Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?
Kommentit (864)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttava väitti ihan tosissaan, että esimerkiksi tiettyyn perheeseen syntyminen voi olla valinta, mitä ei vaan syntymän jälkeen tiedä tehneensä.
Siksi ei nähnyt olevansa yhtään etuoikeutettu eläessään lapsuuden turvattua elämää hyvässä perheessä ja hyvällä alueella.
Ei kuitenkaan järki vissiin riittänyt ajattelemaan niin pitkälle, että olisi miettinyt vaikka tiettyihin maihin huonoihin oloihin tai insestivanhempien lapsiksi syntyneitä, että miksi nämä olisivat halunneet syntyä juuri niihin oloihin.
Yleensä näillä ei riitä järki näin pitkälle ajattelemiseen.
Jos ei ole sattumaa tai tuuria tms. ja voi aina itse valita niin miksiköhän joku matkusti lomalle maahan johon tuli tsunami?Tai miksi joku lähti Estonian vikalle matkalle tai työskenteli wtc 1 ja 2 torneissa 11.9.2001?
Tämä ON just näin!
Moni asia ON kiinni sattumasta.
mutta EI TÄYSIN. Ne omat valinnatkin vaikuttavat niihin.
Miksiköhän siis joku valitsi nuo edelläkerrotut tsunamin, Estonian ja wc-tornit tmd. . Miksiköhän ei peruuttanut matkaansa tai ollut menemättä töihin silloin.
Jos olisi voinut valita tai ollut tieto mitä tulee tapahtumaan.
Eihän kukaan lähtisi esimerkiksi aamulla töihin jos tietäisi joutuvansa matkalla johonkin auto-onnettomuuteen. Ja mitään onnettonmuutta ei tapahtuisi kun se autoilijakin olisi jäänyt kotiin jne.
Tai bussionnettomuudessa bussi olisi ollut tyhjä kun kukaan matkustaja ei olisi siihen astunut, toisaalta tietenkin myös sen kuljettaja, eli bussi olisi seissyt paikallaan tallissa.
Mutta ei, kuljettaja lähti töihin kuten muutkin nousivat bussiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuuri vaikuttaa siihenkin kuka joutuu kiusatuksi. Tai kuka sairastuu. Myös opiskelemaan tai töihin pääsy on monesti tuurista kiinni.
Tuurilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa tuleeko kiusatuksi. Kiusaaja valitsee kohteen. Kohteella voi olla jokin kiusaajaa silmiinpistävä asia, johon kiusaaja tarttuu.
Opiskelemaan pääsee siihen oppilaitokseen kun haluaa. Riittää että on valmistautunut, eli opiskellut, jotta saa riittävön hyvät arvosanat.
Töitäkin saa jos on osaava. Meillä on aina avoin paikka hyvälle tyypille, vaikka rekry ei muuten olisi auki.
Olet täysin väärässä. Moni lapsi ja nuori voi toisessa koulussa olla hyvin pidetty oppilas jolla seuraa. Sitten esim muuton myötä toisessa koulussa taas aivan yksin ja kiusattu. Näin on käynyt monelle. Silloin se porukka mikä sattuu luokalla olemaan määrittää sen kiusataanko vai ei. Kukaan ei voi sitä tietää kuka kiusatuksi joutuu. Toki jotkut luonteenpiirteet esim rohkeus tai ns vahva luonne voi auttaa siinä etteivät muut uskalla niin paljon kiusata. Tämä voi auttaa varsinkin jos kiusaajia ei ole montaa. Silti ketään ei saisi kiusata ja itselläkin vastaansanominen monesti pahensikin asiaa. Se myös vaikuttaa miten kiusaamisen kokemuksista selviää. Joku pääsee niistä paremmin yli ja toisen mieli sairastuu. Itse olen siinä välissä ja en varsinaisesti sairas, mutta en kuitenkaan voi kovin hyvin. Olen varuillani ja jännitän kaikkea.
Samoin jokainen ei kyllä todellakaan pääse opiskelemaan haluamaansa paikkaan. Johonkin voi päästä, mutta jos esim yliopisto kiinnostaa ja pääsee amikseen niin ei se ole sama asia. Itsekin olen hakenut monta kertaa ja en ole vieläkään päässyt. Kirjoitit, että riittää kun on hyvät arvosanat niin kouluun pääsee. Eipä se niin vain onnistu jos pitäisi olla huippu arvosanat. Niitä ei ole monellakaan.
