Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai aika paljonkin on tuurista ja sattumasta kiinni.

Kyse on kuitenkin loppujenlopuksi asenteesta. Toiset jäävät rypemään epäreiluuden tunteeseen ja toiset ottavat sen mitä saavat ja tekevät sillä parhaansa ja ovat siihen tyytyväisiä. Sietokyvyn rajaa se sattuma sitten koettelee, ja on äärimmäisen ihailtavaa, miten jotkut pystyvät nousemaan todella surkeista olosuhteista, jotka saattavat sisältää sairautta ja menetystä uudelleen ja uudelleen, ikävimmässä tapauksessa syntyy jonnekin, missä ei oikeasti ole itsestä riippumattomista syistä mahdollisuutta parempaan elämään.

Valitettavasti monella se raja tulee vain aivan liian aikaisin vastaan ja katkeroidutaan jo siitä, ettei yksinkertaisesti ole syntynyt kultalusikkasuussa, kuten jotkut.

Miksi sitä "vähätellään" on juurikin se, ettei sille voi mitään. Niillä korteilla on pelattava, joita annetaan.

Ongelmahan tässä ei ole varsinaisesti se, että joku vetoaa sattumaan, kun epäonnistuneen elämän syynä ovat omat valinnat. Eivät ne ihmiset ole päättämässä, mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään.

Ongelma ovat ne ihmiset, jotka ovat menestyneet ja väittävät, että heidän menestyksensä on pelkästään oman erinomaisuuden ja ahkeruuden seurausta, eikä sattumalla ole mitään osuutta. Nämä ihmiset voivat olla päättävässä asemassa ja ajatella, että "jokainen on oman onnensa seppä" ja köyhyys on oma valinta", vaikka todellisuudessa se, että juuri he ovat menestyneet on seurausta sekä omista valinnoista että silkasta hyvästä tuurista. Jokaista ahkeraa ja lahjakasta menestynyttä kohti on monta ahkeraa ja lahjakasta ihmistä, joiden menestys on jäänyt huonommaksi ihan silkan sattuman vuoksi. Jos tämän kiistää, on yksinkertaisesti typerä ja se typeryys voi vielä osua omaan nilkkaan, kun kohdalle osuu toistuvaa ja vakavaa epäonnea.

Tältä joukolta unohtuu valitettavan usein myös se, että kaikilla ei suinkaan ole samoja lähtökohtia. Hyvistä lähtökohdista menestystä on paljon helpompi saavuttaa kuin pohjalta. 

Tuolta joukolta unohtuu myös se, että suurin osa ihmisistä on keskinkertaisen lahjakkaita ja keskinkertaisen ahkeria. Heidänkin elämänsä pitäisi olla kohtuullisen mukavaa, eikä heitteille pitäisi jättää edes niitä, jotka eivät ole millään tavalla lahjakkaita tai ahkeria. Heitä pitää jollain fiksulla tavalla kannustaa tekemään parhaansa, mutta se ei varmasti onnistu sillä, että unohdetaan kokonaan huonot lähtökohdat ja huono tuuri.

Jaa, minusta on ongelma että osa ihmisistä luulee jonkin ihme tuurin korvaavan opinnot ja työkokemuksen, että ne hyvät työpaikat jotenkin arvotaan. Kaikilla on sekö hyvää että huonoa tuuria, noi tuurikeskustelut on ihan turhia. Ja ne lapsuuden syyttäjät joilla menee ihan ohi, että toiset yhtä paskalla lapsuudella menestyy oikein hyvinkin, eli ei se lapsuuskaan ole mikään "vapaudut kaikesta vastuusta"-kortti.

Ja kenen ja miksi pitää aikuista ihmistä kannustaa tekenmään parhaansa? Kyllä aikuisen pitää jo ihan itse tajuta. Osa jää ikuisiksi lapsiksi, ja se on kyllä ongelma, koska vastuullisten pitää elättää nämä jotka vaan odottavat sitä ihme onnenpotkua, joka järjestäisi kaikki heidän asiansa. Ei sellaisia olekaan.

