Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä koen että olen omilla toimillani saavuttanut enemmän kuin tuurilla.

Vai oliko hyvää tuuria syntyä köyhään duunariperheeseen, olin koulukiusattu ja opettajien mielestä toivoton? Tai tuuria että oli varaa opiskella vasta 30+, tai se että ensimmäinen avioliitto päättyi 14v jälkeen? Tai se että olin muutaman vuoden köyhä yh ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Hyvää tuuria varmaan sekin että olemassaolevien lasten lisäksi jouduimme elättämään appiksiakin, he menettivät 90 luvun lamassa kaiken.

Tuuria tai kovapäisyyttä on vain se etten antanut periksi.

Että kiusaaminen ja köyhyys vain kovetti teflonpinnan ja päätin pyrkiä eteenpäin omin voimin ja puolison kanssa. Että selvisimme pienillä tuloilla ja suurilla menoilla. Että lapset jaksoivat meidän rinnalla nämä rankat vuodet riitaantumatta tai luovuttamatta. Että lopulta pääsimme jaloillemme ja taloudellisesti kohtuulliseen elämään. Että olen saanut tehdä töitä ja päässyt eteenpäin urallani, toki niitäkään ei ilmaiseksi eikä lahjana ole saatu vaan ihan itse tehty töitä ja pyritty eteenpäin. 

Tuuria toki siinä että sain lopulta rinnalle ihanan puolison ja kasvatettua 4 fiksua lasta sekä heidän mukanaan ihanat vävyt, miniän ja lastenlapset. Vai olisinko sittenkin vaan tehnyt jotain oikein ihan ilman tuuriakin?

Miten olisi se lukutaito? Kukaan ei edelleenkään ole väittänyt, että omalla ahkeruudella ja yrittämisellä ei olisi merkitystä, jopa paljonkin.  Mutta kuvauksesi perusteella olet melko tavallinen ihminen, jolla on ollut melko huonot lähtokohdat. Jos kovalla työllä onnistut pääsemään huonoista lähtökohdista "taloudellisesti kohtuulliseen elämään", voi päätellä, että et ole tehnyt kovin monia huonoja valintoja. Et ole ollut erityisen epäonninen tai onnekas, jos huono lähtötilanne jätetään pois laskuista.

Mutta silti voi kysyä, olisiko ahkeruuskaan auttanut, jos olisit kohdannut vielä enemmän vastoinkäymisiä? Mitä jos olisit sairastunut vakavasti? Entä olisitko pärjännyt nykyistä paremmin, jos olisit esimerkiksi päässyt opiskelemaan vähän nuorempana? Tai opettajasi ei olisi pitänyt sinua toivottomana? Entä jos olisit löytänyt nykyisen puolisosi aikaisemmin?

Vaan kun jossittelu ei auta!

Toki olisin ihan eri ihminen jos olisin syntynyt vauraaseen juristiperheeseen tmv, lähtökohdat kaikkeen olisi ihan eri. Mutta parempi?

Enpä tiedä, tällaisen unelmaperheen tytär (koulukaverini ) teki itsarin ennen ylppäreitä kun pelkäsi ettei täytä perheen tavoitteita 6 ällästä. Mun vanhemmat olivat ylpeydestä soikeina mun Cn papereista (suvun 1. yo). Lienen onnekkaampi tässä kohdassa.

Meille annetaan 1 mahdollisuus ja siitä on tehtävä paras mahdollinen. Huolimatta niistä vakavista sairauksistakin mitä olen sairastanut 40v lähtien

Varmasti on kiva ajatella, että oma menestys johtuu vain omasta sinnikkyydestä, omasta työstä ja oikeista valinnoista.

Ei haluta nähdä ympäristön vaikutusta eikä sitä kuinka suuri merkitys omalla terveydentilalla on siihen menestykseen ollut.

