Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä kuinka hyvä koti lapsella on. 

Virikkeitä ja kavereita voi saada kotihoidossakin. Päiväkodissa työskennelleenä tiedän, ettei siellä tarjota mitään, mitä ei voisi tarjota kotonakin.

Tuo on aika ideaali tilanne, jos niitä kavereita on kotona. Meillä ei ollut. Alueella asui samanikäisiä lapsia, mutta ei ne jaksaneet leikkiä illalla naapurin lapsen kanssa, kun olivat leikkineet jo päivähoidossa. Toki vanhemmat myös haluavat viettää aikaa lasten kanssa, jos on päivä oltu erossa. Viikonloppuisin on mummojen ja vaarien tapaamista, kaverisynttäreitä, ulkoilua perheen kesken jne. Ei meidän lapsi saanut yhtään säännöllisesti tavattavaa kaveria kun hoidin häntä kotona. Meillä oli leikkitreffit-rinki. Ei minulla ollut autoa käytössä kun mies oli arkipäivät töissä autolla. Se on vaan niin, että jos leikkitreffit on kunnan tapaamispaikassa keskustassa tai keskustan leikkipuistoissa, ei sinne 4 km päästä tule lähdettyä. Me käytiin vain kerran viikossa seurakuntakeskuksella perhekerhossa. Ei oikein ollut muita kerhoja kävelymatkan etäisyydellä. Bussi maksaa ja oikeastaan liput raaskin ostaa vain kun käytiin neuvolassa.tai jos oli keskustaan oikeaa asiaa.

Selitä vaan. Selitykseksesi köykäisiä.

Sinä halusit lapsen hoitoon.

Kyllä selitykset aina löytyy.

Älä jaksa. Tuohon voi moni samastua, että oma lapsi on ilman kavereita. Aika harvinainen tilanne, että vanhemmat ei käy töissä ja lapsi ei olisi päivähoidossa. Olin kotona lasten kanssa 6 vuotta, meillä siis 3 lasta. Turha höpistä, että kavereita kyllä löytyy. Ei löydy. Meidän lasten ainoat kaverit oli omat sisarukset. Ihmettelen myös, missä kaupungissa koko ajan joka asuinalueella on kerhoja, jotka on halpoja tai ilmaisia. Ehkä Helsingissä? Meillä oli avoin leikkipuistotpiminta kerran viikossa kotona hoidettaville lapsille ja perhepäivähoitajille. Ei se kovin ohjattua ole. Täti seisoo siellä puistossa ja sydämellisesti sanoo, että tervetuloa ja jakelee hiekkaleluja lapsille. Lapset menee siellä leikkipuistossa hyvin vanhempien johdolla.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et vedä uraasi vessanpöntöstä alas olemalla lapsen kanssa kotona viisi vuotta. Useissa muissa maissa mm Yhdysvalloissa ja Ranskassa lapset menevät hoitoon alle vuoden ikäisinä ilman sen suurempia traumoja.

Ai, näinkö on. Muuten ne vaan kulkee aseet taskussa.

Mua ihan naurattaa, ku monet luulee, että päiväkoti on ainut paikka löytää kavereita.

Meillä on hoidettu 2 lasta pitkään kotona, vanhin ei käynyt ollenkaan päivähoidossa ja nuorempi meni 4v. Aktiivisesti on käyty perhekerhoissa,niin viikottqin 2 kertaa ja seurakunnan päiväkerhoissa.

Nautin paljon noista ajoista ja jo nyt haikeudella muistelen kun esikoinen meni jo kouluun.

Meillä päivät täyttyi puistoiluista(päivittäin ulkoilua), kirjastokäynneistä(käytiin monessa eri lähikirjastossa vähän vaihdellen), niistä perhe- ja päiväkerhoissa, leipomisesta, leikkimisestä, kotitöistä :D Haikeus kun noita aikoja muistelee, vaikkei niistä ees vielä oo pitkä aika kun nuorinkin vasta 5v:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta, perheestä

ja tosiaan siitä millanen tilanne päiväkodeilla on. Meillä alotti muutamalla päivällä viikossa 1v3kk iässä lapsi päiväkodissa. Meillä ei oo oikein tukiverkkoa eikä lapsella oo lapsikavereita kun muutaman vuoden vanhempi tutun lapsi. Lapsenvahteja ei ole.

