Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet käpertyvät "suojaan" rintaani vasten, sen sijaan että itse vetäisivät minut omaa rintaansa vasten? Tapahtuuko teille muille nai...
11.12.2022 |
Jotenkin on ruvennut melkein ärsyttämään, että minuun vetoa tunteneet miehet elämäni varrella ovat aina käpertyneet lähelle tullessaan minun rintaani vasten. Esim. makoillessa vierekkäin sängyssä, mieheni ovat aina siirtyneet alemmas, niin että voivat painaa päänsä rintaani vasten, hakeutuvat ikäänkuin alemmas, kainaloon, rintaa vasten suojaan(?) halaukseeni, nykyinen mies tekee siis samaa.
Samoin jos istuessa vierekkäin/sohvalla, mies hakeutuu alemmas ja nojaa päänsä rintaani vasten tai syliin.
MIKSI?
Minä kaipaisin ja haluaisin, että mies olisi se, joka vetäisi minut rintaansa vasten. Olisi ylempänä, vahvempana, suojaavampana ylläni. Välillä ihan tarkoituksella esim sängyssä maaten olen itse mönkinyt sitten alemmas ja miehen rintaa vasten/kainaloon, mutta kohta mies sitten on taas itse hakeutunut takaisin aiemmalle paikalleen pää rinnalleni.
Käykö teille muillekin näin? Tai oletteko ikinä edes huomioineet koko asiaa?
Olen alkanut jo miettiä huokuuko minusta jotain joka houkuttelee miehet tekemään näin (en ole mikään kookas enkä vahva, lähinnä lempeä ja pehmeän naisellinen, siis olemukselta ja luonteeltani) vai onko tämä jotenkin yleisestikin miesten tapa?
Onhan noita miehiä itselläni ollut, muttei kuitenkaan niiiin suurta määrää, että voisin vetää yleistyksiä, joten siksi arvon kanssasisaret, kertokaa kokemuksenne asiasta!
N41
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nykyajan tasa-arvoa. Aikuisia miehiä täytyy lohduttaa ja silitellä.
Vaimoni on ollut aina kainalossani 30 vuoden ajan muutamaa kertaa lukuunottamatta.
Anteeksi vanhanaikaisuuteni, mutta kyllä jossain on jotain pielessä ja pahasti.
Tätähän ne naiset on halunneet, kun mies ei saa olla mikään toksinen maskuliini.
Toksinen maskuliini ahdistelee ja on vaaraksi, ei-toksinen on hyvä ja suojeleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nykyajan tasa-arvoa. Aikuisia miehiä täytyy lohduttaa ja silitellä.
Vaimoni on ollut aina kainalossani 30 vuoden ajan muutamaa kertaa lukuunottamatta.
Anteeksi vanhanaikaisuuteni, mutta kyllä jossain on jotain pielessä ja pahasti.
Se ei ole sinun vikasi, että olet sodasta traumatisoituneiden vanhempien tunnekylmästi kasvatettu traumatisoitunut lapsi. Se on yleistä sinun ikäisilläsi. Tsemppiä. Katso peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Hei apua, mulla on samaa! Ja olen pienirintainen. Minäkin haluaisin olla välillä se käpertyjä, olen muutenkin pienikokoinen, mutta jostain syystä miehet käpertyy kainalooni. Valitaanko kenties jotain vaille jääneitä?
Oletko siis itsekin jotain vaille jäänyt kun syliin haluat?
Daisarit, ne rauhasta muistuttaa.
Onko joku ongelma puhumisen kanssa? Eli voisikos ihan sanoa/kysyä suoraan että saanko tulla nyt kainaloon, tai että haluan tulla kainaloosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo kainaloiset kanaset miehen muodossa ovat aivan helkkarin ällöttäviä.
Ensin nainen/perheenäiti pitää lapsiaan kainalossa ja pitkän päivän jälkeen vihdoin istahtaa sohvalle rättiväsyneenä kaikesta antamastaan hoivasta ja huolenpidosta lapsilleen, niin eiköhän iso karvaperse mies tunge päänsä kainaloon sanomalla inisevällä vauvaäänellä : mulla on halipulaaa.
Kas kun eivät pyydä tissiä suuhun tai tutupulloa.
Hyi helkkari.
Se on sitä nykypäivää. Tuollaiset modernit miehet jotka osaavat näyttää olevansa haavoittuvia menevät (ainakin "juhlapuheissa") nykyään kuin kuumille kiville. Harmi ettei sinulle kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nykyajan tasa-arvoa. Aikuisia miehiä täytyy lohduttaa ja silitellä.
Vaimoni on ollut aina kainalossani 30 vuoden ajan muutamaa kertaa lukuunottamatta.
Anteeksi vanhanaikaisuuteni, mutta kyllä jossain on jotain pielessä ja pahasti.
Tätähän ne naiset on halunneet, kun mies ei saa olla mikään toksinen maskuliini.
Toksinen maskuliini ahdistelee ja on vaaraksi, ei-toksinen on hyvä ja suojeleva.
Kyllähän se että olettaa naisen kaipaavan suojelua ja/tai ei usko naisen pystyvän suojelemaan edes itseään, saati miestään, edes kotisohvalla tai omassa sängyssä, osoittaa melkoista ylenkatsetta koko naissukupuolta kohtaan. Se kainaloaan kahmaiseminen on ns. pehmeä keino osoittaa naiselle paikkansa. Jos se ei riitä niin sitten käytetään niitä kovempia, kunnes oppii.
