Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Peksu75 kirjoitti:

Siksi että kukin rakentaa oman onnensa itse.

Poislukien tietysti luuserit jotka uskoo lottoihin ja vastaaviin, missä sitten muka aina "huonoa tuuria" kun ei koskaan voita mitään.

Huonoon tuuriin vetoavat ovat yleensä vain saamattomia nahjuksia, jotka itsestään vastuun ottamisen sijaan erilaisin tekosyin yrittävät ulkoistaa oman saamattomuutensa muiden, tai "huonon tuurin" syyksi, ja valitettavan usein itse sitten jopa uskovat näitä tarinoitaan.

Sanonta: Ei voi kauhalla vaatia, kun ei ole edes lusikalla annettu, pätee niin onnen kuin älynkin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on kyllä melkoisia nämä tarinat täällä, kun vaihtoehdot on pelkästään a)pelkkää tuuria eikä mitään tarvi tehdä minkään eteen tai b) koko ikä ollut pelkästään vastoinkäymistä ja epäonnea, eikä kukaan ole koskaan auttanut missään, ei kukaan ihminen saati "onnetar" tai miksi sitä tuuria nyt kutsuisikaan :D

Toki se on nykyään sama kaikessa, mitään välimuotoa ei ääripäiden välillä ole.

Aivan. Sitä joko ajetaan miljoonien eurojen superautolla tai sitten mennään kävellen. Ei ole välimallia.

Joissakin kohdin kyllä. Esim. Joko sulla on sähköpyörä tai sulla ei ole sähköpyörää. Joko sä asut omassa asunnossa tai sitten asut vuokralla. Joko elät parisuhteessa tai sitten elät sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Nythän on ollut juuri kaksi suurta asiaa joihin yksittäinen ihminen itse ei ole voinut vaikuttaa ja ne ovat vaikuttaneen ja vaikuttavat hyvinkin paljon edellen, ties miten kauan jamissä määrin, miltei jokaisen ihmisen elämään. Korona ja Ukrainan sota ja niiden seuraukset.

Tehkää te onnekkaat Hannu ja Hanna Hanhet nyt jotain, esimerkiksi sähkön ja ihmisille välttämätömien tuotteiden hinnoille kun kerrran olette kaikkivoipia ja jos ihminen voi itse päättää kaikesta. Ja paljolle muulle tässä ajassa mille me muut taapertajat olemme voimattomia.

No kato ku tää nykytilanne sotineen kaikkineen on tietenkin suomalaisten työttömien, eläkeläisten, pienituloisten ym. surkimusten omaa syytä, vikaa ja valintaa. 😀

Pukujen arvostelu pitää saada häirintälain piiriin.

Moni asia on tosiaan täysin sattumasta kiinni, mutta suurin osa ei kuitenkaan ole. On sattumaa, jos voitat lotossa, mutta et voi voittaa lotossa, jos et ole edes lotonnut. Tuurilla on merkitystä, mutta myös sillä, että itsekin tekee jotain saavuttaakseen haluamansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kysymys tuurista. Jos haen jotain työtä ja juuri mun osaamia asioita halutaan jostain syystä painottaa valintakriteereinä.

Ja on olemassa vain yksi työ jossa vain yhdet painotukset? Jotka vielä tulee ihan puskista.

Oikeassa maailmassa niitä työpaikkoja on satoja ja on aika hyvin ennalta pääteltävissä, että esim. lääkärin työhön päästäkseen pitää olla lääkärin koulutus, tuossa ei mitään tuuria. Yhdessä työpaikassa kemiat kohtaa rekrytoijan kanssa, toisessa onkin ihan toisenlainen rekrytoija joka arvostaakin muunlaista luonnetta. Jos ja kun hakee sataa työpaikkaa, missä se tuurin osuus on? Ellet saanut paikkaa 1, sait paikat 6, 12 ja 54. Eli lopputulema ihan sama, hyvä työpaikka.

Juupa juu. Mutta onhan siinäkin erilaista tuuria kun joku saa heti sen työpaikan numero 1. Syystä tai toisesta, mutta saa kuitenkin. Joku saa työpaikan numero 6. Ja 12. Jne. Ja joku joutuu hakemaan hyvin montaa ja saa lopulta työpaikan numero 99.

Mielestäni sillä joka on saanut sen työpaikan 1 on ollut parempaa onnea tai tuuria kuin esimerkiksi työpaikan 99 saanut ihminen. Jos oletetaan heidän olleen kokolailla samantasoisia hakijoita keskenään.

Ovat ahkeria, koulutus kunnossa ja asiantuntemusta työhön.

Miksi? Ei tuossa ole niin, että paikka 1 olisi se paras ja sadas huonoin, vaan ne kaikki ovat ihan ok paikkoja, tuossa esimerkissä lääkärin paikkoja. 

Harvnaisen huono esimerkki, lääkäreistä on pulaa, joten lääkärin ei tarvitse etsiä töitä kuukausien ajan. 

Kaksi työpaikkaa ei ole koskaan täysin samanarvoisia. Työpaikan sijainti voi olla erilainen, palkka voi olla erilainen, tulevaisuuden näkymät voivat olla erilaiset. Työpaikan ilmapiiri voi olla erilainen. On silläkin merkitystä, saako työpaikan heti vai vasta kuukausien hakurupeaman jälkeen. Ihan ok paikka ei ole myöskään yhtä hyvä kuin työpaikka, jossa kaikki osuu täsmälleen kohdalleen.

Monilla aloilla ei ole edes niitä "ihan ok"-paikkoja kovin paljon. Jos haluat ehdottomasti arkeologiksi ja päästä tutkimaan jotain sinua kiinnostavaa kohdetta, sopiva paikka voi olla vaikkapa jokin Museoviraston tehtävä, joita ei ole kovin usein tarjolla ja jos paikka menee sivu suun, seuraavan kerran tilaisuus tarjoutuu ehkä vasta vuosien kuluttua. Jos et saa paikkaa, joudut tekemään jotain muuta, kenties vaikkapa sijaistamaan historian opettajia tai sitten jotain aivan muuta, vaikka haluaisit arkeologiksi.

Mäkin halusin arkeologiksi, mutta ymmärsin jo lukiossa, että niitä töitä ei varmasti liiemmin ole. Luin suosiolla DI:ksi. En mä koe, että universumi olisi sen arkeologin homman mulle jotenkin velkaa. Tämä on hämmentävä keskustelu, mun mielestä huonoa tuuria on esim. Joutua rattijuopon syystä pyöräruoliin. Sille ei tosiaan voi mitään, p*ska säkä. Muuten kaikille sattuu huonoja pomoja ja hyvää ajoitusta. Ei ne sulje pois sitä, että harvemmin kotoa kumminkaan tullaan hakemaan, jotain pitäisi itsekin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.

Tiedoksesi vain, on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat myös tehneet todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä mutta eivät ole onnistuneet, miksi? No, kun ei ole ollut sitä....ONNEA! Sinulla on ollut onnea kun olet menestynyt. Toki en tietenkään vähättele työsi merkitystä siinä, mutta mukana on myös onnea. Se on aina mukana. Uskoo/myöntää sen tai ei. Niin se elämä meitä täällä vaan heittelee.

Ei - vaan ei se työntekokaan auta, jos sitä tekee ns. väärään suuntaan tai muuten väärin. Esimerkkinä, voihan henkilö X käydä vaikka missä puhe- ja näytelmäkouluissa, mutta jos näyttelijän kyvyt eivät riitä kuin Kälviä työväen-iltamien näyttämölle, niin minkäs teet. Ei se mitään huonoa onnea ole, jos tämä henkilö X painaa 50 vuotta töitä eikä pääsekään Hollywoodiin, se on vain sitä että ihminen oli ihan p-a-s-k-a unelma-ammatissaan eikä tajunnut hetkeksikään seisahtaa ja miettiä omia vahvuuksiaan.

Näitä taivaanrannanmaalareitakin näkee paljon; ei ymmärretä omia heikkouksia tai vahvuuksia, ja sitten kun on hakattu päätä seinään ja jääneet omat haaveet ja unelmat toteutumatta, niin syytetään "huonoa onnea".

Tämä, tämä pään hakkaaminen seinään, ja todellisuudelle vieraat kuvitelmat vaikka siitä, millainen yrittäjyys lyö leiville. Ei yhtään tutkita asiaa, "ruvetaan" vaan. Ei se ole huonosta tuurista kiinni, ellei sitten tyhmyyttä pidetä huonona tuurina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ei siis tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on tuurista ja sattumasta kiinni? Vieras ajatus.

Eihän se sitä tarkoita. Totta kai on merkitystä sillä, kuinka ahkerasti työskentelet tavoitteidesi eteen ja miten fiksu ja lahjakas olet. Mutta kyllä sillä vain on merkitystä myös, millaisiin olosuhteisiin ja perheeseen olet sattunut syntymään, millaisia mahdollisuuksia elämäsi varrella kohtaat ja millainen on vaikkapa terveydentilasi. Ja näihin jälkimmäisiin et välttämättä hirveästi pysty vaikuttamaan. Joku voi olla ihan yhtä ahkera, fiksu ja lahjakas, mutta pakkaa sotkee jokin asia, johon ei itse voi vaikuttaa, vaikkapa läheisen sairastuminen. Yhtäkkiä se energia, mikä ennen meni uran edistämiseen, meneekin siihen, että perheen elämä pysyy kasassa. 