Meillä vaan osui onni meidän päiväkodin suhteen että siellä asiat toimii ja hoitajilla on oikeasti aikaa tehdä kaikki suunnitellut asiat. Lapsi saa siis paljon sisältöä hoidossa ja oppikin jo ekan kuukauden aikana tosi nopeasti asioita. 

Jos pk:n tilanne alkaa olee surkea niin varmaan sitten jään lapsen kanssa kotiin. Nyt olen osa-aikasessa työssä ja lapsi viihtyy hyvin hoidossa työpäivieni ajan.

KYSYMYS:

Mikä asia on se, mitä ei opi kotona sisällä ja ulkoilussa, esim kerhotoiminnassa, pihaleikissä ? Normaalissa arkielämässä. Mikä se asia tai taito on?

Vastatkaa.

Tämän mäkin haluaisin kuulla. Korkeasti koulutetut ihmiset vievät pieniä 2-3-vuotiaita (jopa nuorempia!) lapsiaan päiväkotiin, vaikka itse olisivat kotona vauvan kanssa. Siellä vaihtuvat vieraat hoitajat jopa ilman minkäänlaista koulutusta mukamas varhaiskasvattavat näitä heille tuntemattomia lapsia isoissa laumoissa. Mitä nämä lapset oppivat siellä, mitä kotona tai kerhossa eivät voisi oppia?

Ainakin meidän päiväkodissa on erinomaista varhaiskasvatusta. Voi tietysti johtua siitä, että lähes kaikki ovat päiväkodissa päteviä ja vaihtuvuus pientä. Saa olla aikamoinen supervanhempi, että jaksaa joka arkipäivä järjestää lapselleen yhtä paljon ohjelmaa. Lounasaikaan mennessä on jo syöty aamiaista, käyty metsäretkellä, askarreltu ja leikitty kavereiden kanssa. Ulkoilua tulee päivästä riippuen kolmesta kuuteen tuntia.

Näin kolme lasta pitkään kotona hoitaneena sanoisin, että ei niitä päiväkotejakaan kannata pelätä.

Kaikista levottominta oli meno kerhoissa. Oma arka esikoiseni olisi hyötynyt päivähoidosta selvästi enemmän kuin siitä jatkuvasta seuran etsiskelystä eri tasoisissa kerhoissa. En mitenkään tunnista omaa päiväkotiamme näistä kauhukuvauksista.

Itselläni oli kyllä mukavaa kotona, mutta lasten edusta en ole sataprosenttisen varma.

Meillä vanhin käynyt päivähoidossa 1v4kk-2v4kk ikäisenä, kaksi keskimmäistä ei koskaan, neljäs 4v eteenpäin. Kaikista on kasvanut kelpo lapsia. Nuorin hyötynyt paljon hoidossa olosta,omien haasteidensa vuoksi ja kun kotona ei ole ollut muita saman ikäisiä kenen kanssa opetella. Mutta,päiväkodissa työskennelleenä sanoisin,että siinä vaiheessa laittasin kun lapsi on 4-5v, jos ei pakko laittaa aiemmin. Mutta sekin ikä riippuu ihan täysin lapsen luonteesta.

Päivähoidossa kulku ei ole lapselle kevyttä hommaa ja toinen kuormittuu enempi,toinen vähempi. Mutta jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus lepoon/kotona oleskeluun ja rauhottumiseen hoitopäivän jälkeen.

Ennen sitä voi kulkea yhdessä kerhoissa ym missä tapaa muita lapsia ja itse samalla aikuisia tai laittaa esim seurakunnan kerhoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et vedä uraasi vessanpöntöstä alas olemalla lapsen kanssa kotona viisi vuotta. Useissa muissa maissa mm Yhdysvalloissa ja Ranskassa lapset menevät hoitoon alle vuoden ikäisinä ilman sen suurempia traumoja.

Ai, näinkö on. Muuten ne vaan kulkee aseet taskussa.

Jos haluat tutkia nimenomaan Yhdysvaltoja, huomaat että juuri ne kotihoidetut hilluvat eniten aseiden kanssa. Tämä tietenkin johtuu siitä, että alimmilla sosiaaliluokilla ei ole varaa päivähoitoon, joten sikäli systeemiä on vaikea verrata Suomen systeemiin. Joka tapauksessa päivähoidosta hyötyvät tutkimusten mukaan kaikki hiemankin isommat lapset, kunhan se on laadukasta.

