Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Tuurin merkitystä vähätellään, koska jos tuuria yleensäkään on olemassa, se olisi siinä tapauksessa asia johon ei voi millään tapaa vaikuttaa. Silloin sitä on myös täysin turhaa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Mutta sattumaa on mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyvät. Vaikka vanhemmat plisivat kui ka aktiivisia toiminnassaan eivät voi itse määrätä milloin lapsi saa alkunsa. Voi olla, ettei lapsia edes heille synny.

Sillä syntyvällä lapsella, josta nyt tässä ketjussa puhutaan, ei ole itsellä osaa eikä arpaa niin vanhempiinsa, vanhempiensa toimiin tai syntymäänsä. Uusi ihminen tupsahtaa maailmaan noin 9 kk kuluttua ja alkaa elää elämäänsä, mihin on sitten sattunutkin syntymään.

Nostakoon kätensä ja ilmoittautukoon kuka täällä kirjoitteleva tai lukeva henkilö on itse omalla toiminnallaan tai määrätietoisuudellaan vaikuttanut omaan syntymäänsä.

Se että mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyy vaikuttaa sattumalta vain ja ainoastaan sen takia, että kyseessä on hyvin monimutkainen prosessi. Nyt jo tiedetään, että siinäkin on tiettyjä lainalaisuuksia. Siis juurikin siinä, että mikä munasolu hedelmöittyy, ja mikä siittiö sen hedelmöittää. Sattumasta siinä ei ole kyse. Siis siinä kyseisessä tapahtumassa, joka on hedelmöittyminen. Siihen, että ollaan siinä pisteessä, että siimahäntä pyrkii palleroon sisälle, voi toki vaikuttaa monikin sattuma. Ja tietenkään, se syntyvä lapsi ei voi niihin olosuhteisiin vaikuttaa mitenkään.

Ja itseasiassa. Tietenkin olen vaikuttanut, koska olen lähtöisin juuri siitä siittiöstä, joka oli laadullisesti munasolulle kelpaavista ensimmäisenä paikalla. Se jos mikä, on ollut kova kisa, ainakin osallistujamäärän osalta. Ja kyseinen munasolu piti määrätietoisesti solukalvon suljettuna, kunnes paras kanditaatti uiskenteli paikalle. Toki en ollut vielä minä, vaan kaksi erillistä rakennuspalikkaa. Mielelläni otan kyllä itsellen osan kunniasta silti.

Lapsen kannalta se on vain ja ainoastaan sattumaa millaisen spermanomistajan kandidaatteja sinne munasolulle on pyrkimässä.

Itse olen syntynyt raiskauksen seurauksena, enkä kyllä mitenkään usko, että se kenen sukusolu hedelmöitti munasolun olisi ollut mitenkään tarkoituksellisen paras vaihtoehto. Yhtä hyvin olisin voinut syntyä kenen tahansa muun sukusolun hedelmöityksen seurauksena. Siksi en myöskään usko siihen, että se mistä ja miten raskaus alkaa, olisi lapsen kannalta mitään muuta kuin sattumaa ja tuuria suuntaan tai toiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Mutta sattumaa on mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyvät. Vaikka vanhemmat plisivat kui ka aktiivisia toiminnassaan eivät voi itse määrätä milloin lapsi saa alkunsa. Voi olla, ettei lapsia edes heille synny.

Sillä syntyvällä lapsella, josta nyt tässä ketjussa puhutaan, ei ole itsellä osaa eikä arpaa niin vanhempiinsa, vanhempiensa toimiin tai syntymäänsä. Uusi ihminen tupsahtaa maailmaan noin 9 kk kuluttua ja alkaa elää elämäänsä, mihin on sitten sattunutkin syntymään.

Nostakoon kätensä ja ilmoittautukoon kuka täällä kirjoitteleva tai lukeva henkilö on itse omalla toiminnallaan tai määrätietoisuudellaan vaikuttanut omaan syntymäänsä.

Se että mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyy vaikuttaa sattumalta vain ja ainoastaan sen takia, että kyseessä on hyvin monimutkainen prosessi. Nyt jo tiedetään, että siinäkin on tiettyjä lainalaisuuksia. Siis juurikin siinä, että mikä munasolu hedelmöittyy, ja mikä siittiö sen hedelmöittää. Sattumasta siinä ei ole kyse. Siis siinä kyseisessä tapahtumassa, joka on hedelmöittyminen. Siihen, että ollaan siinä pisteessä, että siimahäntä pyrkii palleroon sisälle, voi toki vaikuttaa monikin sattuma. Ja tietenkään, se syntyvä lapsi ei voi niihin olosuhteisiin vaikuttaa mitenkään.

