Ryhtyisitkö suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on useampi avioliitto ja ero jo takana?
Minä en ryhtyisi. Ei se varmaan kaikkiin päde, mutta pidän tuollaisia ihmisiä epävakaina niin etten halua sotkeentua. Voivat olla ihan mukaviakin ihmisiä, mutta puolisoksi en ottaisi enkä rakastuisi, koska en halua satuttaa itseäni.
Keski-iässä alkaa olla näitä, jotka lähtevät liitosta ja seuraa sarja suhteita, joista yksikään ei kestä. Kun ikää alkaa olla 40-50+ niin näkee mitkä ovat ihmisen todelliset omat kyvyt olla suhteessa. Ja sitä huonompi kuva syntyy, mitä kovempi on into syyttää erosta aina vain puolisoa.
Kommentit (226)
Riippuu tapauksesta, jos toinen puoli on ollut vaikka narsisti, niin tilanteessa riippuen toinen uskaltaa lähteä vasta vuosi kymmenien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mies, jolla takana kaksi liittoa ja lapsia kahden naisen kanssa. Jotenkin pelotti alussa. Nyt kymmenessä vuodessa olen huomannut, että mies on täysi timantti. Vieläkin ihmettelen, miksi tällaisella joustavalla miehellä on kaksi eksää.
Poikkeus vahvistaa säännön.
Eikä vahvista, vaan kumoaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Tää aihe triggeröi monia, koska monilla on ollu aika paljon noita suhteita nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tapauksesta, jos toinen puoli on ollut vaikka narsisti, niin tilanteessa riippuen toinen uskaltaa lähteä vasta vuosi kymmenien jälkeen.
Sittenhän niitä suhteita ei kerry kovin paljon, mutta voi olla että seuraavakin puoliso on narsisti, jos ei mitenkään käsittele omia asioitaan. Aika vaikea on muuttaa omaa kiintymyssuhdemallia jopa silloinkin, jos käy terapiassa.
Ei se ihan niin mustavalkoista ole, että myöskään pitkissä suhteissa olevat aina olisivat vakaita, koska ne kaikista sairaalloisemmat suhteetkin voivat kestää pitkään.
Aloituksessa tarkoitan vain sitä, että monet suhteet ja sekava rakkauselämä ovat ainakin itselleni varoitusmerkki. En tunne ketään sellaista ihmistä, jolla ei olisi jotain ongelmaa silloin kun lapsia ja suhteita on kertynyt iso liuta. Mukavia ja hyviä ihmisiä voivat kyllä muuten olla.
En ryhtyisi. Tunnen naisia joiden pitää aina olla rakastuneina eli sitä rakkauden ensi huumaa pitää olla jatkuvasti. Silloin mies vaihtuu melkoisen tiuhaan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi avioliitto takana ok, kaksi soittaa jo kelloja.
Ei kahta ilman kolmatta.
Näin se monesti menee ja näkyy myös jo ainakin yli viisikymppisten elämässä. Ja kertovathan tilastotkin, että mitä useampi avioliitto ja suhde on takana, sitä herkemmin erotaan.
Sellainen on taas ihan ymmärrettävää, että erotaan nuoruuden pitkästä liitosta keski-iässä, koska toisella on voinut kehittyä elämän myötä isoja ongelmia (alkoholismi tulee ekana mieleen) tai on tajuttu, ettei ole mitään yhteistä. Se toinen liitto voi tällöin olla elämän suuri rakkaus, joka kestää kuolemaan asti. Näitä olen nähnyt useamman.
Ei kahta ilman kolmatta eroa. Näitä olen nähnyt myös, ei se toinen liitto mikään auvon lähde ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi avioliitto takana ok, kaksi soittaa jo kelloja.
Ei kahta ilman kolmatta.
Näin se monesti menee ja näkyy myös jo ainakin yli viisikymppisten elämässä. Ja kertovathan tilastotkin, että mitä useampi avioliitto ja suhde on takana, sitä herkemmin erotaan.
Sellainen on taas ihan ymmärrettävää, että erotaan nuoruuden pitkästä liitosta keski-iässä, koska toisella on voinut kehittyä elämän myötä isoja ongelmia (alkoholismi tulee ekana mieleen) tai on tajuttu, ettei ole mitään yhteistä. Se toinen liitto voi tällöin olla elämän suuri rakkaus, joka kestää kuolemaan asti. Näitä olen nähnyt useamman.