Tämä! On hyvää onnea olla sellaisessa tilanteessa, että oman energiansa pystyy suuntaamaan ja käyttämään oman uransa ja menestymisensä kehittämiseen ja edistämiseen mahdollisimman täysillä.

Motä enemmä elämässä on muita energiaa vievia asioita, niin fyysisiä kuin henkisiäki samanaikaisesti se on jostain muusta pois.

Jos ajatellaan, että energiaa on 100 % . Mutta sen joutuvat eri ihmiset pilkkomaan joko yhteen, muutamaan tai hyvin moneen asiaan.

On onnea tai tuuria jos sitä joutuu pilkkomaan energiansa vain yhteen tai muutamaan asiaan. Ja ne tuntuvat itsestä melko helpoilta tai kuitenkin keskimäärin helpoilta hoitaa.

Ja huonoa onnea tai tuuria kun joutuu pilkkomaan hyvin moneen ja ehkä ne kaikki ovat vielä vaikeita tai kuluttavia asioita.

Kuka sinut pakottaa pilkkomaan energiasi? Jos elämässä on kiviriippa-asioita, heivaa ne. Terveyteenkin yleensä voi jonkin verran vaikuttaa. 

Helppo sanoa. Mitä teet vaikkapa sairaalle äidille, joka tarvitsee apuasi? Teetkö, mitä voi ja käytät sitä aikaa, jonka voisit käyttää oman menestymisesi ajamiseen, äitisi asioiden hoitamiseen? Vai heivaatko äitisi laitokseen muiden vastuulle?

Tai ehkä sinulla on lapsi, jolla on lievä kehitysvamma? Käytätkö paljon aikaa ja vaivaa ja hoidat lasta itse mahdollisimman paljon vai siirrät lapsen laitoshoitoon?

Veljesi on sotkenut asiansa ja tarvitsee apuasi? Autatko vai käsket veljeäsi setvimään itse asiansa?

Minä otan vastuuta valinnastani. Sairaan äidin heivaisin ihan taatusti (enkä tahtoisi olla kiviriippana omille lapsillekaan). Olen niin sanonutkin, en halua että he hoitaisivat minua oman elämänsä kustannuksella.

Jos lapsi on niin vammainen ettei normaali elämä onnistu, laitos koulutettuine hoitajineen ja terapioineen olisi lapsenkin etu. Veli myös hoitakoon itse asiansa, en ole hänen äitinsä enkä hoitajansa.

Kuulostaa tekosyiltä jäädä kotiin venymään noi esitetyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. 1) Päätät opiskella ahkerasti, etkä osallistu kovin aktiivisesti opiskelijatoimintaan, jotta saat tenteistä parhaat arvosanat ja valmistut parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistumisen jälkeen saat hyvän työpaikan ja urasi etenee mukavasti, mutta silti tavanomaisesti. 2) Opiskelet hieman vähemmän ahkerasti, mutta pärjäät edelleen varsin hyvin. Opiskelijatoiminnassa tapaat henkilöt X ja Y, joiden kanssa tulet hyvin toimeen. Vähän ennen valmistumista X keksii hyvän idean ja ehdottaa sinulle ja Y:lle oman firman perustamista. Rakennatte yhdessä menestystuotteen ja onnistutte luomaan yrityksen, joka kasvaa nopeasti hyvää tulosta tehden. Jokainen teistä yrityksen perustajista rikastuu.

Esimerkkiin liittyen, tuossahan on kysymys valinnoista, ei "tuurista". Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö valitsee räkä poskella painamisen sijaan verkostoitumisen eli ns. altistaa itsensä mahdollisuuksille tavata henkilöitä, joiden kanssa 1+1=3. 

Karrikoiden ja yksikertaistaen, riippumatta tehdyn työn määrästä, kumman luulet mahdollisesti kasvattavan mahdollisuuksia tavata sopivia kumppaneita - sen, joka opiskelee eikä näe ketään koskaan vai sen, joka tapaa uusia ihmisiä 10 päivässä? Niinpä. Ei se ole tuuria, että on "sattumalta tavannut oikeat henkilöt", vaan kyse on siitä että henkilö on altistanut itsensä mahdollisuuksille tavata oikeat henkilöt. Se mitä ei tunnuta muistavan, on se, että henkilö on tavannut oikeat ihmiset - kyllä varmaan, mutta henkilö on tässä tapauksessa tavannut myös varmasti noin 200 muuta ihmistä, jotka eivät olleet ns. oikeita.

Voihan sen noinkin vääntää. Mutta aivan yhtä lailla se ahkera vain vähän opiskelijatoimintaan osallistunut saattaa kiinnittää jonkin kurssin vetäjän tai professorin huomion ja hänelle tarjotaan harjoittelupaikkaa tutkimusryhmässä, joka on alallaan maailman parhaita. Sitä kautta taas aukeaa pääsy yhteistyöhön alan parhaiden tutkijoiden kanssa.

Eli hukkasit asian ytimen. Opiskelija ei voi etukäteen tietää, kannattaako panostaa ahkeraan opiskeluun ja vain hyvin satunnaiseen opiskelijatoimintaan vai onko parempi osallistua vähän enemmän opiskelijatoimintaan ja tinkiä hieman varsinaisesta opiskelusta. Kumpikin reitti voi hyvällä tuurilla avata reittejä poikkeukselliseen menestykseen. Yksi opiskelija saattaa panostaa verkostoitumiseen huomattavan paljon, mutta ei silti saa kovin kummoisia tilaisuuksia, koska siihen keskeiseen kaveriporukkaan ei kuulu juuri niitä oikeita henkilöitä. Toinen opiskelija panostaa ahkeraan opiskeluun, mutta ei silti pääse siihen huippututkimusryhmään, koska ei sattumalta kiinnittänytkään sen vetäjän huomiota. Molempien vaihtoehtojen valinnalle on hyvät perusteet, mutta etukäteen opiskelijan on käytännössä mahdotonta tietää, kumpi vaihtoehto tuottaa paremman tuloksen.

Juuri tuota tarkoittaa sattuma. Etukäteen ei voi tietää varmasti, mikä vaihtoehdoista on paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ei siis tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on tuurista ja sattumasta kiinni? Vieras ajatus.

Eihän se sitä tarkoita. Totta kai on merkitystä sillä, kuinka ahkerasti työskentelet tavoitteidesi eteen ja miten fiksu ja lahjakas olet. Mutta kyllä sillä vain on merkitystä myös, millaisiin olosuhteisiin ja perheeseen olet sattunut syntymään, millaisia mahdollisuuksia elämäsi varrella kohtaat ja millainen on vaikkapa terveydentilasi. Ja näihin jälkimmäisiin et välttämättä hirveästi pysty vaikuttamaan. Joku voi olla ihan yhtä ahkera, fiksu ja lahjakas, mutta pakkaa sotkee jokin asia, johon ei itse voi vaikuttaa, vaikkapa läheisen sairastuminen. Yhtäkkiä se energia, mikä ennen meni uran edistämiseen, meneekin siihen, että perheen elämä pysyy kasassa. 

Aivan. Ei kukaan nyt väitä, että omalla toiminnalla ei olisi mitään merkitystä. Sitä ei vain kannattaisi liioitella. Sitäpaitsi sinnikkyyskin on toisille paljon myötäsyntyisempää kuin toisille joten on siinäkin osittain kyse tuurista.

Sinnikkyys on myös perinnöllinen ominaisuus. Se kuinka helposti ihminen luovuttaa kohdatessaan vastoinkäymisiä on hänen aivoistaan kiinni. En tarkoita sitä etteikö vaikea elämä voisi tehdä ihmisestä pessimistiä vaan sitä että toinen kestää henkisesti vaikeaa elämää paremmin kuin toinen ja jaksaa sinnitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. 1) Päätät opiskella ahkerasti, etkä osallistu kovin aktiivisesti opiskelijatoimintaan, jotta saat tenteistä parhaat arvosanat ja valmistut parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistumisen jälkeen saat hyvän työpaikan ja urasi etenee mukavasti, mutta silti tavanomaisesti. 2) Opiskelet hieman vähemmän ahkerasti, mutta pärjäät edelleen varsin hyvin. Opiskelijatoiminnassa tapaat henkilöt X ja Y, joiden kanssa tulet hyvin toimeen. Vähän ennen valmistumista X keksii hyvän idean ja ehdottaa sinulle ja Y:lle oman firman perustamista. Rakennatte yhdessä menestystuotteen ja onnistutte luomaan yrityksen, joka kasvaa nopeasti hyvää tulosta tehden. Jokainen teistä yrityksen perustajista rikastuu.