Niitä hyviä tyyppejä on myös satoja, jotka töitä hakevat. Kaikille ei vaan niitä riitä. Ihan typerää väittää, että "teilläkin on aina paikka auki". Ei varmaan ole jos huomenna olisi 100 hyvää tyyppiä jonossa oven edessä tulossa töihin. Kyllä silloin vaan yksi valittaisiin, vaikka muut olisivat kuinka hyviä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Mutta sattumaa on mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyvät. Vaikka vanhemmat plisivat kui ka aktiivisia toiminnassaan eivät voi itse määrätä milloin lapsi saa alkunsa. Voi olla, ettei lapsia edes heille synny.
Sillä syntyvällä lapsella, josta nyt tässä ketjussa puhutaan, ei ole itsellä osaa eikä arpaa niin vanhempiinsa, vanhempiensa toimiin tai syntymäänsä. Uusi ihminen tupsahtaa maailmaan noin 9 kk kuluttua ja alkaa elää elämäänsä, mihin on sitten sattunutkin syntymään.
Nostakoon kätensä ja ilmoittautukoon kuka täällä kirjoitteleva tai lukeva henkilö on itse omalla toiminnallaan tai määrätietoisuudellaan vaikuttanut omaan syntymäänsä.
Edelleenkään sattuma ei tarkoita tilannetta, johon ei ole voinut omalla tietoisella toiminnallaan vaikuttaa. Mieti nyt vaikka sitä kiveä. Yliopistolla tämä oli todennäköisyyslaskennan yksi esimerkki. Jos meillä on kivi x paikassa y, onko se sattumaa. Ei ole, vaan todennäköisyyteen pohjautuvaa. Jos paikalla on ollut vaikkapa kallio, johon sääolosuhteet ovat vaikuttaneet, kuinka pitkään auringon tai meriveden pitää vaikuttaa, että siitä kalliosta lähtee murenemaan kiviä irralleen. Se on todennäköistä, että niin käy. Kun se irronnut kivi lähtee vierimään, sen liikkeet eivät noudata sattumaa, vaan fysiikan lakeja. Tai jos omena on puussa kypsymässä, se todennäköisesti putoaa sieltä jossain vaiheessa alas kun kanta alkaa irrota. Omenan paino, maan vetovoima ja ulkoiset olosuhteet, kuten tuuli, aurinko tai sade vaikuttavat siihen, minä päivänä se omena putoaa. Eivät omenat putoa puusta sattumalta. Eikä se omena itse päätä pudota puusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Niinpä, nainenhan ei tule raskaaksi yhtä helposti kaikkina aikoina.
Oli sattumaa, että isä ja äiti rakastelivat juuri silloin kun munasolu oli valmis hedelmöittymään. Ja siittiöt löysivät munasolun ja virkein tunkeutui sen sisään.
Ja vanhemmilla oli tilaisuus rakastella. Ja yhtäaikainen halukkuus. Monta sattumaa samanaikaisesti.
Onhan se hieno ja viihdyttävä pulju. Monasti ohikulkumatkalla siellä poiketaan emännän kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Niinpä, nainenhan ei tule raskaaksi yhtä helposti kaikkina aikoina.
Oli sattumaa, että isä ja äiti rakastelivat juuri silloin kun munasolu oli valmis hedelmöittymään. Ja siittiöt löysivät munasolun ja virkein tunkeutui sen sisään.
Ja vanhemmilla oli tilaisuus rakastella. Ja yhtäaikainen halukkuus. Monta sattumaa samanaikaisesti.
Tulihan se munasolu hedelmöitettyä siittiösolulla. Se oli niissä vallitsevissa tilanteissa todennäköinen vaihtoehto. Jos meillä on kaksi täsmälleen samanlaista tilannetta, jossa on läsnä täsmälleen samat olosuhteet, kuten ovulaation aika ja lämpötila, terveet sukusolut, toimiva kohtu ja ne sukusolut pääsevät kohtaamaan, voidaan laskea tilanteille todennäköisyys, kuinka todennäköisesti hedelmöitys tapahtuu. Se ei ole satunnaista, vaan todennäköisyyslaskentaa. Ihmisen biologia on rakentunut niin, että lisääntyminen voisi olla mahdollista tietyssä iässä.
