Lue keskustelun säännöt.
Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?
Kommentit (864)
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.
Eivät olekaan, kukaan ei ole sitä väittänytkään. Mutta tuuria ja sattumaa on sitten se, ettei se menestys ole tullut aiemmin tai jäänyt jopa kokonaan tulematta.
Minä olen havainnut, että esimerkiksi se, että olisin valinnut opiskelupaikkani toisin, olisin muuttanut omaa elämänkulkuani ja en olisi tullut raiskatuksi omien opiskelukavereiden johdosta.
Tai se, kun olen panostanut ihan järjettömästi, osaamistani, rahaakin ja aikaa ja vaivaa ryhtyäkseni kasvattamaan koiria, niin on ollut sitä paskaa tuuria ja kaikki panostukseni on valunut kuin vesi maahan kun koirat ovat olleet jalostuskelvottomia kuka mistäkin syystä. Onko siis minun vikani, etten menesty - niinkö haluat sanoa? Muillakaan elämän osa-alueilla; en pääse etenemään työelämässä, en pääse eroon yksinäisyydestä, en saa parisuhdetta/perhettä, en pääse taloudellisesta kurjuudesta ylös, kaikki vain omaa syytä kun en ole yhtä kova panostamaan kuin sinä?
Minä olen panostanut ihan valtavasti työelämään, ammattilainen on prepannut minua, on hiottu cv kuntoon, pidetty harjoitushaastatteluita, katsottu vahvuudet ja sen mukaan haravoitu mikä se minun alani olisi. Ja laitettu sen verran kovat paukut että varmasti onnistuu. Mutta kun ei onnistu. Ja tunsin syyllisyyttä tämän ammattilaisen vuoksi, että minä epäonnistuin yhteisessä tavoitteessamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi moni vähättelee ahkeruuden merkitystä elämässä?
Koska sillä ei ole yksinkertaisesti mitään merkitystä. Kaikki on katoavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.
Tiedoksesi vain, on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat myös tehneet todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä mutta eivät ole onnistuneet, miksi? No, kun ei ole ollut sitä....ONNEA! Sinulla on ollut onnea kun olet menestynyt. Toki en tietenkään vähättele työsi merkitystä siinä, mutta mukana on myös onnea. Se on aina mukana. Uskoo/myöntää sen tai ei. Niin se elämä meitä täällä vaan heittelee.
Ei - vaan ei se työntekokaan auta, jos sitä tekee ns. väärään suuntaan tai muuten väärin. Esimerkkinä, voihan henkilö X käydä vaikka missä puhe- ja näytelmäkouluissa, mutta jos näyttelijän kyvyt eivät riitä kuin Kälviä työväen-iltamien näyttämölle, niin minkäs teet. Ei se mitään huonoa onnea ole, jos tämä henkilö X painaa 50 vuotta töitä eikä pääsekään Hollywoodiin, se on vain sitä että ihminen oli ihan p-a-s-k-a unelma-ammatissaan eikä tajunnut hetkeksikään seisahtaa ja miettiä omia vahvuuksiaan.
Näitä taivaanrannanmaalareitakin näkee paljon; ei ymmärretä omia heikkouksia tai vahvuuksia, ja sitten kun on hakattu päätä seinään ja jääneet omat haaveet ja unelmat toteutumatta, niin syytetään "huonoa onnea".
No mutta sehän on huonoa onnea, jos omat vahvuudet eivät riitä vaikka kuinka tekee työtä ja yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Itse ei siis tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on tuurista ja sattumasta kiinni? Vieras ajatus.
Eihän se sitä tarkoita. Totta kai on merkitystä sillä, kuinka ahkerasti työskentelet tavoitteidesi eteen ja miten fiksu ja lahjakas olet. Mutta kyllä sillä vain on merkitystä myös, millaisiin olosuhteisiin ja perheeseen olet sattunut syntymään, millaisia mahdollisuuksia elämäsi varrella kohtaat ja millainen on vaikkapa terveydentilasi. Ja näihin jälkimmäisiin et välttämättä hirveästi pysty vaikuttamaan. Joku voi olla ihan yhtä ahkera, fiksu ja lahjakas, mutta pakkaa sotkee jokin asia, johon ei itse voi vaikuttaa, vaikkapa läheisen sairastuminen. Yhtäkkiä se energia, mikä ennen meni uran edistämiseen, meneekin siihen, että perheen elämä pysyy kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu aloittajan väite, että suurin osa vähättelee? Oletko kysynyt moneltakin ihmiseltä? Vai kuvitteletko, että ihmiset vähättelevät tuurin osuutta? Aika harva suoltaa kysymättä ääneen mielipidettään asiasta. Itse ainakin olen elämässä varsinainen hannu hanhi, en sitä sure vaan nautin elämästäni. Voin vain kuvitella, että moni kateellinen mielessään kuvittelee minun vähättelevän hyvää onneani...
