Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Minulla oli paska tuuri kun synnyin paskan "isän" sukusolusta. Jos olisin saanut itse valita, niin todellakin olisin syntynyt jonkun muun lapseksi alunperinkin.

Maailma on täynnä paskoja sattumia. Toki varmaan jotkut etuoikeutetut korput luulee valinneensa vanhempansakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Geenit valikoituu sattumalta vanhempien tarjolla olevista geeneistä. Jos nyt siis todella ihan tarkemman selityksen tarvitset.

On siis täyttä arpapeliä, millaiset ominaisuudet lapselle hedelmöityksen yhteydessä määräytyy.

Eikä ole. Osa geeneistä on sellaisia joiden periytyminen on varmaa. Tämä tiedetään. Jos etukäteen tiedetään vanhempien geenit tarkasti, on mahdollista tiedää joidenkin osalta, että periytyykö vai ei.

Voi saivarsaivar.

Luitko just yläasteen bilsankirjan?

Olet väärässä kaiken lisäksi. Geenien periytymistä ei juurikaan voi ennustaa, koska monista ominaisuuksista on niin paljon erilaisia variantteja. Esimerkiksi silmien, hiusten tai ihon värin periytyminen ei ole niin yksinkertaista että sitä voitaisiin ennustaa juuri hedelmöittyvälle yksilölle että millaiset tämä saa, koska periytymiseen vaikuttaa niin monet tekijät.

On paljon tarinoita missä joku on suhteilla päässyt todella hienoon ja itselle mielekkääseen työhön. Tuuria on myös syntyä rikkaaseen perheeseen.

Mitä estelle teki eri lailla kuin baby p syntyäkseen erilaiseen elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Juuri näin. Perimästä puhuttaessa sattuma olisi juuri se tilanne, että lapsi voi saada mitä tahansa ominaisuuksia täysin riippumatta siitä, millaiset geenit vanhemmilla on.

Meille on määräytynyt jo dna:ssa paljon asioita, jotka eivät ole sattumaa. On sairauksia, kehityshäiriöitä, luonteenpiirteitä, ulkonäköön vaikuttavia piirteitä. Ajatelkaapa että jopa älykkyyden on todettu periytyvän. Se että jostain yksilöstä ei tulekaan älykästä vastoin odotuksia voi johtua ympäristöstä ja olosuhteista, esim. kaveripaineesta tai koulutuksen laadusta tai persoonallisuudesta, muista periytyvistä ominaisuuksista, mielenterveyteen vaikuttavista traumoista tai vaikkapa tapaturmasta, päähän kohdistuneesta iskusta tai sairastetusta taudista. Onhan se traagista, jos lapsella on tyhmät vanhemmat, äly tai ongelmanratkaisutaidot heikot, niin lapsikin saattaa älyllisesti suoriutua keskimääräistä heikommin, vaikka hän kuinka ponnistelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Geenit valikoituu sattumalta vanhempien tarjolla olevista geeneistä. Jos nyt siis todella ihan tarkemman selityksen tarvitset.

On siis täyttä arpapeliä, millaiset ominaisuudet lapselle hedelmöityksen yhteydessä määräytyy.

Eikä ole. Osa geeneistä on sellaisia joiden periytyminen on varmaa. Tämä tiedetään. Jos etukäteen tiedetään vanhempien geenit tarkasti, on mahdollista tiedää joidenkin osalta, että periytyykö vai ei.

Miten tiedetään varmasti, että lapselle periytyy juuri siniset silmät eikä vihreät?

Tottakai aika paljonkin on tuurista ja sattumasta kiinni.

Kyse on kuitenkin loppujenlopuksi asenteesta. Toiset jäävät rypemään epäreiluuden tunteeseen ja toiset ottavat sen mitä saavat ja tekevät sillä parhaansa ja ovat siihen tyytyväisiä. Sietokyvyn rajaa se sattuma sitten koettelee, ja on äärimmäisen ihailtavaa, miten jotkut pystyvät nousemaan todella surkeista olosuhteista, jotka saattavat sisältää sairautta ja menetystä uudelleen ja uudelleen, ikävimmässä tapauksessa syntyy jonnekin, missä ei oikeasti ole itsestä riippumattomista syistä mahdollisuutta parempaan elämään.

Valitettavasti monella se raja tulee vain aivan liian aikaisin vastaan ja katkeroidutaan jo siitä, ettei yksinkertaisesti ole syntynyt kultalusikkasuussa, kuten jotkut.

