Lue keskustelun säännöt.
Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?
Kommentit (864)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai aika paljonkin on tuurista ja sattumasta kiinni.
Kyse on kuitenkin loppujenlopuksi asenteesta. Toiset jäävät rypemään epäreiluuden tunteeseen ja toiset ottavat sen mitä saavat ja tekevät sillä parhaansa ja ovat siihen tyytyväisiä. Sietokyvyn rajaa se sattuma sitten koettelee, ja on äärimmäisen ihailtavaa, miten jotkut pystyvät nousemaan todella surkeista olosuhteista, jotka saattavat sisältää sairautta ja menetystä uudelleen ja uudelleen, ikävimmässä tapauksessa syntyy jonnekin, missä ei oikeasti ole itsestä riippumattomista syistä mahdollisuutta parempaan elämään.
Valitettavasti monella se raja tulee vain aivan liian aikaisin vastaan ja katkeroidutaan jo siitä, ettei yksinkertaisesti ole syntynyt kultalusikkasuussa, kuten jotkut.
Miksi sitä "vähätellään" on juurikin se, ettei sille voi mitään. Niillä korteilla on pelattava, joita annetaan.
Ongelmahan tässä ei ole varsinaisesti se, että joku vetoaa sattumaan, kun epäonnistuneen elämän syynä ovat omat valinnat. Eivät ne ihmiset ole päättämässä, mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään.
Ongelma ovat ne ihmiset, jotka ovat menestyneet ja väittävät, että heidän menestyksensä on pelkästään oman erinomaisuuden ja ahkeruuden seurausta, eikä sattumalla ole mitään osuutta. Nämä ihmiset voivat olla päättävässä asemassa ja ajatella, että "jokainen on oman onnensa seppä" ja köyhyys on oma valinta", vaikka todellisuudessa se, että juuri he ovat menestyneet on seurausta sekä omista valinnoista että silkasta hyvästä tuurista. Jokaista ahkeraa ja lahjakasta menestynyttä kohti on monta ahkeraa ja lahjakasta ihmistä, joiden menestys on jäänyt huonommaksi ihan silkan sattuman vuoksi. Jos tämän kiistää, on yksinkertaisesti typerä ja se typeryys voi vielä osua omaan nilkkaan, kun kohdalle osuu toistuvaa ja vakavaa epäonnea.
Tältä joukolta unohtuu valitettavan usein myös se, että kaikilla ei suinkaan ole samoja lähtökohtia. Hyvistä lähtökohdista menestystä on paljon helpompi saavuttaa kuin pohjalta.
Tuolta joukolta unohtuu myös se, että suurin osa ihmisistä on keskinkertaisen lahjakkaita ja keskinkertaisen ahkeria. Heidänkin elämänsä pitäisi olla kohtuullisen mukavaa, eikä heitteille pitäisi jättää edes niitä, jotka eivät ole millään tavalla lahjakkaita tai ahkeria. Heitä pitää jollain fiksulla tavalla kannustaa tekemään parhaansa, mutta se ei varmasti onnistu sillä, että unohdetaan kokonaan huonot lähtökohdat ja huono tuuri.
Jaa, minusta on ongelma että osa ihmisistä luulee jonkin ihme tuurin korvaavan opinnot ja työkokemuksen, että ne hyvät työpaikat jotenkin arvotaan. Kaikilla on sekö hyvää että huonoa tuuria, noi tuurikeskustelut on ihan turhia. Ja ne lapsuuden syyttäjät joilla menee ihan ohi, että toiset yhtä paskalla lapsuudella menestyy oikein hyvinkin, eli ei se lapsuuskaan ole mikään "vapaudut kaikesta vastuusta"-kortti.
Ja kenen ja miksi pitää aikuista ihmistä kannustaa tekenmään parhaansa? Kyllä aikuisen pitää jo ihan itse tajuta. Osa jää ikuisiksi lapsiksi, ja se on kyllä ongelma, koska vastuullisten pitää elättää nämä jotka vaan odottavat sitä ihme onnenpotkua, joka järjestäisi kaikki heidän asiansa. Ei sellaisia olekaan.
Tuskinpa kukaan luulee tuurin ja onnen korvaavat opinnot, työkokemuksen ja ahkeruuden. Mutta olisi silti hyvä ymmärtää, että menestys ei ole automaattinen seuraus opiskelusta, ahkeruudesta ja vastaavista itse päätettävissä olevista asioista. Maailmassa on valtavasti ihmisiä, jotka tekevät jatkuvasti parhaansa (opiskelevat, tekevät töitä, jne), mutta he eivät silti menesty.