Ja itseasiassa. Tietenkin olen vaikuttanut, koska olen lähtöisin juuri siitä siittiöstä, joka oli laadullisesti munasolulle kelpaavista ensimmäisenä paikalla. Se jos mikä, on ollut kova kisa, ainakin osallistujamäärän osalta. Ja kyseinen munasolu piti määrätietoisesti solukalvon suljettuna, kunnes paras kanditaatti uiskenteli paikalle. Toki en ollut vielä minä, vaan kaksi erillistä rakennuspalikkaa. Mielelläni otan kyllä itsellen osan kunniasta silti.

Lapsen kannalta se on vain ja ainoastaan sattumaa millaisen spermanomistajan kandidaatteja sinne munasolulle on pyrkimässä.

Itse olen syntynyt raiskauksen seurauksena, enkä kyllä mitenkään usko, että se kenen sukusolu hedelmöitti munasolun olisi ollut mitenkään tarkoituksellisen paras vaihtoehto. Yhtä hyvin olisin voinut syntyä kenen tahansa muun sukusolun hedelmöityksen seurauksena. Siksi en myöskään usko siihen, että se mistä ja miten raskaus alkaa, olisi lapsen kannalta mitään muuta kuin sattumaa ja tuuria suuntaan tai toiseen

Ja jos luet mitä kirjoitin, niin huomaat, että en missään kohtaan väittänytkään, etää se lapsen kannalta olisikaan mitään muuta. Siis lapsen kannalta. Siihen, että  mikä siittiö pääsee munasoluun, vaikuttaa kyllä ihan muuta asiat kuin sattuma. Siis niiden osalta mitkä ovat paikalla. Siihen johtavat tapahtumat voivat olla sattumaa. Kuten jo taisin aiemmin sanoakin. Olisi luultavasti viimeisen kappaleen loppuun pitänyt lisätä pari hymiötä, niin olisi auennut paremmin, että en kirjoittanut sitä osaa ihan täysin vakavalla mielellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Mutta sattumaa on mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyvät. Vaikka vanhemmat plisivat kui ka aktiivisia toiminnassaan eivät voi itse määrätä milloin lapsi saa alkunsa. Voi olla, ettei lapsia edes heille synny.

Sillä syntyvällä lapsella, josta nyt tässä ketjussa puhutaan, ei ole itsellä osaa eikä arpaa niin vanhempiinsa, vanhempiensa toimiin tai syntymäänsä. Uusi ihminen tupsahtaa maailmaan noin 9 kk kuluttua ja alkaa elää elämäänsä, mihin on sitten sattunutkin syntymään.

Nostakoon kätensä ja ilmoittautukoon kuka täällä kirjoitteleva tai lukeva henkilö on itse omalla toiminnallaan tai määrätietoisuudellaan vaikuttanut omaan syntymäänsä.

Se että mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyy vaikuttaa sattumalta vain ja ainoastaan sen takia, että kyseessä on hyvin monimutkainen prosessi. Nyt jo tiedetään, että siinäkin on tiettyjä lainalaisuuksia. Siis juurikin siinä, että mikä munasolu hedelmöittyy, ja mikä siittiö sen hedelmöittää. Sattumasta siinä ei ole kyse. Siis siinä kyseisessä tapahtumassa, joka on hedelmöittyminen. Siihen, että ollaan siinä pisteessä, että siimahäntä pyrkii palleroon sisälle, voi toki vaikuttaa monikin sattuma. Ja tietenkään, se syntyvä lapsi ei voi niihin olosuhteisiin vaikuttaa mitenkään.

Ja itseasiassa. Tietenkin olen vaikuttanut, koska olen lähtöisin juuri siitä siittiöstä, joka oli laadullisesti munasolulle kelpaavista ensimmäisenä paikalla. Se jos mikä, on ollut kova kisa, ainakin osallistujamäärän osalta. Ja kyseinen munasolu piti määrätietoisesti solukalvon suljettuna, kunnes paras kanditaatti uiskenteli paikalle. Toki en ollut vielä minä, vaan kaksi erillistä rakennuspalikkaa. Mielelläni otan kyllä itsellen osan kunniasta silti.

Lapsen kannalta se on vain ja ainoastaan sattumaa millaisen spermanomistajan kandidaatteja sinne munasolulle on pyrkimässä.

