Lue keskustelun säännöt.
Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?
26.11.2022 |
Ostin keräykseen 11-vuotiaalle hänen toivomansa ratsastustunnin. Se on mielestäni kohtuullinen ja järkevä toive. Mutta että uusimmat muotikamat millä voi leuhkia kavereille? En ymmärrä.
Kommentit (763)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän lapsi ei saisi toivoa samaa mitä rikkaan lapsi? Tottakai jokainen lapsi saa toivoa mitä ikinä haluaa, se on eri asia mitä sitten saa. En voi käsittää aikuisia kenen mielestä köyhän täytyy toivos vain köyhien juttuja. Kamalaa eriarvoistamista, hävetkää. Köyhä saa unelmoida ja toivia ihan tasan mitä haluaa. Jos toisten auttaminen on sinusta niin vastenmielistä niin hittoako osallistut lainkaan. Varmaan mainitsit tuon ostamasu tunnin myös sosiaalisessa mediassa omaa paremmuuttasi korostaen?
Kuka on väittänyt,että köyhän pitäisi toivoa "köyhien juttuja"?Mitä ne edes ovat?Miksi ei voisi ohjata lasta toivomaan "normituloisten" lasten toiveita?Miksi laittaa sellaisia toiveita,jotka todennäköisesti jäävät saamatta,kun kuitenkin olisi mahdollisuus saada jotain muuta mieluista?
Ihmisten mielestä tonnin puhelin tai muut överikalliit lahjatoiveet eivät ole kohtuullisia joululahjakeräyksessä,jonka idea kaiketi on,että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan.
Koska normituloisten lapsien ei tarvitse odottaa jouluun saadakseen asioita, Kun heidän puhelin menee rikki, seuraavana päivänä mennään kauppaan ostamaan uusi. Kun lukio alkaa se tietokone on hankittu. Kun uusin pleikkari ilmestyy se on jo tilauksessa.
Kun köyhän perheen lapsi lukee, että uusin pleikkari on tulossa, hän ei voi kun korkeintaan haaveilla sen varaamisesta. Ehkä kolme vuotta myöhemmin hän vieläkin haaveilee siitä. Kun hänelle annetaan mahdollisuus pyytää lahjaa, hän pyytää tietenkin sitä. Muista se on ehkä kallis tai jopa turha, mutta ei se ole turha sille lapselle. Vaikka itse en pelaa, enkä ostaisi sellaista koskaan itselleni, ymmärrän kyllä mitä se jossain poikaporukoissa tarkoittaa kun kaikilla muilla on, mutta itsellä ei.
Tietenkin köyhätkin ymmärtävät mikä on haluttu ja siisti puhelin. Minkä merkitset lenkkarit on muotia. He haluavat usein tavaraa ja mielellään merkkitavaraa, koska onhan siitä paljon enemmän iloa pidemmän päälle kuin yhdestä kerrasta elokuvissa käynnistä.
Niin no miksi ei voi siis toivoa niitä normaalilasten asioita, kuten vaikka sitä uutta puhelinta? Miksi pitää saada rikkaiden iPhone tai ei mitään? Tämä on se mitä en ymmärrä. Ymmärrän että lapsi haluaa puhelimen tai läppärin tai pelikonsolin, en sitä että pitää olla just uusin ja hienoin. Eikä uutta pleikkaria kyllä saa ne keskituloisetkaan lapset aina ja varsinkaan heti, ellei vanhemmat satu itsekin olemaan innostuneita pelaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän lapsi ei saisi toivoa samaa mitä rikkaan lapsi? Tottakai jokainen lapsi saa toivoa mitä ikinä haluaa, se on eri asia mitä sitten saa. En voi käsittää aikuisia kenen mielestä köyhän täytyy toivos vain köyhien juttuja. Kamalaa eriarvoistamista, hävetkää. Köyhä saa unelmoida ja toivia ihan tasan mitä haluaa. Jos toisten auttaminen on sinusta niin vastenmielistä niin hittoako osallistut lainkaan. Varmaan mainitsit tuon ostamasu tunnin myös sosiaalisessa mediassa omaa paremmuuttasi korostaen?
Kuka on väittänyt,että köyhän pitäisi toivoa "köyhien juttuja"?Mitä ne edes ovat?Miksi ei voisi ohjata lasta toivomaan "normituloisten" lasten toiveita?Miksi laittaa sellaisia toiveita,jotka todennäköisesti jäävät saamatta,kun kuitenkin olisi mahdollisuus saada jotain muuta mieluista?
Ihmisten mielestä tonnin puhelin tai muut överikalliit lahjatoiveet eivät ole kohtuullisia joululahjakeräyksessä,jonka idea kaiketi on,että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan.
Koska normituloisten lapsien ei tarvitse odottaa jouluun saadakseen asioita, Kun heidän puhelin menee rikki, seuraavana päivänä mennään kauppaan ostamaan uusi. Kun lukio alkaa se tietokone on hankittu. Kun uusin pleikkari ilmestyy se on jo tilauksessa.