Esimerkkiin liittyen, tuossahan on kysymys valinnoista, ei "tuurista". Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö valitsee räkä poskella painamisen sijaan verkostoitumisen eli ns. altistaa itsensä mahdollisuuksille tavata henkilöitä, joiden kanssa 1+1=3. 

Karrikoiden ja yksikertaistaen, riippumatta tehdyn työn määrästä, kumman luulet mahdollisesti kasvattavan mahdollisuuksia tavata sopivia kumppaneita - sen, joka opiskelee eikä näe ketään koskaan vai sen, joka tapaa uusia ihmisiä 10 päivässä? Niinpä. Ei se ole tuuria, että on "sattumalta tavannut oikeat henkilöt", vaan kyse on siitä että henkilö on altistanut itsensä mahdollisuuksille tavata oikeat henkilöt. Se mitä ei tunnuta muistavan, on se, että henkilö on tavannut oikeat ihmiset - kyllä varmaan, mutta henkilö on tässä tapauksessa tavannut myös varmasti noin 200 muuta ihmistä, jotka eivät olleet ns. oikeita.

Voihan sen noinkin vääntää. Mutta aivan yhtä lailla se ahkera vain vähän opiskelijatoimintaan osallistunut saattaa kiinnittää jonkin kurssin vetäjän tai professorin huomion ja hänelle tarjotaan harjoittelupaikkaa tutkimusryhmässä, joka on alallaan maailman parhaita. Sitä kautta taas aukeaa pääsy yhteistyöhön alan parhaiden tutkijoiden kanssa.

Eli hukkasit asian ytimen. Opiskelija ei voi etukäteen tietää, kannattaako panostaa ahkeraan opiskeluun ja vain hyvin satunnaiseen opiskelijatoimintaan vai onko parempi osallistua vähän enemmän opiskelijatoimintaan ja tinkiä hieman varsinaisesta opiskelusta. Kumpikin reitti voi hyvällä tuurilla avata reittejä poikkeukselliseen menestykseen. Yksi opiskelija saattaa panostaa verkostoitumiseen huomattavan paljon, mutta ei silti saa kovin kummoisia tilaisuuksia, koska siihen keskeiseen kaveriporukkaan ei kuulu juuri niitä oikeita henkilöitä. Toinen opiskelija panostaa ahkeraan opiskeluun, mutta ei silti pääse siihen huippututkimusryhmään, koska ei sattumalta kiinnittänytkään sen vetäjän huomiota. Molempien vaihtoehtojen valinnalle on hyvät perusteet, mutta etukäteen opiskelijan on käytännössä mahdotonta tietää, kumpi vaihtoehto tuottaa paremman tuloksen.

Juuri tuota tarkoittaa sattuma. Etukäteen ei voi tietää varmasti, mikä vaihtoehdoista on paras.

En hukannut ydintä, vaan ymmärrän täysin mitä ajat takaa. Jos luit minun tekstini ajatuksella, niin huomannet että välillisesti puhun siinä todennäköisyyksistä; altistamalla itsesi mahdollisimman monelle, oman alan, ihmiselle, tulet samalla moninkertaistamaan todennäköisyyden että osut samaan aikaan ja samaan paikkaan ihmisten kanssa, jotka siivittävät sinutkin menestykseen. Jos tässä esimerkissä toinen laittaa kaikki munat yhteen koriin eli painaa räkä poskella opintojen parissa ja luottaa siihen, että kiinnittää sen yhden proffan huomion, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, niin lähtökohtaisesti tämä on todennäköisyyksien suhteen heikommilla.

Koska sattuma = ennalta odottamaton, ei-ennustettavissa oleva tapahtuma, niin tässä opiskelija-esimerkissä ei todellakaan voida puhua sattumasta, koska kyse on eri todennäköisyyspolut valinneet opiskelijat. Toki on aina mahdollista, että huonommallakin todennäköisyydellä saa voiton avaimet, mutta edelleenkään se ei ole sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. 1) Päätät opiskella ahkerasti, etkä osallistu kovin aktiivisesti opiskelijatoimintaan, jotta saat tenteistä parhaat arvosanat ja valmistut parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistumisen jälkeen saat hyvän työpaikan ja urasi etenee mukavasti, mutta silti tavanomaisesti. 2) Opiskelet hieman vähemmän ahkerasti, mutta pärjäät edelleen varsin hyvin. Opiskelijatoiminnassa tapaat henkilöt X ja Y, joiden kanssa tulet hyvin toimeen. Vähän ennen valmistumista X keksii hyvän idean ja ehdottaa sinulle ja Y:lle oman firman perustamista. Rakennatte yhdessä menestystuotteen ja onnistutte luomaan yrityksen, joka kasvaa nopeasti hyvää tulosta tehden. Jokainen teistä yrityksen perustajista rikastuu.

Esimerkkiin liittyen, tuossahan on kysymys valinnoista, ei "tuurista". Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö valitsee räkä poskella painamisen sijaan verkostoitumisen eli ns. altistaa itsensä mahdollisuuksille tavata henkilöitä, joiden kanssa 1+1=3. 

Karrikoiden ja yksikertaistaen, riippumatta tehdyn työn määrästä, kumman luulet mahdollisesti kasvattavan mahdollisuuksia tavata sopivia kumppaneita - sen, joka opiskelee eikä näe ketään koskaan vai sen, joka tapaa uusia ihmisiä 10 päivässä? Niinpä. Ei se ole tuuria, että on "sattumalta tavannut oikeat henkilöt", vaan kyse on siitä että henkilö on altistanut itsensä mahdollisuuksille tavata oikeat henkilöt. Se mitä ei tunnuta muistavan, on se, että henkilö on tavannut oikeat ihmiset - kyllä varmaan, mutta henkilö on tässä tapauksessa tavannut myös varmasti noin 200 muuta ihmistä, jotka eivät olleet ns. oikeita.

Voihan sen noinkin vääntää. Mutta aivan yhtä lailla se ahkera vain vähän opiskelijatoimintaan osallistunut saattaa kiinnittää jonkin kurssin vetäjän tai professorin huomion ja hänelle tarjotaan harjoittelupaikkaa tutkimusryhmässä, joka on alallaan maailman parhaita. Sitä kautta taas aukeaa pääsy yhteistyöhön alan parhaiden tutkijoiden kanssa.

Eli hukkasit asian ytimen. Opiskelija ei voi etukäteen tietää, kannattaako panostaa ahkeraan opiskeluun ja vain hyvin satunnaiseen opiskelijatoimintaan vai onko parempi osallistua vähän enemmän opiskelijatoimintaan ja tinkiä hieman varsinaisesta opiskelusta. Kumpikin reitti voi hyvällä tuurilla avata reittejä poikkeukselliseen menestykseen. Yksi opiskelija saattaa panostaa verkostoitumiseen huomattavan paljon, mutta ei silti saa kovin kummoisia tilaisuuksia, koska siihen keskeiseen kaveriporukkaan ei kuulu juuri niitä oikeita henkilöitä. Toinen opiskelija panostaa ahkeraan opiskeluun, mutta ei silti pääse siihen huippututkimusryhmään, koska ei sattumalta kiinnittänytkään sen vetäjän huomiota. Molempien vaihtoehtojen valinnalle on hyvät perusteet, mutta etukäteen opiskelijan on käytännössä mahdotonta tietää, kumpi vaihtoehto tuottaa paremman tuloksen.

Juuri tuota tarkoittaa sattuma. Etukäteen ei voi tietää varmasti, mikä vaihtoehdoista on paras.

En hukannut ydintä, vaan ymmärrän täysin mitä ajat takaa. Jos luit minun tekstini ajatuksella, niin huomannet että välillisesti puhun siinä todennäköisyyksistä; altistamalla itsesi mahdollisimman monelle, oman alan, ihmiselle, tulet samalla moninkertaistamaan todennäköisyyden että osut samaan aikaan ja samaan paikkaan ihmisten kanssa, jotka siivittävät sinutkin menestykseen. Jos tässä esimerkissä toinen laittaa kaikki munat yhteen koriin eli painaa räkä poskella opintojen parissa ja luottaa siihen, että kiinnittää sen yhden proffan huomion, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, niin lähtökohtaisesti tämä on todennäköisyyksien suhteen heikommilla.

Koska sattuma = ennalta odottamaton, ei-ennustettavissa oleva tapahtuma, niin tässä opiskelija-esimerkissä ei todellakaan voida puhua sattumasta, koska kyse on eri todennäköisyyspolut valinneet opiskelijat. Toki on aina mahdollista, että huonommallakin todennäköisyydellä saa voiton avaimet, mutta edelleenkään se ei ole sattumaa.

