Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?

Kakkis kirjoitti:

Itse syytän somea ja näitä työkseen somevaikuttajia. Tosi nuoret näitä seuraavat ja kun siellä annetaan kuva, että on millä mällätä, kuvataan kiillotettua todellisuutta, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa, niin tässä on lopputulos.

Ihan amisikäisetkin haluaa leveillä puhelimilla ja millä milloinkin. Kerran tunnilla erään opiskelijan aika meni siihen, että googletti, mistä liikkeestä saa iPhone 14 Pron osamaksulla ilman korkokuluja. Tyyppi on usein valittanut rahapulaa. No , muutaman viikon kuluttua oli saanut tuon hommattua ja on entistä persaukisempi ja sama rahasta valittaminen jatkuu.

Olen sitten vissiin totaalisen boomer kun en tajua, miksi niin monet nuoret kuvittelee, että kaikilla pitäisi olla oikeus kultaan ja mirhamiin. Kuten joku jo sanoikin, on ajattelu surullisen mustavalkoista. Jos et saa kaikkea niin kuin joku Kardashian, pitää näyttää nyrpeää naamaa. Tosi monella hätnäppää täysikäisellä on jo pikavippejä ja ollaan kavereille ja sinne tänne velkaa, kun halutaan koko ajan ties mitä härpäkettä näyttämisen halusta. Tämä kuvio näkyy aina vain nuoremmissa.

Joulupuun ideoija voisi heittää h#lvettiin horinat unelmoinnista ja keijupölystä ja ottaa järjen käteen. On silkkaa typeryyttä kuvitella, että joku superrikas ihan muuten vain toteuttaa joitain tonnien lahjaideoita. Ihan tavalliset, itsekin kiristyneestä taloustilanteessa kamppailevat noihin osallistuvat ja toiveiden pitäisi jo siksi olla kohtuullisia.

Kiitos tästä kommentista! Etenkin tämä kohta on tärkeä: "Joulupuun ideoija voisi heittää h#lvettiin horinat unelmoinnista ja keijupölystä ja ottaa järjen käteen."

Koko Joulupuu-keräys pitäisi lopettaa ja kehittää - jos hyväntekeväisyyttä kerran aivan pakosta halutaan - jokin aidosti järkevä systeemi. Viimeistään tämä keskustelu tänään täällä osoittaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuminen saa selvästi ihmiset kiihtymään.

Yleinen asenne näyttää olevan Köyhät kyykkyyn, ette saa edes haaveilla mistään.

Mistä moinen katkeruus?

Onko mielestänne tärkeää, että köyhät pysyvät köyhinä ja helpolla ei saa saada mitään?

Perisuomalainen kateus nostaa päätään. En usko, että kukaan näistä moittijoista ja lannistajista itse on menestynyt tai tyytyväinen elämäänsä. Asenteenne kertovat muuta.

Köyhistä oloista on moni lahjakas nuori ponnistanut pitkälle. Ehkäpä juuri sen lahjaksi saadun käytetyn kännykän innoittamana alkanut uskoa mahdollisuuksiinsa.

Kaikesta huolimatta joulumieltä kaikille.

Ei, tärkeää ei ole, että köyhät pysyvät köyhinä vaan se, että köyhät tekevät aktiivisesti itse töitä tilanteensa parantamiseksi.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että köyhistä oloista on moni lahjakas ponnistanut pitkälle. Mutta ei niin, että jostain mystiseltä taholta on annettu ilmaiseksi jotakin luksusta. Pikemminkin niin, että lahjakasta on kannustettu arkipäivässä ja tarjottu se, mikä on aivan pakollista, mutta ei mitään ylimääräistä. Työnteko - alaikäisen osalta koulunkäynti - on se paikka, missä ahkeruus mitataan (joillakin harvoilla ehkä harrastus, jossa tähdätään ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla koulu), ja kuten edellä joku fiksusti totesi, mielellään tuetaan sellaista nuorta ihmistä, joka osoittaa halua parantaa omaa asemaansa.

Köyhän perheen lapseksi syntyminen ei ole mikään deterministinen loukku, josta ei pääse pois. Tästä ajatuksesta - jota kaikenlainen hyväntekeväisyys vain ruokkii - pitää päästä pois. Ei ole mitään mieltä köyhien perheiden lasten uhriutua. Suomalainen yhteiskunta on vielä toistaiseksi sellainen, että omalla ahkeruudella pystyy nostamaan itsensä esimerkiksi lapsuudenperheen köyhästä tilanteesta pois. Se on se viesti, jota pitäisi viedä eteenpäin. Ei se, että esitetään "kuu taivaalta"-tyyppisiä pyyntöjä. Jumalaa saa rukoilla, jos siltä tuntuu, tottakai.

Kun jotkut näistä toivojista ovat menneet nuoruuden hölmöydessään pyytämään överi-toiveita niin nyt täällä jotkut suhteellisuudentajuttomat demonisoivat koko hyväntekeväisyyden "kuu taivaalta" -pyyntöjen täyttämiseksi ja täten haitalliseksi ilmiöksi. 

Itse olen vähävaraisesta perheestä ja muistan kun 13-vuotiaana (kun perheeni ei vielä ollut avun piirissä) itkin saatuani ainoaksi lahjaksi Sisu pastilli-rasian, varsinkin kun en nyt muinakaan vuodenaikoina saanut juuri mitään. Toki ymmärsin pastillirasiaa suriessani että se on 1. maailman ongelma. Ja toki Suomessa on mahdollisuus omalla vaivannäöllä päästä ylöspäin ja olen samaa mieltä että siihen pitäisi kannustaa. Mutta lapsuus on pitkä aika ja olisi aika ankeaa käyttää se vain koulua käymällä ja "jumalaa rukoilemalla". Köyhien lasten hyväntekeväisyydestä saamat lahjat (joista valtaosa nyt ei todellakaan ole mitään iPhoneja) ovat mielestäsi jotenkin kyseenalaisia tuon opetuksen kannalta, mutta eipä ne varakkaampienkaan perheiden lapset välttämättä _itse_ ole sen enempää tehneet lahjojensa eteen.

Olin kyllä todella kiitollinen kaikesta avusta jonka saimme. Et ehkä usko tähän, mutta joskus käy niinkin että se jota on autettu haluaa itsekin tulevaisuudessa auttaa muita ja nykyään osallistun lasten ja nuorten hyväksi tehtäviin keräyksiin. Muistan sen häpeän kun kuljin kulahtaneissa vaatteissa koulussa ja joku uusi paita oli todellista luksusta. Haluan suoda sen saman "luksuksen" tunteen jollekin vähävaraiselle nuorelle ostamalla esim. muutaman kympin lahjakortin vaatekauppaan. En ole huomannut pysähtyä ajattelemaankaan että onkohan se nuori nyt varmasti käynyt koulunsa tarpeeksi hyvin parantaakseen sosioekonomista asemaansa tulevaisuudessa että ansaitsisi lahjani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.

Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.

Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.

Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.

Miksi köydän lapsi ei saisi haaveilla ja unelmoida paremmasta ja itselleen tärkeistä asiasta?