Kun köyhän perheen lapsi lukee, että uusin pleikkari on tulossa, hän ei voi kun korkeintaan haaveilla sen varaamisesta. Ehkä kolme vuotta myöhemmin hän vieläkin haaveilee siitä. Kun hänelle annetaan mahdollisuus pyytää lahjaa, hän pyytää tietenkin sitä. Muista se on ehkä kallis tai jopa turha, mutta ei se ole turha sille lapselle. Vaikka itse en pelaa, enkä ostaisi sellaista koskaan itselleni, ymmärrän kyllä mitä se jossain poikaporukoissa tarkoittaa kun kaikilla muilla on, mutta itsellä ei.
Tietenkin köyhätkin ymmärtävät mikä on haluttu ja siisti puhelin. Minkä merkitset lenkkarit on muotia. He haluavat usein tavaraa ja mielellään merkkitavaraa, koska onhan siitä paljon enemmän iloa pidemmän päälle kuin yhdestä kerrasta elokuvissa käynnistä.Hivenen oon kyllä eri mieltä,että normituloisen perheen lapsetkaan saa uusia puhelimia,pleikkareita,merkkivaatteita jne. heti tuosta noin vaan.Aika monen lapsen "uusi" puhelin on käytetty,merkkivaatteet kirpparilta jne.Joulupuu keräys ei ole mikään "toivo mitä ikinä keksit toivoa" keräys.
Niinpä. Tämä on monella jotenkin hämärtynyt, kuvitellaan että "normaalituloiset" voi ostaa mitä vaan, saati että lapsille ostettaisiin kaikki mitä ne haluaa vaikka rahaa olisikin. Keskituloiset laskee tarkkaan mihin rahat riittää, ostaa käytettyä ja keskihintaisia. Ja sellaisia on lasten toiveetkin.
IPhone on nuijan puhelin.
Ylihintainen romu.
IPhone maksaa noin 800...1500 e.
Saman tason android on 300...800 e.
Halpa android on 50...150 e!
Käytännössä kaikki samat toiminnot kuin muoviaplessa.
Applen ostaa vain ihminen joka haluaa lesoilla.
Järkevää sen osto ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on vähän ikävää niitä lapsia kohtaan, että annetaan toivoa kohtuuttomia - annetaan ikään kuin ymmärtää, että kyllä löytyy joku rikas hyväntekijä joka haluaa ostaa kalliita lahjoja juuri sinulle. Ja sitten taas uusi pettymys lapselle kun, kas kummaa, ei taaskaan löytynyt. Itse keräys on minusta ihan hieno ajatus, mutta ehkä perheitä voisi vähän paremmin ohjeistaa niitten toiveitten suhteen, tai jopa laittaa jonkun hintarajan jos ei pelkkä ohjeistus toimi.
Minusta tuntuu, että osalle on vähän epäselvää mitä se toivominen käytännössä tarkoittaa. Oletan, että lapsi tai varsinkin nuori tietää, että kyseessä on toive ja vieläpä sellainen, mitä ei välttämättä saa. Hän tahtoo jotain, mutta kukaan ei ole luvannut, että jos hän esittää toiveen niin hän sen myös saa. Myös niitä vähemmän kohtuuttomia toiveita voi jäädä toteuttamatta, jos lahjan antajia ei vain ole tarpeeksi tai lahjan antajaa ei kiinnostaa ostaa juuri sellaista pyydettyä lahjaa, minkä lapsi haluaa. Aivan varmasti noissa lahjan antajissakin on niitä, jotka eivät omien periaatteidensa vuoksi osta tiettyjä tuotteita vaikka raha ei olisikaan se ongelma. Ei se väärin ole, jos esittää toiveen hyväntekeväisyyskampanjassa. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon toiveita vs. toteutuksia vuosittain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän lapsi ei saisi toivoa samaa mitä rikkaan lapsi? Tottakai jokainen lapsi saa toivoa mitä ikinä haluaa, se on eri asia mitä sitten saa. En voi käsittää aikuisia kenen mielestä köyhän täytyy toivos vain köyhien juttuja. Kamalaa eriarvoistamista, hävetkää. Köyhä saa unelmoida ja toivia ihan tasan mitä haluaa. Jos toisten auttaminen on sinusta niin vastenmielistä niin hittoako osallistut lainkaan. Varmaan mainitsit tuon ostamasu tunnin myös sosiaalisessa mediassa omaa paremmuuttasi korostaen?
Kuka on väittänyt,että köyhän pitäisi toivoa "köyhien juttuja"?Mitä ne edes ovat?Miksi ei voisi ohjata lasta toivomaan "normituloisten" lasten toiveita?Miksi laittaa sellaisia toiveita,jotka todennäköisesti jäävät saamatta,kun kuitenkin olisi mahdollisuus saada jotain muuta mieluista?
Ihmisten mielestä tonnin puhelin tai muut överikalliit lahjatoiveet eivät ole kohtuullisia joululahjakeräyksessä,jonka idea kaiketi on,että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan.
Koska normituloisten lapsien ei tarvitse odottaa jouluun saadakseen asioita, Kun heidän puhelin menee rikki, seuraavana päivänä mennään kauppaan ostamaan uusi. Kun lukio alkaa se tietokone on hankittu. Kun uusin pleikkari ilmestyy se on jo tilauksessa.
