Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että elämässään menestyneet korostavat oman toiminnan merkitystä ja epäonnistuneet korostavat tuurin vaikutusta?

Helpompi syyttää tuuria kuin omaa saamattomuuttaan.

Pitkäaikainen menestyminen kun ei ole tuurista kiinni

En käsitä miten nämä "oma menestyminen ei ole tuurista kiinni, se on täysin omaa ansiota" -ihmiset ovat noin tyhmiä ja ovat omien sanojensa mukaan jopa menestyneet elämässä.

No sitä paremmin tulee todistetuksi, että tyhmemmätkin ihmiset menestyvät, koska heillä on ollut tuuria ja hyvää onhea mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnpaikan saaminen on tuuria. 

Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.

- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus

- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.

- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.

- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)

Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin. 

Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.

Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.

Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.

Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.

Vaikuttaako elämän merkityksen löytymiseen ja sisäiseen rauhaan sitten tuuri vai omat valinnat? 

En ole sama, mutta miten tuohon tuuri vaikuttaa? Siis jos ajattelee, uskooko joku johonkin asiaan tai yliluonnolliseen tai henkeen tai mihin tahansa, niin enemmän kai se on kiinni siitä, päättääkö uskoa. Ja onko se edes mahdollista, onko aivot sellaiset, että ne siihen taipuvat. Se ei ole tuuria, mihin perheeseen ihminen syntyy tai millaiset geenit hän saa. Joku voi olla levoton, rauhaton etsijä koko ikänsä, koska hänellä on sellaiset ominaisuudet, että sisäinen rauha jää saavuttamatta. Tulee mieleen eräs edesmennyt mäkikotka, joka oli paljon julkisuudessa.

Siis millä lailla ei ole tuuria se, että mihin tai minkälaiseen perheeseen syntyy?

Kuka on päässyt valitsemaan itse että mihin syntyy?

Entä mitä ne on tehneet sen eteen, että on saaneet syntyä juuri siihen perheeseen?

En ole sama, mutta ihminen syntyy isän siittiösolusta ja äidin munasolusta. Ei se mitään tuuria ole, mistä solusta saa alkunsa. Ei tietenkään voi valita mihin perheeseen syntyy. Valinnan ovat tietoisesti tai tiedostamattaan tehneet äiti ja isä.

Eli tuuria, muiden ihmisten toimien ja sattuman summaa, mihin ei itse ole voinut vaikuttaa.

Lisääntymisellä ei ole mitään tekemistå tuurin kanssa. Se perustuu todennäköisyyksiin.

Kolikonheitossa, arpakuutioissa ja ruletissa on myös kyse todennäköisyyksistä. Niitä kutsutaan onnenpeleiksi. Miten tuuri ei ole lisääntymisessä mukana? Ei sisarussarjan kaikki sisarukset peri samoja ominaisuuksia, vaikka joitain ominaisuuksia pystytään vähän ennustamaan ja toisia sulkemaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava väitti ihan tosissaan, että esimerkiksi tiettyyn perheeseen syntyminen voi olla valinta, mitä ei vaan syntymän jälkeen tiedä tehneensä.

Siksi ei nähnyt olevansa yhtään etuoikeutettu eläessään lapsuuden turvattua elämää hyvässä perheessä ja hyvällä alueella.

Ei kuitenkaan järki vissiin riittänyt ajattelemaan niin pitkälle, että olisi miettinyt vaikka tiettyihin maihin huonoihin oloihin tai insestivanhempien lapsiksi syntyneitä, että miksi nämä olisivat halunneet syntyä juuri niihin oloihin.

Yleensä näillä ei riitä järki näin pitkälle ajattelemiseen.

Jos ei ole sattumaa tai tuuria tms. ja voi aina itse valita niin miksiköhän joku matkusti lomalle maahan johon tuli tsunami?

Tai miksi joku lähti Estonian vikalle matkalle tai työskenteli wtc 1 ja 2 torneissa 11.9.2001?

Tämä ON just näin!

Moni asia ON kiinni sattumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnpaikan saaminen on tuuria. 

Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.

- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus

- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.

- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.

- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)

Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin. 

Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.

Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.

Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.

Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.

Vaikuttaako elämän merkityksen löytymiseen ja sisäiseen rauhaan sitten tuuri vai omat valinnat? 