Jopa Suomessa ja muissa vastaavissa maissa, joissa tehdään aika paljon ihmisten lähtökohtien tasa-arvoistamiseksi, onni vaikuttaa paljon lopputulokseen. Elämä on täynnä tilanteita, joissa tehdään tietoisia tai tiedostamattomia valintoja. Osa valinnoista on sellaisia, että niiden seuraukset voi jollain tasolla ennustaa (opiskelenko peruskoulussa ahkerasti vai en) ja osa on sellaisia, että niiden seurauksia ei käytännössä voi ennustaa (syönkö tämän vai tuon omenan). Näennäisesti parempi valinta voi olla silti pitkällä tähtäimellä huonompi, jos huonompi valinta sattuu avaamaan sellaisia mahdollisuuksia, joita parempi vaihtoehto ei avaa.
Otetaan esimerkki. 1) Päätät opiskella ahkerasti, etkä osallistu kovin aktiivisesti opiskelijatoimintaan, jotta saat tenteistä parhaat arvosanat ja valmistut parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistumisen jälkeen saat hyvän työpaikan ja urasi etenee mukavasti, mutta silti tavanomaisesti. 2) Opiskelet hieman vähemmän ahkerasti, mutta pärjäät edelleen varsin hyvin. Opiskelijatoiminnassa tapaat henkilöt X ja Y, joiden kanssa tulet hyvin toimeen. Vähän ennen valmistumista X keksii hyvän idean ja ehdottaa sinulle ja Y:lle oman firman perustamista. Rakennatte yhdessä menestystuotteen ja onnistutte luomaan yrityksen, joka kasvaa nopeasti hyvää tulosta tehden. Jokainen teistä yrityksen perustajista rikastuu.
Tietysti ahkera ja lahjakas menestyy keskimäärin paljon paremmin kuin laiska ja lahjaton, mutta ahkeruus ja lahjakkuus eivät takaa menestystä. Kenties ahkeran ja lahjakkaan lapsen oletetaan jäävän hoitamaan sukutilaa sen sijaan, että hän lähtee opiskelemaan ties mitä kielitiedettä. Ehkä ahkera ja lahjakas haluaisi lääkäriksi, mutta opinto-ohjaaja suosittelee sairaanhoitajaksi kouluttautumista, koska eihän nyt tuolla taustalla lääkäriksi voi haluta. Tai ehkä ahkera ja lahjakas opiskeli ja perusti firman, mutta paikkakunnan napamies ei halunnut kilpailua ja käytti poliittista vaikutusvaltaansa kampittaakseen kilpailijan. Ehkä ahkera ja lahjakas alkoi luoda menestyksekästä uraa, mutta sitten hän huomasi, että koko bisnes perustuu ahdingossa olevien sumuttamiseen ja rahastamiseen ja päätti vaihtaa alaa.
En väitä, ettei menestyksen takana olisi runsaasti myös omia ansioita, mutta jokaisen menestyjän olisi silti syytä myöntää, että heillä on ollut myös runsaasti onnea matkassa.
Just. Mullakin oli alkoholistivanhemmat eikä terveyskään ole priimaa, mutta silti olen menestynyt. Eli ne juopot vanhemmat onkin nyt hyvää tuuria? Vai sitkeät terveysongelmat? Vai se, että tavoitteet ovat olleet realistiset ja töitä on tehty paljon, sekö on pelkkää tuuria?
En tunne ketään kenellä olisi ollut keskimääräistä parempi tai huonompi onni, ihan kaikille käy niin että jossakin asiassa onnestaa, ja jossakin sitten ei. Ne omat päätökset vaikuttavat paljon enemmän. Opiskeleeko ja mitä, millaiset elintavat valitsee, millaisen ystäväpiirin valitsee, kuinka paljon valitsee vaivautua saavuttaakseen ne tavoitteensa, valitseeko kokeilla päihteitä jne
Kai sitä tuuria pitää niiden korostaa, jotka koskaan eivät johdonmukaisesti ole tehneet töitä minkään asian saavuttamiseksi. Koska muutenhan olisi niin, että syy heidän ongelmiinsa löytyisi sieltä peilistä, ja sitä ei voi myöntää. Että esim onkin työtön siksi että opinnot ei maittaneet eikä myöskään ne huonostipalkatut aloitustason työt, joista saa työkokemusta. Eikä kyse ollutkaan mistään tuurista, vaan siitä että se sekä koulutus että työkokemus on surkea.
Pakko ihmetellä, miten vaikeaa joidenkin on ymmärtää, mitä on sanottu. Tulkitset nähtävästi tahallasi väärin sitä, mitä sanotaan.
Ei, ne juopot vanhemmat ja huono terveys eivät ole hyvää tuuria, vaan huonoa. Myöskään töiden teko ja järkevät tavoitteet eivät ole hyvää tuuria, vaan järkeviä valintoja. Mutta mietipä sitä, miten hyvin olisit menestynyt, jos sinulla ei olisi ollut alkoholistivanhempia ja terveytesi olisi parempi. Olisitko pärjännyt vielä paremmin vai kenties huonommin? Mietiä sitä, että olisit voinut olla vielä epäonnisempi ja lähtotilanteesi voisi olla vielä huonompi. Mieti sitä, kuinka moni kaltaisesi ei ole onnistunut ja mistä se johtuu. Osa on varmasti ollut aivan yhtä ahkeria ja tehnyt yhtä järkeviä valintoja, mutta silti menestys on jäänyt saavuttamatta.