Kun köyhän perheen lapsi lukee, että uusin pleikkari on tulossa, hän ei voi kun korkeintaan haaveilla sen varaamisesta. Ehkä kolme vuotta myöhemmin hän vieläkin haaveilee siitä. Kun hänelle annetaan mahdollisuus pyytää lahjaa, hän pyytää tietenkin sitä. Muista se on ehkä kallis tai jopa turha, mutta ei se ole turha sille lapselle. Vaikka itse en pelaa, enkä ostaisi sellaista koskaan itselleni, ymmärrän kyllä mitä se jossain poikaporukoissa tarkoittaa kun kaikilla muilla on, mutta itsellä ei.
Tietenkin köyhätkin ymmärtävät mikä on haluttu ja siisti puhelin. Minkä merkitset lenkkarit on muotia. He haluavat usein tavaraa ja mielellään merkkitavaraa, koska onhan siitä paljon enemmän iloa pidemmän päälle kuin yhdestä kerrasta elokuvissa käynnistä.Niin no miksi ei voi siis toivoa niitä normaalilasten asioita, kuten vaikka sitä uutta puhelinta? Miksi pitää saada rikkaiden iPhone tai ei mitään? Tämä on se mitä en ymmärrä. Ymmärrän että lapsi haluaa puhelimen tai läppärin tai pelikonsolin, en sitä että pitää olla just uusin ja hienoin. Eikä uutta pleikkaria kyllä saa ne keskituloisetkaan lapset aina ja varsinkaan heti, ellei vanhemmat satu itsekin olemaan innostuneita pelaamaan.
Ketä ulkopuolista se nyt haittaa, jos siellä joku toivoo "rikkaiden iPhonea" (vaikka edelleen totean samaa kuin monta kertaa aiemminkin: se ei ole mikään rikkaiden puhelin, vaan ihan tavallisten ihmisten puhelin)? Eihän se toive velvoita ketään ostamaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan oudolta kuulostaa joulupuu-keräyksen toiveet. Enpä ole tuollaisia toiveita ikinä nähnyt, vaikka ostan sinne lahjan joka vuosi. Ihan arkisia toiveita ne ovat olleet. Joku toivoo palapeliä ja joku toinen t-paitaa, kolmas kyniä ja askartelutarvikkeita. Aiemmin keräyksessä ei ollut kuin sukupuoli ja ikä. Silloin on vähän vaikeaa tietää, mitä lapsella jo on. Itse tykkään ostaa leluja, kun muistan omista lapsista, miten tärkeää heille oli pienenä saada lelu joulupukin paketista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän lapsi ei saisi toivoa samaa mitä rikkaan lapsi? Tottakai jokainen lapsi saa toivoa mitä ikinä haluaa, se on eri asia mitä sitten saa. En voi käsittää aikuisia kenen mielestä köyhän täytyy toivos vain köyhien juttuja. Kamalaa eriarvoistamista, hävetkää. Köyhä saa unelmoida ja toivia ihan tasan mitä haluaa. Jos toisten auttaminen on sinusta niin vastenmielistä niin hittoako osallistut lainkaan. Varmaan mainitsit tuon ostamasu tunnin myös sosiaalisessa mediassa omaa paremmuuttasi korostaen?
Kuka on väittänyt,että köyhän pitäisi toivoa "köyhien juttuja"?Mitä ne edes ovat?Miksi ei voisi ohjata lasta toivomaan "normituloisten" lasten toiveita?Miksi laittaa sellaisia toiveita,jotka todennäköisesti jäävät saamatta,kun kuitenkin olisi mahdollisuus saada jotain muuta mieluista?
Ihmisten mielestä tonnin puhelin tai muut överikalliit lahjatoiveet eivät ole kohtuullisia joululahjakeräyksessä,jonka idea kaiketi on,että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan.
Koska normituloisten lapsien ei tarvitse odottaa jouluun saadakseen asioita, Kun heidän puhelin menee rikki, seuraavana päivänä mennään kauppaan ostamaan uusi. Kun lukio alkaa se tietokone on hankittu. Kun uusin pleikkari ilmestyy se on jo tilauksessa.
Kun köyhän perheen lapsi lukee, että uusin pleikkari on tulossa, hän ei voi kun korkeintaan haaveilla sen varaamisesta. Ehkä kolme vuotta myöhemmin hän vieläkin haaveilee siitä. Kun hänelle annetaan mahdollisuus pyytää lahjaa, hän pyytää tietenkin sitä. Muista se on ehkä kallis tai jopa turha, mutta ei se ole turha sille lapselle. Vaikka itse en pelaa, enkä ostaisi sellaista koskaan itselleni, ymmärrän kyllä mitä se jossain poikaporukoissa tarkoittaa kun kaikilla muilla on, mutta itsellä ei.