Tuskinpa kukaan luulee tuurin ja onnen korvaavat opinnot, työkokemuksen ja ahkeruuden. Mutta olisi silti hyvä ymmärtää, että menestys ei ole automaattinen seuraus opiskelusta, ahkeruudesta ja vastaavista itse päätettävissä olevista asioista. Maailmassa on valtavasti ihmisiä, jotka tekevät jatkuvasti parhaansa (opiskelevat, tekevät töitä, jne), mutta he eivät silti menesty.

Jopa Suomessa ja muissa vastaavissa maissa, joissa tehdään aika paljon ihmisten lähtökohtien tasa-arvoistamiseksi, onni vaikuttaa paljon lopputulokseen. Elämä on täynnä tilanteita, joissa tehdään tietoisia tai tiedostamattomia valintoja. Osa valinnoista on sellaisia, että niiden seuraukset voi jollain tasolla ennustaa (opiskelenko peruskoulussa ahkerasti vai en) ja osa on sellaisia, että niiden seurauksia ei käytännössä voi ennustaa (syönkö tämän vai tuon omenan). Näennäisesti parempi valinta voi olla silti pitkällä tähtäimellä huonompi, jos huonompi valinta sattuu avaamaan sellaisia mahdollisuuksia, joita parempi vaihtoehto ei avaa.

Otetaan esimerkki. 1) Päätät opiskella ahkerasti, etkä osallistu kovin aktiivisesti opiskelijatoimintaan, jotta saat tenteistä parhaat arvosanat ja valmistut parhain mahdollisin arvosanoin. Valmistumisen jälkeen saat hyvän työpaikan ja urasi etenee mukavasti, mutta silti tavanomaisesti. 2) Opiskelet hieman vähemmän ahkerasti, mutta pärjäät edelleen varsin hyvin. Opiskelijatoiminnassa tapaat henkilöt X ja Y, joiden kanssa tulet hyvin toimeen. Vähän ennen valmistumista X keksii hyvän idean ja ehdottaa sinulle ja Y:lle oman firman perustamista. Rakennatte yhdessä menestystuotteen ja onnistutte luomaan yrityksen, joka kasvaa nopeasti hyvää tulosta tehden. Jokainen teistä yrityksen perustajista rikastuu.

Tietysti ahkera ja lahjakas menestyy keskimäärin paljon paremmin kuin laiska ja lahjaton, mutta ahkeruus ja lahjakkuus eivät takaa menestystä. Kenties ahkeran ja lahjakkaan lapsen oletetaan jäävän hoitamaan sukutilaa sen sijaan, että hän lähtee opiskelemaan ties mitä kielitiedettä. Ehkä ahkera ja lahjakas haluaisi lääkäriksi, mutta opinto-ohjaaja suosittelee sairaanhoitajaksi kouluttautumista, koska eihän nyt tuolla taustalla lääkäriksi voi haluta. Tai ehkä ahkera ja lahjakas opiskeli ja perusti firman, mutta paikkakunnan napamies ei halunnut kilpailua ja käytti poliittista vaikutusvaltaansa kampittaakseen kilpailijan. Ehkä ahkera ja lahjakas alkoi luoda menestyksekästä uraa, mutta sitten hän huomasi, että koko bisnes perustuu ahdingossa olevien sumuttamiseen ja rahastamiseen ja päätti vaihtaa alaa.

En väitä, ettei menestyksen takana olisi runsaasti myös omia ansioita, mutta jokaisen menestyjän olisi silti syytä myöntää, että heillä on ollut myös runsaasti onnea matkassa.

Just. Mullakin oli alkoholistivanhemmat eikä terveyskään ole priimaa, mutta silti olen menestynyt. Eli ne juopot vanhemmat onkin nyt hyvää tuuria? Vai sitkeät terveysongelmat? Vai se, että tavoitteet ovat olleet realistiset ja töitä on tehty paljon, sekö on pelkkää tuuria?

