Lue keskustelun säännöt.
Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?
26.11.2022 |
Ostin keräykseen 11-vuotiaalle hänen toivomansa ratsastustunnin. Se on mielestäni kohtuullinen ja järkevä toive. Mutta että uusimmat muotikamat millä voi leuhkia kavereille? En ymmärrä.
Kommentit (763)
Joulupuu-keräys perustuu täysin vapaaehtoisuuteen.
Kenenkään ei ole pakko lahjoittaa sinne yhtään mitään.
Tämä on joka vuotinen ilmiö, tullaan uteliaisuudesta tutkimaan lahjatoiveita ja lasketaan mielikuvitus laukkaamaan ja keksitäån omia valheita ja juostaan kiireen vilkkaan kotiin tekemään keskustelupalstalle aloituksia ja haukkumaan lapsia, kuinka kehtaavatkin köyhät lapset pyytääkin niin kallita lahjoja, kun todellisuudessa suurin osa todellisuudessa on tyyliin sukkia, alusvaatteita, reppu, piirustusvälineitä, myssy, rukkaset, shampoota jne.
Ihanko oikeasti aikuiset ihmiset saavat tästä jotakin sisältöä elämäänsä tai mielihyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit vaan ap. rohkeasti muotoillut aloituksen, kuinka vähävaraisten lapset ovat tuhmia ja vähempi arvoisempia, kuin rikkaiden lapset, joille kuuluu vain saada kalliit lahjat, uudet jopot ja iPhoneat.
Oltaisiin päästy kaikki rallattelemaan kuin 4v päiväkodissa ja kiusaamaan toisiamme ja osoittamaan sormella, jonkun lapsen pyöräromusta tai simpukkakännykästä.
Näin se menee päiväkodissa ja koulussa, lapset ottavat mallin ja esimerkin meiltä aikuisilta, niin hyvässä kuin pahassa ja kohtelevat ja rallattavat toisilleen kuin nyt täällä.
Ja sitten kauhistellaan lasten ja nuorten väkivaltaa, kun ensiksi pitäisi hoitaa aikuiset, jotka siirtävät oman mallinsa ja asenteensa lapsille.
Ongelma on se, yleisesti ja tässäkin kommentissa, että menevät sekaisin varakkuus (omistuksessa olevien tavaroiden ym. arvo) ja arvokkuus. Se virheellinen ajatuskytkös, että varakkaampi ihminen on arvokkaampi kuin köyhä, pitää saada katkaistua. Ehkä kommentoija tarkoitti samaa, mutta nyt tuli sellainen vaikutelma, että ajatuksessa "vain rikkaiden lasten tulee saada kalliit lahjat kuten jopot ja iphonet" olisi jotain väärää. Kun se menee niin, että lapset saavat vanhemmiltaan (sukulaisiltaan ym. läheisiltään) ne lahjat, joihin näillä on varaa. Kyse ei ole lapsen arvosta, jota mitataan sillä saadun tavaran hinnalla. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, mutta jokaisen lapsen on mahdotonta saada yhtä arvokasta kallista lahjaa.
Se on epäoikeudenmukaista, että köyhien perheiden kiltit ja nöyrät lapset saavat vain kiillotetun omenan ja joulukuusenkoristeen, kun taas rikkaiden perheiden röyhkeät ja itsekeskeiset kakarat saavat fortuna-pelin ja uudet luistimet. Mutta ei sille mitään voi, että se vaan menee vuosikymmenestä ja vuosisadasta niin.
Vanhempien tulotaso määrittää lasten saamien lahjojen rahallisen arvon. Noin pääpiirteissään.
Se, että lahjojen saati ihmisten arvoa mitataan kulutetun rahan määrällä (hinnalla), on yksioikoisesti väärin. Noin pääpiirteissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.
Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.
Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.
Nyt puhutaan lahjojen pyytämisestä. Jos se köyhä elää muutenkin suu säkkiä myöten tai jopa vähän velaksi, niin miksi lapsen pitäisi sitten vielä pyytää niitä halvimpia lahjoja ja ottaa sellainen asenne, että kun olen köyhästä perheestä niin en ansaitse mitään kallista ja olkaa hyvä tarjotkaa joku rupuinen lahja, jos se Teitä miellyttää. Tuo jos mikä on sitä näköalattomuuteen ja oman arvostuksen polkemiseen johtavaa asennetta, mitä tässäkin ketjussa on vaikka kuinka paljon näkyvissä. Kaikki me täällä ollaan lopulta ihan saman arvoisia ihmisinä, toisilla vaan on enemmän maallista mammonaa kuin toisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.
Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.
Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.
Miksi köydän lapsi ei saisi haaveilla ja unelmoida paremmasta ja itselleen tärkeistä asiasta?
Käsittääkseni tuossa keräyksessä lapselle on annettu tyhjä paperiarkki ja saanut siihen kirjoittaa toiveensa.
No esimerkiksi siksi, että nimenomaan tämäntyyppinen toiminta ja esitetyt toiveet saavat ison osan aikuisväestöstä hyvin huolestuneeksi lasten henkisestä tilasta ja ymmärtämättömyydestä. Tässä tietenkin puhutaan faktisesti noiden toiveita esittäneiden lasten vanhemmista, josta viime kädessä nuo epärealistiset toiveet kumpuavat.