Tietenkin köyhätkin ymmärtävät mikä on haluttu ja siisti puhelin. Minkä merkitset lenkkarit on muotia. He haluavat usein tavaraa ja mielellään merkkitavaraa, koska onhan siitä paljon enemmän iloa pidemmän päälle kuin yhdestä kerrasta elokuvissa käynnistä.Hivenen oon kyllä eri mieltä,että normituloisen perheen lapsetkaan saa uusia puhelimia,pleikkareita,merkkivaatteita jne. heti tuosta noin vaan.Aika monen lapsen "uusi" puhelin on käytetty,merkkivaatteet kirpparilta jne.Joulupuu keräys ei ole mikään "toivo mitä ikinä keksit toivoa" keräys.
Niinpä. Tämä on monella jotenkin hämärtynyt, kuvitellaan että "normaalituloiset" voi ostaa mitä vaan, saati että lapsille ostettaisiin kaikki mitä ne haluaa vaikka rahaa olisikin. Keskituloiset laskee tarkkaan mihin rahat riittää, ostaa käytettyä ja keskihintaisia. Ja sellaisia on lasten toiveetkin.
Jos kerran kaikki keskituloiset ostavat puhelimensa käytettyinä, niin mistä ne käytetyt puhelimet tulevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monet nuoret niitä toivovat, oli köyhän tai rikkaan lapsi. Ja mitä sä ap. luulet iPhonen maksavan?
https://cdon.fi/kodin-elektroniikka/iphone-6s-32gb-space-grey-hyvakunto…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuminen saa selvästi ihmiset kiihtymään.
Yleinen asenne näyttää olevan Köyhät kyykkyyn, ette saa edes haaveilla mistään.
Mistä moinen katkeruus?
Onko mielestänne tärkeää, että köyhät pysyvät köyhinä ja helpolla ei saa saada mitään?Perisuomalainen kateus nostaa päätään. En usko, että kukaan näistä moittijoista ja lannistajista itse on menestynyt tai tyytyväinen elämäänsä. Asenteenne kertovat muuta.
Köyhistä oloista on moni lahjakas nuori ponnistanut pitkälle. Ehkäpä juuri sen lahjaksi saadun käytetyn kännykän innoittamana alkanut uskoa mahdollisuuksiinsa.
Kaikesta huolimatta joulumieltä kaikille.
Ei, tärkeää ei ole, että köyhät pysyvät köyhinä vaan se, että köyhät tekevät aktiivisesti itse töitä tilanteensa parantamiseksi.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että köyhistä oloista on moni lahjakas ponnistanut pitkälle. Mutta ei niin, että jostain mystiseltä taholta on annettu ilmaiseksi jotakin luksusta. Pikemminkin niin, että lahjakasta on kannustettu arkipäivässä ja tarjottu se, mikä on aivan pakollista, mutta ei mitään ylimääräistä. Työnteko - alaikäisen osalta koulunkäynti - on se paikka, missä ahkeruus mitataan (joillakin harvoilla ehkä harrastus, jossa tähdätään ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla koulu), ja kuten edellä joku fiksusti totesi, mielellään tuetaan sellaista nuorta ihmistä, joka osoittaa halua parantaa omaa asemaansa.
Köyhän perheen lapseksi syntyminen ei ole mikään deterministinen loukku, josta ei pääse pois. Tästä ajatuksesta - jota kaikenlainen hyväntekeväisyys vain ruokkii - pitää päästä pois. Ei ole mitään mieltä köyhien perheiden lasten uhriutua. Suomalainen yhteiskunta on vielä toistaiseksi sellainen, että omalla ahkeruudella pystyy nostamaan itsensä esimerkiksi lapsuudenperheen köyhästä tilanteesta pois. Se on se viesti, jota pitäisi viedä eteenpäin. Ei se, että esitetään "kuu taivaalta"-tyyppisiä pyyntöjä. Jumalaa saa rukoilla, jos siltä tuntuu, tottakai.
Kyllä se itseasiassa voi olla. Köyhän perheen lapsella ei ole resursseja toteuttaa itseään toisin kuin rikkaan perheen lapsella. Köyhässä perheessä vanhemmat voivat olla niin näköalattomia ja turtuneita omaan tilaansa, etteivät osaa kannustaa lasta tai näe rahallista panostusta lapsen harrastuksiin riittävän arvokkaana, koska se on sitten jostain muusta pois. Lasta voidaan jopa rohkaista pysymään "lestissään" koska vanhemmat pitävät epätodennäköisenä, että hän voisi menestyä ja he haluavat suojella lasta pettymyksiltä ja isoilta riskeiltä, mitä korkealle kurottamisesta seuraa. Jos vanhemmilla on vähän koulutusta, suuremmalla todennäköisyydellä myös jälkikasvu ei panosta koulutukseen tai pidä sitä itsessään arvokkaana, vaan halutaan nopeasti joku ammatti ja töihin. On ihan tutkittu, että köyhissä perheissä joissa on matala sosioekonominen asema lasta nimenomaan ohjataan vain työskentelemään ahkerasti, noudattamaan käskyjä ja toivomaan, että sillä saa itsensä elätettyä. Vastaavasti rikkaat korostavat itsenäisyyttä ja luottamusta omiin valintoihin. Kyllä tuo muodostaa kierteen, mitä on vaikea rikkoa vaikka se ei mahdotonta olekaan.