Jos sairastut nuorena vakavasti, ei sitä menestystä tule koskaan vaikka olisit opiskellut juuri oikeaa alaa ja saanut huippuarvosanat ja tehnyt juuri oikeat valunnat. Ei tarvita kuin yksi vaikea sairaus, ja kaikki romahtaa.

Se on tuuria parhaimmillaan jos pysyykin terveenä. Mutta aika harva pitää sellaista tuurina. Se on niitä asioita, joita ihmisillä on tapana pitää itsestäänselvyytenä. Terveyden merkityksen ymmärtää vasta kun sen on menettänyt.

Itse koin sellaisen menetyksen oikein perusteellisesti. Olin opintojen loppusuoralla. Enää muutaman kuukausi oli opintoja jäljellä, kun yhtenä aamuna herätessäni toinen jalka on halvaantunut. Kyseessä oli etenevä, parantumaton sairaus.

Sain kovalla työllä opinnot loppuun.

Sinnikkäällä yrittämisellä olen myös onnistunut roikkumaan työelämässä jollakin tavalla. Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja teen pätkä- ja silpputyötä ja roikun Te-toimimistossa työnhakijana, jotta pystyisin maksamaan laskuni myös silloin kun työtunteja on vähemmän. Ei tämä ole sitä elämää mihin tähtäsin.

Toki ymmärrän sen, ettei kukaan halua edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, että olisi tässä jamassa sen jälkeen kun on tehnyt paljon töitä oman menestymisensä eteen. On paljon mukavampi ajatella, että pystyy itse hallitsemaan omaa elämäänsä.

Olen kuullut sanonnan: Luonne on kohtalo!

Voihan sitä epäonnistumistaan elämässä silläkin nimellä kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut sanonnan: Luonne on kohtalo!

Olen todennut tuon omalla kohdallani. Sisaruksilla on lehmän hermot. Tilanne kuin tilanne, niin pysyvät tyynen rauhallisina ja analyyttisina. Äidin puolen suku on sellaista. Minä raukka perin isältä kiivauden, joka on pelkästään korostunut minussa. Muistan lapsuudesta, miten isä huusi, jos joku oli jättänyt märkiä vaatteita kylpyhuoneen lattialle. Hän kiihtyi, jos tuli aiheeton lasku. Liikenteessä jos joku törttöili, hän huusi naama punaisena auton sisällä.

Minulla on vielä rajumpana se luontainen kiivaus. Olen katkonut jopa ihmissuhteita hetken kiivauksissani nuorempana. Ja jälkikäteen katunut. Kerran lensi kihlasormus kesken riidan jokeen. Tietysti kaduin sitä jo hetken päästä, mutta ei sitä tummasta ja mutaisessa joenpohjasta löytynyt. Yhdessä työpaikassa noin 15 vuotta sitten oli organisaatiomuutos ja minulle tarjottiin työpaikkaa pienemmällä palkalla toisessa yksikössä. Suutuin niin pahasti, että uhkasin heti AY-liikkeellä. Puhuttuani ammattiliiton lakimiehen kanssa sain kuulla, että itse asiassa se oli kädenojennus työnantajalta, kun ei ollut tarjolla samaa työtehtävää ja oma yksikkö lakkautetaan, minulle oli kuitenkin järjestetty työtä etuoikeudella, ettei tarvitsisi irtisanoa. Lakki kourassa marssin pyytämään anteeksi päälliköltä seuraavalla viikolla.

Kiivaus on minun kohtaloni, enkä voi temperamentille mitään. Koskaan en ole toista ihmistä lyönyt, mutta sanallisesti tulee ylilyöntejä, en kykene hillitsemään, jos tilanne käy hermoille.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistovalinnat ovat jossain määrin arpapeliä, sillä sisäänpääsy riippuu myös siitä, mitä muut hakijat tekevät. Samalla kyse on myös ennakoinnista ja panostamisesta valinnan kannalta tärkeisiin aineisiin. Kannattaa miettiä, onko parempi käyttää aikaa pitkään matematiikkaan, jos se vaatii kohtuuttoman paljon työtä, jos vähemmällä vaivalla saa hyvät arvosanat joistain muista aineista. Valinta on siis sekoitus tuuria ja valintatodennäköisyyksiin vaikuttamista.