Vierestä läheisten lapsia seuranneena sanoisin, että 3-4-vuotiaana olisi hyvä alkaa saamaan säännöllistä kontaktia muihin lapsiin. Ihan sosiaalistumista ajatellen. Suoraan kotoa eskariin/kouluun menijät ovat jääneet kamalan aroiksi lapsiksi, joiden on vaikea löytää kavereita ja lähestyä ikätovereita. En toki mitään 3-vuotiasta laittaisi kokopäivähoitoon, ellei olisi ihan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä kuinka hyvä koti lapsella on. 

Virikkeitä ja kavereita voi saada kotihoidossakin. Päiväkodissa työskennelleenä tiedän, ettei siellä tarjota mitään, mitä ei voisi tarjota kotonakin.

Tuo on aika ideaali tilanne, jos niitä kavereita on kotona. Meillä ei ollut. Alueella asui samanikäisiä lapsia, mutta ei ne jaksaneet leikkiä illalla naapurin lapsen kanssa, kun olivat leikkineet jo päivähoidossa. Toki vanhemmat myös haluavat viettää aikaa lasten kanssa, jos on päivä oltu erossa. Viikonloppuisin on mummojen ja vaarien tapaamista, kaverisynttäreitä, ulkoilua perheen kesken jne. Ei meidän lapsi saanut yhtään säännöllisesti tavattavaa kaveria kun hoidin häntä kotona. Meillä oli leikkitreffit-rinki. Ei minulla ollut autoa käytössä kun mies oli arkipäivät töissä autolla. Se on vaan niin, että jos leikkitreffit on kunnan tapaamispaikassa keskustassa tai keskustan leikkipuistoissa, ei sinne 4 km päästä tule lähdettyä. Me käytiin vain kerran viikossa seurakuntakeskuksella perhekerhossa. Ei oikein ollut muita kerhoja kävelymatkan etäisyydellä. Bussi maksaa ja oikeastaan liput raaskin ostaa vain kun käytiin neuvolassa.tai jos oli keskustaan oikeaa asiaa.

Selitä vaan. Selitykseksesi köykäisiä.

Sinä halusit lapsen hoitoon.

Kyllä selitykset aina löytyy.

Älä jaksa. Tuohon voi moni samastua, että oma lapsi on ilman kavereita. Aika harvinainen tilanne, että vanhemmat ei käy töissä ja lapsi ei olisi päivähoidossa. Olin kotona lasten kanssa 6 vuotta, meillä siis 3 lasta. Turha höpistä, että kavereita kyllä löytyy. Ei löydy. Meidän lasten ainoat kaverit oli omat sisarukset. Ihmettelen myös, missä kaupungissa koko ajan joka asuinalueella on kerhoja, jotka on halpoja tai ilmaisia. Ehkä Helsingissä? Meillä oli avoin leikkipuistotpiminta kerran viikossa kotona hoidettaville lapsille ja perhepäivähoitajille. Ei se kovin ohjattua ole. Täti seisoo siellä puistossa ja sydämellisesti sanoo, että tervetuloa ja jakelee hiekkaleluja lapsille. Lapset menee siellä leikkipuistossa hyvin vanhempien johdolla.

Voit puhua vain omasta puolestasi. Pk-seudulla on ainakin joka paikassa kerhoja, joista iso osa maksuttomia. Silti mammat vievät täysiksi päiviksi pieniä esikoisiaan päiväkotiin. Tottakai, kun heillä on siihen oikeus. Ja kehtaavat vielä väittää että on lapsen etu. Kyllähän sen kaikki tietää, että eivät vaan kestä omaa jälkikasvuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierestä läheisten lapsia seuranneena sanoisin, että 3-4-vuotiaana olisi hyvä alkaa saamaan säännöllistä kontaktia muihin lapsiin. Ihan sosiaalistumista ajatellen. Suoraan kotoa eskariin/kouluun menijät ovat jääneet kamalan aroiksi lapsiksi, joiden on vaikea löytää kavereita ja lähestyä ikätovereita. En toki mitään 3-vuotiasta laittaisi kokopäivähoitoon, ellei olisi ihan pakko.

Onko oikeasti noin? Eivätkö olleet nähneet ketään muita lapsia koskaan? Vai ovatko luonteeltaan vaan arkoja ja vanhemmat huomanneet tämän ja ajatelleet ettei lapsen ole pakko yrittää olla vielä rohkeampi ja siksi pitäneet kotona pitkään?