En tunne ketään kenellä olisi ollut keskimääräistä parempi tai huonompi onni, ihan kaikille käy niin että jossakin asiassa onnestaa, ja jossakin sitten ei. Ne omat päätökset vaikuttavat paljon enemmän. Opiskeleeko ja mitä, millaiset elintavat valitsee, millaisen ystäväpiirin valitsee, kuinka paljon valitsee vaivautua saavuttaakseen ne tavoitteensa, valitseeko kokeilla päihteitä jne 

Kai sitä tuuria pitää niiden korostaa, jotka koskaan eivät johdonmukaisesti ole tehneet töitä minkään asian saavuttamiseksi. Koska muutenhan olisi niin, että syy heidän ongelmiinsa löytyisi sieltä peilistä, ja sitä ei voi myöntää. Että esim onkin työtön siksi että opinnot ei maittaneet eikä myöskään ne huonostipalkatut aloitustason työt, joista saa työkokemusta. Eikä kyse ollutkaan mistään tuurista, vaan siitä että se sekä koulutus että työkokemus on surkea.

Vierailija kirjoitti:

On kysymys tuurista. Jos haen jotain työtä ja juuri mun osaamia asioita halutaan jostain syystä painottaa valintakriteereinä.

Ja on olemassa vain yksi työ jossa vain yhdet painotukset? Jotka vielä tulee ihan puskista.

Oikeassa maailmassa niitä työpaikkoja on satoja ja on aika hyvin ennalta pääteltävissä, että esim. lääkärin työhön päästäkseen pitää olla lääkärin koulutus, tuossa ei mitään tuuria. Yhdessä työpaikassa kemiat kohtaa rekrytoijan kanssa, toisessa onkin ihan toisenlainen rekrytoija joka arvostaakin muunlaista luonnetta. Jos ja kun hakee sataa työpaikkaa, missä se tuurin osuus on? Ellet saanut paikkaa 1, sait paikat 6, 12 ja 54. Eli lopputulema ihan sama, hyvä työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ei siis tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on tuurista ja sattumasta kiinni? Vieras ajatus.

Eihän se sitä tarkoita. Totta kai on merkitystä sillä, kuinka ahkerasti työskentelet tavoitteidesi eteen ja miten fiksu ja lahjakas olet. Mutta kyllä sillä vain on merkitystä myös, millaisiin olosuhteisiin ja perheeseen olet sattunut syntymään, millaisia mahdollisuuksia elämäsi varrella kohtaat ja millainen on vaikkapa terveydentilasi. Ja näihin jälkimmäisiin et välttämättä hirveästi pysty vaikuttamaan. Joku voi olla ihan yhtä ahkera, fiksu ja lahjakas, mutta pakkaa sotkee jokin asia, johon ei itse voi vaikuttaa, vaikkapa läheisen sairastuminen. Yhtäkkiä se energia, mikä ennen meni uran edistämiseen, meneekin siihen, että perheen elämä pysyy kasassa. 

Tämä! On hyvää onnea olla sellaisessa tilanteessa, että oman energiansa pystyy suuntaamaan ja käyttämään oman uransa ja menestymisensä kehittämiseen ja edistämiseen mahdollisimman täysillä.

Motä enemmä elämässä on muita energiaa vievia asioita, niin fyysisiä kuin henkisiäki samanaikaisesti se on jostain muusta pois.

Jos ajatellaan, että energiaa on 100 % . Mutta sen joutuvat eri ihmiset pilkkomaan joko yhteen, muutamaan tai hyvin moneen asiaan.

On onnea tai tuuria jos sitä joutuu pilkkomaan energiansa vain yhteen tai muutamaan asiaan. Ja ne tuntuvat itsestä melko helpoilta tai kuitenkin keskimäärin helpoilta hoitaa.

Ja huonoa onnea tai tuuria kun joutuu pilkkomaan hyvin moneen ja ehkä ne kaikki ovat vielä vaikeita tai kuluttavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

On kysymys tuurista. Jos haen jotain työtä ja juuri mun osaamia asioita halutaan jostain syystä painottaa valintakriteereinä.

