Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

90% menestyksestä on synnynnäistä. Jos saa huonot geenit, niin ei ole mahdollisuuksia menestyä.

Sen sijaan olosuhteilla ei ole merkitystä. Hyvät geenit voittaa aina huonot olosuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnpaikan saaminen on tuuria. 

Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.

- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus

- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.

- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.

- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)

Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin. 

Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.

Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.

Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.

Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.

Vaikuttaako elämän merkityksen löytymiseen ja sisäiseen rauhaan sitten tuuri vai omat valinnat? 

En ole sama, mutta miten tuohon tuuri vaikuttaa? Siis jos ajattelee, uskooko joku johonkin asiaan tai yliluonnolliseen tai henkeen tai mihin tahansa, niin enemmän kai se on kiinni siitä, päättääkö uskoa. Ja onko se edes mahdollista, onko aivot sellaiset, että ne siihen taipuvat. Se ei ole tuuria, mihin perheeseen ihminen syntyy tai millaiset geenit hän saa. Joku voi olla levoton, rauhaton etsijä koko ikänsä, koska hänellä on sellaiset ominaisuudet, että sisäinen rauha jää saavuttamatta. Tulee mieleen eräs edesmennyt mäkikotka, joka oli paljon julkisuudessa.

Siis millä lailla ei ole tuuria se, että mihin tai minkälaiseen perheeseen syntyy?

Kuka on päässyt valitsemaan itse että mihin syntyy?

Entä mitä ne on tehneet sen eteen, että on saaneet syntyä juuri siihen perheeseen?

En ole sama, mutta ihminen syntyy isän siittiösolusta ja äidin munasolusta. Ei se mitään tuuria ole, mistä solusta saa alkunsa. Ei tietenkään voi valita mihin perheeseen syntyy. Valinnan ovat tietoisesti tai tiedostamattaan tehneet äiti ja isä.

Eli tuuria, muiden ihmisten toimien ja sattuman summaa, mihin ei itse ole voinut vaikuttaa.

Lisääntymisellä ei ole mitään tekemistå tuurin kanssa. Se perustuu todennäköisyyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnpaikan saaminen on tuuria. 

Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.

- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus

- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.

- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.

- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)

Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin. 

Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.

Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.

Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.

Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.

Vaikuttaako elämän merkityksen löytymiseen ja sisäiseen rauhaan sitten tuuri vai omat valinnat? 

En ole sama, mutta miten tuohon tuuri vaikuttaa? Siis jos ajattelee, uskooko joku johonkin asiaan tai yliluonnolliseen tai henkeen tai mihin tahansa, niin enemmän kai se on kiinni siitä, päättääkö uskoa. Ja onko se edes mahdollista, onko aivot sellaiset, että ne siihen taipuvat. Se ei ole tuuria, mihin perheeseen ihminen syntyy tai millaiset geenit hän saa. Joku voi olla levoton, rauhaton etsijä koko ikänsä, koska hänellä on sellaiset ominaisuudet, että sisäinen rauha jää saavuttamatta. Tulee mieleen eräs edesmennyt mäkikotka, joka oli paljon julkisuudessa.

Siis millä lailla ei ole tuuria se, että mihin tai minkälaiseen perheeseen syntyy?

Kuka on päässyt valitsemaan itse että mihin syntyy?

Entä mitä ne on tehneet sen eteen, että on saaneet syntyä juuri siihen perheeseen?

En ole sama, mutta ihminen syntyy isän siittiösolusta ja äidin munasolusta. Ei se mitään tuuria ole, mistä solusta saa alkunsa. Ei tietenkään voi valita mihin perheeseen syntyy. Valinnan ovat tietoisesti tai tiedostamattaan tehneet äiti ja isä.

Eli tuuria, muiden ihmisten toimien ja sattuman summaa, mihin ei itse ole voinut vaikuttaa.

Lisääntymisellä ei ole mitään tekemistå tuurin kanssa. Se perustuu todennäköisyyksiin.

Ei se munasolu-siittiö siitä lisääntymisestä päätä.

Vai meinaatko, että siimahännät käy touhutipoissa huutelemassa että eeei, ei tuon kanssa, eikä tuon, eikä tuon, eikä tuon, tuo voi olla ok, ei tuon.... tai munasolut valitsee että kuka irtoaa missäkin kierrossa ja kenen siittiöitä pääsee sisään?

Myöskään hedelmöittynyt munasolu ei itse pääse valitsemaan sitä mihin olosuhteisiin mahdollisesti syntyy.

