Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?
Tilanne nyt siis se, että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona niin pitkään kuin haluan. Lähinnä mietin lapsen kannalta, missä iässä alkaa tulla tarve enenevissä määrin muiden lasten kanssa touhuamiseen? Kuinka pitkään riittää mun seura ja satunnaiset kontaktit muihin lapsiin jne? Vauva on nyt 8 kk ikäinen.
Kommentit (412)
Kyllä ne jo 3-vuotiaana alkaa kaivata oman ikäisiä leikkikavereita. Muistan kun oma poikani oli 3-vuotias ja meillä oli vauva, siis pojan pikkusisko. Kerran oltiin puistossa ja pojan silmät alkoi oikein loistaa, kun hän osoitti sormella kahta lasta ja huusi, että kato äiti, kaveli mulle. Sinne juoksi leikkimään, ei edes kysynyt, saako tulla mukaan leikkiin.
Meillä kävi siihen aikaan pojan serkku joka viikko leikkimässä, pieni nenä kiinni ikkunaruudussa poikani odotti leikkikaveria. Muskarissa käytiin myös, ja siinäkin oli parasta ne kaverit, kotonakin vielä selitti niistä muskarikavereista (joista toiset kai kävi päivähoidossa päivisin).
Poika aloitti päiväkodissa 3 v. 9 kk ikäisenä, ja minä aluksi olin vielä hänen vuoden ikäisen siskonsa kanssa kotona, neiti meni hoitoon 1 v. 2 kk iässä. Ajattelen nyt, että tyttö joutui liian nuorena hoitoon, mutta poika hiukan liian vanhana ja olisi itse varmaan ollut valmis vaikka vuottakin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti et vedä uraasi vessanpöntöstä alas olemalla lapsen kanssa kotona viisi vuotta. Useissa muissa maissa mm Yhdysvalloissa ja Ranskassa lapset menevät hoitoon alle vuoden ikäisinä ilman sen suurempia traumoja.
Ei missään iässä.
Kyllä se ehtii yhteiskunnan rattaisiin kun täyttää 6 ja päätyy eskariin.
Sen takia esikoulu muuttuikin pakolliseksi kun lapsi integroidaan järjestelmään
3-vuotiaana hyvä. Jos ihan pakko aiemmin niin sitten 2 v.
Lapsen ei pitäisi joutua ko paikkaan lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivähoidon nykytilanteen huomioiden ei minkään ikäisenä. Henkilökuntakin voi huonosti.
Minustakin päivähoidon tilanne on kaamea, mutta niin karseaa kuin se onkin vuoden ikäiset sopeuteuvat parhaiten päivähoitoon. TOki varmasti kotona oireilevat paljon hekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asta kirjoitti:
Meidän lapset menivät heti 10 kk perhepäivähoito on. Siellä oli hoitajalla aikaa ja syliä ja hoitaja on tänä päivänäkin perheen hyvä ystävä. Harmittavasti useat kaupungit ja kunnat ovat lopettaneet tälläisen hienon työn. Ja se kyllä näkyy lasten levottomana käytöksenä koulussa
Perhepäivähoidon lisääminen olisi loistava ratkaisu nykytilanteeseen. Kiva työ verrattuna päiväkodissa työskentelyyn tänä päivänä (tiedän, koska olen itse tehnyt molempia). Silti monissa kunnissa on ajettu alas kunnallinen perhepäivähoito, joka mielestäni ainoa oikeasti hyvä vaihtoehto ihan pienelle lapselle hoitopaikaksi.
Perhepäivähoidon määrän lasku. Siihen johti työajan muuttuminen v, 2011. Työaika muuttui tuolloin keskimäärin 40 viikkotunniksi jaksotyötä. Kunnasta riippuen miten pitkä tasausjakso.
Olin tuolloin itse pph, kun oli kotona 1,5-vuotias ja kohta 5 vuotta täyttävä lapsi. Kesällä 2011 se muuttui. Aiemmin työpäivät saattoi olla 10 tuntia ja maksettiin korvauksia rahana. Sitten joku keksi, että tehdään 40-tuntinen työviikko (tasattuna). Mihin se johti? Pulaan joutui varahoitojärjestelmä. Samalla pph:n tulot pienenivät! Muistan hyvin, kun meillä oli silloin syksyllä/talvella hoidossa tyttö 2 v. ja poika 4 v. Poika tuli usein klo 6.45 ja tyttö klo 08. Poika lähti yleensä klo 15 mennessä ja tyttö klo 16.15. Minun työpäivän pituus oli tyypillisesti 9,5 tuntia. Viikossa 47,5 tuntia. Eli lähes yksi vapaapäivä per viikko! Pidin yleensä viikon verran tasaustunteja 6 vkon jaksossa, kun pakotettiin.
