Keski-ikäisenä sinkkumiehenä olen sitä mieltä, että parinvalinnassa...

Vierailija kirjoitti:

Läski on ikuista kirjoitti:

Se nuorena ja hoikkana löydetty lyylikin voi muuttua tonnikeijuksi vuosikymmenien saatossa.

Miksi teillä miehillä on aina vaan huoli naisten painosta ja ulkonäöstä? Miksi ette keskitä tätäkin energiaa omasta painosta ja ulkonäöstä huolehtimiseen? 3/4 teistä miehistä on ylipainoisia. Kävisi flaksi teilläkin paremmin, kun ette olisi läskejä. Jopa nuorista miehistä puolet on lihavia, eli ne ensimmäisellä kierroksella olevat.

Miksi teillä naisilla on aina vaan huoli omasta painostanne ja ulkonäöstänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla on paljon hoikkia nuorempia ja sinun ikäisiä naisia vapaana. Ehkä etsit väärästä paikasta, kokeile toisia paikkoja. Kai jokin kiinnostus voisi teidät yhdistää, vaikka urheilu tms.

Paljon hoikkia vapaana? Yli 40-vuotiaista 3/4 on vähintään ylipainoisia, ja 4/5 parisuhteessa. Tämä tarkoittaa, että vapaana olevia normaalipainoisia löytyy noin 5% ikärymästä.

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että kyllähän se paino paljon ulkonäköön vaikuttaa. Sekä miehillä että naisilla.

Tällaisena keski-ikäisenä naisena mietin vain, että mikä sitten on se ylipainon turn off -raja 40 - 50 -kymppisillä? Oma bmi 25, eli nippa nappa alle ylipainon , mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ei tätä kroppaa kyllä bikineihin enää voisi pukea. Näin ollen miellän itseni kyllä lievästi ylipainoiseksi. 

Onpa surullista, että olet normaalipainoisenakin noin huonolla itsetunnolla varustettu. Minulla on todella nätti vartalo, kurvikas, mutta myös hieman ylipainoinen ja katselen sitä rakkaudella. Seksissä ja seksuaalisuudessa oman kehon rakastaminen ja kunnioittaminen on yhtä tärkeää kuin kumppanin vartalon. Näin itse ajattelen, että olisi varmaan vaikea nauttia seksistä, jos häpeäisi omaa vartaloaan niin paljon, ettei voisi edes bikineitä pukea. Minä näen itseni bikineissä oikein herkullisena ja miellyttävänä, joten kuka on saanut aikaan sen, että ajattelet noin rumasti itsestäsi? Vai onko se vain yritys vaikuttaa vaatimattomalta?

Älä huoli, itsetuntoni on ihan kohdallaan. Olen kuitenkin realisti ja näen itseni sellaisena kun olen. :)

Omaa kehoaan voi pitää vaikka kuinka ihanana, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että parisuhteessa ulkonäöllä on seksuaalisen haluttavuuden kannalta alussa paljon merkitystä. Sen vuoksi tässä kyselin, että mitä ns. normaalipainoisella keski-ikäisenä tarkoitetaan? Parikymppinen hoikka / normaalipainoinen nimittäin on yleensä eri näköinen mitä 40 - 50 -vuotias hoikka / normaalipainoinen. 

Hyvä jos koet oman itsetuntosi olevan hyvä, mutta tekstisi edelleen viestii siitä, että näet itsesi muiden silmin ja haet arvostusta sieltä. En koskaan sanoisi näin kenellekään reaalielämässä, mutta täällä se on mahdollista, en näe sinua, en toivottavasti loukkaa, vaan kerron vain havaintoni.