Se todennäköisyyksien arviointi ei ole aivan yksinkertaista. Paljon riippuu myös alasta. ja siitä, millaista uraa suunnittelee. Tutkijan urasta haaveilevan kannattaa ehkä keskittyä opiskeluun (poikkeuksiakin löytyy) ja yrityspuolelle suuntautuvan kannattaa ehkä panostaa vähän enemmän suhteiden luomiseen.  Esimerkiksi ennen yliopistoissa oli pieniä laitoksia, joiden opiskelijoista iso osa oli sivuaineopiskelijoita. Niille muutamille pääaineopiskelijoille tarjottiin aika usein vähintään tuntityötä jossain projektissa tai vaikka harjoitusassistenttina. Aika moni pääsi tekemään gradunsa palkattuna työntekijänä. Valmistumassa oleville opiskelijoille vihjaistiin sopivista työpaikoista jne. Ei tarvinnut opiskella "räkä poskella", koska noille pienille laitoksille hakeutui juuri siitä alasta kiinnostuneita ja ne vähän vähemmän kiinnostuneet jäivät sinne ison pääaineen puolelle. Toisaalta kaikki varmaan tietävät tapauksia, joissa lahjakas opiskelija on keskittynyt opiskelijatoimintaan ja etenkin juhlimiseen vähän liikaa. 

Enkä edelleenkään pidä käyttämääsi sattuman määritelmää kovin toimivana tässä yhteydessä. Vaikka todennäköisyyksiin voi vaikuttaa, kokonaisuutena tilanne on aivan liian kaoottinen, jotta voitaisiin puhua ennustettavista tapahtumista. Ulkopuolisen kaikkitietävän tarkkailijan näkökulmasta tilanne voi olla ennustettava, jos kaikki atomitasoa pienemmätkin tapahtumat voi ennustaa. Opiskelijan itsensä näkökulmasta tietoa on aika vähän.

Otetaanpa taas esimerkki. Aiemmin mainittiin Linus Torvalds. Wikipedia kertoo, että hän opiskeli Helsingin yliopistossa vuodesta 1988 vuoteen 1996. Kuinka moni olisi millään tavalla arvannut ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, että vain muutamaa vuotta myöhemmin hän kehittää Linuxin? Tuskinpa kovin moni, koska ei hän varmaan vielä tiennyt sitä itsekään. Linux oli aika puhdas harrastusprojekti, eikä Linus näytä itsekään uskoneen, että siitä tulisi jotain koodareiden kuriositeettijärjestelmää kummempaa. Parhaat kaverit varmaan tiesivät, että hän oli puuhaillut käyttöjärjestelmien kanssa jo aiemmin. En usko, että Linusin tapaaminen jossain opiskelijabileissä olisi  millään tavalla auttanut pääsemään mukaan Linuxin kehitykseen. Ennemminkin olisi pitänyt olla netissä juttelemassa Minixistä.

Jälkeen päin on helppo sanoa, mitä olisi kannattanut tehdä missäkin tilanteessa. Tapahtumahetkellä tai ennen sitä seurauksia on vaikea tietää. Vaikka kaikkitietävä jumalolento tietäisi todennäköisyydet, tavallisen ihmisen näkökulmasta kyse on silti sattumasta, vaikka toki todennäköisyyksiin voi jonkin verran vaikuttaa. Ja yhä edelleen lottonumerot ovat satunnaisia numeroita väliltä 1-40, vaikka periaatteessa arvonnan tulos on ennustettavissa, kunhan alkutila (pallojen asento jne) ja arvontaan vaikuttava fysiikka tiedetään riittävän tarkasti. Käytännössä arvonnan tuloksen ennustaminen on mahdotonta, koska arvonta on niin kaoottinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ei siis tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on tuurista ja sattumasta kiinni? Vieras ajatus.

Eihän se sitä tarkoita. Totta kai on merkitystä sillä, kuinka ahkerasti työskentelet tavoitteidesi eteen ja miten fiksu ja lahjakas olet. Mutta kyllä sillä vain on merkitystä myös, millaisiin olosuhteisiin ja perheeseen olet sattunut syntymään, millaisia mahdollisuuksia elämäsi varrella kohtaat ja millainen on vaikkapa terveydentilasi. Ja näihin jälkimmäisiin et välttämättä hirveästi pysty vaikuttamaan. Joku voi olla ihan yhtä ahkera, fiksu ja lahjakas, mutta pakkaa sotkee jokin asia, johon ei itse voi vaikuttaa, vaikkapa läheisen sairastuminen. Yhtäkkiä se energia, mikä ennen meni uran edistämiseen, meneekin siihen, että perheen elämä pysyy kasassa. 

Tämä! On hyvää onnea olla sellaisessa tilanteessa, että oman energiansa pystyy suuntaamaan ja käyttämään oman uransa ja menestymisensä kehittämiseen ja edistämiseen mahdollisimman täysillä.

Motä enemmä elämässä on muita energiaa vievia asioita, niin fyysisiä kuin henkisiäki samanaikaisesti se on jostain muusta pois.

Jos ajatellaan, että energiaa on 100 % . Mutta sen joutuvat eri ihmiset pilkkomaan joko yhteen, muutamaan tai hyvin moneen asiaan.

On onnea tai tuuria jos sitä joutuu pilkkomaan energiansa vain yhteen tai muutamaan asiaan. Ja ne tuntuvat itsestä melko helpoilta tai kuitenkin keskimäärin helpoilta hoitaa.

Ja huonoa onnea tai tuuria kun joutuu pilkkomaan hyvin moneen ja ehkä ne kaikki ovat vielä vaikeita tai kuluttavia asioita.

Kuka sinut pakottaa pilkkomaan energiasi? Jos elämässä on kiviriippa-asioita, heivaa ne. Terveyteenkin yleensä voi jonkin verran vaikuttaa. 

Helppo sanoa. Mitä teet vaikkapa sairaalle äidille, joka tarvitsee apuasi? Teetkö, mitä voi ja käytät sitä aikaa, jonka voisit käyttää oman menestymisesi ajamiseen, äitisi asioiden hoitamiseen? Vai heivaatko äitisi laitokseen muiden vastuulle?

Tai ehkä sinulla on lapsi, jolla on lievä kehitysvamma? Käytätkö paljon aikaa ja vaivaa ja hoidat lasta itse mahdollisimman paljon vai siirrät lapsen laitoshoitoon?

Veljesi on sotkenut asiansa ja tarvitsee apuasi? Autatko vai käsket veljeäsi setvimään itse asiansa?

Minä otan vastuuta valinnastani. Sairaan äidin heivaisin ihan taatusti (enkä tahtoisi olla kiviriippana omille lapsillekaan). Olen niin sanonutkin, en halua että he hoitaisivat minua oman elämänsä kustannuksella.

Jos lapsi on niin vammainen ettei normaali elämä onnistu, laitos koulutettuine hoitajineen ja terapioineen olisi lapsenkin etu. Veli myös hoitakoon itse asiansa, en ole hänen äitinsä enkä hoitajansa.

Kuulostaa tekosyiltä jäädä kotiin venymään noi esitetyt.

Ok, selvä juttu. Mutta unohdit vallan sen henkisen puolen. Vaikka sairas ja vanha äiti on laitoksessa (heivattuna) niin tuskon voi olla kuitenkaan miettimättä miten hän siellä pärjää ja miten hoidetaan, mietit ja säädät omaa elämääsi miten pääset häntä katsomaan. Ja taas jos et pääse mietit sitä jne.

Sama juttu vammaisen lapsen kohdalla, ehkä vielä henkisesti se on rankempaa. Aina nämä ja tämänkaltaiset asiat pilkkovat sitä omaa energiaa. Verraten siihen henkilöön jolla näitä asioita ei ole. Sen säästyvän energia voi silloin käyttää vaikja juuri uransa luomiseen. Vaikkapa 30 prosenttia enemmän kuin se toinen ihminen.

Ei ole pelkästään se, että hoitaa jonkin itseään läheisesti koskevan asian pois vaan se, että silti se ei poistu mielestä ja etteikö tuntisi muistä silti huolta. Ja se veisi taustalla energiaa kuitenkin. Eikä kai niitä voi ihan oman onnensa nojaan silti unohtaa? Ei ainakaan minulla ole jotain on/off-nappia.

Vedit kovin mutkat suoriksi. Vai ovatko nämä oman onnensa sepät juuri siksi näitä elämänsä hallitsijoita kun tunteen tasollakin ovat kovin järkeviä ja "heivaavat turhat asiat ja ihmiset" pois silmistä ja pois mielestä?

Silloinhan omaan etenemiseensä voi käyttää ne täydet 100 %.

Kun vain minä itse olen tärkeä. Ja itselle etua tuottavien suhteiden ja verkoston luominen tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. 1) Päätät opiskella ahkerasti, etkä osallistu kovin aktiivisesti opiskelijatoimintaan, jotta saat tenteistä parhaat arvosanat ja valmistut parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistumisen jälkeen saat hyvän työpaikan ja urasi etenee mukavasti, mutta silti tavanomaisesti. 2) Opiskelet hieman vähemmän ahkerasti, mutta pärjäät edelleen varsin hyvin. Opiskelijatoiminnassa tapaat henkilöt X ja Y, joiden kanssa tulet hyvin toimeen. Vähän ennen valmistumista X keksii hyvän idean ja ehdottaa sinulle ja Y:lle oman firman perustamista. Rakennatte yhdessä menestystuotteen ja onnistutte luomaan yrityksen, joka kasvaa nopeasti hyvää tulosta tehden. Jokainen teistä yrityksen perustajista rikastuu.

