Lue keskustelun säännöt.
Yläkouluun tulevat eivät enää välttämättä osaa kuukausia, viikonpäiviä tai muita normaaleja käsitteitä
24.11.2022 |
Tämän jutun kommenteissa kauhisteltiin, miten joku ei osaa kuukausia suomeksi. Ja miten sen olisi pitänyt olla hälyyttävää. Nykyään jokaisessa yläkoulun aloittavassa ryhmässä on lukuisia oppilaita, joille suuri osa normaaleista käsitteistä on hämäriä. Oppimiskyky on romahtanut ihan kotimaisista aineksista tehdyillä lapsilla.
Voit vanhempana parantaa lapsesi oppimisen edellytyksiä monella tavalla. Helpoin tapa on puhua asioista ja siitä mitä näette. Vaikkapa maantiedon oppimista auttaa aika paljon jo se, että lapsesi tietää mitä joki, puro tai niemi tarkoittaa!
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Hallitus kannustaa holtittomuuteen juuri velanotolla.
Ei ole mitään rajoja.
Mitä tekemistä aloituksella on hallituksen kanssa, siis sillä, että oppilaat eivät osaa esimerkiksi kuukausia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen törmännyt yläkoulussa oppilaisiin, jotka eivät osaa kuukausia. Osaavat ja tunnistavat toki siis kyllä yksittäisiä kuukausien nimiä, mutta eivät osaa luetella rimpsuna tammikuusta alkaen tai tiedä, mikä on vaikkapa kymmenes kuukausi..
Olipa minulla viime vuonna sellainenkin oppilas, joka ei tiennyt omaa syntymäpäiväänsä (kun terveydenhoitaja oli kysynyt).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallitus kannustaa holtittomuuteen juuri velanotolla.
Ei ole mitään rajoja.
Mitä tekemistä aloituksella on hallituksen kanssa, siis sillä, että oppilaat eivät osaa esimerkiksi kuukausia?
Kirjoittaja kuuluu ihmisryhmään, minkä mielestä hallitus ja varsinkin pääministeri on syyllinen, jos vaikka nenänpäästä tippuu räkä.
Noita ei ilmiöoppimisella opi. Vaan kyllähän lapsia jossain määrin tahallaan tyhmennetään. Vaikkapa tavallista kellotaulua ei opeteta, koska jonkun päättäjän mielestä lapset eivät sitä kykene ymmärtämään. Sama koskee muun muassa kaunokirjoitusta.
Mihin ihmiskunta on menossa? Jos entistä enemmän on niitä, jotka ei ymmärrä lukemaansa, ei tiedä historiaa, eivät osaa yleistietoa, niin miten käy? Jos ei ole ymmärrystä erottaa vaikka valeuutista oikeasta uutisesta, ei osaa arvioida tiedon luotettavuutta (koska yleissivistystä ei ole) on alttiimpi uskomaan valheita ja joutumaan aivopestyksi. Ei ihme että demokratia on uhattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?
Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea.
Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä.
Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.
Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä.
Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan.
Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.
Inkluusio tuli kyllä mieleen. Ihan vain jos mietin omaa lasta ja niiden kavereita. Ne pitäisi laittaa jonnekin luolaan eristykseen, että eivät oppisi viikonpäiviä, kuukausia jne. Normaaleja lapsia.
Uutisointi on nykyään (vai onko ollut aina) niin sensaatiohakuista.
Meillä 6-luokkalainen ei ole oppinut luettelemaan kuukausia, vaikka niitä on yritetty opetella moneen kertaan. Tietää kyllä kuukausien nimet ja osaa sijoittaa ne oikeisiin vuodenaikoihin, mutta jostain syystä luetteleminen ei onnistu. Se voi tosin liittyä lukihäiriöön. Kellonajat yms. kyllä osaa ihan normaalisti, mutta juuri kuukaudet on jostain syystä hankalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ne on kotihoidossa kouluun asti äidin ollessa kotona?
Eikö ole jännä, että laadukkaassa varhaiskasvatuksessa on aina vaan enemmän ja enemmän lapsia, jopa niiden vanhempien pienet lapset, jotka ovat itse kotona. Ja tulos on tämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?
Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea.
Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä.
Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.
Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä.
Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan.
Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.
Inkluusio tuli kyllä mieleen. Ihan vain jos mietin omaa lasta ja niiden kavereita. Ne pitäisi laittaa jonnekin luolaan eristykseen, että eivät oppisi viikonpäiviä, kuukausia jne. Normaaleja lapsia.
Uutisointi on nykyään (vai onko ollut aina) niin sensaatiohakuista.
