Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.

Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.

Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.

En ymmärrä ihan, mitä tarkoitat? Ei tietenkään pidä tyytyä - pitää tehdä kovasti töitä ja nähdä vaivaa, että pääsisi eteenpäin.

Mutta ei kannata ajatella, että mitään ei tarvitse tehdä ja 'go big' tarkoittaa, että muut tekee työt ja antaa kaiken valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Me lasten vanhemmat tienaamme yhteensä 10k/kk, eikä meidän lapsilla ole eikä tule yhtäkään iPhonea. Tajuavat olla myös toivomatta mitään, mikä maksaa yli 50e. Ei meillä ole myöskään uusinta pleikkaa, ei trampoliinia, ei läppäreitä kaikilla, ei pelinäyttöjä eikä merkkivaatteita. Ei mopoja eikä mopoautoja.

Mutta tiedån kyllä toisenlaisen perheen. Siellä tienataan 2500e/kk. Ja siellä on kaikki viimeisen päälle. Merkkitavaraa talo täys. Pelkkiä merkkivaatteita kaikilla. Ravintolassa syödään tai tilataan ruoka kotiin. Täysi-ikäiset lapset eivät ole oppineet mitään rahankäyttöä. Vanhempi on päälakea myöten veloissaan, mutta lisää tekee. Lapset ovat oppineet saman kulttuurin. Kaikilla oma auto, vaikka bussit kulkisi. Nyt alkaa lapset tekemään omia velkojaan omissa matalapalkkaisissa ammateissaan.

Niin, teillä on teidän tapanne käyttää rahaa ja noilla tuloilla kyllä sanoisin, että sovitte siihen "rikkaimmat ovat piheimpiä" stereotypiaan vaikka ette noilla tuloilla rikkaimmasta päästä olekaan. Hieno juttu, että ette kaikkea maan ja taivaan väliltä lapsille hanki, mutta on niitä muitakin tapoja elää piheyden ja velaksi elämisen välillä. Omassa perheessäni ei oltu rikkaita missään vaiheessa, rahankäyttöä opetettiin tiukastikin, mutta silti käytiin joskus ravintolassa, hankittiin tietokoneet ja laadukkaat vaatteet (ei super kalliita, mutta laadukkaat). Velkaa ei ollut ja ihan hyviä rahankäyttäjiä meistä lapsista kasvoi, vaikka vanhempien rajallisista tuloista saatiin myös noita vähemmän välttämättömiä viihteitä elämään. Vastuullinen rahan käytön opetus on eri asia, kuin opettaa että ei saa ostaa mitään kallista ja kaikki toiveet pitää pitää mahdollisimman vaatimattomina.

Osallistuin kerran hyväntekeväisyys-yhdistyksen keräykseen jossa 12-17-vuotiaat olivat saaneet toivoa itselleen jotakin. Ikähaarukan yläpään listoilla oli kaikkea realistista kuten leffalippuja, suoristusrauta yms. Mut sit osa niistä 12-13-vuotiaista toivoivat poneja sun muuta vähemmän realistista. Yhdistyksestä sanottiin etteivät olleet halunneet rajoittaa toivomuksia mutta mielestäni olisi ihan hyvin voinut ohjata niitä nuorimpia vähän realistisempaan suuntaan toiveissaan :) Itse päädyin ostamaan jollekin teinipojalle muutaman kympin pelikuulokkeet.

Enivei, mielessäni tässä keskustelussa on nyt vähän sellainen pohjavire että halutaan kauhistella köyhiä perheitä ja demonisoida heidän lapsiaan joksikin ahneiksi sossupummin aluiksi joille paras opetus olisi se etteivät saa yhtään mitään että oppivat että maailmassa täytyy elää varojensa mukaan ja tehdä työtä saamiensa tavaroiden eteen. Ensinnäkin, kyseessä on lapset, jotka eivät ole perheensä taloudellisesta tilanteesta vastuussa sen enempää kuin varakkaidenkaan perheiden lapset ovat perheidensä raha-tilanteesta vastuussa. Lisäksi, voi olla etteivät nämä lapset saa esim. vaatteita kovin paljon muuten eli siihen joululahjaan latautuu siksi paljon odotuksia. Lopuksi, eiköhän nämä iPhonejen ja jopojen pyytäjät ole kuitenkin marginaaliryhmä ja nämä "kehtaajat" lähinnä lapsellisuuttaan ovat sellaisia toivoneet. Ei tässä nyt tarvitse lähteä demonisoimaan joulupuu-keräyksen perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Joo voihan sitä toivoa kuuta taivaalta mutta on älytöntä ettei vanhemmat sano että kannattaa toivoa jotain kohtuullista niin sen voisi jopa saada. Kaikki lapset varmaan haluaisi hevosen ja vuoristoradan mutta ihan hyvin voi pyytää esittämään maltillisia toiveita. Tämä voi tulla yllätyksenä mutta niin rikkaidenkin perheiden lapsille opetetaan.