Jokainen todennäköisyyslaskennan alkeet osaava ymmärtää sen, että useimpien tuuri on keskinkertaista eli kohdalle osuu sekä onnekkaita että epäonnisia sattumia. Lukuisten onnekkaiden tai epäonnisten sattumien tuottama jakauma on sielti siellä taustalla. Suuri osa ihmisistä on jakauman keskellä. Puolet on keskimäärin kohdannut enemmän onnekkaita kuin epäonnisia sattumia ja toisella puolella on ollut enemmän epäonnea kuin onnea. Jakauman päissä on pieni joukko ihmisiä, joiden kohdalle on osunut lähes pelkästään onnekkaita tai epäonnisia sattumia.
Kun vielä otat huomioon eri ihmisten erilaiset lähtökohdat ja kyvyt, alat ehkä päästä jyvälle siitä, että menestys ei ole koskaan seurausta pelkästään omasta ahkeruudesta, hyvistä päätöksistä ja kyvyistä.
Minä korostan tuurin osuutta siksi, että minusta tuurin osuuden unohtavat ihmiset antavat väärän kuvan siitä, miten asiat toimivat. Tuurin osuuden sivuuttaminen johtaa helposti ajatteluun, jossa köyhyyttä ja menestymättömyyttä aletaan pitää osoituksena siitä, että ihminen on itse päättänyt olla köyhä, sairas tai muuten epäonnistunut. Pahimmillaan aletaan ajatella, että köyhyys ja syrjäytyneisyys on jotain sellaista, josta ihmisiä pitää rangaista ja menestys taas sellaista, josta pitää palkita vielä lisää. Onhan tässäkin keskustelussa useampi korostanut sitä, miten menestys on seurasta omasta ahkeruudesta ja oikeista valinnoista ja sanonut, että on ihmisten oma vika, että he ovat köyhiä ja syrjäytyneitä.
Minä en muuten itse ole mitenkään epäonnistunut, vaikka onnen vaikutuksesta puhunkin. Minä opiskelin alaa, joka kiinnosti minua, minulla on hyvä ja kiinnostava työ, hyvä perhe, hyvä asunto hyvässä paikassa. Minulla on ollut myös paljon hyvää onnea. Minulla on hyvät vanhemmat ja koti, jossa vaikkapa rahapula ei rajoittanut elämää. Minulla on hyvät geenit, joiden avulla selvitin lukion melko vähällä vaivalla hyvin arvosanoin. Pääsin yliopistoon pelkillä papereilla ja sain yliopistossakin hyviä arvosanoja. Sain jo opiskeluaikana oman alan töitä ja valmistumisen jälkeen minulle tarjottiin kiinnostavaa työtä. Muutamaa vuotta myöhemmin minulle kerrottiin toisesta työpaikasta, jota hain ja johon minut valittiin. Taloudellisesti voisin tietysti olla menestyksekkäämpi (emme ole miljonäärejä), mutta taloutemme kuuluu silti kirkkaasti suurituloisimpaan kymmenykseen. Olisin voinut olla ahkerampi ja kunnianhimoisempi ja pärjätä vielä paremmin taloudellisesti, mutta en mittaa menestystä pelkästään rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ei siis tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on tuurista ja sattumasta kiinni? Vieras ajatus.
Eihän se sitä tarkoita. Totta kai on merkitystä sillä, kuinka ahkerasti työskentelet tavoitteidesi eteen ja miten fiksu ja lahjakas olet. Mutta kyllä sillä vain on merkitystä myös, millaisiin olosuhteisiin ja perheeseen olet sattunut syntymään, millaisia mahdollisuuksia elämäsi varrella kohtaat ja millainen on vaikkapa terveydentilasi. Ja näihin jälkimmäisiin et välttämättä hirveästi pysty vaikuttamaan. Joku voi olla ihan yhtä ahkera, fiksu ja lahjakas, mutta pakkaa sotkee jokin asia, johon ei itse voi vaikuttaa, vaikkapa läheisen sairastuminen. Yhtäkkiä se energia, mikä ennen meni uran edistämiseen, meneekin siihen, että perheen elämä pysyy kasassa.
Tämä! On hyvää onnea olla sellaisessa tilanteessa, että oman energiansa pystyy suuntaamaan ja käyttämään oman uransa ja menestymisensä kehittämiseen ja edistämiseen mahdollisimman täysillä.
Motä enemmä elämässä on muita energiaa vievia asioita, niin fyysisiä kuin henkisiäki samanaikaisesti se on jostain muusta pois.Jos ajatellaan, että energiaa on 100 % . Mutta sen joutuvat eri ihmiset pilkkomaan joko yhteen, muutamaan tai hyvin moneen asiaan.