Araksi voi jäädä myös päiväkodissa ollut lapsi, jos joutuu vaikkapa kiusatuksi. Tämäkin on tosi yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et vedä uraasi vessanpöntöstä alas olemalla lapsen kanssa kotona viisi vuotta. Useissa muissa maissa mm Yhdysvalloissa ja Ranskassa lapset menevät hoitoon alle vuoden ikäisinä ilman sen suurempia traumoja.

Faktat nolla. 

Kaikkialla muualla paitsi pohjois-Euroopassa on vallalla kotiäitikulttuuri. Hyvin harva lapsi menee hoitoon ulkopuolisille vuoden ikäisenä, sillä ulkopuolinen hoito voi maksaa vaikkapa 1500 puntaa kuukaudessa, kuten Iso-Britanniassa keskimäärin. Amerikassa hinta on noin 30 000 dollaria vuodessa.

Hoitaja on duunariväellä joku itse palkattu, tai esim isoäiti, tai vanhempi sisarus. Joka tapauksessa lapsi ei joudu mihinkään ylisuureen ryhmään pahnanpohjimmaiseksi. Ja vaikka lapsi laitettaisiin siihen kalliiseen päivähoitoon, niin noilla hinnoilla saa oikeasti parempaa hoitoa kuin meillä. 

Ja toinen fakta - mihin perustat sen ettei olisi traumoja? Naurettava väite, ihan vailla pohjaa. Joka kansakunnasta löytyy ihmisiä jotka ovat traumatisoituneet varhaislapsuudessa tai myöhemminkin. 

...kenenkään ura ei kaadu viiteen vuoteen. Jotkut opiskeleekin kymmenen vuotta, tai opiskelevat lisää kesken uran, vaihtavatkin uraa, eikä siihen mikään kaadu. Tai jos tosiaan on niin turvallisuushakuinen eikä uskalla olla töistä yhtään pois, jos on niin uratykki, niin on varaa palkata lapselle hoitaja kotiin, kuten suuressa maailmassa. Vai mitä? 

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan naurattaa, ku monet luulee, että päiväkoti on ainut paikka löytää kavereita.

Meillä on hoidettu 2 lasta pitkään kotona, vanhin ei käynyt ollenkaan päivähoidossa ja nuorempi meni 4v. Aktiivisesti on käyty perhekerhoissa,niin viikottqin 2 kertaa ja seurakunnan päiväkerhoissa.

Nautin paljon noista ajoista ja jo nyt haikeudella muistelen kun esikoinen meni jo kouluun.

Meillä päivät täyttyi puistoiluista(päivittäin ulkoilua), kirjastokäynneistä(käytiin monessa eri lähikirjastossa vähän vaihdellen), niistä perhe- ja päiväkerhoissa, leipomisesta, leikkimisestä, kotitöistä :D Haikeus kun noita aikoja muistelee, vaikkei niistä ees vielä oo pitkä aika kun nuorinkin vasta 5v:D

Just joo. Jos perhekerho on kerran viikossa, vaikea siellä on käydä 2 kertaa viikossa. Jos ei sitten ole autoa, jolla suhata eri puolilla kaupunkia. Ja nuo monessa eri lähikirjastossa käynnit, oikeesti Missä on kirjastot niin lähekkäin? Jos lähikirjastoon on matkaa 1 km, niin seuraavaan tyypillisesti 3-4 km lisää. Tosi järkevää lähteä jopa 5 km päähän kävelemään pienten lasten kanssa. Pitäähän sieltä tulla kotiinkin. Missä ne kaverit siis oli? Kerro, ketkä ne sinun lasten kaverit oli, kun ei tuosta saa selkoa. Tuliko niille jotain tuttuja lapsia perhekerhojen kautta vai? Muistan kun itse vein 2,5- ja 4-vuotiaat tyttöni perhekerhoon. Kyllä oli meteli. Monesta kulttuuritaustasta lapsia. Huusivat, juoksivat, riehuivat. Tytöt oli hiljaa pöydän ääressä piirtämässä, eivät ihan olleet samalla aaltopituudella riehujien kanssa. Suomalainen temperamentti on aika jäyhä tyypillisesti ja jos kotona on yhtään kasvatettu, ensimmäisenä opetetaan käyttäytymään ihmisiksi. Minua ärsytti, kun välillä se ohjaaja kävi puuttumassa, mutta ei niiden vanhemmat. Omalla äidinkielellään juttelivat keskenään nurkassa ja tietysti imettivät pienimpiä yms. Ei me kyllä käyty monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne jo 3-vuotiaana alkaa kaivata oman ikäisiä leikkikavereita. Muistan kun oma poikani oli 3-vuotias ja meillä oli vauva, siis pojan pikkusisko. Kerran oltiin puistossa ja pojan silmät alkoi oikein loistaa, kun hän osoitti sormella kahta lasta ja huusi, että kato äiti, kaveli mulle. Sinne juoksi leikkimään, ei edes kysynyt, saako tulla mukaan leikkiin.