Tätä minäkin ihmettelen. Siis jos vaikka kummi kysyy lapsen toiveita, niin ei kukaan oletettavasti välitä kummille tietoa että no tämä meidän Maiju-Tuutikki kertoi että haluaa joko ravihevosen tai uima-altaan, eikä valitettavasti nyt saada mitään kohtuullisempia toiveita aikaan kun eihän lapsen mielikuvitusta saa rajoittaa, keijupölyä ja silleen.

Vierailija kirjoitti:

Näissä pitäisi olla ohje että max kympin lahja.

Joka vuosi Operaatio Joulun lapsi keräyksessä on idea koota kenkälaatikon kokoinen paketti tietyllä sisällöllä valitsemansa ikäryhmän lapselle. Useana vuonna tuon paketin hinnaksi on tullut noin 70 euroa. Mukana pientä vaatetta, hygieniatarvikkeita, jokin lelu ja koulutarvikkeita ja karkkipussi. Useille köyhän maan kuten Moldovan lapselle ehkä ainoa lahja jonka koskaan on saanut.

Suomalaiselle lapselle voisin ostaa muutaman kympin maksavan legopaketin tai vastaavan. Kuitenkin jotain, joka on jotain aivan muuta kuin niitä hygieniatarvikkeita. Ideana on kuitenkin jokin vähän spesiaalimpi, kuin suklaalevy tai pörrösukat, jotka toki voivat kuulua jouluun myös.

Jokin kalliimpi lahja kuuluu mielestäni syntymäpäivälahjaksi, jolloin vain yhtä ihmistä muistetaan lahjalla sinä päivänä. Jouluna niitä muistettavia on useita, jolloin pienempi ja vaatimattomampi lahja on sopivampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli surullinen olo toivojan puolesta. Köyhissä oloissa eläville toisten varakkuus on käsittämätöntä. Katsokaa Tv Rikkaat ja rahattomat. Siellä rikkaiden viikon ruokabudjetilla köyhät tekee puhelin- yms. ostoksia.

Ehkä nuori haaveilee saavansa kännykän kuin joulun ihmeen tuomana. Kotona siihen ei ole ehkä varaa. Nytkin hän saattaa koko ajan miettiä, ottaako joku hänen toiveensa ja voisiko hänen toiveensa toteutua, että hänelläkin olisi kännykkä kuten muilla.

Swappie-niminen firma myy käytettyjä iPhoneja. On erilaisia ja eri hintaisia. Ei siis tarvitse ostaa monen sadan puhelinta. Palvelu on nopeaa ja joustavaa.

Toivotaan, että joku ymmärtää kyseisen nuoren haaveen.

Tulen itse köyhästä yksinhuoltajaperheestä. Äiti teki kovasti töitä ja koulutti meidät lapset ylioppilaiksi ja kannusti opiskelemaan.

Selvää oli, ettei mihinkään ylimääräiseen ollut rahaa, silti haaveilin, että joku varakas sukulainen olisi ostanut minulle mankan, joita silloin oli kaikilla. Ei ostanut. Siksi ymmärrän tuon mainitun kännykkätoiveen. Kun muuta mahdollisuutta ei ole, haluaa uskoa ihmeeseen.