Tämäntyyppinen mekanismi hyväntekeväisyyslahjojen jakamiseksi tulisikin poistaa. Se aiheuttaa vain ristiriitoja aikuisväestön kesken. Moni täälläkin on kommentoinut, että tämäntyyppiset toiveet pikemminkin karkottavat hyväntekeväisyyteen lahjoittajia pois kuin kannustavat antamaan lahjoja hyväntekeväisyyteen.
Lisäksi on vaarallista, jos Suomi alkaa tällä tavalla mennä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa kohtaan. Vaikka en Saarikon ajatusta tuplalapsilisästä joulukuulle aivan kannattanutkaan, olisi se parempi tapa yhteiskunnassa hoitaa kollektiivisesti tuo auttaminen. Esim. niin, että annettaisiin kaikille lapsilisän saajille joulukuussa ylimääräinen summa joululahjaan. Lasten vanhemmat saisivat rahan ja tietäisivät parhaiten, millaiseen lahjaan se lapselle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.
Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.
Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.
Nyt puhutaan lahjojen pyytämisestä. Jos se köyhä elää muutenkin suu säkkiä myöten tai jopa vähän velaksi, niin miksi lapsen pitäisi sitten vielä pyytää niitä halvimpia lahjoja ja ottaa sellainen asenne, että kun olen köyhästä perheestä niin en ansaitse mitään kallista ja olkaa hyvä tarjotkaa joku rupuinen lahja, jos se Teitä miellyttää. Tuo jos mikä on sitä näköalattomuuteen ja oman arvostuksen polkemiseen johtavaa asennetta, mitä tässäkin ketjussa on vaikka kuinka paljon näkyvissä. Kaikki me täällä ollaan lopulta ihan saman arvoisia ihmisinä, toisilla vaan on enemmän maallista mammonaa kuin toisilla.
Ei kai se nyt ole mikään ihmisarvon mittari että miten kallista lahjaa on järkevää pyytää tuikituntemattomilta ihmisiltä. Kaikki ovat tietysti ihmisinä saman arvoisia, mutta sillä ei ole mitään tekemistä joululahjojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.
Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.
Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.
Anteeksi mitä? Minunkin pitää tyytyä kohtuulliseen. Lähes kaikkien pitää tyytyä kohtuulliseen. Lähes kaikkien Suomessa pitää tehdä duunia 40h/viikko, että heillä olisi varaa siihen kohtuulliseen. Jenkeissähän tuollaista Go big or go home-asennetta opetetaan ja siellä on niitä aikuisia, jotka perustaa GoFundMe:ita maailmanympärysmatkaa ja miljoonataloa varten. Itse opettaisin mielummin sellaista asennetta, että ei odoteta ilmaiseksi mahdottomia, vaan kohtuullista ja ne mahdottomuudet hankitaan itse omalla työllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hemmoteltu, itsekeskeinen ja matalamielinen täytyy ihmisen olla, että loukkaantuu vähävaraisen lapsen lahjatoiveesta?
No kuule minä ole p ersaukisesta perheestä, ja pidän noita ökytoiveita naurettavina.
Hyvä olisi lasten oppia, että koulut kannattaa käydä ja töitä täytyy tehdä jotta on varaa ostaa haluamiaan asioita.
Realistiset toiveet on oma juttunsa, mutta ikinä en vaan tule ymmärtämään sitä että lapselle selitettään lahjojen puutetta sillä, että saat sitten ostaa mitä haluat kun olet aikuinen ja menet töihin. Lapsellekin voi puhua rahasta ja sen rajallisuudesta ilman, että vetää tuota aikuinen-työelämä-omat-rahat -korttia esiin. Pahimmillaan tällainen johtaa aikuisena siihen, että aikuinen lahjoo itseään ja oikeuttaa ostonsa, koska lapsena ei saanut köyhyyden tai vanhempien periaatteiden vuoksi mitään ja nyt voi helliä ja hyvitellä sitä pientä sisäistä lastaan ja korvata niitä puutteita. Tunnen parikin tällaista ja voin sanoa, että näin vierestä katsottuna rahankäyttö on rumaa katsottavaa.
niin, kouluttautumalla ja töitä tekemällä on yleensä varaa nostaa elintasoaan. Itse olin opiskeluaikoina ihan tyytyväinen tekemään vaateostokset henkastamaukasta, kengät jostakin dinskosta ja ruoka prismasta omia merkkejä tai lidlistä. Nykyään ei tarvitse vetää sitä linjaa, mutta on sen eteen kouluakin käyty ja töitä tehty. Enkä omista 1500e puhelinta vieläkään, sillä se matikka tulee kyllä tehty että montako työtuntia tämä vaatii ja ajaisiko max 500e luuri saman asian. Mielestäni on pelottavaa kuinka normaaliksi nykyään mainostetaan sitä että kaikki perheet lomailevat vähintään kerran vuodessa etelässä ja muutamat risteilyt/kaupunkilomat päällä, kaikki pukeutuu gantiin/hilfigeriin, autona vähintään uudehko volkkari ja tietty kaikilla tonnin luurit. Sellainen vaatii aika kivat nettotulot, mihin ei normi keskituloisellakaan ole varaa. Sen perusteella sitten tulosiirtojen varassa elävät osaavat vaatia "elintasoaan". Enkä meinaa että köyhien pitäisi kulkea pelkissä kirppiskamoissa makaronia ja ketsuppia syöden. t. ysäriteini, joka on näköjään jäänyt pahasti ajasta jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuminen saa selvästi ihmiset kiihtymään.