Yksi entinen miesystävä, hyvin isokokoinen setämies halusi myös aina syliin eikä ottanut itse edes pyytämällä. Siinä kainalossa tykkäsi imeä rinta ja sanoi "mami". Joskus imi peukaloaankin. Kyllä maku meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanikäinen kuin ap ja kohdannut silloin tällöin samaa. Yksi eksäni, joka oli lihaksikas, vahva, miehinen ja varmaan maskuliinisin kaikista keiden kanssa olen seurustellut, oli juuri tuollainen ja se kyllä tuntui oudolta. Ulospäin kertoi YK-joukko- ja armeijajuttujaan jne ja kotona tuli tällaisen 160-senttisen 50-kiloisen kainaloon ja joskus ihan pyysi , että paijaan. Minä paijasin.
Onhan noita ollut muitakin, runopoikasivarista ja maalaismiehestä yritysjohtajaan, kaikilla on jollain tasolla kainaloon tulemisen tarve. Niin on minullakin, ja änkeän kainaloon kun siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nykyajan tasa-arvoa. Aikuisia miehiä täytyy lohduttaa ja silitellä.
Vaimoni on ollut aina kainalossani 30 vuoden ajan muutamaa kertaa lukuunottamatta.
Anteeksi vanhanaikaisuuteni, mutta kyllä jossain on jotain pielessä ja pahasti.
Se ei ole sinun vikasi, että olet sodasta traumatisoituneiden vanhempien tunnekylmästi kasvatettu traumatisoitunut lapsi. Se on yleistä sinun ikäisilläsi. Tsemppiä. Katso peiliin.
Vanhempani eivät sotaa ole nähneetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivahan se on olla naisen kainalossa, lämmintä, rintaa suussa ja toinen kädessä.
Siitä se rintojen kyttäily johtuukin että oman mamman tisuille on ikuinen ikävä. Jotenkin säälittävää, se ainainen tissien hiplailu.
Naisen rinnat ovat seksuaalielimiä. On luonnollista että heteromiehiä ne kiinnostaa
Uusi laki kategorisoi ne näin. Nerokas laki - tai sitten ei.
Tyypillinen nainen. Emme elä enää 1900-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yäk. Älllä. Täydellinen turn off ois mulle
Naiset: miks miehet on niin tunneköyhiä? Miehetkin voi näyttää tunteitaan ja kertoa syvimpiä tuntojaan!
Mies: *näyttää tunteitaan*
Naiset: EI! EI NOIN EIKÄ TUOTA! MÄ HALUAN ETTÄ MUA PIDELLÄÄN EIKÄ KOSKAAN TOISIN PÄIN!
Päättäkää jo vihdoin mitä te haluatte. Tommosia femakoita kukaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nykyajan tasa-arvoa. Aikuisia miehiä täytyy lohduttaa ja silitellä.
Vaimoni on ollut aina kainalossani 30 vuoden ajan muutamaa kertaa lukuunottamatta.
Anteeksi vanhanaikaisuuteni, mutta kyllä jossain on jotain pielessä ja pahasti.
Tätähän ne naiset on halunneet, kun mies ei saa olla mikään toksinen maskuliini.
Toksinen maskuliini ahdistelee ja on vaaraksi, ei-toksinen on hyvä ja suojeleva.
Toksisuuden määrittelee onko se naisten mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Naiset: miks miehet on niin tunneköyhiä? Miehetkin voi näyttää tunteitaan ja kertoa syvimpiä tuntojaan!
Mies: *näyttää tunteitaan*
Naiset: EI! EI NOIN EIKÄ TUOTA! MÄ HALUAN ETTÄ MUA PIDELLÄÄN EIKÄ KOSKAAN TOISIN PÄIN!Päättäkää jo vihdoin mitä te haluatte. Tommosia femakoita kukaan jaksa.
Ei nainen tiedä mitä haluaa. Siksi mies on tehty. Päättämään mitä nainen haluaa.
Nukun mielellään selälläni ja Vaimo yhtä mielellään käyttää rintaani tyynynään. Päinvastainen ei toimisi, en pystyisi nukahtamaan. Kuumahan siinä kyllä tulee (siis minulle) ja herätessä ollaankin aina omilla puolillamme sänkyä. Ei tämä ihan jokailtainen käytäntö ole vaan erityisesti silloin kun on ns. jälkihehku. Jos ollaan kovasti unen tarpeessa niin se on good night ja syleilyt jää väliin.. Sohvalla on kyllä kieltämättä mukava ottaa päikkärit niin että Vaimon reidet tyynynä:-)
" Yksi entinen miesystävä, hyvin isokokoinen setämies halusi myös aina syliin eikä ottanut itse edes pyytämällä. Siinä kainalossa tykkäsi imeä rinta ja sanoi "mami". Joskus imi peukaloaankin. Kyllä maku meni."
Hyi yäk. Vielä tuo peukalonsa lutkuttaminen. Oksennus.
Selitätkö vielä miten aikusieksi kasvaminen tekee tuon vain miehelle muttei naiselle? Entä miten fyysinen koko vaikuttaa siihen haluaako kainaloon vai ei? Meneekö tämä siis pituusgeenin kanssa yhtämatkaa? Entä jos mies on 170cm ja nainen 185cm? Onnku tuolloin mies aina kainalossa koska kasvoi lyhemmäksi kuin tämä nainen, joka puolestaan geeniensä perusteella sujelee ja pitää miestä sylissään? Vai haluatko vielä miettiä hetken vastautasi?