Miksi sitä "vähätellään" on juurikin se, ettei sille voi mitään. Niillä korteilla on pelattava, joita annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Juuri näin. Perimästä puhuttaessa sattuma olisi juuri se tilanne, että lapsi voi saada mitä tahansa ominaisuuksia täysin riippumatta siitä, millaiset geenit vanhemmilla on.

Meille on määräytynyt jo dna:ssa paljon asioita, jotka eivät ole sattumaa. On sairauksia, kehityshäiriöitä, luonteenpiirteitä, ulkonäköön vaikuttavia piirteitä. Ajatelkaapa että jopa älykkyyden on todettu periytyvän. Se että jostain yksilöstä ei tulekaan älykästä vastoin odotuksia voi johtua ympäristöstä ja olosuhteista, esim. kaveripaineesta tai koulutuksen laadusta tai persoonallisuudesta, muista periytyvistä ominaisuuksista, mielenterveyteen vaikuttavista traumoista tai vaikkapa tapaturmasta, päähän kohdistuneesta iskusta tai sairastetusta taudista. Onhan se traagista, jos lapsella on tyhmät vanhemmat, äly tai ongelmanratkaisutaidot heikot, niin lapsikin saattaa älyllisesti suoriutua keskimääräistä heikommin, vaikka hän kuinka ponnistelisi.

Lapsi ei itse niitä valitse tai määrää, joten lapsen näkökulmasta on täyttä sattumaa, millaiset geenit sattuu saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuuri vaikuttaa siihenkin kuka joutuu kiusatuksi. Tai kuka sairastuu. Myös opiskelemaan tai töihin pääsy on monesti tuurista kiinni.

Tuurilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa tuleeko kiusatuksi. Kiusaaja valitsee kohteen. Kohteella voi olla jokin kiusaajaa silmiinpistävä asia, johon kiusaaja tarttuu.

Opiskelemaan pääsee siihen oppilaitokseen kun haluaa. Riittää että on valmistautunut, eli opiskellut, jotta saa riittävön hyvät arvosanat.

Töitäkin saa jos on osaava. Meillä on aina avoin paikka hyvälle tyypille, vaikka rekry ei muuten olisi auki.

Olet täysin väärässä. Moni lapsi ja nuori voi toisessa koulussa olla hyvin pidetty oppilas jolla seuraa. Sitten esim muuton myötä toisessa koulussa taas aivan yksin ja kiusattu. Näin on käynyt monelle. Silloin se porukka mikä sattuu luokalla olemaan määrittää sen kiusataanko vai ei. Kukaan ei voi sitä tietää kuka kiusatuksi joutuu. Toki jotkut luonteenpiirteet esim rohkeus tai ns vahva luonne voi auttaa siinä etteivät muut uskalla niin paljon kiusata. Tämä voi auttaa varsinkin jos kiusaajia ei ole montaa. Silti ketään ei saisi kiusata ja itselläkin vastaansanominen monesti pahensikin asiaa. Se myös vaikuttaa miten kiusaamisen kokemuksista selviää. Joku pääsee niistä paremmin yli ja toisen mieli sairastuu. Itse olen siinä välissä ja en varsinaisesti sairas, mutta en kuitenkaan voi kovin hyvin. Olen varuillani ja jännitän kaikkea.

Samoin jokainen ei kyllä todellakaan pääse opiskelemaan haluamaansa paikkaan. Johonkin voi päästä, mutta jos esim yliopisto kiinnostaa ja pääsee amikseen niin ei se ole sama asia. Itsekin olen hakenut monta kertaa ja en ole vieläkään päässyt. Kirjoitit, että riittää kun on hyvät arvosanat niin kouluun pääsee. Eipä se niin vain onnistu jos pitäisi olla huippu arvosanat. Niitä ei ole monellakaan.

Niitä hyviä tyyppejä on myös satoja, jotka töitä hakevat. Kaikille ei vaan niitä riitä. Ihan typerää väittää, että "teilläkin on aina paikka auki". Ei varmaan ole jos huomenna olisi 100 hyvää tyyppiä jonossa oven edessä tulossa töihin. Kyllä silloin vaan yksi valittaisiin, vaikka muut olisivat kuinka hyviä tahansa.

Entisenä kiusaajana valitsin kohteeksi uuden tyypin, joka tuli luokalle toisesta koulusta. Valintakysymys, ei sattumaa.

Huippuyliopistoon pääsee huippuarvosanoilla. Tyhmät / laiskat eivät pärjää, siinä ei ole kyse tuurista, vaikka kuinka itsellesi näin uskottelet.