Käsittääkseni tuossa keräyksessä lapselle on annettu tyhjä paperiarkki ja saanut siihen kirjoittaa toiveensa.

No esimerkiksi siksi, että nimenomaan tämäntyyppinen toiminta ja esitetyt toiveet saavat ison osan aikuisväestöstä hyvin huolestuneeksi lasten henkisestä tilasta ja ymmärtämättömyydestä. Tässä tietenkin puhutaan faktisesti noiden toiveita esittäneiden lasten vanhemmista, josta viime kädessä nuo epärealistiset toiveet kumpuavat.

Tämäntyyppinen mekanismi hyväntekeväisyyslahjojen jakamiseksi tulisikin poistaa. Se aiheuttaa vain ristiriitoja aikuisväestön kesken. Moni täälläkin on kommentoinut, että tämäntyyppiset toiveet pikemminkin karkottavat hyväntekeväisyyteen lahjoittajia pois kuin kannustavat antamaan lahjoja hyväntekeväisyyteen.

Lisäksi on vaarallista, jos Suomi alkaa tällä tavalla mennä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa kohtaan. Vaikka en Saarikon ajatusta tuplalapsilisästä joulukuulle aivan kannattanutkaan, olisi se parempi tapa yhteiskunnassa hoitaa kollektiivisesti tuo auttaminen. Esim. niin, että annettaisiin kaikille lapsilisän saajille joulukuussa ylimääräinen summa joululahjaan. Lasten vanhemmat saisivat rahan ja tietäisivät parhaiten, millaiseen lahjaan se lapselle sopii.

Tietynikäisillä lapsilla nyt on epärealistisia toiveita, kun ei ole vielä kunnon käsitystä siitä kuinka paljon mikäkin maksaa. Ei niitä toiveita tarvitse vieraiden aikuisen toteuttaa, voi ostaa jotain halvempaa tai jättää kokonaan ostamatta. Jos Joulupuun järjestäjät eivät halua asettaa hintakattoa lahjatoiveille, niin kyseessä on järjestäjän aiheuttama ongelma. Vanhemmat voi hyvin ajatella, että ei kai siinä mitään jos lapsi kirjoittaa haluavansa kuun taivaalta, kun sitä ei tule saamaan. Hyvä varmaan olisi lapselle kertoa, että helpommalla pääsee, kun toivoo jotain halvempaa.

Minua ei suoraansanottuna kiinnosta yhtään mitä ristiriitoja aikuisten kesken syntyy siitä, että lapset toivovat lahjoja jouluksi. Suurin osa aikuisväestöstä ei näihin keräyksiin edes osallistu, joten tämä kateellisuus ja suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan on ihan marginaalisen ihmisryhmän ongelma. Enemmistö lahjan ostajistakaan tuskin kiukuttelee täällä siitä, että joku on toivonut sähköpotkulautaa. Ei ne toiveet ole henkilökohtaisia tai mikään ostoslista, mihin on pakko suostua. Mulle ainakin on ihan selvää minkä arvoisen lahjan haluan ja pystyn ostamaan, asiaa ei muuta se vaikka kaikki köyhät lapset laulaisivat enkelikuorossa haluavansa iPhonen.

En näe mitään konkreettista hyötyä siitä, että hyväntekeväisyys poistetaan. Moni järjestökin toimii lahjoitusvaroin ja moni saa näistä järjestöistä avun, jota muualta yhteiskunnasta ei saa. Se että kerran vuodessa hankitaan vähän joululahjoja vähäosaisille ei tee maailmasta huonompaa paikkaa.

"suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan"

Vihapuhetta ei ole täällä lasten saamia lahjoja kohtaan, vaan lasten esittämiä toiveita kohtaan. Vähän myös sellaista järjestelmää kohtaan, joka kannustaa lapsia esittämään rajattomia toiveita tuntemattomille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuminen saa selvästi ihmiset kiihtymään.

Yleinen asenne näyttää olevan Köyhät kyykkyyn, ette saa edes haaveilla mistään.

Mistä moinen katkeruus?

Onko mielestänne tärkeää, että köyhät pysyvät köyhinä ja helpolla ei saa saada mitään?

Perisuomalainen kateus nostaa päätään. En usko, että kukaan näistä moittijoista ja lannistajista itse on menestynyt tai tyytyväinen elämäänsä. Asenteenne kertovat muuta.

Köyhistä oloista on moni lahjakas nuori ponnistanut pitkälle. Ehkäpä juuri sen lahjaksi saadun käytetyn kännykän innoittamana alkanut uskoa mahdollisuuksiinsa.

Kaikesta huolimatta joulumieltä kaikille.

Ei, tärkeää ei ole, että köyhät pysyvät köyhinä vaan se, että köyhät tekevät aktiivisesti itse töitä tilanteensa parantamiseksi.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että köyhistä oloista on moni lahjakas ponnistanut pitkälle. Mutta ei niin, että jostain mystiseltä taholta on annettu ilmaiseksi jotakin luksusta. Pikemminkin niin, että lahjakasta on kannustettu arkipäivässä ja tarjottu se, mikä on aivan pakollista, mutta ei mitään ylimääräistä. Työnteko - alaikäisen osalta koulunkäynti - on se paikka, missä ahkeruus mitataan (joillakin harvoilla ehkä harrastus, jossa tähdätään ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla koulu), ja kuten edellä joku fiksusti totesi, mielellään tuetaan sellaista nuorta ihmistä, joka osoittaa halua parantaa omaa asemaansa.

Köyhän perheen lapseksi syntyminen ei ole mikään deterministinen loukku, josta ei pääse pois. Tästä ajatuksesta - jota kaikenlainen hyväntekeväisyys vain ruokkii - pitää päästä pois. Ei ole mitään mieltä köyhien perheiden lasten uhriutua. Suomalainen yhteiskunta on vielä toistaiseksi sellainen, että omalla ahkeruudella pystyy nostamaan itsensä esimerkiksi lapsuudenperheen köyhästä tilanteesta pois. Se on se viesti, jota pitäisi viedä eteenpäin. Ei se, että esitetään "kuu taivaalta"-tyyppisiä pyyntöjä. Jumalaa saa rukoilla, jos siltä tuntuu, tottakai.

Kyllä se itseasiassa voi olla. Köyhän perheen lapsella ei ole resursseja toteuttaa itseään toisin kuin rikkaan perheen lapsella. Köyhässä perheessä vanhemmat voivat olla niin näköalattomia ja turtuneita omaan tilaansa, etteivät osaa kannustaa lasta tai näe rahallista panostusta lapsen harrastuksiin riittävän arvokkaana, koska se on sitten jostain muusta pois. Lasta voidaan jopa rohkaista pysymään "lestissään" koska vanhemmat pitävät epätodennäköisenä, että hän voisi menestyä ja he haluavat suojella lasta pettymyksiltä ja isoilta riskeiltä, mitä korkealle kurottamisesta seuraa. Jos vanhemmilla on vähän koulutusta, suuremmalla todennäköisyydellä myös jälkikasvu ei panosta koulutukseen tai pidä sitä itsessään arvokkaana, vaan halutaan nopeasti joku ammatti ja töihin. On ihan tutkittu, että köyhissä perheissä joissa on matala sosioekonominen asema lasta nimenomaan ohjataan vain työskentelemään ahkerasti, noudattamaan käskyjä ja toivomaan, että sillä saa itsensä elätettyä. Vastaavasti rikkaat korostavat itsenäisyyttä ja luottamusta omiin valintoihin. Kyllä tuo muodostaa kierteen, mitä on vaikea rikkoa vaikka se ei mahdotonta olekaan.

