Lue keskustelun säännöt.
Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?
Kommentit (864)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuuri vaikuttaa siihenkin kuka joutuu kiusatuksi. Tai kuka sairastuu. Myös opiskelemaan tai töihin pääsy on monesti tuurista kiinni.
Tuurilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa tuleeko kiusatuksi. Kiusaaja valitsee kohteen. Kohteella voi olla jokin kiusaajaa silmiinpistävä asia, johon kiusaaja tarttuu.
Opiskelemaan pääsee siihen oppilaitokseen kun haluaa. Riittää että on valmistautunut, eli opiskellut, jotta saa riittävön hyvät arvosanat.
Töitäkin saa jos on osaava. Meillä on aina avoin paikka hyvälle tyypille, vaikka rekry ei muuten olisi auki.
Olet täysin väärässä. Moni lapsi ja nuori voi toisessa koulussa olla hyvin pidetty oppilas jolla seuraa. Sitten esim muuton myötä toisessa koulussa taas aivan yksin ja kiusattu. Näin on käynyt monelle. Silloin se porukka mikä sattuu luokalla olemaan määrittää sen kiusataanko vai ei. Kukaan ei voi sitä tietää kuka kiusatuksi joutuu. Toki jotkut luonteenpiirteet esim rohkeus tai ns vahva luonne voi auttaa siinä etteivät muut uskalla niin paljon kiusata. Tämä voi auttaa varsinkin jos kiusaajia ei ole montaa. Silti ketään ei saisi kiusata ja itselläkin vastaansanominen monesti pahensikin asiaa. Se myös vaikuttaa miten kiusaamisen kokemuksista selviää. Joku pääsee niistä paremmin yli ja toisen mieli sairastuu. Itse olen siinä välissä ja en varsinaisesti sairas, mutta en kuitenkaan voi kovin hyvin. Olen varuillani ja jännitän kaikkea.
Samoin jokainen ei kyllä todellakaan pääse opiskelemaan haluamaansa paikkaan. Johonkin voi päästä, mutta jos esim yliopisto kiinnostaa ja pääsee amikseen niin ei se ole sama asia. Itsekin olen hakenut monta kertaa ja en ole vieläkään päässyt. Kirjoitit, että riittää kun on hyvät arvosanat niin kouluun pääsee. Eipä se niin vain onnistu jos pitäisi olla huippu arvosanat. Niitä ei ole monellakaan.
Niitä hyviä tyyppejä on myös satoja, jotka töitä hakevat. Kaikille ei vaan niitä riitä. Ihan typerää väittää, että "teilläkin on aina paikka auki". Ei varmaan ole jos huomenna olisi 100 hyvää tyyppiä jonossa oven edessä tulossa töihin. Kyllä silloin vaan yksi valittaisiin, vaikka muut olisivat kuinka hyviä tahansa.
Entisenä kiusaajana valitsin kohteeksi uuden tyypin, joka tuli luokalle toisesta koulusta. Valintakysymys, ei sattumaa.
Huippuyliopistoon pääsee huippuarvosanoilla. Tyhmät / laiskat eivät pärjää, siinä ei ole kyse tuurista, vaikka kuinka itsellesi näin uskottelet.
Sataa hyvää tyyppiä ei ole tullut vastaan ja vaikka tulisikin, laitetaan ne tavalla tai toisella järjestykseen. Ei sitä työpaikkaa arvota hakijoiden kesken.
Älä viitsi trollata. Et voi oikeasti ajatella noin yksioikoisesti.
Huippuarvosanoilla saattaa päästä yliopistoon, mutta edes huippuarvosanat eivät takaa pääsyä kaikille aloille. Esimerkiksi joillekin aloille on soveltuvuuskoe, jossa huippuarvosanat saanutkin voi karsiutua alalle sopimattomana.
Monille taidealoille valittaessa pitää tehdä ennakkotöitä, joiden perusteella valitaan pääsykokeisiin otettavat. Pääsykokeissa tehdään lisää tehtäviä ja niissä hyvin menestyvällä ei välttämättä ole huippuarvosanoja. Yllättäen tuollaisissa pääsykokeissa valinta voi riippua siitä, ketkä ovat arvostelemassa tehtäviä. Taiteen pääsykoetehtävissä ei ole mitään objektiivista arvosteluasteikkoa, vaan tulos riippuu siitä, mitä valitsijat sillä kerralla sattuvat arvostamaan.
Olen kuullut myös sellaisesta valintamenettelystä, jossa hakijat jaettiin 4 hengen ryhmiin ja kustakin ryhmästä kaksi parasta pääsi jatkokarsintaan. Ryhmät arvottiin, joten on täysin mahdollista, että yhden ryhmän kolmas ja neljäs olisivat jossain toisessa ryhmässä olleet sijoilla 1 tai 2. Sattuma siis ratkaisi, pääsikö hakija jatkokarsintaan vai ei. Lopputuloksena voisi hyvin olla, että koko hakuprosessin kolmanneksi ja neljänneksi parhaat jäivät valitsematta, vaikka sijoilla 1, 2, 5 ja 6 olevat valittiin.