Itse olen syntynyt raiskauksen seurauksena, enkä kyllä mitenkään usko, että se kenen sukusolu hedelmöitti munasolun olisi ollut mitenkään tarkoituksellisen paras vaihtoehto. Yhtä hyvin olisin voinut syntyä kenen tahansa muun sukusolun hedelmöityksen seurauksena. Siksi en myöskään usko siihen, että se mistä ja miten raskaus alkaa, olisi lapsen kannalta mitään muuta kuin sattumaa ja tuuria suuntaan tai toiseen

Ja jos luet mitä kirjoitin, niin huomaat, että en missään kohtaan väittänytkään, etää se lapsen kannalta olisikaan mitään muuta. Siis lapsen kannalta. Siihen, että  mikä siittiö pääsee munasoluun, vaikuttaa kyllä ihan muuta asiat kuin sattuma. Siis niiden osalta mitkä ovat paikalla. Siihen johtavat tapahtumat voivat olla sattumaa. Kuten jo taisin aiemmin sanoakin. Olisi luultavasti viimeisen kappaleen loppuun pitänyt lisätä pari hymiötä, niin olisi auennut paremmin, että en kirjoittanut sitä osaa ihan täysin vakavalla mielellä. 

Sinä et vissiin lukenut edes sitä, että tässä keskustelussa on kyse nimenomaan siitä lapsen näkökulmasta sen suhteen, mihin olosuhteisiin se lapsi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.

Tiedoksesi vain, on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat myös tehneet todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä mutta eivät ole onnistuneet, miksi? No, kun ei ole ollut sitä....ONNEA! Sinulla on ollut onnea kun olet menestynyt. Toki en tietenkään vähättele työsi merkitystä siinä, mutta mukana on myös onnea. Se on aina mukana. Uskoo/myöntää sen tai ei. Niin se elämä meitä täällä vaan heittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.

Tiedoksesi vain, on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat myös tehneet todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä mutta eivät ole onnistuneet, miksi? No, kun ei ole ollut sitä....ONNEA! Sinulla on ollut onnea kun olet menestynyt. Toki en tietenkään vähättele työsi merkitystä siinä, mutta mukana on myös onnea. Se on aina mukana. Uskoo/myöntää sen tai ei. Niin se elämä meitä täällä vaan heittelee.

Onnella ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Lahjakkuus tulee geeneistä. Jos ei ole lahjoja, joutuu tekemään enemmän töitä.

90-luvulla hankin kesätyön päivässä. Aloitin puhelinluettelon keltaisilta sivuilta ja soitin aakkosjärjestyksessä firmoja läpi. N. 50 puhelua ja seuraavana päivänä töihin. Tuuria vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Mutta sattumaa on mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyvät. Vaikka vanhemmat plisivat kui ka aktiivisia toiminnassaan eivät voi itse määrätä milloin lapsi saa alkunsa. Voi olla, ettei lapsia edes heille synny.

Sillä syntyvällä lapsella, josta nyt tässä ketjussa puhutaan, ei ole itsellä osaa eikä arpaa niin vanhempiinsa, vanhempiensa toimiin tai syntymäänsä. Uusi ihminen tupsahtaa maailmaan noin 9 kk kuluttua ja alkaa elää elämäänsä, mihin on sitten sattunutkin syntymään.

Nostakoon kätensä ja ilmoittautukoon kuka täällä kirjoitteleva tai lukeva henkilö on itse omalla toiminnallaan tai määrätietoisuudellaan vaikuttanut omaan syntymäänsä.

Edelleenkään sattuma ei tarkoita tilannetta, johon ei ole voinut omalla tietoisella toiminnallaan vaikuttaa. Mieti nyt vaikka sitä kiveä. Yliopistolla tämä oli todennäköisyyslaskennan yksi esimerkki. Jos meillä on kivi x paikassa y, onko se sattumaa. Ei ole, vaan todennäköisyyteen pohjautuvaa. Jos paikalla on ollut vaikkapa kallio, johon sääolosuhteet ovat vaikuttaneet, kuinka pitkään auringon tai meriveden pitää vaikuttaa, että siitä kalliosta lähtee murenemaan kiviä irralleen. Se on todennäköistä, että niin käy. Kun se irronnut kivi lähtee vierimään, sen liikkeet eivät noudata sattumaa, vaan fysiikan lakeja. Tai jos omena on puussa kypsymässä, se todennäköisesti putoaa sieltä jossain vaiheessa alas kun kanta alkaa irrota. Omenan paino, maan vetovoima ja ulkoiset olosuhteet, kuten tuuli, aurinko tai sade vaikuttavat siihen, minä päivänä se omena putoaa. Eivät omenat putoa puusta sattumalta. Eikä se omena itse päätä pudota puusta.