Väite perustuu siihen, että huomattavan iso osa menestyneistä ihmisistä korostaa juuri omia ansioitaan, jos kysytään, mikä heidän menestyksensä taustalla on ollut. Hyvin harva mainitsee tuossa yhteydessä sen, että heillä on ollut myös valtavasti onnea tai hyvät lähtökohdat.
Vai oletko useinkin kuullut esimerkiksi menestyvän yrittäjän tai taiteilijan sanoneen, että "kyllä tässä täytyy sanoa, että minulla on ollut onnea matkassa. Olen tehnyt kovasti töitä, mutta jos ensimmäinen (tuote/musiikkikappale/kirja) ei olisi tullut markkinoille juuri oikealla hetkellä, en olisi nyt tässä". Kyllä tuollaista tapahtuu, mutta harvainaista se on.
Mietipä vaikkapa Rowlingia ja Harry Potteria. Aluksi jokainen kustantamo hylkäsi käsikirjoituksen. Täysin sattumalta lopulta yhden kustantamon edustaja otti käsikirjoituksen kotiinsa ja sattui antamaan sen 8-vuotiaan tyttärensä luettavaksi. Se johti lopulta päätökseen julkaista kirja. Siitä huolimatta kirjan ensimmäinen painos oli pieni ja Rowling sai vain 2500 puntaa. Kaikki tietävät, millaiseksi jättimenestykseksi Harry Potter lopulta osoittautui. Ilman tuota yhtä sattumaa (käsikirjoitus kustantamon edustajan tyttären luettavaksi) Rowling saattaisi olla yhä edelleen köyhä yksinhuoltaja.
Rowling ennenkaikkea on erinomainen osoitus sinnikkyydestä. Jaksoi lähettää käsikirjoitusta vaikka se hylättiin kymmeniä kertoja. Kunnes tuli kustantaja joka halusi julkaista.
Ei Rowling olisi lopettanut kirjailijan uraa, vaikka tämäkin kustantaja olisi hylännyt käsikirjoituksen. Olisi jatkanut kunnes löytyisi vihdoinkin joku joka olisi ollut valmis julkaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu aloittajan väite, että suurin osa vähättelee? Oletko kysynyt moneltakin ihmiseltä? Vai kuvitteletko, että ihmiset vähättelevät tuurin osuutta? Aika harva suoltaa kysymättä ääneen mielipidettään asiasta. Itse ainakin olen elämässä varsinainen hannu hanhi, en sitä sure vaan nautin elämästäni. Voin vain kuvitella, että moni kateellinen mielessään kuvittelee minun vähättelevän hyvää onneani...
Väite perustuu siihen, että huomattavan iso osa menestyneistä ihmisistä korostaa juuri omia ansioitaan, jos kysytään, mikä heidän menestyksensä taustalla on ollut. Hyvin harva mainitsee tuossa yhteydessä sen, että heillä on ollut myös valtavasti onnea tai hyvät lähtökohdat.
Vai oletko useinkin kuullut esimerkiksi menestyvän yrittäjän tai taiteilijan sanoneen, että "kyllä tässä täytyy sanoa, että minulla on ollut onnea matkassa. Olen tehnyt kovasti töitä, mutta jos ensimmäinen (tuote/musiikkikappale/kirja) ei olisi tullut markkinoille juuri oikealla hetkellä, en olisi nyt tässä". Kyllä tuollaista tapahtuu, mutta harvainaista se on.
Mietipä vaikkapa Rowlingia ja Harry Potteria. Aluksi jokainen kustantamo hylkäsi käsikirjoituksen. Täysin sattumalta lopulta yhden kustantamon edustaja otti käsikirjoituksen kotiinsa ja sattui antamaan sen 8-vuotiaan tyttärensä luettavaksi. Se johti lopulta päätökseen julkaista kirja. Siitä huolimatta kirjan ensimmäinen painos oli pieni ja Rowling sai vain 2500 puntaa. Kaikki tietävät, millaiseksi jättimenestykseksi Harry Potter lopulta osoittautui. Ilman tuota yhtä sattumaa (käsikirjoitus kustantamon edustajan tyttären luettavaksi) Rowling saattaisi olla yhä edelleen köyhä yksinhuoltaja.
Olen pitkälti samaa mieltä, mutta eri alojen taiteilijoita tunne tosi paljon ja minusta on kyllä yleistä, että he tajuavat olleensa myös onnekkaita.
Kyllä, koska kaikki tietävät taidealan olevan riski. Taiteilijat ym. luovan alan ihmiset tuntevat monia kollegoita, jotka ovat lahjakkaita ja tehneet kovan työn saamatta tunnustusta tai rahallista hyötyä paljonkaan.
Jep. Siinä oppii tiettyä nöyryyttä kyllä.