Unohdat myös sen, että ylioppilaskirjoituksissa huippuarvosanat voivat jäädä saamatta, jos juuri kirjoitusten aikaan sairastuu vaikkapa koronaan. Tai sattuu jotain muuta, joka sotkee kokeisiin valmistautumisen ja kokeen tekemisen.
Jopa jatko-opintojen valintaprosessi voi muuttua. Esimerkiksi eräällä alalla laskettiin pisteet tiettyjän ylioppilaskokeiden tuloksista. Seuraavana vuonna kriteerejä muutettiin ja pitkästä matematiikasta sai aiempaa enemmän pisteitä. Moni hakija, joka edellisenä vuonna olisi valittu, jäi valitsematta.
Toki huippuarvosanat saanut voi olla aika varma valinnastaan tietyillä aloilla, mutta ei niitä huippuarvosanoja ole kaikilla. Itse asiassa suurin osa ihmisistä ei saa huippuarvosanoja. Tyhmä tai laiska ei varmastikaan saa huippuarvosanoja, mutta oikeassa maailmassa suurin osa ihmisistä on jotain muuta kuin neroja tai tyhmiä.
Ja mitä työpaikkaesimerkkiin tulee, väitteesi on edelleen typerä. Vaikka firmassa olisi aina paikka auki poikkeuksellisen hyville hakijoille, mikään firma ei kykene palkkaamaan suurta määrää lahjakkuuksia. Yksi hakija voidaan valita, ehkä kaksikin, mutta jos hakijoita onkin yhtäkkiä kolme tai vaikka 10, kaikkia ei valita. Jokainen noista kymmenestä voisi olla sellainen, että ainoana hakijana hänet olisi itsestään selvästi otettu töihin. Työpaikan saaminen ei siis ole itsestään selvää, vaan riippuu täysin siitä, onko muita hakijoita ja millaisia he ovat.
Toki hakijat saadaan paremmuusjärjestykseen ja firma saa haluamansa työntekijän, mutta hakijoille prosessi näkyy paljon satunnaisempana, koska he eivät tiedä, millä perusteella hakijat pistetään järjestykseen. Valintaperusteet saattavat jopa muuttua päivästä tai viikosta toiseen sen mukaan, mitä firmassa tarvitaan. Voi aivan hyvin olla niin, että tällä viikolla valittaisiin hakija 4, mutta ensi viikolla paras hakija olisikin hakija 7.
Kyse ei ole siitä että menestyäkseen täytyisi saada jokin tietty työ- tai opiskelupaikka. Hyviä paikkoja on kymmeniä. Jos yksi ei tärppää, haetaan seuraavaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Puhtaasti tekniseltä kannalta noin on. Mutta sinä et silti pysty ennustamaan tarkasti, miten vierimään lähtenyt kivi etenee tai milloin yksi tietty omena putoaa puusta. Voit laskea todennäköisyyksia erilaisille aikaväleille, mutta et voi ennustaa tarkkaa putoamishetkeä. Omena ei putoa puusta sattumalta, mutta et silti pysty laskemaan tarkkaa putoamishetkeä, koska et pysty etukäteen mittaamaan ja ennustamaan kaikkia putoamishetkeen vaikuttavia tekijöitä."
Juuri tuon lopuksi toteat itsekin, että kyse ei ole sattumasta. Se vain vaikuttaa siltä. Jos kaikki vaikuttavat muuttujat ovat tiedossa, niin silloin voi laskea tasan tarkkaan, että miten se kivi etenee, tai milloin se omena putoaa. Sattuma on näissä täysin näennäistä. Sattuma on se, että ei voisi ennustaa minne kivi vierii edes silloin, kun kaikki muuttujat ovat tiedossa. Ja näinhän ei ole.
<
No kun ei. Jotta voitaisiin ennustaa tarkka putoamishetki, pitäisi tietää yksittäisten atomien sijainti. Jo paljon ennen tuota mittaukset alkaisivat vaikuttaa omenan systeemiin niin paljon, että alkuperäisen tilanteen mukaista ennustetta ei voida enää tehdä. Tarkan ennusteen tekeminen edellyttäisi atomitasolle menemistä ja silloin pitäisi alkaa laskeskella yksittäisten molekyylien ja atomien välisiä sidoksia ja silloin mukaan tulee väistämättä mukaan ihan aitoa satunnaisuutta. Sinulla on ikävän deterministinen maailmankuva.
Esimerkiksi tarkoissa sääennusteissa ennustettavuuden yläraja lienee noin kaksi viikkoa vähän säätilanteesta ja alueesta riippuen. Sitä pitempiä tarkkoja sääennusteita ei kyetä tekemään, vaikka ilmakehän, merten ja maan pinnan tilanne tunnettaisiin täydellisesti ennusteen laskemisen alkuhetkellä. Karkeita tilastollisia ennusteita voidaan tehdä pitemmällekin ja ilmastoa (ilmakehän keskimääräistä tilaa vaikkapa eri vuorokauden aikoina 30 vuoden jakson aikana) voidaan ennustaa jopa satojen vuosien päähän tietyillä oletuksilla säähän vaikuttavista tekijöistä.
