Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäisenä sinkkumiehenä olen sitä mieltä, että parinvalinnassa...
Miehenkuva
11.12.2022 |
...kannattaisi onnistua ensimmäisellä kierroksella. Minä en onnistunut.
Minulla oli nuorena sekä kauniita että fiksuja tyttöjä ja naisia, jotka kohtelivat minua hyvin, mutta hylkäsin heidät etsiessäni aina parempia vaihtoehtoja.
Nyt kun ikää on jo viitisen kymmentä, tarjonta on kovin pientä ja vaatimatonta. Vaikka ulkonäköseikat tässä iässä alkavat olla toissijaisia ja ennen kaikkea ratkaisee luonne, niin silti tahtoisin enintään kevyesti ylipainoisen naisystävän, koska itse olen onnistunut syömisiäni tarkkailemalla ja liikuntaa harrastamalla pysymään normaalipainossa.
Omasta kokemuksestani sanoisin, että kannattaa miettiä kumppanin valintaa järjellä jo nuorena. Myöhemmin kumppanin löytäminen on vaikeaa.
Nuorena on myös helpompi kasvaa yhteen toisen kanssa. Vanhempana kummallakin on vaikeasti yhteen sovitettavaa henkistä painolastia.
Kommentit (126)
Onhan sekin totta että eron kynnys madaltuu, kun on useampia suhteita. Ensimmäisessä suhteessa (tai tarkemmin avioliitossa!) eron kynnys on korkeammalla. Tätä on tutkittukin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä löytyy fiksuja ja kivoja ihan itsestä kiinni.
Moni eroaa viidenkympin tienoilla ja alkaa uusi kierros. Väittäisin että kyllä tervejärkiselle, itsestä huolta pitävälle löytyy keski-ikäisenäkin kumppani. Ymmärrän itsekin visuaalisena ihmisenä sen, että ulkonäkö ja ulkoinen habitus on yksi merkittävä osa parin valinnassa myös keski-ikäsenä. En haluaisi ihmistä rinnalle joka ei välitä siitä miltä näyttää, ei halua liikkua, ei ole siisti jne. Kyllä normaalipainon voi säilyttää vanhetessa, vaatii tietenkin hieman enemmän itsekuria ja toimeliaisuutta. Ikävä tosiasia on se että hoikka nainen on aina viehättävämpi kuin lihava. Moni lihava näyttää jo parikymppisenä rupsahtaneelta. Miehillä lievä ylipaino ei niin paljon pistä silmään, näin se vaan on. Turha sitä on muuksi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Naimisissa 28 vuotta enkä vaihtaisi nykyiseen tinderöintiin.
Täällä myös samaa mieltä! Solmimme avioliiton ollessani 19 ja mies 21v. Kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Yhdessä menty 31 vuotta, eikä vaihtaen paranisi.
T. mummo 50 vee.
Kyllä tekee nämä tekstit tekeävät kipeätä. Takana saman miehen kanssa yhteiselämää 28 vuotta ja en vaihtaisi. Miehelle iski jonkinmoinen keski-iän kriisi joka syveni masennukseksi ja nyt mies muutti omaan kotiin. Elämä ei aina mene niinkuin toivoisi.
T: N49v
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on paljon hoikkia nuorempia ja sinun ikäisiä naisia vapaana. Ehkä etsit väärästä paikasta, kokeile toisia paikkoja. Kai jokin kiinnostus voisi teidät yhdistää, vaikka urheilu tms.
Paljon hoikkia vapaana? Yli 40-vuotiaista 3/4 on vähintään ylipainoisia, ja 4/5 parisuhteessa. Tämä tarkoittaa, että vapaana olevia normaalipainoisia löytyy noin 5% ikärymästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla se nuorena löydetty puoliso ikääntyy ja lihoo, joten en näe mikä pointti tässä on.
Ei kaikki liho. Voihan se apta vähän harmittaa jos on nuorempana dumpannut jonkun sellaisen, joka onkin vielä keski-iässäkin hyvässä kunnossa. Paremmassa kuin ne hänen nykyiset vaihtoehtonsa.
Ihan kuin vain paino ratkaisisi ihmisen arvokkuuden.
Kyllähän tuo ap:lle vaikuttaa olevan hyvin keskeinen asia.