On onnea tai tuuria jos sitä joutuu pilkkomaan energiansa vain yhteen tai muutamaan asiaan. Ja ne tuntuvat itsestä melko helpoilta tai kuitenkin keskimäärin helpoilta hoitaa.
Ja huonoa onnea tai tuuria kun joutuu pilkkomaan hyvin moneen ja ehkä ne kaikki ovat vielä vaikeita tai kuluttavia asioita.Kuka sinut pakottaa pilkkomaan energiasi? Jos elämässä on kiviriippa-asioita, heivaa ne. Terveyteenkin yleensä voi jonkin verran vaikuttaa.
Helppo sanoa. Mitä teet vaikkapa sairaalle äidille, joka tarvitsee apuasi? Teetkö, mitä voi ja käytät sitä aikaa, jonka voisit käyttää oman menestymisesi ajamiseen, äitisi asioiden hoitamiseen? Vai heivaatko äitisi laitokseen muiden vastuulle?
Tai ehkä sinulla on lapsi, jolla on lievä kehitysvamma? Käytätkö paljon aikaa ja vaivaa ja hoidat lasta itse mahdollisimman paljon vai siirrät lapsen laitoshoitoon?
Veljesi on sotkenut asiansa ja tarvitsee apuasi? Autatko vai käsket veljeäsi setvimään itse asiansa?
Suksi vit*uu! Me porilaiset käyrää vaa Puuvillas.
Vierailija kirjoitti:
Monet saavutukset ovat kovan ponnistelun, ei tuurin ansiota.
Täälläkin moni syyttää vanhempiaan kurjasta menestyksestään, jonka juurisyy on laiskuus ja mukavuudenhalu.
Osin totta. Sitten on sitäkin, että ihminen ei vaan yksinkertaisesti onnistu, vaikka kuinka ponnistelisi ja tekisi töitä saavuttaakseen jotain. Ne muuttujat, joihin ei voi itse vaikuttaa. Sitten on hyvä haukkua toista, että kun ei yrittänyt tarpeeksi. Ja just kun oli kaikkensa tehnyt.
Kun lama, korona tai muu vie työt ja se sitten johtaa vähän yhteen sun toiseen, niin onko omaa syytä? Moni asia pitää ajoittaa oikein ja olla just oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jotta hommat voi onnata. Mutta paha kun ennustajan lahjat ja kristalli pallo puuttuu.
Kirjasi julkaistaan, kun lähetät sen oikealle kustantajalle ja ei julkaista, kun pistät väärälle.
Jokeristakin voittaisi miljoonan, jos lauantaiaamuna tietäisi varmaksi, minkä rivin se arpoo. Laitat numerot 7169415, ja sitten sieltä tuleekin 8250506. Oma vika lällällää nännännää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kysymys tuurista. Jos haen jotain työtä ja juuri mun osaamia asioita halutaan jostain syystä painottaa valintakriteereinä.
Ja on olemassa vain yksi työ jossa vain yhdet painotukset? Jotka vielä tulee ihan puskista.
Oikeassa maailmassa niitä työpaikkoja on satoja ja on aika hyvin ennalta pääteltävissä, että esim. lääkärin työhön päästäkseen pitää olla lääkärin koulutus, tuossa ei mitään tuuria. Yhdessä työpaikassa kemiat kohtaa rekrytoijan kanssa, toisessa onkin ihan toisenlainen rekrytoija joka arvostaakin muunlaista luonnetta. Jos ja kun hakee sataa työpaikkaa, missä se tuurin osuus on? Ellet saanut paikkaa 1, sait paikat 6, 12 ja 54. Eli lopputulema ihan sama, hyvä työpaikka.
Juupa juu. Mutta onhan siinäkin erilaista tuuria kun joku saa heti sen työpaikan numero 1. Syystä tai toisesta, mutta saa kuitenkin. Joku saa työpaikan numero 6. Ja 12. Jne. Ja joku joutuu hakemaan hyvin montaa ja saa lopulta työpaikan numero 99.
Mielestäni sillä joka on saanut sen työpaikan 1 on ollut parempaa onnea tai tuuria kuin esimerkiksi työpaikan 99 saanut ihminen. Jos oletetaan heidän olleen kokolailla samantasoisia hakijoita keskenään.
Ovat ahkeria, koulutus kunnossa ja asiantuntemusta työhön.Miksi? Ei tuossa ole niin, että paikka 1 olisi se paras ja sadas huonoin, vaan ne kaikki ovat ihan ok paikkoja, tuossa esimerkissä lääkärin paikkoja.
Harvnaisen huono esimerkki, lääkäreistä on pulaa, joten lääkärin ei tarvitse etsiä töitä kuukausien ajan.
Kaksi työpaikkaa ei ole koskaan täysin samanarvoisia. Työpaikan sijainti voi olla erilainen, palkka voi olla erilainen, tulevaisuuden näkymät voivat olla erilaiset. Työpaikan ilmapiiri voi olla erilainen. On silläkin merkitystä, saako työpaikan heti vai vasta kuukausien hakurupeaman jälkeen. Ihan ok paikka ei ole myöskään yhtä hyvä kuin työpaikka, jossa kaikki osuu täsmälleen kohdalleen.