Syntyminen on sattumankauppaa. Siinä ei ole mitään omaa ansiota mukana.
Kukaan ei saa valita mihin syntyy. Toiset kuolee taaperoina väkivaltaisten vanhempien toimesta ja toiset elää yltäkylläisen ja ihanan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden.
Elämässä on moni asia sattumasta kiinni, mutta omila toimilla voi pienentää sattuman vaikutusta. Annan muutaman esimerkin:
1. Voit liikkua ja elää aktiivista elämäntapaa ja pienentää vakavien elämäntavasta johtuvien sairauksien mahdollisuutta. Et kuitenkaan voi geeniperimällesi mitään.
2. Voit kouluttautua korkeasti hyvin työllistävälle alalle. Uralla eteneminen ei kuitenkaan ole kiinni vain koulutuksesta vaan siinä tarvitaan muutakin, mm. henkilökemiat ovat asioita joita joko on tai sitten ei.
3. Voit treenata, huolehtia ulkonäöstäsi ja hygieniasta ja yhdessä kakkoskohdan kanssa tehdä itsestäsi mahdollisimman houkuttelevan ihmissuhdemarkkinoilla. On todennäköistä, että löydät elämääsi potentiaalisia kumppaneita, mutta, ei ole mitään takeita siitä tekevätkö parisuhteet sinut lopulta onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.
Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?
Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.
On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.
Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.
Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.
Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.
Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.
Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.
Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.
Väitteesi "Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta" ei pidä paikkaansa. Sattumaa on se, mitkä vanhemmilla olevista geeneistä periytyvät lapselle. Sattumasta on kyse myös silloin, kun arvotaan tulosta rajatusta vaihtoehtojen joukosta. Vai väitätkö, että esimerkiksi lottoarvonnan tulos ei olisi sattumaa, koska voittavassa rivissä on vain numeroita väliltä 1-40? Pitäisikö sinun mielestäsi lottoarvonnan tulokseksi voida tulla mitä tahansa numeroita, jotta voitaisiin puhua sattumasta? Ei se niin ole. Kyllä sattumaa on myös rajatusta joukosta tapahtuva vaihtoehtojen arvonta.
Vaan kun geenit eivät määräydy sattumanvaraisesti, vaan niillä on logiikka. Ihminen ei vielä tiedä kovin paljon siitä logiikasta, minkä vuoksi asiaa tutkitaan jatkuvasti. Joku mainitse sen heinätutkimuksen, jossa löydettiin geenimutaatioiden ilmenemiseloe tietty säännöllisyys. Se kumosi aiemman hypoteesin, että geenimutaatiota tapahtuu satunnaisesti. Tutkimus ravisutti voimakkaasti koko geenitutkimusyhteisöä. En työskentele geenien parissa, mutta seuraan mielenkiinnolla, koska asia liippaa väitöstutkimuksen aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arpa on heitetty kirjoitti:
Elämässä on moni asia sattumasta kiinni, mutta omila toimilla voi pienentää sattuman vaikutusta. Annan muutaman esimerkin:
1. Voit liikkua ja elää aktiivista elämäntapaa ja pienentää vakavien elämäntavasta johtuvien sairauksien mahdollisuutta. Et kuitenkaan voi geeniperimällesi mitään.
2. Voit kouluttautua korkeasti hyvin työllistävälle alalle. Uralla eteneminen ei kuitenkaan ole kiinni vain koulutuksesta vaan siinä tarvitaan muutakin, mm. henkilökemiat ovat asioita joita joko on tai sitten ei.
3. Voit treenata, huolehtia ulkonäöstäsi ja hygieniasta ja yhdessä kakkoskohdan kanssa tehdä itsestäsi mahdollisimman houkuttelevan ihmissuhdemarkkinoilla. On todennäköistä, että löydät elämääsi potentiaalisia kumppaneita, mutta, ei ole mitään takeita siitä tekevätkö parisuhteet sinut lopulta onnelliseksi.
Ei pidä paikkaansa. Olen lähes liikuntakyvytön reumaatikko, joten en voi 'elää aktiivista elämäntapaa'. En saisi enää opintotukea, jos lähtisin opiskelemaan. Eikä minua sairauteni vuoksi valittaisi ikinä haluamaani työpaikkaan. Hyvä, jos mihinkään paikkaan. Ei mee tasan onnenlahjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.
Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?
Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.
On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.
Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.
Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.
Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.
Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.
Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.
Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.
Väitteesi "Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta" ei pidä paikkaansa. Sattumaa on se, mitkä vanhemmilla olevista geeneistä periytyvät lapselle. Sattumasta on kyse myös silloin, kun arvotaan tulosta rajatusta vaihtoehtojen joukosta. Vai väitätkö, että esimerkiksi lottoarvonnan tulos ei olisi sattumaa, koska voittavassa rivissä on vain numeroita väliltä 1-40? Pitäisikö sinun mielestäsi lottoarvonnan tulokseksi voida tulla mitä tahansa numeroita, jotta voitaisiin puhua sattumasta? Ei se niin ole. Kyllä sattumaa on myös rajatusta joukosta tapahtuva vaihtoehtojen arvonta.
