Yläkouluun tulevat eivät enää välttämättä osaa kuukausia, viikonpäiviä tai muita normaaleja käsitteitä

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko miten täällä Suomessa naurettu aina mm. jenkeille että "kun ne on niin tyhmiä ja ne ei osaa lukea",  ja että miten suomalainen koulutustaso on maailman huippua?!

No, jopa virolainen koulutustaso mennyt Suomen ohi pisteytyksessä viime vuosina, ja täällä on kouluissa porukkaa jotka ei osaa lukea eivätkä tajua enää mistään mitään eli äo:t laskenut kumisaappaan tasolle!

Virosta mallia. Tasavero ja vähemmän tukiaisia. Pistää kansalaiset yrittämään, eikä enää houkuteltaisi vapaamatkustajia.

Jo parikymmentä vuotta sitten huomasin, että jonkinmoinen osa yläkouluun tulevista ei osannut aakkosia. Paljastui, kun eivät tienneet, miten tietosanakirjasta voi etsiä haluamaansa tietoa vaan aloittivat selailla umpimähkään ensimmäistä osaa.

Koulutus kuralla, vanhemmat laistaa velvollisuuksista ja erityistukea tarvitsevat lapset eivät saa tukea ja joutuvat räpiköimään muiden seassa. Maailma on menossa koko ajan hullummaksi ja ihmiset tyhmistyy. En itsekään ole vanha, mutta huomaan selvästi millainen ero nykypäivän opetuksessa on vrt. 2000-2010 luvun opetukseen. Oma mielipide on, ettei digilaitteita pitäisi sallia lainkaan alle 10-vuotialle. Ruudun tuijottaminen ei tue lapsen kehitystä tai opeta kommunikoimaan ja ihmettelemään maailmaa ruudun ulkopuolella.

Mun mielestä on jossain määrin eri asia, puhutaanko ja puuhataanko lapsen kanssa, ja se onko lapsella neurokirjon ongelmia. Minun alakoululaiseni on vihdoin pääsemässä nepsy-testeihin. (Ei siis ole varmaa, onko jotain. jos on niin kai kuitenkin lievempää, koska ei ole aiemmin "jäänyt haaviin". Itse olen kuitenkin epäillyt jotain 2-vuotiaasta asti, mutta vasta nyt koulun alettua asia alkaa näkymään ulospäin enemmän.) Hänen kanssaan tehdään kaikenlaista yhdessä ja jutellaan paljon. Luetaan, käydään metsäretkillä, tehdään kotitöitä. Ja kyllä hän osaa kuukaudet ja viikonpäivät, eikä niitä ole mitenkään erityisesti hänelle opetettu vaan ne ovat tulleet arjessa jutellessa esiin.

Olen myös aina opettanut hänelle ihan samoja käytöstapoja kuin muillekin lapsille. Huomaan, että hän on usein joko levoton ja/tai omissa maailmoissaan, eikä niiden käytöstapojen oppiminen ja noudattaminen ole hänelle erityisen helppoa. Ei se silti muuta sitä, että häntä koskee samat säännöt kuin muitakin.

Toki on sitten eri asia, jos neurokirjon ongelmat ovat niin syviä, että lapseen ei saa kunnolla kontaktia eli hän ei kommunikoi jne. Sitten on vaikea opettaa lapselle tavallisiakin asioita. Ja hahmotushäiriöt ovat myös asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Kodeista tämä kaikki on lähtöisin.

Monilla lapsilla on erittäin virikeköyhä ympäristö, ei ole harrastuksia, ei kehittäviä leluja tai pelejä, ei perheen kanssa yhteistä tekemistä.

Olen itsekin todella nuori mutta muutos huonompaan suuntaan on tapahtunut älylaitteiden yleistymisen myötä.

Olen syntynyt -02, asuin maalla ja aina otettiin mukaan vuodenaikojen mukaan erilaisiin töihin, oltiin mukana puutöissä, mummolassa nostettiin perunaa ja poimittiin mansikat ja muut marjat, syksyllä käytiin sienestämässä ja marjassa.

Ruokia laitettiin sesonkien mukaan ja siinä hiljalleen oppi pienestä pitäen hahmottamaan aikaakin hyvin, osasi aina odottaa milloin on taas mummolassa talkoot ja milloin lähdetään mustikkaretkelle ja leivotaan piirakat pakkaseen.