Tää on ainakin omalla kohdallani totta. Kävin amiksen ja jo amiksen aikana heti tunnollisesti töihin. Koskaan äitini ei edes kannustanut lukioon ja mulla ei ollut edes käsitystä siitä, että voisin ilmaiseksi tai tuilla jatko-opiskella. Muistan, että joskus äitini puhui, että lukioon kirjat maksavatkin niin paljon. Sekin varmaan lannisti edes hakemaan lukioon ja en ymmärtänyt sitäkään, että mahdollisesti jostain ne kirjat olisin hankkinut, jos äitini ei olisi pystynyt niitä kustantamaan. En edes tajunnut, että mullaKIN olisi ollut mahdollisuus hakeutua muille paikkakunnille opiskelemaan. Oli vain rikkaiden lapsille se mahdollisuus.
Sama kokemus itsellä.
Vasta n. 30-vuotiaana ensimmäisen kerran elämässäni tajusin että olen oikeasti ihan yhtä arvokas kuin muutkin ja että minäkin voisin opiskella muutakin kuin ammattikoulututkinnon. Sitä jotenkin oli kokenut olevansa aina se muita huonompi jolla ei ole edes mahdollisuuksia eikä kannata edes haaveilla mistään ammattikoulua korkeammasta koulusta.
Kannan vieläkin tietynlaista arvottomuuden taakkaa ja ihan helvetisti pitänyt tehdä töitä että olen aikuisena uskaltanut edes haaveilla mistään ja vielä kovemmin töitä että niitä haaveita olen edes uskaltanut tavoitella.Täällä nyt tunnutaan kuvittelevan että se köyhyys karaisee ja niistä köyhistä oloista hakeutuu sisuuntuneita nuoria opiskelemaan yliopistoihin.
Höpö höpö, osa meistä tuolloin köyhistä meni yliopistoon parilymppisenä, ilman ainoatakaan i-phonea tai vastaavaa. Lapsuutta on vaan niin kävetä käyttää tekosyynä kaikkeen omaan aikaansaamattomuuteen ja tyhmyyteenkin.
En ole tuo jolle vastasit, mutta millä oikeudella sinä tulet tänne joululahjakeskusteluun mitätöimään jonkun elämänkokemuksia ja lapsuuden köyhyydessä kasvamisen seurauksia? Kyse oli tuossa siitä, että köyhyyden ja sen tuoman itsearvostuksen puutteen kierrettä on hyvin vaikea katkaista, kun on elänyt sellaisessa maailmassa jossa ei ole saanut juuri mitään ja aikuisenakin kokee, ettei ole oikeutettu tai kykenevä mihinkään oman historiansa vuoksi. Jos sinä hait köyhistä oloista yliopistoon ja sinne pääsit parantamaan mahdollisuuksiasi, niin hyvä juttu, mutta se on vain sinun ainutkertainen elämäntiesi ja muilla on omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän lapsi ei saisi toivoa samaa mitä rikkaan lapsi? Tottakai jokainen lapsi saa toivoa mitä ikinä haluaa, se on eri asia mitä sitten saa. En voi käsittää aikuisia kenen mielestä köyhän täytyy toivos vain köyhien juttuja. Kamalaa eriarvoistamista, hävetkää. Köyhä saa unelmoida ja toivia ihan tasan mitä haluaa. Jos toisten auttaminen on sinusta niin vastenmielistä niin hittoako osallistut lainkaan. Varmaan mainitsit tuon ostamasu tunnin myös sosiaalisessa mediassa omaa paremmuuttasi korostaen?
Kuka on väittänyt,että köyhän pitäisi toivoa "köyhien juttuja"?Mitä ne edes ovat?Miksi ei voisi ohjata lasta toivomaan "normituloisten" lasten toiveita?Miksi laittaa sellaisia toiveita,jotka todennäköisesti jäävät saamatta,kun kuitenkin olisi mahdollisuus saada jotain muuta mieluista?
Ihmisten mielestä tonnin puhelin tai muut överikalliit lahjatoiveet eivät ole kohtuullisia joululahjakeräyksessä,jonka idea kaiketi on,että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan.
Koska normituloisten lapsien ei tarvitse odottaa jouluun saadakseen asioita, Kun heidän puhelin menee rikki, seuraavana päivänä mennään kauppaan ostamaan uusi. Kun lukio alkaa se tietokone on hankittu. Kun uusin pleikkari ilmestyy se on jo tilauksessa.
Kun köyhän perheen lapsi lukee, että uusin pleikkari on tulossa, hän ei voi kun korkeintaan haaveilla sen varaamisesta. Ehkä kolme vuotta myöhemmin hän vieläkin haaveilee siitä. Kun hänelle annetaan mahdollisuus pyytää lahjaa, hän pyytää tietenkin sitä. Muista se on ehkä kallis tai jopa turha, mutta ei se ole turha sille lapselle. Vaikka itse en pelaa, enkä ostaisi sellaista koskaan itselleni, ymmärrän kyllä mitä se jossain poikaporukoissa tarkoittaa kun kaikilla muilla on, mutta itsellä ei.