Yleinen asenne näyttää olevan Köyhät kyykkyyn, ette saa edes haaveilla mistään.
Mistä moinen katkeruus?
Onko mielestänne tärkeää, että köyhät pysyvät köyhinä ja helpolla ei saa saada mitään?Perisuomalainen kateus nostaa päätään. En usko, että kukaan näistä moittijoista ja lannistajista itse on menestynyt tai tyytyväinen elämäänsä. Asenteenne kertovat muuta.
Köyhistä oloista on moni lahjakas nuori ponnistanut pitkälle. Ehkäpä juuri sen lahjaksi saadun käytetyn kännykän innoittamana alkanut uskoa mahdollisuuksiinsa.
Kaikesta huolimatta joulumieltä kaikille.
Ei, tärkeää ei ole, että köyhät pysyvät köyhinä vaan se, että köyhät tekevät aktiivisesti itse töitä tilanteensa parantamiseksi.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että köyhistä oloista on moni lahjakas ponnistanut pitkälle. Mutta ei niin, että jostain mystiseltä taholta on annettu ilmaiseksi jotakin luksusta. Pikemminkin niin, että lahjakasta on kannustettu arkipäivässä ja tarjottu se, mikä on aivan pakollista, mutta ei mitään ylimääräistä. Työnteko - alaikäisen osalta koulunkäynti - on se paikka, missä ahkeruus mitataan (joillakin harvoilla ehkä harrastus, jossa tähdätään ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla koulu), ja kuten edellä joku fiksusti totesi, mielellään tuetaan sellaista nuorta ihmistä, joka osoittaa halua parantaa omaa asemaansa.
Köyhän perheen lapseksi syntyminen ei ole mikään deterministinen loukku, josta ei pääse pois. Tästä ajatuksesta - jota kaikenlainen hyväntekeväisyys vain ruokkii - pitää päästä pois. Ei ole mitään mieltä köyhien perheiden lasten uhriutua. Suomalainen yhteiskunta on vielä toistaiseksi sellainen, että omalla ahkeruudella pystyy nostamaan itsensä esimerkiksi lapsuudenperheen köyhästä tilanteesta pois. Se on se viesti, jota pitäisi viedä eteenpäin. Ei se, että esitetään "kuu taivaalta"-tyyppisiä pyyntöjä. Jumalaa saa rukoilla, jos siltä tuntuu, tottakai.
Kyllä se itseasiassa voi olla. Köyhän perheen lapsella ei ole resursseja toteuttaa itseään toisin kuin rikkaan perheen lapsella. Köyhässä perheessä vanhemmat voivat olla niin näköalattomia ja turtuneita omaan tilaansa, etteivät osaa kannustaa lasta tai näe rahallista panostusta lapsen harrastuksiin riittävän arvokkaana, koska se on sitten jostain muusta pois. Lasta voidaan jopa rohkaista pysymään "lestissään" koska vanhemmat pitävät epätodennäköisenä, että hän voisi menestyä ja he haluavat suojella lasta pettymyksiltä ja isoilta riskeiltä, mitä korkealle kurottamisesta seuraa. Jos vanhemmilla on vähän koulutusta, suuremmalla todennäköisyydellä myös jälkikasvu ei panosta koulutukseen tai pidä sitä itsessään arvokkaana, vaan halutaan nopeasti joku ammatti ja töihin. On ihan tutkittu, että köyhissä perheissä joissa on matala sosioekonominen asema lasta nimenomaan ohjataan vain työskentelemään ahkerasti, noudattamaan käskyjä ja toivomaan, että sillä saa itsensä elätettyä. Vastaavasti rikkaat korostavat itsenäisyyttä ja luottamusta omiin valintoihin. Kyllä tuo muodostaa kierteen, mitä on vaikea rikkoa vaikka se ei mahdotonta olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuminen saa selvästi ihmiset kiihtymään.
Yleinen asenne näyttää olevan Köyhät kyykkyyn, ette saa edes haaveilla mistään.
Mistä moinen katkeruus?
Onko mielestänne tärkeää, että köyhät pysyvät köyhinä ja helpolla ei saa saada mitään?Perisuomalainen kateus nostaa päätään. En usko, että kukaan näistä moittijoista ja lannistajista itse on menestynyt tai tyytyväinen elämäänsä. Asenteenne kertovat muuta.
Köyhistä oloista on moni lahjakas nuori ponnistanut pitkälle. Ehkäpä juuri sen lahjaksi saadun käytetyn kännykän innoittamana alkanut uskoa mahdollisuuksiinsa.
Kaikesta huolimatta joulumieltä kaikille.
Ei, tärkeää ei ole, että köyhät pysyvät köyhinä vaan se, että köyhät tekevät aktiivisesti itse töitä tilanteensa parantamiseksi.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että köyhistä oloista on moni lahjakas ponnistanut pitkälle. Mutta ei niin, että jostain mystiseltä taholta on annettu ilmaiseksi jotakin luksusta. Pikemminkin niin, että lahjakasta on kannustettu arkipäivässä ja tarjottu se, mikä on aivan pakollista, mutta ei mitään ylimääräistä. Työnteko - alaikäisen osalta koulunkäynti - on se paikka, missä ahkeruus mitataan (joillakin harvoilla ehkä harrastus, jossa tähdätään ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla koulu), ja kuten edellä joku fiksusti totesi, mielellään tuetaan sellaista nuorta ihmistä, joka osoittaa halua parantaa omaa asemaansa.