Tietysti oli myös koneet ja tabletit mutta ei siihen aikaan vielä ollut samalla tavalla pelejä tai videoita kuin nykyään, mummolassa sai olla koneella tunnin kerrallaan ja mummolassa oltiin yökylässä kerran kuukaudessa, päiväkyläilyissä ei konetta saanut käyttää.

Kotona ruutuaikaa oli pari tuntia päivässä mutta harvemmin jaksoi niin kauan pelata, yleensä käytiin lenkillä ja talvella luisteltiin tai oltiin pulkkamäessä, kavereiden kanssa käytiin uimahallissa ja syömässä ulkona, shoppailtiin, leikittiin nukeilla ja tehtiin itse nukkekotiin kalusteita ja kustomoitiin nukkeja itse.

Kotona luettiin pienenä joka ilta iltasatu, isompana käytiin pari kertaa kuukaudessa kirjastossa ja kirjastoauto kävi koululla kerran viikossa.

Luettiin hirveän paljon lehtiä, oli Demiä ja Koululaista, Lucky Lukea ja mangaa.

Harva lapsi lukee enää edes lehtiä tai sarjakuvia saati sitten oikeita kirjoja.

Kotona oli ne aiemmin mainitut kalenterit ihan konkreettisesti seinällä nähtävillä ja omat kalenterit koulussa, joihin merkattiin kokeet ja muut tärkeät tapahtumat puhelimen särkymisen varalta eikä Wilman käyttö ollut vielä niin suurta kuin nykyään.

Harrastuksia oli syrjäseudullakin, nuorisotyöntekijä kävi vetämässä ilmaista liikuntakerhoa kerran viikossa ja seurakunnalla oli tyttökerho, koulun salia vuokrasi kyläyhdistys ja siellä sai kavereiden kanssa käydä pelaamassa jalkapalloa kerran viikossa.

Talli oli lähellä ja kaikki luokan tytöt harrastivat ratsastusta.

Nykyään harrastukset ovat myös netissä, discordissa ja peleissä, harva poistuu omasta huoneestaan enää omatoimisesti muualle kuin kouluun.

Nykyään ei enää siis tehdä ihan tavallisia juttuja yhdessä kuten ennen, ei ihme ettei mitään enää opitakaan.

Haluaisin vielä tähän lisätä sen, että tämä ei mielestäni ole mitenkään luokkasidonnainen asia.

Minulla oli aika köyhä lapsuus, vanhemmat tavallisia duunareita ja tekivät osa-aikatöitä siihen asti että molemmat lapset aloittivat koulun jotta saisivat olla kotona lasten kanssa rauhassa.

Se ulkona syöminen ja shoppailu tarkoitti uusien ponnareiden, pinnien ja kouluvihkojen ostelua ja joskus joulun tai synttäreiden jälkeen nukkeja, ulkona syöminen hesen nugetteja tai kahvilassa kaakaota ja keksejä.

Tarkoitan sanoa tällä, että ne kivat tosielämän tapahtumat eivät vaadi paljoa rahaa ja antavat taatusti kivempia muistoja kuin kotona koneella istuminen. :)

Vierailija kirjoitti:

Pääministeri on huono esimerkki. Bilettää ja somettaa. Siinä kaksi tärkeintä.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Vierailija kirjoitti:

Hallitus kannustaa holtittomuuteen juuri velanotolla.

Ei ole mitään rajoja.

Et taida olla kovin nerokas itsekään?

Ei tässä ole mistään muusta kysymys, kuin tasapäistämisesta eli kaikki joutuu menemään hitaimman ehdoilla. Ei ihme, että osa opiskelijoista turhautuu ja mielenkiinto lopahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä. 

Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.

Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä. 

Minulle on aika outoa ajatus, että oppimisessa ei olisi ongelmaa, jos kuitenkaan ei opi. Tuolla perusteella kellään ei ilmeisesti ole oppimisongelmia, kun voi aina sanoa, että syy on adhd, autismi, CP-vamma, aivovaurio tai mikä tahansa muu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä. 

Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.

Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä. 

Minulle on aika outoa ajatus, että oppimisessa ei olisi ongelmaa, jos kuitenkaan ei opi. Tuolla perusteella kellään ei ilmeisesti ole oppimisongelmia, kun voi aina sanoa, että syy on adhd, autismi, CP-vamma, aivovaurio tai mikä tahansa muu. 

Geenit, perimä lista syille on loputon...

Tuleeko joillekin yllätyksenä, että jos kotonakaan ei opeteta, eikä pidetä mitään kuria, eikä koulussa opettajilla ole mitään mahdollisuutta kurinpitoon, niin lapset eivät opiskele?