Realismi on myös sitä, että makuja on monia. Ei viehättävyys myöskään ole iästä kiinni. Yleispätevää vastausta kysymykseesi ei ole olemassa, vaan se mielestäni heijastelee omia huoliasi vanhenemisen ja ulkonäön muuttumisen suhteen.

ps. Paitsi terveysnäkökulmasta eli onko sinulla vyötäröä? Normaalipainoisellakin näkee usein keskivartalolihavuutta eli viskeraalista rasvaa, jonka mittaamiseen tarvitaan mitta vyötäröltä. Jos taas ylipainoa on niin että se haittaa terveyttä, sen näkee silmilläkin ilman BMI:tä. 

Tämä vyötärön erottuminen taitaa kyllä olla yksi melko hyvä mittari naisille.

Toinen tapa on seistä selkä suorana ja katsoa varpaita kohden. Mikäli maha näkyy rintojen "takaa", niin on hyvä hetki hieman katsoa syömisiään. Tämän tavan minulle opetti nykyään jo 90 -kymppinen tätini ja täytyy sanoa, että se sopii kyllä lähes kaikille kehotyypille. :)

Ei näy, jos on isot tissit.

En muutenkaan luottaisi luurangon mielipiteeseen vaikka kuinka olisi omaa sukua.

Totta, parikymppisenä on paljon enemmän vaihtoehtoja, kellä tahansa. Tunnesiteitäkin syntyy jotenkin helpommin.

Sanoisin sukupuolesta riippumatta:

Todella hyvät kumppanit viedään aikaisin. Nämä ihmiset ovat luonteeltaan ihania, viisaita, ahkeria ja hyviä puolisoita. Puolisokin näkee tämän ja osaa arvostaa. Nämä ihmiset eivät vapaudu takaisin markkinoille kahta poikkeusta lukuunottamatta: leskeksi jääminen tai jostain käsittämättömästä syystä toinen osapuoli onkin halunnut erota (esim. keski-iän kriisi, joka on vain oman pään sisällä eikä puolisossa ole vikaa). Yhden tällaisen miehen tiedän, on upea isä ja puoliso, ahertaa töissä ja on hyväkroppainenkin vielä. En tiedä, mitä ex-vaimon mielessä on liikkunut, kun lähti toisen miehen matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, naispuolinen versio sinusta ja samaa ikäluokkaa. Olisi pitänyt nuorena tajuta etsiä sopiva puoliso ajoissa eikä kituuttaa vuositolkulla väärien ihmisten kanssa. Toinen virhe oli priorisoida muita asioita: opiskeluja, uraa, matkailua jne. Nyt keski-ikäisenä on liian myöhäistä ruikuttaa, kun mistään ei löydy enää sopivaa puolisoa ja yksinäisyys kalvaa.

Lähdeppä sinäkin Aasiaan esim Esim Vietnamiin, Filippiineille tai Thaimaahan. Siellä voi 50v olla kovaa valuuttaa ja nuoria naisia riittää hauskanpitoon, tyttöystäväksi tai vaikka vaimoksi kun hyvä löytyy. Itselläni nyt 25v tosi kaunis thaikku heilana.

M49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenkuva kirjoitti:

Lisään vielä, että ei minulla kysymys ole pelkästä ylipainosta, koska annan paljon enemmän anteeksi ylipainoisille naisille, jotka harrastavat aktiivisesti liikuntaa ja osoittavat siinä suorituskykynsä. Jos vaelluksella on mukana ylipainoinen nainen, joka osoittaa pystyvänsä kantamaan sitkeästi painavaa rinkkaa, hänestä tulee heti paljon viehättävämpi.

Sama liittyy ravintoon. Jos näen, että nainen syö perusterveellisesti eikä mätä jatkuvasti herkkuja, niin heti hänestä tulee viehättävämpi, vaikka olisikin ylipainoinen.

Mutta sellainen sohvalle lösähtänyt kaikkialle autolla tai julkisilla kulkeva tunnesyöjä jotenkin vain pistää vastaan.

