Ryhtyisitkö suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on useampi avioliitto ja ero jo takana?
Minä en ryhtyisi. Ei se varmaan kaikkiin päde, mutta pidän tuollaisia ihmisiä epävakaina niin etten halua sotkeentua. Voivat olla ihan mukaviakin ihmisiä, mutta puolisoksi en ottaisi enkä rakastuisi, koska en halua satuttaa itseäni.
Keski-iässä alkaa olla näitä, jotka lähtevät liitosta ja seuraa sarja suhteita, joista yksikään ei kestä. Kun ikää alkaa olla 40-50+ niin näkee mitkä ovat ihmisen todelliset omat kyvyt olla suhteessa. Ja sitä huonompi kuva syntyy, mitä kovempi on into syyttää erosta aina vain puolisoa.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Tää aihe triggeröi monia, koska monilla on ollu aika paljon noita suhteita nykyään.
Otsikossa puhutaan avioliitoista, ei suhteista. Minulla on ollut paljon eri pituisia suhteita mutta olen vasta toisessa liitossa. En tiedä, paljonko puolisollani on ollut suhteita, minulle riittää tieto, että on ollut vain yksi avioliitto.
Itse seurustelin nuorena 5 vuotta josta suhteesta on yksi lapsi. Sen jälkeen pari vuotta sinkkuna. Sen jälkeen 21 vuotta naimisissa josta on kaksi jo täysi ikäistä lasta. Kaikkien lasten kanssa hyvät ja läheiset välit. Myös kummankin ex:n kanssa ihan ok ja hyvät välit. Jutellaan ihan niitä näitä jos kohdataan jossain, ja hoidetaan lasten asiat kuten kuuluukin.
No mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Täysin edesvastuuton mies?
M52
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä takana kaksi avioliittoa. Häpeää asiaa. Ei muita vakavia parisuhteita.
Totesin hänelle, että monella on ollut useita seurustelusuhteita ja vaikka avoliittojakin. Mun ystävä sentään halusi sitoutua virallisesti. Jos olisi ollut avoliitossa, ei olisi yhtäkään avioeroa. Ja sekö olisi sitten hyväksyttävämpää? Itse arvostan valmiutta sitoutua avioliittoon ja ottaa virallisesti vastuu kumppaniin liittyen.
Minä taas ajattelen niin päin, että jos ihminen on ennen minua jo sitoutunut useisiin liittoihin (avo- tai avio-), niin on mahdollista, että hän on sitoutumassa minuun ihan yhtä kevyin perustein eikä liitto tule kestämään. Sillä ei ole väliä, montako kertaa on seurustellut, harvoinpa se loppuelämän elämänkumppani kerralla tai edes toisella löytyy.
Miksi pitäisi mennä nopeasti uudessa suhteessa avioliittoon? Itselleni jos nykyinen mies olisi ehdottanut avioliittoa tai kihloja alle vuoden etäsuhteen jälkeen niin olisin varmasti juossut ja lujaa karkuun.
Se on todella vahva varoitussignaali jos liian nopeasti toinen haluaa avioliittoon. Näitä salamarakkauksia ja nopeita liittoka olen nähnyt tuttavapiirissäni ja huonosti niissä on aina käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Jos noin 10 vuoteen on kolme tai useampia avioeroa niin mulla soi hälytyskellot ja kovaa.
No aika kiirettä täytyy pitääkin jos ehtii 10 vuodessa kolme kertaa erota.
Ehtikös tuohon Nykäsen Mattikaan?
Eikös tuokin Jyväskylän seudun mäkimies ollutkin herkkä eroamaan ja tekemään eri liitoissa lapsia? Huonosta elämänhallintataidoista tuo kertoo kaikille jotka noin tekee.
Ehkä ne olivat ne naiset, jotka ottivat eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä takana kaksi avioliittoa. Häpeää asiaa. Ei muita vakavia parisuhteita.
Totesin hänelle, että monella on ollut useita seurustelusuhteita ja vaikka avoliittojakin. Mun ystävä sentään halusi sitoutua virallisesti. Jos olisi ollut avoliitossa, ei olisi yhtäkään avioeroa. Ja sekö olisi sitten hyväksyttävämpää? Itse arvostan valmiutta sitoutua avioliittoon ja ottaa virallisesti vastuu kumppaniin liittyen.