Puhtaasti tekniseltä kannalta noin on. Mutta sinä et silti pysty ennustamaan tarkasti, miten vierimään lähtenyt kivi etenee tai milloin yksi tietty omena putoaa puusta. Voit laskea todennäköisyyksia erilaisille aikaväleille, mutta et voi ennustaa tarkkaa putoamishetkeä. Omena ei putoa puusta sattumalta, mutta et silti pysty laskemaan tarkkaa putoamishetkeä, koska et pysty etukäteen mittaamaan ja ennustamaan kaikkia putoamishetkeen vaikuttavia tekijöitä. Käytännössä omenan putoamishetkeä voi käsitellä tiettyä todennäköisyysjakaumaa noudattavana sattumana.

Nyt puhutaan ihmisistä. Suurten ihmisjoukkojen elämiä voi käsitellä tilastomatematiikalla. Yksittäisen ihmisen elämässäkin voidaan arvioida todennäköisyyksiä ja ennustaa tulevaisuutta, mutta tarkkaa yksityiskohtaista ennustetta ei voida tehdä. Muuttujia on liikaa ja siksi yksittäisen ihmisen elämässä ne tilastolliset todennäköisyydet näkyvät arkikielellä ilmaistuna sattumina tai tuurina. Omalla toiminnalla voi vaikuttaa todennäköisyyksiin, mutta ei siihen, miten yksittäiset tapahtumat etenevät. Hyvinkin todennäköinen vaihtoehto voi jäädä toteutumatta.

Kukaan ei pysty ennustamaan tarkasti, millainen koulumenestys lapsella on, millainen terveys hänellä on, mitä hän alkaa opiskella, millaisen puolison hän löytää, millaiset lapset hän saa ja millaista työtä hän tekee. Todennäköisyyksiä voidaan arvioida esimerkiksi vanhempien varallisuuden, koulutuksen, asuinpaikan, ammatin, yhteiskunnallisen aseman ja terveydentilan perusteella, mutta sen enempi ei ole mahdollista. Lapsen tulevaisuus ei riipu pelkästään lapsen ja hänen vanhempiensa ominaisuuksista, vaan myös siitä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu ja mitä muut ihmiset tekevät. Eikä tietenkään pidä unohtaa luonnonilmiöitä, kuten säätä ja ilmastoa, geologisia ilmiöitä ja jopa auringon hiukkaspurkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Niinpä, nainenhan ei tule raskaaksi yhtä helposti kaikkina aikoina.

Oli sattumaa, että isä ja äiti rakastelivat juuri silloin kun munasolu oli valmis hedelmöittymään. Ja siittiöt löysivät munasolun ja virkein tunkeutui sen sisään.

Ja vanhemmilla oli tilaisuus rakastella. Ja yhtäaikainen halukkuus. Monta sattumaa samanaikaisesti.

Tulihan se munasolu hedelmöitettyä siittiösolulla. Se oli niissä vallitsevissa tilanteissa todennäköinen vaihtoehto. Jos meillä on kaksi täsmälleen samanlaista tilannetta, jossa on läsnä täsmälleen samat olosuhteet, kuten ovulaation aika ja lämpötila, terveet sukusolut, toimiva kohtu ja ne sukusolut pääsevät kohtaamaan, voidaan laskea tilanteille todennäköisyys, kuinka todennäköisesti hedelmöitys tapahtuu. Se ei ole satunnaista, vaan todennäköisyyslaskentaa. Ihmisen biologia on rakentunut niin, että lisääntyminen voisi olla mahdollista tietyssä iässä.

En tiedä, voiko olla edes mahdollista päätyä rakastelemaan sattumalta. Tietysti silloin jos molemmat ovat koomassa tajuttomana ja heidän sukupuolielimensä alkaisivat toimia ilman kehon aktiivista toimintaa. Se voisi olla satunnaislisääntyminen, ehkä. Joulun aikaan kyllä on yksi esimerkki siitä, miten satunnaisuus voi käydä toteen vastoin kaikkia oletuksia ja se yksi esimerkki makaa yleensä joulukuvaelman seimessä. Tosin sitå on selitetty niin, ettei kyse ole lainkaan satunnaisuudesta vaan päin vastoin sellaisesta valinnasta, joka tieteilijästä tuntuu mahdottomalta.

Lisääpä kuitenkin laskelmiisi se, että on melkoista sattumaa, mikä siittiö hedelmöityksen lopulta tekee. Aika sattunnaista on myös se, mitkä geenit vanhemmilta ovat juuri niihin soluihin päätyneet, sillä sukusoluissa ei suinkaan ole vanhempien koko perimä vaan vain noin puolet siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Mutta sattumaa on mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyvät. Vaikka vanhemmat plisivat kui ka aktiivisia toiminnassaan eivät voi itse määrätä milloin lapsi saa alkunsa. Voi olla, ettei lapsia edes heille synny.