Tietenkin köyhätkin ymmärtävät mikä on haluttu ja siisti puhelin. Minkä merkitset lenkkarit on muotia. He haluavat usein tavaraa ja mielellään merkkitavaraa, koska onhan siitä paljon enemmän iloa pidemmän päälle kuin yhdestä kerrasta elokuvissa käynnistä.Hivenen oon kyllä eri mieltä,että normituloisen perheen lapsetkaan saa uusia puhelimia,pleikkareita,merkkivaatteita jne. heti tuosta noin vaan.Aika monen lapsen "uusi" puhelin on käytetty,merkkivaatteet kirpparilta jne.Joulupuu keräys ei ole mikään "toivo mitä ikinä keksit toivoa" keräys.
Niinpä. Tämä on monella jotenkin hämärtynyt, kuvitellaan että "normaalituloiset" voi ostaa mitä vaan, saati että lapsille ostettaisiin kaikki mitä ne haluaa vaikka rahaa olisikin. Keskituloiset laskee tarkkaan mihin rahat riittää, ostaa käytettyä ja keskihintaisia. Ja sellaisia on lasten toiveetkin.
Eikö teillä lapset koskaan unelmoi ja toivo mistään kalliista asiaioista tai vararoista, kun sen pitäisi kuulua normaaliin kehitykseen?
Ollaan tavis perhe ja tullaan omillaan toimeen, mutta ainakin meillä lapset ovat toivoneet, milloin koiraa, milloin hevosta, pihalle uima-allasta, matkalippua kuuhun jne.
Itse ajattelen, jos lapsi ei edes osaa unelmoida ja toivoa, on jotakin pahasti pielessä, kun se pitäisi kuulua vielä aikuisenkin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän lapsi ei saisi toivoa samaa mitä rikkaan lapsi? Tottakai jokainen lapsi saa toivoa mitä ikinä haluaa, se on eri asia mitä sitten saa. En voi käsittää aikuisia kenen mielestä köyhän täytyy toivos vain köyhien juttuja. Kamalaa eriarvoistamista, hävetkää. Köyhä saa unelmoida ja toivia ihan tasan mitä haluaa. Jos toisten auttaminen on sinusta niin vastenmielistä niin hittoako osallistut lainkaan. Varmaan mainitsit tuon ostamasu tunnin myös sosiaalisessa mediassa omaa paremmuuttasi korostaen?
Kuka on väittänyt,että köyhän pitäisi toivoa "köyhien juttuja"?Mitä ne edes ovat?Miksi ei voisi ohjata lasta toivomaan "normituloisten" lasten toiveita?Miksi laittaa sellaisia toiveita,jotka todennäköisesti jäävät saamatta,kun kuitenkin olisi mahdollisuus saada jotain muuta mieluista?
Ihmisten mielestä tonnin puhelin tai muut överikalliit lahjatoiveet eivät ole kohtuullisia joululahjakeräyksessä,jonka idea kaiketi on,että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan.
Koska normituloisten lapsien ei tarvitse odottaa jouluun saadakseen asioita, Kun heidän puhelin menee rikki, seuraavana päivänä mennään kauppaan ostamaan uusi. Kun lukio alkaa se tietokone on hankittu. Kun uusin pleikkari ilmestyy se on jo tilauksessa.
Kun köyhän perheen lapsi lukee, että uusin pleikkari on tulossa, hän ei voi kun korkeintaan haaveilla sen varaamisesta. Ehkä kolme vuotta myöhemmin hän vieläkin haaveilee siitä. Kun hänelle annetaan mahdollisuus pyytää lahjaa, hän pyytää tietenkin sitä. Muista se on ehkä kallis tai jopa turha, mutta ei se ole turha sille lapselle. Vaikka itse en pelaa, enkä ostaisi sellaista koskaan itselleni, ymmärrän kyllä mitä se jossain poikaporukoissa tarkoittaa kun kaikilla muilla on, mutta itsellä ei.
Tietenkin köyhätkin ymmärtävät mikä on haluttu ja siisti puhelin. Minkä merkitset lenkkarit on muotia. He haluavat usein tavaraa ja mielellään merkkitavaraa, koska onhan siitä paljon enemmän iloa pidemmän päälle kuin yhdestä kerrasta elokuvissa käynnistä.Hivenen oon kyllä eri mieltä,että normituloisen perheen lapsetkaan saa uusia puhelimia,pleikkareita,merkkivaatteita jne. heti tuosta noin vaan.Aika monen lapsen "uusi" puhelin on käytetty,merkkivaatteet kirpparilta jne.Joulupuu keräys ei ole mikään "toivo mitä ikinä keksit toivoa" keräys.