On myös niin, että suht moni taiteilija on melko vasemmistolainen ja vasemmistossa tajutaan selvemmin, että kaikki ei ole vain yksilöstä kiinni tässä yhteiskunnassa. Liike-elämässä luultavasti toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu aloittajan väite, että suurin osa vähättelee? Oletko kysynyt moneltakin ihmiseltä? Vai kuvitteletko, että ihmiset vähättelevät tuurin osuutta? Aika harva suoltaa kysymättä ääneen mielipidettään asiasta. Itse ainakin olen elämässä varsinainen hannu hanhi, en sitä sure vaan nautin elämästäni. Voin vain kuvitella, että moni kateellinen mielessään kuvittelee minun vähättelevän hyvää onneani...
Väite perustuu siihen, että huomattavan iso osa menestyneistä ihmisistä korostaa juuri omia ansioitaan, jos kysytään, mikä heidän menestyksensä taustalla on ollut. Hyvin harva mainitsee tuossa yhteydessä sen, että heillä on ollut myös valtavasti onnea tai hyvät lähtökohdat.
Vai oletko useinkin kuullut esimerkiksi menestyvän yrittäjän tai taiteilijan sanoneen, että "kyllä tässä täytyy sanoa, että minulla on ollut onnea matkassa. Olen tehnyt kovasti töitä, mutta jos ensimmäinen (tuote/musiikkikappale/kirja) ei olisi tullut markkinoille juuri oikealla hetkellä, en olisi nyt tässä". Kyllä tuollaista tapahtuu, mutta harvainaista se on.
Mietipä vaikkapa Rowlingia ja Harry Potteria. Aluksi jokainen kustantamo hylkäsi käsikirjoituksen. Täysin sattumalta lopulta yhden kustantamon edustaja otti käsikirjoituksen kotiinsa ja sattui antamaan sen 8-vuotiaan tyttärensä luettavaksi. Se johti lopulta päätökseen julkaista kirja. Siitä huolimatta kirjan ensimmäinen painos oli pieni ja Rowling sai vain 2500 puntaa. Kaikki tietävät, millaiseksi jättimenestykseksi Harry Potter lopulta osoittautui. Ilman tuota yhtä sattumaa (käsikirjoitus kustantamon edustajan tyttären luettavaksi) Rowling saattaisi olla yhä edelleen köyhä yksinhuoltaja.
Rowling ennenkaikkea on erinomainen osoitus sinnikkyydestä. Jaksoi lähettää käsikirjoitusta vaikka se hylättiin kymmeniä kertoja. Kunnes tuli kustantaja joka halusi julkaista.
Ei Rowling olisi lopettanut kirjailijan uraa, vaikka tämäkin kustantaja olisi hylännyt käsikirjoituksen. Olisi jatkanut kunnes löytyisi vihdoinkin joku joka olisi ollut valmis julkaisemaan.
Juu, mutta sinä et tiedä kaikista niistä muista kirjoittajista, jotka ovat samalla lailla sinnikkäistä mutta jotka eivät silti onnistu. Puhutaan erittäin kilpaillusta alasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.
Eivät olekaan, kukaan ei ole sitä väittänytkään. Mutta tuuria ja sattumaa on sitten se, ettei se menestys ole tullut aiemmin tai jäänyt jopa kokonaan tulematta.
Minä olen havainnut, että esimerkiksi se, että olisin valinnut opiskelupaikkani toisin, olisin muuttanut omaa elämänkulkuani ja en olisi tullut raiskatuksi omien opiskelukavereiden johdosta.
Tai se, kun olen panostanut ihan järjettömästi, osaamistani, rahaakin ja aikaa ja vaivaa ryhtyäkseni kasvattamaan koiria, niin on ollut sitä paskaa tuuria ja kaikki panostukseni on valunut kuin vesi maahan kun koirat ovat olleet jalostuskelvottomia kuka mistäkin syystä. Onko siis minun vikani, etten menesty - niinkö haluat sanoa? Muillakaan elämän osa-alueilla; en pääse etenemään työelämässä, en pääse eroon yksinäisyydestä, en saa parisuhdetta/perhettä, en pääse taloudellisesta kurjuudesta ylös, kaikki vain omaa syytä kun en ole yhtä kova panostamaan kuin sinä?
Minä olen panostanut ihan valtavasti työelämään, ammattilainen on prepannut minua, on hiottu cv kuntoon, pidetty harjoitushaastatteluita, katsottu vahvuudet ja sen mukaan haravoitu mikä se minun alani olisi. Ja laitettu sen verran kovat paukut että varmasti onnistuu. Mutta kun ei onnistu. Ja tunsin syyllisyyttä tämän ammattilaisen vuoksi, että minä epäonnistuin yhteisessä tavoitteessamme.
Itse asiassa on aika yleistä valitettavasti, että nainen on raiskattu. Jos olisit valinnut toisen opiskelualan, olisit saattanut joka tapauksessa joutua raiskatuksi eri tilanteessa ja naiset, joita kohtaat joka päivä, menestyneet ja ei-menestyneet, heistä on osa kokenut saman (en muista %).