En tiedä, voiko olla edes mahdollista päätyä rakastelemaan sattumalta. Tietysti silloin jos molemmat ovat koomassa tajuttomana ja heidän sukupuolielimensä alkaisivat toimia ilman kehon aktiivista toimintaa. Se voisi olla satunnaislisääntyminen, ehkä. Joulun aikaan kyllä on yksi esimerkki siitä, miten satunnaisuus voi käydä toteen vastoin kaikkia oletuksia ja se yksi esimerkki makaa yleensä joulukuvaelman seimessä. Tosin sitå on selitetty niin, ettei kyse ole lainkaan satunnaisuudesta vaan päin vastoin sellaisesta valinnasta, joka tieteilijästä tuntuu mahdottomalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Höpöhöpö.
Kukaan ei itse ennen syntymäänsä ole saanut mitenkään valita sitä, mihin olosuhteisiin syntyy.
Sattumaa on sellainen, mihin ei itse voi vaikuttaa. Siksi syntymäolosuhteet on sen lapsen puolesta vain ja ainoastaan sattumaa.
Vai millä tavoin esimerkiksi sinä olet valinnut tai vaikuttanut syntyväsi juuri donun vanhemmillesi ja juuri tiettyyn aikaan?
Suosittelen perehtymään tieteelliseen käsitykseen satunnaisuudesta. Sattuma ei ole sitä, ettei itse voi valita jotain. Sattuma tarkoittaa vapaasti suomennettuna tilannetta, jossa säännönmukaisuus puuttuu ja tapahtuma ei ole ennakoitavissa. Jos meillä on pidempi satunnaisprosessi, sen kulku ei noudata mitään kuvattavissa olevaa muotoa. Lisääntyminen on hyvä esimerkki siitä, että se perustuu todennäköisyyteen eikä sattumaan. Joku viisas on kuvannut sattumaa tilanteena, jossa epätodennäköisin asia tapahtuu.
Kai käsität, että se lapsi ei millään tavalla itse vaikuta niihin todennäköisyyksiin, että saa alkunsa? Ei se lapsi sitä lisääntymistä aiheuta tai valitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Höpöhöpö.
Kukaan ei itse ennen syntymäänsä ole saanut mitenkään valita sitä, mihin olosuhteisiin syntyy.
Sattumaa on sellainen, mihin ei itse voi vaikuttaa. Siksi syntymäolosuhteet on sen lapsen puolesta vain ja ainoastaan sattumaa.
Vai millä tavoin esimerkiksi sinä olet valinnut tai vaikuttanut syntyväsi juuri donun vanhemmillesi ja juuri tiettyyn aikaan?
Suosittelen perehtymään tieteelliseen käsitykseen satunnaisuudesta. Sattuma ei ole sitä, ettei itse voi valita jotain. Sattuma tarkoittaa vapaasti suomennettuna tilannetta, jossa säännönmukaisuus puuttuu ja tapahtuma ei ole ennakoitavissa. Jos meillä on pidempi satunnaisprosessi, sen kulku ei noudata mitään kuvattavissa olevaa muotoa. Lisääntyminen on hyvä esimerkki siitä, että se perustuu todennäköisyyteen eikä sattumaan. Joku viisas on kuvannut sattumaa tilanteena, jossa epätodennäköisin asia tapahtuu.
Kai käsität, että se lapsi ei millään tavalla itse vaikuta niihin todennäköisyyksiin, että saa alkunsa? Ei se lapsi sitä lisääntymistä aiheuta tai valitse.
Ei tietenkään lapsi valitse. Ei se siitä tilanteesta millään tavalla sattumaa tee, vaikka lapsi ei voi sitä valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.
Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Niinpä, nainenhan ei tule raskaaksi yhtä helposti kaikkina aikoina.
Oli sattumaa, että isä ja äiti rakastelivat juuri silloin kun munasolu oli valmis hedelmöittymään. Ja siittiöt löysivät munasolun ja virkein tunkeutui sen sisään.