Kukaan ei ole itse valinnut vanhempiaan tai olosuhteita mihin syntyy. Ne on tulleet ihan sattuman ja tuurin kautta, ei omilla valinnoilla eikä ansioilla.

Se joka kokee hyviin oloihin syntymisensä olevan jotenkin omaa ansiotaan, on jotenkin ajatuksistaan puutteellinen.

Vierailija kirjoitti:

90% menestyksestä on synnynnäistä. Jos saa huonot geenit, niin ei ole mahdollisuuksia menestyä.

Sen sijaan olosuhteilla ei ole merkitystä. Hyvät geenit voittaa aina huonot olosuhteet.

Yläkerran naapuri on geeniensä takia tirkistelijä 9 euron päiväpalkalla, ei vaan osaa muuta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on monesti ollut tilanteita, että on ollut jokin rahakriisi ja hetkellisesti joutunut miettimään, että mitäs nyt. Niihin tilanteisiin on melkein aina tupsahtanut joku onnellinen sattuma. Kerran sain työpaikan juuri sopivasti, mies saa yhtäkkiä jonkun bonukden töistä, kerran tuli jopa isompi uhkapelivoitto. Viimeksi miehelle tuli pitkä työmatka, josta saa hyvät kilometrikorvaukset ja päivärahat, sitä 500 euroa tässä odotellessa. Tunnustan syntyneeni onnellisten tähtien alla.

Itselläni on myös välillä jotain samanlaisia "onnenpotkuja", eli jos jossain tulee hieman "takkiin" niin aika usein sitten sattuu jotain yllättävää positiivistakin. Laitan sen kuitenkin enemmän oman tulkinnan piikkiin, kuin oikeasti hyväksi onneksi.

Onnekas olen ollut sillä, että olen pysynyt terveenä, eikä minulle ole elämään osunut tuhoavia ihmissuhteita. Ja kyllähän sitä työpaikankin suhteen on käynyt hyvä onni, mutta toisaalta, on osaamistani toistaiseksi arvostettu myös aiemmissa työpaikoissa, joten kai siinä "jossain toisessakin" työpaikassa olisin voinut menestyä yhtä hyvin.

Esim vakava sairaus on sattumaa ja se, että työkyky säilyy eläkeikään saakka on täysin sattumaa. Samoin se, että syntyy perheeseen, joka on varakas ja saa perinnön.

Kyllä, olen kateellinen. Vakavasti onnettomuudessa ( rattijuoppo ajoi päälle) loukkaantunut köyhä 40 -vuotias.

Sen jälkeen miehen työnantaja konkurssiin ja koti meni.

Kateellinen huonon tuurin kanssa kirjoitti:

Esim vakava sairaus on sattumaa ja se, että työkyky säilyy eläkeikään saakka on täysin sattumaa. Samoin se, että syntyy perheeseen, joka on varakas ja saa perinnön.

Kyllä, olen kateellinen. Vakavasti onnettomuudessa ( rattijuoppo ajoi päälle) loukkaantunut köyhä 40 -vuotias.

Sen jälkeen miehen työnantaja konkurssiin ja koti meni.

Ei aina. Onks sattumaa, että tupakoija sairastuu keuhkosyöpää todennäköisemmin kuin ei-tupakoija?

Vierailija kirjoitti:

90% menestyksestä on synnynnäistä. Jos saa huonot geenit, niin ei ole mahdollisuuksia menestyä.

Sen sijaan olosuhteilla ei ole merkitystä. Hyvät geenit voittaa aina huonot olosuhteet.

Vanhempani ovat alkkisluuseita ja elämä viimeisinä vuosinaan sen mukaistq. Minä maksan veroja 6.5k€/kk ja elämäni ei ole yltäkylläistä mutta suht mukavaa kuitenkin.

Ei tarinnut silloin varhaisteininä paljoa miettiä mikä on ns oikea tapa elää, kun vertasi kotonaan olevaa ilmapiiriä/elintasoa ja kaverilla, jossa oli alkoton meininki. Todnäk kannan itsekin samaa alkkisluuserigeeniä, mutta tuo "kateus" kaveria kohtaan on ohjannut vaffasti kauemmas vanhempieni esimerkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella mielenkiintoinen keskustelu! Herättää paljon ajatuksia.