Kenen etu? Minun omat lapset oli kotona myös sen viikon ajan ja ihan hyvin hoitolapset olisi voineet olla myös meillä! Sen sijaan että heitellään päiväkotiin ja jopa vaihtuviin ryhmiin, jos ryhmä on täysi. Ja miten itkuinen oli ollut varsinkin se pienempi sen tasausviikon aikana. Päiväkodeissa ollaan tuskastuneita, kun tulee ylimääräisiä lapsia. Heidän vanhemmille myös stressiä, ajella pitkin kaupunkia kauas päiväkotiin.
Se on kumma kun ei ymmärretä pph:n työtä. Ei se ole samanlaista kuin päiväkodin arki. Elämää ja arkea eletään vähän kuin kotona. Lapset nukkuu päiväunet, joka on pph:llekin omaa aikaa. Meillä oltiin paljon pihalla. Tehtiin talvella yhdessä lumitöitä. Sisällä leivottiin vähintään kerran viikossa yhdessä lasten kanssa. Meillä oli myös kerhopäivä, jolloin oltiin aamupäivä kerhossa kerran viikossa. Samalla otettiin kirjastosta usein lainaksi lukemista. Siinä ne 4 lasta meni kuin kaikki olisivat olleet omia, ja joskus oli helpompaakin, kun sekä pienemmälle että isommalle omalle lapselle oli lähes oman ikäinen leikkikaveri.
Riippuu siitä kuinka hyvä koti lapsella on.
Virikkeitä ja kavereita voi saada kotihoidossakin. Päiväkodissa työskennelleenä tiedän, ettei siellä tarjota mitään, mitä ei voisi tarjota kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuinka hyvä koti lapsella on.
Virikkeitä ja kavereita voi saada kotihoidossakin. Päiväkodissa työskennelleenä tiedän, ettei siellä tarjota mitään, mitä ei voisi tarjota kotonakin.
Samaa mieltä. Itsekin olen työskennellyt päiväkodissa. Ei siellä opeteta lapsille mitään taikatemppuja. Toki lapsesta pääsee eroon, kun sinne laittaa (ja jos itse on siis aina vaan kotona).
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuinka hyvä koti lapsella on.
Virikkeitä ja kavereita voi saada kotihoidossakin. Päiväkodissa työskennelleenä tiedän, ettei siellä tarjota mitään, mitä ei voisi tarjota kotonakin.
Tuo on aika ideaali tilanne, jos niitä kavereita on kotona. Meillä ei ollut. Alueella asui samanikäisiä lapsia, mutta ei ne jaksaneet leikkiä illalla naapurin lapsen kanssa, kun olivat leikkineet jo päivähoidossa. Toki vanhemmat myös haluavat viettää aikaa lasten kanssa, jos on päivä oltu erossa. Viikonloppuisin on mummojen ja vaarien tapaamista, kaverisynttäreitä, ulkoilua perheen kesken jne. Ei meidän lapsi saanut yhtään säännöllisesti tavattavaa kaveria kun hoidin häntä kotona. Meillä oli leikkitreffit-rinki. Ei minulla ollut autoa käytössä kun mies oli arkipäivät töissä autolla. Se on vaan niin, että jos leikkitreffit on kunnan tapaamispaikassa keskustassa tai keskustan leikkipuistoissa, ei sinne 4 km päästä tule lähdettyä. Me käytiin vain kerran viikossa seurakuntakeskuksella perhekerhossa. Ei oikein ollut muita kerhoja kävelymatkan etäisyydellä. Bussi maksaa ja oikeastaan liput raaskin ostaa vain kun käytiin neuvolassa.tai jos oli keskustaan oikeaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun vauvoja syntyy vähän niin eikö se helpota päiväkotien tilannetta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuinka hyvä koti lapsella on.
Virikkeitä ja kavereita voi saada kotihoidossakin. Päiväkodissa työskennelleenä tiedän, ettei siellä tarjota mitään, mitä ei voisi tarjota kotonakin.
Tuo on aika ideaali tilanne, jos niitä kavereita on kotona. Meillä ei ollut. Alueella asui samanikäisiä lapsia, mutta ei ne jaksaneet leikkiä illalla naapurin lapsen kanssa, kun olivat leikkineet jo päivähoidossa. Toki vanhemmat myös haluavat viettää aikaa lasten kanssa, jos on päivä oltu erossa. Viikonloppuisin on mummojen ja vaarien tapaamista, kaverisynttäreitä, ulkoilua perheen kesken jne. Ei meidän lapsi saanut yhtään säännöllisesti tavattavaa kaveria kun hoidin häntä kotona. Meillä oli leikkitreffit-rinki. Ei minulla ollut autoa käytössä kun mies oli arkipäivät töissä autolla. Se on vaan niin, että jos leikkitreffit on kunnan tapaamispaikassa keskustassa tai keskustan leikkipuistoissa, ei sinne 4 km päästä tule lähdettyä. Me käytiin vain kerran viikossa seurakuntakeskuksella perhekerhossa. Ei oikein ollut muita kerhoja kävelymatkan etäisyydellä. Bussi maksaa ja oikeastaan liput raaskin ostaa vain kun käytiin neuvolassa.tai jos oli keskustaan oikeaa asiaa.