Jokainen saa ,mitä ansaitsee ja apn kaltaiset ansaitsevat ikuisen sinkkuuden. Karma toimii tässä oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on paljon hoikkia nuorempia ja sinun ikäisiä naisia vapaana. Ehkä etsit väärästä paikasta, kokeile toisia paikkoja. Kai jokin kiinnostus voisi teidät yhdistää, vaikka urheilu tms.
Paljon hoikkia vapaana? Yli 40-vuotiaista 3/4 on vähintään ylipainoisia, ja 4/5 parisuhteessa. Tämä tarkoittaa, että vapaana olevia normaalipainoisia löytyy noin 5% ikärymästä.
Ja nekin 5% eivät halua mitään ikisinkkua painonkyttääjää riesakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni eroaa viidenkympin tienoilla ja alkaa uusi kierros. Väittäisin että kyllä tervejärkiselle, itsestä huolta pitävälle löytyy keski-ikäisenäkin kumppani. Ymmärrän itsekin visuaalisena ihmisenä sen, että ulkonäkö ja ulkoinen habitus on yksi merkittävä osa parin valinnassa myös keski-ikäsenä. En haluaisi ihmistä rinnalle joka ei välitä siitä miltä näyttää, ei halua liikkua, ei ole siisti jne. Kyllä normaalipainon voi säilyttää vanhetessa, vaatii tietenkin hieman enemmän itsekuria ja toimeliaisuutta. Ikävä tosiasia on se että hoikka nainen on aina viehättävämpi kuin lihava. Moni lihava näyttää jo parikymppisenä rupsahtaneelta. Miehillä lievä ylipaino ei niin paljon pistä silmään, näin se vaan on. Turha sitä on muuksi muuttaa.
Hyvät harhat siellä taas. Miehen ylipaino on ihan yhtä rumaa kuin naisen. Ne naiset, jotka ottaa läskin , mahallaan kumppanin tekee sen siksi, että tietävät ettei ukko taatusti kelpaa muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on paljon hoikkia nuorempia ja sinun ikäisiä naisia vapaana. Ehkä etsit väärästä paikasta, kokeile toisia paikkoja. Kai jokin kiinnostus voisi teidät yhdistää, vaikka urheilu tms.
Paljon hoikkia vapaana? Yli 40-vuotiaista 3/4 on vähintään ylipainoisia, ja 4/5 parisuhteessa. Tämä tarkoittaa, että vapaana olevia normaalipainoisia löytyy noin 5% ikärymästä.
Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että kyllähän se paino paljon ulkonäköön vaikuttaa. Sekä miehillä että naisilla.
Tällaisena keski-ikäisenä naisena mietin vain, että mikä sitten on se ylipainon turn off -raja 40 - 50 -kymppisillä? Oma bmi 25, eli nippa nappa alle ylipainon , mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ei tätä kroppaa kyllä bikineihin enää voisi pukea. Näin ollen miellän itseni kyllä lievästi ylipainoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni eroaa viidenkympin tienoilla ja alkaa uusi kierros. Väittäisin että kyllä tervejärkiselle, itsestä huolta pitävälle löytyy keski-ikäisenäkin kumppani. Ymmärrän itsekin visuaalisena ihmisenä sen, että ulkonäkö ja ulkoinen habitus on yksi merkittävä osa parin valinnassa myös keski-ikäsenä. En haluaisi ihmistä rinnalle joka ei välitä siitä miltä näyttää, ei halua liikkua, ei ole siisti jne. Kyllä normaalipainon voi säilyttää vanhetessa, vaatii tietenkin hieman enemmän itsekuria ja toimeliaisuutta. Ikävä tosiasia on se että hoikka nainen on aina viehättävämpi kuin lihava. Moni lihava näyttää jo parikymppisenä rupsahtaneelta. Miehillä lievä ylipaino ei niin paljon pistä silmään, näin se vaan on. Turha sitä on muuksi muuttaa.
Hyvät harhat siellä taas. Miehen ylipaino on ihan yhtä rumaa kuin naisen. Ne naiset, jotka ottaa läskin , mahallaan kumppanin tekee sen siksi, että tietävät ettei ukko taatusti kelpaa muille.
Tässä monet tekevät saman virheen ja olettavat eri sukupuolilla olevan täysin samat mieltymykset.