Ja vanhemmilla oli tilaisuus rakastella. Ja yhtäaikainen halukkuus. Monta sattumaa samanaikaisesti.Tulihan se munasolu hedelmöitettyä siittiösolulla. Se oli niissä vallitsevissa tilanteissa todennäköinen vaihtoehto. Jos meillä on kaksi täsmälleen samanlaista tilannetta, jossa on läsnä täsmälleen samat olosuhteet, kuten ovulaation aika ja lämpötila, terveet sukusolut, toimiva kohtu ja ne sukusolut pääsevät kohtaamaan, voidaan laskea tilanteille todennäköisyys, kuinka todennäköisesti hedelmöitys tapahtuu. Se ei ole satunnaista, vaan todennäköisyyslaskentaa. Ihmisen biologia on rakentunut niin, että lisääntyminen voisi olla mahdollista tietyssä iässä.
En tiedä, voiko olla edes mahdollista päätyä rakastelemaan sattumalta. Tietysti silloin jos molemmat ovat koomassa tajuttomana ja heidän sukupuolielimensä alkaisivat toimia ilman kehon aktiivista toimintaa. Se voisi olla satunnaislisääntyminen, ehkä. Joulun aikaan kyllä on yksi esimerkki siitä, miten satunnaisuus voi käydä toteen vastoin kaikkia oletuksia ja se yksi esimerkki makaa yleensä joulukuvaelman seimessä. Tosin sitå on selitetty niin, ettei kyse ole lainkaan satunnaisuudesta vaan päin vastoin sellaisesta valinnasta, joka tieteilijästä tuntuu mahdottomalta.
Satunnaista kuitenkin on mitä ominaisuuksia lapsi vanhemmiltaan perii. Selität todennäköisyyksistä, muttet tätä ymmärrä. Nykyinen geeniteknologia mahdollistaisi kai jo jossain määrin poistamaan satunnaisuuden tästäkin, mutta sitä ei kuitenkaan vielä merkittävissä määrin käytetä.
Termejä en tunne, mutta puhutaanko ko. tapauksessa satunnaisuudesta suljetussa joukossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.
Eihän se lapsi siihen hedelmöittymiseen pääse itse vaikuttamaan. Jankkaat nyt tuota vanhempien näkökulmaa. Vanhempien osuus lisääntymisessä ei ehkä ole sattumaa, mutta lapsen kannalta se on uhan pelkkää sattumaa. Sattuma ja tuuri jatkuu myös hedelmöityksen jälkeen, kiinnittyykö koko systeemi ensinkään ja alkaako se kehittyä, sujuuko kaikki kehitysvaiheet normaalisti. Lapsella ei ole tässä mitään osuutta. Vai meinaatko, että esimerkiksi downit valitsi itse tai myötävaikutti itse siihen että syntyivät downeina?
Jos sinä et ymmärrä todennäköisyyttä tai mikä on sattuma, ei se tarkoita mielestäni sitä, että kenelläkään on velvollisuutta alkaa opettaa asiaa sinulle. Olen monta kertaa jo selittänyt, ettei lisääntyminen tai ihmisen olemassaolo ole sattumaa. Ei kiven olemassaolokaan ole sattumaa, eikä omenan putoaminen puusta. Asioilla on yleensä tietty todennäköisyys. Osaan asioista me voimme vaikuttaa, osaan emme. Sattuma on satunnainen odottamaton tapahtuma, jota ei voida ennustaa tai ennakoida. Se ei noudata tuntemaamme säännönmukaisuutta, joten sen varalle ei voida laskea todennäköisyyksiä, vaikka tiedettäisiin kaikki tapahtumaan vaikuttavat tekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuurissa on niin kallista ja suurimmaksi osaksi huonoa tavaraa ettei sinne enään kannata lähteä.siinä syy vähättelyyn :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Niinpä, nainenhan ei tule raskaaksi yhtä helposti kaikkina aikoina.
Oli sattumaa, että isä ja äiti rakastelivat juuri silloin kun munasolu oli valmis hedelmöittymään. Ja siittiöt löysivät munasolun ja virkein tunkeutui sen sisään.