En ole sama, mutta miten tuohon tuuri vaikuttaa? Siis jos ajattelee, uskooko joku johonkin asiaan tai yliluonnolliseen tai henkeen tai mihin tahansa, niin enemmän kai se on kiinni siitä, päättääkö uskoa. Ja onko se edes mahdollista, onko aivot sellaiset, että ne siihen taipuvat. Se ei ole tuuria, mihin perheeseen ihminen syntyy tai millaiset geenit hän saa. Joku voi olla levoton, rauhaton etsijä koko ikänsä, koska hänellä on sellaiset ominaisuudet, että sisäinen rauha jää saavuttamatta. Tulee mieleen eräs edesmennyt mäkikotka, joka oli paljon julkisuudessa.

Siis millä lailla ei ole tuuria se, että mihin tai minkälaiseen perheeseen syntyy?

Kuka on päässyt valitsemaan itse että mihin syntyy?

Entä mitä ne on tehneet sen eteen, että on saaneet syntyä juuri siihen perheeseen?

En ole sama, mutta ihminen syntyy isän siittiösolusta ja äidin munasolusta. Ei se mitään tuuria ole, mistä solusta saa alkunsa. Ei tietenkään voi valita mihin perheeseen syntyy. Valinnan ovat tietoisesti tai tiedostamattaan tehneet äiti ja isä.

Eli tuuria, muiden ihmisten toimien ja sattuman summaa, mihin ei itse ole voinut vaikuttaa.

Lisääntymisellä ei ole mitään tekemistå tuurin kanssa. Se perustuu todennäköisyyksiin.

Ei se munasolu-siittiö siitä lisääntymisestä päätä.

Vai meinaatko, että siimahännät käy touhutipoissa huutelemassa että eeei, ei tuon kanssa, eikä tuon, eikä tuon, eikä tuon, tuo voi olla ok, ei tuon.... tai munasolut valitsee että kuka irtoaa missäkin kierrossa ja kenen siittiöitä pääsee sisään?

Myöskään hedelmöittynyt munasolu ei itse pääse valitsemaan sitä mihin olosuhteisiin mahdollisesti syntyy.

En jaksa vääntää. Jos tilastotiede ja todennäköisyyslaskenta on täysin uusi asia, ei tämä palsta liene oikea paikka opettaa tieteen perusasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava väitti ihan tosissaan, että esimerkiksi tiettyyn perheeseen syntyminen voi olla valinta, mitä ei vaan syntymän jälkeen tiedä tehneensä.

Siksi ei nähnyt olevansa yhtään etuoikeutettu eläessään lapsuuden turvattua elämää hyvässä perheessä ja hyvällä alueella.

Ei kuitenkaan järki vissiin riittänyt ajattelemaan niin pitkälle, että olisi miettinyt vaikka tiettyihin maihin huonoihin oloihin tai insestivanhempien lapsiksi syntyneitä, että miksi nämä olisivat halunneet syntyä juuri niihin oloihin.

Yleensä näillä ei riitä järki näin pitkälle ajattelemiseen.

Jos ei ole sattumaa tai tuuria tms. ja voi aina itse valita niin miksiköhän joku matkusti lomalle maahan johon tuli tsunami?

Tai miksi joku lähti Estonian vikalle matkalle tai työskenteli wtc 1 ja 2 torneissa 11.9.2001?

Tämä ON just näin!

Moni asia ON kiinni sattumasta.

mutta EI TÄYSIN. Ne omat valinnatkin vaikuttavat niihin.

Te ketkä miellätte omaksi ansioksenne että synnyitte hyvään perheeseen, mitä teitte?

Kurottelitte isänne munannupista sopivia ehdokkaita ja lirvhditte vasta sopivaan? Saitteko kenties valita että Ranskaan vai Ruandaan? Suomeen vai Sudaniin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnpaikan saaminen on tuuria. 

Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.

- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus

- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.

- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.

- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)

Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin. 

Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.

Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.

Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.

Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.

Vaikuttaako elämän merkityksen löytymiseen ja sisäiseen rauhaan sitten tuuri vai omat valinnat? 