Meillä on yhä enemmän sellaisia ihan normaaleja lapsia, jotka ovat eläneet digiluolassaan koko lapsuuden. He eivät osaa juuri mitään ns. normaaliin elämään kuuluvaa. Jokaisessa luokassa on näitä oppilaita jo. Eikä kyse siis ole mistään erityisoppilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodeista tämä kaikki on lähtöisin.
Monilla lapsilla on erittäin virikeköyhä ympäristö, ei ole harrastuksia, ei kehittäviä leluja tai pelejä, ei perheen kanssa yhteistä tekemistä.
Olen itsekin todella nuori mutta muutos huonompaan suuntaan on tapahtunut älylaitteiden yleistymisen myötä.
Olen syntynyt -02, asuin maalla ja aina otettiin mukaan vuodenaikojen mukaan erilaisiin töihin, oltiin mukana puutöissä, mummolassa nostettiin perunaa ja poimittiin mansikat ja muut marjat, syksyllä käytiin sienestämässä ja marjassa.
Ruokia laitettiin sesonkien mukaan ja siinä hiljalleen oppi pienestä pitäen hahmottamaan aikaakin hyvin, osasi aina odottaa milloin on taas mummolassa talkoot ja milloin lähdetään mustikkaretkelle ja leivotaan piirakat pakkaseen.
Tietysti oli myös koneet ja tabletit mutta ei siihen aikaan vielä ollut samalla tavalla pelejä tai videoita kuin nykyään, mummolassa sai olla koneella tunnin kerrallaan ja mummolassa oltiin yökylässä kerran kuukaudessa, päiväkyläilyissä ei konetta saanut käyttää.
Kotona ruutuaikaa oli pari tuntia päivässä mutta harvemmin jaksoi niin kauan pelata, yleensä käytiin lenkillä ja talvella luisteltiin tai oltiin pulkkamäessä, kavereiden kanssa käytiin uimahallissa ja syömässä ulkona, shoppailtiin, leikittiin nukeilla ja tehtiin itse nukkekotiin kalusteita ja kustomoitiin nukkeja itse.
Kotona luettiin pienenä joka ilta iltasatu, isompana käytiin pari kertaa kuukaudessa kirjastossa ja kirjastoauto kävi koululla kerran viikossa.
Luettiin hirveän paljon lehtiä, oli Demiä ja Koululaista, Lucky Lukea ja mangaa.
Harva lapsi lukee enää edes lehtiä tai sarjakuvia saati sitten oikeita kirjoja.
Kotona oli ne aiemmin mainitut kalenterit ihan konkreettisesti seinällä nähtävillä ja omat kalenterit koulussa, joihin merkattiin kokeet ja muut tärkeät tapahtumat puhelimen särkymisen varalta eikä Wilman käyttö ollut vielä niin suurta kuin nykyään.
Harrastuksia oli syrjäseudullakin, nuorisotyöntekijä kävi vetämässä ilmaista liikuntakerhoa kerran viikossa ja seurakunnalla oli tyttökerho, koulun salia vuokrasi kyläyhdistys ja siellä sai kavereiden kanssa käydä pelaamassa jalkapalloa kerran viikossa.
Talli oli lähellä ja kaikki luokan tytöt harrastivat ratsastusta.
Nykyään harrastukset ovat myös netissä, discordissa ja peleissä, harva poistuu omasta huoneestaan enää omatoimisesti muualle kuin kouluun.
Nykyään ei enää siis tehdä ihan tavallisia juttuja yhdessä kuten ennen, ei ihme ettei mitään enää opitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?
Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea.
Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä.
Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.
Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä.
Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan.
Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.
Mistä näitä erityisiä nykyään sikiää niin saakelisti? Joitko sinä odotusaikana, etkö pitänyt lainkaan kuria kun lapsi kasvoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen törmännyt yläkoulussa oppilaisiin, jotka eivät osaa kuukausia. Osaavat ja tunnistavat toki siis kyllä yksittäisiä kuukausien nimiä, mutta eivät osaa luetella rimpsuna tammikuusta alkaen tai tiedä, mikä on vaikkapa kymmenes kuukausi..
Olipa minulla viime vuonna sellainenkin oppilas, joka ei tiennyt omaa syntymäpäiväänsä (kun terveydenhoitaja oli kysynyt).
Mun 45v mieskään ei tiedä mikä on 10. kuukausi. Luulen, että on joku hahmottamisongelma tms. Matematiikka ollut koulussa vaikeaa, muuten on pärjännyt ihan ok, kirjoittanut ylioppilaaksi keskinkertaisilla papereilla. Yhdellä lapsista taitaa olla vähän samanlaisia haasteita, vaikka muuten on monessa asiassa ikäisekseen hyvinkin taitava. Osasi kyllä luetella kuukaudet jo varmaan 4-5-vuotiaana.
