Yläkouluun tulevat eivät enää välttämättä osaa kuukausia, viikonpäiviä tai muita normaaleja käsitteitä

Vierailija kirjoitti:

Koulutus kuralla, vanhemmat laistaa velvollisuuksista ja erityistukea tarvitsevat lapset eivät saa tukea ja joutuvat räpiköimään muiden seassa. Maailma on menossa koko ajan hullummaksi ja ihmiset tyhmistyy. En itsekään ole vanha, mutta huomaan selvästi millainen ero nykypäivän opetuksessa on vrt. 2000-2010 luvun opetukseen. Oma mielipide on, ettei digilaitteita pitäisi sallia lainkaan alle 10-vuotialle. Ruudun tuijottaminen ei tue lapsen kehitystä tai opeta kommunikoimaan ja ihmettelemään maailmaa ruudun ulkopuolella.

Samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että meidän aikuistenkin pitäisi rajoittaa ruutuaikaamme ja näyttää parempaa esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ovat varmaan tosi näppäriä kännykän kanssa.

No ei ne kyllä oikeasti ole sitäkään. Jos puhelimeen tulee vaikka jokin päivitysongelma, on sormi heti suussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollainen on edes mahdollista? Eikö vanhemmat yhtään juttele lasten kanssa ja vietä aikaa heidän kanssaan tai suunnittele lomilla tekemistä yhdessä lasten kanssa? Eikö lapsille lueta enää ollenkaan iltasatuja? Eikö ole minkään näköistä arkirutiinia jonka avulla ajantaju hahmottuu? Luulisi että ihan joka ikinen lapsi osaa laskea päiviä siihen millon on taas joulu/ millon pääsee lintsille/ millon tapahtuu mitä ikinää kivaa nyt odottavatkaan innolla. Muistan kun isä opetti mulle kellon joskus kun olin jotain 4-6 -vuotias. Kertoi että tulee neljältä hakemaan mut tarhasta ja näytti miten viisarit silloin on. Oli hirveän hyödyllinen taito jo silloin, koska karattiin kaverin kanssa aina sieltä tarhasta ja mentiin kaverin kotiin leikkimäään. Tultiin joka päivä sitten hyvissä ajoin ennen neljää takasin tarhan pihalle odottamaan vanhempia. 

Eivät juttele, eivätkä tee lastensa kanssa mitään. Tavallisilta lapsilta jäävät perustaidot oppimatta.

Kuinkahan moni näistäkään ongelmatapauksesta on oikeasti sellaisia, joiden äidinkieli on suomi? Ja mitä erilaisiin diagnooseihin tulee, niin heitä on toki ollut ennenkin, ja tulee aina joku prosentti olemaan, mutta nyt kun heille ei tarjota omia pienryhmiä, hidastavat tietysti ns. tavallisten lasten oppimista, kun ovat tavallisissa ryhmissä. Kuulemani mukaan näiden lasten vanhemmatkaan eivät toivo, että lapsensa olisivat liian suurissa tavallisissa ryhmissä, vaan toivovat erityisryhmiä. Kaikki toivovat. On vain kustannussäästöä muka tasa-arvon nimissä, ettei niitä tarjota.

Mulla on lapsia ja näin ollen tunnen paljon lapsiperheitä, mutta kyllä he kaikki ohjaavat lapsiaan, viettävät heidän kanssaan aikaa, osallistuvat kiusaamistapausten selvittelyyn jne. Näin ne tavalliset tekee. Nuo ei ole meikäläisiä, keillä on noita ongelmia.

Omassa koulussa näiden perheiden kotikieli on suomi 90% tapauksista.  Lapsista suurin osa ei ole erityislapsia. Ovat vain lapsuutensa tynnyrissä (laitteilla) kasvaneita.