Ovathan ruokailutottumukset aika tärkeitä suhteessa, eivätkä mikään pinnallinen asia. Minä en ainakaan haluaisi rakasta, joka tuhoaa kohoaan myrkyllisellä ruualla - raju ilmaus, mutta sitähän transrasvat ja fruktoosisiirappi ovat.  

Onhan se niinkin, mutta terveysstandarditkin vaihtelevat, jotkut pitävät ketoruokavaliota terveellisenä, jotkut vähärasvaista jne.

Transrasvat ja fruktoosisiirappi rasvoittavat maksan, transrasvat vielä lisäksi sotkevat leptiinin (kylläisyyshormoni) tuotannon eli aineenvaihdunnan. En todellakaan usko mihinkään ihmedieetteihin, vaan ainoastaan tutkittuun tietoon, olen myös aina syönyt todella terveellisesti, koska äitini on tehnyt tutkimustyötä sydän- ja verisuonitautien parissa yli 30 vuotta. Myös laihduttaminen on epäterveellistä, joten en ole koskaan laihduttanut enkä laihduta, vaikka olen lievästi ylipainoinen. Kuitenkaan minulla ei ole viskeraalista rasvaa, rasvamaksaa, korkeaa kolesterolia tai verenpainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, naispuolinen versio sinusta ja samaa ikäluokkaa. Olisi pitänyt nuorena tajuta etsiä sopiva puoliso ajoissa eikä kituuttaa vuositolkulla väärien ihmisten kanssa. Toinen virhe oli priorisoida muita asioita: opiskeluja, uraa, matkailua jne. Nyt keski-ikäisenä on liian myöhäistä ruikuttaa, kun mistään ei löydy enää sopivaa puolisoa ja yksinäisyys kalvaa.

Lähdeppä sinäkin Aasiaan esim Esim Vietnamiin, Filippiineille tai Thaimaahan. Siellä voi 50v olla kovaa valuuttaa ja nuoria naisia riittää hauskanpitoon, tyttöystäväksi tai vaikka vaimoksi kun hyvä löytyy. Itselläni nyt 25v tosi kaunis thaikku heilana.

M49

Itselle se rakkaus aika tärkeä, ja tuolla ikäerolla ja kulttuurierolla ei sitä taida syntyä. Varmaan kivaa muuten. 

Miehenkuva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenkuva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan. Minä sitä ja minä tätä. Millä lailla huomioit sen mahdollisen kumppanin?

Pirun kranttuja ovat naisetkin, mikä on myös tutkimuksin osoitettu. Esimerkiksi deittinettipalveluissa mies saattaa huudella vähän joka naisen perään, mutta naiset ohittavat suurimman osan miehistä edes mahdollisuutta antamatta.

Naisilla on oikeus kranttuuteensa, mutta ei keski-ikäinen mieskään enää suostu juoksemaan joka metkun perässä.

Parisuhteessa kummankin täytyy sekä antaa että saada. 

Sen kyllä huomaa kun mies huutelee vähän joka naisen perään, ei sellainen ole viehättävää eikä herätä kiinnostusta kuin niissä kaikkein epätoivoisimmissa.

Miehenä kuitenkin koen, että minua syytetään sekä siitä, että kukaan ei kelpaa, että siitä, että jokainen kelpaa. 

Ai palstallako? Mitä tarkoitat? Omaan korvaan hiukan karahtavat nämä uhriutumisjutut palstalla.

Miehillä menee aina juna ohi... ne ei tajua, tai sit yhtäkkiä vasta tajuaa joskus 5kymppisenä, että elämä ja tilaisuudet meni. Nähty sataan kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, naispuolinen versio sinusta ja samaa ikäluokkaa. Olisi pitänyt nuorena tajuta etsiä sopiva puoliso ajoissa eikä kituuttaa vuositolkulla väärien ihmisten kanssa. Toinen virhe oli priorisoida muita asioita: opiskeluja, uraa, matkailua jne. Nyt keski-ikäisenä on liian myöhäistä ruikuttaa, kun mistään ei löydy enää sopivaa puolisoa ja yksinäisyys kalvaa.