Vanhemmilla peiliinkatsomisen paikka!

Ostakaa tänä jouluna lahjaksi viisarikellot ja kalenterit lapsillenne.

Vaikka rannekello ja almanakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä. 

Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.

Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä. 

Minulle on aika outoa ajatus, että oppimisessa ei olisi ongelmaa, jos kuitenkaan ei opi. Tuolla perusteella kellään ei ilmeisesti ole oppimisongelmia, kun voi aina sanoa, että syy on adhd, autismi, CP-vamma, aivovaurio tai mikä tahansa muu. 

Kyllähän oppimisessa on tuossa paljonkin haasteita ja lapsi tarvii aivan valtavasti tukea. Mutta nykyään ei saa sanoa, että on oppimisessa ongelma tai esim että lapsi on kehityksestä jäljessä. Lapsi kehittyy vain omaa tahtia jne... Se on siinä ja siinä saako edes olla huolissaan jostain lapsesta, koska vanhemmille voi tulla paha mieli. Lapsen edusta viis.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollainen on edes mahdollista? Eikö vanhemmat yhtään juttele lasten kanssa ja vietä aikaa heidän kanssaan tai suunnittele lomilla tekemistä yhdessä lasten kanssa? Eikö lapsille lueta enää ollenkaan iltasatuja? Eikö ole minkään näköistä arkirutiinia jonka avulla ajantaju hahmottuu? Luulisi että ihan joka ikinen lapsi osaa laskea päiviä siihen millon on taas joulu/ millon pääsee lintsille/ millon tapahtuu mitä ikinää kivaa nyt odottavatkaan innolla. Muistan kun isä opetti mulle kellon joskus kun olin jotain 4-6 -vuotias. Kertoi että tulee neljältä hakemaan mut tarhasta ja näytti miten viisarit silloin on. Oli hirveän hyödyllinen taito jo silloin, koska karattiin kaverin kanssa aina sieltä tarhasta ja mentiin kaverin kotiin leikkimäään. Tultiin joka päivä sitten hyvissä ajoin ennen neljää takasin tarhan pihalle odottamaan vanhempia. 

Eivät juttele, eivätkä tee lastensa kanssa mitään. Tavallisilta lapsilta jäävät perustaidot oppimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollainen on edes mahdollista? Eikö vanhemmat yhtään juttele lasten kanssa ja vietä aikaa heidän kanssaan tai suunnittele lomilla tekemistä yhdessä lasten kanssa? Eikö lapsille lueta enää ollenkaan iltasatuja? Eikö ole minkään näköistä arkirutiinia jonka avulla ajantaju hahmottuu? Luulisi että ihan joka ikinen lapsi osaa laskea päiviä siihen millon on taas joulu/ millon pääsee lintsille/ millon tapahtuu mitä ikinää kivaa nyt odottavatkaan innolla. Muistan kun isä opetti mulle kellon joskus kun olin jotain 4-6 -vuotias. Kertoi että tulee neljältä hakemaan mut tarhasta ja näytti miten viisarit silloin on. Oli hirveän hyödyllinen taito jo silloin, koska karattiin kaverin kanssa aina sieltä tarhasta ja mentiin kaverin kotiin leikkimäään. Tultiin joka päivä sitten hyvissä ajoin ennen neljää takasin tarhan pihalle odottamaan vanhempia. 

Eivät juttele, eivätkä tee lastensa kanssa mitään. Tavallisilta lapsilta jäävät perustaidot oppimatta.

Kuinkahan moni näistäkään ongelmatapauksesta on oikeasti sellaisia, joiden äidinkieli on suomi? Ja mitä erilaisiin diagnooseihin tulee, niin heitä on toki ollut ennenkin, ja tulee aina joku prosentti olemaan, mutta nyt kun heille ei tarjota omia pienryhmiä, hidastavat tietysti ns. tavallisten lasten oppimista, kun ovat tavallisissa ryhmissä. Kuulemani mukaan näiden lasten vanhemmatkaan eivät toivo, että lapsensa olisivat liian suurissa tavallisissa ryhmissä, vaan toivovat erityisryhmiä. Kaikki toivovat. On vain kustannussäästöä muka tasa-arvon nimissä, ettei niitä tarjota.