Mitäs tietävät tähän? Onko jokaikisessä sukusolussa aivan omanlaisensa geeniyhdistelmä? Silloin se on yksilön kannalta sattumaa mikä niistä alkaa kehittyä. Jos se on aina sama ja solut ovat toistensa kopioita, ne geenithän voisi selvittää jo ennalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai aika paljonkin on tuurista ja sattumasta kiinni.
Kyse on kuitenkin loppujenlopuksi asenteesta. Toiset jäävät rypemään epäreiluuden tunteeseen ja toiset ottavat sen mitä saavat ja tekevät sillä parhaansa ja ovat siihen tyytyväisiä. Sietokyvyn rajaa se sattuma sitten koettelee, ja on äärimmäisen ihailtavaa, miten jotkut pystyvät nousemaan todella surkeista olosuhteista, jotka saattavat sisältää sairautta ja menetystä uudelleen ja uudelleen, ikävimmässä tapauksessa syntyy jonnekin, missä ei oikeasti ole itsestä riippumattomista syistä mahdollisuutta parempaan elämään.
Valitettavasti monella se raja tulee vain aivan liian aikaisin vastaan ja katkeroidutaan jo siitä, ettei yksinkertaisesti ole syntynyt kultalusikkasuussa, kuten jotkut.
Miksi sitä "vähätellään" on juurikin se, ettei sille voi mitään. Niillä korteilla on pelattava, joita annetaan.
Ongelmahan tässä ei ole varsinaisesti se, että joku vetoaa sattumaan, kun epäonnistuneen elämän syynä ovat omat valinnat. Eivät ne ihmiset ole päättämässä, mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään.
Ongelma ovat ne ihmiset, jotka ovat menestyneet ja väittävät, että heidän menestyksensä on pelkästään oman erinomaisuuden ja ahkeruuden seurausta, eikä sattumalla ole mitään osuutta. Nämä ihmiset voivat olla päättävässä asemassa ja ajatella, että "jokainen on oman onnensa seppä" ja köyhyys on oma valinta", vaikka todellisuudessa se, että juuri he ovat menestyneet on seurausta sekä omista valinnoista että silkasta hyvästä tuurista. Jokaista ahkeraa ja lahjakasta menestynyttä kohti on monta ahkeraa ja lahjakasta ihmistä, joiden menestys on jäänyt huonommaksi ihan silkan sattuman vuoksi. Jos tämän kiistää, on yksinkertaisesti typerä ja se typeryys voi vielä osua omaan nilkkaan, kun kohdalle osuu toistuvaa ja vakavaa epäonnea.
Tältä joukolta unohtuu valitettavan usein myös se, että kaikilla ei suinkaan ole samoja lähtökohtia. Hyvistä lähtökohdista menestystä on paljon helpompi saavuttaa kuin pohjalta.
Tuolta joukolta unohtuu myös se, että suurin osa ihmisistä on keskinkertaisen lahjakkaita ja keskinkertaisen ahkeria. Heidänkin elämänsä pitäisi olla kohtuullisen mukavaa, eikä heitteille pitäisi jättää edes niitä, jotka eivät ole millään tavalla lahjakkaita tai ahkeria. Heitä pitää jollain fiksulla tavalla kannustaa tekemään parhaansa, mutta se ei varmasti onnistu sillä, että unohdetaan kokonaan huonot lähtökohdat ja huono tuuri.
Vierailija kirjoitti:
On paljon tarinoita missä joku on suhteilla päässyt todella hienoon ja itselle mielekkääseen työhön. Tuuria on myös syntyä rikkaaseen perheeseen.
On myös paljon tarinoita kuinka ihminen on itse omalla työllään päässyt todella hienoon ja itselle miellyttävään työhön. Ja on myös tarinoita kuinka rikkaat vanhemmat ovat sysänneet lapset sisäoppilaitokseen ja tapaavat omia pieniä lapsiaan ainoastaan joitakin kertoja vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.
Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?
Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.
On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.
Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.
Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.
Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.
Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.
Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.
Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.
Väitteesi "Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta" ei pidä paikkaansa. Sattumaa on se, mitkä vanhemmilla olevista geeneistä periytyvät lapselle. Sattumasta on kyse myös silloin, kun arvotaan tulosta rajatusta vaihtoehtojen joukosta. Vai väitätkö, että esimerkiksi lottoarvonnan tulos ei olisi sattumaa, koska voittavassa rivissä on vain numeroita väliltä 1-40? Pitäisikö sinun mielestäsi lottoarvonnan tulokseksi voida tulla mitä tahansa numeroita, jotta voitaisiin puhua sattumasta? Ei se niin ole. Kyllä sattumaa on myös rajatusta joukosta tapahtuva vaihtoehtojen arvonta.
Mitäs tietävät tähän? Onko jokaikisessä sukusolussa aivan omanlaisensa geeniyhdistelmä? Silloin se on yksilön kannalta sattumaa mikä niistä alkaa kehittyä. Jos se on aina sama ja solut ovat toistensa kopioita, ne geenithän voisi selvittää jo ennalta.