Tuntuu että joissain perheissä lapsille sanotaan vain "syömään", ",tule nyt", "et saa" ja "hiljaa!". Ruokapöydässä ei puhuta juuri mitään, ehkä raha- tai kauppa-asioista aikuisten kesken. Missään nimessä ei vastata lapsen kysymyksiin, sanotaan jotain epämääräistä tyyliin "noniin". Mistä hemputista ne lapset mitään oppisi, sanavarasto on tiktokista.

Vierailija kirjoitti:

Kodeista tämä kaikki on lähtöisin.

Monilla lapsilla on erittäin virikeköyhä ympäristö, ei ole harrastuksia, ei kehittäviä leluja tai pelejä, ei perheen kanssa yhteistä tekemistä.

Enemmän tuntuu että lapsilla on liikaa virikkeitä. Eräs sukulaispoikani sai aina jouluna niin paljon leluja ettei ehtinyt kaikilla leikkimään, telkkaria riitti katsottavaksi, tietokonepelejä pelattavaksi, harrastuksissa kiikutettiin ympäri kaupunkia. Niin ja älypuhelin tietenkin heti mahdollisimman varhain. Vanhempana sitten keskittymishäiriö ja oppimisongelmia...

Lapsilla pitäisi joskus olla TYLSÄÄ. Kun kaikki viihde on aina näpeissä, ei niin opi pitkäjänteiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?

Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea. 

Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä. 

Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.

Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä. 

Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan. 

Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.

Inkluusio tuli kyllä mieleen. Ihan vain jos mietin omaa lasta ja niiden kavereita. Ne pitäisi laittaa jonnekin luolaan eristykseen, että eivät oppisi viikonpäiviä, kuukausia jne. Normaaleja lapsia.

Uutisointi on nykyään (vai onko ollut aina) niin sensaatiohakuista.

Meillä on yhä enemmän sellaisia ihan normaaleja lapsia, jotka ovat eläneet digiluolassaan koko lapsuuden. He eivät osaa juuri mitään ns. normaaliin elämään kuuluvaa. Jokaisessa luokassa on näitä oppilaita jo. Eikä kyse siis ole mistään erityisoppilaista.

Meidän lapsilla on pari tällaista kaveria, 8-vuotias ja 14-vuotias. Kun 8v tulee kylään, haluaa vain pelata puhelimella, ja näyttää tiktok-videoita kuopukselle. Ei halua leikkiä tai pitää mitään normaalia hauskaa. Kuopus pitää häntä tylsänä, ja yksinkertaisena. 14-v on myös tiktok-addikti, harvinaisen vajaa tietämykseltään, siis uskomattoman pihalla kaikesta. Suoraan sanottuna bimbo. Ei kuulu teini me suosikkeihin. Sääliksi käy näitä tapauksia, teini selvästi alkaa pudota kelkasta muihin verrattuna. Molemmat kyllä harrastavat urheilua, mutta eipä sekään taida tietoa päähän tuoda.

Tyttäreni kävi eskari-ikäisenä tutkimuksissa, kun epäiltiin lukivaikeutta. Löysin taannoin psykologin lausunnon ja siinä todettiin, että mitään esteitä ei lukemaan oppimiselle ole, sanavarasto on laaja ja niin edelleen. No, lapsi oppi (kun opetin) neljännellä luokalla lukemaan, mutta ikinä ei jäänyt kiinni lukitesteissä. Suuria vaikeuksia oli tietysti ķielissä, kun ei osannut suomeakaan. Yläkoulussa vaadin tarkemmat tutkimukset ja se lukihäiriö sieltä löytyi. Perheneuvolassa käytiin kuulemassa, että minä olen huono äiti, mutta heiltä jäi huomaamatta sellainen pieni yksityiskohta, että nuori on autismin kirjolla. Nyt vihdoin nuoren ollessa lukiossa alkavat asiat selviämään. Se vaati osastojakson. Olisin suonut, että asioihin olisi puututtu aikaisemmin.

Oma poikani ei näitä osaa. Muutoin on luokan priimus, vaikka on keskittymishäiriö. Välillä koitan käydä läpi, mutta veikkaan, että nyt jos taas kysyisi, niin ei muistaisi kaikkia. Itselläni on vaikeuksia muistaa esim. englannin kielisiä viikonpäiviä järjestyksessä, vaikka olen käynyt virkamiesenglannin kurssinkin hyvin arvosanoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä. 

Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.

Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä. 

Minulle on aika outoa ajatus, että oppimisessa ei olisi ongelmaa, jos kuitenkaan ei opi. Tuolla perusteella kellään ei ilmeisesti ole oppimisongelmia, kun voi aina sanoa, että syy on adhd, autismi, CP-vamma, aivovaurio tai mikä tahansa muu. 

Näinhän se on. Oppimishäiriöhän se silloin on, kun kotiolot ovat kunnossa ja muutoin olisi edellytyksiä oppia, eli mikään muu tekijä ei rasita lasta ja siten vaikeuta oppimista. Tietenkin useimmat vanhemmat myös haluavat ajatella, että lapsella on normaali älykkyysosamäärä ja vaikeaahan sellaisesta on edes puhua. Sitten vain oletetaan lapsen hoksaavan asioita kuten ihmiset keskimäärin hoksaavat, vaikka näin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ovat varmaan tosi näppäriä kännykän kanssa.

Juu, ei.... Jos puhelimella pitäisi tehdä jotain järkevää, se ei suju. Esimerkiksi tiedon etsiminen Googlen avulla on kolmannekselle seitsemäsluokkalaisista lähes ylivoimaista.  He eivät osaa hakea tietoa, eivät ymmärrä lukemaansa ja eivät löydä sopivia lähteitä.

Siis mitä nämä lapset osaavat?? Luulin, että edes netin käyttö sitten sujuisi ja sen tietolaarit kompensoisi myöhemmin elämässä, mutta ilmeisesti ei näinkään ole. Onko tässä jotain salaliittoteorioiden ja valeuutisten massakannattajien joukkoa kasvamassa?

Vierailija kirjoitti:

Ja yhtä matkaa mennään mitä tulee suomenkielen taitoon. Ainakin Helsingissä näkyy olevan niin että nuoremman väestön puheesta on ,kirjaimellisesti, puolet englanninkieltä. En tosin tiedä, että koskeeko nyt ihan jokaista, mutta sen verran olen katsellut youtubesta tällaisia videoita, ja näitten videoiden kommenttiosastoidenkin perusteella siltä ainakin näyttää. Ja kyllä tässä on perua ihan senkin puolesta, kun ihan esim. kaverin kanssa juttelee, eikä olla kummatkaan edes läheltäkään PK-seutua, mutta silti säännöllisesti kuulee miten on korvattu sellaiset sanat, joille ainakin minä tiedän ihan käypät suomenkieliset vastineet, enkä tarkoita mitään anglismeja, tai muuten vaan suoria käännöksiä, vaan ihan käsitteitä meidän kielessämme. Esimerkkinä vaikka, crashata= eli kaatua, tietokoneesta, tai muusta. Ja TikTokissakin keskustellaan suomalaisten tekemien, suomenkielellä tehtyjen videoiden kommenteissä pääsääntöisesti englanninkielellä, mikä itseä hätkähdytti todella paljon. Ja tiedän että nämä keskustelijat olivat suomalaisia, koska näissä sisällöissä ei ollut mitään englanninkielistä käännöstä, ja kommenteissa puhuttiin näiden videoiden sisällöistä. Että tietämättömyys ei ole ainoa nykypolvien ominaisuus, vaan hyvää vauhtia on ihan oikeasti kasvamassa sukupolvi, joka ei puhu mitään muuta kuin internetenglannin, ja suomenkielen sekoitusta, ja uskallan väittää että isolle osalle, ei oikeasti riitä sanavarasto yhdenkään vaikeamman suomenkielisen kirjan, saatikka minkäänlaisen englanninkielisen kirjallisuuden lukemiseen. Ja vaikka riittäisikin sanavarasto lukemaan vaikka mitä tahansa romaaneja englanniksi, niin ei englannin pitäisi viedä ,yhtäkään asiaa, suomenkieleltä, tai kielestä. On kyllä äärimmäisen surullista että englanninvaltaan, ja tähän uuskolonialismiin, tällä kertaa vaan omasta hölmöydestä, ja halusta heittää niinkin kaunis, ja ikiaikainen kieli kuin suomi romukoppaan, ei ole puututtu missään, vaan päinvastoin. Kaupassakin on ,kotimaisten valmistajien, tuotteista kaikki isolla kirjasimella, ja ,yksi, ainut sana suomeksi alla. Oikeasti, kunhan vanhemmat sukupolvet kuolevat pois, niin mitähän on jäljellä. Ja ihan omasta tahdosta. Kyllä on surullinen tämä kehityskulku, eikä vaan tämän osalta, vaan nyky-yhteiskunnan muutenkin. Ja vaikka saattaa kuulostaa rankaltakin yleistykseltä, niin toimitan vaan omista, säännöllisesti tavatuista havainnoistani.