Monilla aloilla ei ole edes niitä "ihan ok"-paikkoja kovin paljon. Jos haluat ehdottomasti arkeologiksi ja päästä tutkimaan jotain sinua kiinnostavaa kohdetta, sopiva paikka voi olla vaikkapa jokin Museoviraston tehtävä, joita ei ole kovin usein tarjolla ja jos paikka menee sivu suun, seuraavan kerran tilaisuus tarjoutuu ehkä vasta vuosien kuluttua. Jos et saa paikkaa, joudut tekemään jotain muuta, kenties vaikkapa sijaistamaan historian opettajia tai sitten jotain aivan muuta, vaikka haluaisit arkeologiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet saavutukset ovat kovan ponnistelun, ei tuurin ansiota.
Täälläkin moni syyttää vanhempiaan kurjasta menestyksestään, jonka juurisyy on laiskuus ja mukavuudenhalu.
Sokeus omalle hyvälle onnelle vaikuttaa selvästi myös lukutaitoon, tai taitoon jättää lukematta tärkein. 🤣
Kyllä mä koen että olen omilla toimillani saavuttanut enemmän kuin tuurilla.
Vai oliko hyvää tuuria syntyä köyhään duunariperheeseen, olin koulukiusattu ja opettajien mielestä toivoton? Tai tuuria että oli varaa opiskella vasta 30+, tai se että ensimmäinen avioliitto päättyi 14v jälkeen? Tai se että olin muutaman vuoden köyhä yh ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Hyvää tuuria varmaan sekin että olemassaolevien lasten lisäksi jouduimme elättämään appiksiakin, he menettivät 90 luvun lamassa kaiken.
Tuuria tai kovapäisyyttä on vain se etten antanut periksi.
Että kiusaaminen ja köyhyys vain kovetti teflonpinnan ja päätin pyrkiä eteenpäin omin voimin ja puolison kanssa. Että selvisimme pienillä tuloilla ja suurilla menoilla. Että lapset jaksoivat meidän rinnalla nämä rankat vuodet riitaantumatta tai luovuttamatta. Että lopulta pääsimme jaloillemme ja taloudellisesti kohtuulliseen elämään. Että olen saanut tehdä töitä ja päässyt eteenpäin urallani, toki niitäkään ei ilmaiseksi eikä lahjana ole saatu vaan ihan itse tehty töitä ja pyritty eteenpäin.
Tuuria toki siinä että sain lopulta rinnalle ihanan puolison ja kasvatettua 4 fiksua lasta sekä heidän mukanaan ihanat vävyt, miniän ja lastenlapset. Vai olisinko sittenkin vaan tehnyt jotain oikein ihan ilman tuuriakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska on niin ikävää myöntää muille saati itselleen, että olen tehnyt tyhmiä valintoja ja siksi mulle on tapahtunut ikäviä asioita.
Etenkään nuorena valintojen tärkeyttä ei voi kyllin korostaa.
Itse sinä päätät keiden kanssa hengaat, miten elät, mitä opiskelet, mitä harrastat.
Nykyään nuorten harrastamista tuetaan voimallisesti. Se ei ole enää perheen varallisuudesta tai vanhemmista kiinni.
Omilla valinnoillaan ihminen päättää millaisia sattumia hänen eteensä voi kopsahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu aloittajan väite, että suurin osa vähättelee? Oletko kysynyt moneltakin ihmiseltä? Vai kuvitteletko, että ihmiset vähättelevät tuurin osuutta? Aika harva suoltaa kysymättä ääneen mielipidettään asiasta. Itse ainakin olen elämässä varsinainen hannu hanhi, en sitä sure vaan nautin elämästäni. Voin vain kuvitella, että moni kateellinen mielessään kuvittelee minun vähättelevän hyvää onneani...
Väite perustuu siihen, että huomattavan iso osa menestyneistä ihmisistä korostaa juuri omia ansioitaan, jos kysytään, mikä heidän menestyksensä taustalla on ollut. Hyvin harva mainitsee tuossa yhteydessä sen, että heillä on ollut myös valtavasti onnea tai hyvät lähtökohdat.
Vai oletko useinkin kuullut esimerkiksi menestyvän yrittäjän tai taiteilijan sanoneen, että "kyllä tässä täytyy sanoa, että minulla on ollut onnea matkassa. Olen tehnyt kovasti töitä, mutta jos ensimmäinen (tuote/musiikkikappale/kirja) ei olisi tullut markkinoille juuri oikealla hetkellä, en olisi nyt tässä". Kyllä tuollaista tapahtuu, mutta harvainaista se on.