Mulla on lapsia ja näin ollen tunnen paljon lapsiperheitä, mutta kyllä he kaikki ohjaavat lapsiaan, viettävät heidän kanssaan aikaa, osallistuvat kiusaamistapausten selvittelyyn jne. Näin ne tavalliset tekee. Nuo ei ole meikäläisiä, keillä on noita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollainen on edes mahdollista? Eikö vanhemmat yhtään juttele lasten kanssa ja vietä aikaa heidän kanssaan tai suunnittele lomilla tekemistä yhdessä lasten kanssa? Eikö lapsille lueta enää ollenkaan iltasatuja? Eikö ole minkään näköistä arkirutiinia jonka avulla ajantaju hahmottuu? Luulisi että ihan joka ikinen lapsi osaa laskea päiviä siihen millon on taas joulu/ millon pääsee lintsille/ millon tapahtuu mitä ikinää kivaa nyt odottavatkaan innolla. Muistan kun isä opetti mulle kellon joskus kun olin jotain 4-6 -vuotias. Kertoi että tulee neljältä hakemaan mut tarhasta ja näytti miten viisarit silloin on. Oli hirveän hyödyllinen taito jo silloin, koska karattiin kaverin kanssa aina sieltä tarhasta ja mentiin kaverin kotiin leikkimäään. Tultiin joka päivä sitten hyvissä ajoin ennen neljää takasin tarhan pihalle odottamaan vanhempia. 

Eivät juttele, eivätkä tee lastensa kanssa mitään. Tavallisilta lapsilta jäävät perustaidot oppimatta.

Tämäpä se onkin, että jos lapsella on jokin neurokirjo-ongelma (adhd, autismi, hahmotushäiriö) JA kotona aikuiset eivät ole läsnä ja elä arkea lapsen kanssa, niin ongelmat kärjistyvät liikaa.

Jos lapsi on neurologialtaan "normaali", mutta vanhemat eivät ole läsnäolevia, koulu voi kuitenkin kannatella häntä ja hän oppii siellä (paitsi jos laiminlyönnit kotona on liian isoja). Tai jos lapsi on neurologialtaan poikkeava, mutta vanhemmat ovat läsnä ja auttavat lasta selviytymään vaikeuksiensa kanssa, lapsi voi selvitä (jos lapsen "erityisyys" ei ole liian syvää). Mutta heikoilla ovat ne, joilla on neurohaasteita eivätkä saa kotoa riittävää tukea!

Ja yhtä matkaa mennään mitä tulee suomenkielen taitoon. Ainakin Helsingissä näkyy olevan niin että nuoremman väestön puheesta on ,kirjaimellisesti, puolet englanninkieltä. En tosin tiedä, että koskeeko nyt ihan jokaista, mutta sen verran olen katsellut youtubesta tällaisia videoita, ja näitten videoiden kommenttiosastoidenkin perusteella siltä ainakin näyttää. Ja kyllä tässä on perua ihan senkin puolesta, kun ihan esim. kaverin kanssa juttelee, eikä olla kummatkaan edes läheltäkään PK-seutua, mutta silti säännöllisesti kuulee miten on korvattu sellaiset sanat, joille ainakin minä tiedän ihan käypät suomenkieliset vastineet, enkä tarkoita mitään anglismeja, tai muuten vaan suoria käännöksiä, vaan ihan käsitteitä meidän kielessämme. Esimerkkinä vaikka, crashata= eli kaatua, tietokoneesta, tai muusta. Ja TikTokissakin keskustellaan suomalaisten tekemien, suomenkielellä tehtyjen videoiden kommenteissä pääsääntöisesti englanninkielellä, mikä itseä hätkähdytti todella paljon. Ja tiedän että nämä keskustelijat olivat suomalaisia, koska näissä sisällöissä ei ollut mitään englanninkielistä käännöstä, ja kommenteissa puhuttiin näiden videoiden sisällöistä. Että tietämättömyys ei ole ainoa nykypolvien ominaisuus, vaan hyvää vauhtia on ihan oikeasti kasvamassa sukupolvi, joka ei puhu mitään muuta kuin internetenglannin, ja suomenkielen sekoitusta, ja uskallan väittää että isolle osalle, ei oikeasti riitä sanavarasto yhdenkään vaikeamman suomenkielisen kirjan, saatikka minkäänlaisen englanninkielisen kirjallisuuden lukemiseen. Ja vaikka riittäisikin sanavarasto lukemaan vaikka mitä tahansa romaaneja englanniksi, niin ei englannin pitäisi viedä ,yhtäkään asiaa, suomenkieleltä, tai kielestä. On kyllä äärimmäisen surullista että englanninvaltaan, ja tähän uuskolonialismiin, tällä kertaa vaan omasta hölmöydestä, ja halusta heittää niinkin kaunis, ja ikiaikainen kieli kuin suomi romukoppaan, ei ole puututtu missään, vaan päinvastoin. Kaupassakin on ,kotimaisten valmistajien, tuotteista kaikki isolla kirjasimella, ja ,yksi, ainut sana suomeksi alla. Oikeasti, kunhan vanhemmat sukupolvet kuolevat pois, niin mitähän on jäljellä. Ja ihan omasta tahdosta. Kyllä on surullinen tämä kehityskulku, eikä vaan tämän osalta, vaan nyky-yhteiskunnan muutenkin. Ja vaikka saattaa kuulostaa rankaltakin yleistykseltä, niin toimitan vaan omista, säännöllisesti tavatuista havainnoistani.