Ei ole olemassa yksilön kannalta sattumaa ja toisten sattumaa. Se että yksilö ei tiedä, mitkä tekijät hänellä on perimässään, ei tee siitä sattumaa. Se tarkoittaa ainoastaan tiedon puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Arpa on heitetty kirjoitti:
Elämässä on moni asia sattumasta kiinni, mutta omila toimilla voi pienentää sattuman vaikutusta. Annan muutaman esimerkin:
1. Voit liikkua ja elää aktiivista elämäntapaa ja pienentää vakavien elämäntavasta johtuvien sairauksien mahdollisuutta. Et kuitenkaan voi geeniperimällesi mitään.
2. Voit kouluttautua korkeasti hyvin työllistävälle alalle. Uralla eteneminen ei kuitenkaan ole kiinni vain koulutuksesta vaan siinä tarvitaan muutakin, mm. henkilökemiat ovat asioita joita joko on tai sitten ei.
3. Voit treenata, huolehtia ulkonäöstäsi ja hygieniasta ja yhdessä kakkoskohdan kanssa tehdä itsestäsi mahdollisimman houkuttelevan ihmissuhdemarkkinoilla. On todennäköistä, että löydät elämääsi potentiaalisia kumppaneita, mutta, ei ole mitään takeita siitä tekevätkö parisuhteet sinut lopulta onnelliseksi.
Ei pidä paikkaansa. Olen lähes liikuntakyvytön reumaatikko, joten en voi 'elää aktiivista elämäntapaa'. En saisi enää opintotukea, jos lähtisin opiskelemaan. Eikä minua sairauteni vuoksi valittaisi ikinä haluamaani työpaikkaan. Hyvä, jos mihinkään paikkaan. Ei mee tasan onnenlahjat.
Pitää, koska:
1. Sinulla oli ennen sairastumistasi mahdollisuus elää aktiivista elämäntapaa, mutta sitten geenikarttasi kaivoi sattuman joka vei tämän mahdollisuuden pois.
2. Sinun mahdollisuutesi opiskeluun oli nuorena, mutta nyt elämässäsi eteen tulleet sattumat ovat vieneet tuon mahdollisuuden pois.
3. Kts 1 ja 2 = syy-seuraussuhde työhön.
3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laiskojen heikkomielesten tekosyitä. Jokainen on oman onnensa seppä. Kova työ palkitaan
Palkitaan millä? Venäläisillä pommeilla kotikylässä? Poliisin luodeilla brasilialaisessa slummissa? Tai lisäriisinä intialaisessa tiukasti vartioidussa hikipajassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuuri vaikuttaa siihenkin kuka joutuu kiusatuksi. Tai kuka sairastuu. Myös opiskelemaan tai töihin pääsy on monesti tuurista kiinni.
Tuurilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa tuleeko kiusatuksi. Kiusaaja valitsee kohteen. Kohteella voi olla jokin kiusaajaa silmiinpistävä asia, johon kiusaaja tarttuu.
Opiskelemaan pääsee siihen oppilaitokseen kun haluaa. Riittää että on valmistautunut, eli opiskellut, jotta saa riittävön hyvät arvosanat.
Töitäkin saa jos on osaava. Meillä on aina avoin paikka hyvälle tyypille, vaikka rekry ei muuten olisi auki.
Olet täysin väärässä. Moni lapsi ja nuori voi toisessa koulussa olla hyvin pidetty oppilas jolla seuraa. Sitten esim muuton myötä toisessa koulussa taas aivan yksin ja kiusattu. Näin on käynyt monelle. Silloin se porukka mikä sattuu luokalla olemaan määrittää sen kiusataanko vai ei. Kukaan ei voi sitä tietää kuka kiusatuksi joutuu. Toki jotkut luonteenpiirteet esim rohkeus tai ns vahva luonne voi auttaa siinä etteivät muut uskalla niin paljon kiusata. Tämä voi auttaa varsinkin jos kiusaajia ei ole montaa. Silti ketään ei saisi kiusata ja itselläkin vastaansanominen monesti pahensikin asiaa. Se myös vaikuttaa miten kiusaamisen kokemuksista selviää. Joku pääsee niistä paremmin yli ja toisen mieli sairastuu. Itse olen siinä välissä ja en varsinaisesti sairas, mutta en kuitenkaan voi kovin hyvin. Olen varuillani ja jännitän kaikkea.
Samoin jokainen ei kyllä todellakaan pääse opiskelemaan haluamaansa paikkaan. Johonkin voi päästä, mutta jos esim yliopisto kiinnostaa ja pääsee amikseen niin ei se ole sama asia. Itsekin olen hakenut monta kertaa ja en ole vieläkään päässyt. Kirjoitit, että riittää kun on hyvät arvosanat niin kouluun pääsee. Eipä se niin vain onnistu jos pitäisi olla huippu arvosanat. Niitä ei ole monellakaan.