Sillä syntyvällä lapsella, josta nyt tässä ketjussa puhutaan, ei ole itsellä osaa eikä arpaa niin vanhempiinsa, vanhempiensa toimiin tai syntymäänsä. Uusi ihminen tupsahtaa maailmaan noin 9 kk kuluttua ja alkaa elää elämäänsä, mihin on sitten sattunutkin syntymään.

Nostakoon kätensä ja ilmoittautukoon kuka täällä kirjoitteleva tai lukeva henkilö on itse omalla toiminnallaan tai määrätietoisuudellaan vaikuttanut omaan syntymäänsä.

Se että mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyy vaikuttaa sattumalta vain ja ainoastaan sen takia, että kyseessä on hyvin monimutkainen prosessi. Nyt jo tiedetään, että siinäkin on tiettyjä lainalaisuuksia. Siis juurikin siinä, että mikä munasolu hedelmöittyy, ja mikä siittiö sen hedelmöittää. Sattumasta siinä ei ole kyse. Siis siinä kyseisessä tapahtumassa, joka on hedelmöittyminen. Siihen, että ollaan siinä pisteessä, että siimahäntä pyrkii palleroon sisälle, voi toki vaikuttaa monikin sattuma. Ja tietenkään, se syntyvä lapsi ei voi niihin olosuhteisiin vaikuttaa mitenkään.

Ja itseasiassa. Tietenkin olen vaikuttanut, koska olen lähtöisin juuri siitä siittiöstä, joka oli laadullisesti munasolulle kelpaavista ensimmäisenä paikalla. Se jos mikä, on ollut kova kisa, ainakin osallistujamäärän osalta. Ja kyseinen munasolu piti määrätietoisesti solukalvon suljettuna, kunnes paras kanditaatti uiskenteli paikalle. Toki en ollut vielä minä, vaan kaksi erillistä rakennuspalikkaa. Mielelläni otan kyllä itsellen osan kunniasta silti.

Lapsen kannalta se on vain ja ainoastaan sattumaa millaisen spermanomistajan kandidaatteja sinne munasolulle on pyrkimässä.

Itse olen syntynyt raiskauksen seurauksena, enkä kyllä mitenkään usko, että se kenen sukusolu hedelmöitti munasolun olisi ollut mitenkään tarkoituksellisen paras vaihtoehto. Yhtä hyvin olisin voinut syntyä kenen tahansa muun sukusolun hedelmöityksen seurauksena. Siksi en myöskään usko siihen, että se mistä ja miten raskaus alkaa, olisi lapsen kannalta mitään muuta kuin sattumaa ja tuuria suuntaan tai toiseen

Ja jos luet mitä kirjoitin, niin huomaat, että en missään kohtaan väittänytkään, etää se lapsen kannalta olisikaan mitään muuta. Siis lapsen kannalta. Siihen, että  mikä siittiö pääsee munasoluun, vaikuttaa kyllä ihan muuta asiat kuin sattuma. Siis niiden osalta mitkä ovat paikalla. Siihen johtavat tapahtumat voivat olla sattumaa. Kuten jo taisin aiemmin sanoakin. Olisi luultavasti viimeisen kappaleen loppuun pitänyt lisätä pari hymiötä, niin olisi auennut paremmin, että en kirjoittanut sitä osaa ihan täysin vakavalla mielellä. 

Sinä et vissiin lukenut edes sitä, että tässä keskustelussa on kyse nimenomaan siitä lapsen näkökulmasta sen suhteen, mihin olosuhteisiin se lapsi syntyy.

Keskustelun aihe taitaa kuitenkin olla: "Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?" Ei tarvi hermostua, jos joku on eri mieltä. ;)

Todennäköisyysjankutus on ihan turhaa varsinkin silloin kun asiat menee vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Ihmiset ei myöskään ole mitään todennököisyyksien toteumia vaan yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Mutta sattumaa on mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyvät. Vaikka vanhemmat plisivat kui ka aktiivisia toiminnassaan eivät voi itse määrätä milloin lapsi saa alkunsa. Voi olla, ettei lapsia edes heille synny.

Sillä syntyvällä lapsella, josta nyt tässä ketjussa puhutaan, ei ole itsellä osaa eikä arpaa niin vanhempiinsa, vanhempiensa toimiin tai syntymäänsä. Uusi ihminen tupsahtaa maailmaan noin 9 kk kuluttua ja alkaa elää elämäänsä, mihin on sitten sattunutkin syntymään.