Köyhän perheen lapseksi syntyminen ei ole mikään deterministinen loukku, josta ei pääse pois. Tästä ajatuksesta - jota kaikenlainen hyväntekeväisyys vain ruokkii - pitää päästä pois. Ei ole mitään mieltä köyhien perheiden lasten uhriutua. Suomalainen yhteiskunta on vielä toistaiseksi sellainen, että omalla ahkeruudella pystyy nostamaan itsensä esimerkiksi lapsuudenperheen köyhästä tilanteesta pois. Se on se viesti, jota pitäisi viedä eteenpäin. Ei se, että esitetään "kuu taivaalta"-tyyppisiä pyyntöjä. Jumalaa saa rukoilla, jos siltä tuntuu, tottakai.
Mutta onko sekin köyhän lapsen syy, vika, puute, ymmärtämyyttä, laiskuutta, kun joskus, jotkut aikuiset ovat halunneet järjestää Joulupuu-keräyksen ja antaneet lapsille tyhjän paperilapun, johon lapset saavat kirjoittaa omat lahjatoiveita ja jos vapaaehtoisia löytyy, saavat toteuttaa nuo toiveet. Keräyshän perustuu täysin vapasehtoisiin lahjoittajiin. Kenenkään siihen ei ole pakko osallistua.
Ja miksi osoitat syyttävän sormesi vähävaraiseen perheisiin ja viattomiin lapsiin, etkä Joulupuu-keräyksen perustajajäseniin.
Aikuisina he kestävät kyllä kovaakin kritiikkiä ja haukkumista, mutta jättäkää viattomat lapset rauhaa.
Viattomat lapset eivät ole -toivottavasti!- lukemassa näitä tämän palstan keskusteluja, joten kritiikkini osoitan nimenomaan tuontyyppisen keräyksen järjestäjiä kohtaan. Minä en ole tämän keskustelun ap, joten kritiikin kärki on lähtenyt laukalle (joka viittaa köyhien perheiden lasten potentiaaliseen uhriutumiseen) jo ennen osallistumistani siihen. En kuitenkaan selvitä tämän keskustelun jälkeen Joulupuu-keräyksen perustajajäseniä ja ala heitä "maalittamaan". Jokainen saa tehdä mitä haluaa, mutta mielestäni jo tämä keskustelu osoittaa, että nimenomaan tuossa Joulupuu-keräyksen mallissa on jotain pahasti vialla. Vetoan siihen, että Joulupuu-keräys on ymmärtääkseni suhteellisen tuore ilmiö, kun taas siitä on vuosikymmenten verran todistusaineistoa, että hyvin monet ihmiset ovat ilman Joulupuu-keräystä nostaneet itsensä lapsuudenperheensä köyhistä oloista pois. Olen sitä mieltä, että jos ja kun meillä valitettavasti on vähäosaisuutta kotimaassamme, siitä pitää pyrkiä pois muilla keinoin kuin hyväntekeväisyysprojekteilla. (Se on sama kuin kehitysmaiden ihmisille viedään kalaa mutta ei sitä onkea jne. tmv.)
Lapset eivät ole vastuussa siitä, millaiseen perheeseen he ovat syntyneet, mutta koska jokainen perhe on erilainen kuin se naapurin perhe, lapset tulisi kasvattaa siihen, että he joko hyväksyvät oman tilanteensa tai pyrkivät siitä aktiivisesti pois. Yleensä molempia: että tilanne on tämä, iphoneja ei voi näissä oloissa toivoa, mutta jos käyt koulusi kunnolla ja hankit hyvän ammatin, jonain päivänä voit ostaa sen iphonen itse - ja silloin ymmärrät, että omalla työllä ansaittu asia on tuhat kertaa arvokkaampi kuin joltain tuntemattomalta hyväntekijältä säälistä saatu almu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin ostaa älypuhelimen mutta en mitään monen sadan laitetta. Yleensä annan lahjakortin johonkin nuorisokauppasn 100e.
Itse syytän somea ja näitä työkseen somevaikuttajia. Tosi nuoret näitä seuraavat ja kun siellä annetaan kuva, että on millä mällätä, kuvataan kiillotettua todellisuutta, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa, niin tässä on lopputulos.
Ihan amisikäisetkin haluaa leveillä puhelimilla ja millä milloinkin. Kerran tunnilla erään opiskelijan aika meni siihen, että googletti, mistä liikkeestä saa iPhone 14 Pron osamaksulla ilman korkokuluja. Tyyppi on usein valittanut rahapulaa. No , muutaman viikon kuluttua oli saanut tuon hommattua ja on entistä persaukisempi ja sama rahasta valittaminen jatkuu.
Olen sitten vissiin totaalisen boomer kun en tajua, miksi niin monet nuoret kuvittelee, että kaikilla pitäisi olla oikeus kultaan ja mirhamiin. Kuten joku jo sanoikin, on ajattelu surullisen mustavalkoista. Jos et saa kaikkea niin kuin joku Kardashian, pitää näyttää nyrpeää naamaa. Tosi monella hätnäppää täysikäisellä on jo pikavippejä ja ollaan kavereille ja sinne tänne velkaa, kun halutaan koko ajan ties mitä härpäkettä näyttämisen halusta. Tämä kuvio näkyy aina vain nuoremmissa.