Nimeomaan arki on se ongelma kuten moni on sanonut. Kaikki omilla laitteilla ilman vuorovaikutusta ja läsnäoloa, ei oteta lapsia mukaan arkipäivän askareisiin ja lapset vaan laitteilla koko ajan. Vanhemmat ei enää lue lapsille, laitetaan heti "laadukkaaseen varhaiskasvatukseen" kun mahdollista, ei kiinnosta enää omien lapsien hyvinvointi ja taidot. Ei ole harrastuksia eikä perheen yhteisiä iltoja, ei yhdessä katsota elokuvia tai pelata lautapelejä tai käydä yhdessä matkoilla, metsäretketkin riittäisi. Ei rahaa tarvitse että saa fiksuja lapsia kasvatettua vaan mielikuvitusta ja viitseliäisuuttä. Näillä opeilla olen kasvattanut hyvin pärjääviä nuoria jotka harrastat yhä tavoitteellisesti, tekevät asioita ihan oikeasti kasvotusten muiden kanssa ja opiskelevat molemmat tunnollisesti yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?
Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea.
Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä.
Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.
Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä.
Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan.
Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.
Se on raskas koulutie näillä erityisillä noin järjestettynä. Eivätkä he häiritse muita, ne on ne nopeat oppijat, jotka pitkästyvät tunneilla. Heillä on aikaa hölmöillä luokassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?
Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea.
Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä.
Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.
Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä.
Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan.
Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.
Inkluusio tuli kyllä mieleen. Ihan vain jos mietin omaa lasta ja niiden kavereita. Ne pitäisi laittaa jonnekin luolaan eristykseen, että eivät oppisi viikonpäiviä, kuukausia jne. Normaaleja lapsia.
Uutisointi on nykyään (vai onko ollut aina) niin sensaatiohakuista.
Meillä on yhä enemmän sellaisia ihan normaaleja lapsia, jotka ovat eläneet digiluolassaan koko lapsuuden. He eivät osaa juuri mitään ns. normaaliin elämään kuuluvaa. Jokaisessa luokassa on näitä oppilaita jo. Eikä kyse siis ole mistään erityisoppilaista.
Kyllä. Tämä on todella surullista. Toiset todella panostaa lapsiin, heidän harrastuksiinsa, lapsilla on ruutuajat, heidän kanssaan käydään säännöllisesti kirjastossa, uimahallissa, retkillä, heillä on pienenä kehittäviä leluja, askartelutarvikkeita jne. Kun taas toisilla on se pelkkä Ipad. 4-vuotiaalla ei ole enää leluja, koska hän ei tykkää leikkiä. 4-vuotiaan annetaan siis itse valita onko pädillä vai leikkiikö. Lapset tosiaan istutetaan tuntikausiksi ruudun ääreen esim viikonloppuisin. Ihan tosi, pieni lapsi saattaa istua pädin äärellä esim 5-6 tuntia, ehkä syö välissä, tosin silloinkin pädi on todennäköisesti edessä. Nämä lapset, jotka ovat aina saaneet päättää mitä tekevät ovat nyt koulussa.
Miten tuollainen on edes mahdollista? Eikö vanhemmat yhtään juttele lasten kanssa ja vietä aikaa heidän kanssaan tai suunnittele lomilla tekemistä yhdessä lasten kanssa? Eikö lapsille lueta enää ollenkaan iltasatuja? Eikö ole minkään näköistä arkirutiinia jonka avulla ajantaju hahmottuu? Luulisi että ihan joka ikinen lapsi osaa laskea päiviä siihen millon on taas joulu/ millon pääsee lintsille/ millon tapahtuu mitä ikinää kivaa nyt odottavatkaan innolla. Muistan kun isä opetti mulle kellon joskus kun olin jotain 4-6 -vuotias. Kertoi että tulee neljältä hakemaan mut tarhasta ja näytti miten viisarit silloin on. Oli hirveän hyödyllinen taito jo silloin, koska karattiin kaverin kanssa aina sieltä tarhasta ja mentiin kaverin kotiin leikkimäään. Tultiin joka päivä sitten hyvissä ajoin ennen neljää takasin tarhan pihalle odottamaan vanhempia.
Tuolla teinillä on kyllä isompiakin ongelmia.
Nykyään luokkaerot korostuvat ja viimeistään yläkoulussa ne alkavat näkyä juuri näin, weetee syrjäytyy ja alkaa käyttää päihteitä eikä opi enää mitään ja normaalit jatkaa keskitiellä.
Viisarikellokin vaikea jo hiukan omaksua ajan määrityksessä jotakin vailla ja yli.
Nyt vuoden vaihtuessa jokainen voi laittaa seinäkalenterin seinälleen jos perheessä on pieniä. Tai antaa pikkunörtille vaikka oman kalenteripyyhkeen.
Käsittämätöntä jos ei edes kuukausia tajua.
Lisään: ikäluokan varhaislapsuudessa