Nostakoon kätensä ja ilmoittautukoon kuka täällä kirjoitteleva tai lukeva henkilö on itse omalla toiminnallaan tai määrätietoisuudellaan vaikuttanut omaan syntymäänsä.

Se että mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyy vaikuttaa sattumalta vain ja ainoastaan sen takia, että kyseessä on hyvin monimutkainen prosessi. Nyt jo tiedetään, että siinäkin on tiettyjä lainalaisuuksia. Siis juurikin siinä, että mikä munasolu hedelmöittyy, ja mikä siittiö sen hedelmöittää. Sattumasta siinä ei ole kyse. Siis siinä kyseisessä tapahtumassa, joka on hedelmöittyminen. Siihen, että ollaan siinä pisteessä, että siimahäntä pyrkii palleroon sisälle, voi toki vaikuttaa monikin sattuma. Ja tietenkään, se syntyvä lapsi ei voi niihin olosuhteisiin vaikuttaa mitenkään.

Ja itseasiassa. Tietenkin olen vaikuttanut, koska olen lähtöisin juuri siitä siittiöstä, joka oli laadullisesti munasolulle kelpaavista ensimmäisenä paikalla. Se jos mikä, on ollut kova kisa, ainakin osallistujamäärän osalta. Ja kyseinen munasolu piti määrätietoisesti solukalvon suljettuna, kunnes paras kanditaatti uiskenteli paikalle. Toki en ollut vielä minä, vaan kaksi erillistä rakennuspalikkaa. Mielelläni otan kyllä itsellen osan kunniasta silti.

Lapsen kannalta se on vain ja ainoastaan sattumaa millaisen spermanomistajan kandidaatteja sinne munasolulle on pyrkimässä.

Itse olen syntynyt raiskauksen seurauksena, enkä kyllä mitenkään usko, että se kenen sukusolu hedelmöitti munasolun olisi ollut mitenkään tarkoituksellisen paras vaihtoehto. Yhtä hyvin olisin voinut syntyä kenen tahansa muun sukusolun hedelmöityksen seurauksena. Siksi en myöskään usko siihen, että se mistä ja miten raskaus alkaa, olisi lapsen kannalta mitään muuta kuin sattumaa ja tuuria suuntaan tai toiseen

Ja jos luet mitä kirjoitin, niin huomaat, että en missään kohtaan väittänytkään, etää se lapsen kannalta olisikaan mitään muuta. Siis lapsen kannalta. Siihen, että  mikä siittiö pääsee munasoluun, vaikuttaa kyllä ihan muuta asiat kuin sattuma. Siis niiden osalta mitkä ovat paikalla. Siihen johtavat tapahtumat voivat olla sattumaa. Kuten jo taisin aiemmin sanoakin. Olisi luultavasti viimeisen kappaleen loppuun pitänyt lisätä pari hymiötä, niin olisi auennut paremmin, että en kirjoittanut sitä osaa ihan täysin vakavalla mielellä. 

Sinä et vissiin lukenut edes sitä, että tässä keskustelussa on kyse nimenomaan siitä lapsen näkökulmasta sen suhteen, mihin olosuhteisiin se lapsi syntyy.

Keskustelun aihe taitaa kuitenkin olla: "Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?" Ei tarvi hermostua, jos joku on eri mieltä. ;)

Jes, luit otsikon.

Mitäpä jos lukisit myös kommenteista aiheen, josta nyt on keskusteltu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

Jopa Wikipedia kertoo toisin. "Satunnaisprosessi on toistuva tapahtumasarja, jonka tulokset eivät seuraa kuvattavaa muotoa. Satunnaiset prosessit kuitenkin noudattavat tilastollista lakia." ja "Tämän vuoksi sattuma eroaa mielivaltaisesta: satunnaisuus tarkoittaa että tilastollinen laki on olemassa ja mielivaltaisella tarkoitetaan enemmänkin tilannetta, jossa tilastollista lakiakaan ei ole olemassa."

Sinä väität sattumiksi vain tuollaisia mielivaltaisia tapahtumia, vaikka sattumiksi sanotaan yleensä myös sellaisia tapahtumia, joille voidaan ennustaa todennäköisyys. Esimerkiksi nopan heiton tulos on satunnainen, vaikka periaatteessa nopan alkuasennosta, heiton synnyttämästä nopan liikkeestä, nopan ja pinnan välisen aineen (olkoon vaikka ilmaa) ominaisuuksista ja pinnan ominaisuuksista voidaan laskea, mikä on nopan heiton tulos. Käytännössä se ei onnistu, koska mitään noista ei voida mitata ja säädellä riittävällä tarkkuudella.