Nyt on minulla korkeakoulut käytynä ja joskus ostan sukulaislapsille jotain kalliimpaa, jota oma perhe ei ehkä pysty ostamaan. Äitini sanoi aina että hyvä antaa vähästäänkin, paha ei anna paljostaankaan. Mielestäni hyvä periaate. 617

Ymmärrän mitä ajat takaa. Mutta ehkä ajankuva hieman hämärtynyt mankka-ajoista. Jos olet seurannut, millaista nykyisin on, niin nimenomaan ne, jotka eivät työskentele oman tulevaisuutensa eteen ovat niitä, jotka odottavat, että kaikki paras ja viimeisin heille heti kotiin kannettuna. Tuo tuttujen tukeminen on hyvä asia, koska silloin tiedät, että ilahdutus menee nuorelle, jolla ei ole, mutta joka yrittää parhaansa. Minä antaisin tosi mielelläni nuorelle sinulle mankan ja nykyiselle vastineellesi myös. En vain tiedä, mitä kautta sellaisen tavoittaisin. Näitä kantakaa kaikki minulle eteen ja minun oikeudet ilman vastuuta kolmannessa sukupolvessa en halua iPhonein lahjoa.

Nykyään on työttömänä yliopiston käyneitä ja jopa tohtoreita.

Minä oli sairaalassa työkokeilussa työmarkkinatuella tradenomin tutkinnolla, kun osastonsihteerillä oli käytynä vain peruskoulu ja lyhyt sihteerikurssi.

Vierailija kirjoitti:

Osallistuin kerran hyväntekeväisyys-yhdistyksen keräykseen jossa 12-17-vuotiaat olivat saaneet toivoa itselleen jotakin. Ikähaarukan yläpään listoilla oli kaikkea realistista kuten leffalippuja, suoristusrauta yms. Mut sit osa niistä 12-13-vuotiaista toivoivat poneja sun muuta vähemmän realistista. Yhdistyksestä sanottiin etteivät olleet halunneet rajoittaa toivomuksia mutta mielestäni olisi ihan hyvin voinut ohjata niitä nuorimpia vähän realistisempaan suuntaan toiveissaan :) Itse päädyin ostamaan jollekin teinipojalle muutaman kympin pelikuulokkeet.

Enivei, mielessäni tässä keskustelussa on nyt vähän sellainen pohjavire että halutaan kauhistella köyhiä perheitä ja demonisoida heidän lapsiaan joksikin ahneiksi sossupummin aluiksi joille paras opetus olisi se etteivät saa yhtään mitään että oppivat että maailmassa täytyy elää varojensa mukaan ja tehdä työtä saamiensa tavaroiden eteen. Ensinnäkin, kyseessä on lapset, jotka eivät ole perheensä taloudellisesta tilanteesta vastuussa sen enempää kuin varakkaidenkaan perheiden lapset ovat perheidensä raha-tilanteesta vastuussa. Lisäksi, voi olla etteivät nämä lapset saa esim. vaatteita kovin paljon muuten eli siihen joululahjaan latautuu siksi paljon odotuksia. Lopuksi, eiköhän nämä iPhonejen ja jopojen pyytäjät ole kuitenkin marginaaliryhmä ja nämä "kehtaajat" lähinnä lapsellisuuttaan ovat sellaisia toivoneet. Ei tässä nyt tarvitse lähteä demonisoimaan joulupuu-keräyksen perheitä.

Joissain keräyksissä nämä isot toiveet ovat marginaalia, joissain enemmän sääntö eikä poikkeus. Ei itselleni ainakaan ole tullut mieleen haukkua lapsia miksikään ahneiksi sossupummin aluiksi, vaan pikemminkin mieleen nousee ajatus, että kysymyksen asettelu on ollut järjestäjillä hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuminen saa selvästi ihmiset kiihtymään.

Yleinen asenne näyttää olevan Köyhät kyykkyyn, ette saa edes haaveilla mistään.

Mistä moinen katkeruus?

Onko mielestänne tärkeää, että köyhät pysyvät köyhinä ja helpolla ei saa saada mitään?

Perisuomalainen kateus nostaa päätään. En usko, että kukaan näistä moittijoista ja lannistajista itse on menestynyt tai tyytyväinen elämäänsä. Asenteenne kertovat muuta.

Köyhistä oloista on moni lahjakas nuori ponnistanut pitkälle. Ehkäpä juuri sen lahjaksi saadun käytetyn kännykän innoittamana alkanut uskoa mahdollisuuksiinsa.

Kaikesta huolimatta joulumieltä kaikille.