Tää on ainakin omalla kohdallani totta. Kävin amiksen ja jo amiksen aikana heti tunnollisesti töihin. Koskaan äitini ei edes kannustanut lukioon ja mulla ei ollut edes käsitystä siitä, että voisin ilmaiseksi tai tuilla jatko-opiskella. Muistan, että joskus äitini puhui, että lukioon kirjat maksavatkin niin paljon. Sekin varmaan lannisti edes hakemaan lukioon ja en ymmärtänyt sitäkään, että mahdollisesti jostain ne kirjat olisin hankkinut, jos äitini ei olisi pystynyt niitä kustantamaan. En edes tajunnut, että mullaKIN olisi ollut mahdollisuus hakeutua muille paikkakunnille opiskelemaan. Oli vain rikkaiden lapsille se mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sinulta pois, jos joku haluaisikin täyttää sen vähän epärealistisen toiveen? Esim. jos haluaisin ostaa lukiolaiselle tietokoneen? Tai antaa pikkulapsiperheelle vähän reilumman lahjakortin vaatekauppaan? Hiertääkö se persvillojasi, jos tiedät että tuntematon ihminen tekee jouluna hyvän työn isommalla budjetilla kuin mitä itse olisit pystyvä tai halukas?

En ole se, jolta kysyit tätä mutta pyytäisin miettimään sitä kohdetta. Ukrainassa on lapsia tällä hetkellä kylmissä kerrostaloissa ilman vettä ja sähköä. Eivät pysty peseytymään. Moni on menettänyt kotinsa kokonaan. Niistä rahoista olisi niin paljon enemmän apua nyt siellä. Miettikää tätä ennen kuin ostatte suomalaiselle lapselle, jolta ei ihan aikuisten oikeasti puutu mitään.

Ukrainaan tehtävät lahjoitukset on eri asia kuin joulupuukeräys, voit neuvoa lahjoittamaan sinne mutta älä syyllistä ihmisiä jotka antavat rahaa muihin keräyksiin. Hyväntekeväisyyttä on monenlaista ja ne kotimaan köyhät lapset ei siitä saa parempaa mieltä, että he jäävät lahjatta ja lahjaraha ohjautuu Ukrainaan.

Voi jumankekka nyt! Kotimaan köyhille lapsille nimenomaan pitää saada jakeluun se, että heillä pitää olla parempi mieli kun a) ei tipu pommit niskaan b) on valoa ja sähköä ja kaikkea mitä ne mahdollistaa (ml. sen älypuhelimen käytön) c) on juokseva vesi ja viemäröinti, ettei tarvitse kakata muovipussiin.

Tämä on se viesti, joka pitäisi saada jokaisen suomalaisen lapsen, nuoren ja aikuisen päähän - sen sijaan, että jumankekka kätistään jostakin joululahjoista!

Koko meidän olemisemme täällä tällä hetkellä lämpimässä, sähkön ja viemäröinnin kanssa ja ennen kaikkea RAUHASSA on niin suuri lahja, että suurempaa ei voi olla.

Lapsilla on ymmärrystä ja myös vahvaa oikeudenmukaisuudentuntoa, jos vain vanhemmat ja aikuiset ylipäätään eivät pilaisi kaikkea omilla ala-arvoisilla keskiluokkaisilla asenteillaan. Että sitä ja tätä tavaraa pitää olla.

Tämä!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.

Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.

Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.

Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.

Miksi köydän lapsi ei saisi haaveilla ja unelmoida paremmasta ja itselleen tärkeistä asiasta?

Käsittääkseni tuossa keräyksessä lapselle on annettu tyhjä paperiarkki ja saanut siihen kirjoittaa toiveensa.

No esimerkiksi siksi, että nimenomaan tämäntyyppinen toiminta ja esitetyt toiveet saavat ison osan aikuisväestöstä hyvin huolestuneeksi lasten henkisestä tilasta ja ymmärtämättömyydestä. Tässä tietenkin puhutaan faktisesti noiden toiveita esittäneiden lasten vanhemmista, josta viime kädessä nuo epärealistiset toiveet kumpuavat.

Tämäntyyppinen mekanismi hyväntekeväisyyslahjojen jakamiseksi tulisikin poistaa. Se aiheuttaa vain ristiriitoja aikuisväestön kesken. Moni täälläkin on kommentoinut, että tämäntyyppiset toiveet pikemminkin karkottavat hyväntekeväisyyteen lahjoittajia pois kuin kannustavat antamaan lahjoja hyväntekeväisyyteen.

Lisäksi on vaarallista, jos Suomi alkaa tällä tavalla mennä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa kohtaan. Vaikka en Saarikon ajatusta tuplalapsilisästä joulukuulle aivan kannattanutkaan, olisi se parempi tapa yhteiskunnassa hoitaa kollektiivisesti tuo auttaminen. Esim. niin, että annettaisiin kaikille lapsilisän saajille joulukuussa ylimääräinen summa joululahjaan. Lasten vanhemmat saisivat rahan ja tietäisivät parhaiten, millaiseen lahjaan se lapselle sopii.

Tietynikäisillä lapsilla nyt on epärealistisia toiveita, kun ei ole vielä kunnon käsitystä siitä kuinka paljon mikäkin maksaa. Ei niitä toiveita tarvitse vieraiden aikuisen toteuttaa, voi ostaa jotain halvempaa tai jättää kokonaan ostamatta. Jos Joulupuun järjestäjät eivät halua asettaa hintakattoa lahjatoiveille, niin kyseessä on järjestäjän aiheuttama ongelma. Vanhemmat voi hyvin ajatella, että ei kai siinä mitään jos lapsi kirjoittaa haluavansa kuun taivaalta, kun sitä ei tule saamaan. Hyvä varmaan olisi lapselle kertoa, että helpommalla pääsee, kun toivoo jotain halvempaa.

Minua ei suoraansanottuna kiinnosta yhtään mitä ristiriitoja aikuisten kesken syntyy siitä, että lapset toivovat lahjoja jouluksi. Suurin osa aikuisväestöstä ei näihin keräyksiin edes osallistu, joten tämä kateellisuus ja suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan on ihan marginaalisen ihmisryhmän ongelma. Enemmistö lahjan ostajistakaan tuskin kiukuttelee täällä siitä, että joku on toivonut sähköpotkulautaa. Ei ne toiveet ole henkilökohtaisia tai mikään ostoslista, mihin on pakko suostua. Mulle ainakin on ihan selvää minkä arvoisen lahjan haluan ja pystyn ostamaan, asiaa ei muuta se vaikka kaikki köyhät lapset laulaisivat enkelikuorossa haluavansa iPhonen.