Sataa hyvää tyyppiä ei ole tullut vastaan ja vaikka tulisikin, laitetaan ne tavalla tai toisella järjestykseen. Ei sitä työpaikkaa arvota hakijoiden kesken.

Älä viitsi trollata. Et voi oikeasti ajatella noin yksioikoisesti.

Huippuarvosanoilla saattaa päästä yliopistoon, mutta edes huippuarvosanat eivät takaa pääsyä kaikille aloille. Esimerkiksi joillekin aloille on soveltuvuuskoe, jossa huippuarvosanat saanutkin voi karsiutua alalle sopimattomana.

Monille taidealoille valittaessa pitää tehdä ennakkotöitä, joiden perusteella valitaan pääsykokeisiin otettavat. Pääsykokeissa tehdään lisää tehtäviä ja niissä hyvin menestyvällä ei välttämättä ole huippuarvosanoja. Yllättäen tuollaisissa pääsykokeissa valinta voi riippua siitä, ketkä ovat arvostelemassa tehtäviä. Taiteen pääsykoetehtävissä ei ole mitään objektiivista arvosteluasteikkoa, vaan tulos riippuu siitä, mitä valitsijat sillä kerralla sattuvat arvostamaan.

Olen kuullut myös sellaisesta valintamenettelystä, jossa hakijat jaettiin 4 hengen ryhmiin ja kustakin ryhmästä kaksi parasta pääsi jatkokarsintaan. Ryhmät arvottiin, joten on täysin mahdollista, että yhden ryhmän kolmas ja neljäs olisivat jossain toisessa ryhmässä olleet sijoilla 1 tai 2. Sattuma siis ratkaisi, pääsikö hakija jatkokarsintaan vai ei. Lopputuloksena voisi hyvin olla, että koko hakuprosessin kolmanneksi ja neljänneksi parhaat jäivät valitsematta, vaikka sijoilla 1, 2, 5 ja 6 olevat valittiin.

Unohdat myös sen, että ylioppilaskirjoituksissa huippuarvosanat voivat jäädä saamatta, jos juuri kirjoitusten aikaan sairastuu vaikkapa koronaan. Tai sattuu jotain muuta, joka sotkee kokeisiin valmistautumisen ja kokeen tekemisen.

Jopa jatko-opintojen valintaprosessi voi muuttua. Esimerkiksi eräällä alalla laskettiin pisteet tiettyjän ylioppilaskokeiden tuloksista. Seuraavana vuonna kriteerejä muutettiin ja pitkästä matematiikasta sai aiempaa enemmän pisteitä. Moni hakija, joka edellisenä vuonna olisi valittu, jäi valitsematta.

Toki huippuarvosanat saanut voi olla aika varma valinnastaan tietyillä aloilla, mutta ei niitä huippuarvosanoja ole kaikilla. Itse asiassa suurin osa ihmisistä ei saa huippuarvosanoja. Tyhmä tai laiska ei varmastikaan saa huippuarvosanoja, mutta oikeassa maailmassa suurin osa ihmisistä on jotain muuta kuin neroja tai tyhmiä.

Ja mitä työpaikkaesimerkkiin tulee, väitteesi on edelleen typerä. Vaikka firmassa olisi aina paikka auki poikkeuksellisen hyville hakijoille, mikään firma ei kykene palkkaamaan suurta määrää lahjakkuuksia. Yksi hakija voidaan valita, ehkä kaksikin, mutta jos hakijoita onkin yhtäkkiä kolme tai vaikka 10, kaikkia ei valita. Jokainen noista kymmenestä voisi olla sellainen, että ainoana hakijana hänet olisi itsestään selvästi otettu töihin. Työpaikan saaminen ei siis ole itsestään selvää, vaan riippuu täysin siitä, onko muita hakijoita ja millaisia he ovat.

Toki hakijat saadaan paremmuusjärjestykseen ja firma saa haluamansa työntekijän, mutta hakijoille prosessi näkyy paljon satunnaisempana, koska he eivät tiedä, millä perusteella hakijat pistetään järjestykseen. Valintaperusteet saattavat jopa muuttua päivästä tai viikosta toiseen sen mukaan, mitä firmassa tarvitaan. Voi aivan hyvin olla niin, että tällä viikolla valittaisiin hakija 4, mutta ensi viikolla paras hakija olisikin hakija 7.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei voi kontrolloida ja ohjata elämäänsä, joten myöskään sattumaa tai onnea ei voi olla olemassa. Käsikirjoituksen mukaan tässä elämän näytelmässä mennään ja voit vain valita miten reagoit elämäsi tapahtumiin.

Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. Luuk. 12:7

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Matt. 6:10

Hän meni taas etäämmäksi ja rukoili toistamiseen: "Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi." Matt. 26:42

Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Matt. 7:2

"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Luuk. 6:37

"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Joh. 5:24

Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. Joh. 12:48

Mitä ihmettä ihmiset?

Ei ihminen ole yhtä kuin vanhempiensa sukusolut.

Vai lakkaako ihminen kenties olemasta jos molemmat biologiset vanhemmat kuolee kun ihminen kerran on vain ja ainoastaan näiden sukusolujen ansiosta tietoinen ihminen?

Minä olin koulukiusattu, alkoholistivanhemman ja itsemurhan tehneen vanhemman lapsi, laitoslapsi (ei omista syistä)... ajattelin että ok, elämä on paskaa nyt enkä melkein kestä mutta jos vaan yritän käydä peruskoulun ja lukion hyvin niin laitoksesta päästyäni minusta voi tulla vaikka mikä. No. Peruskoulu ja lukio meni hyvin. Valmistuin ylioppilaaksi ja muutin omilleni laitoksesta täysi-ikäisenä. Mutta ei lapsiminäni tajunnut että ne traumat ottaa sut ennen pitkää kiinni, ja on melkoinen painolasti joka vie voimat. Nyt ollaan sitten kuntouttavassa... en ihan tätä itselleni ajatellut. Perustutkinto yhdeltä alalta, 9 kuukautta työntekoa ja pari työkokeilua löytyy, mutta siinäpä se, sitten en enää jaksanut. Ehkä tästä vielä johonkin päästään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli paska tuuri kun synnyin paskan "isän" sukusolusta. Jos olisin saanut itse valita, niin todellakin olisin syntynyt jonkun muun lapseksi alunperinkin.

Maailma on täynnä paskoja sattumia. Toki varmaan jotkut etuoikeutetut korput luulee valinneensa vanhempansakin.

Sama. Olisin ihan hyvin voinut syntyä minne tahansa päin maailmaa, koska ihminen ei ole mikään vanhempiensa sukusolujen jatke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Geenit valikoituu sattumalta vanhempien tarjolla olevista geeneistä. Jos nyt siis todella ihan tarkemman selityksen tarvitset.

On siis täyttä arpapeliä, millaiset ominaisuudet lapselle hedelmöityksen yhteydessä määräytyy.

Eikä ole. Osa geeneistä on sellaisia joiden periytyminen on varmaa. Tämä tiedetään. Jos etukäteen tiedetään vanhempien geenit tarkasti, on mahdollista tiedää joidenkin osalta, että periytyykö vai ei.

Miten tiedetään varmasti, että lapselle periytyy juuri siniset silmät eikä vihreät?

Todennäköisyyden perusteella voidaan arvailla, koska kukaan ei tutki ennen syntymää lapsen dna:sta, millainen geeni siellä on vallalla mihinkin osa-alueeseen. Osa ominaisuuksista on sellaisia, että niihin tarvitsee alttiuden molemmilta vanhemmilta, jotka ovat ominaisuuden kantajia. Osa harvinaisista perinnöllisistä sairauksista on sellaisia. Jotkin sairaudet hyppäävät yhden sukupolven yli ja joidenkin kantaja on äiti, eli voit saada alttiuden sairauteen ainostaan äitisi perimän kautta. Meidän suvussa on rintasyöpägeeni, joka periytyy naisten kautta. Aiheuttaa aggressiivista rintasyöpää. Jotkut julkkikset ovat sen saman geenin takia poistattaneet rintansa ennakoiden.

Laiskojen heikkomielesten tekosyitä. Jokainen on oman onnensa seppä. Kova työ palkitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli paska tuuri kun synnyin paskan "isän" sukusolusta. Jos olisin saanut itse valita, niin todellakin olisin syntynyt jonkun muun lapseksi alunperinkin.

Maailma on täynnä paskoja sattumia. Toki varmaan jotkut etuoikeutetut korput luulee valinneensa vanhempansakin.

Sama. Olisin ihan hyvin voinut syntyä minne tahansa päin maailmaa, koska ihminen ei ole mikään vanhempiensa sukusolujen jatke.

Just niin. En usko perinnöllisyyteen. Vaikka minulla on tietty isä ja tietty äiti, oikeus pitäisi olla valita, kenen mahasta synnyn ja kenellä on velvollisuus minua kasvattaa. Vielä parempi olisi, jos voisin vaihtaa kehooni vaikka Heidi Klumin geenit, koska siinä on fiksu ja näyttävä nainen. Mieluiten syntyisin Malibussa, koska kaikkihan on sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyysjankutus on ihan turhaa varsinkin silloin kun asiat menee vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Ihmiset ei myöskään ole mitään todennököisyyksien toteumia vaan yksilöitä.