Ei, tärkeää ei ole, että köyhät pysyvät köyhinä vaan se, että köyhät tekevät aktiivisesti itse töitä tilanteensa parantamiseksi.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että köyhistä oloista on moni lahjakas ponnistanut pitkälle. Mutta ei niin, että jostain mystiseltä taholta on annettu ilmaiseksi jotakin luksusta. Pikemminkin niin, että lahjakasta on kannustettu arkipäivässä ja tarjottu se, mikä on aivan pakollista, mutta ei mitään ylimääräistä. Työnteko - alaikäisen osalta koulunkäynti - on se paikka, missä ahkeruus mitataan (joillakin harvoilla ehkä harrastus, jossa tähdätään ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla koulu), ja kuten edellä joku fiksusti totesi, mielellään tuetaan sellaista nuorta ihmistä, joka osoittaa halua parantaa omaa asemaansa.

Köyhän perheen lapseksi syntyminen ei ole mikään deterministinen loukku, josta ei pääse pois. Tästä ajatuksesta - jota kaikenlainen hyväntekeväisyys vain ruokkii - pitää päästä pois. Ei ole mitään mieltä köyhien perheiden lasten uhriutua. Suomalainen yhteiskunta on vielä toistaiseksi sellainen, että omalla ahkeruudella pystyy nostamaan itsensä esimerkiksi lapsuudenperheen köyhästä tilanteesta pois. Se on se viesti, jota pitäisi viedä eteenpäin. Ei se, että esitetään "kuu taivaalta"-tyyppisiä pyyntöjä. Jumalaa saa rukoilla, jos siltä tuntuu, tottakai.

Mutta onko sekin köyhän lapsen syy, vika, puute, ymmärtämyyttä, laiskuutta, kun joskus, jotkut aikuiset ovat halunneet järjestää Joulupuu-keräyksen ja antaneet lapsille tyhjän paperilapun, johon lapset saavat kirjoittaa omat lahjatoiveita ja jos vapaaehtoisia löytyy, saavat toteuttaa nuo toiveet. Keräyshän perustuu täysin vapasehtoisiin lahjoittajiin. Kenenkään siihen ei ole pakko osallistua.

Ja miksi osoitat syyttävän sormesi vähävaraiseen perheisiin ja viattomiin lapsiin, etkä Joulupuu-keräyksen perustajajäseniin.

Aikuisina he kestävät kyllä kovaakin kritiikkiä ja haukkumista, mutta jättäkää viattomat lapset rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt teinien parissa, ja joukossa oli runsaasti sellaisia, joiden perheissä oli ylisukupolvista osattomuutta ja pahoinvointia. Näillä nuorilla ei ollut kykyä ja ymmärrystä talousasioiden hoidossa, ja elämä ei pysynyt hallinnassa. Mutta jos vanhemmillakaan ei tätä osaamista ole, niin miten he voisivat opettaa sitä lapsilleen? Nuoret eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet miten budjetoida omat menonsa ja tulonsa, ja mihin heillä riittää varat. Heidän oli vaikeaa sisäistää esimerkiksi sitä, että verojen jälkeen tuntipalkasta jää käteen 10 euroa, ja uusi iPhone maksaa 700 euroa, niin montako tuntia joutuu tekemään töitä että pystyy ostamaan sen. En olisi ollut lainkaan yllättynyt, jos joku olisi ostanut esim. heti tukien tullessa kalliin merkkivaatteen, minkä jälkeen tilille ei olisi jäänyt yhtään rahaa laskuihin ja ruokaan. Nämä nuoret eivät kyenneet ajattelemaan asiaa siltä kantilta.

En yhtään ihmettelisi, jos näidenkin yliampuvien toiveiden taustalla olisi samantyyppistä ymmärtämättömyyttä rahan arvosta ja taloudenpidosta. Mutta se ei ole niiden lasten ja nuorten vika, vaan ensisijaisesti heidän vanhempiensa, ja toissijaisesti yhteiskunnan joka ei kykene sellaisiin toimiin, että ylisukupolvisuuden ketjut saataisiin katkaistua. 

Niin, miksi hoitajat pyytää lisää palkkaa ja vertaa itseään lääkäriin, kun lääkäri on yliopiston käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me lasten vanhemmat tienaamme yhteensä 10k/kk, eikä meidän lapsilla ole eikä tule yhtäkään iPhonea. Tajuavat olla myös toivomatta mitään, mikä maksaa yli 50e. Ei meillä ole myöskään uusinta pleikkaa, ei trampoliinia, ei läppäreitä kaikilla, ei pelinäyttöjä eikä merkkivaatteita. Ei mopoja eikä mopoautoja.