En ole sama, mutta miten tuohon tuuri vaikuttaa? Siis jos ajattelee, uskooko joku johonkin asiaan tai yliluonnolliseen tai henkeen tai mihin tahansa, niin enemmän kai se on kiinni siitä, päättääkö uskoa. Ja onko se edes mahdollista, onko aivot sellaiset, että ne siihen taipuvat. Se ei ole tuuria, mihin perheeseen ihminen syntyy tai millaiset geenit hän saa. Joku voi olla levoton, rauhaton etsijä koko ikänsä, koska hänellä on sellaiset ominaisuudet, että sisäinen rauha jää saavuttamatta. Tulee mieleen eräs edesmennyt mäkikotka, joka oli paljon julkisuudessa.

Siis millä lailla ei ole tuuria se, että mihin tai minkälaiseen perheeseen syntyy?

Kuka on päässyt valitsemaan itse että mihin syntyy?

Entä mitä ne on tehneet sen eteen, että on saaneet syntyä juuri siihen perheeseen?

En ole sama, mutta ihminen syntyy isän siittiösolusta ja äidin munasolusta. Ei se mitään tuuria ole, mistä solusta saa alkunsa. Ei tietenkään voi valita mihin perheeseen syntyy. Valinnan ovat tietoisesti tai tiedostamattaan tehneet äiti ja isä.

Eli tuuria, muiden ihmisten toimien ja sattuman summaa, mihin ei itse ole voinut vaikuttaa.

Lisääntymisellä ei ole mitään tekemistå tuurin kanssa. Se perustuu todennäköisyyksiin.

Ei se munasolu-siittiö siitä lisääntymisestä päätä.

Vai meinaatko, että siimahännät käy touhutipoissa huutelemassa että eeei, ei tuon kanssa, eikä tuon, eikä tuon, eikä tuon, tuo voi olla ok, ei tuon.... tai munasolut valitsee että kuka irtoaa missäkin kierrossa ja kenen siittiöitä pääsee sisään?

Myöskään hedelmöittynyt munasolu ei itse pääse valitsemaan sitä mihin olosuhteisiin mahdollisesti syntyy.

En jaksa vääntää. Jos tilastotiede ja todennäköisyyslaskenta on täysin uusi asia, ei tämä palsta liene oikea paikka opettaa tieteen perusasioita.

Laskeeko ne siittiöt, munasolut vai hedelmöittyneet munasolut, alkiot vai vasta sikiöt niitä todennäköisyyksiä ja tutkii tilastoja?

Vai miten se syntyvä lapsi syntyy muulla kuin tuurilla tai sattumalla juuri siihen kyseiseen perheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnpaikan saaminen on tuuria. 

Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.

- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus

- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.

- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.

- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)

Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin. 

Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.

Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.

Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.

Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.

Vaikuttaako elämän merkityksen löytymiseen ja sisäiseen rauhaan sitten tuuri vai omat valinnat? 

En ole sama, mutta miten tuohon tuuri vaikuttaa? Siis jos ajattelee, uskooko joku johonkin asiaan tai yliluonnolliseen tai henkeen tai mihin tahansa, niin enemmän kai se on kiinni siitä, päättääkö uskoa. Ja onko se edes mahdollista, onko aivot sellaiset, että ne siihen taipuvat. Se ei ole tuuria, mihin perheeseen ihminen syntyy tai millaiset geenit hän saa. Joku voi olla levoton, rauhaton etsijä koko ikänsä, koska hänellä on sellaiset ominaisuudet, että sisäinen rauha jää saavuttamatta. Tulee mieleen eräs edesmennyt mäkikotka, joka oli paljon julkisuudessa.

Siis millä lailla ei ole tuuria se, että mihin tai minkälaiseen perheeseen syntyy?

Kuka on päässyt valitsemaan itse että mihin syntyy?

Entä mitä ne on tehneet sen eteen, että on saaneet syntyä juuri siihen perheeseen?

En ole sama, mutta ihminen syntyy isän siittiösolusta ja äidin munasolusta. Ei se mitään tuuria ole, mistä solusta saa alkunsa. Ei tietenkään voi valita mihin perheeseen syntyy. Valinnan ovat tietoisesti tai tiedostamattaan tehneet äiti ja isä.

Eli tuuria, muiden ihmisten toimien ja sattuman summaa, mihin ei itse ole voinut vaikuttaa.