On valinta hakea sellaisia töitä joissa tarvitaan erityisesti minulla olevaa osaamista ja kykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Geenit valikoituu sattumalta vanhempien tarjolla olevista geeneistä. Jos nyt siis todella ihan tarkemman selityksen tarvitset.

On siis täyttä arpapeliä, millaiset ominaisuudet lapselle hedelmöityksen yhteydessä määräytyy.

Eikä ole. Osa geeneistä on sellaisia joiden periytyminen on varmaa. Tämä tiedetään. Jos etukäteen tiedetään vanhempien geenit tarkasti, on mahdollista tiedää joidenkin osalta, että periytyykö vai ei.

Voi saivarsaivar.

Luitko just yläasteen bilsankirjan?

Olet väärässä kaiken lisäksi. Geenien periytymistä ei juurikaan voi ennustaa, koska monista ominaisuuksista on niin paljon erilaisia variantteja. Esimerkiksi silmien, hiusten tai ihon värin periytyminen ei ole niin yksinkertaista että sitä voitaisiin ennustaa juuri hedelmöittyvälle yksilölle että millaiset tämä saa, koska periytymiseen vaikuttaa niin monet tekijät.

Miksi suhtaudut eri mieltä olemiseen vihamielisesti? Voisin lyödä vetoa, että tiedän genetiikasta enemmän kuin sinä. Se että sinä kuvittelet, että tiedät jotain, ei tarkoita että tiedät. Geeneissä on de facto sellaisia, joiden periytyminen pystytään ennustamaan täysin. Päivitä sinä tietosi sieltä yläasteen biologiasta, jos nyt kerran on pakko tuollaisia heittoja käyttää. Tietenkään kaikkien käytöstä ei vielä tunneta, mutta osan tunnetaan. Sun geenit ois kyllä hauska tietää, sekä ympäristön vaikutus siihen, että on pakko olla aina oikeassa. :D

Kerropa vielä, mitä geenejä pystytään periytymisessä ennustamaan täysin. Ja ennen kaikkea että miten.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.

Hyvä juttu. Niin sitä pitää! Mutta siitä huolimatta on sattumaa, että et ole esimerkiksi sairastunut vakavasti, joka olisi voinut romuttaa kaiken... Tai sitten joku on täysin sattumalta voittanut ison voiton ja tullut täysin ilman omaa ahkerointia upporikkaaksi. Joku on voinut myös periä paljon rahaa, kun on ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Joku taas on kovasti ahkeroinut, opiskellut ja työskennellyt, mutta kuoleekin nuorena onnettomuudessa, joka oli täysin jonkun muun aiheuttama. Eli kyllä sattumalla on kuitenkin iso osa loppupeleissä.

Tuurilla on merkitys,mutta se ei vähennä oman työn merkitystä.Menestyneillä on yleensä molempia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kysymys tuurista. Jos haen jotain työtä ja juuri mun osaamia asioita halutaan jostain syystä painottaa valintakriteereinä.

Ja on olemassa vain yksi työ jossa vain yhdet painotukset? Jotka vielä tulee ihan puskista.

Oikeassa maailmassa niitä työpaikkoja on satoja ja on aika hyvin ennalta pääteltävissä, että esim. lääkärin työhön päästäkseen pitää olla lääkärin koulutus, tuossa ei mitään tuuria. Yhdessä työpaikassa kemiat kohtaa rekrytoijan kanssa, toisessa onkin ihan toisenlainen rekrytoija joka arvostaakin muunlaista luonnetta. Jos ja kun hakee sataa työpaikkaa, missä se tuurin osuus on? Ellet saanut paikkaa 1, sait paikat 6, 12 ja 54. Eli lopputulema ihan sama, hyvä työpaikka.