Mutta tiedån kyllä toisenlaisen perheen. Siellä tienataan 2500e/kk. Ja siellä on kaikki viimeisen päälle. Merkkitavaraa talo täys. Pelkkiä merkkivaatteita kaikilla. Ravintolassa syödään tai tilataan ruoka kotiin. Täysi-ikäiset lapset eivät ole oppineet mitään rahankäyttöä. Vanhempi on päälakea myöten veloissaan, mutta lisää tekee. Lapset ovat oppineet saman kulttuurin. Kaikilla oma auto, vaikka bussit kulkisi. Nyt alkaa lapset tekemään omia velkojaan omissa matalapalkkaisissa ammateissaan.

Olet huono trolli

Häh? Voitko selventää, mikä tuossa oli outoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuminen saa selvästi ihmiset kiihtymään.

Yleinen asenne näyttää olevan Köyhät kyykkyyn, ette saa edes haaveilla mistään.

Mistä moinen katkeruus?

Onko mielestänne tärkeää, että köyhät pysyvät köyhinä ja helpolla ei saa saada mitään?

Perisuomalainen kateus nostaa päätään. En usko, että kukaan näistä moittijoista ja lannistajista itse on menestynyt tai tyytyväinen elämäänsä. Asenteenne kertovat muuta.

Köyhistä oloista on moni lahjakas nuori ponnistanut pitkälle. Ehkäpä juuri sen lahjaksi saadun käytetyn kännykän innoittamana alkanut uskoa mahdollisuuksiinsa.

Kaikesta huolimatta joulumieltä kaikille.

Ei, tärkeää ei ole, että köyhät pysyvät köyhinä vaan se, että köyhät tekevät aktiivisesti itse töitä tilanteensa parantamiseksi.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että köyhistä oloista on moni lahjakas ponnistanut pitkälle. Mutta ei niin, että jostain mystiseltä taholta on annettu ilmaiseksi jotakin luksusta. Pikemminkin niin, että lahjakasta on kannustettu arkipäivässä ja tarjottu se, mikä on aivan pakollista, mutta ei mitään ylimääräistä. Työnteko - alaikäisen osalta koulunkäynti - on se paikka, missä ahkeruus mitataan (joillakin harvoilla ehkä harrastus, jossa tähdätään ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla koulu), ja kuten edellä joku fiksusti totesi, mielellään tuetaan sellaista nuorta ihmistä, joka osoittaa halua parantaa omaa asemaansa.

Köyhän perheen lapseksi syntyminen ei ole mikään deterministinen loukku, josta ei pääse pois. Tästä ajatuksesta - jota kaikenlainen hyväntekeväisyys vain ruokkii - pitää päästä pois. Ei ole mitään mieltä köyhien perheiden lasten uhriutua. Suomalainen yhteiskunta on vielä toistaiseksi sellainen, että omalla ahkeruudella pystyy nostamaan itsensä esimerkiksi lapsuudenperheen köyhästä tilanteesta pois. Se on se viesti, jota pitäisi viedä eteenpäin. Ei se, että esitetään "kuu taivaalta"-tyyppisiä pyyntöjä. Jumalaa saa rukoilla, jos siltä tuntuu, tottakai.

Mutta onko sekin köyhän lapsen syy, vika, puute, ymmärtämyyttä, laiskuutta, kun joskus, jotkut aikuiset ovat halunneet järjestää Joulupuu-keräyksen ja antaneet lapsille tyhjän paperilapun, johon lapset saavat kirjoittaa omat lahjatoiveita ja jos vapaaehtoisia löytyy, saavat toteuttaa nuo toiveet. Keräyshän perustuu täysin vapasehtoisiin lahjoittajiin. Kenenkään siihen ei ole pakko osallistua.

Ja miksi osoitat syyttävän sormesi vähävaraiseen perheisiin ja viattomiin lapsiin, etkä Joulupuu-keräyksen perustajajäseniin.

Aikuisina he kestävät kyllä kovaakin kritiikkiä ja haukkumista, mutta jättäkää viattomat lapset rauhaa.

Tästä oli vuosi sitten juttu ja tottakai lapsi saa toivoa ihan mitä haluaa, siinä ei ole mitään väärää.