Mietipä vaikkapa Rowlingia ja Harry Potteria. Aluksi jokainen kustantamo hylkäsi käsikirjoituksen. Täysin sattumalta lopulta yhden kustantamon edustaja otti käsikirjoituksen kotiinsa ja sattui antamaan sen 8-vuotiaan tyttärensä luettavaksi. Se johti lopulta päätökseen julkaista kirja. Siitä huolimatta kirjan ensimmäinen painos oli pieni ja Rowling sai vain 2500 puntaa. Kaikki tietävät, millaiseksi jättimenestykseksi Harry Potter lopulta osoittautui. Ilman tuota yhtä sattumaa (käsikirjoitus kustantamon edustajan tyttären luettavaksi) Rowling saattaisi olla yhä edelleen köyhä yksinhuoltaja.
Rowling ennenkaikkea on erinomainen osoitus sinnikkyydestä. Jaksoi lähettää käsikirjoitusta vaikka se hylättiin kymmeniä kertoja. Kunnes tuli kustantaja joka halusi julkaista.
Ei Rowling olisi lopettanut kirjailijan uraa, vaikka tämäkin kustantaja olisi hylännyt käsikirjoituksen. Olisi jatkanut kunnes löytyisi vihdoinkin joku joka olisi ollut valmis julkaisemaan.
Rowling oli jo lähettänyt käsikirjoituksen jotakuinkin kaikille sopiville kustantamoille ja saanut hylsyn. Ilman tuota onnenkantamoista (käsikirjoitus tyttären luettavaksi) hylsy olisi tullut myös tuosta viimeisestä kustantamosta, jos jotain voi päätellä siitä, mitä kustantamon väki on myöhemmin kertonut. Kustantamot hylkäävät suurimman osan käsikirjoituksista ja niin olisi saattanut käydä Rowlingillekin. Jollain pitää elääkin, joten Rowlingin olisi pitänyt etsiä kokopäiväistä työtä tuossa vaiheessa. Rowlinghan hakeutui opettajakoulutukseen, joten hänestä olisi luultavasti tullut opettaja, jos Harry Potter olisi jäänyt julkaisematta. Kuinkahan paljon aikaa hänellä olisi ollut jatkaa kirjoittamista opettajan työn ja lapsesta huolehtimisen ohessa? Ei varmaan kovin paljon, joten voi hyvin olla, että olisimme jääneet vaille Harry Pottereita ja Rowlingin muita kirjoja.
99% aloittelivista kirjailijoista olisi jos lopettanut. Rowling ei. Siinä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.
Hyvä teksti ja totta. Antaisin tälle sata peukkua jos voisin.👍
Noissa kirjailijoissa on muitakin hyviä esimerkkejä tuurin merkityksestä. Brittiläinen tolvana nimeltä Erika James hurahti nelikymppisenä Twilight-teinileffoihin. Siitä innostuneena kirjoitti niille pari jatko-osaa (ekoina kirjoitushomminaan ikinä) ja julkaisi ne Kindle-palvelussa. Niiden pohjalta naputtelee seuraavan teoksen nimeltä 50 Shades of Grey. Seurausten kirjoittaminen tähän olisi vähän liian masentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä koen että olen omilla toimillani saavuttanut enemmän kuin tuurilla.
Vai oliko hyvää tuuria syntyä köyhään duunariperheeseen, olin koulukiusattu ja opettajien mielestä toivoton? Tai tuuria että oli varaa opiskella vasta 30+, tai se että ensimmäinen avioliitto päättyi 14v jälkeen? Tai se että olin muutaman vuoden köyhä yh ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Hyvää tuuria varmaan sekin että olemassaolevien lasten lisäksi jouduimme elättämään appiksiakin, he menettivät 90 luvun lamassa kaiken.
Tuuria tai kovapäisyyttä on vain se etten antanut periksi.
Että kiusaaminen ja köyhyys vain kovetti teflonpinnan ja päätin pyrkiä eteenpäin omin voimin ja puolison kanssa. Että selvisimme pienillä tuloilla ja suurilla menoilla. Että lapset jaksoivat meidän rinnalla nämä rankat vuodet riitaantumatta tai luovuttamatta. Että lopulta pääsimme jaloillemme ja taloudellisesti kohtuulliseen elämään. Että olen saanut tehdä töitä ja päässyt eteenpäin urallani, toki niitäkään ei ilmaiseksi eikä lahjana ole saatu vaan ihan itse tehty töitä ja pyritty eteenpäin.
Tuuria toki siinä että sain lopulta rinnalle ihanan puolison ja kasvatettua 4 fiksua lasta sekä heidän mukanaan ihanat vävyt, miniän ja lastenlapset. Vai olisinko sittenkin vaan tehnyt jotain oikein ihan ilman tuuriakin?
Miten olisi se lukutaito? Kukaan ei edelleenkään ole väittänyt, että omalla ahkeruudella ja yrittämisellä ei olisi merkitystä, jopa paljonkin. Mutta kuvauksesi perusteella olet melko tavallinen ihminen, jolla on ollut melko huonot lähtokohdat. Jos kovalla työllä onnistut pääsemään huonoista lähtökohdista "taloudellisesti kohtuulliseen elämään", voi päätellä, että et ole tehnyt kovin monia huonoja valintoja. Et ole ollut erityisen epäonninen tai onnekas, jos huono lähtötilanne jätetään pois laskuista.