Jotkut kaipaa, kuten omani.

Toivoi saavansa päiväkodista heti "kymmenen kaveria." Ei saanut ainuttakaan. Ei vielä eskarissakaan. Vasta koulussa onnistui saamaan kaverin. Hyötyikö hän siitä päiväkotiurastaan? Sosiaaliset taidot ei parantuneet ja sai koko ajan huonoa palautetta aikuisilta sen vuoksi. Hyötyikö? Ei näyttänyt hyötyneen. Edelleen kymmenen vanhana hän saattaa sanoa olevansa huono ja tyhmä. Itsetunto on "toooosi" hyvä. Päiväkoti oli sarja epäonnistumisia sosiaalisuuden osalta. Aina jäi porukan ulkopuolelle ja lopulta päätyi porukan syntipukiksi (tämä onneksi huomattiin eskarissa ja aikuiset siellä puuttuivat asiaan). 

Jotkut taas on tosi tosi arkoja ja ujoja, kuten yksi sukulaislapsi. Istui vain hiljaa eikä osallistunut leikkeihin. Ei hänkään päiväkodista kavereita saanut, vasta koulusta, mutta hänellä syy oli toinen. Oli ihan piinallisen ujo, kaikkien seurassa. 

Tällaisiakin lapsia on, joille kotona oleminen olisi ehkä ollut parempi, ja paradoksaalista kyllä, juuri näiden ominaisuuksien vuoksi näille lapsille suositeltiin päiväkotia, että se tekee heille hyvää, siellä ne oppii. 

Sosiaalisesti kömpelöt, ja todella ujot lapset. Laitetaan sinne isoon hälisevään ryhmään "oppimaan". 

No eivät tosiaankaan opi. Kun ei kukaan ehdi opettamaan. .....eikä ujoutta edes voi opettaa pois, se vaan on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta, perheestä

ja tosiaan siitä millanen tilanne päiväkodeilla on. Meillä alotti muutamalla päivällä viikossa 1v3kk iässä lapsi päiväkodissa. Meillä ei oo oikein tukiverkkoa eikä lapsella oo lapsikavereita kun muutaman vuoden vanhempi tutun lapsi. Lapsenvahteja ei ole.

Meillä vaan osui onni meidän päiväkodin suhteen että siellä asiat toimii ja hoitajilla on oikeasti aikaa tehdä kaikki suunnitellut asiat. Lapsi saa siis paljon sisältöä hoidossa ja oppikin jo ekan kuukauden aikana tosi nopeasti asioita. 

Jos pk:n tilanne alkaa olee surkea niin varmaan sitten jään lapsen kanssa kotiin. Nyt olen osa-aikasessa työssä ja lapsi viihtyy hyvin hoidossa työpäivieni ajan.

KYSYMYS:

Mikä asia on se, mitä ei opi kotona sisällä ja ulkoilussa, esim kerhotoiminnassa, pihaleikissä ? Normaalissa arkielämässä. Mikä se asia tai taito on?

Vastatkaa.

Tämän mäkin haluaisin kuulla. Korkeasti koulutetut ihmiset vievät pieniä 2-3-vuotiaita (jopa nuorempia!) lapsiaan päiväkotiin, vaikka itse olisivat kotona vauvan kanssa. Siellä vaihtuvat vieraat hoitajat jopa ilman minkäänlaista koulutusta mukamas varhaiskasvattavat näitä heille tuntemattomia lapsia isoissa laumoissa. Mitä nämä lapset oppivat siellä, mitä kotona tai kerhossa eivät voisi oppia?