Miksi aikuisena otat 200 000 lainaa asuntoon mihin sinulla ei oikeasti olisi rahaa. Etkö pysty hillitsemään itseäsi.

Ja miksi aikuiset ottaa venelainaa? Niin, halutaan vene, ei ole rahaa. Ei hillitä itseä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli surullinen olo toivojan puolesta. Köyhissä oloissa eläville toisten varakkuus on käsittämätöntä. Katsokaa Tv Rikkaat ja rahattomat. Siellä rikkaiden viikon ruokabudjetilla köyhät tekee puhelin- yms. ostoksia.

Ehkä nuori haaveilee saavansa kännykän kuin joulun ihmeen tuomana. Kotona siihen ei ole ehkä varaa. Nytkin hän saattaa koko ajan miettiä, ottaako joku hänen toiveensa ja voisiko hänen toiveensa toteutua, että hänelläkin olisi kännykkä kuten muilla.

Swappie-niminen firma myy käytettyjä iPhoneja. On erilaisia ja eri hintaisia. Ei siis tarvitse ostaa monen sadan puhelinta. Palvelu on nopeaa ja joustavaa.

Toivotaan, että joku ymmärtää kyseisen nuoren haaveen.

Tulen itse köyhästä yksinhuoltajaperheestä. Äiti teki kovasti töitä ja koulutti meidät lapset ylioppilaiksi ja kannusti opiskelemaan.

Selvää oli, ettei mihinkään ylimääräiseen ollut rahaa, silti haaveilin, että joku varakas sukulainen olisi ostanut minulle mankan, joita silloin oli kaikilla. Ei ostanut. Siksi ymmärrän tuon mainitun kännykkätoiveen. Kun muuta mahdollisuutta ei ole, haluaa uskoa ihmeeseen.

Nyt on minulla korkeakoulut käytynä ja joskus ostan sukulaislapsille jotain kalliimpaa, jota oma perhe ei ehkä pysty ostamaan. Äitini sanoi aina että hyvä antaa vähästäänkin, paha ei anna paljostaankaan. Mielestäni hyvä periaate. 617

Taisi vaan olla,että Joulupuu -keräyksen lahjojen pitää olla uusia,ei käytettyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hemmoteltu, itsekeskeinen ja matalamielinen täytyy ihmisen olla, että loukkaantuu vähävaraisen lapsen lahjatoiveesta?

No kuule minä ole p ersaukisesta perheestä, ja pidän noita ökytoiveita naurettavina.

Hyvä olisi lasten oppia, että koulut kannattaa käydä ja töitä täytyy tehdä jotta on varaa ostaa haluamiaan asioita.

Realistiset toiveet on oma juttunsa, mutta ikinä en vaan tule ymmärtämään sitä että lapselle selitettään lahjojen puutetta sillä, että saat sitten ostaa mitä haluat kun olet aikuinen ja menet töihin. Lapsellekin voi puhua rahasta ja sen rajallisuudesta ilman, että vetää tuota aikuinen-työelämä-omat-rahat -korttia esiin. Pahimmillaan tällainen johtaa aikuisena siihen, että aikuinen lahjoo itseään ja oikeuttaa ostonsa, koska lapsena ei saanut köyhyyden tai vanhempien periaatteiden vuoksi mitään ja nyt voi helliä ja hyvitellä sitä pientä sisäistä lastaan ja korvata niitä puutteita. Tunnen parikin tällaista ja voin sanoa, että näin vierestä katsottuna rahankäyttö on rumaa katsottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.

Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.

Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.

sanotaan että se köyhä lapsi saa sen 1200e iphonen, sitten kaverilla on kuitenkin lisäksi ne 500e lenkkarit, 200e huppari ja tonnin Guccin reppu, mikä olisi seuraavaksi listalla. Vähän sama kun vetäisit tokmannin tuulipuku päällä Chanelin laukku kainalossa. Tässä on yritetty hakea sitä järkeä että se Samsungin 300e puhelin saattaisi helpommin irrota näissä keräyksissä ja uudenkarhea sekin on. Sama kun ensiautona haaveilisi audi r8, vaikka kuinka manifestoi niin useampi joutuu aloittamaan vähän edullisemmalta leveliltä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta osa (HUOM: ei kaikki!) kasvattavat lapsensa niin, että vastuu on aina muilla.