Toisen opiskelualan valitessasi olisit myös saattanut esimerkiksi jäädä tuota pahaa kokemusta vaille, mutta olisit matkalla pääsykokeeseen esimerkiksi joutunut auto-onnettomuuteen ja pyörätuoliin.
Yksi pet peeve minulla on se, että ihmiset luulevat olevansa harvinaisia vastoinkäymisissään tajuamatta, että monilla on samanlaista painolastia vaikka sitä ei mitenkään päältä näe tai mainosteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ei siis tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on tuurista ja sattumasta kiinni? Vieras ajatus.
Eihän se sitä tarkoita. Totta kai on merkitystä sillä, kuinka ahkerasti työskentelet tavoitteidesi eteen ja miten fiksu ja lahjakas olet. Mutta kyllä sillä vain on merkitystä myös, millaisiin olosuhteisiin ja perheeseen olet sattunut syntymään, millaisia mahdollisuuksia elämäsi varrella kohtaat ja millainen on vaikkapa terveydentilasi. Ja näihin jälkimmäisiin et välttämättä hirveästi pysty vaikuttamaan. Joku voi olla ihan yhtä ahkera, fiksu ja lahjakas, mutta pakkaa sotkee jokin asia, johon ei itse voi vaikuttaa, vaikkapa läheisen sairastuminen. Yhtäkkiä se energia, mikä ennen meni uran edistämiseen, meneekin siihen, että perheen elämä pysyy kasassa.
Aivan. Ei kukaan nyt väitä, että omalla toiminnalla ei olisi mitään merkitystä. Sitä ei vain kannattaisi liioitella. Sitäpaitsi sinnikkyyskin on toisille paljon myötäsyntyisempää kuin toisille joten on siinäkin osittain kyse tuurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni myös ajattelee, että oman lapsen "helppous" ja hyvät kuulumiset ovat vain sen ansiota että itse on niin mainio kasvattaja. Eipä sekään asia ihan niin yksinkertainen ole.
On aika jännä ilmiö, että niin monet vanhemmat kuvittelevat lapsen "helppouden" olevan seurausta omista kasvatuskyvyistä. Hauskinta tietysti on, että tuollaista julistavien mieli muuttuu hyvin nopeasti, jos se seuraava lapsi ei olekaan yhtä helppo.
Tuolla helppoudella on muuten sitten kääntöpuolena se, että "helppo" lapsi saattaa aikuisenakin olla yhtä helposti muiden tahtoon mukautuva ja sopeutuva. Se vaikea ja jääräpäinen lapsi taas saattaa aikuisenakin olla se, joka pitää puolensa. Lapset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaista kasvatusta.
Lapsen helppous on vähän samanlainen juttu kuin kuvitelma siitä, että hyvästä alaisesta tulee automaattisesti hyvä pomo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu aloittajan väite, että suurin osa vähättelee? Oletko kysynyt moneltakin ihmiseltä? Vai kuvitteletko, että ihmiset vähättelevät tuurin osuutta? Aika harva suoltaa kysymättä ääneen mielipidettään asiasta. Itse ainakin olen elämässä varsinainen hannu hanhi, en sitä sure vaan nautin elämästäni. Voin vain kuvitella, että moni kateellinen mielessään kuvittelee minun vähättelevän hyvää onneani...
Väite perustuu siihen, että huomattavan iso osa menestyneistä ihmisistä korostaa juuri omia ansioitaan, jos kysytään, mikä heidän menestyksensä taustalla on ollut. Hyvin harva mainitsee tuossa yhteydessä sen, että heillä on ollut myös valtavasti onnea tai hyvät lähtökohdat.
Vai oletko useinkin kuullut esimerkiksi menestyvän yrittäjän tai taiteilijan sanoneen, että "kyllä tässä täytyy sanoa, että minulla on ollut onnea matkassa. Olen tehnyt kovasti töitä, mutta jos ensimmäinen (tuote/musiikkikappale/kirja) ei olisi tullut markkinoille juuri oikealla hetkellä, en olisi nyt tässä". Kyllä tuollaista tapahtuu, mutta harvainaista se on.
Mietipä vaikkapa Rowlingia ja Harry Potteria. Aluksi jokainen kustantamo hylkäsi käsikirjoituksen. Täysin sattumalta lopulta yhden kustantamon edustaja otti käsikirjoituksen kotiinsa ja sattui antamaan sen 8-vuotiaan tyttärensä luettavaksi. Se johti lopulta päätökseen julkaista kirja. Siitä huolimatta kirjan ensimmäinen painos oli pieni ja Rowling sai vain 2500 puntaa. Kaikki tietävät, millaiseksi jättimenestykseksi Harry Potter lopulta osoittautui. Ilman tuota yhtä sattumaa (käsikirjoitus kustantamon edustajan tyttären luettavaksi) Rowling saattaisi olla yhä edelleen köyhä yksinhuoltaja.
Olen pitkälti samaa mieltä, mutta eri alojen taiteilijoita tunne tosi paljon ja minusta on kyllä yleistä, että he tajuavat olleensa myös onnekkaita.