Millä tavalla yliopistovalinnat ovat arpapeliä, pois lukien harvinaiset tasatilanteet joissa joudutaan arvalla valitsemaan kahdesta hakijasta? Ihmisten osaaminen/kyvyt/hakupisteet laitetaan järjestykseen ja X parasta tulosta valitaan, ei siinä kolikolla kandidaatteja valita. Jos haluat yliopistoon, joudut tekemään töitä arvosanojen ja pääsykokeiden suhteen.

Mutta, tätä kirjoittaessani muistin omasta menneisyydestäni kokemuksen, joka liippaa aihetta ja jossa voitaneen yliopistohaussa sanoa että minulla on käynyt välillisesti hyvä tuuri. Mennään liki 30 vuoden taakse, kun kirjoitin ylioppilaaksi. En ole ollut kummoinenkaan sanaseppo ainekirjoituksessa, ellei asia tai aihe ole lähellä sydäntä. Kuinka ollakaan, ylioppilaskirjoituksissa oli täysin sattumalta ja odottamatta sellainen aihe, josta olin ahminut tietoa oman mielenkiinnon vuoksi. En osannut edes odottaa tai edes unelmoida kyseistä aihetta osaksi ainekirjoitusta. Siellä se kuitenkin oli ja lyhyestä virsi kaunis: koska tiesin aiheesta paljon, löysin sanat ja kirjoitin heittämällä Laudaturin äidinkielestä. Tätä voisin kuvailla onnekkaaksi sattumaksi.

Kun myöhemmin hain yliopistoon, pääsin sisään haluamalleni alalle noin 0,5 pisteen marginaalilla siis olin aivan häntäpäässä hyväksyttyjen ryhmää. Jos ylioppilaskirjoitusten ainekirjoituksessa ei olisi ollut tätä minulle sopivaa aihetta, niin normaaliolosuhteissa olin enemmän Cum Laude eli C tasoa. Laudatur kuitenkin antoi sen verran lisäpisteitä, että kiipesin rajan ylitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistovalinnat ovat jossain määrin arpapeliä, sillä sisäänpääsy riippuu myös siitä, mitä muut hakijat tekevät. Samalla kyse on myös ennakoinnista ja panostamisesta valinnan kannalta tärkeisiin aineisiin. Kannattaa miettiä, onko parempi käyttää aikaa pitkään matematiikkaan, jos se vaatii kohtuuttoman paljon työtä, jos vähemmällä vaivalla saa hyvät arvosanat joistain muista aineista. Valinta on siis sekoitus tuuria ja valintatodennäköisyyksiin vaikuttamista.

Millä tavalla yliopistovalinnat ovat arpapeliä, pois lukien harvinaiset tasatilanteet joissa joudutaan arvalla valitsemaan kahdesta hakijasta? Ihmisten osaaminen/kyvyt/hakupisteet laitetaan järjestykseen ja X parasta tulosta valitaan, ei siinä kolikolla kandidaatteja valita. Jos haluat yliopistoon, joudut tekemään töitä arvosanojen ja pääsykokeiden suhteen.