Ainakin meidän päiväkodissa on erinomaista varhaiskasvatusta. Voi tietysti johtua siitä, että lähes kaikki ovat päiväkodissa päteviä ja vaihtuvuus pientä. Saa olla aikamoinen supervanhempi, että jaksaa joka arkipäivä järjestää lapselleen yhtä paljon ohjelmaa. Lounasaikaan mennessä on jo syöty aamiaista, käyty metsäretkellä, askarreltu ja leikitty kavereiden kanssa. Ulkoilua tulee päivästä riippuen kolmesta kuuteen tuntia.

Se pieni 1v varmasti nauttiikin jokapäivä nököttää keinussa tai rattaissa/maassa sen 3-6h. Päiväkoti on rankka paikka pienelle . Isoillekin ne tuntien ulkoilut monesti ovat pitkiä ja väsyttäviä. Se 16 jälkeen haettava vauva joutuu olemaan ulkona tosi kauan kun ei varsinkaan iltapäivisin pysty enää hlökuntaa jakamaan ulos/sisälle. Hoitajana säälittää ne pienet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihan naurattaa, ku monet luulee, että päiväkoti on ainut paikka löytää kavereita.

Meillä on hoidettu 2 lasta pitkään kotona, vanhin ei käynyt ollenkaan päivähoidossa ja nuorempi meni 4v. Aktiivisesti on käyty perhekerhoissa,niin viikottqin 2 kertaa ja seurakunnan päiväkerhoissa.

Nautin paljon noista ajoista ja jo nyt haikeudella muistelen kun esikoinen meni jo kouluun.

Meillä päivät täyttyi puistoiluista(päivittäin ulkoilua), kirjastokäynneistä(käytiin monessa eri lähikirjastossa vähän vaihdellen), niistä perhe- ja päiväkerhoissa, leipomisesta, leikkimisestä, kotitöistä :D Haikeus kun noita aikoja muistelee, vaikkei niistä ees vielä oo pitkä aika kun nuorinkin vasta 5v:D

Just joo. Jos perhekerho on kerran viikossa, vaikea siellä on käydä 2 kertaa viikossa. Jos ei sitten ole autoa, jolla suhata eri puolilla kaupunkia. Ja nuo monessa eri lähikirjastossa käynnit, oikeesti Missä on kirjastot niin lähekkäin? Jos lähikirjastoon on matkaa 1 km, niin seuraavaan tyypillisesti 3-4 km lisää. Tosi järkevää lähteä jopa 5 km päähän kävelemään pienten lasten kanssa. Pitäähän sieltä tulla kotiinkin. Missä ne kaverit siis oli? Kerro, ketkä ne sinun lasten kaverit oli, kun ei tuosta saa selkoa. Tuliko niille jotain tuttuja lapsia perhekerhojen kautta vai? Muistan kun itse vein 2,5- ja 4-vuotiaat tyttöni perhekerhoon. Kyllä oli meteli. Monesta kulttuuritaustasta lapsia. Huusivat, juoksivat, riehuivat. Tytöt oli hiljaa pöydän ääressä piirtämässä, eivät ihan olleet samalla aaltopituudella riehujien kanssa. Suomalainen temperamentti on aika jäyhä tyypillisesti ja jos kotona on yhtään kasvatettu, ensimmäisenä opetetaan käyttäytymään ihmisiksi. Minua ärsytti, kun välillä se ohjaaja kävi puuttumassa, mutta ei niiden vanhemmat. Omalla äidinkielellään juttelivat keskenään nurkassa ja tietysti imettivät pienimpiä yms. Ei me kyllä käyty monta kertaa.

Joo, juuri näin. Seurakunnan perhekerho kerran viikossa oli ainoa kerho meidän paikkakunnalla.

Pienten lasten kaverisuhteet on aikuisten vastuulla. Minä äitinä yritin tutustua mukavan oloisiin äiteihin, jos hänellä oli samanikäinen, samankaltainen lapsi kuin itsellä, niin juttelin, ja ehdotin sitten jossain vaiheessa jokusen viikon jälkeen että voisko vaihtaa numeroita jos vaikka nähtäisiin puistossakin joskus. 

Kuka äiti sellaisesta kieltäytyy? Jokainen haluaa lapselleen kavereita. 