Lähdeppä sinäkin Aasiaan esim Esim Vietnamiin, Filippiineille tai Thaimaahan. Siellä voi 50v olla kovaa valuuttaa ja nuoria naisia riittää hauskanpitoon, tyttöystäväksi tai vaikka vaimoksi kun hyvä löytyy. Itselläni nyt 25v tosi kaunis thaikku heilana.

Tosin vapaa-aikani vietän täällä suomalaisten mammojen parissa.

M49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla on paljon hoikkia nuorempia ja sinun ikäisiä naisia vapaana. Ehkä etsit väärästä paikasta, kokeile toisia paikkoja. Kai jokin kiinnostus voisi teidät yhdistää, vaikka urheilu tms.

Paljon hoikkia vapaana? Yli 40-vuotiaista 3/4 on vähintään ylipainoisia, ja 4/5 parisuhteessa. Tämä tarkoittaa, että vapaana olevia normaalipainoisia löytyy noin 5% ikärymästä.

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että kyllähän se paino paljon ulkonäköön vaikuttaa. Sekä miehillä että naisilla.

Tällaisena keski-ikäisenä naisena mietin vain, että mikä sitten on se ylipainon turn off -raja 40 - 50 -kymppisillä? Oma bmi 25, eli nippa nappa alle ylipainon , mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ei tätä kroppaa kyllä bikineihin enää voisi pukea. Näin ollen miellän itseni kyllä lievästi ylipainoiseksi. 

Onpa surullista, että olet normaalipainoisenakin noin huonolla itsetunnolla varustettu. Minulla on todella nätti vartalo, kurvikas, mutta myös hieman ylipainoinen ja katselen sitä rakkaudella. Seksissä ja seksuaalisuudessa oman kehon rakastaminen ja kunnioittaminen on yhtä tärkeää kuin kumppanin vartalon. Näin itse ajattelen, että olisi varmaan vaikea nauttia seksistä, jos häpeäisi omaa vartaloaan niin paljon, ettei voisi edes bikineitä pukea. Minä näen itseni bikineissä oikein herkullisena ja miellyttävänä, joten kuka on saanut aikaan sen, että ajattelet noin rumasti itsestäsi? Vai onko se vain yritys vaikuttaa vaatimattomalta?

Älä huoli, itsetuntoni on ihan kohdallaan. Olen kuitenkin realisti ja näen itseni sellaisena kun olen. :)

Omaa kehoaan voi pitää vaikka kuinka ihanana, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että parisuhteessa ulkonäöllä on seksuaalisen haluttavuuden kannalta alussa paljon merkitystä. Sen vuoksi tässä kyselin, että mitä ns. normaalipainoisella keski-ikäisenä tarkoitetaan? Parikymppinen hoikka / normaalipainoinen nimittäin on yleensä eri näköinen mitä 40 - 50 -vuotias hoikka / normaalipainoinen. 

Hyvä jos koet oman itsetuntosi olevan hyvä, mutta tekstisi edelleen viestii siitä, että näet itsesi muiden silmin ja haet arvostusta sieltä. En koskaan sanoisi näin kenellekään reaalielämässä, mutta täällä se on mahdollista, en näe sinua, en toivottavasti loukkaa, vaan kerron vain havaintoni.

Realismi on myös sitä, että makuja on monia. Ei viehättävyys myöskään ole iästä kiinni. Yleispätevää vastausta kysymykseesi ei ole olemassa, vaan se mielestäni heijastelee omia huoliasi vanhenemisen ja ulkonäön muuttumisen suhteen.

ps. Paitsi terveysnäkökulmasta eli onko sinulla vyötäröä? Normaalipainoisellakin näkee usein keskivartalolihavuutta eli viskeraalista rasvaa, jonka mittaamiseen tarvitaan mitta vyötäröltä. Jos taas ylipainoa on niin että se haittaa terveyttä, sen näkee silmilläkin ilman BMI:tä. 