Lisääntymisellä ei ole mitään tekemistå tuurin kanssa. Se perustuu todennäköisyyksiin.

Ei se munasolu-siittiö siitä lisääntymisestä päätä.

Vai meinaatko, että siimahännät käy touhutipoissa huutelemassa että eeei, ei tuon kanssa, eikä tuon, eikä tuon, eikä tuon, tuo voi olla ok, ei tuon.... tai munasolut valitsee että kuka irtoaa missäkin kierrossa ja kenen siittiöitä pääsee sisään?

Myöskään hedelmöittynyt munasolu ei itse pääse valitsemaan sitä mihin olosuhteisiin mahdollisesti syntyy.

En jaksa vääntää. Jos tilastotiede ja todennäköisyyslaskenta on täysin uusi asia, ei tämä palsta liene oikea paikka opettaa tieteen perusasioita.

Laskeeko ne siittiöt, munasolut vai hedelmöittyneet munasolut, alkiot vai vasta sikiöt niitä todennäköisyyksiä ja tutkii tilastoja?

Vai miten se syntyvä lapsi syntyy muulla kuin tuurilla tai sattumalla juuri siihen kyseiseen perheeseen?

Ei se lapsi voi syntyä missään muualla, koska se on vallitsevien tekijöiden yhteissumma. Jos lapsi on jonkin toisen siittiön ja jonkin toisen munasolun yhteenliittymä, ei se ole sama lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Höpöhöpö.

Kukaan ei itse ennen syntymäänsä ole saanut mitenkään valita sitä, mihin olosuhteisiin syntyy.

Sattumaa on sellainen, mihin ei itse voi vaikuttaa. Siksi syntymäolosuhteet on sen lapsen puolesta vain ja ainoastaan sattumaa.

Vai millä tavoin esimerkiksi sinä olet valinnut tai vaikuttanut syntyväsi juuri donun vanhemmillesi ja juuri tiettyyn aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen huonon tuurin kanssa kirjoitti:

Esim vakava sairaus on sattumaa ja se, että työkyky säilyy eläkeikään saakka on täysin sattumaa. Samoin se, että syntyy perheeseen, joka on varakas ja saa perinnön.

Kyllä, olen kateellinen. Vakavasti onnettomuudessa ( rattijuoppo ajoi päälle) loukkaantunut köyhä 40 -vuotias.

Sen jälkeen miehen työnantaja konkurssiin ja koti meni.

Ei aina. Onks sattumaa, että tupakoija sairastuu keuhkosyöpää todennäköisemmin kuin ei-tupakoija?

Tietysti todennäköisyyksiin voi vaikuttaa omalla toiminnalla, mutta on paljon tilanteita, joissa omalla toiminnalla ei ole mitään merkitystä tai parasta toimintatapaa ei voi valita, koska käytössä ei ole tarvittavaa tietoa. Ajatellaanpa vaikkapa niitä onnettomia, jotka olivat 11.9.2001 tietyissä lentokoneissa tai WTC-tornien ylimmissä kerroksissa. Mitä he olisivat voineet tehdä toisin? Tuskinpa kukaan heistä tiesi lentokoneeseen astuessaan menevänsä koneeseen, jonka kaappaa terroristi. Ja tuskinpa WTC-torneissakaan kukaan tiesi menevänsä paikkaan, johon tehdään terroristi-isku.

Keuhkosyövän todennäköisyyttä voi pienentää olemalla tupakoimatta, mutta ei sekään riskiä poista. Tiedän itsekin yhden tapauksen, jossa keuhkosyöpä tappoi melko nuoren ihmisen, joka ei ollut koskaan tupakoinut ja eli kaikinpuolin terveellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnpaikan saaminen on tuuria. 

Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.

- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus

- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.

- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.

- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)

Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin. 

Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.

Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.

Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.

Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.

Vaikuttaako elämän merkityksen löytymiseen ja sisäiseen rauhaan sitten tuuri vai omat valinnat? 