Ja olen itse aika ujo ja sosiaalisesti tönkkö, jos minä onnistun siinä miten saisi lapselle kavereita kun ei vielä päiväkodissa ole, niin pystyy siihen muutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne jo 3-vuotiaana alkaa kaivata oman ikäisiä leikkikavereita. Muistan kun oma poikani oli 3-vuotias ja meillä oli vauva, siis pojan pikkusisko. Kerran oltiin puistossa ja pojan silmät alkoi oikein loistaa, kun hän osoitti sormella kahta lasta ja huusi, että kato äiti, kaveli mulle. Sinne juoksi leikkimään, ei edes kysynyt, saako tulla mukaan leikkiin.

Jotkut kaipaa, kuten omani.

Toivoi saavansa päiväkodista heti "kymmenen kaveria." Ei saanut ainuttakaan. Ei vielä eskarissakaan. Vasta koulussa onnistui saamaan kaverin. Hyötyikö hän siitä päiväkotiurastaan? Sosiaaliset taidot ei parantuneet ja sai koko ajan huonoa palautetta aikuisilta sen vuoksi. Hyötyikö? Ei näyttänyt hyötyneen. Edelleen kymmenen vanhana hän saattaa sanoa olevansa huono ja tyhmä. Itsetunto on "toooosi" hyvä. Päiväkoti oli sarja epäonnistumisia sosiaalisuuden osalta. Aina jäi porukan ulkopuolelle ja lopulta päätyi porukan syntipukiksi (tämä onneksi huomattiin eskarissa ja aikuiset siellä puuttuivat asiaan). 

Jotkut taas on tosi tosi arkoja ja ujoja, kuten yksi sukulaislapsi. Istui vain hiljaa eikä osallistunut leikkeihin. Ei hänkään päiväkodista kavereita saanut, vasta koulusta, mutta hänellä syy oli toinen. Oli ihan piinallisen ujo, kaikkien seurassa. 

Tällaisiakin lapsia on, joille kotona oleminen olisi ehkä ollut parempi, ja paradoksaalista kyllä, juuri näiden ominaisuuksien vuoksi näille lapsille suositeltiin päiväkotia, että se tekee heille hyvää, siellä ne oppii. 

Sosiaalisesti kömpelöt, ja todella ujot lapset. Laitetaan sinne isoon hälisevään ryhmään "oppimaan". 

No eivät tosiaankaan opi. Kun ei kukaan ehdi opettamaan. .....eikä ujoutta edes voi opettaa pois, se vaan on. 

Ihan mielenkiinnosta; mitä sinä teit auttaaksesi lastasi? Seurasit tätä kaikkea sivusta ja totesit että lapsi vaan on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta, perheestä

ja tosiaan siitä millanen tilanne päiväkodeilla on. Meillä alotti muutamalla päivällä viikossa 1v3kk iässä lapsi päiväkodissa. Meillä ei oo oikein tukiverkkoa eikä lapsella oo lapsikavereita kun muutaman vuoden vanhempi tutun lapsi. Lapsenvahteja ei ole.

Meillä vaan osui onni meidän päiväkodin suhteen että siellä asiat toimii ja hoitajilla on oikeasti aikaa tehdä kaikki suunnitellut asiat. Lapsi saa siis paljon sisältöä hoidossa ja oppikin jo ekan kuukauden aikana tosi nopeasti asioita. 

Jos pk:n tilanne alkaa olee surkea niin varmaan sitten jään lapsen kanssa kotiin. Nyt olen osa-aikasessa työssä ja lapsi viihtyy hyvin hoidossa työpäivieni ajan.

KYSYMYS:

Mikä asia on se, mitä ei opi kotona sisällä ja ulkoilussa, esim kerhotoiminnassa, pihaleikissä ? Normaalissa arkielämässä. Mikä se asia tai taito on?

Vastatkaa.

Tämän mäkin haluaisin kuulla. Korkeasti koulutetut ihmiset vievät pieniä 2-3-vuotiaita (jopa nuorempia!) lapsiaan päiväkotiin, vaikka itse olisivat kotona vauvan kanssa. Siellä vaihtuvat vieraat hoitajat jopa ilman minkäänlaista koulutusta mukamas varhaiskasvattavat näitä heille tuntemattomia lapsia isoissa laumoissa. Mitä nämä lapset oppivat siellä, mitä kotona tai kerhossa eivät voisi oppia?