Minä taas ajattelen niin päin, että jos ihminen on ennen minua jo sitoutunut useisiin liittoihin (avo- tai avio-), niin on mahdollista, että hän on sitoutumassa minuun ihan yhtä kevyin perustein eikä liitto tule kestämään. Sillä ei ole väliä, montako kertaa on seurustellut, harvoinpa se loppuelämän elämänkumppani kerralla tai edes toisella löytyy.
Mistä sitä tietää, miten kevyin perustein hän on sitoutunut edellisillä kerroilla. Se, että liitto ei ole kestänyt, ei ole mikään todiste siitä, että liittoon on menty jotenkin kevyin perustein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
Ehkä siksi, kun siinä vähätellään teinien suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä nopeasti uudessa suhteessa avioliittoon? Itselleni jos nykyinen mies olisi ehdottanut avioliittoa tai kihloja alle vuoden etäsuhteen jälkeen niin olisin varmasti juossut ja lujaa karkuun.
Se on todella vahva varoitussignaali jos liian nopeasti toinen haluaa avioliittoon. Näitä salamarakkauksia ja nopeita liittoka olen nähnyt tuttavapiirissäni ja huonosti niissä on aina käynyt.
Miksi alapeukku varoituksista salamarakkauksista ja liian nopeasta avioliitton menosta? Eihän noista yleensä hyvä tule kun hätäilee. Kunnon suhde vaatii aikaa kehittyäkseen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mies, jolla takana kaksi liittoa ja lapsia kahden naisen kanssa. Jotenkin pelotti alussa. Nyt kymmenessä vuodessa olen huomannut, että mies on täysi timantti. Vieläkin ihmettelen, miksi tällaisella joustavalla miehellä on kaksi eksää.
kohta se joustaa panemaan neljännen mamman paksuksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä nopeasti uudessa suhteessa avioliittoon? Itselleni jos nykyinen mies olisi ehdottanut avioliittoa tai kihloja alle vuoden etäsuhteen jälkeen niin olisin varmasti juossut ja lujaa karkuun.
Se on todella vahva varoitussignaali jos liian nopeasti toinen haluaa avioliittoon. Näitä salamarakkauksia ja nopeita liittoka olen nähnyt tuttavapiirissäni ja huonosti niissä on aina käynyt.
Miksi alapeukku varoituksista salamarakkauksista ja liian nopeasta avioliitton menosta? Eihän noista yleensä hyvä tule kun hätäilee. Kunnon suhde vaatii aikaa kehittyäkseen hyväksi.
Itse ainakin tunnen ihmisiä, jotka ovat menneet nopeasti naimisiin ja ovat vuosien jälkeen edelleen onnellisesti naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä takana kaksi avioliittoa. Häpeää asiaa. Ei muita vakavia parisuhteita.
Totesin hänelle, että monella on ollut useita seurustelusuhteita ja vaikka avoliittojakin. Mun ystävä sentään halusi sitoutua virallisesti. Jos olisi ollut avoliitossa, ei olisi yhtäkään avioeroa. Ja sekö olisi sitten hyväksyttävämpää? Itse arvostan valmiutta sitoutua avioliittoon ja ottaa virallisesti vastuu kumppaniin liittyen.
Minä taas ajattelen niin päin, että jos ihminen on ennen minua jo sitoutunut useisiin liittoihin (avo- tai avio-), niin on mahdollista, että hän on sitoutumassa minuun ihan yhtä kevyin perustein eikä liitto tule kestämään. Sillä ei ole väliä, montako kertaa on seurustellut, harvoinpa se loppuelämän elämänkumppani kerralla tai edes toisella löytyy.
Mistä sitä tietää, miten kevyin perustein hän on sitoutunut edellisillä kerroilla. Se, että liitto ei ole kestänyt, ei ole mikään todiste siitä, että liittoon on menty jotenkin kevyin perustein.