Yritän muotoilla tuosta vuodatuksesta edes jollain lailla lukukelpoisen:

Ja yhtä matkaa mennään, mitä tulee suomen kielen taitoon. Ainakin Helsingissä näkyy olevan niin, että nuoremman väestön puheesta on, kirjaimellisesti, puolet englannin kieltä. En tosin tiedä, koskeeko nyt ihan jokaista, mutta sen verran olen katsellut Youtubesta tällaisia videoita, ja näitten videoiden kommenttiosastoidenkin perusteella siltä ainakin näyttää.

Ja kyllä tässä on perää ihan senkin puolesta, että kun ihan esim. kaverin kanssa juttelee, eikä olla kummatkaan edes läheltäkään PK-seutua, mutta silti säännöllisesti kuulee miten on korvattu sellaiset sanat, joille ainakin minä tiedän ihan käypät suomenkieliset vastineet, enkä tarkoita mitään anglismeja, tai muuten vaan suoria käännöksiä, vaan ihan käsitteitä meidän kielessämme. TÄTÄ VIRKETTÄ EI VOI KORJATA VAAN SE PITÄISI RÄJÄYTTÄÄ KAPPALEIKSI JA KOOTA KOKONAAN UUDELLEEN.

Esimerkkinä vaikka crashata= kaatua, tietokoneesta, tai muusta. Ja TikTokissakin keskustellaan suomalaisten tekemien, suomen kielellä tehtyjen videoiden kommenteissa pääsääntöisesti englannin kielellä, mikä itseäni hätkähdytti todella paljon. Ja tiedän, että nämä keskustelijat olivat suomalaisia, koska näissä sisällöissä ei ollut mitään englanninkielistä käännöstä ja kommenteissa puhuttiin näiden videoiden sisällöistä.

Tietämättömyys ei siis ole ainoa nykypolvien ominaisuus, vaan hyvää vauhtia on ihan oikeasti kasvamassa sukupolvi, joka ei puhu mitään muuta kuin internetenglannin ja suomen kielen sekoitusta. Uskallan myös väittää, että isolla osalla ei oikeasti riitä sanavarasto yhdenkään vaikeamman suomenkielisen kirjan saati minkäänlaisen englanninkielisen kirjallisuuden lukemiseen. Ja vaikka riittäisikin sanavarasto lukemaan vaikka mitä tahansa romaaneja englanniksi, ei englannin pitäisi viedä yhtäkään asiaa suomen kieleltä tai kielestä.

On kyllä äärimmäisen surullista, että englannin valtaan ja tähän uuskolonialismiin ei ole puututtu missään, vaan päinvastoin. Tällä kertaa vain kyse ei ole ulkopuolisesta painostuksesta vaan omasta hölmöydestä ja halusta heittää niinkin kaunis ja ikiaikainen kieli kuin suomi romukoppaan. Kaupassakin on kotimaisten valmistajien tuotteissa englanniksi kaikki isoilla kirjaimilla, ja yksi ainut sana suomeksi alla.