Vaikka olisikin noin, niin normituloisen lapsi saa noita asioita vaikka ei nyt ihan sormia napsauttamalla heti. Aika harva normituloisen lapsi joutuu pitkin vuotta kärvistelemään syntymäpäivän ja joulun välillä saadakseen mitään mukavaa tai tarpeellista itselleen. Se köyhän lapsi ei välttämättä saa edes sitä äidin käytettyä puhelinta, koska äidillä ei ole varaa hankkia itselleen uutta. Ei saada kirpparilta merkkivaatteita, koska ei-merkkivaatteet maksaa vähemmän. Olen itse ihan normituloisesta perheestä ja ihan ok puhelimet saatiin, pleikkari hankittiin tarjouskampanjasta ja merkkivaatteita alennusmyynneistä. Kaikki maksoi silti sen verran rahaa, ettei niitä ihan vähävaraisena olisi pystynyt edes alennuksesta hankkimaan. Nuorena oli tärkeää, että tietyt jutut oli samoja kuin kavereilla eikä jäänyt niistä ulkopuoliseksi. Jouluna sitten oli lahjoja toiveiden ja tarpeiden mukaan, mutta ei tarvinnut odottaa sinne asti että saa uuden puhelimen vanhan tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?
Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.
Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.
Lol mitä sinisilmäisyyttä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän lapsi ei saisi toivoa samaa mitä rikkaan lapsi? Tottakai jokainen lapsi saa toivoa mitä ikinä haluaa, se on eri asia mitä sitten saa. En voi käsittää aikuisia kenen mielestä köyhän täytyy toivos vain köyhien juttuja. Kamalaa eriarvoistamista, hävetkää. Köyhä saa unelmoida ja toivia ihan tasan mitä haluaa. Jos toisten auttaminen on sinusta niin vastenmielistä niin hittoako osallistut lainkaan. Varmaan mainitsit tuon ostamasu tunnin myös sosiaalisessa mediassa omaa paremmuuttasi korostaen?
Kuka on väittänyt,että köyhän pitäisi toivoa "köyhien juttuja"?Mitä ne edes ovat?Miksi ei voisi ohjata lasta toivomaan "normituloisten" lasten toiveita?Miksi laittaa sellaisia toiveita,jotka todennäköisesti jäävät saamatta,kun kuitenkin olisi mahdollisuus saada jotain muuta mieluista?
Ihmisten mielestä tonnin puhelin tai muut överikalliit lahjatoiveet eivät ole kohtuullisia joululahjakeräyksessä,jonka idea kaiketi on,että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan.
Koska normituloisten lapsien ei tarvitse odottaa jouluun saadakseen asioita, Kun heidän puhelin menee rikki, seuraavana päivänä mennään kauppaan ostamaan uusi. Kun lukio alkaa se tietokone on hankittu. Kun uusin pleikkari ilmestyy se on jo tilauksessa.
Kun köyhän perheen lapsi lukee, että uusin pleikkari on tulossa, hän ei voi kun korkeintaan haaveilla sen varaamisesta. Ehkä kolme vuotta myöhemmin hän vieläkin haaveilee siitä. Kun hänelle annetaan mahdollisuus pyytää lahjaa, hän pyytää tietenkin sitä. Muista se on ehkä kallis tai jopa turha, mutta ei se ole turha sille lapselle. Vaikka itse en pelaa, enkä ostaisi sellaista koskaan itselleni, ymmärrän kyllä mitä se jossain poikaporukoissa tarkoittaa kun kaikilla muilla on, mutta itsellä ei.
Tietenkin köyhätkin ymmärtävät mikä on haluttu ja siisti puhelin. Minkä merkitset lenkkarit on muotia. He haluavat usein tavaraa ja mielellään merkkitavaraa, koska onhan siitä paljon enemmän iloa pidemmän päälle kuin yhdestä kerrasta elokuvissa käynnistä.
Normituloisen lapselle kaivetaan jostain joku vanha toimiva puhelin käyttöön, jos käytössä oleva hajoaa. Sen jälkeen katsellaan rauhassa, mistä löytyisi uusi sopiva puhelin hyvässä tarjouksessa tai ostetaan käytettynä.
Lukioon ei tarvitse enää ostella läppäreitä, ne saa koulusta nykyään käyttöön, samaten kirjat. Läppärin myötä useimmat kirjat saa sähköisessä muodossa.
Uutta pleikkaria ei tosiaankaan laiteta tilaukseen, uusi hankitaan siinä vaiheessa, kun hinnat ovat tippuneet, jos sittenkään.
Meillä lapset ovat pistäneet aina mukavuuden muodin edelle. Lenkkarit ostaan sellaiset, mitkä ovat hyvät jalkaan. Ikävä kyllä kenkien kanssa on ollut aina niin, että sopiva lesti löytyy yleensä kalleimmasta mallista. Kun lapset olivat pienempiä, jaksoin vielä kierrellä heidän kanssa etsimässä tarjoksista ja aleista kenkiä ja hyvillä onnella niitä löytyikin, mutta vähän isompana on ostettu se ensimmäinen, mikä on ollut hyvä jalkaan. Isojalkainen tytär on saanut evästykseksi ostaa mieleisensä kengät heti, jos sellaiset jostain löytää. Niitä ei nimittäin enää seuraavalla kerralla ole kaupassa jäljellä, kun isot koot häviävät samantien. Netistä on aika turha tilailla, kun sopivalestisen löytäminen on ihan arpapeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ollut omalla ala-asteella juuri mitään käsitystä merkeistä farkkujen lisäksi. Kiitos sosiaalisen median niin taitaa olla tavara ja mainokset ihan eri tavalla tärkeitä. Eikä joku 12 vuotias tiedä mitä palkasta jää kellään käteen.