Juupa juu. Mutta onhan siinäkin erilaista tuuria kun joku saa heti sen työpaikan numero 1. Syystä tai toisesta, mutta saa kuitenkin. Joku saa työpaikan numero 6. Ja 12. Jne. Ja joku joutuu hakemaan hyvin montaa ja saa lopulta työpaikan numero 99.

Mielestäni sillä joka on saanut sen työpaikan 1 on ollut parempaa onnea tai tuuria kuin esimerkiksi työpaikan 99 saanut ihminen. Jos oletetaan heidän olleen kokolailla samantasoisia hakijoita keskenään.

Ovat ahkeria, koulutus kunnossa ja asiantuntemusta työhön.

Näille, jotka ovat _sattumalta_ syntyneet länsimaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan _sattumalta_ oikeaan aikaan ovat kovin omalla työllä ansainneet kaiken hyvän elämässään. Silti ei nähdä sitä, että _sattumalla_ oli aika iso osuus, että sai hyvät lähtökohdat. Jossain Intiassa sama henkilö olisi aivan eri mieltä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ei siis tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on tuurista ja sattumasta kiinni? Vieras ajatus.

Eihän se sitä tarkoita. Totta kai on merkitystä sillä, kuinka ahkerasti työskentelet tavoitteidesi eteen ja miten fiksu ja lahjakas olet. Mutta kyllä sillä vain on merkitystä myös, millaisiin olosuhteisiin ja perheeseen olet sattunut syntymään, millaisia mahdollisuuksia elämäsi varrella kohtaat ja millainen on vaikkapa terveydentilasi. Ja näihin jälkimmäisiin et välttämättä hirveästi pysty vaikuttamaan. Joku voi olla ihan yhtä ahkera, fiksu ja lahjakas, mutta pakkaa sotkee jokin asia, johon ei itse voi vaikuttaa, vaikkapa läheisen sairastuminen. Yhtäkkiä se energia, mikä ennen meni uran edistämiseen, meneekin siihen, että perheen elämä pysyy kasassa. 

Tämä! On hyvää onnea olla sellaisessa tilanteessa, että oman energiansa pystyy suuntaamaan ja käyttämään oman uransa ja menestymisensä kehittämiseen ja edistämiseen mahdollisimman täysillä.

Motä enemmä elämässä on muita energiaa vievia asioita, niin fyysisiä kuin henkisiäki samanaikaisesti se on jostain muusta pois.

Jos ajatellaan, että energiaa on 100 % . Mutta sen joutuvat eri ihmiset pilkkomaan joko yhteen, muutamaan tai hyvin moneen asiaan.

On onnea tai tuuria jos sitä joutuu pilkkomaan energiansa vain yhteen tai muutamaan asiaan. Ja ne tuntuvat itsestä melko helpoilta tai kuitenkin keskimäärin helpoilta hoitaa.

Ja huonoa onnea tai tuuria kun joutuu pilkkomaan hyvin moneen ja ehkä ne kaikki ovat vielä vaikeita tai kuluttavia asioita.

Kuka sinut pakottaa pilkkomaan energiasi? Jos elämässä on kiviriippa-asioita, heivaa ne. Terveyteenkin yleensä voi jonkin verran vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kysymys tuurista. Jos haen jotain työtä ja juuri mun osaamia asioita halutaan jostain syystä painottaa valintakriteereinä.

Ja on olemassa vain yksi työ jossa vain yhdet painotukset? Jotka vielä tulee ihan puskista.

Oikeassa maailmassa niitä työpaikkoja on satoja ja on aika hyvin ennalta pääteltävissä, että esim. lääkärin työhön päästäkseen pitää olla lääkärin koulutus, tuossa ei mitään tuuria. Yhdessä työpaikassa kemiat kohtaa rekrytoijan kanssa, toisessa onkin ihan toisenlainen rekrytoija joka arvostaakin muunlaista luonnetta. Jos ja kun hakee sataa työpaikkaa, missä se tuurin osuus on? Ellet saanut paikkaa 1, sait paikat 6, 12 ja 54. Eli lopputulema ihan sama, hyvä työpaikka.