Mutta, tätä kirjoittaessani muistin omasta menneisyydestäni kokemuksen, joka liippaa aihetta ja jossa voitaneen yliopistohaussa sanoa että minulla on käynyt välillisesti hyvä tuuri. Mennään liki 30 vuoden taakse, kun kirjoitin ylioppilaaksi. En ole ollut kummoinenkaan sanaseppo ainekirjoituksessa, ellei asia tai aihe ole lähellä sydäntä. Kuinka ollakaan, ylioppilaskirjoituksissa oli täysin sattumalta ja odottamatta sellainen aihe, josta olin ahminut tietoa oman mielenkiinnon vuoksi. En osannut edes odottaa tai edes unelmoida kyseistä aihetta osaksi ainekirjoitusta. Siellä se kuitenkin oli ja lyhyestä virsi kaunis: koska tiesin aiheesta paljon, löysin sanat ja kirjoitin heittämällä Laudaturin äidinkielestä. Tätä voisin kuvailla onnekkaaksi sattumaksi.

Kun myöhemmin hain yliopistoon, pääsin sisään haluamalleni alalle noin 0,5 pisteen marginaalilla siis olin aivan häntäpäässä hyväksyttyjen ryhmää. Jos ylioppilaskirjoitusten ainekirjoituksessa ei olisi ollut tätä minulle sopivaa aihetta, niin normaaliolosuhteissa olin enemmän Cum Laude eli C tasoa. Laudatur kuitenkin antoi sen verran lisäpisteitä, että kiipesin rajan ylitse.

No sillä tavalla siinäkin on tuuria mukana, että onko hakemassa juuri sen verran paremmin osaavaa porukkaa, että itse ei pääse sisälle. Mä sain kerran täydet pisteet toisesta osioista, mutta mokasin juuri sen osion, missä minun piti olla hyvä. En vain ymmärtänyt yhtä tehtävää ja jäin siihen jumiin niin että aika loppui kesken enkä ehtinyt tehdä toisia. Siinä taas, että sain tuosta osioista täydet, oli tuuria, kun kysyttiin juuri ne asiat, mitkä olin lukenut hyvin. Olin 300 hakijasta lopulta 7. varasijalla/30 paikkaa.   En päässyt. Omalla työllä on iso merkitys, mutta kovasta työstä huolimatta voi elämä iskeä kovaa. Aivoinfarkti tai aivoverenvuoto ei kysy kenelle tulee ja sen jälkeen voi olla kova työ hyödytöntä aika pitkään, jos näistä yleensä selviää. Tai vakava onnettomuus. Moni ajattelee, että sen voi estää itse ja väkisin etsitään syyllistä syyttömästä, mutta ei se vain niin mene. Ihmisiä on kuollut jopa siihen, kun taivaalta tippuu jotain odottamatonta päähän. Niin kauan kuin pystyy väistämään onnettomuuden läheltä piti, luulee pystyvänsä siihen aina. Mutta joskus se onnistu. olen pari kertaa väistänyt hirvikolarin. Mutta kun sukulainen ajoi sen, hän muistaa vain että tuulilasi meni mustaksi. Hirvi oli hypännyt juuri sellaisesta kulmasta, ettei ole voinut sitä mitenkään nähdä, vähän takaviistosta. Hiljainen vauhti - 60 km/h alue ja iso eurooppalainen auto pelastivat autossa olijat. Ambulanssimiehet oli heti sanoneet, että jos olisi pieni japsi, ette olisi enää hengissä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja veljellä samat kotiolot, ei mitenkään ihanteelliset (vanhemmilla alkoholismia, yms) mutta ei surkeimmatkaan. Veljen mielestä mä oon saanut hyvällä tuurilla kaiken mahdollisen ja hänelle on jäänyt luu käteen joka asiassa. Noh, meidän asenteet elämään ja työntekoon sekä opiskeluun ovat kuin yö ja päivä. Lapsesta saakka on ollut sama homma, että kun meidän perheelle tapahtui asia x, veli oli sitä mieltä että ei kannata, ihan turhaa, liian työlästä.. ja mä olin heti että, sehän voi olla kivaa, kannattaa ainakin kokeilla, eipä tuossa mitään häviä. Nämä pienet valinnat lopulta johtaa siihen, että toinen menestyy toinen ei. Harvan ihmisen elämässä tuurilla tarkoitetaan lottovoittoja vaan pieniä eteen aukeavia mahdollisuuksia, joista saattaa kasvaa jotain suurempaa, jos ne havaitsee, näkee mahdollisuuksina eikä uhkina ja omalla työllä ruokkii näistä pienistä mahdollisuuksista suuria ja merkityksellisempiä.