Mutta en lähtisi vertaamaan tuuria ja omaa ansiota vastakkaisina tekijöinä, joista vain toinen toteutuu. Tai että tuuri olisi aina joku ihmeellinen ansaitsematon onnenpotku. Tuuri voi olla myös yksi toteutunut skenaario erilaisista sattumanvaraisista vaihtoehdoista, joka sattui toteutumaan sillä kertaa. Joka tapauksessa joku skenaario toteutuu. Enkä usko että kenelläkään on siinä mielessä huonoa tuuria syntyjään, että jotenkin maagisesti huono tuuri kasautuisi juuri hänelle. Sen sijaan huonoa tuuria on syntyä huonoihin oloihin, jolloin eri skenaarioiden todennäköisyydet lähtökohtaisesti muuttuvat. Eli jos vaikka olet syntynyt köyhään perheeseen, sen odotusarvo että rikastut on lähtökohtaisesti tilastollisesti pienempi kuin jollain joka on syntynyt rikkaaseen perheeseen. Koska odotusarvo on huonompi, joudut KESKIMÄÄRÄISESTI tekemään huomattavasti enemmän töitä. Voi sinullekin silti osua vaikka lottopotti, mutta se on epätodennäköistä. Todennäköisesti joudut ponnistelemaan enemmän kuin rikkaampaan perheeseen syntynyt.

Työnhaussa on totta kai kysymys aina myös tuurista. Oikeastaan ihan aina, voihan sattua vaikka että siihen täydelliseen työpaikkaan johon olet täydellinen hakija, hakeekin joku maailmankuulu alallaan joka olisi saanut paikan pelkällä puhelinsoitolla. Mutta totta kai mitä useampaa työpaikkaa haet, sitä todennäköisempää on että lopulta tulet palkatuksi! Vaikka työpaikat arvottaisiin arpakoneella ja todennäköisyys tulla palkatuksi olisi 5%, tarpeeksi montaa työpaikkaa haettuasi olisi yli 50% todennäköisyys että olisit saanut paikan. Olenkin itse sitä mieltä että nykyinen työpaikkani on seurausta ahkerasta yrittämisestä ja että olen kohdannut huonoa tuuriakin. Olen hakenut nykyistä vähän houkuttelevampiin paikkoihin useita kertoja ja todella monta kertaa päässyt esim noin 50 hakijan joukosta top kakkoseen tai top kolmoseen. Tiedän olleeni todella hyvä kandidaatti kyseisiin hommiin, enkä vieläkään tiedä miksen lopulta tullut palkatuksi, kun kaikki meni muuten niin putkeen. Koen että myös huonoa tuuria, että sattui itseäni vielä paremmat hakijat (ja kerran ilmeisesti suhteilla yksi pääsi ohitseni vaikka olin pätevämpi). Tarpeeksi monta kertaa haettuani se tuuri lopulta osui kohdalle enkä jäänytkään toiseksi parhaaksi. Mutta jos en olisi sinnikkäästi jatkanut tuota prosessia mikä tuntui vievän kaiken energiani, niin olisin edelleen vanhassa työpaikassani missä en olisi ikinä näinkään pitkälle päässyt. Tarvitaan siis aina jonkinlaista tuuria tai onnea, mutta omilla teoilla on iso merkitys. Jos taas mennään tarpeeksi kauas asiassa, niin olisihan minulle voinut tulla vaikka kuolettava syöpä kesken hakuprosessin ja silloin työpaikkaan ei olisi omat teot enää auttaneet. Mutta en mielestäni voi silti ajatella että työpaikan saaminen oli pelkästä tuurista kiinni, kun en saanut syöpää.

Sehän tässä keskustelussa on erikoista, että osa yrittää inttää, että tuurilla ei ole mitään osuutta menestyksessä. "Omat ansiot"-puolueessa vedotaan jatkuvasti siihen, että kyllä jokainen menestyy, jos vain haluaa ja yrittää ahkerasti. Sama sakki väittää, että tuuriin vetoavat vain epäonnistujat. Jos noin olisi, maailmassa olisi pelkästään ihmisiä, joiden elämä on juuri sellaista kuin he itse haluavat. On unelmatyö hyvällä palkalla. Omistuksessa on täydellinen asunto täydellisellä paikalla. Puolisokin täydellinen ja lapsia on juuri toivottu määrä ja he ovat syntyneet juuri juuri silloin, kun on haluttu. Lapset ovat juuri niin täydellisiä kuin heidän haluaisi olevan.