Meillä lapsi oppi vuodenajat, kun pelattiin yhdessä autopeliä, jossa vuodenajat vaihtuvat ja ympäristö näyttää erilaiselta. Oppi myös mitä viikolla tarkoitetaan, kun vuodenajat vaihtuvat viikon välein.

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa tänä jouluna lahjaksi viisarikellot ja kalenterit lapsillenne.

Vaikka rannekello ja almanakka.

Tai peräti kirja.

Vierailija kirjoitti:

Ja yhtä matkaa mennään mitä tulee suomenkielen taitoon. Ainakin Helsingissä näkyy olevan niin että nuoremman väestön puheesta on ,kirjaimellisesti, puolet englanninkieltä. En tosin tiedä, että koskeeko nyt ihan jokaista, mutta sen verran olen katsellut youtubesta tällaisia videoita, ja näitten videoiden kommenttiosastoidenkin perusteella siltä ainakin näyttää. Ja kyllä tässä on perua ihan senkin puolesta, kun ihan esim. kaverin kanssa juttelee, eikä olla kummatkaan edes läheltäkään PK-seutua, mutta silti säännöllisesti kuulee miten on korvattu sellaiset sanat, joille ainakin minä tiedän ihan käypät suomenkieliset vastineet, enkä tarkoita mitään anglismeja, tai muuten vaan suoria käännöksiä, vaan ihan käsitteitä meidän kielessämme. Esimerkkinä vaikka, crashata= eli kaatua, tietokoneesta, tai muusta. Ja TikTokissakin keskustellaan suomalaisten tekemien, suomenkielellä tehtyjen videoiden kommenteissä pääsääntöisesti englanninkielellä, mikä itseä hätkähdytti todella paljon. Ja tiedän että nämä keskustelijat olivat suomalaisia, koska näissä sisällöissä ei ollut mitään englanninkielistä käännöstä, ja kommenteissa puhuttiin näiden videoiden sisällöistä. Että tietämättömyys ei ole ainoa nykypolvien ominaisuus, vaan hyvää vauhtia on ihan oikeasti kasvamassa sukupolvi, joka ei puhu mitään muuta kuin internetenglannin, ja suomenkielen sekoitusta, ja uskallan väittää että isolle osalle, ei oikeasti riitä sanavarasto yhdenkään vaikeamman suomenkielisen kirjan, saatikka minkäänlaisen englanninkielisen kirjallisuuden lukemiseen. Ja vaikka riittäisikin sanavarasto lukemaan vaikka mitä tahansa romaaneja englanniksi, niin ei englannin pitäisi viedä ,yhtäkään asiaa, suomenkieleltä, tai kielestä. On kyllä äärimmäisen surullista että englanninvaltaan, ja tähän uuskolonialismiin, tällä kertaa vaan omasta hölmöydestä, ja halusta heittää niinkin kaunis, ja ikiaikainen kieli kuin suomi romukoppaan, ei ole puututtu missään, vaan päinvastoin. Kaupassakin on ,kotimaisten valmistajien, tuotteista kaikki isolla kirjasimella, ja ,yksi, ainut sana suomeksi alla. Oikeasti, kunhan vanhemmat sukupolvet kuolevat pois, niin mitähän on jäljellä. Ja ihan omasta tahdosta. Kyllä on surullinen tämä kehityskulku, eikä vaan tämän osalta, vaan nyky-yhteiskunnan muutenkin. Ja vaikka saattaa kuulostaa rankaltakin yleistykseltä, niin toimitan vaan omista, säännöllisesti tavatuista havainnoistani.

Tekstisi on täynnä kirjoitusvirheitä ja ilman kappalejakoja sen lukeminen loppuun saakka on lähes mahdotonta.