Vierailija kirjoitti:
Nykypennuilla ei ole mitään käsitystä kohtuudesta.
Minun mielestäni kaikki saavat toivoa mitä haluavat. Eivät lapset erota mikä on kohtuullista, sen opettaminen on meidän aikuisten harteilla. Luin jostakin että aikuisen tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Minusta se oli viisaasti sanottu. Mitenpä sitä oppisi muuten niitä sietämään, jos ei opettelemalla.
Itsekin toivoin lapsena, ja pitkälle vielä varhaisteini- ikäänkin asti nukkekotia, enkä koskaan sitä saanut. Ensin se oli muiden toiveiden mukana, parina kolmena viimeisenä vuonna ainoana toiveena. Olisin varmaan pillahtanut itkuun jos toive olisi toteutunut. Sieluni silmin olen kalustanut sitä mielessäni vielä aikusenakin, mutta ei ole tullut hankittua. Ehkäpä joskus, mutta ei se ole enää sama asia.
Eipä tässä muutkaan toiveet ole toteutuneet, joten tää on tätä.
Vierailija kirjoitti:
Te kauhistelijat. Menkää Hopelle jouluapulaisiksi, menkää katsomaan kuinka raadollisia tarinoita siellä kohtaa usean kerran päivässä. Vannon, että sen jälkeen kauhistelette vähemmän.
Ei varmaan ole kyse siitä, etteikö suomessakin olisi lukuisia lapsia, jotka ovat kokeneet kovia ja joiden elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Onhan niitä paljon. Ja se on surullista.
Kyse on varmaan enemmän siitä, onko kohtuullista odottaa vierailta tonnin puhelinta tai untuvatakkia lahjaksi. Ja onko se sitten valtava pettymys jos sen iphonen sijaan saakin vaikka ihonhoitotuotteita.
Kun se on aika rajattu joukko "tavallisia perheitä" joissa lapset saa tollasia sika kalliita juttuja.
Tästä keskustelusta huomaa, että ihmisillä on ihan omituisia käsityksiä siitä, mitä normaalituloisissa perheissä ostetaan (ei ole iPhoneja, ei uusia pelikonsoleita, mitään kalliita lahjoja ei hankita omille lapsille tai koko perheelle ym.) ja toisaalta edelleen elää vahvasti se käsitys, että hyväntekeväisyyskeräyksessä ei saa pyytää mitään arvokasta, vaan pitää hattu kourassa nöyränä astella esittämään vaatimaton toive, koska tuntemattomalta ihmiseltä ei saa pyytää anonyymisti mitään minkä ostaminen aiheuttaisi vaivaa tai ärtymystä. Joulupuukeräyksessä annetaan lahjoja 0-20v. ihmisille. Jos esiteinien yksittäiset älyttömät toiveet eivät nappaa, niin ostakaa vaikka pikkulapsille leluja tai täysi-ikäistyville kotitarpeita. On paljon keräyksiä missä ei edes ole mitään toivelappuja, vaan ostaja saa itse valita mitä ostaa.
Onpa ketju.
Tajuatteko että muutaman vuoden ikäisenä väkivaltaisilta juoppovanhemmilta huostaan otettu lapsi (kyllä, 12-15-vuotiaskin on lapsi) joka kärsii mielenterveysongelmista haluaa saada edes unelmoida.
Voi teitä, jotka käytte joulupuukeräyksessä hakemassa itsellenne aneita ja hyvän omantunnon viemällä sampoopullon tai muuta mitä köyhä mielestänne tarvitsee.
Ei se lapsi tai nuori oikeasti odota saavansa iPhonea. Hän ei odota saavansa yhtään mitään, kuten hän ei ole tähänkään saakka elämässään saanut, paitsi turpaan. Hän odottaa, että saisi edes unelmoida sellaisesta. Ja hän on iloinen siitä että saa lahjan.
Mitäpä jos edes jouluna hellittäisitte oman ylemmyydentuntonne pauloista ja olisitte vaikka 5 minuuttia arvostelematta toisia.
On tää touhu nykyään ihan perseestä. Kaikki tavarat pitää ostaa vuosi etukäteen että saa jouluksi. Tytöille tilasin Apple 14 kännykät ja nyt onkin epävarmaa ehtiikö ne perille. Jouduin hommaamaan varalahjat ja sama juttu niiden kanssa. Luvattu toimitusaika ei pidä alkuunkaan. Täytyy hakea varavara lahjat sitten joulun alla kaupasta.
Hivenen oon kyllä eri mieltä,että normituloisen perheen lapsetkaan saa uusia puhelimia,pleikkareita,merkkivaatteita jne. heti tuosta noin vaan.Aika monen lapsen "uusi" puhelin on käytetty,merkkivaatteet kirpparilta jne.Joulupuu keräys ei ole mikään "toivo mitä ikinä keksit toivoa" keräys.