Mutta silti voi kysyä, olisiko ahkeruuskaan auttanut, jos olisit kohdannut vielä enemmän vastoinkäymisiä? Mitä jos olisit sairastunut vakavasti? Entä olisitko pärjännyt nykyistä paremmin, jos olisit esimerkiksi päässyt opiskelemaan vähän nuorempana? Tai opettajasi ei olisi pitänyt sinua toivottomana? Entä jos olisit löytänyt nykyisen puolisosi aikaisemmin?
Menestystä elämässä voi olla niin monella tavalla: yhteiskunnallinen asema, varallisuus, palkinnot (Nobel jne), miljoona someseuraajaa, sopuisa perhe ja ystäväpiiri... huipulle tai sen lähelle pääsemiseen yleensä tarvitaan kykyjä ja taitoja, suhteita, kovaa työtä ja onnea. Niin, kaikkia niitä... jos jotakin on vähemmän, muita tarvitaan vastaavasti enemmän.
Ihan pelkällä hyvällä onnella harvoin pääsee tavoitteisiinsa, mutta älykäs ja taitava henkilö voi kovalla työllä kompensoida huonoa onneaan... tiettyyn rajaan saakka. Jos esim käy niin äärimmäisen huono onni, että onnettomuuden (johon ei itse ole myötävaikuttanut) seurauksena saa aivovamman ja menettää toimintakykynsä, on sen jälkeen harvinaisen vähän tehtävissä alkuperäisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Näin ollen voidaan todeta, että menestykseen tarvitaan muiden tekijöiden lisäksi vähintään ripaus onnea. Jos joku väittää menestyneensä pelkästään omien toimiensa ansiosta, on täytynyt olla niin onnekas, ettei ole edes tiedostanut kaikkea sitä, mikä voi mennä pieleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni asia on tuurista kiinni. Kuten vaikkapa pokerissakin, elämässäkin voi pelata mahdollisimman hyvillä todennäköisyyksillä – niillä korteilla, jotka käteen ovat jaetut.
Sanoisin, että enemmän on kiinni niistä käteen jaetuista korteista ja siitä, miten hyvin osaa niillä pelata.
Ihmeellinen juttu. Mitä enemmän teen töitä, sitä enemmän tienaan.
On ne työnantajat tyhmiä, eikö ne ymmärrä että palkkaa pitäisi maksaa arvan perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkki. 1) Päätät opiskella ahkerasti, etkä osallistu kovin aktiivisesti opiskelijatoimintaan, jotta saat tenteistä parhaat arvosanat ja valmistut parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistumisen jälkeen saat hyvän työpaikan ja urasi etenee mukavasti, mutta silti tavanomaisesti. 2) Opiskelet hieman vähemmän ahkerasti, mutta pärjäät edelleen varsin hyvin. Opiskelijatoiminnassa tapaat henkilöt X ja Y, joiden kanssa tulet hyvin toimeen. Vähän ennen valmistumista X keksii hyvän idean ja ehdottaa sinulle ja Y:lle oman firman perustamista. Rakennatte yhdessä menestystuotteen ja onnistutte luomaan yrityksen, joka kasvaa nopeasti hyvää tulosta tehden. Jokainen teistä yrityksen perustajista rikastuu.
Esimerkkiin liittyen, tuossahan on kysymys valinnoista, ei "tuurista". Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö valitsee räkä poskella painamisen sijaan verkostoitumisen eli ns. altistaa itsensä mahdollisuuksille tavata henkilöitä, joiden kanssa 1+1=3.
Karrikoiden ja yksikertaistaen, riippumatta tehdyn työn määrästä, kumman luulet mahdollisesti kasvattavan mahdollisuuksia tavata sopivia kumppaneita - sen, joka opiskelee eikä näe ketään koskaan vai sen, joka tapaa uusia ihmisiä 10 päivässä? Niinpä. Ei se ole tuuria, että on "sattumalta tavannut oikeat henkilöt", vaan kyse on siitä että henkilö on altistanut itsensä mahdollisuuksille tavata oikeat henkilöt. Se mitä ei tunnuta muistavan, on se, että henkilö on tavannut oikeat ihmiset - kyllä varmaan, mutta henkilö on tässä tapauksessa tavannut myös varmasti noin 200 muuta ihmistä, jotka eivät olleet ns. oikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ei siis tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on tuurista ja sattumasta kiinni? Vieras ajatus.