Miten se lapsi voi oppia, että asioiden eteen on tehtävä töitä, ellei saa sitä esimerkkiä kotoa?

Jos perhe vetää ns. välistä kaikessa ja aina muut huolehtivat (tyyliin tarvitaan silmälasit --> sossu maksaa) eli Oma Vastuu puuttuu.

Siis ihan se perusjuttu, että jos halutaan tonnin iPhone pitää tehdä x tuntia töitä rahan eteen/syödä pelkkää karapuuroa x kuukautta --> saattaa se halvempi Samsung kelvata kun realiteetit selviävät lapselle.

Mutta osa on aina käsi ojossa, ja olettaa että joku muu maksaa laskun,

Paitsi, että se samsung on nykyisin se kalliimpi laite.

Vierailija kirjoitti:

Ratsastustunti on turhaa elitismiä.

AP tukee sitä, mutta ei sitten esim. iPhonen kaltaista elitismiä.

20e ratsastuskertaan on elitismiä sinusta? Voi olla sille lahjan saajalle paras tunti ikinä. Siinähän saa lahjaksi kokemuksen ja jollekin heppatytölle se kokemus on paljon tuota rahasummaa arvokkaampi. Jos pitäisi valita antaisinko 1000e iPhonen vai 50 ratsastustuntia lahjaksi, niin ei olisi vaikea valinta ylihintaisen luurin ja vuoden ratsastuskertojen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.

Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.

Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.

sanotaan että se köyhä lapsi saa sen 1200e iphonen, sitten kaverilla on kuitenkin lisäksi ne 500e lenkkarit, 200e huppari ja tonnin Guccin reppu, mikä olisi seuraavaksi listalla. Vähän sama kun vetäisit tokmannin tuulipuku päällä Chanelin laukku kainalossa. Tässä on yritetty hakea sitä järkeä että se Samsungin 300e puhelin saattaisi helpommin irrota näissä keräyksissä ja uudenkarhea sekin on. Sama kun ensiautona haaveilisi audi r8, vaikka kuinka manifestoi niin useampi joutuu aloittamaan vähän edullisemmalta leveliltä.

Ja osa ostaa mersuja valtion palkalla toisten maksamista verorahoista. Ja valtio ottaa lisää velkaa. Kyllä olisi palkkojen leikkaus varaa.

Fb-jouluapua onneksi lopetettiin.Siellähän säästäväiset pienipalkkaiset avustivat työhaluttomia tuhlareita kerrottujen satujen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena: Tässä hiljattain radiossa haastateltiin yläasteikäisiä tet-jaksolaisia ja muutamat toivoivat saavansa jaksoltaan kartanon, kalliin auton (vähän vanhempikin käy), oman hevosen ja sen sellaista. Hieman huvitti kuunnella isänmaan toivojen aatoksia...

Ei kai tuossa haaveilussa väärää ole, rahan määrä suhteessa haaveiden hintalappuun ei vain ole vielä realisoitunut. Jos ei ole eläessään saanut oikeaa palkkaa, niin voi olla tuossa iässä vähän vaikea hahmottaa kuinka paljon rahaa tulee ja mihin se kaikki kuluu. Kyllä mäkin toivoin yläasteella, että voisin asua aikuisena kalliissa hirsihuvilassa ja ties mitä kalliita asioita, olen nyt 30v vuokralla asuva aikuinen ja tiedän mikä on mahdollista ja mikä epätodennäköistä tässä elämässä. Ei minua silti harmita tai katkeroita, että nuorena haaveilin ja rahan käytössä oli vielä paljon opittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kohtuullista olisi että max 30 e lahja / lahjansaaja. Olisi toivon mukaan useampi lahjansaaja.

Tai sitten ei, jos niitä lahjoja ei halua tai jaksa montaa lahjaa shoppailla. 30e on sitäpaitsi sellainen raha, että ei sillä toteuteta kummoisia joulutoiveita. Ei taida saada edes keskikokoista lego-pakettia sellaista toivovalle. Jonnekin vaatekauppaan tuollainen lahjakortti humahtaa mennen tullen ihan yhteen vaatteeseen ja vielä voi jäädä monta kymppiä itselle maksettavaksi. Jokainen ostakoot sen arvoisen lahjan kuin omaan budjettiin sopii.