Juupa juu. Mutta onhan siinäkin erilaista tuuria kun joku saa heti sen työpaikan numero 1. Syystä tai toisesta, mutta saa kuitenkin. Joku saa työpaikan numero 6. Ja 12. Jne. Ja joku joutuu hakemaan hyvin montaa ja saa lopulta työpaikan numero 99.

Mielestäni sillä joka on saanut sen työpaikan 1 on ollut parempaa onnea tai tuuria kuin esimerkiksi työpaikan 99 saanut ihminen. Jos oletetaan heidän olleen kokolailla samantasoisia hakijoita keskenään.

Ovat ahkeria, koulutus kunnossa ja asiantuntemusta työhön.

Miksi? Ei tuossa ole niin, että paikka 1 olisi se paras ja sadas huonoin, vaan ne kaikki ovat ihan ok paikkoja, tuossa esimerkissä lääkärin paikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.

Hyvä juttu. Niin sitä pitää! Mutta siitä huolimatta on sattumaa, että et ole esimerkiksi sairastunut vakavasti, joka olisi voinut romuttaa kaiken... Tai sitten joku on täysin sattumalta voittanut ison voiton ja tullut täysin ilman omaa ahkerointia upporikkaaksi. Joku on voinut myös periä paljon rahaa, kun on ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Joku taas on kovasti ahkeroinut, opiskellut ja työskennellyt, mutta kuoleekin nuorena onnettomuudessa, joka oli täysin jonkun muun aiheuttama. Eli kyllä sattumalla on kuitenkin iso osa loppupeleissä.

Eli puhutaankin nyt ihmisistä, joiden mielestä normaalia elämää on saada joku eurolottopotti? Kun se tavallinen lottopotti tutkitusti on kadonnut 10 vuodessa, tutkitusti silloin on palattu siihen taloudelliseen tilanteeseen joka oli ennen lottopottia. Ne perinnötkin saadaan joko vanhoina vasta, tai sitten perinnönsaamisen "onnenpotkun" hinta on kasvaa orpona.

Se nuorena kuollut taas ei tarvitse enää mitään työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kysymys tuurista. Jos haen jotain työtä ja juuri mun osaamia asioita halutaan jostain syystä painottaa valintakriteereinä.

On valinta hakea sellaisia töitä joissa tarvitaan erityisesti minulla olevaa osaamista ja kykyä.

Jep jep, itse satuin hakeutumaan nykyiseen työpaikkaani 90-luvun loppupuolella suoraan koulunpenkiltä ja valmistuminenkin jäi töitä tehdessä. Nyt en pääsisi edes työhaastatteluun, koska koulutukseni ei ole lähellekään sitä, mitä vaadittaisiin, mutta sitä ei onneksi ole tarvinnut testata. Mielestäni olen hyvinkin onnekas, että satuin hakemaan työpaikkaan juuri oikealla hetkellä eikä siinä ollut mitään, johon olisin voinut vaikuttaa muuta kuin se, että minulle lyötiin työpaikkailmoitus juuri sillä hetkellä nenän eteen, jolloin olin myös motivoitunut laittamaan hakupaperit puolivakavissani eteenpäin. Oli hyvin lähellä, että olisin antanut koko homman olla. Voi tietenkin olla, että myöhemmin olisin hakenut jonnekin muualle valmistuttuani ja saanut vielä paremman työpaikan tai kenties jopa perustanut yrityksen, mutta nyt kävi näin enkä mitenkään voi laittaa kaikkea pelkästään omaksi ansiokseni.

Monet saavutukset ovat kovan ponnistelun, ei tuurin ansiota.

Täälläkin moni syyttää vanhempiaan kurjasta menestyksestään, jonka juurisyy on laiskuus ja mukavuudenhalu.

Vierailija kirjoitti:

Monet saavutukset ovat kovan ponnistelun, ei tuurin ansiota.