Kummallista kyllä maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka haluavat asua slummissa, sairastaa vakavia sairauksia, olla köyhiä ja työttömiä. Osa ilmeisesti oikeasti haluaa asua sotatoimialueella, mutta pakkohan se on uskoa, että osa ihmisistä haluaa elää noin, koska kaikki on vain omasta halusta ja ahkeruudesta kiinni. No, ei ole ja mitä nopeammin sen ymmärtää, sitä parempi sekä itselle että ympäristölle.

Tämän keskustelun "tuuri-puolueessa" ei juuri kukaan yritä väittää, että vain onni ratkaisisi. Useimmat sanovat, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa ja parantaa paljonkin hyvän onnen todennäköisyyttä, mutta pelkkä oma toiminta ei välttämättä riitä, jos lähtökohdat ovat huonot tai kohdalle osuu peräkkäisiä epäonnisia tapahtumia. Hyvät lähtökohdat elämälleen saanut ihminen ei putoa muutaman vastoinkäymisen takia pohjalle, mutta huonoista lähtökohdista elämänsä aloittaneelle jo yksi epäonninen tapahtuma voi romahduttamaan elämän.

Tätä on myös tutkittu miten vaikuttaa tulevatko ne vastoinkäymiset siihen tahtiin, että välillä jää aikaa toipumiseen ja saa asiat kuntoon edes jossain määrin. Ja se juuri, mikä on ihmisen lähtökohta ja tukiverkostot vastoinkäymisen sattuessa.

Jos on suhteellisen hyväkuntoinen ihminen, hyvät tukiverkostot ja tulee vastoinkäymnen nro yksi, niin melko varmaan hän saa elämänsä kuntoon nopeastikin.

Jos tämän henkilön seuraava vastoinkäyminen on vasta jonkun ajan päästä, niin hänellä on ehkä taas voimia sen selättämiseen, jne.

Mutta jos henkilö 2 ei ole kovin hyväkuntoinen jostain syystä ja verkostot ovat huonot niin sen, sanotaan nyt, että ensimmäisen vastoinkäymisen tultua, hänellä on huonommat keinot ja voimat siitä selvitä. Ja kestää potempään. Usein on juuri niin, että vastoläymiset kasaantuvat, juuri ehkä edellämainityista syistä.

Jos melko nopeasti tulee taas jokin muu tai tähän entiseen liittyvä vastoinkäyminen ja vanhastakin on toipuminen ja selviytyminen kesken niin tilanne on hänellä ihan eri kuin henkilö ykkösellä. Jis bielä jatketaan, että näiden kahden edellisen ollessa vielkesken edes joltain osalta ja tulee lisää, niin vyyhti on valmis.

Aina heikommat eväät on selvittää elämänsä kuntoon.

On myös tullut ehkä jotain lisärasitteita: masennus, rahahuolet, luottotiedot menneet, ihmissuhteet usein näissä tilanteissa menevät huonmmaksi, ero, asunnon menetys jne.

Ei ole ihan sama asia, vaikka ehkä vastoinkäymiset olisivat samoja tai samantyyppisiä.

Niitä ei voi verrata yksi yhteen. Kun minäkun siitä selvisin niin kyllä muidenkin pitäisi selvitä. Se toinen on vaan huonompi, laiskempi, tyhmempi, välinpitämättömämpi jne.

Ei, vaan toisilla on parempi tuuri selvitä kun elämäntilanne on lähtökohtaisesti parempi.

Eräs tuttava väitti ihan tosissaan, että esimerkiksi tiettyyn perheeseen syntyminen voi olla valinta, mitä ei vaan syntymän jälkeen tiedä tehneensä.

Siksi ei nähnyt olevansa yhtään etuoikeutettu eläessään lapsuuden turvattua elämää hyvässä perheessä ja hyvällä alueella.

Ei kuitenkaan järki vissiin riittänyt ajattelemaan niin pitkälle, että olisi miettinyt vaikka tiettyihin maihin huonoihin oloihin tai insestivanhempien lapsiksi syntyneitä, että miksi nämä olisivat halunneet syntyä juuri niihin oloihin.

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen huonon tuurin kanssa kirjoitti:

Esim vakava sairaus on sattumaa ja se, että työkyky säilyy eläkeikään saakka on täysin sattumaa. Samoin se, että syntyy perheeseen, joka on varakas ja saa perinnön.

Kyllä, olen kateellinen. Vakavasti onnettomuudessa ( rattijuoppo ajoi päälle) loukkaantunut köyhä 40 -vuotias.