Tämä vyötärön erottuminen taitaa kyllä olla yksi melko hyvä mittari naisille.

Toinen tapa on seistä selkä suorana ja katsoa varpaita kohden. Mikäli maha näkyy rintojen "takaa", niin on hyvä hetki hieman katsoa syömisiään. Tämän tavan minulle opetti nykyään jo 90 -kymppinen tätini ja täytyy sanoa, että se sopii kyllä lähes kaikille kehotyypille. :)

Kun ihminen ilmaisee iän "90-kymppinen" niin loppu on lukematta pastaa.

Millä tavalla ap koet itse muuttuneesi nyt, kun arvelet, ettet hylkäisikään tätä etsimääsi kumppania etsiäksesi parempaa kuten ennen kerroit käyneen?

Minun ajatukseni on, että ihminen harvoin muuttuu. Sellaista voi tapahtua vain korkeintaan pitkän, psykodynaamisen psykoterapian seurauksena, mutta ei itsekseen. Jos suhteita on takana aika liuta, jokaiseen kumppaniin on kyllästynyt, niin syy löytyy varmaankin kiintymyssuhdemallista. 

En halua asettaa yhtä oikeaa mallia elää, koska en pidä sellaista edes hyvänä. Jotkut elävät monissa suhteissa, toisen monogaamisesti. Molemmissa on puolensa jopa evoluutiobiologiankin näkökulmasta ja ihmiselämän monimuotoisuuden kannalta. Silti kaikkeen siihen miten elämä meni löytyy erilaisia selitysmalleja. Keski-iässä katsotaan takapeiliin, kuten aloituskin osoittaa.

Kyllä pariutuminen pitäisi elävältä mieheltä onnistua viiskymppisenä. Nimittäin työikäisiä miehiä kuolee kaksinkertainen määrä naisiin verrattuna, joten tarjontaa riittää. Pitäisi ehkä katsoa peiliin ja aikuistua oikeasti. Ajatella muutakin kuin itseään. Ihmissuhteet ovat yhteispeliä ja kyse on muustakin kuin lihavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Naimisissa 28 vuotta enkä vaihtaisi nykyiseen tinderöintiin.

Täällä myös samaa mieltä! Solmimme avioliiton ollessani 19 ja mies 21v. Kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Yhdessä menty 31 vuotta, eikä vaihtaen paranisi.

T. mummo 50 vee.

Jotkut ovat onnekkaita. Itsellä meni tuossa iässä niin paljon energiaa vanhempien hoitoon, ettei riittänyt treffailuun. Sairaat vanhemmat nimittäin.

Miehenkuva kirjoitti:

Selvä ylipaino nyt vain on asia, joka häiritsee, enkä sille mitään voi. Paljon mukavampaa olisi, jos se ei häiritsisi, mutta meillä kaikilla on rajamme.

Varmasti minussakin on puutteita, joiden vuoksi osa naisista hylkää minut.

Vinkki: Puute paistaa kirkkaasti läpi edellisistä lauseista.

Nyt osui oikeaan. Aina on poikkeuksia sääntöön, mutta pääsääntöisesti asia on juuri näin.

Myöhemmin ei ole muuta toimivaa strategiaa, kuin kärkkyä kaverisektorilla, jos joku hyväksi havaittu nainen sattuisi vapautumaan. Sitä käy harvoin ja silloin on salamana jo kova kilpailu.

Vierailija kirjoitti:

Todella hyvät kumppanit viedään aikaisin.