Oikeasti, kunhan vanhemmat sukupolvet kuolevat pois, niin mitähän on jäljellä. Ja ihan omasta tahdosta. Kyllä on surullinen tämä kehityskulku, eikä vaan tämän osalta, vaan nyky-yhteiskunnan muutenkin. Ja vaikka saattaa kuulostaa rankaltakin yleistykseltä, niin kirjoitan vain omista, säännöllisesti tavatuista havainnoistani.

- -

Joo. Jos tuo on nyt esimerkki vanhemman polven kielitaidosta, niin ei kyllä naurata.

Terveisin lukiolainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ovat varmaan tosi näppäriä kännykän kanssa.

Juu, ei.... Jos puhelimella pitäisi tehdä jotain järkevää, se ei suju. Esimerkiksi tiedon etsiminen Googlen avulla on kolmannekselle seitsemäsluokkalaisista lähes ylivoimaista.  He eivät osaa hakea tietoa, eivät ymmärrä lukemaansa ja eivät löydä sopivia lähteitä.

Siis mitä nämä lapset osaavat?? Luulin, että edes netin käyttö sitten sujuisi ja sen tietolaarit kompensoisi myöhemmin elämässä, mutta ilmeisesti ei näinkään ole. Onko tässä jotain salaliittoteorioiden ja valeuutisten massakannattajien joukkoa kasvamassa?

Eivät nämä lapset osaa juuri mitään. Ehkä pelata sillä laitteellaan, jotain yksinkertaisia välittömän palautteen pelejä.

Netin käyttö sujuu vain niiltä luokan lahjakkaimmilta, eikä aina heiltäkään. Hyvin harvat lapset osaavat tehdä tietokoneella mitään järkevää. Tilanne ei paljon parane yläkoulussa, vaikka koneiden ja laitteiden käyttöä harjoitellaan.

Suurelle osalle yläkoululaisista jo koneelle kirjautuminen ja näppäimistön käyttö tuottaa vaikeuksia. Oppilaat eivät osaa salasanojaan, eivätkä ymmärrä salasanoissa kirjainten eroja. Heille J ja j on sama asia. Sähköpostin kirjoittaminen ja lähettäminen opettajalle on jo vaikea tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä. 

Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.

Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä. 

Minulle on aika outoa ajatus, että oppimisessa ei olisi ongelmaa, jos kuitenkaan ei opi. Tuolla perusteella kellään ei ilmeisesti ole oppimisongelmia, kun voi aina sanoa, että syy on adhd, autismi, CP-vamma, aivovaurio tai mikä tahansa muu. 

Jos joku asia on sinusta outoa, voit googlella hakea lisätietoa. Kaikki maailman tieto on ihan käsilläsi.

Mutta voin myös tähän valmiiksi kertoa, että ADHD:n oireisiin kuuluu, että työmuisti on todella lyhyt.

Ihminen jolla on lyhyt työmuisti, ei muista mistä äsken puhuttiin. Ei silloin pysty opettelemaan ulkoa monia sanoja peräkkäin.

(Myös alzheimer vaikuttaa työmuistiin, ensin häviää se lähimuisti, kuten vaikka äskeinen lause, vasta myöhemmin häviää vanhat muistot)

ADHD-lääkkeen kanssa työmuisti on riittävän pitkä, jotta pystyy normaaleihin koulutehtäviin, vaikka repun pakkaaminen. Siinäkin on monta vaihetta, ja muistia tarvitaan joka vaiheen muistamiseen. Meillä normaaleilla se menee tiedostamatta.

Kirjojen ottaminen esille, reppuun laittaminen, penaalin laittaminen reppuun, repun sulkeminen. Jos lapsella on vaikea ADHD niin kaikkien vaiheiden muistaminen peräkkäin ei onnistu. 

Jo se, että pystyy toimimaan lääkkeen kanssa, kertoo ettei voi olla kyse kehitysvammasta (oppimisvaikeudesta). 