Ja vanhemmilla oli tilaisuus rakastella. Ja yhtäaikainen halukkuus. Monta sattumaa samanaikaisesti.Tulihan se munasolu hedelmöitettyä siittiösolulla. Se oli niissä vallitsevissa tilanteissa todennäköinen vaihtoehto. Jos meillä on kaksi täsmälleen samanlaista tilannetta, jossa on läsnä täsmälleen samat olosuhteet, kuten ovulaation aika ja lämpötila, terveet sukusolut, toimiva kohtu ja ne sukusolut pääsevät kohtaamaan, voidaan laskea tilanteille todennäköisyys, kuinka todennäköisesti hedelmöitys tapahtuu. Se ei ole satunnaista, vaan todennäköisyyslaskentaa. Ihmisen biologia on rakentunut niin, että lisääntyminen voisi olla mahdollista tietyssä iässä.
En tiedä, voiko olla edes mahdollista päätyä rakastelemaan sattumalta. Tietysti silloin jos molemmat ovat koomassa tajuttomana ja heidän sukupuolielimensä alkaisivat toimia ilman kehon aktiivista toimintaa. Se voisi olla satunnaislisääntyminen, ehkä. Joulun aikaan kyllä on yksi esimerkki siitä, miten satunnaisuus voi käydä toteen vastoin kaikkia oletuksia ja se yksi esimerkki makaa yleensä joulukuvaelman seimessä. Tosin sitå on selitetty niin, ettei kyse ole lainkaan satunnaisuudesta vaan päin vastoin sellaisesta valinnasta, joka tieteilijästä tuntuu mahdottomalta.
Satunnaista kuitenkin on mitä ominaisuuksia lapsi vanhemmiltaan perii. Selität todennäköisyyksistä, muttet tätä ymmärrä. Nykyinen geeniteknologia mahdollistaisi kai jo jossain määrin poistamaan satunnaisuuden tästäkin, mutta sitä ei kuitenkaan vielä merkittävissä määrin käytetä.
Termejä en tunne, mutta puhutaanko ko. tapauksessa satunnaisuudesta suljetussa joukossa?
Vuonna 2021 tuli mullistava tutkimus, koska lituruohoja tutkittaessa todettiin, että mutaatiot ovat ei-satunnaisia. Ruohoyksilön dna:n sekvenssianalyysissä tuli esiin miljoona erilaista geenimutaatiota. Näitä tutkittaessa havaittiin yllättäen säännönmukaisuuksia. Tutkimus kumosi sen väitteen, johon tiedemaailma oli aiemmin uskonut, että dna:n mutaatiot olisivat satunnaisia. Miksi tuo havainto oli merkittävä, niin sillä voi olla merkitys viljelylle (tuottaa kestävämpiä kasveja) tai mahdollisesti syöpähoitoihin ja yleensäkin syövän etsimiseen tai geenimutaatioiden diagnosointiin. Satunnaisena pidetyt asiat eivät siten usein olekaan satunnaisia. Niiden logiikkaa ei vain vielä ole löydetty, jolloin ne määritellään satunnaisiksi.
Koska kaikesta geeniperimästä ei tiedetä tarpeeksi, jotkin ominaisuudet on ajateltu satunnaisina. Sen todennäköisyys tiedetään, millä todennäköisyydellä silmien väri periytyy, mutta esimerkiksi luonteenpiirteiden periytymisen logiikka on ymmärtääkseni paljon vaikeaselkoisempi ja tietysti vaikeampi tutkiakin, koska ei ole objektiivista asteikkoa mitata. Ympäristön merkitys, sosiaaliset suhteet, virikkeellisyys ja elämänkokemukset luullakseni muovaavat ihmisen persoonallisuutta. Jostain olen joskus lukenut, että vain reilut 80% luonteenpiirteistä voidaan selittää perimän vaikutuksella ja loput on ns. satunnaista eli sellaisten tekijöiden aiheuttamaa, joita ei vielä pystytä tarkoin määrittelemään. En ole itse aihealueen tutkija, joten en ala siihen ottamaan kantaa, vaikka luullakseni tiedänkin paljon satunnaisuudesta hiukan eri ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen erään tällaisen. Kokoomusnuori joka halusi ajaa kovasti tukia alas. Hänelle puhkesi skitsofrenia, ei kyennyt suorittamaan opintojaan loppuun ja nyt on ihan yhtälailla köyhä tuilla eläjä kuin me muutkin työkyvytön pohjasakka :D En voi sanoa, että säälisin kauheasti.
Tietty vähän ihmetyttää miten hän ei ole vieläkään parantanut itseään tahdonvoimalla ja kovalla työllä.