Niitä hyviä tyyppejä on myös satoja, jotka töitä hakevat. Kaikille ei vaan niitä riitä. Ihan typerää väittää, että "teilläkin on aina paikka auki". Ei varmaan ole jos huomenna olisi 100 hyvää tyyppiä jonossa oven edessä tulossa töihin. Kyllä silloin vaan yksi valittaisiin, vaikka muut olisivat kuinka hyviä tahansa.
Entisenä kiusaajana valitsin kohteeksi uuden tyypin, joka tuli luokalle toisesta koulusta. Valintakysymys, ei sattumaa.
Huippuyliopistoon pääsee huippuarvosanoilla. Tyhmät / laiskat eivät pärjää, siinä ei ole kyse tuurista, vaikka kuinka itsellesi näin uskottelet.
Sataa hyvää tyyppiä ei ole tullut vastaan ja vaikka tulisikin, laitetaan ne tavalla tai toisella järjestykseen. Ei sitä työpaikkaa arvota hakijoiden kesken.
Älä viitsi trollata. Et voi oikeasti ajatella noin yksioikoisesti.
Huippuarvosanoilla saattaa päästä yliopistoon, mutta edes huippuarvosanat eivät takaa pääsyä kaikille aloille. Esimerkiksi joillekin aloille on soveltuvuuskoe, jossa huippuarvosanat saanutkin voi karsiutua alalle sopimattomana.
Monille taidealoille valittaessa pitää tehdä ennakkotöitä, joiden perusteella valitaan pääsykokeisiin otettavat. Pääsykokeissa tehdään lisää tehtäviä ja niissä hyvin menestyvällä ei välttämättä ole huippuarvosanoja. Yllättäen tuollaisissa pääsykokeissa valinta voi riippua siitä, ketkä ovat arvostelemassa tehtäviä. Taiteen pääsykoetehtävissä ei ole mitään objektiivista arvosteluasteikkoa, vaan tulos riippuu siitä, mitä valitsijat sillä kerralla sattuvat arvostamaan.
Olen kuullut myös sellaisesta valintamenettelystä, jossa hakijat jaettiin 4 hengen ryhmiin ja kustakin ryhmästä kaksi parasta pääsi jatkokarsintaan. Ryhmät arvottiin, joten on täysin mahdollista, että yhden ryhmän kolmas ja neljäs olisivat jossain toisessa ryhmässä olleet sijoilla 1 tai 2. Sattuma siis ratkaisi, pääsikö hakija jatkokarsintaan vai ei. Lopputuloksena voisi hyvin olla, että koko hakuprosessin kolmanneksi ja neljänneksi parhaat jäivät valitsematta, vaikka sijoilla 1, 2, 5 ja 6 olevat valittiin.
Unohdat myös sen, että ylioppilaskirjoituksissa huippuarvosanat voivat jäädä saamatta, jos juuri kirjoitusten aikaan sairastuu vaikkapa koronaan. Tai sattuu jotain muuta, joka sotkee kokeisiin valmistautumisen ja kokeen tekemisen.
Jopa jatko-opintojen valintaprosessi voi muuttua. Esimerkiksi eräällä alalla laskettiin pisteet tiettyjän ylioppilaskokeiden tuloksista. Seuraavana vuonna kriteerejä muutettiin ja pitkästä matematiikasta sai aiempaa enemmän pisteitä. Moni hakija, joka edellisenä vuonna olisi valittu, jäi valitsematta.
Toki huippuarvosanat saanut voi olla aika varma valinnastaan tietyillä aloilla, mutta ei niitä huippuarvosanoja ole kaikilla. Itse asiassa suurin osa ihmisistä ei saa huippuarvosanoja. Tyhmä tai laiska ei varmastikaan saa huippuarvosanoja, mutta oikeassa maailmassa suurin osa ihmisistä on jotain muuta kuin neroja tai tyhmiä.
Ja mitä työpaikkaesimerkkiin tulee, väitteesi on edelleen typerä. Vaikka firmassa olisi aina paikka auki poikkeuksellisen hyville hakijoille, mikään firma ei kykene palkkaamaan suurta määrää lahjakkuuksia. Yksi hakija voidaan valita, ehkä kaksikin, mutta jos hakijoita onkin yhtäkkiä kolme tai vaikka 10, kaikkia ei valita. Jokainen noista kymmenestä voisi olla sellainen, että ainoana hakijana hänet olisi itsestään selvästi otettu töihin. Työpaikan saaminen ei siis ole itsestään selvää, vaan riippuu täysin siitä, onko muita hakijoita ja millaisia he ovat.
Toki hakijat saadaan paremmuusjärjestykseen ja firma saa haluamansa työntekijän, mutta hakijoille prosessi näkyy paljon satunnaisempana, koska he eivät tiedä, millä perusteella hakijat pistetään järjestykseen. Valintaperusteet saattavat jopa muuttua päivästä tai viikosta toiseen sen mukaan, mitä firmassa tarvitaan. Voi aivan hyvin olla niin, että tällä viikolla valittaisiin hakija 4, mutta ensi viikolla paras hakija olisikin hakija 7.