Todennäköisyydet ovat tuurista puhuttaessa ihan paikallaan. Mutta samalla pitää muistaa se, että isossa ihmisjoukossa toteutuvat myös ne harvinaisemmat todennäköisyydet.

Jos meillä on 100 huippulahjakasta ja ahkeraa ihmistä, joiden pitää selviytyä jostakin tehtävästä, josta selviytymisen todennäköisyys on 90%, tiedetään, että keskimäärin 10% epäonnistuu, vaikka he ovat huippulahjakkaita ja ahkeria. Ei ole myöskään mitenkään varmaa, että tehtävässä onnistuu juuri 90 parasta tuosta sadan joukosta, vaikka voidaan toki määritellä, että onnistuneet ovat parhaat 90%. Tätä voidaan ehkä testata suorittamalla tehtävä uudestaan ja katsomalla, ovatko onnistujat samat. Todennäköisesti eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli paska tuuri kun synnyin paskan "isän" sukusolusta. Jos olisin saanut itse valita, niin todellakin olisin syntynyt jonkun muun lapseksi alunperinkin.

Maailma on täynnä paskoja sattumia. Toki varmaan jotkut etuoikeutetut korput luulee valinneensa vanhempansakin.

Sama. Olisin ihan hyvin voinut syntyä minne tahansa päin maailmaa, koska ihminen ei ole mikään vanhempiensa sukusolujen jatke.

Just niin. En usko perinnöllisyyteen. Vaikka minulla on tietty isä ja tietty äiti, oikeus pitäisi olla valita, kenen mahasta synnyn ja kenellä on velvollisuus minua kasvattaa. Vielä parempi olisi, jos voisin vaihtaa kehooni vaikka Heidi Klumin geenit, koska siinä on fiksu ja näyttävä nainen. Mieluiten syntyisin Malibussa, koska kaikkihan on sattumaa.

Sittenhän sinä et olisi enää sinä. Sinua ei siis olisi olemassa, vaan joku aivan toinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Geenit valikoituu sattumalta vanhempien tarjolla olevista geeneistä. Jos nyt siis todella ihan tarkemman selityksen tarvitset.

On siis täyttä arpapeliä, millaiset ominaisuudet lapselle hedelmöityksen yhteydessä määräytyy.

Eikä ole. Osa geeneistä on sellaisia joiden periytyminen on varmaa. Tämä tiedetään. Jos etukäteen tiedetään vanhempien geenit tarkasti, on mahdollista tiedää joidenkin osalta, että periytyykö vai ei.

Miten tiedetään varmasti, että lapselle periytyy juuri siniset silmät eikä vihreät?

Todennäköisyyden perusteella voidaan arvailla, koska kukaan ei tutki ennen syntymää lapsen dna:sta, millainen geeni siellä on vallalla mihinkin osa-alueeseen. Osa ominaisuuksista on sellaisia, että niihin tarvitsee alttiuden molemmilta vanhemmilta, jotka ovat ominaisuuden kantajia. Osa harvinaisista perinnöllisistä sairauksista on sellaisia. Jotkin sairaudet hyppäävät yhden sukupolven yli ja joidenkin kantaja on äiti, eli voit saada alttiuden sairauteen ainostaan äitisi perimän kautta. Meidän suvussa on rintasyöpägeeni, joka periytyy naisten kautta. Aiheuttaa aggressiivista rintasyöpää. Jotkut julkkikset ovat sen saman geenin takia poistattaneet rintansa ennakoiden.

Arvailu on tietääkseni täysin eri asia kuin tietäminen.

Eli ylläripylläri täytyy höpsönsöötä oli sekin tietämisväite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Väitteesi "Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta" ei pidä paikkaansa. Sattumaa on se, mitkä vanhemmilla olevista geeneistä periytyvät lapselle. Sattumasta on kyse myös silloin, kun arvotaan tulosta rajatusta vaihtoehtojen joukosta. Vai väitätkö, että esimerkiksi lottoarvonnan tulos ei olisi sattumaa, koska voittavassa rivissä on vain numeroita väliltä 1-40? Pitäisikö sinun mielestäsi lottoarvonnan tulokseksi voida tulla mitä tahansa numeroita, jotta voitaisiin puhua sattumasta? Ei se niin ole. Kyllä sattumaa on myös rajatusta joukosta tapahtuva vaihtoehtojen arvonta.