Koska he haluavat olla erityisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.
Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.
Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.
Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.
Niinpä, nainenhan ei tule raskaaksi yhtä helposti kaikkina aikoina.
Oli sattumaa, että isä ja äiti rakastelivat juuri silloin kun munasolu oli valmis hedelmöittymään. Ja siittiöt löysivät munasolun ja virkein tunkeutui sen sisään.
Ja vanhemmilla oli tilaisuus rakastella. Ja yhtäaikainen halukkuus. Monta sattumaa samanaikaisesti.Tulihan se munasolu hedelmöitettyä siittiösolulla. Se oli niissä vallitsevissa tilanteissa todennäköinen vaihtoehto. Jos meillä on kaksi täsmälleen samanlaista tilannetta, jossa on läsnä täsmälleen samat olosuhteet, kuten ovulaation aika ja lämpötila, terveet sukusolut, toimiva kohtu ja ne sukusolut pääsevät kohtaamaan, voidaan laskea tilanteille todennäköisyys, kuinka todennäköisesti hedelmöitys tapahtuu. Se ei ole satunnaista, vaan todennäköisyyslaskentaa. Ihmisen biologia on rakentunut niin, että lisääntyminen voisi olla mahdollista tietyssä iässä.
En tiedä, voiko olla edes mahdollista päätyä rakastelemaan sattumalta. Tietysti silloin jos molemmat ovat koomassa tajuttomana ja heidän sukupuolielimensä alkaisivat toimia ilman kehon aktiivista toimintaa. Se voisi olla satunnaislisääntyminen, ehkä. Joulun aikaan kyllä on yksi esimerkki siitä, miten satunnaisuus voi käydä toteen vastoin kaikkia oletuksia ja se yksi esimerkki makaa yleensä joulukuvaelman seimessä. Tosin sitå on selitetty niin, ettei kyse ole lainkaan satunnaisuudesta vaan päin vastoin sellaisesta valinnasta, joka tieteilijästä tuntuu mahdottomalta.
Itseasiassa lisääntymisessä on tosi harvoin noin otolliset olosuhteet. Jokaisesta lisääntymisyrityksestäkään ei tosiaan seuraa raskautta.
Ja edelleenkin, nyt puhutaan lapsen vaikutusmahdollisuuksista syntymäänsä. Ei vanhempien tekemisistä.
Ihan naurettavaa väittää että kukaan olisi valinnut vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuuri vaikuttaa siihenkin kuka joutuu kiusatuksi. Tai kuka sairastuu. Myös opiskelemaan tai töihin pääsy on monesti tuurista kiinni.
Tuurilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa tuleeko kiusatuksi. Kiusaaja valitsee kohteen. Kohteella voi olla jokin kiusaajaa silmiinpistävä asia, johon kiusaaja tarttuu.
Opiskelemaan pääsee siihen oppilaitokseen kun haluaa. Riittää että on valmistautunut, eli opiskellut, jotta saa riittävön hyvät arvosanat.
Töitäkin saa jos on osaava. Meillä on aina avoin paikka hyvälle tyypille, vaikka rekry ei muuten olisi auki.
Olet täysin väärässä. Moni lapsi ja nuori voi toisessa koulussa olla hyvin pidetty oppilas jolla seuraa. Sitten esim muuton myötä toisessa koulussa taas aivan yksin ja kiusattu. Näin on käynyt monelle. Silloin se porukka mikä sattuu luokalla olemaan määrittää sen kiusataanko vai ei. Kukaan ei voi sitä tietää kuka kiusatuksi joutuu. Toki jotkut luonteenpiirteet esim rohkeus tai ns vahva luonne voi auttaa siinä etteivät muut uskalla niin paljon kiusata. Tämä voi auttaa varsinkin jos kiusaajia ei ole montaa. Silti ketään ei saisi kiusata ja itselläkin vastaansanominen monesti pahensikin asiaa. Se myös vaikuttaa miten kiusaamisen kokemuksista selviää. Joku pääsee niistä paremmin yli ja toisen mieli sairastuu. Itse olen siinä välissä ja en varsinaisesti sairas, mutta en kuitenkaan voi kovin hyvin. Olen varuillani ja jännitän kaikkea.