Kyse ei ole siitä että menestyäkseen täytyisi saada jokin tietty työ- tai opiskelupaikka. Hyviä paikkoja on kymmeniä. Jos yksi ei tärppää, haetaan seuraavaa jne.
Siirrät maalia. Aivan varmasti hyviä opiskelu- ja työpaikkoja on paljon. Valitettavasti ihmiselämä on aika rajallinen. Jos olet käyttänyt pari vuotta yhden alan pääsykokeisiin valmistautumiseen, et voi elää niitä vuosia uudelleen toisen alan pääsykokeisiin valmistautuen. Alan vaihto tarkoittaa väistämättä sitä, että suhteessa omaan ikäluokkaasi, urakehityksesi jää sen pari vuotta jälkeen.
Sama juttu työpaikkojen kanssa. Jos kilpailet satojen muiden kanssa työpaikoista, etkä hoksaa ajoissa, mitä pitää tehdä toisin, hukkaat aikaa ja jäät jälkeen suhteessa muihin. Kun ihminen on ensin pari vuotta yrittänyt kovalla työllä päästä toivealalleen ja sitten vaihtaa alaa ja pääsee opiskelemaan ja valmistuttuaan ei ole silti ihan alansa parhaita, vaan joutuu hakemaan työpaikkaa vuoden tai pari kenties paikkakuntaa vaihtaen tai tavoitteitaan säätäen, onkin äkkiä 3-4 vuotta muita jäljessä. Se alkaa jo tuntua palkassa ja uran etenemisessä.
On aivan varmasti hyvin erilaista joutua hakemaan kymmeniä tai satoja työpaikkoja ennen kuin saa töitä kuin hakea yhtä työpaikkaa ja saada se. Entä miten työnhakuun suhtautuu se, jolle on jo opiskeluaikana tarjottu hyvää työpaikkaa joko siksi, että hän on poikkeuksellisen hyvä tai alalla on kova työvoimapula?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Identtisiä kaksosia on tutkittu paljon. Myös ne identtiset kaksoset, jotka eivät kasva samassa kodissa, ovat taipuvaisempia hakeutumaan samaan ammattiin ja elämänhistoriat ovat yllättävän samanlaisia. Painokin on usein sama. Harrastukset samantyyppisiä. Jopa puolisot saattavat muistuttaa toisiaan. Vanhemmaksi tulon ikä mukailee toisiaan, ei tarkka vuosiluku, mutta tiedetään jopa identtisiä kaksosia, jotka ovat hedelmöittyneet samanaikaisesti toisistaan tietämättä. Erittäin mielenkiintoisia tutkimustuloksia, koska kasvuympäristön ja olosuhteiden on ajateltu vaikuttavan enemmän. Perimä vaikuttaisi olevan huomattavasti määräävämpi tekijä elämän valinnoissa kuin itse tiedostamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.
Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?
Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.
On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.
Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.
Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.
Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.
Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.
Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.
Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.
Väitteesi "Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta" ei pidä paikkaansa. Sattumaa on se, mitkä vanhemmilla olevista geeneistä periytyvät lapselle. Sattumasta on kyse myös silloin, kun arvotaan tulosta rajatusta vaihtoehtojen joukosta. Vai väitätkö, että esimerkiksi lottoarvonnan tulos ei olisi sattumaa, koska voittavassa rivissä on vain numeroita väliltä 1-40? Pitäisikö sinun mielestäsi lottoarvonnan tulokseksi voida tulla mitä tahansa numeroita, jotta voitaisiin puhua sattumasta? Ei se niin ole. Kyllä sattumaa on myös rajatusta joukosta tapahtuva vaihtoehtojen arvonta.
Mitäs tietävät tähän? Onko jokaikisessä sukusolussa aivan omanlaisensa geeniyhdistelmä? Silloin se on yksilön kannalta sattumaa mikä niistä alkaa kehittyä. Jos se on aina sama ja solut ovat toistensa kopioita, ne geenithän voisi selvittää jo ennalta.
Voit pohtia asiaa vaikkapa niin yksinkertaisesti kuin katsomalla yhden perheen lapsia. Jos sukusolut olisivat aina samat, perheen lasten pitäisi olla toistensa identtisiä kopioita. Ovatko? Eivät, jollei ole kyse identtisistä kaksosista.
Tämä aihe käsiteltiin mielestäni jo peruskoulussa, mutta viimeistään lukiossa. Jos aihe ei ole tuttu, perehtymisen voi aloittaa vaikkapa tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Meioosi
Mon ihminen ajattelee virheellisesti, että "elämä on reilua", "ahkeruus palkitaan", "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita"...
Ainoa mikä on varmaa on tämä hetki. Elä nyt, tee asiat joita haluat nyt, äläkä lykkää niitä tulevaisuuteen sillä meistä kukaan ei tiedä tulevaisuutta sillä se on sattuman kauppaa.