Esimerkkiin liittyen, tuossahan on kysymys valinnoista, ei "tuurista". Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö valitsee räkä poskella painamisen sijaan verkostoitumisen eli ns. altistaa itsensä mahdollisuuksille tavata henkilöitä, joiden kanssa 1+1=3. 

Karrikoiden ja yksikertaistaen, riippumatta tehdyn työn määrästä, kumman luulet mahdollisesti kasvattavan mahdollisuuksia tavata sopivia kumppaneita - sen, joka opiskelee eikä näe ketään koskaan vai sen, joka tapaa uusia ihmisiä 10 päivässä? Niinpä. Ei se ole tuuria, että on "sattumalta tavannut oikeat henkilöt", vaan kyse on siitä että henkilö on altistanut itsensä mahdollisuuksille tavata oikeat henkilöt. Se mitä ei tunnuta muistavan, on se, että henkilö on tavannut oikeat ihmiset - kyllä varmaan, mutta henkilö on tässä tapauksessa tavannut myös varmasti noin 200 muuta ihmistä, jotka eivät olleet ns. oikeita.

Voihan sen noinkin vääntää. Mutta aivan yhtä lailla se ahkera vain vähän opiskelijatoimintaan osallistunut saattaa kiinnittää jonkin kurssin vetäjän tai professorin huomion ja hänelle tarjotaan harjoittelupaikkaa tutkimusryhmässä, joka on alallaan maailman parhaita. Sitä kautta taas aukeaa pääsy yhteistyöhön alan parhaiden tutkijoiden kanssa.

Eli hukkasit asian ytimen. Opiskelija ei voi etukäteen tietää, kannattaako panostaa ahkeraan opiskeluun ja vain hyvin satunnaiseen opiskelijatoimintaan vai onko parempi osallistua vähän enemmän opiskelijatoimintaan ja tinkiä hieman varsinaisesta opiskelusta. Kumpikin reitti voi hyvällä tuurilla avata reittejä poikkeukselliseen menestykseen. Yksi opiskelija saattaa panostaa verkostoitumiseen huomattavan paljon, mutta ei silti saa kovin kummoisia tilaisuuksia, koska siihen keskeiseen kaveriporukkaan ei kuulu juuri niitä oikeita henkilöitä. Toinen opiskelija panostaa ahkeraan opiskeluun, mutta ei silti pääse siihen huippututkimusryhmään, koska ei sattumalta kiinnittänytkään sen vetäjän huomiota. Molempien vaihtoehtojen valinnalle on hyvät perusteet, mutta etukäteen opiskelijan on käytännössä mahdotonta tietää, kumpi vaihtoehto tuottaa paremman tuloksen.

Juuri tuota tarkoittaa sattuma. Etukäteen ei voi tietää varmasti, mikä vaihtoehdoista on paras.

En hukannut ydintä, vaan ymmärrän täysin mitä ajat takaa. Jos luit minun tekstini ajatuksella, niin huomannet että välillisesti puhun siinä todennäköisyyksistä; altistamalla itsesi mahdollisimman monelle, oman alan, ihmiselle, tulet samalla moninkertaistamaan todennäköisyyden että osut samaan aikaan ja samaan paikkaan ihmisten kanssa, jotka siivittävät sinutkin menestykseen. Jos tässä esimerkissä toinen laittaa kaikki munat yhteen koriin eli painaa räkä poskella opintojen parissa ja luottaa siihen, että kiinnittää sen yhden proffan huomion, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, niin lähtökohtaisesti tämä on todennäköisyyksien suhteen heikommilla.

Koska sattuma = ennalta odottamaton, ei-ennustettavissa oleva tapahtuma, niin tässä opiskelija-esimerkissä ei todellakaan voida puhua sattumasta, koska kyse on eri todennäköisyyspolut valinneet opiskelijat. Toki on aina mahdollista, että huonommallakin todennäköisyydellä saa voiton avaimet, mutta edelleenkään se ei ole sattumaa.

Se todennäköisyyksien arviointi ei ole aivan yksinkertaista. Paljon riippuu myös alasta. ja siitä, millaista uraa suunnittelee. Tutkijan urasta haaveilevan kannattaa ehkä keskittyä opiskeluun (poikkeuksiakin löytyy) ja yrityspuolelle suuntautuvan kannattaa ehkä panostaa vähän enemmän suhteiden luomiseen.  Esimerkiksi ennen yliopistoissa oli pieniä laitoksia, joiden opiskelijoista iso osa oli sivuaineopiskelijoita. Niille muutamille pääaineopiskelijoille tarjottiin aika usein vähintään tuntityötä jossain projektissa tai vaikka harjoitusassistenttina. Aika moni pääsi tekemään gradunsa palkattuna työntekijänä. Valmistumassa oleville opiskelijoille vihjaistiin sopivista työpaikoista jne. Ei tarvinnut opiskella "räkä poskella", koska noille pienille laitoksille hakeutui juuri siitä alasta kiinnostuneita ja ne vähän vähemmän kiinnostuneet jäivät sinne ison pääaineen puolelle. Toisaalta kaikki varmaan tietävät tapauksia, joissa lahjakas opiskelija on keskittynyt opiskelijatoimintaan ja etenkin juhlimiseen vähän liikaa. 

Enkä edelleenkään pidä käyttämääsi sattuman määritelmää kovin toimivana tässä yhteydessä. Vaikka todennäköisyyksiin voi vaikuttaa, kokonaisuutena tilanne on aivan liian kaoottinen, jotta voitaisiin puhua ennustettavista tapahtumista. Ulkopuolisen kaikkitietävän tarkkailijan näkökulmasta tilanne voi olla ennustettava, jos kaikki atomitasoa pienemmätkin tapahtumat voi ennustaa. Opiskelijan itsensä näkökulmasta tietoa on aika vähän.

Otetaanpa taas esimerkki. Aiemmin mainittiin Linus Torvalds. Wikipedia kertoo, että hän opiskeli Helsingin yliopistossa vuodesta 1988 vuoteen 1996. Kuinka moni olisi millään tavalla arvannut ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, että vain muutamaa vuotta myöhemmin hän kehittää Linuxin? Tuskinpa kovin moni, koska ei hän varmaan vielä tiennyt sitä itsekään. Linux oli aika puhdas harrastusprojekti, eikä Linus näytä itsekään uskoneen, että siitä tulisi jotain koodareiden kuriositeettijärjestelmää kummempaa. Parhaat kaverit varmaan tiesivät, että hän oli puuhaillut käyttöjärjestelmien kanssa jo aiemmin. En usko, että Linusin tapaaminen jossain opiskelijabileissä olisi  millään tavalla auttanut pääsemään mukaan Linuxin kehitykseen. Ennemminkin olisi pitänyt olla netissä juttelemassa Minixistä.

Jälkeen päin on helppo sanoa, mitä olisi kannattanut tehdä missäkin tilanteessa. Tapahtumahetkellä tai ennen sitä seurauksia on vaikea tietää. Vaikka kaikkitietävä jumalolento tietäisi todennäköisyydet, tavallisen ihmisen näkökulmasta kyse on silti sattumasta, vaikka toki todennäköisyyksiin voi jonkin verran vaikuttaa. Ja yhä edelleen lottonumerot ovat satunnaisia numeroita väliltä 1-40, vaikka periaatteessa arvonnan tulos on ennustettavissa, kunhan alkutila (pallojen asento jne) ja arvontaan vaikuttava fysiikka tiedetään riittävän tarkasti. Käytännössä arvonnan tuloksen ennustaminen on mahdotonta, koska arvonta on niin kaoottinen.

 

Toki, todennäköisyyksien arviointi on se hankala osuus. Jos se olisi se helppo osuus, niin menestyminenkin olisi helpompaa meille kaikille.

Mitä tulee sattuman määrittelyyn, tähän varmaan löytyy yhtä monta määritelmää kuin löytyy ihmisiä. En siis aio väittää kirjoittamaani määritelmää absoluuttiseksi totuudeksi, mutta sattuman toteutuman mahdollisuuteen meistä jokainen voi silti vaikuttaa - kutsutaan sitä sitten sattumaksi tai todennäköisyydeksi tai miksi hyvänsä. Mainitsemasi Linus Torvalds on ihan hyvä esimerkki, mutta siinä voidaan pohtia aika vahvasti, että onko se "vain" sattumaa miten Linux lähti lentoon? Tarjosiko Linux jotain sellaista, mitä muut eivät vai oliko vaihtoehtoina paljon muitakin ja mm. Nasa ihan kolikkoa heittämällä valikoi Linuxin?