Minäkin toivoin, että se toinen avioliitto olisi vihdoin elämän suuri rakkaus, mutta ikävä kyllä astuin siinä suoraan narsistin ansaan ja sain elämäni kivuliaimmn opetuksen. Se suhde oli kuin maanpäällinen helvetti. Onneksi kuitenkin jo takana päin, mutta siksi kaksi avioliittoa takana.
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi. Tunnen naisia joiden pitää aina olla rakastuneina eli sitä rakkauden ensi huumaa pitää olla jatkuvasti. Silloin mies vaihtuu melkoisen tiuhaan tahtiin.
Sama periaate. Näiden tulisesti rakastavien naisten kanssa käy aina niin, että ensi huuman jälkeen kaikki alkaa mennä pieleen.
Sopii seksiin, mutta ei suhteeseen.
Mun ystävällä takana kaksi avioliittoa. Häpeää asiaa. Ei muita vakavia parisuhteita.
Totesin hänelle, että monella on ollut useita seurustelusuhteita ja vaikka avoliittojakin. Mun ystävä sentään halusi sitoutua virallisesti. Jos olisi ollut avoliitossa, ei olisi yhtäkään avioeroa. Ja sekö olisi sitten hyväksyttävämpää? Itse arvostan valmiutta sitoutua avioliittoon ja ottaa virallisesti vastuu kumppaniin liittyen.
Itse en alkaisi suhteeseen itseni kanssa, takana 2 eroa, kolmas liitto menossa.
Se vaan kun vielä 80-luvulla oli tapana aloittaa vakava parisuhde parikymppisenä, puolisoita ehtii matkan varrella olla useampi, mitä jos elää kuten 80-luvulla syntyneet ja alkaa etsiä "perheen perustamis kaveria" vasta 40-vuotiaana. Tosin jos tapaisin 45v miehenn, jolla ei olisi yhtään vakavaa parisuhdetta koettuna, olisin enemmän huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mä kävin kesällä treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa, joka kertoi minulle, että hän on elämänsä aikana muuttanut 20 kertaa. Lisäksi hän oli aivan äimän käkenä, kun minä kerroin, etten ole kiinnostunut avoliittoon muuttamisesta, vaan minulle riittää, että tavataan vaikka viikonloppuisin ja joskus arkena. Tähän hän sanoi, että hänen mielestään parisuhteeseen kuuluu se, että asutaan yhdessä.
Eli minulle tuli sellainen fiilis, että hänellä on siksi noin paljon muuttoja, koska hän on aina parin kuukauden tapailun jälkeen halunnut muuttaa yhteen ja sitten tullut ero muutaman kuukauden/parin vuoden päästä.
Minulla on pari tällaista exää. Ensimmäiset viikot rankkaa rakkauspommitusta, painostus yhteen muutosta, muutto yhteen ja 3kk-4 sisällä jo vihataan toista ja halutaan ero. Yksi rauhoittui vasta kun osti oman kämpän. Siihen loppui kiertolaiselämä ja sarjaseurustelu.
Eli, oliko naisten elätti ? Loisi näiden luona, kunnes tämä piirteensä alkoi paljastua.
Vierailija kirjoitti:
Itse en alkaisi suhteeseen itseni kanssa, takana 2 eroa, kolmas liitto menossa.
Se vaan kun vielä 80-luvulla oli tapana aloittaa vakava parisuhde parikymppisenä, puolisoita ehtii matkan varrella olla useampi, mitä jos elää kuten 80-luvulla syntyneet ja alkaa etsiä "perheen perustamis kaveria" vasta 40-vuotiaana. Tosin jos tapaisin 45v miehenn, jolla ei olisi yhtään vakavaa parisuhdetta koettuna, olisin enemmän huolissani.
Miksi olisit huolissasi, jos 44-vuotias mies ei ole vielä pariutunut ?
Olen juuri tavannut komean, akateemisesti huippukoulutetun miehen, joka ei ole vielä kertaakaan ollut naimisissa ja joka ei ole kenenkään lapsen isä. Ja siksi se minua mietityttääkin, että onko hänessä jotain vikaa, joka tulee myöhemmin esiin esim väkivaltaisuutta.