Kyllä, koska kaikki tietävät taidealan olevan riski. Taiteilijat ym. luovan alan ihmiset tuntevat monia kollegoita, jotka ovat lahjakkaita ja tehneet kovan työn saamatta tunnustusta tai rahallista hyötyä paljonkaan.
Jep. Siinä oppii tiettyä nöyryyttä kyllä.
On myös niin, että suht moni taiteilija on melko vasemmistolainen ja vasemmistossa tajutaan selvemmin, että kaikki ei ole vain yksilöstä kiinni tässä yhteiskunnassa. Liike-elämässä luultavasti toisin.
Ohoh, aika mielenkiintoinen ja varmaan myös paikkansapitävä huomio! Siis vasemmistolaisuus, ja taidealalla olevien ymmärrys että uralla menestymiseen tarvitaan myös onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu aloittajan väite, että suurin osa vähättelee? Oletko kysynyt moneltakin ihmiseltä? Vai kuvitteletko, että ihmiset vähättelevät tuurin osuutta? Aika harva suoltaa kysymättä ääneen mielipidettään asiasta. Itse ainakin olen elämässä varsinainen hannu hanhi, en sitä sure vaan nautin elämästäni. Voin vain kuvitella, että moni kateellinen mielessään kuvittelee minun vähättelevän hyvää onneani...
Väite perustuu siihen, että huomattavan iso osa menestyneistä ihmisistä korostaa juuri omia ansioitaan, jos kysytään, mikä heidän menestyksensä taustalla on ollut. Hyvin harva mainitsee tuossa yhteydessä sen, että heillä on ollut myös valtavasti onnea tai hyvät lähtökohdat.
Vai oletko useinkin kuullut esimerkiksi menestyvän yrittäjän tai taiteilijan sanoneen, että "kyllä tässä täytyy sanoa, että minulla on ollut onnea matkassa. Olen tehnyt kovasti töitä, mutta jos ensimmäinen (tuote/musiikkikappale/kirja) ei olisi tullut markkinoille juuri oikealla hetkellä, en olisi nyt tässä". Kyllä tuollaista tapahtuu, mutta harvainaista se on.
Mietipä vaikkapa Rowlingia ja Harry Potteria. Aluksi jokainen kustantamo hylkäsi käsikirjoituksen. Täysin sattumalta lopulta yhden kustantamon edustaja otti käsikirjoituksen kotiinsa ja sattui antamaan sen 8-vuotiaan tyttärensä luettavaksi. Se johti lopulta päätökseen julkaista kirja. Siitä huolimatta kirjan ensimmäinen painos oli pieni ja Rowling sai vain 2500 puntaa. Kaikki tietävät, millaiseksi jättimenestykseksi Harry Potter lopulta osoittautui. Ilman tuota yhtä sattumaa (käsikirjoitus kustantamon edustajan tyttären luettavaksi) Rowling saattaisi olla yhä edelleen köyhä yksinhuoltaja.
Rowling ennenkaikkea on erinomainen osoitus sinnikkyydestä. Jaksoi lähettää käsikirjoitusta vaikka se hylättiin kymmeniä kertoja. Kunnes tuli kustantaja joka halusi julkaista.
Ei Rowling olisi lopettanut kirjailijan uraa, vaikka tämäkin kustantaja olisi hylännyt käsikirjoituksen. Olisi jatkanut kunnes löytyisi vihdoinkin joku joka olisi ollut valmis julkaisemaan.
Rowling oli jo lähettänyt käsikirjoituksen jotakuinkin kaikille sopiville kustantamoille ja saanut hylsyn. Ilman tuota onnenkantamoista (käsikirjoitus tyttären luettavaksi) hylsy olisi tullut myös tuosta viimeisestä kustantamosta, jos jotain voi päätellä siitä, mitä kustantamon väki on myöhemmin kertonut. Kustantamot hylkäävät suurimman osan käsikirjoituksista ja niin olisi saattanut käydä Rowlingillekin. Jollain pitää elääkin, joten Rowlingin olisi pitänyt etsiä kokopäiväistä työtä tuossa vaiheessa. Rowlinghan hakeutui opettajakoulutukseen, joten hänestä olisi luultavasti tullut opettaja, jos Harry Potter olisi jäänyt julkaisematta. Kuinkahan paljon aikaa hänellä olisi ollut jatkaa kirjoittamista opettajan työn ja lapsesta huolehtimisen ohessa? Ei varmaan kovin paljon, joten voi hyvin olla, että olisimme jääneet vaille Harry Pottereita ja Rowlingin muita kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu aloittajan väite, että suurin osa vähättelee? Oletko kysynyt moneltakin ihmiseltä? Vai kuvitteletko, että ihmiset vähättelevät tuurin osuutta? Aika harva suoltaa kysymättä ääneen mielipidettään asiasta. Itse ainakin olen elämässä varsinainen hannu hanhi, en sitä sure vaan nautin elämästäni. Voin vain kuvitella, että moni kateellinen mielessään kuvittelee minun vähättelevän hyvää onneani...