En näe mitään konkreettista hyötyä siitä, että hyväntekeväisyys poistetaan. Moni järjestökin toimii lahjoitusvaroin ja moni saa näistä järjestöistä avun, jota muualta yhteiskunnasta ei saa. Se että kerran vuodessa hankitaan vähän joululahjoja vähäosaisille ei tee maailmasta huonompaa paikkaa.

"suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan"

Vihapuhetta ei ole täällä lasten saamia lahjoja kohtaan, vaan lasten esittämiä toiveita kohtaan. Vähän myös sellaista järjestelmää kohtaan, joka kannustaa lapsia esittämään rajattomia toiveita tuntemattomille ihmisille.

Voit aina poistua tästä keskustelusta, kun se nähtävästi sinua ahdistaa ja herättää vahvoja tunteita. Sinun ei ole mikään velvollisuus ostaa tuntemattomille ihmisille yhtään mitään. Nuo överit lahjapyynnöt kannattaa sivuuttaa olankohautuksella ja keskittyä niihin, jotka ovat toteutettavissa. Täällä sekoitetaan nyt myrsky vesilasiin ihan yksittäistapauksista, joita joku keskenkasvuinen ihminen on kehdannut paperilleen kirjoittaa. Kuten joku tuossa sanoi, ei kannata sellaisen vuoksi demonisoida koko kampanjaa. Joulupuukin on melko iso tapahtuma monella eri paikkakunnalla, valtaosa lahjatoiveista on täysin realistisia toteuttaa. Lapset on lapsia ja jos minä hyvää hyvyyttäni haluan suoda jollekin tuntemattomalle edes pienen ilon jouluun, niin olen iloinen että tällainen hyväntekeväisyys antaa sen mahdollisuuden.

Joulupuu-keräys kuumentaa tunteita tänäkin vuonna. Ettäs köyhät lapset _kehtaavat_ pyytää jotain luksusta elämään!

Oikeasti vetäkää v*ttu päähän ja paetkaa vuorille. Tämä maa (ja ylipäätään koko maailma) ihannoi luksusta, rikkautta ja iPhoneja, oletteko niin vähä-älyisiä ettette ymmärrä, että myös lapset huomaavat tämän?

Ketkä niitä toiveita saa siihen puuhun laittaa? Miten tuo systeemi toimii? Kuka määrittelee ne lahjan saajat vähävaraisiksi? Mikä on vähävaraisen määritelmä tuossa systeemissä?

Niin ja toivottavasti nämä kaikki jotka hyvesignaloivat jostain Ukrainan sodasta ja tämmöisestä eivät sitten osta lahjoja omille kersoilleen ja kenellekään muullekaan, koska tärkein lahja on se, että täällä on rauha maassa juuri nyt? Vai koskeeko tämä vain ja ainoastaan köyhiä lapsia, noita ahneita hyväkkäitä? On se niin VÄÄRIN ja EPISTÄ että joku kehtaa juhlapäiväksi joka on kerran vuodessa toivoa jotain arjen ylittävää. Olette te kyllä aikamoisia kivisydämiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo voihan sitä toivoa kuuta taivaalta mutta on älytöntä ettei vanhemmat sano että kannattaa toivoa jotain kohtuullista niin sen voisi jopa saada. Kaikki lapset varmaan haluaisi hevosen ja vuoristoradan mutta ihan hyvin voi pyytää esittämään maltillisia toiveita. Tämä voi tulla yllätyksenä mutta niin rikkaidenkin perheiden lapsille opetetaan.

Tätä minäkin ihmettelen. Siis jos vaikka kummi kysyy lapsen toiveita, niin ei kukaan oletettavasti välitä kummille tietoa että no tämä meidän Maiju-Tuutikki kertoi että haluaa joko ravihevosen tai uima-altaan, eikä valitettavasti nyt saada mitään kohtuullisempia toiveita aikaan kun eihän lapsen mielikuvitusta saa rajoittaa, keijupölyä ja silleen.

Yleensä vanhemmalla ja kummilla on sellaiset välit että aivan hyvin he voivat keskustella asioista avoimesti. Eli yleensä keskustelun lomassa voi aivan hyvin kertoa kummille mitä lapsi todella toivoo mutta samalla sitten huomauttaa että ei todellakaan oleta että kummi sellaista hankkii. Meissä ihmisissä on kuitenkin niitäkin, joilla on omat asiat sen verran hyvin että etenkin itselle tärkeää ihmistä voi välillä muistaa suuremminkin.

No aika harvalla on varmaan joku miljonäärikummi, joten jätetään ne nyt pois laskuista. Kuvitellaan, että on ihan tavallinen keskituloinen duunarikummi, joka kysyy tavallisen kummilapsensa tavalliselta vanhemmalta, että mitä Maiju-Tuutikki toivoisi synttäri- tai joululahjaksi.

Väitän edelleen, että tosi harva kehtaa kertoa pokkana sille tavalliselle duunarikummille, että Maiju-Tuutikki haluaa uusimman iPhonen kaikilla mausteilla, nyt sopivasti tarjouksessa Gigantissa vain 1800 e.

Jos Maiju-Tuutikista saa irti jotain kohtuullisia mutta mieluisia lahjatoiveita duunarikummille, niin kyllä niitä varmaan saisi tällaisiin keräyksiinkin.

Sanot, että vanhemmalla ja kummilla voi olla sellaiset välit, että asioista voi keskustella avoimesti. Olettaisin että vanhemmalla ja lapsellakin olisi vähintään sellaiset välit, ettei lapsen kaikkia pilvilinnoja tarvitse kohdella silkkihansikkain, vaan lapselle voi sanoa suoraan että no jos nyt ei sitä iPhonea tällä kertaa tule niin olisiko jotain halvempia toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.

Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.

Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.

Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.

Miksi köydän lapsi ei saisi haaveilla ja unelmoida paremmasta ja itselleen tärkeistä asiasta?

Käsittääkseni tuossa keräyksessä lapselle on annettu tyhjä paperiarkki ja saanut siihen kirjoittaa toiveensa.

No esimerkiksi siksi, että nimenomaan tämäntyyppinen toiminta ja esitetyt toiveet saavat ison osan aikuisväestöstä hyvin huolestuneeksi lasten henkisestä tilasta ja ymmärtämättömyydestä. Tässä tietenkin puhutaan faktisesti noiden toiveita esittäneiden lasten vanhemmista, josta viime kädessä nuo epärealistiset toiveet kumpuavat.

Tämäntyyppinen mekanismi hyväntekeväisyyslahjojen jakamiseksi tulisikin poistaa. Se aiheuttaa vain ristiriitoja aikuisväestön kesken. Moni täälläkin on kommentoinut, että tämäntyyppiset toiveet pikemminkin karkottavat hyväntekeväisyyteen lahjoittajia pois kuin kannustavat antamaan lahjoja hyväntekeväisyyteen.