Toki testitilannetta voidaan säädellä sellaiseksi, että ennustaminen onnistuu. Voidaan vaikka pudottaa noppa sopivalta korkeudelta ilman minkäänlaisia kierteitä tyhjiössä pehmeälle hyvin tahmealle pinnalle. Käytännössä nopan heiton tulos on puhdas sattuma, koska sitä ei voida ennustaa.

"Puhtaasti tekniseltä kannalta noin on. Mutta sinä et silti pysty ennustamaan tarkasti, miten vierimään lähtenyt kivi etenee tai milloin yksi tietty omena putoaa puusta. Voit laskea todennäköisyyksia erilaisille aikaväleille, mutta et voi ennustaa tarkkaa putoamishetkeä. Omena ei putoa puusta sattumalta, mutta et silti pysty laskemaan tarkkaa putoamishetkeä, koska et pysty etukäteen mittaamaan ja ennustamaan kaikkia putoamishetkeen vaikuttavia tekijöitä."

Juuri tuon lopuksi toteat itsekin, että kyse ei ole sattumasta. Se vain vaikuttaa siltä. Jos kaikki vaikuttavat muuttujat ovat tiedossa, niin silloin voi laskea tasan tarkkaan, että miten se kivi etenee, tai milloin se omena putoaa. Sattuma on näissä täysin näennäistä. Sattuma on se, että ei voisi ennustaa minne kivi vierii edes silloin, kun kaikki muuttujat ovat tiedossa. Ja näinhän ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Geenit valikoituu sattumalta vanhempien tarjolla olevista geeneistä. Jos nyt siis todella ihan tarkemman selityksen tarvitset.

On siis täyttä arpapeliä, millaiset ominaisuudet lapselle hedelmöityksen yhteydessä määräytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Mutta sattumaa on mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyvät. Vaikka vanhemmat plisivat kui ka aktiivisia toiminnassaan eivät voi itse määrätä milloin lapsi saa alkunsa. Voi olla, ettei lapsia edes heille synny.

Sillä syntyvällä lapsella, josta nyt tässä ketjussa puhutaan, ei ole itsellä osaa eikä arpaa niin vanhempiinsa, vanhempiensa toimiin tai syntymäänsä. Uusi ihminen tupsahtaa maailmaan noin 9 kk kuluttua ja alkaa elää elämäänsä, mihin on sitten sattunutkin syntymään.

Nostakoon kätensä ja ilmoittautukoon kuka täällä kirjoitteleva tai lukeva henkilö on itse omalla toiminnallaan tai määrätietoisuudellaan vaikuttanut omaan syntymäänsä.

Se että mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyy vaikuttaa sattumalta vain ja ainoastaan sen takia, että kyseessä on hyvin monimutkainen prosessi. Nyt jo tiedetään, että siinäkin on tiettyjä lainalaisuuksia. Siis juurikin siinä, että mikä munasolu hedelmöittyy, ja mikä siittiö sen hedelmöittää. Sattumasta siinä ei ole kyse. Siis siinä kyseisessä tapahtumassa, joka on hedelmöittyminen. Siihen, että ollaan siinä pisteessä, että siimahäntä pyrkii palleroon sisälle, voi toki vaikuttaa monikin sattuma. Ja tietenkään, se syntyvä lapsi ei voi niihin olosuhteisiin vaikuttaa mitenkään.

Ja itseasiassa. Tietenkin olen vaikuttanut, koska olen lähtöisin juuri siitä siittiöstä, joka oli laadullisesti munasolulle kelpaavista ensimmäisenä paikalla. Se jos mikä, on ollut kova kisa, ainakin osallistujamäärän osalta. Ja kyseinen munasolu piti määrätietoisesti solukalvon suljettuna, kunnes paras kanditaatti uiskenteli paikalle. Toki en ollut vielä minä, vaan kaksi erillistä rakennuspalikkaa. Mielelläni otan kyllä itsellen osan kunniasta silti.

Lapsen kannalta se on vain ja ainoastaan sattumaa millaisen spermanomistajan kandidaatteja sinne munasolulle on pyrkimässä.