Nyt kun olemme veljen kanssa keski-ikäisiä, ei ole enää sattumaa että toinen on pitkäaikaistyötön ja toinen hyväpalkkaisessa työssä.

Joo, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että tuuria on se, että veljesi on saanut synnyinlahjakseen tuollaisen pessimistisen luonteen ja temperamentin ja sinä taas eteenpäin pyrkivän ja optimistisen. Kumpikaan teistä ei ole luonnettaan voinut valita, joten tuurista tässäkin on pohjimmiltaan kyse.

Totta on, että ajatteluaan voi kehittää ja yrittää muuttaa ja harjoitella positiivisemmaksi, mutta lähtökohdat kuitenkin teillä kuten sanoit, kuin yö ja päivä. Tuuria sekin.

Mielestäni tuuria on paljolti sitä minkälaiset lähtökohdat saa. Pahin tuuri käy jos syntyy mielenterveys ja päihde ongelmaisille. Syyllistäähän ei saa kun kaikilla on oikeus tehdä lapsia. Ennemmin on syytetty lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on kiva ajatella, että oma menestys johtuu vain omasta sinnikkyydestä, omasta työstä ja oikeista valinnoista.

Ei haluta nähdä ympäristön vaikutusta eikä sitä kuinka suuri merkitys omalla terveydentilalla on siihen menestykseen ollut.

Jos sairastut nuorena vakavasti, ei sitä menestystä tule koskaan vaikka olisit opiskellut juuri oikeaa alaa ja saanut huippuarvosanat ja tehnyt juuri oikeat valunnat. Ei tarvita kuin yksi vaikea sairaus, ja kaikki romahtaa.

Se on tuuria parhaimmillaan jos pysyykin terveenä. Mutta aika harva pitää sellaista tuurina. Se on niitä asioita, joita ihmisillä on tapana pitää itsestäänselvyytenä. Terveyden merkityksen ymmärtää vasta kun sen on menettänyt.

Itse koin sellaisen menetyksen oikein perusteellisesti. Olin opintojen loppusuoralla. Enää muutaman kuukausi oli opintoja jäljellä, kun yhtenä aamuna herätessäni toinen jalka on halvaantunut. Kyseessä oli etenevä, parantumaton sairaus.

Sain kovalla työllä opinnot loppuun.

Sinnikkäällä yrittämisellä olen myös onnistunut roikkumaan työelämässä jollakin tavalla. Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja teen pätkä- ja silpputyötä ja roikun Te-toimimistossa työnhakijana, jotta pystyisin maksamaan laskuni myös silloin kun työtunteja on vähemmän. Ei tämä ole sitä elämää mihin tähtäsin.

Toki ymmärrän sen, ettei kukaan halua edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, että olisi tässä jamassa sen jälkeen kun on tehnyt paljon töitä oman menestymisensä eteen. On paljon mukavampi ajatella, että pystyy itse hallitsemaan omaa elämäänsä.

Jos tuo on totta, sait aika hyvän sairaseläkkeen. Joka ei ole tuuria, vaan omaa panostusta. Ilman opintoja se olisi minimi, sillä ei juhlita.

Eihän kaikkeen voi vaikuttaa, lapsikin sen tietää. Mutta ei myöskään ole niin, että yhdellä on aina pelkkä hyvä tuuri ja toisella huono, vaan kaikilla on molempia. Siksi on turha puhua liikaa tuurista. 