Ylipainoisen tai lihavan naisen vastine ei todellakaan ole ylipainoinen mies, vaan hintelä, pienikokoinen, laiha, lyhyt, ryhditön ja lihaksia vailla oleva mies. Nämä vartalotyypit ovat keskimäärin kaikkein vähiten haluttavia vastakkaisen sukupuolen silmissä. Iso lihava nainen ja pieni laiha mies.
Noin puolet ihmisistä eroaa. Joten 50% ihmisistä on jossain vaiheessa toisella (tai kolmannella) kierroksella.
En tiedä, miten on mahdollista, ettei uutta naista tai miestä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan fiksu kirjoitus. Jos ottaa eron, niin on valmistauduttava siihen, että loppuelämä menee yksin, mutta moni varmaan kuvittelee löytävänsä sopivan yhtä helposti kuin nuorena. Toki osalle kumppanin löytäminen ei ole koskaan ollut helppoa.
Valitettavasti itsekin ajattelen eronneen miehen kohdalla, että mikä on mahtanut olla eron syynä. Enkä välttämättä ihan purematta niele tarinaa, joten vaikea se varmaan olisi seuran löytäminen, jos sinkkuna olisin. Painolastien takia nimenomaan. Ulkonäössä olen itsekin tarkka, joten mikäpä olen siihen sanomaan, jos omat kiloni toista häiritsevät - parempi, jos pysyy kaukana, kun makuasioista ei voi kiistellä.
Edellä mainituista painon kyttääjämiehistä on yksi kokemus ystäväpiiristä, järkyttävää katsottavaa, mutta uskon kyllä tuollaiset tunnistavani hyvissä ajoin, joten tuskin nousisi ongelmaksi. Sitä paitsi yksin eläminen voisi olla todella kiinnostavaa, kun en oikeastaan ole sinkkuna elämässäni ollut kuin alle vuoden joskus parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on paljon hoikkia nuorempia ja sinun ikäisiä naisia vapaana. Ehkä etsit väärästä paikasta, kokeile toisia paikkoja. Kai jokin kiinnostus voisi teidät yhdistää, vaikka urheilu tms.
Paljon hoikkia vapaana? Yli 40-vuotiaista 3/4 on vähintään ylipainoisia, ja 4/5 parisuhteessa. Tämä tarkoittaa, että vapaana olevia normaalipainoisia löytyy noin 5% ikärymästä.
Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että kyllähän se paino paljon ulkonäköön vaikuttaa. Sekä miehillä että naisilla.
Tällaisena keski-ikäisenä naisena mietin vain, että mikä sitten on se ylipainon turn off -raja 40 - 50 -kymppisillä? Oma bmi 25, eli nippa nappa alle ylipainon , mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ei tätä kroppaa kyllä bikineihin enää voisi pukea. Näin ollen miellän itseni kyllä lievästi ylipainoiseksi.
Onpa surullista, että olet normaalipainoisenakin noin huonolla itsetunnolla varustettu. Minulla on todella nätti vartalo, kurvikas, mutta myös hieman ylipainoinen ja katselen sitä rakkaudella. Seksissä ja seksuaalisuudessa oman kehon rakastaminen ja kunnioittaminen on yhtä tärkeää kuin kumppanin vartalon. Näin itse ajattelen, että olisi varmaan vaikea nauttia seksistä, jos häpeäisi omaa vartaloaan niin paljon, ettei voisi edes bikineitä pukea. Minä näen itseni bikineissä oikein herkullisena ja miellyttävänä, joten kuka on saanut aikaan sen, että ajattelet noin rumasti itsestäsi? Vai onko se vain yritys vaikuttaa vaatimattomalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin koomista, että painosta piti päästä sanomaan tässäkin.
Ei ole koomista, että pullukkafeministit ei kiinnosta minua henkisesti, eikä fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksu kirjoitus. Jos ottaa eron, niin on valmistauduttava siihen, että loppuelämä menee yksin, mutta moni varmaan kuvittelee löytävänsä sopivan yhtä helposti kuin nuorena. Toki osalle kumppanin löytäminen ei ole koskaan ollut helppoa.
Valitettavasti itsekin ajattelen eronneen miehen kohdalla, että mikä on mahtanut olla eron syynä. Enkä välttämättä ihan purematta niele tarinaa, joten vaikea se varmaan olisi seuran löytäminen, jos sinkkuna olisin. Painolastien takia nimenomaan. Ulkonäössä olen itsekin tarkka, joten mikäpä olen siihen sanomaan, jos omat kiloni toista häiritsevät - parempi, jos pysyy kaukana, kun makuasioista ei voi kiistellä.