Täälläkin moni syyttää vanhempiaan kurjasta menestyksestään, jonka juurisyy on laiskuus ja mukavuudenhalu.

Kovin moni menestynyt nimenomaan mainitsee esim. alkoholistivanhemmat. Olisiko mukava, leppoisa  ja turvallinen lapsuus tuottanut huonomman menestyksen vai vieläkin paremman?

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.

Entäs, jos vanhempasi olisivatkin sairastuneet/menehtyneet, eivätkä olisi pystyneet tukemaan sinua? Entä, jos olisit itse vaikkapa sairastunut vakavasti, etkä jaksanut opiskella sairastaessasi? Mitäpä, jos liukastuisit kotonasi ja menettäisit työkykysi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kysymys tuurista. Jos haen jotain työtä ja juuri mun osaamia asioita halutaan jostain syystä painottaa valintakriteereinä.

On valinta hakea sellaisia töitä joissa tarvitaan erityisesti minulla olevaa osaamista ja kykyä.

Jep jep, itse satuin hakeutumaan nykyiseen työpaikkaani 90-luvun loppupuolella suoraan koulunpenkiltä ja valmistuminenkin jäi töitä tehdessä. Nyt en pääsisi edes työhaastatteluun, koska koulutukseni ei ole lähellekään sitä, mitä vaadittaisiin, mutta sitä ei onneksi ole tarvinnut testata. Mielestäni olen hyvinkin onnekas, että satuin hakemaan työpaikkaan juuri oikealla hetkellä eikä siinä ollut mitään, johon olisin voinut vaikuttaa muuta kuin se, että minulle lyötiin työpaikkailmoitus juuri sillä hetkellä nenän eteen, jolloin olin myös motivoitunut laittamaan hakupaperit puolivakavissani eteenpäin. Oli hyvin lähellä, että olisin antanut koko homman olla. Voi tietenkin olla, että myöhemmin olisin hakenut jonnekin muualle valmistuttuani ja saanut vielä paremman työpaikan tai kenties jopa perustanut yrityksen, mutta nyt kävi näin enkä mitenkään voi laittaa kaikkea pelkästään omaksi ansiokseni.

Jaa, minä en hehkuttaisi ennenkuin olet vanhuuseläkkeellä, koska kesken jääneet opinnot voi kostautua pahasti siinä vaiheessa kun nykyinen hyvä työnantaja keksiikin vaikka siirtää tuotannon Intiaan, tai sattuu muuta odottamatonta. Siinä voi viisikymppisenä joutua uudelleen koulun penkille.

Siihenkin voi vaikuttaa paljonko katselee niitä työpaikkailmoituksia, todennäköisemmin löytyy sopiva jos katselee paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi etteivät he ole kohdanneet sellaisia vastoinkäymisiä, joista selviytyminen on kiinni muustakin, kuin tahdonvoimasta ja päämäärätietoisesta työskentelemisestä. On helppo sanoa onnistumisen olevan omaa ansiota, mutta unohdetaan, että menestys ja onnistuminen vaativat myös kanssaihmisten myötämielisyyttä, oikeaa ajoitusta ja kyllä toisinaan tuuriakin.

No, onhan niitä, jotka lottovoiton osuessa omalle kohdalle, tai raaputettuaan 100000€ arvasta kehuvat sen olleen täysin omaa ansiota, kun oli niin kaikentietävä viisas, että tiesi jo kymmenen vuotta sitten, mitkä numerot lottokone arpoo ja millä kioskilla ja missä kohtaa kansiota se päävoitto arpa oli. Juu, ne sulkee kokonaan tuurin pois ja pitävät voittoa omana ylivertaisena älynlahjana. Vaikka ihan täysin sattumaa oli, että mitkä pallot lottokone arpoi, tai missä se päävoitto arpa sattui olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kysymys tuurista. Jos haen jotain työtä ja juuri mun osaamia asioita halutaan jostain syystä painottaa valintakriteereinä.

On valinta hakea sellaisia töitä joissa tarvitaan erityisesti minulla olevaa osaamista ja kykyä.