Sen jälkeen miehen työnantaja konkurssiin ja koti meni.

Ei aina. Onks sattumaa, että tupakoija sairastuu keuhkosyöpää todennäköisemmin kuin ei-tupakoija?

Onko sattumaa, että ei-tupakoija sairastuu keuhkosyöpään?

Tai todella terveellisesti elävä ihminen sairastuu mihin tahansa?

Elämässä tapahtuu ennalta arvaamattomia asioita vaikka kuinka yrittäisi hallita omaa elämäänsä.

Siitä ei säästy yleensä kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90% menestyksestä on synnynnäistä. Jos saa huonot geenit, niin ei ole mahdollisuuksia menestyä.

Sen sijaan olosuhteilla ei ole merkitystä. Hyvät geenit voittaa aina huonot olosuhteet.

Vanhempani ovat alkkisluuseita ja elämä viimeisinä vuosinaan sen mukaistq. Minä maksan veroja 6.5k€/kk ja elämäni ei ole yltäkylläistä mutta suht mukavaa kuitenkin.

Ei tarinnut silloin varhaisteininä paljoa miettiä mikä on ns oikea tapa elää, kun vertasi kotonaan olevaa ilmapiiriä/elintasoa ja kaverilla, jossa oli alkoton meininki. Todnäk kannan itsekin samaa alkkisluuserigeeniä, mutta tuo "kateus" kaveria kohtaan on ohjannut vaffasti kauemmas vanhempieni esimerkistä.

Minun näkökulmastani sinä voisit elää yltäkylläistä elämää yli 7k nettopalkallasi.

Minä elän mukavasti vaikka maksan veroja vain reilu pari tonnia kuussa.

Ihmiset joilla on elämässä tuuri käynyt vähättelevät sitä tuuria kun kuvittelee olevansa jotenkin parempi ja kaikki onni johtuu taidoista vaikka sillä ei totuuten kanssa ole mitään tekemistä

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava väitti ihan tosissaan, että esimerkiksi tiettyyn perheeseen syntyminen voi olla valinta, mitä ei vaan syntymän jälkeen tiedä tehneensä.

Siksi ei nähnyt olevansa yhtään etuoikeutettu eläessään lapsuuden turvattua elämää hyvässä perheessä ja hyvällä alueella.

Ei kuitenkaan järki vissiin riittänyt ajattelemaan niin pitkälle, että olisi miettinyt vaikka tiettyihin maihin huonoihin oloihin tai insestivanhempien lapsiksi syntyneitä, että miksi nämä olisivat halunneet syntyä juuri niihin oloihin.

Yleensä näillä ei riitä järki näin pitkälle ajattelemiseen.

Jos ei ole sattumaa tai tuuria tms. ja voi aina itse valita niin miksiköhän joku matkusti lomalle maahan johon tuli tsunami?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava väitti ihan tosissaan, että esimerkiksi tiettyyn perheeseen syntyminen voi olla valinta, mitä ei vaan syntymän jälkeen tiedä tehneensä.

Siksi ei nähnyt olevansa yhtään etuoikeutettu eläessään lapsuuden turvattua elämää hyvässä perheessä ja hyvällä alueella.

Ei kuitenkaan järki vissiin riittänyt ajattelemaan niin pitkälle, että olisi miettinyt vaikka tiettyihin maihin huonoihin oloihin tai insestivanhempien lapsiksi syntyneitä, että miksi nämä olisivat halunneet syntyä juuri niihin oloihin.

Yleensä näillä ei riitä järki näin pitkälle ajattelemiseen.

Jos ei ole sattumaa tai tuuria tms. ja voi aina itse valita niin miksiköhän joku matkusti lomalle maahan johon tuli tsunami?

Tai miksi joku lähti Estonian vikalle matkalle tai työskenteli wtc 1 ja 2 torneissa 11.9.2001?

MIKÄÄN ei ole TÄYSIN sattumasta kiinni.

En vähättele. Tuuria on tasan kahdenlaista. Huonoo ja helvetin huonoo.

Koska Tuuri on niin kaukana Helsingistä, jossa asun. 

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että elämässään menestyneet korostavat oman toiminnan merkitystä ja epäonnistuneet korostavat tuurin vaikutusta?

Helpompi syyttää tuuria kuin omaa saamattomuuttaan.

Pitkäaikainen menestyminen kun ei ole tuurista kiinni