Väite perustuu siihen, että huomattavan iso osa menestyneistä ihmisistä korostaa juuri omia ansioitaan, jos kysytään, mikä heidän menestyksensä taustalla on ollut. Hyvin harva mainitsee tuossa yhteydessä sen, että heillä on ollut myös valtavasti onnea tai hyvät lähtökohdat.
Vai oletko useinkin kuullut esimerkiksi menestyvän yrittäjän tai taiteilijan sanoneen, että "kyllä tässä täytyy sanoa, että minulla on ollut onnea matkassa. Olen tehnyt kovasti töitä, mutta jos ensimmäinen (tuote/musiikkikappale/kirja) ei olisi tullut markkinoille juuri oikealla hetkellä, en olisi nyt tässä". Kyllä tuollaista tapahtuu, mutta harvainaista se on.
Mietipä vaikkapa Rowlingia ja Harry Potteria. Aluksi jokainen kustantamo hylkäsi käsikirjoituksen. Täysin sattumalta lopulta yhden kustantamon edustaja otti käsikirjoituksen kotiinsa ja sattui antamaan sen 8-vuotiaan tyttärensä luettavaksi. Se johti lopulta päätökseen julkaista kirja. Siitä huolimatta kirjan ensimmäinen painos oli pieni ja Rowling sai vain 2500 puntaa. Kaikki tietävät, millaiseksi jättimenestykseksi Harry Potter lopulta osoittautui. Ilman tuota yhtä sattumaa (käsikirjoitus kustantamon edustajan tyttären luettavaksi) Rowling saattaisi olla yhä edelleen köyhä yksinhuoltaja.
Rowling ennenkaikkea on erinomainen osoitus sinnikkyydestä. Jaksoi lähettää käsikirjoitusta vaikka se hylättiin kymmeniä kertoja. Kunnes tuli kustantaja joka halusi julkaista.
Ei Rowling olisi lopettanut kirjailijan uraa, vaikka tämäkin kustantaja olisi hylännyt käsikirjoituksen. Olisi jatkanut kunnes löytyisi vihdoinkin joku joka olisi ollut valmis julkaisemaan.
Juu, mutta sinä et tiedä kaikista niistä muista kirjoittajista, jotka ovat samalla lailla sinnikkäistä mutta jotka eivät silti onnistu. Puhutaan erittäin kilpaillusta alasta.
Juuri noin. On aivan mahdollista, että ilman hyvää tuuria Rowling olisi päätynyt opettajaksi ja maailmalla menestyisi jonkun aivan toisen kirjailijan nuorille suunnattu kirjasarja. Voi myös olla, että muutamaa vuotta myöhemmin jopa Harry Potter ei olisi saavuttanut samaa suosiota. Potterin julkaisuaikaa muu viihde (konsolipelit, kännykät, jne) ei vielä kilpaillut yhtä kovasti kirjojen kanssa lasten ajasta. Potterit tulivat markkinoille juuri sopivalla hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin viimeksi Tuurissa 1999 joten siitä on aikaa
Kävitkö Keskisen Kyläkaupassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai aika paljonkin on tuurista ja sattumasta kiinni.
Kyse on kuitenkin loppujenlopuksi asenteesta. Toiset jäävät rypemään epäreiluuden tunteeseen ja toiset ottavat sen mitä saavat ja tekevät sillä parhaansa ja ovat siihen tyytyväisiä. Sietokyvyn rajaa se sattuma sitten koettelee, ja on äärimmäisen ihailtavaa, miten jotkut pystyvät nousemaan todella surkeista olosuhteista, jotka saattavat sisältää sairautta ja menetystä uudelleen ja uudelleen, ikävimmässä tapauksessa syntyy jonnekin, missä ei oikeasti ole itsestä riippumattomista syistä mahdollisuutta parempaan elämään.
Valitettavasti monella se raja tulee vain aivan liian aikaisin vastaan ja katkeroidutaan jo siitä, ettei yksinkertaisesti ole syntynyt kultalusikkasuussa, kuten jotkut.
Miksi sitä "vähätellään" on juurikin se, ettei sille voi mitään. Niillä korteilla on pelattava, joita annetaan.
Ongelmahan tässä ei ole varsinaisesti se, että joku vetoaa sattumaan, kun epäonnistuneen elämän syynä ovat omat valinnat. Eivät ne ihmiset ole päättämässä, mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään.
Ongelma ovat ne ihmiset, jotka ovat menestyneet ja väittävät, että heidän menestyksensä on pelkästään oman erinomaisuuden ja ahkeruuden seurausta, eikä sattumalla ole mitään osuutta. Nämä ihmiset voivat olla päättävässä asemassa ja ajatella, että "jokainen on oman onnensa seppä" ja köyhyys on oma valinta", vaikka todellisuudessa se, että juuri he ovat menestyneet on seurausta sekä omista valinnoista että silkasta hyvästä tuurista. Jokaista ahkeraa ja lahjakasta menestynyttä kohti on monta ahkeraa ja lahjakasta ihmistä, joiden menestys on jäänyt huonommaksi ihan silkan sattuman vuoksi. Jos tämän kiistää, on yksinkertaisesti typerä ja se typeryys voi vielä osua omaan nilkkaan, kun kohdalle osuu toistuvaa ja vakavaa epäonnea.