Psykologin testejä tehtiin useita ja oppimisvaikeutta ei ollut, vain ADHD eli tarkkaamattomuushäiriö. En ollut itse testitilanteissa mukana, niin en nyt voi tarkemmin kuvailla, miten erotettiin oppimisvaikeus, työmuistin lyhyys, tarkkaamattomuus, monia muitakin asioita tutkittiin ja seulottiin mutta nämä nyt tähän oppimiseen liittyen. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?

Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea. 

Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä. 

Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.

Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä. 

Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan. 

Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.

Mistä näitä erityisiä nykyään sikiää niin saakelisti? Joitko sinä odotusaikana, etkö pitänyt lainkaan kuria kun lapsi kasvoi?

Kyllä niitä on aina ollut, sen muutama per luokka. Kansakouluaikaan riitti että kävi neljä vuotta koulua, eikä kukaan tarkastanut oppimistuloksia, osasiko oikeasti lukea ja laskea. Vaatimukset olivat ennen ihan tosi paljon matalammat. Neljä vuotta jotenkuten koulua, ja siinä se. Sen verran nykyisetkin erkat saavat suoritettua, ihan yhtä heikoin tuloksin kuin nuo isoisoisät ja -äidit. 

Mitä ylemmille tasoille koulussa mennään, sen suurempia on vaikeudet. Artikkelin jutussa puhuttiin yläkoulusta. 

Vierailija kirjoitti:

Ja yhtä matkaa mennään mitä tulee suomenkielen taitoon. Ainakin Helsingissä näkyy olevan niin että nuoremman väestön puheesta on ,kirjaimellisesti, puolet englanninkieltä. En tosin tiedä, että koskeeko nyt ihan jokaista, mutta sen verran olen katsellut youtubesta tällaisia videoita, ja näitten videoiden kommenttiosastoidenkin perusteella siltä ainakin näyttää. Ja kyllä tässä on perua ihan senkin puolesta, kun ihan esim. kaverin kanssa juttelee, eikä olla kummatkaan edes läheltäkään PK-seutua, mutta silti säännöllisesti kuulee miten on korvattu sellaiset sanat, joille ainakin minä tiedän ihan käypät suomenkieliset vastineet, enkä tarkoita mitään anglismeja, tai muuten vaan suoria käännöksiä, vaan ihan käsitteitä meidän kielessämme. Esimerkkinä vaikka, crashata= eli kaatua, tietokoneesta, tai muusta. Ja TikTokissakin keskustellaan suomalaisten tekemien, suomenkielellä tehtyjen videoiden kommenteissä pääsääntöisesti englanninkielellä, mikä itseä hätkähdytti todella paljon. Ja tiedän että nämä keskustelijat olivat suomalaisia, koska näissä sisällöissä ei ollut mitään englanninkielistä käännöstä, ja kommenteissa puhuttiin näiden videoiden sisällöistä. Että tietämättömyys ei ole ainoa nykypolvien ominaisuus, vaan hyvää vauhtia on ihan oikeasti kasvamassa sukupolvi, joka ei puhu mitään muuta kuin internetenglannin, ja suomenkielen sekoitusta, ja uskallan väittää että isolle osalle, ei oikeasti riitä sanavarasto yhdenkään vaikeamman suomenkielisen kirjan, saatikka minkäänlaisen englanninkielisen kirjallisuuden lukemiseen. Ja vaikka riittäisikin sanavarasto lukemaan vaikka mitä tahansa romaaneja englanniksi, niin ei englannin pitäisi viedä ,yhtäkään asiaa, suomenkieleltä, tai kielestä. On kyllä äärimmäisen surullista että englanninvaltaan, ja tähän uuskolonialismiin, tällä kertaa vaan omasta hölmöydestä, ja halusta heittää niinkin kaunis, ja ikiaikainen kieli kuin suomi romukoppaan, ei ole puututtu missään, vaan päinvastoin. Kaupassakin on ,kotimaisten valmistajien, tuotteista kaikki isolla kirjasimella, ja ,yksi, ainut sana suomeksi alla. Oikeasti, kunhan vanhemmat sukupolvet kuolevat pois, niin mitähän on jäljellä. Ja ihan omasta tahdosta. Kyllä on surullinen tämä kehityskulku, eikä vaan tämän osalta, vaan nyky-yhteiskunnan muutenkin. Ja vaikka saattaa kuulostaa rankaltakin yleistykseltä, niin toimitan vaan omista, säännöllisesti tavatuista havainnoistani.

