mieskään enää suostu juoksemaan joka metkun perässä.
Parisuhteessa kummankin täytyy sekä antaa että saada.
Sen kyllä huomaa kun mies huutelee vähän joka naisen perään, ei sellainen ole viehättävää eikä herätä kiinnostusta kuin niissä kaikkein epätoivoisimmissa.
Vierailija kirjoitti:
Miehenkuva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan. Minä sitä ja minä tätä. Millä lailla huomioit sen mahdollisen kumppanin?
Pirun kranttuja ovat naisetkin, mikä on myös tutkimuksin osoitettu. Esimerkiksi deittinettipalveluissa mies saattaa huudella vähän joka naisen perään, mutta naiset ohittavat suurimman osan miehistä edes mahdollisuutta antamatta.
Naisilla on oikeus kranttuuteensa, mutta ei keski-ikäinen mieskään enää suostu juoksemaan joka metkun perässä.
Parisuhteessa kummankin täytyy sekä antaa että saada.
Sen kyllä huomaa kun mies huutelee vähän joka naisen perään, ei sellainen ole viehättävää eikä herätä kiinnostusta kuin niissä kaikkein epätoivoisimmissa.
Miehenä kuitenkin koen, että minua syytetään sekä siitä, että kukaan ei kelpaa, että siitä, että jokainen kelpaa.
Miehenkuva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenkuva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan. Minä sitä ja minä tätä. Millä lailla huomioit sen mahdollisen kumppanin?
Pirun kranttuja ovat naisetkin, mikä on myös tutkimuksin osoitettu. Esimerkiksi deittinettipalveluissa mies saattaa huudella vähän joka naisen perään, mutta naiset ohittavat suurimman osan miehistä edes mahdollisuutta antamatta.
Naisilla on oikeus kranttuuteensa, mutta ei keski-ikäinen mieskään enää suostu juoksemaan joka metkun perässä.
Parisuhteessa kummankin täytyy sekä antaa että saada.
Sen kyllä huomaa kun mies huutelee vähän joka naisen perään, ei sellainen ole viehättävää eikä herätä kiinnostusta kuin niissä kaikkein epätoivoisimmissa.
Miehenä kuitenkin koen, että minua syytetään sekä siitä, että kukaan ei kelpaa, että siitä, että jokainen kelpaa.
Outoa. Naisille se on tuttua että joillekin miehille ei kelpaa mikään, joillekin kaikki. Kummallista että sinä koet molempien koskevan sinua ja syyllistyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä sitä että jos en nyt kelpaa jollekin ulkonäköni takia niin miten kelpaisin jos olisin tavannut hänet nuorena, hoikkana ja kauniina ja vanhentunut ja ikääntynyt vuosien varrella. Hänhän jättäisi minut ulkonäköni muututtua, jos se kerran on hänelle niin tärkeä asia.
Joten parempi etten tavannut häntä nuorena vaan nyt, jolloin voin etsiä mieluummin miehen jolle tämänikäinen ulkonäköni kelpaa.
Ja hän sitten jättää sinut 70-vuotiaana, kun hiuksesi harmaantuu, naama roikkuu ja keho rupsahtaa lopullisesti...?
Vierailija kirjoitti:
Miehenkuva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenkuva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan. Minä sitä ja minä tätä. Millä lailla huomioit sen mahdollisen kumppanin?
Pirun kranttuja ovat naisetkin, mikä on myös tutkimuksin osoitettu. Esimerkiksi deittinettipalveluissa mies saattaa huudella vähän joka naisen perään, mutta naiset ohittavat suurimman osan miehistä edes mahdollisuutta antamatta.
Naisilla on oikeus kranttuuteensa, mutta ei keski-ikäinen mieskään enää suostu juoksemaan joka metkun perässä.
Parisuhteessa kummankin täytyy sekä antaa että saada.
Sen kyllä huomaa kun mies huutelee vähän joka naisen perään, ei sellainen ole viehättävää eikä herätä kiinnostusta kuin niissä kaikkein epätoivoisimmissa.
Miehenä kuitenkin koen, että minua syytetään sekä siitä, että kukaan ei kelpaa, että siitä, että jokainen kelpaa.
Outoa. Naisille se on tuttua että joillekin miehille ei kelpaa mikään, joillekin kaikki. Kummallista että sinä koet molempien koskevan sinua ja syyllistyt.
Osa miehistä tosiaan vaikuttaa siltä että kaikki kelpaa, koska lähestyvät jokaista naista esim deittisovelluksissa. Tämä on kuitenkin harhaa koska sitten he suuttuvat ja valittavat jos joku epätäydellinen nainen tykkää heistä takaisin
Parisuhde on tarkoitettu nuorilla lisääntymistä varten ja yli kolmekymppisillä sitten yhteiselämää varten. Paitsi että. Nykyään asia tuntuu olevan lähes päinvastoin. Ja syntyvyys laskee muualla paitsi Pohjois-Pohjanmaalla.
Onnistumista täytyy tarkastella pitemmällä aikavälillä. Joillekin löytäminen on helppoa, mutta pitäminen vaikeaa.
Minä tahtoisin loppuelämän suhteen, joten olen kranttu.