Lisäksi on vaarallista, jos Suomi alkaa tällä tavalla mennä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa kohtaan. Vaikka en Saarikon ajatusta tuplalapsilisästä joulukuulle aivan kannattanutkaan, olisi se parempi tapa yhteiskunnassa hoitaa kollektiivisesti tuo auttaminen. Esim. niin, että annettaisiin kaikille lapsilisän saajille joulukuussa ylimääräinen summa joululahjaan. Lasten vanhemmat saisivat rahan ja tietäisivät parhaiten, millaiseen lahjaan se lapselle sopii.

Tietynikäisillä lapsilla nyt on epärealistisia toiveita, kun ei ole vielä kunnon käsitystä siitä kuinka paljon mikäkin maksaa. Ei niitä toiveita tarvitse vieraiden aikuisen toteuttaa, voi ostaa jotain halvempaa tai jättää kokonaan ostamatta. Jos Joulupuun järjestäjät eivät halua asettaa hintakattoa lahjatoiveille, niin kyseessä on järjestäjän aiheuttama ongelma. Vanhemmat voi hyvin ajatella, että ei kai siinä mitään jos lapsi kirjoittaa haluavansa kuun taivaalta, kun sitä ei tule saamaan. Hyvä varmaan olisi lapselle kertoa, että helpommalla pääsee, kun toivoo jotain halvempaa.

Minua ei suoraansanottuna kiinnosta yhtään mitä ristiriitoja aikuisten kesken syntyy siitä, että lapset toivovat lahjoja jouluksi. Suurin osa aikuisväestöstä ei näihin keräyksiin edes osallistu, joten tämä kateellisuus ja suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan on ihan marginaalisen ihmisryhmän ongelma. Enemmistö lahjan ostajistakaan tuskin kiukuttelee täällä siitä, että joku on toivonut sähköpotkulautaa. Ei ne toiveet ole henkilökohtaisia tai mikään ostoslista, mihin on pakko suostua. Mulle ainakin on ihan selvää minkä arvoisen lahjan haluan ja pystyn ostamaan, asiaa ei muuta se vaikka kaikki köyhät lapset laulaisivat enkelikuorossa haluavansa iPhonen.

En näe mitään konkreettista hyötyä siitä, että hyväntekeväisyys poistetaan. Moni järjestökin toimii lahjoitusvaroin ja moni saa näistä järjestöistä avun, jota muualta yhteiskunnasta ei saa. Se että kerran vuodessa hankitaan vähän joululahjoja vähäosaisille ei tee maailmasta huonompaa paikkaa.

"suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan"

Vihapuhetta ei ole täällä lasten saamia lahjoja kohtaan, vaan lasten esittämiä toiveita kohtaan. Vähän myös sellaista järjestelmää kohtaan, joka kannustaa lapsia esittämään rajattomia toiveita tuntemattomille ihmisille.

Voit aina poistua tästä keskustelusta, kun se nähtävästi sinua ahdistaa ja herättää vahvoja tunteita. Sinun ei ole mikään velvollisuus ostaa tuntemattomille ihmisille yhtään mitään. Nuo överit lahjapyynnöt kannattaa sivuuttaa olankohautuksella ja keskittyä niihin, jotka ovat toteutettavissa. Täällä sekoitetaan nyt myrsky vesilasiin ihan yksittäistapauksista, joita joku keskenkasvuinen ihminen on kehdannut paperilleen kirjoittaa. Kuten joku tuossa sanoi, ei kannata sellaisen vuoksi demonisoida koko kampanjaa. Joulupuukin on melko iso tapahtuma monella eri paikkakunnalla, valtaosa lahjatoiveista on täysin realistisia toteuttaa. Lapset on lapsia ja jos minä hyvää hyvyyttäni haluan suoda jollekin tuntemattomalle edes pienen ilon jouluun, niin olen iloinen että tällainen hyväntekeväisyys antaa sen mahdollisuuden.

Tämä on hyvä neuvo, kiitos. Tämä keskustelu osoittaa, että meitä on tässä maassa moneksi ja moneen lähtöön - ja hyvä niin. Tämä keskustelu on ollut ns. yhteiskunnallisesta näkökulmasta mielenkiintoista seurattavaa (ei ole aiheuttanut ahdistusta, mutta jotkut kommentit kieltämättä ovat herättäneet vahvoja tunteita - olen ymmärtänyt, että tämän palstan keskusteluissa niitä vahvojakin tunteita saa näyttää ja olen siksi myös omissa kommenteissani niitä näyttänyt). Ja ehkä tämän keskustelun nojalla kampanjasta on saanut epärealistisen kuvan, ymmärrän sen. Joskus keskustelu vain "vetää pyörteisiinsä". Jos valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että Joulupuu-keräys on hyvä ja toimiva tapa kerätä hyväntekeväisyyslahjoja, sitten se varmasti on niin. Oikein hyvää joulunodotusta. :-)

Me saatiin kerran sossuilta jouluksi lahjakortti ruokakauppaan ja hei, mä kävin töissä, mies sairaana ja ulosotossa.

Mä lähes itkin kun saatiin se (ruokaa), harmi vaan että sen hakeminen tehdään niin noloksi kun myyjä sitte äimistelee sitä lappua.

Saatiin myös kuopukselle läppäri amikseen ja Gigantin myyjä oli todella törkeä kun ei ostettu kun halvin.

Lisäksi esikoiselle Pelastakaa Lapsilta lukiokirjoja.

Seuraavana vuonnakin toivoin salaa lahjakorttia, muttei saatu. Pärjättiin kyllä.

Nyt on mieskin töissä ja ulosotot maksettu, mutta yritetään saada kaikkea rästejä hoidettua ja tietty nämä sähkön hinnat ja lainakorkojen nousut nyt kiusana.

Jotenkin turhauttaa, mutta ehkä joskus tästä suosta noustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuminen saa selvästi ihmiset kiihtymään.

Yleinen asenne näyttää olevan Köyhät kyykkyyn, ette saa edes haaveilla mistään.

Mistä moinen katkeruus?

Onko mielestänne tärkeää, että köyhät pysyvät köyhinä ja helpolla ei saa saada mitään?

Perisuomalainen kateus nostaa päätään. En usko, että kukaan näistä moittijoista ja lannistajista itse on menestynyt tai tyytyväinen elämäänsä. Asenteenne kertovat muuta.

Köyhistä oloista on moni lahjakas nuori ponnistanut pitkälle. Ehkäpä juuri sen lahjaksi saadun käytetyn kännykän innoittamana alkanut uskoa mahdollisuuksiinsa.

Kaikesta huolimatta joulumieltä kaikille.

Ei, tärkeää ei ole, että köyhät pysyvät köyhinä vaan se, että köyhät tekevät aktiivisesti itse töitä tilanteensa parantamiseksi.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että köyhistä oloista on moni lahjakas ponnistanut pitkälle. Mutta ei niin, että jostain mystiseltä taholta on annettu ilmaiseksi jotakin luksusta. Pikemminkin niin, että lahjakasta on kannustettu arkipäivässä ja tarjottu se, mikä on aivan pakollista, mutta ei mitään ylimääräistä. Työnteko - alaikäisen osalta koulunkäynti - on se paikka, missä ahkeruus mitataan (joillakin harvoilla ehkä harrastus, jossa tähdätään ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla koulu), ja kuten edellä joku fiksusti totesi, mielellään tuetaan sellaista nuorta ihmistä, joka osoittaa halua parantaa omaa asemaansa.