Tältä joukolta unohtuu valitettavan usein myös se, että kaikilla ei suinkaan ole samoja lähtökohtia. Hyvistä lähtökohdista menestystä on paljon helpompi saavuttaa kuin pohjalta.
Tuolta joukolta unohtuu myös se, että suurin osa ihmisistä on keskinkertaisen lahjakkaita ja keskinkertaisen ahkeria. Heidänkin elämänsä pitäisi olla kohtuullisen mukavaa, eikä heitteille pitäisi jättää edes niitä, jotka eivät ole millään tavalla lahjakkaita tai ahkeria. Heitä pitää jollain fiksulla tavalla kannustaa tekemään parhaansa, mutta se ei varmasti onnistu sillä, että unohdetaan kokonaan huonot lähtökohdat ja huono tuuri.
Jaa, minusta on ongelma että osa ihmisistä luulee jonkin ihme tuurin korvaavan opinnot ja työkokemuksen, että ne hyvät työpaikat jotenkin arvotaan. Kaikilla on sekö hyvää että huonoa tuuria, noi tuurikeskustelut on ihan turhia. Ja ne lapsuuden syyttäjät joilla menee ihan ohi, että toiset yhtä paskalla lapsuudella menestyy oikein hyvinkin, eli ei se lapsuuskaan ole mikään "vapaudut kaikesta vastuusta"-kortti.
Ja kenen ja miksi pitää aikuista ihmistä kannustaa tekenmään parhaansa? Kyllä aikuisen pitää jo ihan itse tajuta. Osa jää ikuisiksi lapsiksi, ja se on kyllä ongelma, koska vastuullisten pitää elättää nämä jotka vaan odottavat sitä ihme onnenpotkua, joka järjestäisi kaikki heidän asiansa. Ei sellaisia olekaan.
Ei tämä minusta ole mikään joko-tai -asia. Itse voi vaikuttaa, mutta tietyissä rajoissa. Kaikilla on hyvää ja huonoa tuuria, mutta on siinä myös tosi isoja eroja, kumpaa on kuinkakin paljon. Eikä se ihminen, jolla on ollut erityisen rankka lapsuus, välttämättä itse päätä, että käytänpä tässä nyt aina tätä "korttia", vaan se aika on voinut muovata häntä tavalla, joka tekee ihan oikeasti monesta asiasta paljon vaikeampaa. Ja päinvastoin: itse olen joskus vastoinkäymisissä ajatellut, että onpa hienoa että mut on kasvatettu niin, että esim.tällainen asia ei ole vaikkapa häpeän paikka, tämä ei määritä minua liikaa. Tai että voi luottaa siihen, että on tukiverkkoa omassa perheessä tai suvussa. Sellaisella voi olla iso merkitys siinä, miten selviää eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.
Tiedoksesi vain, on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat myös tehneet todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä mutta eivät ole onnistuneet, miksi? No, kun ei ole ollut sitä....ONNEA! Sinulla on ollut onnea kun olet menestynyt. Toki en tietenkään vähättele työsi merkitystä siinä, mutta mukana on myös onnea. Se on aina mukana. Uskoo/myöntää sen tai ei. Niin se elämä meitä täällä vaan heittelee.
Höpö ja höpö, ei kyse ole onnesta, vaan siitä että joku toinen on tehnyt vielä enemmän. Kyllä pitkäjänteinen oikeiden asioiden tekeminen auttaa saavuttamaan ne tavoitteet, olettaen että ne tavoitteet oli realistisia alunperinkin.
Ja se, mikä on kenellekin realistista, on pitkälti tuurista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Siksi etteivät he ole kohdanneet sellaisia vastoinkäymisiä, joista selviytyminen on kiinni muustakin, kuin tahdonvoimasta ja päämäärätietoisesta työskentelemisestä. On helppo sanoa onnistumisen olevan omaa ansiota, mutta unohdetaan, että menestys ja onnistuminen vaativat myös kanssaihmisten myötämielisyyttä, oikeaa ajoitusta ja kyllä toisinaan tuuriakin.
Tämä on totta. Kaikki ei ole pelkästään siitä kiinni, että on määrätietoinen ja sitkeä ja tekee työtä onnistumisensa eteen.
Tarvitaan myös ulkoisia tekijöitä, jotka edesauttavat asioita, mutta joihin ei itse voi vaikuttaa. On vain toivottava, että asiat menevät niin kuin niiden toivoo menevän.