Joulupuun ideoija voisi heittää h#lvettiin horinat unelmoinnista ja keijupölystä ja ottaa järjen käteen. On silkkaa typeryyttä kuvitella, että joku superrikas ihan muuten vain toteuttaa joitain tonnien lahjaideoita. Ihan tavalliset, itsekin kiristyneestä taloustilanteessa kamppailevat noihin osallistuvat ja toiveiden pitäisi jo siksi olla kohtuullisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.
Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.
Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.
Nyt puhutaan lahjojen pyytämisestä. Jos se köyhä elää muutenkin suu säkkiä myöten tai jopa vähän velaksi, niin miksi lapsen pitäisi sitten vielä pyytää niitä halvimpia lahjoja ja ottaa sellainen asenne, että kun olen köyhästä perheestä niin en ansaitse mitään kallista ja olkaa hyvä tarjotkaa joku rupuinen lahja, jos se Teitä miellyttää. Tuo jos mikä on sitä näköalattomuuteen ja oman arvostuksen polkemiseen johtavaa asennetta, mitä tässäkin ketjussa on vaikka kuinka paljon näkyvissä. Kaikki me täällä ollaan lopulta ihan saman arvoisia ihmisinä, toisilla vaan on enemmän maallista mammonaa kuin toisilla.
Ei pidä pyytää ketään tuntematonta antamaan itselle lahjaksi yhtään mitään.
Koko tuo ajatus - ja siten koko tuo Joulupuu-keräys - on yksiselitteisesti väärin.
Mitä himssulin omanarvontuntoa on pyytää jotakuta tuntematonta antamaan itselle vastikkeetta yhtään mitään? Tuollaista toivepuuta tarjotellessa sitä vasta rikotaankin vähävaraisten omanarvontuntoa vastaan.
Vai olenko ainoa, joka ajattelee näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.
Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.
Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.
Nyt puhutaan lahjojen pyytämisestä. Jos se köyhä elää muutenkin suu säkkiä myöten tai jopa vähän velaksi, niin miksi lapsen pitäisi sitten vielä pyytää niitä halvimpia lahjoja ja ottaa sellainen asenne, että kun olen köyhästä perheestä niin en ansaitse mitään kallista ja olkaa hyvä tarjotkaa joku rupuinen lahja, jos se Teitä miellyttää. Tuo jos mikä on sitä näköalattomuuteen ja oman arvostuksen polkemiseen johtavaa asennetta, mitä tässäkin ketjussa on vaikka kuinka paljon näkyvissä. Kaikki me täällä ollaan lopulta ihan saman arvoisia ihmisinä, toisilla vaan on enemmän maallista mammonaa kuin toisilla.
Ei pidä pyytää ketään tuntematonta antamaan itselle lahjaksi yhtään mitään.
Koko tuo ajatus - ja siten koko tuo Joulupuu-keräys - on yksiselitteisesti väärin.
Mitä himssulin omanarvontuntoa on pyytää jotakuta tuntematonta antamaan itselle vastikkeetta yhtään mitään? Tuollaista toivepuuta tarjotellessa sitä vasta rikotaankin vähävaraisten omanarvontuntoa vastaan.
Vai olenko ainoa, joka ajattelee näin?
Toivottavasti olet!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.
Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.
Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.Anteeksi mitä? Minunkin pitää tyytyä kohtuulliseen. Lähes kaikkien pitää tyytyä kohtuulliseen. Lähes kaikkien Suomessa pitää tehdä duunia 40h/viikko, että heillä olisi varaa siihen kohtuulliseen. Jenkeissähän tuollaista Go big or go home-asennetta opetetaan ja siellä on niitä aikuisia, jotka perustaa GoFundMe:ita maailmanympärysmatkaa ja miljoonataloa varten. Itse opettaisin mielummin sellaista asennetta, että ei odoteta ilmaiseksi mahdottomia, vaan kohtuullista ja ne mahdottomuudet hankitaan itse omalla työllä.
No minkä ihmeen takia sinunkin pitää tyytyä siihen kohtuulliseen?
Ongelmahan tässä lienee se, että sillä otannalla, mitä olen kuullut, noita toivepuun lahjoja eivät valtaosin toteuta rikkaat, joilla olisi niihin kalliisiin toiveisiin helposti varaa, vaan muut vähävaraiset ihmiset, joilla hädin tuskin on, millä ostaa itselleenkään mitään erityistä. Nämä ihmiset ymmärtävät, miltä se tuntuu, kun toivoo jotakin, johon ei muuten olisi varaa, ja tahtovat täyttää lapsen toiveen. Olen itsekin tehnyt niin, mutta olen tosiaan valinnut sieltä niitä värityskirjoja ja kyniä tai suihkusaippuoita.
Minun rahoillani onnistuu ostaa vähän hienompi värityskirja ja halpaa laadukkaammat kynät, tai jokin paremman merkin saippua, mutta ei todellakaan mitään puhelimia tai muita satasien juttuja.
Kohtuullinen lahjatoive, sanotaan nyt, että max. 50€ antaisi realistisen mahdollisuuden toiveen toteutumiseen. Köyhälle sekin raha on iso. (Olisin onnesta soikeana, jos itse saisin ylimääräisen viisikymppisen tyhjästä, vaikka olen kokopäivätyössä käyvä nelikymppinen!) Ja olisi myös reilumpaa, että sen yhden satasien arvoisen lahjan sijaan useampi lapsi voisi saada varakkaammalta yllätyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hemmoteltu, itsekeskeinen ja matalamielinen täytyy ihmisen olla, että loukkaantuu vähävaraisen lapsen lahjatoiveesta?