Köyhän perheen lapseksi syntyminen ei ole mikään deterministinen loukku, josta ei pääse pois. Tästä ajatuksesta - jota kaikenlainen hyväntekeväisyys vain ruokkii - pitää päästä pois. Ei ole mitään mieltä köyhien perheiden lasten uhriutua. Suomalainen yhteiskunta on vielä toistaiseksi sellainen, että omalla ahkeruudella pystyy nostamaan itsensä esimerkiksi lapsuudenperheen köyhästä tilanteesta pois. Se on se viesti, jota pitäisi viedä eteenpäin. Ei se, että esitetään "kuu taivaalta"-tyyppisiä pyyntöjä. Jumalaa saa rukoilla, jos siltä tuntuu, tottakai.

Mutta onko sekin köyhän lapsen syy, vika, puute, ymmärtämyyttä, laiskuutta, kun joskus, jotkut aikuiset ovat halunneet järjestää Joulupuu-keräyksen ja antaneet lapsille tyhjän paperilapun, johon lapset saavat kirjoittaa omat lahjatoiveita ja jos vapaaehtoisia löytyy, saavat toteuttaa nuo toiveet. Keräyshän perustuu täysin vapasehtoisiin lahjoittajiin. Kenenkään siihen ei ole pakko osallistua.

Ja miksi osoitat syyttävän sormesi vähävaraiseen perheisiin ja viattomiin lapsiin, etkä Joulupuu-keräyksen perustajajäseniin.

Aikuisina he kestävät kyllä kovaakin kritiikkiä ja haukkumista, mutta jättäkää viattomat lapset rauhaa.

Viattomat lapset eivät ole -toivottavasti!- lukemassa näitä tämän palstan keskusteluja, joten kritiikkini osoitan nimenomaan tuontyyppisen keräyksen järjestäjiä kohtaan. Minä en ole tämän keskustelun ap, joten kritiikin kärki on lähtenyt laukalle (joka viittaa köyhien perheiden lasten potentiaaliseen uhriutumiseen) jo ennen osallistumistani siihen. En kuitenkaan selvitä tämän keskustelun jälkeen Joulupuu-keräyksen perustajajäseniä ja ala heitä "maalittamaan". Jokainen saa tehdä mitä haluaa, mutta mielestäni jo tämä keskustelu osoittaa, että nimenomaan tuossa Joulupuu-keräyksen mallissa on jotain pahasti vialla. Vetoan siihen, että Joulupuu-keräys on ymmärtääkseni suhteellisen tuore ilmiö, kun taas siitä on vuosikymmenten verran todistusaineistoa, että hyvin monet ihmiset ovat ilman Joulupuu-keräystä nostaneet itsensä lapsuudenperheensä köyhistä oloista pois. [b]Olen sitä mieltä, että jos ja kun meillä valitettavasti on vähäosaisuutta kotimaassamme, siitä pitää pyrkiä pois muilla keinoin kuin hyväntekeväisyysprojekteilla. (Se on sama kuin kehitysmaiden ihmisille viedään kalaa mutta ei sitä onkea jne. tmv.)[/b]

Lapset eivät ole vastuussa siitä, millaiseen perheeseen he ovat syntyneet, mutta koska jokainen perhe on erilainen kuin se naapurin perhe, lapset tulisi kasvattaa siihen, että he joko hyväksyvät oman tilanteensa tai pyrkivät siitä aktiivisesti pois. Yleensä molempia: että tilanne on tämä, iphoneja ei voi näissä oloissa toivoa, mutta jos käyt koulusi kunnolla ja hankit hyvän ammatin, jonain päivänä voit ostaa sen iphonen itse - ja silloin ymmärrät, että omalla työllä ansaittu asia on tuhat kertaa arvokkaampi kuin joltain tuntemattomalta hyväntekijältä säälistä saatu almu.

Monesta kommentista paistaa, että vähävaraisten perheiden lapsiin oltaisiin soveltamassa samoja metodeja kuin aikuisiin. Aikuisille sitä onkea kalan sijaan olisi syytä tarjota. Lapset nyt taustasta huolimatta ovat joka tapauksessa elätettäviä eivätkä välttämättä itse ole lahjaansa ansainneet sen paremmin köyhässä kuin varakkaammassakaan perheessä. Joku vähävaraisten lasten joululahjakeräys on jotenkin muka estämässä lasten omaa halua menestyä elämässä. Huhhuh. Edelleen toistan että tuollaiset överi-toiveet ovat enemmän poikkeus kuin sääntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.

Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.

Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.

Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.

Miksi köydän lapsi ei saisi haaveilla ja unelmoida paremmasta ja itselleen tärkeistä asiasta?

Käsittääkseni tuossa keräyksessä lapselle on annettu tyhjä paperiarkki ja saanut siihen kirjoittaa toiveensa.

No esimerkiksi siksi, että nimenomaan tämäntyyppinen toiminta ja esitetyt toiveet saavat ison osan aikuisväestöstä hyvin huolestuneeksi lasten henkisestä tilasta ja ymmärtämättömyydestä. Tässä tietenkin puhutaan faktisesti noiden toiveita esittäneiden lasten vanhemmista, josta viime kädessä nuo epärealistiset toiveet kumpuavat.

Tämäntyyppinen mekanismi hyväntekeväisyyslahjojen jakamiseksi tulisikin poistaa. Se aiheuttaa vain ristiriitoja aikuisväestön kesken. Moni täälläkin on kommentoinut, että tämäntyyppiset toiveet pikemminkin karkottavat hyväntekeväisyyteen lahjoittajia pois kuin kannustavat antamaan lahjoja hyväntekeväisyyteen.

Lisäksi on vaarallista, jos Suomi alkaa tällä tavalla mennä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa kohtaan. Vaikka en Saarikon ajatusta tuplalapsilisästä joulukuulle aivan kannattanutkaan, olisi se parempi tapa yhteiskunnassa hoitaa kollektiivisesti tuo auttaminen. Esim. niin, että annettaisiin kaikille lapsilisän saajille joulukuussa ylimääräinen summa joululahjaan. Lasten vanhemmat saisivat rahan ja tietäisivät parhaiten, millaiseen lahjaan se lapselle sopii.

Tietynikäisillä lapsilla nyt on epärealistisia toiveita, kun ei ole vielä kunnon käsitystä siitä kuinka paljon mikäkin maksaa. Ei niitä toiveita tarvitse vieraiden aikuisen toteuttaa, voi ostaa jotain halvempaa tai jättää kokonaan ostamatta. Jos Joulupuun järjestäjät eivät halua asettaa hintakattoa lahjatoiveille, niin kyseessä on järjestäjän aiheuttama ongelma. Vanhemmat voi hyvin ajatella, että ei kai siinä mitään jos lapsi kirjoittaa haluavansa kuun taivaalta, kun sitä ei tule saamaan. Hyvä varmaan olisi lapselle kertoa, että helpommalla pääsee, kun toivoo jotain halvempaa.