Ei ole, varsinkaan kun eroa on voinut haluta se toinen osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Itse seurustelin nuorena 5 vuotta josta suhteesta on yksi lapsi. Sen jälkeen pari vuotta sinkkuna. Sen jälkeen 21 vuotta naimisissa josta on kaksi jo täysi ikäistä lasta. Kaikkien lasten kanssa hyvät ja läheiset välit. Myös kummankin ex:n kanssa ihan ok ja hyvät välit. Jutellaan ihan niitä näitä jos kohdataan jossain, ja hoidetaan lasten asiat kuten kuuluukin.
No mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Täysin edesvastuuton mies?
M52
Voit olla hyväkin tyyppi eikä kukaan ole nuorena ihan fiksuimmillaan, mutta mietin silti vastuuntuntoa juuri lasten tekemisen kannalta. Lapselle vanhempien suhde on usein se ainoa turvasatama maailmassa ja erosta seuraa pahoja asioita varsinkin pienelle lapselle. Vaihtuvia uusia ihmisiä jne.
Tätä mieltähän ei saisi olla, mutta kuitenkin ajattelen, että meillä on eri arvomaailma sellaisen kanssa, joka ei ole hoitanut lastentekoa vastuullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä takana kaksi avioliittoa. Häpeää asiaa. Ei muita vakavia parisuhteita.
Totesin hänelle, että monella on ollut useita seurustelusuhteita ja vaikka avoliittojakin. Mun ystävä sentään halusi sitoutua virallisesti. Jos olisi ollut avoliitossa, ei olisi yhtäkään avioeroa. Ja sekö olisi sitten hyväksyttävämpää? Itse arvostan valmiutta sitoutua avioliittoon ja ottaa virallisesti vastuu kumppaniin liittyen.
Minä taas ajattelen niin päin, että jos ihminen on ennen minua jo sitoutunut useisiin liittoihin (avo- tai avio-), niin on mahdollista, että hän on sitoutumassa minuun ihan yhtä kevyin perustein eikä liitto tule kestämään. Sillä ei ole väliä, montako kertaa on seurustellut, harvoinpa se loppuelämän elämänkumppani kerralla tai edes toisella löytyy.
Mistä sitä tietää, miten kevyin perustein hän on sitoutunut edellisillä kerroilla. Se, että liitto ei ole kestänyt, ei ole mikään todiste siitä, että liittoon on menty jotenkin kevyin perustein.
Kyllä se ihmisestä kertoo ihan tarpeeksi ainakin minulle että en lähtisi mitään kehittelemään. Valtaenemmistölle useat nopeahkoon tahtiin tulleet avioerot kuten aiemmin mainittu 3 avioeroa 10 vuoteen on todella iso red flag.
Liian usein tällaisen sarja-eroajan takaa paljastuu sellainen ongelmakimppu että ei ole ainakaan mulle parisuhdeainesta millään tavalla ja tuskin juuri muillekaan keskitien kulkijoille ja tolkun ihmisille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä nopeasti uudessa suhteessa avioliittoon? Itselleni jos nykyinen mies olisi ehdottanut avioliittoa tai kihloja alle vuoden etäsuhteen jälkeen niin olisin varmasti juossut ja lujaa karkuun.
Se on todella vahva varoitussignaali jos liian nopeasti toinen haluaa avioliittoon. Näitä salamarakkauksia ja nopeita liittoka olen nähnyt tuttavapiirissäni ja huonosti niissä on aina käynyt.
Miksi alapeukku varoituksista salamarakkauksista ja liian nopeasta avioliitton menosta? Eihän noista yleensä hyvä tule kun hätäilee. Kunnon suhde vaatii aikaa kehittyäkseen hyväksi.
Itse ainakin tunnen ihmisiä, jotka ovat menneet nopeasti naimisiin ja ovat vuosien jälkeen edelleen onnellisesti naimisissa.
Minäkin, itseni. Mentiin kihloihin kuusi viikkoa ensitapaamisesta ja ollaan oltu yhdessä jo 34 vuotta. Molemmat oltiin jo asuttu yhdessä muidenkin kanssa, että ei ihan kokemattomia oltu, vaikka nuoria oltiinkin. Lapsia tehtiin vasta opintojen päättyessä ja kun oltiin päästy työelämään.
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Ei se nyt mikään etäsuhde välttämättä ole, jos ei asuta saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Mitä se sitten tarkoittaa, että ovat asenteeltaan sitoutuneempia?