No kuule minä ole p ersaukisesta perheestä, ja pidän noita ökytoiveita naurettavina.
Hyvä olisi lasten oppia, että koulut kannattaa käydä ja töitä täytyy tehdä jotta on varaa ostaa haluamiaan asioita.
Realistiset toiveet on oma juttunsa, mutta ikinä en vaan tule ymmärtämään sitä että lapselle selitettään lahjojen puutetta sillä, että saat sitten ostaa mitä haluat kun olet aikuinen ja menet töihin. Lapsellekin voi puhua rahasta ja sen rajallisuudesta ilman, että vetää tuota aikuinen-työelämä-omat-rahat -korttia esiin. Pahimmillaan tällainen johtaa aikuisena siihen, että aikuinen lahjoo itseään ja oikeuttaa ostonsa, koska lapsena ei saanut köyhyyden tai vanhempien periaatteiden vuoksi mitään ja nyt voi helliä ja hyvitellä sitä pientä sisäistä lastaan ja korvata niitä puutteita. Tunnen parikin tällaista ja voin sanoa, että näin vierestä katsottuna rahankäyttö on rumaa katsottavaa.
niin, kouluttautumalla ja töitä tekemällä on yleensä varaa nostaa elintasoaan. Itse olin opiskeluaikoina ihan tyytyväinen tekemään vaateostokset henkastamaukasta, kengät jostakin dinskosta ja ruoka prismasta omia merkkejä tai lidlistä. Nykyään ei tarvitse vetää sitä linjaa, mutta on sen eteen kouluakin käyty ja töitä tehty. Enkä omista 1500e puhelinta vieläkään, sillä se matikka tulee kyllä tehty että montako työtuntia tämä vaatii ja ajaisiko max 500e luuri saman asian. Mielestäni on pelottavaa kuinka normaaliksi nykyään mainostetaan sitä että kaikki perheet lomailevat vähintään kerran vuodessa etelässä ja muutamat risteilyt/kaupunkilomat päällä, kaikki pukeutuu gantiin/hilfigeriin, autona vähintään uudehko volkkari ja tietty kaikilla tonnin luurit. Sellainen vaatii aika kivat nettotulot, mihin ei normi keskituloisellakaan ole varaa. Sen perusteella sitten tulosiirtojen varassa elävät osaavat vaatia "elintasoaan". Enkä meinaa että köyhien pitäisi kulkea pelkissä kirppiskamoissa makaronia ja ketsuppia syöden. t. ysäriteini, joka on näköjään jäänyt pahasti ajasta jälkeen.
Olen aivan samaa mieltä. Sitä edeltävään kommenttiin totean, että jos aikuinen ihminen tienaa itse rahansa, kuuluuko se kenellekään muulle, mitä hän niillä tekee? Jos on lapsuudesta jäänyt kaivelemaan joko yleisemmin köyhyys tai jotkin yksittäiset tavarat, joita ei silloin ole saanut, ja sitten on - kenties sen vähävaraisuuden kokemuksen kannustamana - kouluttautunut ja hankkinut itselleen elintason, joka mahdollistaa sen lapsuus-nuoruushaaveen toteuttamisen, niin keneltä se on pois? Jos on lapsena ja nuorena kannustettu pyrkimään korkeammalle juurikin noiden haaveiden toteuttamiseksi? Siinä matkan varrella se haavekin saattaa ehtiä muuttua, ja huomaa, että se lapsuuden tai nuoruuden toive ei ole niin pakottava kuin se joskus aikoinaan tuntui. Tai sitten ottaa huomioon sen entisen lapsensa sisällään ja ostaa itselleen keski-ikäisenä sen Nintendon, jota ei lapsena saanut. (Tuskin olen ainoa laatuani näin tehnyt.)
Kakkis kirjoitti:
Itse syytän somea ja näitä työkseen somevaikuttajia. Tosi nuoret näitä seuraavat ja kun siellä annetaan kuva, että on millä mällätä, kuvataan kiillotettua todellisuutta, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa, niin tässä on lopputulos.
Ihan amisikäisetkin haluaa leveillä puhelimilla ja millä milloinkin. Kerran tunnilla erään opiskelijan aika meni siihen, että googletti, mistä liikkeestä saa iPhone 14 Pron osamaksulla ilman korkokuluja. Tyyppi on usein valittanut rahapulaa. No , muutaman viikon kuluttua oli saanut tuon hommattua ja on entistä persaukisempi ja sama rahasta valittaminen jatkuu.
Olen sitten vissiin totaalisen boomer kun en tajua, miksi niin monet nuoret kuvittelee, että kaikilla pitäisi olla oikeus kultaan ja mirhamiin. Kuten joku jo sanoikin, on ajattelu surullisen mustavalkoista. Jos et saa kaikkea niin kuin joku Kardashian, pitää näyttää nyrpeää naamaa. Tosi monella hätnäppää täysikäisellä on jo pikavippejä ja ollaan kavereille ja sinne tänne velkaa, kun halutaan koko ajan ties mitä härpäkettä näyttämisen halusta. Tämä kuvio näkyy aina vain nuoremmissa.