Minua ei suoraansanottuna kiinnosta yhtään mitä ristiriitoja aikuisten kesken syntyy siitä, että lapset toivovat lahjoja jouluksi. Suurin osa aikuisväestöstä ei näihin keräyksiin edes osallistu, joten tämä kateellisuus ja suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan on ihan marginaalisen ihmisryhmän ongelma. Enemmistö lahjan ostajistakaan tuskin kiukuttelee täällä siitä, että joku on toivonut sähköpotkulautaa. Ei ne toiveet ole henkilökohtaisia tai mikään ostoslista, mihin on pakko suostua. Mulle ainakin on ihan selvää minkä arvoisen lahjan haluan ja pystyn ostamaan, asiaa ei muuta se vaikka kaikki köyhät lapset laulaisivat enkelikuorossa haluavansa iPhonen.

En näe mitään konkreettista hyötyä siitä, että hyväntekeväisyys poistetaan. Moni järjestökin toimii lahjoitusvaroin ja moni saa näistä järjestöistä avun, jota muualta yhteiskunnasta ei saa. Se että kerran vuodessa hankitaan vähän joululahjoja vähäosaisille ei tee maailmasta huonompaa paikkaa.

"suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan"

Vihapuhetta ei ole täällä lasten saamia lahjoja kohtaan, vaan lasten esittämiä toiveita kohtaan. Vähän myös sellaista järjestelmää kohtaan, joka kannustaa lapsia esittämään rajattomia toiveita tuntemattomille ihmisille.

Edelleenkin, kuinka moni lapsi ihan oikeasti on toivonut joulukeräyksessä uusinta iPhonea? Täällä puhutaan kuin tällainen toive olisi joulukeräyksissä yleinenkin, mitä se ei ole.  Ihmiset ovat piiskanneet itsensä ihan naurettavaan raivoon jonkin yksittäisen marginaalitapauksen johdosta. Mutta joo, eiköhän vaan lopeteta joulukeräykset, ettei kukaan vahingossakaan voisi esittää kohtuutonta toivetta (joka ei edes velvoita ketään mihinkään).

Vierailija kirjoitti:

Niin ja toivottavasti nämä kaikki jotka hyvesignaloivat jostain Ukrainan sodasta ja tämmöisestä eivät sitten osta lahjoja omille kersoilleen ja kenellekään muullekaan, koska tärkein lahja on se, että täällä on rauha maassa juuri nyt? Vai koskeeko tämä vain ja ainoastaan köyhiä lapsia, noita ahneita hyväkkäitä? On se niin VÄÄRIN ja EPISTÄ että joku kehtaa juhlapäiväksi joka on kerran vuodessa toivoa jotain arjen ylittävää. Olette te kyllä aikamoisia kivisydämiä.

No täällä on yks ihminen, joka en osta tänä vuonna lahjoja sisarusten ja ystävien lapsille enkä kummilapsille (joille aina olen ostanut) vaan laitan suunnittelemani lahjasummat menemään Ukrainaan. Kerron tästä lapsille, toki ikätason mukaisesti, että siellä on nyt suuri hätä. Vanhemmat lapset tietävät, mistä on kyse (isoisovanhemmissa viime sotien evakoita), ja tietävät, millaisissa oloissa on Suomessakin sota- ja pula-aikoina oltu. En ihan ymmärrä, mitä hyvesignalointi tarkoittaa, ehkä tämä on sitä. Kivisydän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.

Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.

Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.

Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.

Nyt puhutaan lahjojen pyytämisestä. Jos se köyhä elää muutenkin suu säkkiä myöten tai jopa vähän velaksi, niin miksi lapsen pitäisi sitten vielä pyytää niitä halvimpia lahjoja ja ottaa sellainen asenne, että kun olen köyhästä perheestä niin en ansaitse mitään kallista ja olkaa hyvä tarjotkaa joku rupuinen lahja, jos se Teitä miellyttää. Tuo jos mikä on sitä näköalattomuuteen ja oman arvostuksen polkemiseen johtavaa asennetta, mitä tässäkin ketjussa on vaikka kuinka paljon näkyvissä. Kaikki me täällä ollaan lopulta ihan saman arvoisia ihmisinä, toisilla vaan on enemmän maallista mammonaa kuin toisilla.

Ei pidä pyytää ketään tuntematonta antamaan itselle lahjaksi yhtään mitään.

Koko tuo ajatus - ja siten koko tuo Joulupuu-keräys - on yksiselitteisesti väärin.

Mitä himssulin omanarvontuntoa on pyytää jotakuta tuntematonta antamaan itselle vastikkeetta yhtään mitään? Tuollaista toivepuuta tarjotellessa sitä vasta rikotaankin vähävaraisten omanarvontuntoa vastaan.

Vai olenko ainoa, joka ajattelee näin?

Et suinkaan. Tai no, ei ihan kokonaan. Itse pidän tällaisia keräyksiä sinänsä ihan hyvänä ideana, koska tarkoitushan on vain saada hyvä mieli lapsille ja nuorille jotka eivät muuten saisi joululahjoja. Minun mielestäni olisi kyllä hyvä jos näillä lahjatoiveilla pitäisi olla rahallinen arvo tiettyjen rajojen sisällä, koska minusta tuntuu tosi epätasa-arvoiselta, että joku toivoo kahdenkympin lahjaa ja joku toinen kahden tonnin.

Mutta tätä omanarvontuntoa yms. koskevaa keskustelua, joka näiden asioiden ympärillä aina velloo, en kylläkään ymmärrä. Miksi joidenkin kirjoittajien mielestä on niin äärettömän tärkeää, että jokaisella lapsella pitää olla oikeus toivoa joltain tuntemattomalta lahjoittajalta ihan mitä tahansa? Kun eihän se oikeasti kaikkia lapsia edes koske - ei ole paljon lottoa paremmat mahdollisuudet törmätä rikkaaseen hyväntekijään, joka haluaa toteuttaa jonkun satunnaisen lapsen suuren ja kalliin toiveen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja toivottavasti nämä kaikki jotka hyvesignaloivat jostain Ukrainan sodasta ja tämmöisestä eivät sitten osta lahjoja omille kersoilleen ja kenellekään muullekaan, koska tärkein lahja on se, että täällä on rauha maassa juuri nyt? Vai koskeeko tämä vain ja ainoastaan köyhiä lapsia, noita ahneita hyväkkäitä? On se niin VÄÄRIN ja EPISTÄ että joku kehtaa juhlapäiväksi joka on kerran vuodessa toivoa jotain arjen ylittävää. Olette te kyllä aikamoisia kivisydämiä.

No täällä on yks ihminen, joka en osta tänä vuonna lahjoja sisarusten ja ystävien lapsille enkä kummilapsille (joille aina olen ostanut) vaan laitan suunnittelemani lahjasummat menemään Ukrainaan. Kerron tästä lapsille, toki ikätason mukaisesti, että siellä on nyt suuri hätä. Vanhemmat lapset tietävät, mistä on kyse (isoisovanhemmissa viime sotien evakoita), ja tietävät, millaisissa oloissa on Suomessakin sota- ja pula-aikoina oltu. En ihan ymmärrä, mitä hyvesignalointi tarkoittaa, ehkä tämä on sitä. Kivisydän?