Arpa on heitetty kirjoitti:
Elämässä on moni asia sattumasta kiinni, mutta omila toimilla voi pienentää sattuman vaikutusta. Annan muutaman esimerkin:
1. Voit liikkua ja elää aktiivista elämäntapaa ja pienentää vakavien elämäntavasta johtuvien sairauksien mahdollisuutta. Et kuitenkaan voi geeniperimällesi mitään.
2. Voit kouluttautua korkeasti hyvin työllistävälle alalle. Uralla eteneminen ei kuitenkaan ole kiinni vain koulutuksesta vaan siinä tarvitaan muutakin, mm. henkilökemiat ovat asioita joita joko on tai sitten ei.
3. Voit treenata, huolehtia ulkonäöstäsi ja hygieniasta ja yhdessä kakkoskohdan kanssa tehdä itsestäsi mahdollisimman houkuttelevan ihmissuhdemarkkinoilla. On todennäköistä, että löydät elämääsi potentiaalisia kumppaneita, mutta, ei ole mitään takeita siitä tekevätkö parisuhteet sinut lopulta onnelliseksi.
Sulla on selvästi käynyt elämässä suhteellisen hyvä tuuri, kun voit uskoa esim. pitäväsi itsesi terveenä. Huonotuurisen kohdalla joku törttö ajaa siellä lenkillä päälle ja aiheuttaa pysyvät vauriot. Itsekin uskoin joskus nuorena, että kunhan elän terveellisesti niin pysyn terveenä. No eihän se niin mennyt. Sattui niin epäonnekas sattuma kohdalle, että sitä ei voi edes täällä kertoa, joku tunnistaisi. Mutta terveys meni sen johdosta jo parikymppisenä. Pikkuhiljaa on mennyt huonon terveyden vuoksi sitten kaikki muukin päin seiniä.
Vierailija kirjoitti:
Syntyminen on sattumankauppaa. Siinä ei ole mitään omaa ansiota mukana.
Kukaan ei saa valita mihin syntyy. Toiset kuolee taaperoina väkivaltaisten vanhempien toimesta ja toiset elää yltäkylläisen ja ihanan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden.
Sattumaa se ei ole. Oman valinnanmahdollisuuden puute ei ole sitä, että kaikki olisi sattumaa. Kun kukka kasvaa kedolla, onko se sattumaa? Ei ole. Se on lähtenyt siemenestä ja kun olosuhteet ovat hyvät, se kasvaa, vaikkei tietoisesti valitse kasvamista. Jos sen päälle putoaa meteoriitti, onko se sattumaa, ei ole, koska meteoriitilla on kierto/lentorata ja jos olosuhteet sille ovat suotuisat, se ei hajoa ilmakehässä kappaleiksi. Todennäköistä olisi, ettei meteoriitti osuisi kukkaan, mutta aina voi tapahtua myös epätodennäköisiä asioita. Meteoriitin putoaminen kukan päälle olisi silloin sattumaa, jos sen liikkeissä ei olisi mitään säännönmukaisuutta vaan se sinkoilisi holtittomasti välittämättä mistään tiedetyistä fysiikan laista.
Vierailija kirjoitti:
Arpa on heitetty kirjoitti:
Elämässä on moni asia sattumasta kiinni, mutta omila toimilla voi pienentää sattuman vaikutusta. Annan muutaman esimerkin:
1. Voit liikkua ja elää aktiivista elämäntapaa ja pienentää vakavien elämäntavasta johtuvien sairauksien mahdollisuutta. Et kuitenkaan voi geeniperimällesi mitään.
2. Voit kouluttautua korkeasti hyvin työllistävälle alalle. Uralla eteneminen ei kuitenkaan ole kiinni vain koulutuksesta vaan siinä tarvitaan muutakin, mm. henkilökemiat ovat asioita joita joko on tai sitten ei.
3. Voit treenata, huolehtia ulkonäöstäsi ja hygieniasta ja yhdessä kakkoskohdan kanssa tehdä itsestäsi mahdollisimman houkuttelevan ihmissuhdemarkkinoilla. On todennäköistä, että löydät elämääsi potentiaalisia kumppaneita, mutta, ei ole mitään takeita siitä tekevätkö parisuhteet sinut lopulta onnelliseksi.
Sulla on selvästi käynyt elämässä suhteellisen hyvä tuuri, kun voit uskoa esim. pitäväsi itsesi terveenä. Huonotuurisen kohdalla joku törttö ajaa siellä lenkillä päälle ja aiheuttaa pysyvät vauriot. Itsekin uskoin joskus nuorena, että kunhan elän terveellisesti niin pysyn terveenä. No eihän se niin mennyt. Sattui niin epäonnekas sattuma kohdalle, että sitä ei voi edes täällä kertoa, joku tunnistaisi. Mutta terveys meni sen johdosta jo parikymppisenä. Pikkuhiljaa on mennyt huonon terveyden vuoksi sitten kaikki muukin päin seiniä.
Sinä luet vain puolet mitä kirjoitan.
Miten niin?
Ei minuus ole riippuvaista biologisista vanhemmista.
Luuletko, että jotkut insesti-isien lapset on itsejään juuri sen vuoksi, että sattuivat syntymään näiden lapsiksi?