Itse olen jäämässä sairaseläkkeelle liikuntaelinsairaana leikkausten jälkeen. Onko se hyvää vai huonoa tuuria? Juu rahaa menetän, mutta asunto alkaa olla maksettu ja saan aikaa olla ja nauttia mm perheen seurasta, kun työ ei vie kaikkea aikaa ja energiaa. Kuka tietää, suvussani on sydänkuolemia, ehkä sairaseläke antaa minulle edes vähän aikaa ennen kuolemaa, töissä ollen ja rahaa ansaiten ei aikaa ehkä olisikaan, olisi aina vaan maksanut veroja ja saanut nollan.

Nämä tuuriasiat yksinkertaistetaan ihan liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuuria on paljolti sitä minkälaiset lähtökohdat saa. Pahin tuuri käy jos syntyy mielenterveys ja päihde ongelmaisille. Syyllistäähän ei saa kun kaikilla on oikeus tehdä lapsia. Ennemmin on syytetty lasta. 

Juu, jos on itse vammautunut. Ellei (kuten minä), niin paska lapsuus sai vaan ponnistelemaan hyvän aikuisuuden eteen. Oliko se paska lapsuus siis hyvää vai huonoa tuuria?

Elämä on tuurista kiinni. Kannattaa siis kaikkien jäädä laakereille makaamaan! Itse ei voi mihinkään vaikuttaa. Eiku..

Itse voi vaikuttaa joihinkin asioihin. Kuitenkaan ei voi hallita kaikkea elämässään.

Jo pelkästään ulkonäkö, älykkyys ja sosiaalinen kyvykkyys ratkaisee paljon.

Jos olet se onnekas, joka on saanut synnyinlahjaksi miellyttävän ulkonäön, hyvän ulosannin, nopean älyn, jopa karismaa, niin silloin on jo voittanut paljon elämän tuuripelissä.

Siihen verraten kun joku nyt vaan on huomaamattoman tavallisen, jopa ruman näköinen, sosiaalisesti estynyt, hiukan jähmeä ja hidas älyllisesti. On oppimisvaikeuksia yms.

Nämä kaksi ihmistä ovat ihan eri asemassa hyvinkin monessa asiassa elämänsä aikana, lapsuudesta lähtien. Itse näihin ko. asioihin mitenkään syntyessään pystymättä vaikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on tuurista kiinni. Kannattaa siis kaikkien jäädä laakereille makaamaan! Itse ei voi mihinkään vaikuttaa. Eiku..

Jos itse tai perheenjäsen sairastuu vakavasti, koti palaa ja potkut tulee itsestä riippumattomista syistä, niin kuinka moni syyttää huonoa tuuria ja kuinka moni sanoo, että se oli oma vika?

Vierailija kirjoitti:

Elämä on tuurista kiinni. Kannattaa siis kaikkien jäädä laakereille makaamaan! Itse ei voi mihinkään vaikuttaa. Eiku..

Ties monennenko kerran tässä ketjussa pitää tulla sanomaan. Laakereille makaamaan ei saa eikä voi jäädä ja itse voi vaikuttaa. Muttei se poista muiden ihmisten tekojen vaikutuksia, eikä se poista sattumaa.

Seuraavaksi sanoisit tietysti, ettei sattumaa ole on vain syitä ja seurauksia. Hyvä niin, muttet pysty vaikuttamaan muiden ihmisten tekemisiin, ja siitä voidaan mielestäni käyttää termiä tuuri.

Arpakuution pysähtymiseen tietyn numeron kohdalle et pysty vaikuttamaan, etkä ruletissa mihin numeroon kuula pysähtyy. Tuuria tai sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on tuurista kiinni. Kannattaa siis kaikkien jäädä laakereille makaamaan! Itse ei voi mihinkään vaikuttaa. Eiku..

Jos itse tai perheenjäsen sairastuu vakavasti, koti palaa ja potkut tulee itsestä riippumattomista syistä, niin kuinka moni syyttää huonoa tuuria ja kuinka moni sanoo, että se oli oma vika?