En ole sama, mutta miten tuohon tuuri vaikuttaa? Siis jos ajattelee, uskooko joku johonkin asiaan tai yliluonnolliseen tai henkeen tai mihin tahansa, niin enemmän kai se on kiinni siitä, päättääkö uskoa. Ja onko se edes mahdollista, onko aivot sellaiset, että ne siihen taipuvat. Se ei ole tuuria, mihin perheeseen ihminen syntyy tai millaiset geenit hän saa. Joku voi olla levoton, rauhaton etsijä koko ikänsä, koska hänellä on sellaiset ominaisuudet, että sisäinen rauha jää saavuttamatta. Tulee mieleen eräs edesmennyt mäkikotka, joka oli paljon julkisuudessa.

Siis millä lailla ei ole tuuria se, että mihin tai minkälaiseen perheeseen syntyy?

Kuka on päässyt valitsemaan itse että mihin syntyy?

Entä mitä ne on tehneet sen eteen, että on saaneet syntyä juuri siihen perheeseen?

En ole sama, mutta ihminen syntyy isän siittiösolusta ja äidin munasolusta. Ei se mitään tuuria ole, mistä solusta saa alkunsa. Ei tietenkään voi valita mihin perheeseen syntyy. Valinnan ovat tietoisesti tai tiedostamattaan tehneet äiti ja isä.

Eli tuuria, muiden ihmisten toimien ja sattuman summaa, mihin ei itse ole voinut vaikuttaa.

Lisääntymisellä ei ole mitään tekemistå tuurin kanssa. Se perustuu todennäköisyyksiin.

Ei se munasolu-siittiö siitä lisääntymisestä päätä.

Vai meinaatko, että siimahännät käy touhutipoissa huutelemassa että eeei, ei tuon kanssa, eikä tuon, eikä tuon, eikä tuon, tuo voi olla ok, ei tuon.... tai munasolut valitsee että kuka irtoaa missäkin kierrossa ja kenen siittiöitä pääsee sisään?

Myöskään hedelmöittynyt munasolu ei itse pääse valitsemaan sitä mihin olosuhteisiin mahdollisesti syntyy.

En jaksa vääntää. Jos tilastotiede ja todennäköisyyslaskenta on täysin uusi asia, ei tämä palsta liene oikea paikka opettaa tieteen perusasioita.

Laskeeko ne siittiöt, munasolut vai hedelmöittyneet munasolut, alkiot vai vasta sikiöt niitä todennäköisyyksiä ja tutkii tilastoja?

Vai miten se syntyvä lapsi syntyy muulla kuin tuurilla tai sattumalla juuri siihen kyseiseen perheeseen?

Ei se lapsi voi syntyä missään muualla, koska se on vallitsevien tekijöiden yhteissumma. Jos lapsi on jonkin toisen siittiön ja jonkin toisen munasolun yhteenliittymä, ei se ole sama lapsi.

Mutta miten se lapsi on juuri siihen päätynyt? Tai se siittiö ja se munasolu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Höpöhöpö.

Kukaan ei itse ennen syntymäänsä ole saanut mitenkään valita sitä, mihin olosuhteisiin syntyy.

Sattumaa on sellainen, mihin ei itse voi vaikuttaa. Siksi syntymäolosuhteet on sen lapsen puolesta vain ja ainoastaan sattumaa.

Vai millä tavoin esimerkiksi sinä olet valinnut tai vaikuttanut syntyväsi juuri donun vanhemmillesi ja juuri tiettyyn aikaan?

Suosittelen perehtymään tieteelliseen käsitykseen satunnaisuudesta. Sattuma ei ole sitä, ettei itse voi valita jotain. Sattuma tarkoittaa vapaasti suomennettuna tilannetta, jossa säännönmukaisuus puuttuu ja tapahtuma ei ole ennakoitavissa. Jos meillä on pidempi satunnaisprosessi, sen kulku ei noudata mitään kuvattavissa olevaa muotoa. Lisääntyminen on hyvä esimerkki siitä, että se perustuu todennäköisyyteen eikä sattumaan. Joku viisas on kuvannut sattumaa tilanteena, jossa epätodennäköisin asia tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava väitti ihan tosissaan, että esimerkiksi tiettyyn perheeseen syntyminen voi olla valinta, mitä ei vaan syntymän jälkeen tiedä tehneensä.

Siksi ei nähnyt olevansa yhtään etuoikeutettu eläessään lapsuuden turvattua elämää hyvässä perheessä ja hyvällä alueella.