Joulupuun ideoija voisi heittää h#lvettiin horinat unelmoinnista ja keijupölystä ja ottaa järjen käteen. On silkkaa typeryyttä kuvitella, että joku superrikas ihan muuten vain toteuttaa joitain tonnien lahjaideoita. Ihan tavalliset, itsekin kiristyneestä taloustilanteessa kamppailevat noihin osallistuvat ja toiveiden pitäisi jo siksi olla kohtuullisia.
Ei sitä oikeen viitsi enää osallistua kyseiseen keräykseen,kun lahjatoiveet on järjestään puhelimia,jopoja,suksipaketteja.Ehkä tuo lahjakeräys ei sitten ole enää tarkoitettu tavallisille tallaajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuminen saa selvästi ihmiset kiihtymään.
Yleinen asenne näyttää olevan Köyhät kyykkyyn, ette saa edes haaveilla mistään.
Mistä moinen katkeruus?
Onko mielestänne tärkeää, että köyhät pysyvät köyhinä ja helpolla ei saa saada mitään?Perisuomalainen kateus nostaa päätään. En usko, että kukaan näistä moittijoista ja lannistajista itse on menestynyt tai tyytyväinen elämäänsä. Asenteenne kertovat muuta.
Köyhistä oloista on moni lahjakas nuori ponnistanut pitkälle. Ehkäpä juuri sen lahjaksi saadun käytetyn kännykän innoittamana alkanut uskoa mahdollisuuksiinsa.
Kaikesta huolimatta joulumieltä kaikille.
Ei, tärkeää ei ole, että köyhät pysyvät köyhinä vaan se, että köyhät tekevät aktiivisesti itse töitä tilanteensa parantamiseksi.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että köyhistä oloista on moni lahjakas ponnistanut pitkälle. Mutta ei niin, että jostain mystiseltä taholta on annettu ilmaiseksi jotakin luksusta. Pikemminkin niin, että lahjakasta on kannustettu arkipäivässä ja tarjottu se, mikä on aivan pakollista, mutta ei mitään ylimääräistä. Työnteko - alaikäisen osalta koulunkäynti - on se paikka, missä ahkeruus mitataan (joillakin harvoilla ehkä harrastus, jossa tähdätään ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla koulu), ja kuten edellä joku fiksusti totesi, mielellään tuetaan sellaista nuorta ihmistä, joka osoittaa halua parantaa omaa asemaansa.
Köyhän perheen lapseksi syntyminen ei ole mikään deterministinen loukku, josta ei pääse pois. Tästä ajatuksesta - jota kaikenlainen hyväntekeväisyys vain ruokkii - pitää päästä pois. Ei ole mitään mieltä köyhien perheiden lasten uhriutua. Suomalainen yhteiskunta on vielä toistaiseksi sellainen, että omalla ahkeruudella pystyy nostamaan itsensä esimerkiksi lapsuudenperheen köyhästä tilanteesta pois. Se on se viesti, jota pitäisi viedä eteenpäin. Ei se, että esitetään "kuu taivaalta"-tyyppisiä pyyntöjä. Jumalaa saa rukoilla, jos siltä tuntuu, tottakai.
Kyllä se itseasiassa voi olla. Köyhän perheen lapsella ei ole resursseja toteuttaa itseään toisin kuin rikkaan perheen lapsella. Köyhässä perheessä vanhemmat voivat olla niin näköalattomia ja turtuneita omaan tilaansa, etteivät osaa kannustaa lasta tai näe rahallista panostusta lapsen harrastuksiin riittävän arvokkaana, koska se on sitten jostain muusta pois. Lasta voidaan jopa rohkaista pysymään "lestissään" koska vanhemmat pitävät epätodennäköisenä, että hän voisi menestyä ja he haluavat suojella lasta pettymyksiltä ja isoilta riskeiltä, mitä korkealle kurottamisesta seuraa. Jos vanhemmilla on vähän koulutusta, suuremmalla todennäköisyydellä myös jälkikasvu ei panosta koulutukseen tai pidä sitä itsessään arvokkaana, vaan halutaan nopeasti joku ammatti ja töihin. On ihan tutkittu, että köyhissä perheissä joissa on matala sosioekonominen asema lasta nimenomaan ohjataan vain työskentelemään ahkerasti, noudattamaan käskyjä ja toivomaan, että sillä saa itsensä elätettyä. Vastaavasti rikkaat korostavat itsenäisyyttä ja luottamusta omiin valintoihin. Kyllä tuo muodostaa kierteen, mitä on vaikea rikkoa vaikka se ei mahdotonta olekaan.
Kyllä, näin on. Mutta koen suurimmaksi ongelmaksi juuri tuon, mitä kirjoitit, että vanhempien päässä siitä köyhyydestä tulee se deterministinen loukku. Yhteiskunnan pitäisi puuttua tilanteeseen niin, että paitsi syrjäytyneitä ylipäätään etenkin syrjäytyneitä lapsiperheiden vanhempia jollakin tavalla koulutettaisiin tai tarjottaisiin jotain "yhteiskunnallis-ajattelullista terapiaa" tai ihan mitä vain, jotta he eivät periyttäisi omaa pessimististä, näköalatonta näkökulmaansa (pahimmillaan yhteiskuntaa kohtaan tuntemaansa katkeruutta - yhteiskuntaa, joka kuitenkin pitää heidät ruoassa ja lämmössä) viattomiin lapsiinsa.
Ikävä kyllä koen, että huolimatta kaikista hyväntekeväisyyteen lahjoittavien ihmisten inhimillisistä ja lämpimistä tunteista ja teoista, tämäntyyppinen toiminta, että joku mystinen tuntematon taho antaa lapselle lahjan, vain pahentaa tuota kierrettä ja ajattelua, jonka mukaan ei kannata mitään itse yrittää.