Ja on suomalainen, ei siis näitä aivokirurgi-avaruusinssi-prinssejä.
Kuulin että itsenäisyyspäivänä narinkkatorilla mielenosoituksessa vihittäisiin järjestävä pariskunta, morsiamelle neljäs, miehelle toinen. Jotain nelikymppisiä.
Onnea vaan, ehkä se on löytynyt.
Äitini kasvoi alkoholistiperheessä. Vanhemmillaan oli paljon ongelmia.
Äidiltäni puuttui terveen parisuhteen malli ja tämä näkyi nuorena puolisovalinnassa. Isäni oli aivan kamala aviomies. Onneksi äitini erosi.
Tämän jälkeen äitini meni uudelleen naimisiin ja mies oli todella haastava. Itse olisin eronnut, mutta äiti päätti jäädä liittoon.
Molemmat liitot solmittu nuorena, alle kolmekymppisenä.
Tunnen erittäin hyvin kaikki nämä osapuolet. Olen elänyt kaikkien kanssa saman katon alla.
Äitini on kuin enkeli. Ihan uskomattoman ihana, lempeä, rakastava ja viisas ihminen.
Olisin suonut hänelle onnellisen, rakastavan ja tasavertaisen parisuhteen miehen kanssa, joka aidosti ansaitsisi hänet.
Ei ole siis yksikoisesti niin, että jos useampi suhde takana, niin ihminen on hyvään parisuhteeseen kelpaamaton. Puolisovalintaan voi vaikuttaa myös menneisyys (lasinen lapsuus jne.) ja siinä on mukana myös paljon tuuripeliä. Myös se hyvältä vaikuttanut puoliso voi pettää ja perhe mennä rikki.
Mulla on ollut yksi avioliitto ja parsuhteita. Mun nykyistä miestä se ei haittaa. On ollut huono onni miesten suhteen.
Hauskaa voi pitää, mutta todennäköisesti ei parisuhteeseen pysty.
Itsellä on ollut pari suhdetta naisten kanssa, joilla on ollut paljon suhteita ja deittailua ja petikumppaneja. Noita valehdellaan ihan oma aloitteisesti ja sitten kuitenkin kysymättä puhutaan itsensä pussiin. Totuus tulee kuitenkin aina ilmi.
Toi aikaisempien heilojen suuri määrä kertaa huonosta käytöksestä ja monenmoisesta sekavuudesta.
Ei kukaan lopeta suhdetta sen takia, että kumppani on hyvä ja mukava kaikilla tavoilla.
Noissa lukutaito kasvaa nopeasti. Kevyttä ja kivaa voi olla, muttei enää vakavampaa edes mielessä ko tapausten kanssa.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mä kävin kesällä treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa, joka kertoi minulle, että hän on elämänsä aikana muuttanut 20 kertaa. Lisäksi hän oli aivan äimän käkenä, kun minä kerroin, etten ole kiinnostunut avoliittoon muuttamisesta, vaan minulle riittää, että tavataan vaikka viikonloppuisin ja joskus arkena. Tähän hän sanoi, että hänen mielestään parisuhteeseen kuuluu se, että asutaan yhdessä.
Eli minulle tuli sellainen fiilis, että hänellä on siksi noin paljon muuttoja, koska hän on aina parin kuukauden tapailun jälkeen halunnut muuttaa yhteen ja sitten tullut ero muutaman kuukauden/parin vuoden päästä.
Minulla on pari tällaista exää. Ensimmäiset viikot rankkaa rakkauspommitusta, painostus yhteen muutosta, muutto yhteen ja 3kk-4 sisällä jo vihataan toista ja halutaan ero. Yksi rauhoittui vasta kun osti oman kämpän. Siihen loppui kiertolaiselämä ja sarjaseurustelu.
Eli, oliko naisten elätti ? Loisi näiden luona, kunnes tämä piirteensä alkoi paljastua.
Kyllä. Ennen suhdetta annetaan ymmärtää, että hoitaa itse omat kulunsa, mutta se loppuu siihen kun muutetaan yhteen. 3-4 kuukaudessa kaiketi selviää se millaiset tulot toisella on ja elatuskyky ja miten syyllistettävissä ja manipuloitavissa on ja miten hyväsieluinen henkilö on. Jos sattuu löytymään jokin parempi vaihtoehto niin sitten lähdetään sen perään.
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.