Ja pitää muistaa sekin, että jo lähtökohdat ihmisillä on erilaiset. On helppoa olla määrätietoinen ja eteenpäin pyrkivä, kun saa siihen kunnon perustan. Sanonta tyhjästä on paha nyhjästä on täyttä totta.
Eli kyllä, tuurilla on merkityksensä.
Myös huonolla tuurilla.
Joskus se huono tuuri voi olla sellainen, että siitä ei enää sitkeydellä ja määrätietoisuudellakaan selviä.
Eri asia sitten on, mikä katsotaan onneksi tai menestykseksi. Jos joutuu luopumaan tavoitteestaan, voi silti olla onnellinen siinä tilanteessa, missä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu aloittajan väite, että suurin osa vähättelee? Oletko kysynyt moneltakin ihmiseltä? Vai kuvitteletko, että ihmiset vähättelevät tuurin osuutta? Aika harva suoltaa kysymättä ääneen mielipidettään asiasta. Itse ainakin olen elämässä varsinainen hannu hanhi, en sitä sure vaan nautin elämästäni. Voin vain kuvitella, että moni kateellinen mielessään kuvittelee minun vähättelevän hyvää onneani...
Väite perustuu siihen, että huomattavan iso osa menestyneistä ihmisistä korostaa juuri omia ansioitaan, jos kysytään, mikä heidän menestyksensä taustalla on ollut. Hyvin harva mainitsee tuossa yhteydessä sen, että heillä on ollut myös valtavasti onnea tai hyvät lähtökohdat.
Vai oletko useinkin kuullut esimerkiksi menestyvän yrittäjän tai taiteilijan sanoneen, että "kyllä tässä täytyy sanoa, että minulla on ollut onnea matkassa. Olen tehnyt kovasti töitä, mutta jos ensimmäinen (tuote/musiikkikappale/kirja) ei olisi tullut markkinoille juuri oikealla hetkellä, en olisi nyt tässä". Kyllä tuollaista tapahtuu, mutta harvainaista se on.
Mietipä vaikkapa Rowlingia ja Harry Potteria. Aluksi jokainen kustantamo hylkäsi käsikirjoituksen. Täysin sattumalta lopulta yhden kustantamon edustaja otti käsikirjoituksen kotiinsa ja sattui antamaan sen 8-vuotiaan tyttärensä luettavaksi. Se johti lopulta päätökseen julkaista kirja. Siitä huolimatta kirjan ensimmäinen painos oli pieni ja Rowling sai vain 2500 puntaa. Kaikki tietävät, millaiseksi jättimenestykseksi Harry Potter lopulta osoittautui. Ilman tuota yhtä sattumaa (käsikirjoitus kustantamon edustajan tyttären luettavaksi) Rowling saattaisi olla yhä edelleen köyhä yksinhuoltaja.
Rowling ennenkaikkea on erinomainen osoitus sinnikkyydestä. Jaksoi lähettää käsikirjoitusta vaikka se hylättiin kymmeniä kertoja. Kunnes tuli kustantaja joka halusi julkaista.
Ei Rowling olisi lopettanut kirjailijan uraa, vaikka tämäkin kustantaja olisi hylännyt käsikirjoituksen. Olisi jatkanut kunnes löytyisi vihdoinkin joku joka olisi ollut valmis julkaisemaan.
Juu, mutta sinä et tiedä kaikista niistä muista kirjoittajista, jotka ovat samalla lailla sinnikkäistä mutta jotka eivät silti onnistu. Puhutaan erittäin kilpaillusta alasta.
Juuri noin. On aivan mahdollista, että ilman hyvää tuuria Rowling olisi päätynyt opettajaksi ja maailmalla menestyisi jonkun aivan toisen kirjailijan nuorille suunnattu kirjasarja. Voi myös olla, että muutamaa vuotta myöhemmin jopa Harry Potter ei olisi saavuttanut samaa suosiota. Potterin julkaisuaikaa muu viihde (konsolipelit, kännykät, jne) ei vielä kilpaillut yhtä kovasti kirjojen kanssa lasten ajasta. Potterit tulivat markkinoille juuri sopivalla hetkellä.
Hyvä tuuri? Jaa, hän kirjoitti ihan älyttömän hyvin myyneen kirjasarjan, oudompi tuuri olisi ellei sitä jossakin vaiheessa olisi julkaistu.
Ja ellei hän olisi tehnyt ihan älyttömästi töitä, korjannut ja kirjoittamut uudelleen ja etsinyt kustantajaa, ei mikään määrä tuuria olisi riittänyt. Ei olisi kirjasarjaa mitä myydä.
On kysymys tuurista. Jos haen jotain työtä ja juuri mun osaamia asioita halutaan jostain syystä painottaa valintakriteereinä.
Kyllä, koska kaikki tietävät taidealan olevan riski. Taiteilijat ym. luovan alan ihmiset tuntevat monia kollegoita, jotka ovat lahjakkaita ja tehneet kovan työn saamatta tunnustusta tai rahallista hyötyä paljonkaan.