Olisi jollakin tavalla parempi, jos se olisi edes joku tuttu taho (vaikka sosiaalityöntekijä!) joka antaisi sille köyhän perheen lapselle sen lahjan. Että se ei tulisi yhtä kasvottomalta taholta kuin ne muutkin yhteiskunnan tuet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän pitää tyytyä johonkin kohtuulliseen ja mielellään vielä halpaan? Tuo oikein alleviivaa sitä köyhyyttä ja näköalattomuutta ettei köyhällä ole edes mahdollisuutta toivoa mitään parempaa.
Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia jotka eivät koskaan uskalla tai edes osaa unelmoida mistään koska ovat oppineet vain tyytymään.
Go big or go home-asennetta pitäisi opettaa jo alakoulussa.Köyhän pitää elää varojensa mukaan, ihan kuten jokaisen parempituloisenkin ihmisen. Haaveilla toki saa, mutta pitää ymmärtää realiteetit.
Miksi köydän lapsi ei saisi haaveilla ja unelmoida paremmasta ja itselleen tärkeistä asiasta?
Käsittääkseni tuossa keräyksessä lapselle on annettu tyhjä paperiarkki ja saanut siihen kirjoittaa toiveensa.
No esimerkiksi siksi, että nimenomaan tämäntyyppinen toiminta ja esitetyt toiveet saavat ison osan aikuisväestöstä hyvin huolestuneeksi lasten henkisestä tilasta ja ymmärtämättömyydestä. Tässä tietenkin puhutaan faktisesti noiden toiveita esittäneiden lasten vanhemmista, josta viime kädessä nuo epärealistiset toiveet kumpuavat.
Tämäntyyppinen mekanismi hyväntekeväisyyslahjojen jakamiseksi tulisikin poistaa. Se aiheuttaa vain ristiriitoja aikuisväestön kesken. Moni täälläkin on kommentoinut, että tämäntyyppiset toiveet pikemminkin karkottavat hyväntekeväisyyteen lahjoittajia pois kuin kannustavat antamaan lahjoja hyväntekeväisyyteen.
Lisäksi on vaarallista, jos Suomi alkaa tällä tavalla mennä hyväntekeväisyysyhteiskuntaa kohtaan. Vaikka en Saarikon ajatusta tuplalapsilisästä joulukuulle aivan kannattanutkaan, olisi se parempi tapa yhteiskunnassa hoitaa kollektiivisesti tuo auttaminen. Esim. niin, että annettaisiin kaikille lapsilisän saajille joulukuussa ylimääräinen summa joululahjaan. Lasten vanhemmat saisivat rahan ja tietäisivät parhaiten, millaiseen lahjaan se lapselle sopii.
Tietynikäisillä lapsilla nyt on epärealistisia toiveita, kun ei ole vielä kunnon käsitystä siitä kuinka paljon mikäkin maksaa. Ei niitä toiveita tarvitse vieraiden aikuisen toteuttaa, voi ostaa jotain halvempaa tai jättää kokonaan ostamatta. Jos Joulupuun järjestäjät eivät halua asettaa hintakattoa lahjatoiveille, niin kyseessä on järjestäjän aiheuttama ongelma. Vanhemmat voi hyvin ajatella, että ei kai siinä mitään jos lapsi kirjoittaa haluavansa kuun taivaalta, kun sitä ei tule saamaan. Hyvä varmaan olisi lapselle kertoa, että helpommalla pääsee, kun toivoo jotain halvempaa.
Minua ei suoraansanottuna kiinnosta yhtään mitä ristiriitoja aikuisten kesken syntyy siitä, että lapset toivovat lahjoja jouluksi. Suurin osa aikuisväestöstä ei näihin keräyksiin edes osallistu, joten tämä kateellisuus ja suoranainen vihapuhe lasten saamia lahjoja kohtaan on ihan marginaalisen ihmisryhmän ongelma. Enemmistö lahjan ostajistakaan tuskin kiukuttelee täällä siitä, että joku on toivonut sähköpotkulautaa. Ei ne toiveet ole henkilökohtaisia tai mikään ostoslista, mihin on pakko suostua. Mulle ainakin on ihan selvää minkä arvoisen lahjan haluan ja pystyn ostamaan, asiaa ei muuta se vaikka kaikki köyhät lapset laulaisivat enkelikuorossa haluavansa iPhonen.
En näe mitään konkreettista hyötyä siitä, että hyväntekeväisyys poistetaan. Moni järjestökin toimii lahjoitusvaroin ja moni saa näistä järjestöistä avun, jota muualta yhteiskunnasta ei saa. Se että kerran vuodessa hankitaan vähän joululahjoja vähäosaisille ei tee maailmasta huonompaa paikkaa.
Yleensä vanhemmalla ja kummilla on sellaiset välit että aivan hyvin he voivat keskustella asioista avoimesti. Eli yleensä keskustelun lomassa voi aivan hyvin kertoa kummille mitä lapsi todella toivoo mutta samalla sitten huomauttaa että ei todellakaan oleta että kummi sellaista hankkii. Meissä ihmisissä on kuitenkin niitäkin, joilla on omat asiat sen verran hyvin että etenkin itselle tärkeää ihmistä voi välillä muistaa suuremminkin.