Lotto-esimerkki on toinen ihan aiheellinen; se, että sattuu saamaan oikean tuloksen, sen todennäköisyys on pieni. Voidaan toki argumentoida, että siinäkin on kyse ihan vain sattumasta. Mutta taas kerran, jos kyse olisi puhtaasta sattumasta, niin lottovoiton pitäisi jopa osua joskus niille, jotka eivät ole edes lotonneet. Toisin sanoen, jotta voi oikeasti voittaa, vaikkakin hyvällä onnella, lotossa, niin itsensä on pakko alitstaa voiton mahdollisuudelle eli tehdä rivi ja maksaa siitä.

Summa summarum: minusta menestynyt tarvitsee molempia eli omaa työtä ja osaamisesta, sekä onnea. Se, mikä on näiden suhteellinen osuus menestyksessä, sen ihmiset näkevät eri tavoin. Mutta jos asioita tarkastelee jälkikäteen, niin menestyneistä löytyy herkästi se tuttu kaava; ihminen on asemoinut itsensä elämässä siten, että todennäköisyys menestymiseen tai "onneen" on suurempi, kuin muilla. Analogiana, jos heität kivellä peltipurkkia kohden, niin on todennäköisempää osua siihen peltipurkkiin kun heität 10 metrin päästä 5 kiveä, kuin jos heität yhden kiven 20 metrin päästä.

Tuurilla on ollut suuri merkitys ainakin Vesa Keskosen elämässä.

Otetaan esimerkki todella hyvästä onnesta. Ihminen voittaa lotossa vaikka ei ole lotonnut. No miten on mahdollista? Koska hänen kummitatinsä on lotonnut ja maksanut yhden rivin kummilapsensa nimelle ja voitto osuu juuri siihen ko. riviin.

Tässä esimerkki ihmisestä jolla on hyvä tuuri vaikka hän ei ole itse tehnyt mitään lottovoittinsa eteen.

Miten tuo tapaus, kun kehitysvammainen pojia löysi roskiksesta raaputtamattoman casinoarvan ja siinä oli päävoitto. Tosin pojan oma hoitaja yritti pimittää voiton, mutta selvisi sekin asia kuitenkin ja poika sai sen voittonsa.

Onko sattumaa, tuuria vai miten tuo roskiksen penkominen lasketaan omaksi työksi?

Teki kyllä arvan eteen töitä, mutta miten juuri siihen roskikseen joku oli heittänyt voittoarpansa pois ja juuri tuo poika sen sitten osui löytämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. 1) Päätät opiskella ahkerasti, etkä osallistu kovin aktiivisesti opiskelijatoimintaan, jotta saat tenteistä parhaat arvosanat ja valmistut parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistumisen jälkeen saat hyvän työpaikan ja urasi etenee mukavasti, mutta silti tavanomaisesti. 2) Opiskelet hieman vähemmän ahkerasti, mutta pärjäät edelleen varsin hyvin. Opiskelijatoiminnassa tapaat henkilöt X ja Y, joiden kanssa tulet hyvin toimeen. Vähän ennen valmistumista X keksii hyvän idean ja ehdottaa sinulle ja Y:lle oman firman perustamista. Rakennatte yhdessä menestystuotteen ja onnistutte luomaan yrityksen, joka kasvaa nopeasti hyvää tulosta tehden. Jokainen teistä yrityksen perustajista rikastuu.

Esimerkkiin liittyen, tuossahan on kysymys valinnoista, ei "tuurista". Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö valitsee räkä poskella painamisen sijaan verkostoitumisen eli ns. altistaa itsensä mahdollisuuksille tavata henkilöitä, joiden kanssa 1+1=3. 

Karrikoiden ja yksikertaistaen, riippumatta tehdyn työn määrästä, kumman luulet mahdollisesti kasvattavan mahdollisuuksia tavata sopivia kumppaneita - sen, joka opiskelee eikä näe ketään koskaan vai sen, joka tapaa uusia ihmisiä 10 päivässä? Niinpä. Ei se ole tuuria, että on "sattumalta tavannut oikeat henkilöt", vaan kyse on siitä että henkilö on altistanut itsensä mahdollisuuksille tavata oikeat henkilöt. Se mitä ei tunnuta muistavan, on se, että henkilö on tavannut oikeat ihmiset - kyllä varmaan, mutta henkilö on tässä tapauksessa tavannut myös varmasti noin 200 muuta ihmistä, jotka eivät olleet ns. oikeita.

Voihan sen noinkin vääntää. Mutta aivan yhtä lailla se ahkera vain vähän opiskelijatoimintaan osallistunut saattaa kiinnittää jonkin kurssin vetäjän tai professorin huomion ja hänelle tarjotaan harjoittelupaikkaa tutkimusryhmässä, joka on alallaan maailman parhaita. Sitä kautta taas aukeaa pääsy yhteistyöhön alan parhaiden tutkijoiden kanssa.

Eli hukkasit asian ytimen. Opiskelija ei voi etukäteen tietää, kannattaako panostaa ahkeraan opiskeluun ja vain hyvin satunnaiseen opiskelijatoimintaan vai onko parempi osallistua vähän enemmän opiskelijatoimintaan ja tinkiä hieman varsinaisesta opiskelusta. Kumpikin reitti voi hyvällä tuurilla avata reittejä poikkeukselliseen menestykseen. Yksi opiskelija saattaa panostaa verkostoitumiseen huomattavan paljon, mutta ei silti saa kovin kummoisia tilaisuuksia, koska siihen keskeiseen kaveriporukkaan ei kuulu juuri niitä oikeita henkilöitä. Toinen opiskelija panostaa ahkeraan opiskeluun, mutta ei silti pääse siihen huippututkimusryhmään, koska ei sattumalta kiinnittänytkään sen vetäjän huomiota. Molempien vaihtoehtojen valinnalle on hyvät perusteet, mutta etukäteen opiskelijan on käytännössä mahdotonta tietää, kumpi vaihtoehto tuottaa paremman tuloksen.

Juuri tuota tarkoittaa sattuma. Etukäteen ei voi tietää varmasti, mikä vaihtoehdoista on paras.

Missä paikassa paikka tutkimusryhmässä aukenee sillä, että luennoitsija sattuu kiinnittää sinuun huomiota? En ole koskaan kuullut tällaisesta. Kaikki tuntemani tutkijat ovat paikkansa saaneet pohjautuen osaamiseens ja siihen, mihin heidän erikoistumisensa, lisenssiaattityö ym. vie. Kukaan ri ole persoonallaan mitään paikkaa saannut. Jenkeissä (elokuvien mukaan) etenemiset tapahtuu jollain vaikutuksen tekemisellä, kunhan vaan miellyttää pomoaan.

Se, joka panostaa verkostoitumiseen ja yleiseen opiskelijatoimintaan, todennäköisesti päätyy sellaisiin töihin, joissa noilla on merkitystä. Heitäkin tuttavapiirissä. Kukin siis tyylillään ja kyvyillään paikkansa löytänyt.

Varmaankin ne, jotka suhtautuvat asioihin ilman sen suurempia tunteita etenevät helpommin. Koska eivät joudu karsimaan niin paljon vaihtoehtoja pois tai punnitsemaan teenkö nyt niin tai näin.

Myös eivät mieti niin paljo kaduttaako joku päätös tms.

Ne joilla tunteet vaikuttavat omiin päätöksiin ja he myös monesti tuntevat empatiaa muita kohtaan niin silloin päätösten teko ja oman toimintatavan valitseminen on vaikeampaa.

He myös miettivät päätöksensä serauksia muiden ihmisten kannalta.

Ihmisten oma persoona, empaattisuus ja tunne-elämä vaikuttaa koko elämään, ihan jo lapsesta saakka.

Sitä on vaikea itse valita minkätyyppiseksi ihmiseksi sattuu syntymään.

Tästä on hyvin vähän täällä pohdiskeltu. Jotkut ovat kovempia, toiset pehmeämpiä jo syntyjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. 1) Päätät opiskella ahkerasti, etkä osallistu kovin aktiivisesti opiskelijatoimintaan, jotta saat tenteistä parhaat arvosanat ja valmistut parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistumisen jälkeen saat hyvän työpaikan ja urasi etenee mukavasti, mutta silti tavanomaisesti. 2) Opiskelet hieman vähemmän ahkerasti, mutta pärjäät edelleen varsin hyvin. Opiskelijatoiminnassa tapaat henkilöt X ja Y, joiden kanssa tulet hyvin toimeen. Vähän ennen valmistumista X keksii hyvän idean ja ehdottaa sinulle ja Y:lle oman firman perustamista. Rakennatte yhdessä menestystuotteen ja onnistutte luomaan yrityksen, joka kasvaa nopeasti hyvää tulosta tehden. Jokainen teistä yrityksen perustajista rikastuu.

Esimerkkiin liittyen, tuossahan on kysymys valinnoista, ei "tuurista". Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö valitsee räkä poskella painamisen sijaan verkostoitumisen eli ns. altistaa itsensä mahdollisuuksille tavata henkilöitä, joiden kanssa 1+1=3. 