No osan mielestä kaikki on pelkkää tuuria, eikä mihinkään voi itse vaikuttaa.

Ne potkut voi olla avain uuteen elämään, tulipalon vakuutusrahoilla voikin pitää välivuoden töistä ja reissata ja muuttaa uuteen kaupunkiin, perheenjäsenen kuolema on edessä kaikilla ennen pitkää. Jos se perheenjäsen on riesa, kuolema voi vapauttaa.

Kaikille sattuu sekä hyvää että huonoa onnea. Useimpiin asioihin VOI ja kannattaa vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Ja on aivan sattumaa, ettet sinne haastatteluun mennessäsi jäänyt rattijuopon alle. Katsos huonolla tuurilla kaikki kova yrittäminenkin saattaa pyyhkiytyä hetkessä pois.

Sellainen ei ole vielä Tuurissa käynyt. Käykääpä ihmeessä hyvä kesälomakohde!

Vierailija kirjoitti:

Elämä on tuurista kiinni. Kannattaa siis kaikkien jäädä laakereille makaamaan! Itse ei voi mihinkään vaikuttaa. Eiku..

Te jotka ette usko tuurin merkitykseen, keksitte aina tämän saman väitteen, että tuurin merkitykseen uskovat eivät myöskään usko työnteon merkitykseen. Nämä kaksi asiaa ei poissulje toisiaan.

On tietenkin aivan selvää, että jos hyvällä tuurilla joku saa työpaikan, hän on sitä hakenut. Ja kun puhumme työpaikan kohdalla huonosta tuurista, se huonotuurinen on myös hakenut sitä paikkaa.

Ei kukaan väitä jostain huonosta tuurista niiden kohdalla, jotka eivät edes hakeneet koko työpaikkaa. Mutta huonotuuriselle, tapahtui jotain vaikka matkalla sinne haastatteluun. Hänen haastattelija oli juuri eronnut väkivaltaisesta puolisostaan, joka muistutti tätä työnhakijaa ja siksi ei palkannut häntä.

Hänet valittiin sinne ja siitä soitettiin puhelimella, mutta juuri samana päivänä hänen puhelimensa varastettiin ja hän ei saanut koskaan sitä puhelua ja firma soitti jollekin toisella, joka sai sen työn ja sille toiselle kävi huippu tuuri, koska tältä huonotuuriselta oli varastettu se puhelin.

Tällaisia keksittyjä huonon tuurin kohteeksi joutuneita, jotka muka valittavat kuinka huono tuuri heillä on, ettei heillä ole jotain korkeakoulututkintoa, kun he eivät koskaan ole hakeneet yliopistoon ei ole edes olemassa. Tosielämässä ne ovat kyllä enemmän sitä, että on haettu ja jopa päästy, mutta huono tuuri ja sairastui, vaikka legionellaan viikko ennen yliopiston alkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistovalinnat ovat jossain määrin arpapeliä, sillä sisäänpääsy riippuu myös siitä, mitä muut hakijat tekevät. Samalla kyse on myös ennakoinnista ja panostamisesta valinnan kannalta tärkeisiin aineisiin. Kannattaa miettiä, onko parempi käyttää aikaa pitkään matematiikkaan, jos se vaatii kohtuuttoman paljon työtä, jos vähemmällä vaivalla saa hyvät arvosanat joistain muista aineista. Valinta on siis sekoitus tuuria ja valintatodennäköisyyksiin vaikuttamista.

Millä tavalla yliopistovalinnat ovat arpapeliä, pois lukien harvinaiset tasatilanteet joissa joudutaan arvalla valitsemaan kahdesta hakijasta? Ihmisten osaaminen/kyvyt/hakupisteet laitetaan järjestykseen ja X parasta tulosta valitaan, ei siinä kolikolla kandidaatteja valita. Jos haluat yliopistoon, joudut tekemään töitä arvosanojen ja pääsykokeiden suhteen.