Samoin jokainen ei kyllä todellakaan pääse opiskelemaan haluamaansa paikkaan. Johonkin voi päästä, mutta jos esim yliopisto kiinnostaa ja pääsee amikseen niin ei se ole sama asia. Itsekin olen hakenut monta kertaa ja en ole vieläkään päässyt. Kirjoitit, että riittää kun on hyvät arvosanat niin kouluun pääsee. Eipä se niin vain onnistu jos pitäisi olla huippu arvosanat. Niitä ei ole monellakaan.
Niitä hyviä tyyppejä on myös satoja, jotka töitä hakevat. Kaikille ei vaan niitä riitä. Ihan typerää väittää, että "teilläkin on aina paikka auki". Ei varmaan ole jos huomenna olisi 100 hyvää tyyppiä jonossa oven edessä tulossa töihin. Kyllä silloin vaan yksi valittaisiin, vaikka muut olisivat kuinka hyviä tahansa.
Entisenä kiusaajana valitsin kohteeksi uuden tyypin, joka tuli luokalle toisesta koulusta. Valintakysymys, ei sattumaa.
Huippuyliopistoon pääsee huippuarvosanoilla. Tyhmät / laiskat eivät pärjää, siinä ei ole kyse tuurista, vaikka kuinka itsellesi näin uskottelet.
Sataa hyvää tyyppiä ei ole tullut vastaan ja vaikka tulisikin, laitetaan ne tavalla tai toisella järjestykseen. Ei sitä työpaikkaa arvota hakijoiden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.
Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.
No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.
Mutta sattumaa on mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyvät. Vaikka vanhemmat plisivat kui ka aktiivisia toiminnassaan eivät voi itse määrätä milloin lapsi saa alkunsa. Voi olla, ettei lapsia edes heille synny.
Sillä syntyvällä lapsella, josta nyt tässä ketjussa puhutaan, ei ole itsellä osaa eikä arpaa niin vanhempiinsa, vanhempiensa toimiin tai syntymäänsä. Uusi ihminen tupsahtaa maailmaan noin 9 kk kuluttua ja alkaa elää elämäänsä, mihin on sitten sattunutkin syntymään.
Nostakoon kätensä ja ilmoittautukoon kuka täällä kirjoitteleva tai lukeva henkilö on itse omalla toiminnallaan tai määrätietoisuudellaan vaikuttanut omaan syntymäänsä.
Se että mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyy vaikuttaa sattumalta vain ja ainoastaan sen takia, että kyseessä on hyvin monimutkainen prosessi. Nyt jo tiedetään, että siinäkin on tiettyjä lainalaisuuksia. Siis juurikin siinä, että mikä munasolu hedelmöittyy, ja mikä siittiö sen hedelmöittää. Sattumasta siinä ei ole kyse. Siis siinä kyseisessä tapahtumassa, joka on hedelmöittyminen. Siihen, että ollaan siinä pisteessä, että siimahäntä pyrkii palleroon sisälle, voi toki vaikuttaa monikin sattuma. Ja tietenkään, se syntyvä lapsi ei voi niihin olosuhteisiin vaikuttaa mitenkään.
Ja itseasiassa. Tietenkin olen vaikuttanut, koska olen lähtöisin juuri siitä siittiöstä, joka oli laadullisesti munasolulle kelpaavista ensimmäisenä paikalla. Se jos mikä, on ollut kova kisa, ainakin osallistujamäärän osalta. Ja kyseinen munasolu piti määrätietoisesti solukalvon suljettuna, kunnes paras kanditaatti uiskenteli paikalle. Toki en ollut vielä minä, vaan kaksi erillistä rakennuspalikkaa. Mielelläni otan kyllä itsellen osan kunniasta silti.
Alue: Aihe vapaa
Todennäköisyydet tietysti vaikuttavat siihen, miten sattumat jakautuvat. Isossa ihmisjoukossa todennäköisyysjakaumat toteutuvat, mutta yksittäisen ihmisen kannalta sillä ei ole mitään väliä, onko onnekkaan tai epäonnisen tapahtuman todennäköisyys 99%, jos kohdalle osuu se 1% todennäköisyys.
Äärimmäisen pieni osa lentokoneiden matkustajista päätyy itsemurhaterroristien kaappaamaan koneeseen, mutta koneessa oleville ja heidän omaisilleen epätodennäköinen sattuma osui kohdalle.