Todella hyväkö sellainen kumppani, joka viedään? Minä toivoisin kumppanin, jolla olisi myös oma tahto, ja jonka kanssa suhde olisi molemminpuolinen valinta. Ei vaan tunnu löytyvän mistään sitä tahtoa, vaan kaikki jaarittavat samaa markkinajaskaa. Vuosikymmenestä riippuen pitää olla milloin minkäkinlainen ja sen perusteella juostaan kuin ravihevoset silmälappuineen kilpaa. No, viemistähän sekin tavallaan. Mutta kuka tai mikä vie ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenkuva kirjoitti:

Lisään vielä, että ei minulla kysymys ole pelkästä ylipainosta, koska annan paljon enemmän anteeksi ylipainoisille naisille, jotka harrastavat aktiivisesti liikuntaa ja osoittavat siinä suorituskykynsä. Jos vaelluksella on mukana ylipainoinen nainen, joka osoittaa pystyvänsä kantamaan sitkeästi painavaa rinkkaa, hänestä tulee heti paljon viehättävämpi.

Sama liittyy ravintoon. Jos näen, että nainen syö perusterveellisesti eikä mätä jatkuvasti herkkuja, niin heti hänestä tulee viehättävämpi, vaikka olisikin ylipainoinen.

Mutta sellainen sohvalle lösähtänyt kaikkialle autolla tai julkisilla kulkeva tunnesyöjä jotenkin vain pistää vastaan.

Ovathan ruokailutottumukset aika tärkeitä suhteessa, eivätkä mikään pinnallinen asia. Minä en ainakaan haluaisi rakasta, joka tuhoaa kohoaan myrkyllisellä ruualla - raju ilmaus, mutta sitähän transrasvat ja fruktoosisiirappi ovat.  

Onhan se niinkin, mutta terveysstandarditkin vaihtelevat, jotkut pitävät ketoruokavaliota terveellisenä, jotkut vähärasvaista jne.

Transrasvat ja fruktoosisiirappi rasvoittavat maksan, transrasvat vielä lisäksi sotkevat leptiinin (kylläisyyshormoni) tuotannon eli aineenvaihdunnan. En todellakaan usko mihinkään ihmedieetteihin, vaan ainoastaan tutkittuun tietoon, olen myös aina syönyt todella terveellisesti, koska äitini on tehnyt tutkimustyötä sydän- ja verisuonitautien parissa yli 30 vuotta. Myös laihduttaminen on epäterveellistä, joten en ole koskaan laihduttanut enkä laihduta, vaikka olen lievästi ylipainoinen. Kuitenkaan minulla ei ole viskeraalista rasvaa, rasvamaksaa, korkeaa kolesterolia tai verenpainetta.

Ei minullakaan ole viskeraalista rasvaa, eikä rasvamaksaa. Kolesterolit ihannelukemissa, verenpaine pikemminkin alhainen. Harrastan liikuntaa ja ohjaan sitä myös työkseni, lenkkeilen viitenä päivänä viikossa. Kehonkoostumusmittaus tehty ja olen hyvässä kunnossa. Sata kiloa. Itse en hyväksyisi edes kumppaniehdokkaakseni äijää, jonka henkinen ÄO on miinuksen puolella.

Kyllä se parisuhteen löytyminen onnistuu vielä +50 iässäkin. En minä ollut kuin noin vuoden sinkkuna eron jälkeen. Eikä minun tarvinnut tehdä sitä paljon puhuttua riman laskua. Oikein mukava nainen ja kaikin puolin lähes täysi kymppi kumppaniksi.

Kaksi eronnutta kohtasi toisensa, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Tarvitaan sopivasti tuuria ja tietenkin myös hieman sitä oma-aloitteisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla on paljon hoikkia nuorempia ja sinun ikäisiä naisia vapaana. Ehkä etsit väärästä paikasta, kokeile toisia paikkoja. Kai jokin kiinnostus voisi teidät yhdistää, vaikka urheilu tms.