Ainakin meidän päiväkodissa on erinomaista varhaiskasvatusta. Voi tietysti johtua siitä, että lähes kaikki ovat päiväkodissa päteviä ja vaihtuvuus pientä. Saa olla aikamoinen supervanhempi, että jaksaa joka arkipäivä järjestää lapselleen yhtä paljon ohjelmaa. Lounasaikaan mennessä on jo syöty aamiaista, käyty metsäretkellä, askarreltu ja leikitty kavereiden kanssa. Ulkoilua tulee päivästä riippuen kolmesta kuuteen tuntia.

Se pieni 1v varmasti nauttiikin jokapäivä nököttää keinussa tai rattaissa/maassa sen 3-6h. Päiväkoti on rankka paikka pienelle . Isoillekin ne tuntien ulkoilut monesti ovat pitkiä ja väsyttäviä. Se 16 jälkeen haettava vauva joutuu olemaan ulkona tosi kauan kun ei varsinkaan iltapäivisin pysty enää hlökuntaa jakamaan ulos/sisälle. Hoitajana säälittää ne pienet.

Ja kuka puhui 1v vauvoista? Kai se nyt on itsestäänselvää, että toiminta on ikätason mukaista. Kyseisessä päiväkodissa muuten ei ole juurikaan alle 2-vuotiaita hoidossa ja ainoastaan konttaavia en ole nähnyt lainkaan.

Meidän kolme lasta menneet 2v, 2v2kk, 2v1kk päivähoitoon, itseasiassa esikoinen kerhossa ekan vuoden kun keskimmäinen kotihoidossa, esikoisella varsinainen päivähoito alkoi vasta 3v. Kaksi vuotta on sillä tavalla hyvä ikä, että tuon ikäisellä alkaa olla jo perustaidot hyvin kunnossa: kävely, pottalla käyminen, syöminen, puhuminen. Mutta jos on mahdollista, ehkä jopa 3v. kotona ja sitten päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et vedä uraasi vessanpöntöstä alas olemalla lapsen kanssa kotona viisi vuotta. Useissa muissa maissa mm Yhdysvalloissa ja Ranskassa lapset menevät hoitoon alle vuoden ikäisinä ilman sen suurempia traumoja.

Ai, näinkö on. Muuten ne vaan kulkee aseet taskussa.

Jos haluat tutkia nimenomaan Yhdysvaltoja, huomaat että juuri ne kotihoidetut hilluvat eniten aseiden kanssa. Tämä tietenkin johtuu siitä, että alimmilla sosiaaliluokilla ei ole varaa päivähoitoon, joten sikäli systeemiä on vaikea verrata Suomen systeemiin. Joka tapauksessa päivähoidosta hyötyvät tutkimusten mukaan kaikki hiemankin isommat lapset, kunhan se on laadukasta.

Tuo ei ole ihan koko totuus.

Myös keskiluokkaiset ovat myös hyvin usein kotiäitejä, koska heillä on siihen varaa.

Keskiluokan ja etenkin ylemmän keskiluokan palkka on siellä ihan jotain muuta kuin täällä. Toisaalta vaikkapa kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen hoitaminen kodin ulkopuolella maksaisi jopa 100 000 vuodessa, joten äiti jää kotiin. Samaten kun lasten ei anneta kulkea koulumatkoja yksin, heidät viedään kouluun.

Joskus kuulee myös koti-isistä (somessa), ei sielläkään ihan läpikotaisin takapajuisia olla. 

Ja sitä edelleen pidetään ihanteena, sellaista ydinperhettä jossa äiti on kotona. Eräs suomalainen nainen, joka muutti miehen yliopistotyön perässä muutamaksi vuodeksi Usaan, kertoi lehtijutussa että näin se vaan yhä nykypäivänä toimii, ainakin jos miehellä on hyväpalkkainen työ.

Koti on naisen vastuulla, mies tienaa. Illat ja viikonloput ovat aidosti perheen ja ystävien aikaa, sillä nainen ehtii hoitaa kotiasiat arkisin päivällä. 

Heidän koko perhe piti tästä systeemistä. Siellä oli tapana esim arki-iltojen päivälliset ystäväperheiden kanssa, sellaiseen siellä on aikaa, toisin kuin Suomessa kun kaikki ovat siinä "ruuhkavuosissa". Kukaan ei ehdi järjestää. 

Muistelen että juttu oli Hesarissa, voin yrittää etsiä.

Viimeistään 2 vuotiaana. Lapsen on alettava sosiaalistumaan mahdollisimman varhain.