Olen myös saanut käsityksen, että tällaisia puolikielisiä lapsia on nykyään olemassa. Mikään kieli ei ole kunnolla hallinnassa, ei englanti eikä suomi.

Lapsissa ja nuorissa on kyllä valtavia eroja. Joskus on vaikea muistaa, minkä ikäisestä on kyse, jos on fiksu ja tolkku (ja joskus vielä isokokoinen) vaikkapa 6-vuotias, kun vertailukohtana voi olla ihan pihalla oleva (ja joskus pienikokoinen) 10-vuotias. Silloin tulee helposti odotettua liikaa siltä pieneltä ja liian vähän siltä isolta.

3-vuotiaissa näkee jo valtavia eroja, mutta ne varmaankin tasaantuvat ajan myötä osittain. Osittain siksi, että tämä yhteiskunta ei kannusta välkyimpiä kehittymään, vaan taantumaan. Ja osittain siksi, että ne hitaammatkin saattavat sieltä vielä ponnistaa, mikä on tietysti hyvä asia.

Kyky olla paikallaan, hiljaa ja kuunnella ohjeita on monelta täysin hukassa. Joskus ehtii vasta ensimmäisen lauseen puoliväliin, kun lapsi jo kysyy kysymyksen tai sanoo, ettei tajua. Pahemmassa tapauksessa sanoo, että joo tajusin jo ja lähtee kuuntelemasta, vaikkei ole vielä kertottu ohjetta edes loppuun. Sitten kun lauma tämmöisiä huutelee yhtäaikaa kuka mitäkin, ei päästä vartissa ensimmäistä lausetta pitemmälle ohjeiden kanssa. Jotkut ryhmät osaa kuunnella, mutta silti jotkut eivät ymmärrä, eivätkä uskalla kysyä ja tekevät sitten mitä sattuu. Sitten on täysin vastakohtia, jotka bongaavat vaikeatkin ohjeet hetkessä, ihan kuin osaisivat lukea ajatuksia.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?

Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea. 

Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä. 

Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.

Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä. 

Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan. 

Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.

Siinä ei ole mitään yllättävää, jos erityisoppilas ei osaa kaikkea. Nyt vaan ne tavallisetkaan oppilaat eivät enää osaa.

Missä niin on todettu? Tämän väitteen esitti nimetön ja kasvoton aloittaja, ilman mitään viitteitä tai lähteitä tälle väitteelle. Ja kaikki uskoivat. Nyt on jo sivutolkulla lähdetty toistamaan sitä, miten tavalliset lapset ei osaa kuukausia. 

Hemmetin pässit narussa. Näin niitä valeuutisia tehdään ja levitetään. Luitteko artikkelia? Siinä ei sanottu mitään tavallisista lapsista. Siinä puhuttiin tästä yhdestä oireilevasta nepsy-tytöstä. 

Niin, ap voisi tulla kertomaan mihin pohjautui väite, että että tavalliset lapset ei opi kuukausia. Tuossa laittamassasi linkissä siitä ei ollut mainintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, ap voisi tulla kertomaan mihin pohjautui väite, että että tavalliset lapset ei opi kuukausia. Tuossa laittamassasi linkissä siitä ei ollut mainintaa. 

Peruskouluissa töissä olevat näkevät ilmiön työssään. Asiasta on puhuttu jo useampi vuosi. Hesarikin on julkaissut mm. tämän jutun: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html . Yle taas julkaisi artikkelin: https://yle.fi/a/3-12532800 .