Itse olen syntynyt raiskauksen seurauksena, enkä kyllä mitenkään usko, että se kenen sukusolu hedelmöitti munasolun olisi ollut mitenkään tarkoituksellisen paras vaihtoehto. Yhtä hyvin olisin voinut syntyä kenen tahansa muun sukusolun hedelmöityksen seurauksena. Siksi en myöskään usko siihen, että se mistä ja miten raskaus alkaa, olisi lapsen kannalta mitään muuta kuin sattumaa ja tuuria suuntaan tai toiseen

Ja jos luet mitä kirjoitin, niin huomaat, että en missään kohtaan väittänytkään, etää se lapsen kannalta olisikaan mitään muuta. Siis lapsen kannalta. Siihen, että  mikä siittiö pääsee munasoluun, vaikuttaa kyllä ihan muuta asiat kuin sattuma. Siis niiden osalta mitkä ovat paikalla. Siihen johtavat tapahtumat voivat olla sattumaa. Kuten jo taisin aiemmin sanoakin. Olisi luultavasti viimeisen kappaleen loppuun pitänyt lisätä pari hymiötä, niin olisi auennut paremmin, että en kirjoittanut sitä osaa ihan täysin vakavalla mielellä. 

Sinä et vissiin lukenut edes sitä, että tässä keskustelussa on kyse nimenomaan siitä lapsen näkökulmasta sen suhteen, mihin olosuhteisiin se lapsi syntyy.

Keskustelun aihe taitaa kuitenkin olla: "Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?" Ei tarvi hermostua, jos joku on eri mieltä. ;)

Jes, luit otsikon.

Mitäpä jos lukisit myös kommenteista aiheen, josta nyt on keskusteltu?

Luin kyllä. Edelleen, ota rauhallisesti. Se että olette lähteneet keskustelemaan alkuperäisen aiheen vierestä, ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää alkaa keskustelemaan siitä. Käsittääkseni et millään tapaa omista tätä keskustelua. Korjaa toki, jos olen väärässä. Vai onko nyt niin, että kun keskustelu on karannut alkuperäisestä aiheesta, niin kaikkien pitää keskustella aiheesta jonka sinä haluat valita? Jos näin on, niin... no, ei kai mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?

Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.

On todennäköisempää, että ruskeasilmäisten vanhempien, ja isovanhempien, lapsesta tulee ruskeasilmäinen. Silti on täysin mahdollista, että vanhempien kaikista neljästä lapsista tulee sinisilmäisiä.

Siltikään kukaan näistä lapsista ei ole itse voinut vaikuttaa silmienväriinsä, vaan ne on valikoituneet lasten kannalta ihan sattumalta.

Kun ne silmien värit ei valikoidu sattumalta, ei lapsen eikä vanhempien eikä isovanhempien kannalta. Ikinä ei silmän väri ole sattumaa. Se määräytyy geeneissä.

Jos molemmilla vanhemmilla on ruskeat silmät, lapsen todennäköisyys saada siniset silmät on 6.25%. Jos niiden kummankin vanhemman molemmilla vanhemmilla on ollut ruskeat silmät, heilläkin on ollut vain 6.25% todennäköisyys saada siniset silmät. Voidaan todeta, että on erittäin pieni todennäköisyys saada siniset silmät, jos sekä molemmilla vanhemmilla että heidän vanhemmillaan on ruskeat silmät.

Totta kai ne määräytyy geenien perusteella. Mutta se on ihan täysin sattumaa ja nopan heittoa, että millaiset geenit se lapsi sattuu saamaan, eli millaiset ominaisuudet lapselle valikoituu.

Geenit valikoituu tasan niistä geeneistä mitä vanhemmilla on. Sattuma olisi sitä, että sille voi tulla mitkä geenit vain, vanhemmista riippumatta.

Myös geenien periytymisessä on sääntöjä. Jotkut geenit väistyy, jotkut hallitsee. Näistä säännöistä ei kaikkia vielä tunneta, joten voi vaikuttaa sattumanvaraiselta kaikki. Toki osa voi ollakin. Sekin vaikuttaa siihen, että tuntuu sattumanvaraiselta, kun vanhempien geenit eivät näy päällepäin aina. Tai esim. jokin sairautta aiheuttava geeni ei ole aiheuttanut vanhemmalle sairautta. Jos geenit selattaisiin läpi, niin sitten se olisi löytynyt.

Geenit valikoituu sattumalta vanhempien tarjolla olevista geeneistä. Jos nyt siis todella ihan tarkemman selityksen tarvitset.

On siis täyttä arpapeliä, millaiset ominaisuudet lapselle hedelmöityksen yhteydessä määräytyy.

Eikä ole. Osa geeneistä on sellaisia joiden periytyminen on varmaa. Tämä tiedetään. Jos etukäteen tiedetään vanhempien geenit tarkasti, on mahdollista tiedää joidenkin osalta, että periytyykö vai ei.