Edellä mainituista painon kyttääjämiehistä on yksi kokemus ystäväpiiristä, järkyttävää katsottavaa, mutta uskon kyllä tuollaiset tunnistavani hyvissä ajoin, joten tuskin nousisi ongelmaksi. Sitä paitsi yksin eläminen voisi olla todella kiinnostavaa, kun en oikeastaan ole sinkkuna elämässäni ollut kuin alle vuoden joskus parikymppisenä.
Ei sellaiset ihmiset elä yksin, jotka panevat toisiaan, vaikka asuvat yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksu kirjoitus. Jos ottaa eron, niin on valmistauduttava siihen, että loppuelämä menee yksin, mutta moni varmaan kuvittelee löytävänsä sopivan yhtä helposti kuin nuorena. Toki osalle kumppanin löytäminen ei ole koskaan ollut helppoa.
Valitettavasti itsekin ajattelen eronneen miehen kohdalla, että mikä on mahtanut olla eron syynä. Enkä välttämättä ihan purematta niele tarinaa, joten vaikea se varmaan olisi seuran löytäminen, jos sinkkuna olisin. Painolastien takia nimenomaan. Ulkonäössä olen itsekin tarkka, joten mikäpä olen siihen sanomaan, jos omat kiloni toista häiritsevät - parempi, jos pysyy kaukana, kun makuasioista ei voi kiistellä.
Edellä mainituista painon kyttääjämiehistä on yksi kokemus ystäväpiiristä, järkyttävää katsottavaa, mutta uskon kyllä tuollaiset tunnistavani hyvissä ajoin, joten tuskin nousisi ongelmaksi. Sitä paitsi yksin eläminen voisi olla todella kiinnostavaa, kun en oikeastaan ole sinkkuna elämässäni ollut kuin alle vuoden joskus parikymppisenä.
Ei sellaiset ihmiset elä yksin, jotka panevat toisiaan, vaikka asuvat yksin.
Niin, monilla ehkä ei enää vanhempana ole tavoitteenakaan samanlainen tiivis parisuhde, jota tavoitellaan perheenperustamisiässä. En osaa sanoa kiinnostaisiko tuollainen järjestely itseäni, tuskin. Olen kaikki tai ei mitään -tyyppinen henkilö varmaan tuossakin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on paljon hoikkia nuorempia ja sinun ikäisiä naisia vapaana. Ehkä etsit väärästä paikasta, kokeile toisia paikkoja. Kai jokin kiinnostus voisi teidät yhdistää, vaikka urheilu tms.
Kuntosalilta voisi löytää tasokasta seuraa, mitä kroppaan tulee. Siellä käy keski-ikäisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on paljon hoikkia nuorempia ja sinun ikäisiä naisia vapaana. Ehkä etsit väärästä paikasta, kokeile toisia paikkoja. Kai jokin kiinnostus voisi teidät yhdistää, vaikka urheilu tms.
Kuntosalilta voisi löytää tasokasta seuraa, mitä kroppaan tulee. Siellä käy keski-ikäisiäkin.
En ole itse käynyt kuntosalilla (kuntoilulaitteet kotona), mutta ainoa ystävä, joka siellä käy on ylipainoinen. Mutta ylipainoinenenkin voi olla hyväkuntoinen. Tuo ystävätär harrastaa maratonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin koomista, että painosta piti päästä sanomaan tässäkin.
Ei ole koomista, että pullukkafeministit ei kiinnosta minua henkisesti, eikä fyysisesti.
Monesti se kiinnostamattomuus on onneksi ihan molemminpuolista niin ystävien kuin kumppanienkin suhteen.
Alue: Aihe vapaa
Minä olin 51, kun tapasin nykyisen puolisoni. Hänen ystäväpiiristään tiedän ainakin kolme 50+ vuotiaina pariutunutta (kaksi niistä miehistä vaihtoi naista lennossa eli uusi oli kainalossa heti, kun edellisestä tuli ero; yksi ehti olla joitakin vuosia sinkkuna). Eli ei se liian myöhäistä ole, mutta tuuria ja aktiivisuutta tietysti vaatii, että kohdalle osuu oikea ihminen.