Eihän se sitä tarkoita. Totta kai on merkitystä sillä, kuinka ahkerasti työskentelet tavoitteidesi eteen ja miten fiksu ja lahjakas olet. Mutta kyllä sillä vain on merkitystä myös, millaisiin olosuhteisiin ja perheeseen olet sattunut syntymään, millaisia mahdollisuuksia elämäsi varrella kohtaat ja millainen on vaikkapa terveydentilasi. Ja näihin jälkimmäisiin et välttämättä hirveästi pysty vaikuttamaan. Joku voi olla ihan yhtä ahkera, fiksu ja lahjakas, mutta pakkaa sotkee jokin asia, johon ei itse voi vaikuttaa, vaikkapa läheisen sairastuminen. Yhtäkkiä se energia, mikä ennen meni uran edistämiseen, meneekin siihen, että perheen elämä pysyy kasassa.
Tämä! On hyvää onnea olla sellaisessa tilanteessa, että oman energiansa pystyy suuntaamaan ja käyttämään oman uransa ja menestymisensä kehittämiseen ja edistämiseen mahdollisimman täysillä.
Motä enemmä elämässä on muita energiaa vievia asioita, niin fyysisiä kuin henkisiäki samanaikaisesti se on jostain muusta pois.Jos ajatellaan, että energiaa on 100 % . Mutta sen joutuvat eri ihmiset pilkkomaan joko yhteen, muutamaan tai hyvin moneen asiaan.
On onnea tai tuuria jos sitä joutuu pilkkomaan energiansa vain yhteen tai muutamaan asiaan. Ja ne tuntuvat itsestä melko helpoilta tai kuitenkin keskimäärin helpoilta hoitaa.
Ja huonoa onnea tai tuuria kun joutuu pilkkomaan hyvin moneen ja ehkä ne kaikki ovat vielä vaikeita tai kuluttavia asioita.Kuka sinut pakottaa pilkkomaan energiasi? Jos elämässä on kiviriippa-asioita, heivaa ne. Terveyteenkin yleensä voi jonkin verran vaikuttaa.
Ai, niin kun kaikki on vaan kiinni itsestä ja kaikkeen voi itse vaikuttaa?
Meinaatkos, että siitä vaan heivaat kaikki ihmiset ja läheiset ympäriltäsi ja omat huolen ja stressin aiheet, simpsalapim.
Esimerkkejä: omat vanhemmat. Ovat vanhoja mutta eivät ole laitoshoidossa eivätkä sinne pääse etkä itsekään halua.
Huolehdit heistä, koska olet ainoa lapsi tai muut sisarukset asuvat kaukana. Huolehdit niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mietit miten pärjäävät tai mitä seuraava puhelinsoitto pitää sisällään. Kotihoitoa ei heille saa riittävästi ja ei ole siihen varaakaan.
Oma lapsi tai lapset. Heillä voi olla kaikenlaista, tietenkin heistä pitää huolta ja miettii heidän asioitaan.
Ystävät, puoliso, oma jaksaminen. Oma tai puolison masennus tai joku sairaus. Ystävän tukeminen. Lähisukulaiset.
Töissä kiirettä, huono ilmapiiri, rahahuolia, joku kotona tapahtunut joku vahinko, vesivahinko, remontin tarve, autokolari, listaa voi jatkaa vaikka kuinka.
Kuka aikuinen ihminen voi sanoa, että miksi pilkot energiaasi, mikset vaan heivaa kaikkea pois elämästäsi. No ehkä siksi, että silloin ei sitä elämää olisi. Koska monien ihmisten elämä koostuu juuri näistä kertomistani asioista, minun mielestäni.
Ja paljon paljon muusta.
Ei sitä voi useinkaan ohjelmoida tai siivota oman mielen mukaisesti.
Nythän on ollut juuri kaksi suurta asiaa joihin yksittäinen ihminen itse ei ole voinut vaikuttaa ja ne ovat vaikuttaneen ja vaikuttavat hyvinkin paljon edellen, ties miten kauan jamissä määrin, miltei jokaisen ihmisen elämään. Korona ja Ukrainan sota ja niiden seuraukset.
Tehkää te onnekkaat Hannu ja Hanna Hanhet nyt jotain, esimerkiksi sähkön ja ihmisille välttämätömien tuotteiden hinnoille kun kerrran olette kaikkivoipia ja jos ihminen voi itse päättää kaikesta. Ja paljolle muulle tässä ajassa mille me muut taapertajat olemme voimattomia.
Nämä on kyllä melkoisia nämä tarinat täällä, kun vaihtoehdot on pelkästään a)pelkkää tuuria eikä mitään tarvi tehdä minkään eteen tai b) koko ikä ollut pelkästään vastoinkäymistä ja epäonnea, eikä kukaan ole koskaan auttanut missään, ei kukaan ihminen saati "onnetar" tai miksi sitä tuuria nyt kutsuisikaan :D
Toki se on nykyään sama kaikessa, mitään välimuotoa ei ääripäiden välillä ole.
Kyllä veikkaisin, että lotto- tai arpajaisvoiton saaja joka tapauksessa kiittää vain onneaan eikä omaa erinomaisuuttaan. Se on varattu niille, jotka eivät näe sattumaa oman erinomaisuutensa läpi.