Karrikoiden ja yksikertaistaen, riippumatta tehdyn työn määrästä, kumman luulet mahdollisesti kasvattavan mahdollisuuksia tavata sopivia kumppaneita - sen, joka opiskelee eikä näe ketään koskaan vai sen, joka tapaa uusia ihmisiä 10 päivässä? Niinpä. Ei se ole tuuria, että on "sattumalta tavannut oikeat henkilöt", vaan kyse on siitä että henkilö on altistanut itsensä mahdollisuuksille tavata oikeat henkilöt. Se mitä ei tunnuta muistavan, on se, että henkilö on tavannut oikeat ihmiset - kyllä varmaan, mutta henkilö on tässä tapauksessa tavannut myös varmasti noin 200 muuta ihmistä, jotka eivät olleet ns. oikeita.

Voihan sen noinkin vääntää. Mutta aivan yhtä lailla se ahkera vain vähän opiskelijatoimintaan osallistunut saattaa kiinnittää jonkin kurssin vetäjän tai professorin huomion ja hänelle tarjotaan harjoittelupaikkaa tutkimusryhmässä, joka on alallaan maailman parhaita. Sitä kautta taas aukeaa pääsy yhteistyöhön alan parhaiden tutkijoiden kanssa.

Eli hukkasit asian ytimen. Opiskelija ei voi etukäteen tietää, kannattaako panostaa ahkeraan opiskeluun ja vain hyvin satunnaiseen opiskelijatoimintaan vai onko parempi osallistua vähän enemmän opiskelijatoimintaan ja tinkiä hieman varsinaisesta opiskelusta. Kumpikin reitti voi hyvällä tuurilla avata reittejä poikkeukselliseen menestykseen. Yksi opiskelija saattaa panostaa verkostoitumiseen huomattavan paljon, mutta ei silti saa kovin kummoisia tilaisuuksia, koska siihen keskeiseen kaveriporukkaan ei kuulu juuri niitä oikeita henkilöitä. Toinen opiskelija panostaa ahkeraan opiskeluun, mutta ei silti pääse siihen huippututkimusryhmään, koska ei sattumalta kiinnittänytkään sen vetäjän huomiota. Molempien vaihtoehtojen valinnalle on hyvät perusteet, mutta etukäteen opiskelijan on käytännössä mahdotonta tietää, kumpi vaihtoehto tuottaa paremman tuloksen.

Juuri tuota tarkoittaa sattuma. Etukäteen ei voi tietää varmasti, mikä vaihtoehdoista on paras.

En hukannut ydintä, vaan ymmärrän täysin mitä ajat takaa. Jos luit minun tekstini ajatuksella, niin huomannet että välillisesti puhun siinä todennäköisyyksistä; altistamalla itsesi mahdollisimman monelle, oman alan, ihmiselle, tulet samalla moninkertaistamaan todennäköisyyden että osut samaan aikaan ja samaan paikkaan ihmisten kanssa, jotka siivittävät sinutkin menestykseen. Jos tässä esimerkissä toinen laittaa kaikki munat yhteen koriin eli painaa räkä poskella opintojen parissa ja luottaa siihen, että kiinnittää sen yhden proffan huomion, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, niin lähtökohtaisesti tämä on todennäköisyyksien suhteen heikommilla.

Koska sattuma = ennalta odottamaton, ei-ennustettavissa oleva tapahtuma, niin tässä opiskelija-esimerkissä ei todellakaan voida puhua sattumasta, koska kyse on eri todennäköisyyspolut valinneet opiskelijat. Toki on aina mahdollista, että huonommallakin todennäköisyydellä saa voiton avaimet, mutta edelleenkään se ei ole sattumaa.

Se todennäköisyyksien arviointi ei ole aivan yksinkertaista. Paljon riippuu myös alasta. ja siitä, millaista uraa suunnittelee. Tutkijan urasta haaveilevan kannattaa ehkä keskittyä opiskeluun (poikkeuksiakin löytyy) ja yrityspuolelle suuntautuvan kannattaa ehkä panostaa vähän enemmän suhteiden luomiseen.  Esimerkiksi ennen yliopistoissa oli pieniä laitoksia, joiden opiskelijoista iso osa oli sivuaineopiskelijoita. Niille muutamille pääaineopiskelijoille tarjottiin aika usein vähintään tuntityötä jossain projektissa tai vaikka harjoitusassistenttina. Aika moni pääsi tekemään gradunsa palkattuna työntekijänä. Valmistumassa oleville opiskelijoille vihjaistiin sopivista työpaikoista jne. Ei tarvinnut opiskella "räkä poskella", koska noille pienille laitoksille hakeutui juuri siitä alasta kiinnostuneita ja ne vähän vähemmän kiinnostuneet jäivät sinne ison pääaineen puolelle. Toisaalta kaikki varmaan tietävät tapauksia, joissa lahjakas opiskelija on keskittynyt opiskelijatoimintaan ja etenkin juhlimiseen vähän liikaa. 

Enkä edelleenkään pidä käyttämääsi sattuman määritelmää kovin toimivana tässä yhteydessä. Vaikka todennäköisyyksiin voi vaikuttaa, kokonaisuutena tilanne on aivan liian kaoottinen, jotta voitaisiin puhua ennustettavista tapahtumista. Ulkopuolisen kaikkitietävän tarkkailijan näkökulmasta tilanne voi olla ennustettava, jos kaikki atomitasoa pienemmätkin tapahtumat voi ennustaa. Opiskelijan itsensä näkökulmasta tietoa on aika vähän.

Otetaanpa taas esimerkki. Aiemmin mainittiin Linus Torvalds. Wikipedia kertoo, että hän opiskeli Helsingin yliopistossa vuodesta 1988 vuoteen 1996. Kuinka moni olisi millään tavalla arvannut ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, että vain muutamaa vuotta myöhemmin hän kehittää Linuxin? Tuskinpa kovin moni, koska ei hän varmaan vielä tiennyt sitä itsekään. Linux oli aika puhdas harrastusprojekti, eikä Linus näytä itsekään uskoneen, että siitä tulisi jotain koodareiden kuriositeettijärjestelmää kummempaa. Parhaat kaverit varmaan tiesivät, että hän oli puuhaillut käyttöjärjestelmien kanssa jo aiemmin. En usko, että Linusin tapaaminen jossain opiskelijabileissä olisi  millään tavalla auttanut pääsemään mukaan Linuxin kehitykseen. Ennemminkin olisi pitänyt olla netissä juttelemassa Minixistä.

Jälkeen päin on helppo sanoa, mitä olisi kannattanut tehdä missäkin tilanteessa. Tapahtumahetkellä tai ennen sitä seurauksia on vaikea tietää. Vaikka kaikkitietävä jumalolento tietäisi todennäköisyydet, tavallisen ihmisen näkökulmasta kyse on silti sattumasta, vaikka toki todennäköisyyksiin voi jonkin verran vaikuttaa. Ja yhä edelleen lottonumerot ovat satunnaisia numeroita väliltä 1-40, vaikka periaatteessa arvonnan tulos on ennustettavissa, kunhan alkutila (pallojen asento jne) ja arvontaan vaikuttava fysiikka tiedetään riittävän tarkasti. Käytännössä arvonnan tuloksen ennustaminen on mahdotonta, koska arvonta on niin kaoottinen.

 

Toki, todennäköisyyksien arviointi on se hankala osuus. Jos se olisi se helppo osuus, niin menestyminenkin olisi helpompaa meille kaikille.

Mitä tulee sattuman määrittelyyn, tähän varmaan löytyy yhtä monta määritelmää kuin löytyy ihmisiä. En siis aio väittää kirjoittamaani määritelmää absoluuttiseksi totuudeksi, mutta sattuman toteutuman mahdollisuuteen meistä jokainen voi silti vaikuttaa - kutsutaan sitä sitten sattumaksi tai todennäköisyydeksi tai miksi hyvänsä. Mainitsemasi Linus Torvalds on ihan hyvä esimerkki, mutta siinä voidaan pohtia aika vahvasti, että onko se "vain" sattumaa miten Linux lähti lentoon? Tarjosiko Linux jotain sellaista, mitä muut eivät vai oliko vaihtoehtoina paljon muitakin ja mm. Nasa ihan kolikkoa heittämällä valikoi Linuxin?

Lotto-esimerkki on toinen ihan aiheellinen; se, että sattuu saamaan oikean tuloksen, sen todennäköisyys on pieni. Voidaan toki argumentoida, että siinäkin on kyse ihan vain sattumasta. Mutta taas kerran, jos kyse olisi puhtaasta sattumasta, niin lottovoiton pitäisi jopa osua joskus niille, jotka eivät ole edes lotonneet. Toisin sanoen, jotta voi oikeasti voittaa, vaikkakin hyvällä onnella, lotossa, niin itsensä on pakko alitstaa voiton mahdollisuudelle eli tehdä rivi ja maksaa siitä.