Mutta, tätä kirjoittaessani muistin omasta menneisyydestäni kokemuksen, joka liippaa aihetta ja jossa voitaneen yliopistohaussa sanoa että minulla on käynyt välillisesti hyvä tuuri. Mennään liki 30 vuoden taakse, kun kirjoitin ylioppilaaksi. En ole ollut kummoinenkaan sanaseppo ainekirjoituksessa, ellei asia tai aihe ole lähellä sydäntä. Kuinka ollakaan, ylioppilaskirjoituksissa oli täysin sattumalta ja odottamatta sellainen aihe, josta olin ahminut tietoa oman mielenkiinnon vuoksi. En osannut edes odottaa tai edes unelmoida kyseistä aihetta osaksi ainekirjoitusta. Siellä se kuitenkin oli ja lyhyestä virsi kaunis: koska tiesin aiheesta paljon, löysin sanat ja kirjoitin heittämällä Laudaturin äidinkielestä. Tätä voisin kuvailla onnekkaaksi sattumaksi.

Kun myöhemmin hain yliopistoon, pääsin sisään haluamalleni alalle noin 0,5 pisteen marginaalilla siis olin aivan häntäpäässä hyväksyttyjen ryhmää. Jos ylioppilaskirjoitusten ainekirjoituksessa ei olisi ollut tätä minulle sopivaa aihetta, niin normaaliolosuhteissa olin enemmän Cum Laude eli C tasoa. Laudatur kuitenkin antoi sen verran lisäpisteitä, että kiipesin rajan ylitse.

No sillä tavalla siinäkin on tuuria mukana, että onko hakemassa juuri sen verran paremmin osaavaa porukkaa, että itse ei pääse sisälle. Mä sain kerran täydet pisteet toisesta osioista, mutta mokasin juuri sen osion, missä minun piti olla hyvä. En vain ymmärtänyt yhtä tehtävää ja jäin siihen jumiin niin että aika loppui kesken enkä ehtinyt tehdä toisia. Siinä taas, että sain tuosta osioista täydet, oli tuuria, kun kysyttiin juuri ne asiat, mitkä olin lukenut hyvin. Olin 300 hakijasta lopulta 7. varasijalla/30 paikkaa.   En päässyt. Omalla työllä on iso merkitys, mutta kovasta työstä huolimatta voi elämä iskeä kovaa. Aivoinfarkti tai aivoverenvuoto ei kysy kenelle tulee ja sen jälkeen voi olla kova työ hyödytöntä aika pitkään, jos näistä yleensä selviää. Tai vakava onnettomuus. Moni ajattelee, että sen voi estää itse ja väkisin etsitään syyllistä syyttömästä, mutta ei se vain niin mene. Ihmisiä on kuollut jopa siihen, kun taivaalta tippuu jotain odottamatonta päähän. Niin kauan kuin pystyy väistämään onnettomuuden läheltä piti, luulee pystyvänsä siihen aina. Mutta joskus se onnistu. olen pari kertaa väistänyt hirvikolarin. Mutta kun sukulainen ajoi sen, hän muistaa vain että tuulilasi meni mustaksi. Hirvi oli hypännyt juuri sellaisesta kulmasta, ettei ole voinut sitä mitenkään nähdä, vähän takaviistosta. Hiljainen vauhti - 60 km/h alue ja iso eurooppalainen auto pelastivat autossa olijat. Ambulanssimiehet oli heti sanoneet, että jos olisi pieni japsi, ette olisi enää hengissä. 

Se ei kyllä ole mitään sattumaa, kuinka paljon on koulutukseen panostanut, se on silkkaa raakaa työtä. Joku kysymys saattuu ehkä itselle hyvin, mutta sitten joku toinen toiselle, jos kaikki kysymykset on helppoja se ei ole tuuria, vaan sitä että on opetellut asian kunnolla.