Paljon hoikkia vapaana? Yli 40-vuotiaista 3/4 on vähintään ylipainoisia, ja 4/5 parisuhteessa. Tämä tarkoittaa, että vapaana olevia normaalipainoisia löytyy noin 5% ikärymästä.

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että kyllähän se paino paljon ulkonäköön vaikuttaa. Sekä miehillä että naisilla.

Tällaisena keski-ikäisenä naisena mietin vain, että mikä sitten on se ylipainon turn off -raja 40 - 50 -kymppisillä? Oma bmi 25, eli nippa nappa alle ylipainon , mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ei tätä kroppaa kyllä bikineihin enää voisi pukea. Näin ollen miellän itseni kyllä lievästi ylipainoiseksi. 

Onpa surullista, että olet normaalipainoisenakin noin huonolla itsetunnolla varustettu. Minulla on todella nätti vartalo, kurvikas, mutta myös hieman ylipainoinen ja katselen sitä rakkaudella. Seksissä ja seksuaalisuudessa oman kehon rakastaminen ja kunnioittaminen on yhtä tärkeää kuin kumppanin vartalon. Näin itse ajattelen, että olisi varmaan vaikea nauttia seksistä, jos häpeäisi omaa vartaloaan niin paljon, ettei voisi edes bikineitä pukea. Minä näen itseni bikineissä oikein herkullisena ja miellyttävänä, joten kuka on saanut aikaan sen, että ajattelet noin rumasti itsestäsi? Vai onko se vain yritys vaikuttaa vaatimattomalta?

Älä huoli, itsetuntoni on ihan kohdallaan. Olen kuitenkin realisti ja näen itseni sellaisena kun olen. :)

Omaa kehoaan voi pitää vaikka kuinka ihanana, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että parisuhteessa ulkonäöllä on seksuaalisen haluttavuuden kannalta alussa paljon merkitystä. Sen vuoksi tässä kyselin, että mitä ns. normaalipainoisella keski-ikäisenä tarkoitetaan? Parikymppinen hoikka / normaalipainoinen nimittäin on yleensä eri näköinen mitä 40 - 50 -vuotias hoikka / normaalipainoinen. 

Hyvä jos koet oman itsetuntosi olevan hyvä, mutta tekstisi edelleen viestii siitä, että näet itsesi muiden silmin ja haet arvostusta sieltä. En koskaan sanoisi näin kenellekään reaalielämässä, mutta täällä se on mahdollista, en näe sinua, en toivottavasti loukkaa, vaan kerron vain havaintoni.

Realismi on myös sitä, että makuja on monia. Ei viehättävyys myöskään ole iästä kiinni. Yleispätevää vastausta kysymykseesi ei ole olemassa, vaan se mielestäni heijastelee omia huoliasi vanhenemisen ja ulkonäön muuttumisen suhteen.

ps. Paitsi terveysnäkökulmasta eli onko sinulla vyötäröä? Normaalipainoisellakin näkee usein keskivartalolihavuutta eli viskeraalista rasvaa, jonka mittaamiseen tarvitaan mitta vyötäröltä. Jos taas ylipainoa on niin että se haittaa terveyttä, sen näkee silmilläkin ilman BMI:tä. 

Tämä vyötärön erottuminen taitaa kyllä olla yksi melko hyvä mittari naisille.

Toinen tapa on seistä selkä suorana ja katsoa varpaita kohden. Mikäli maha näkyy rintojen "takaa", niin on hyvä hetki hieman katsoa syömisiään. Tämän tavan minulle opetti nykyään jo 90 -kymppinen tätini ja täytyy sanoa, että se sopii kyllä lähes kaikille kehotyypille. :)

Kun ihminen ilmaisee iän "90-kymppinen" niin loppu on lukematta pastaa.

"Kielioppivirheistä huomauttelevista ihmisistä paljastui yhteinen piirre: he ovat mänttejä"

https://tekniikanmaailma.fi/kielioppivirheista-huomauttelevista-ihmisis…