Hyvesignalointi on sitä, että toitottaa somessa suureen ääneen tukevansa sitä ja tätä ns. hyvää asiaa, joka on yleisesti todettu kuuluvan hyviin asioihin. Todellisuudessa tämä ihminen ei välttämättä lahjoita mitään minnekään, kunhan jakaa sydämiä somessa ja korostaa omaa erinomaisuuttaan.

Minusta sinä et täytä määritelmää, koska vaikutat järkipäiseltä ja aiot oikeasti laittaa lahjarahat Ukrainaan.

Tåmä on taas tätä moraalipaniikkia. Ap esitti juuri tällaista keskustelua lietsovan kysymyksen. Mutta opettavainen tämä keskustelu on kyllä. Eri tahot syyttävät toisinajattelijoita sydämettömiksi. Vaan ehkä nämä sydämettömät ajattelevat laajempaa yhteiskunnallista etua kuin yksittäisen lapsen kuviteltua hyvää mieltä? Jotkut ajattelevat, että sydämetöntä on antaa lapsen kuvitella, että mikä tahansa tässä maailmassa on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Ketkä niitä toiveita saa siihen puuhun laittaa? Miten tuo systeemi toimii? Kuka määrittelee ne lahjan saajat vähävaraisiksi? Mikä on vähävaraisen määritelmä tuossa systeemissä?

Ainakin totaaliyksinhuoltajat on usein saavana osapuolena näissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.

Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.

Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.

Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.

Miksi köydän lapsi ei saisi haaveilla ja unelmoida paremmasta ja itselleen tärkeistä asiasta?

Käsittääkseni tuossa keräyksessä lapselle on annettu tyhjä paperiarkki ja saanut siihen kirjoittaa toiveensa.

No esimerkiksi siksi, että nimenomaan tämäntyyppinen toiminta ja esitetyt toiveet saavat ison osan aikuisväestöstä hyvin huolestuneeksi lasten henkisestä tilasta ja ymmärtämättömyydestä. Tässä tietenkin puhutaan faktisesti noiden toiveita esittäneiden lasten vanhemmista, josta viime kädessä nuo epärealistiset toiveet kumpuavat.

Tämäntyyppinen mekanismi hyväntekeväisyyslahjojen jakamiseksi tulisikin poistaa. Se aiheuttaa vain ristiriitoja aikuisväestön kesken. Moni täälläkin on kommentoinut, että tämäntyyppiset toiveet pikemminkin karkottavat hyväntekeväisyyteen lahjoittajia pois kuin kannustavat antamaan lahjoja hyväntekeväisyyteen.

Lisäksi on vaarallista, jos Suomi alkaa tällä tavalla mennä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa kohtaan. Vaikka en Saarikon ajatusta tuplalapsilisästä joulukuulle aivan kannattanutkaan, olisi se parempi tapa yhteiskunnassa hoitaa kollektiivisesti tuo auttaminen. Esim. niin, että annettaisiin kaikille lapsilisän saajille joulukuussa ylimääräinen summa joululahjaan. Lasten vanhemmat saisivat rahan ja tietäisivät parhaiten, millaiseen lahjaan se lapselle sopii.

Tietynikäisillä lapsilla nyt on epärealistisia toiveita, kun ei ole vielä kunnon käsitystä siitä kuinka paljon mikäkin maksaa. Ei niitä toiveita tarvitse vieraiden aikuisen toteuttaa, voi ostaa jotain halvempaa tai jättää kokonaan ostamatta. Jos Joulupuun järjestäjät eivät halua asettaa hintakattoa lahjatoiveille, niin kyseessä on järjestäjän aiheuttama ongelma. Vanhemmat voi hyvin ajatella, että ei kai siinä mitään jos lapsi kirjoittaa haluavansa kuun taivaalta, kun sitä ei tule saamaan. Hyvä varmaan olisi lapselle kertoa, että helpommalla pääsee, kun toivoo jotain halvempaa.

Minua ei suoraansanottuna kiinnosta yhtään mitä ristiriitoja aikuisten kesken syntyy siitä, että lapset toivovat lahjoja jouluksi. Suurin osa aikuisväestöstä ei näihin keräyksiin edes osallistu, joten tämä kateellisuus ja suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan on ihan marginaalisen ihmisryhmän ongelma. Enemmistö lahjan ostajistakaan tuskin kiukuttelee täällä siitä, että joku on toivonut sähköpotkulautaa. Ei ne toiveet ole henkilökohtaisia tai mikään ostoslista, mihin on pakko suostua. Mulle ainakin on ihan selvää minkä arvoisen lahjan haluan ja pystyn ostamaan, asiaa ei muuta se vaikka kaikki köyhät lapset laulaisivat enkelikuorossa haluavansa iPhonen.

En näe mitään konkreettista hyötyä siitä, että hyväntekeväisyys poistetaan. Moni järjestökin toimii lahjoitusvaroin ja moni saa näistä järjestöistä avun, jota muualta yhteiskunnasta ei saa. Se että kerran vuodessa hankitaan vähän joululahjoja vähäosaisille ei tee maailmasta huonompaa paikkaa.

"suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan"

Vihapuhetta ei ole täällä lasten saamia lahjoja kohtaan, vaan lasten esittämiä toiveita kohtaan. Vähän myös sellaista järjestelmää kohtaan, joka kannustaa lapsia esittämään rajattomia toiveita tuntemattomille ihmisille.

Edelleenkin, kuinka moni lapsi ihan oikeasti on toivonut joulukeräyksessä uusinta iPhonea? Täällä puhutaan kuin tällainen toive olisi joulukeräyksissä yleinenkin, mitä se ei ole.  Ihmiset ovat piiskanneet itsensä ihan naurettavaan raivoon jonkin yksittäisen marginaalitapauksen johdosta. Mutta joo, eiköhän vaan lopeteta joulukeräykset, ettei kukaan vahingossakaan voisi esittää kohtuutonta toivetta (joka ei edes velvoita ketään mihinkään).

No niinpä. Sainkin tästä kimmokkeen lähteä nyt oikeasti tutustumaan noihin toiveisiin. Olen jankannut täällä miten iPhonet ovat marginaalitoiveita mutta omat kokemukset keräyksiin osallistumisista ovatkin vuosien takaa, muutamaan viime vuoteen en ole osallistunut. Onko muutamassa vuodessa tapahtunut sellainen muutos, että ihan yleisesti pyydetään luksusta lahjaksi. Vähän kyllä epäilen että ei ole. Silloin vaade lopettaa hyväntekeväisyyskeräykset joidenkin överi-toiveiden takia on yhtä hölmö kuin vaikkapa vaatimus lakkauttaa koulujärjestelmä lintsaavien lasten vuoksi. Järjestelmää voi aina parantaa mutta marginaalitapausten johdosta sitä ei kannata lopettaa.