Jep jep, itse satuin hakeutumaan nykyiseen työpaikkaani 90-luvun loppupuolella suoraan koulunpenkiltä ja valmistuminenkin jäi töitä tehdessä. Nyt en pääsisi edes työhaastatteluun, koska koulutukseni ei ole lähellekään sitä, mitä vaadittaisiin, mutta sitä ei onneksi ole tarvinnut testata. Mielestäni olen hyvinkin onnekas, että satuin hakemaan työpaikkaan juuri oikealla hetkellä eikä siinä ollut mitään, johon olisin voinut vaikuttaa muuta kuin se, että minulle lyötiin työpaikkailmoitus juuri sillä hetkellä nenän eteen, jolloin olin myös motivoitunut laittamaan hakupaperit puolivakavissani eteenpäin. Oli hyvin lähellä, että olisin antanut koko homman olla. Voi tietenkin olla, että myöhemmin olisin hakenut jonnekin muualle valmistuttuani ja saanut vielä paremman työpaikan tai kenties jopa perustanut yrityksen, mutta nyt kävi näin enkä mitenkään voi laittaa kaikkea pelkästään omaksi ansiokseni.

Jaa, minä en hehkuttaisi ennenkuin olet vanhuuseläkkeellä, koska kesken jääneet opinnot voi kostautua pahasti siinä vaiheessa kun nykyinen hyvä työnantaja keksiikin vaikka siirtää tuotannon Intiaan, tai sattuu muuta odottamatonta. Siinä voi viisikymppisenä joutua uudelleen koulun penkille.

Siihenkin voi vaikuttaa paljonko katselee niitä työpaikkailmoituksia, todennäköisemmin löytyy sopiva jos katselee paljon. 

Sehän olikin kirjoittamani sisältö. Onko se oma valintani ja omaa syytäni, jos nykyinen työnantaja näin päättäisi tehdä? Niinpä. Hyvin paljon hyvää omassa elämässäni on tapahtunut puhtaasti sattumalta, kovasti olen työtä tehnyt, mutta en pelkästään oman itseni eteen vaan myös työnantajani eteen. Jos olisin itsekäs, niin olisin opiskellut itseni tärviölle ja saattaisin olla nykyään siltikin vielä huonommassa asemassa. Eikä minulla taas kaikki asiat ole välttämättä niin hyvin. Ehkä se viisikymppisenä koulun penkille joutuminen olisi lottovoitto, löytäisi uuden onnen toisesta ammatista kenties? Oma-aloitteisesti en haluaisi sitä kuitenkaan kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.

Entäs, jos vanhempasi olisivatkin sairastuneet/menehtyneet, eivätkä olisi pystyneet tukemaan sinua? Entä, jos olisit itse vaikkapa sairastunut vakavasti, etkä jaksanut opiskella sairastaessasi? Mitäpä, jos liukastuisit kotonasi ja menettäisit työkykysi? 

Minua ei tuettu kotoa eikä juuri koulussakaan, ja kesken opintojen vakavasti sairastuneet saa varsin hyvää sairaseläkettä. Tiedän ihan kokemuksesta. Toki sairaus aina vaikuttaa elämään, mutta siinäkin kun yksi alkaa lääkitä päihteillä oloa, toinen hyödyntää hyvän sairaseläkkeen ja harrastaa jotakin mitä voi. Hänellä voi olla ihan eri tavalla aikaa nauttia elämästä kun meillä töissäkäyvillä, joiden pitää aina odottaa lomaa että ehtii tehdä mitään isompaa.

Minulla on ystävä joka on syntymästään sokea, ja silti opiskellut juristiksi ja työllistynyt myös. Hänellä on kai sitten ollut ihan huipputsägä syntyä sokeana verrattuna ihan terveenä syntyneeseen elämäntapatyöttömään, joka kyselee täällä että miksi työtön mies ei kiinnosta? 

Kaikilla on sekä hyvää että huonoa onnea.