Ei kuitenkaan järki vissiin riittänyt ajattelemaan niin pitkälle, että olisi miettinyt vaikka tiettyihin maihin huonoihin oloihin tai insestivanhempien lapsiksi syntyneitä, että miksi nämä olisivat halunneet syntyä juuri niihin oloihin.

Yleensä näillä ei riitä järki näin pitkälle ajattelemiseen.

Jos ei ole sattumaa tai tuuria tms. ja voi aina itse valita niin miksiköhän joku matkusti lomalle maahan johon tuli tsunami?

Toki tsunamin iskiessä osa ihmisistä pystyi vaikuttamaan lopputulokseen (eli parantamaan mahdollisuuksia pysyä hengissä). Osalle tilanne tuli niin yllätyksenä, että mitään ei ollut tehtävissä. Esimerkiksi niillä ihmisillä, jotka olivat rannalla ja huomasivat, että vesi laskee nopeasti, oli mahdollisuus hoksata, että kyseessä voi olla tsunami, jos ilmiö oli tuttu. Silloin olisi ehkä ollut vielä aikaa lähteä pakoon kohti korkeampaa maastoa. Luultavasti suurin osa turisteista ei ollut silloin kuullutkaan mistään tsunameista tai ei osannut yhdistää nopeaa merenpinnan laskua siihen. Suurimmalla osalla kuolleista ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Ei kaikki raskaudet ala siten että aktiivisesti hankitaan lapsia.

Ja nimenomaan se on vanhempien toimintaa, ei minun. Lapsen osalta siis on ihan silkkaa sattumaa, tuuria, epäonnea jne., että mihin, milloin ja kenelle sattuu syntymään.

Onpa nurinkurinen ajatus. Koska hän on se siittiö ja munasolu, jolle kehittyy tietoisuus, ei se mikään sattuma ole. Yleensäkin sattuma: onko sattumaa missä jokin kivi on, onko sattumaa, milloin aurinko paistaa, onko sattumaa, että elämä on syntynyt maapallolla. Se perustuu todennäköisyyteen, kuinka todennäköistä tietty reaktio on. Esimerkiksi elämän syntyminen vaatii monen monta tekijää oikein: oikean ajankohdan, oikeat olosuhteet, oikeat tekijät, oikean reaktion prosessissa. Se ei ole sattumaa.

Sehän nimenomaan oli ihan silkkaa sattumaa, että sattui olemaan otolliset olosuhteet ja kaikki sattui tapahtumaan oikeaan aikaan.

Hedelmöittyminen ei perustu sattumaan. Jos meillä on terve siittiö, terve munasolu ja ovulaatio sekä toimiva kohtu, on todennäköistä, että elämä voi alkaa tietyllä prosenttitodennäköisyydellä, jos näiden toimintakykyisten sukusolujen kohtaaminen tapahtuu oikealla hetkellä ja optimaalisessa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsuus määrittää ihmisen elämää hyvin paljon ja pitkälle. Millaisille vanhemmille ja millaisiin oloihin synnyt.

Itse synnyin biologisille vanhemmille joista toinen on kunnollinen ja toinen myöhemmin perhesurmaaja. Se joka ajattelee minun syntyneen muun kuin sattuman, tuurin tai epäonnen seurauksena sen kyseisen ihmisen biologiseksi lapseksi, on mielenvikainen.

No se nyt ei ole yhtään sattumaa.. Kyllä se on ollut vanhempien omaa aktiivisen toiminnan lopputulos.

Mutta sattumaa on mikä siittiö ja munasolu hedelmöittyvät. Vaikka vanhemmat plisivat kui ka aktiivisia toiminnassaan eivät voi itse määrätä milloin lapsi saa alkunsa. Voi olla, ettei lapsia edes heille synny.

Sillä syntyvällä lapsella, josta nyt tässä ketjussa puhutaan, ei ole itsellä osaa eikä arpaa niin vanhempiinsa, vanhempiensa toimiin tai syntymäänsä. Uusi ihminen tupsahtaa maailmaan noin 9 kk kuluttua ja alkaa elää elämäänsä, mihin on sitten sattunutkin syntymään.

Nostakoon kätensä ja ilmoittautukoon kuka täällä kirjoitteleva tai lukeva henkilö on itse omalla toiminnallaan tai määrätietoisuudellaan vaikuttanut omaan syntymäänsä.