Summa summarum: minusta menestynyt tarvitsee molempia eli omaa työtä ja osaamisesta, sekä onnea. Se, mikä on näiden suhteellinen osuus menestyksessä, sen ihmiset näkevät eri tavoin. Mutta jos asioita tarkastelee jälkikäteen, niin menestyneistä löytyy herkästi se tuttu kaava; ihminen on asemoinut itsensä elämässä siten, että todennäköisyys menestymiseen tai "onneen" on suurempi, kuin muilla. Analogiana, jos heität kivellä peltipurkkia kohden, niin on todennäköisempää osua siihen peltipurkkiin kun heität 10 metrin päästä 5 kiveä, kuin jos heität yhden kiven 20 metrin päästä.

En usko, että olemme lopulta kovin eri mieltä itse asiasta.

Linuxista: Linus on itse sanonut, että jos 386BSD (vai mikä se nyt oli) olisi ollut olemassa, kun hän osti 386-koneensa, hän ei olisi ehkä viitsinyt tehdä omaa järjestelmää. Se ei ollut valmis, eikä Minix, jonka hän oli ostanut ollut riittävän hyvä, joten Linus alkoi rakentaa omaa unix-pohjaista järjestelmäänsä ja pisti sen kiinnostuneiden saataville. Eli Linuxin syntyminen on jossain määrin sattumaa. 

1990-luvun alkuvuosina oli ehdottomasti tarvetta hyvälle unix-pohjaiselle käyttöjärjestelmälle, joten ei ole sattumaa, että jokin vaatimukset täyttävä järjestelmä nousi suosituksi. Luultavasti mikä tahansa  sopiva järjestelmä olisi noussut suosioon. 386BSD ja Hurd olisivat varmaan myös kelvanneet. Jossain määrin sattumaa on se, että sopivalla hetkellä saataville tuli juuri Linux, joka oli lisäksi ilmainen ja vapaasti muokattavissa (se on avointa lähdekoodia). Ilmaisuuden ja muokattavuuden takia se sai nopeasti suosiota yliopistoissa ja etenkin luonnontieteellisissä tutkimuslaitoksissa. Myös kotikoneissa sitä käytettiin, vaikka Windows taitaa yhä olla kotikoneiden ykkönen. Meillä Linux on ollut kotona tietokoneiden ensisijainen käyttöjärjestelmä vuodesta 1995 eli yli 27 vuotta.

Menestyksen tarkastelussa suurin ongelma tai sanoisinko sokea piste on se, että  menestyksen syitä pohdittaessa unohdetaan ne ihmiset, jotka ovat olleet vähintään yhtä ahkeria, lahjakkaita ja määrätietoisia kuin ne menestyneet, mutta menestys on jäänyt saamatta tai se on jäänyt vähäisemmäksi. Syynä voi olla pelkkä sattuma, vaikka tietysti muitakin syitä on.

Ainakin taloudellisesti suurinta menestystä ovat saavuttaneet ihmiset, joiden asenteet ovat monien mielestä hyvin ikäviä. Ne ikävät asenteet (esim. vaatimukset 70-80 tunnin työviikoista, hyvin pienen palkan maksaminen, silmien sulkeminen orjatyövoiman käytöltä tai ympäristöongelmilta) ovat hyvinkin olleet osasyy menestykseen, eikä kaikkien moraali veny tuollaiseen ja siksi kilpailussa se "parempi" ihminen on hävinnyt häikäilemättömälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. 1) Päätät opiskella ahkerasti, etkä osallistu kovin aktiivisesti opiskelijatoimintaan, jotta saat tenteistä parhaat arvosanat ja valmistut parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistumisen jälkeen saat hyvän työpaikan ja urasi etenee mukavasti, mutta silti tavanomaisesti. 2) Opiskelet hieman vähemmän ahkerasti, mutta pärjäät edelleen varsin hyvin. Opiskelijatoiminnassa tapaat henkilöt X ja Y, joiden kanssa tulet hyvin toimeen. Vähän ennen valmistumista X keksii hyvän idean ja ehdottaa sinulle ja Y:lle oman firman perustamista. Rakennatte yhdessä menestystuotteen ja onnistutte luomaan yrityksen, joka kasvaa nopeasti hyvää tulosta tehden. Jokainen teistä yrityksen perustajista rikastuu.

Esimerkkiin liittyen, tuossahan on kysymys valinnoista, ei "tuurista". Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö valitsee räkä poskella painamisen sijaan verkostoitumisen eli ns. altistaa itsensä mahdollisuuksille tavata henkilöitä, joiden kanssa 1+1=3. 

Karrikoiden ja yksikertaistaen, riippumatta tehdyn työn määrästä, kumman luulet mahdollisesti kasvattavan mahdollisuuksia tavata sopivia kumppaneita - sen, joka opiskelee eikä näe ketään koskaan vai sen, joka tapaa uusia ihmisiä 10 päivässä? Niinpä. Ei se ole tuuria, että on "sattumalta tavannut oikeat henkilöt", vaan kyse on siitä että henkilö on altistanut itsensä mahdollisuuksille tavata oikeat henkilöt. Se mitä ei tunnuta muistavan, on se, että henkilö on tavannut oikeat ihmiset - kyllä varmaan, mutta henkilö on tässä tapauksessa tavannut myös varmasti noin 200 muuta ihmistä, jotka eivät olleet ns. oikeita.

Voihan sen noinkin vääntää. Mutta aivan yhtä lailla se ahkera vain vähän opiskelijatoimintaan osallistunut saattaa kiinnittää jonkin kurssin vetäjän tai professorin huomion ja hänelle tarjotaan harjoittelupaikkaa tutkimusryhmässä, joka on alallaan maailman parhaita. Sitä kautta taas aukeaa pääsy yhteistyöhön alan parhaiden tutkijoiden kanssa.

Eli hukkasit asian ytimen. Opiskelija ei voi etukäteen tietää, kannattaako panostaa ahkeraan opiskeluun ja vain hyvin satunnaiseen opiskelijatoimintaan vai onko parempi osallistua vähän enemmän opiskelijatoimintaan ja tinkiä hieman varsinaisesta opiskelusta. Kumpikin reitti voi hyvällä tuurilla avata reittejä poikkeukselliseen menestykseen. Yksi opiskelija saattaa panostaa verkostoitumiseen huomattavan paljon, mutta ei silti saa kovin kummoisia tilaisuuksia, koska siihen keskeiseen kaveriporukkaan ei kuulu juuri niitä oikeita henkilöitä. Toinen opiskelija panostaa ahkeraan opiskeluun, mutta ei silti pääse siihen huippututkimusryhmään, koska ei sattumalta kiinnittänytkään sen vetäjän huomiota. Molempien vaihtoehtojen valinnalle on hyvät perusteet, mutta etukäteen opiskelijan on käytännössä mahdotonta tietää, kumpi vaihtoehto tuottaa paremman tuloksen.

Juuri tuota tarkoittaa sattuma. Etukäteen ei voi tietää varmasti, mikä vaihtoehdoista on paras.

Missä paikassa paikka tutkimusryhmässä aukenee sillä, että luennoitsija sattuu kiinnittää sinuun huomiota? En ole koskaan kuullut tällaisesta. Kaikki tuntemani tutkijat ovat paikkansa saaneet pohjautuen osaamiseens ja siihen, mihin heidän erikoistumisensa, lisenssiaattityö ym. vie. Kukaan ri ole persoonallaan mitään paikkaa saannut. Jenkeissä (elokuvien mukaan) etenemiset tapahtuu jollain vaikutuksen tekemisellä, kunhan vaan miellyttää pomoaan.

Se, joka panostaa verkostoitumiseen ja yleiseen opiskelijatoimintaan, todennäköisesti päätyy sellaisiin töihin, joissa noilla on merkitystä. Heitäkin tuttavapiirissä. Kukin siis tyylillään ja kyvyillään paikkansa löytänyt.

Ainakin luonnontieteissä tuollaista tapahtui silloin, kun itse olin yliopistolla. Laskuharjoituksissa, luennoilla ja tenteissä huomattiin ne opiskelijat, jotka osasivat asiat hyvin tai osasivat esittää hyviä kysymyksiä. Eli osaamisesta siinä pohjimmiltaan oli kyse. 

Erityisesti tuo pätee pienillä laitoksilla, joiden kursseilla saattoi olla alle 10 opiskelijaa, joskus jopa selvästi vähemmän. Niillä laitoksilla pääaineopiskelijat opittiin tuntemaan, joten kun jossain projektissa aukesi opiskelijalle sopiva tehtävä, sitä tarjottiin jollekin 2-3 vuotta opiskelleelle. Paikkoja oli myös laskuharjoitusten pitäjille, sillä vakiväki ei mitenkään olisi ehtinyt luentojen lisäksi vetää laskuharjoituksia. Ei niitä paikkoja mihinkään avoimeen hakuun pantu. Työtä saattoi olla vaikka 10h/viikko lukukauden tai lukuvuoden ajan tai 2-3 kuukaudeksi kesällä. Jos noissa pärjäsi hyvin, saattoi saada jatkopestin pitemmäksi aikaa.

En usko, että vastaavaa tapahtui yhtä paljon niillä laitoksilla, joilla oli kymmeniä tai satoja opiskelijoita, vaikka varmasti niissäkin poikkeukselliset lahjakkuudet huomattiin.