Hyvin kerrottu. Noin mä myös koin lapsen kanssa kotihoidontuella kotona olemisen. Siihen asti meni hyvin kunnes vanhempainvapaan raha loppui ha sit alkoi kotihoidontuella kituuttaminen.
Mies maksoi asumisen, sähköt, vesilaskut, vakuutukset, autokulut. Mitä mä sillä pienellä kotihoidontuella pystyin ostamaan, niin ehkä puolet meidän talouden ruuista, oman puhelinlaskun ja pesuaineet ja omat hygieniatuotteet. Mä kävin kampaajalla 3-4 kuukauden välein. Joskus jos olis halunnut mennä kahvilaan jonkun ystävän kanssa, ei mulla ollut rahaa. Kiertelin kirppareita etsien vaatetta kasvavalle lapselle, usein rahaa mukana kymppi tai pari. Onneks isovanhemmat antoi kalliimmat vaatteet lahjaksi, siis talvihaalarit ja semmoiset. Mun mies oli ihan keskituloinen, ja silti rahasta oli tiukkaa, kun asuminen vei hänen tuloistaan ison siivun. Olisin mäkin voinut mennä vaikka naapurikaupunkiin siskon luo, kun hänellä oli myös pienet lapset, mutta ei mulla olis ollut varaa edes bensaan. Lapsilisäpäivänä mä ostin lapselle herkkuja ja silloin vielä kun vaipat oli käytössä, niin jättipakkaukset vaippoja. Jonkun lelunkin saatoin ostaa tai uudet kengät tai jotain mitä se tarvitsi (esim. käytetty pyörä, kerhoreppu, värikyniä, sukkia). Joka euro mikä tilillä oli, se myös meni ja joskus jos oli tiukkaa, syötiin miehen kanssa makkaraa, porkkanaa ja perunaa useampi päivä putkeen eri muodoissa. Sitä ihanuutta se kotihoidontuella oleminen mulle oli. Sit kun lapsi täytti 3v., mun piti mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsesta, perheestä
ja tosiaan siitä millanen tilanne päiväkodeilla on. Meillä alotti muutamalla päivällä viikossa 1v3kk iässä lapsi päiväkodissa. Meillä ei oo oikein tukiverkkoa eikä lapsella oo lapsikavereita kun muutaman vuoden vanhempi tutun lapsi. Lapsenvahteja ei ole.
Meillä vaan osui onni meidän päiväkodin suhteen että siellä asiat toimii ja hoitajilla on oikeasti aikaa tehdä kaikki suunnitellut asiat. Lapsi saa siis paljon sisältöä hoidossa ja oppikin jo ekan kuukauden aikana tosi nopeasti asioita.
Jos pk:n tilanne alkaa olee surkea niin varmaan sitten jään lapsen kanssa kotiin. Nyt olen osa-aikasessa työssä ja lapsi viihtyy hyvin hoidossa työpäivieni ajan.
KYSYMYS:
Mikä asia on se, mitä ei opi kotona sisällä ja ulkoilussa, esim kerhotoiminnassa, pihaleikissä ? Normaalissa arkielämässä. Mikä se asia tai taito on?
Vastatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuinka hyvä koti lapsella on.
Virikkeitä ja kavereita voi saada kotihoidossakin. Päiväkodissa työskennelleenä tiedän, ettei siellä tarjota mitään, mitä ei voisi tarjota kotonakin.
Tuo on aika ideaali tilanne, jos niitä kavereita on kotona. Meillä ei ollut. Alueella asui samanikäisiä lapsia, mutta ei ne jaksaneet leikkiä illalla naapurin lapsen kanssa, kun olivat leikkineet jo päivähoidossa. Toki vanhemmat myös haluavat viettää aikaa lasten kanssa, jos on päivä oltu erossa. Viikonloppuisin on mummojen ja vaarien tapaamista, kaverisynttäreitä, ulkoilua perheen kesken jne. Ei meidän lapsi saanut yhtään säännöllisesti tavattavaa kaveria kun hoidin häntä kotona. Meillä oli leikkitreffit-rinki. Ei minulla ollut autoa käytössä kun mies oli arkipäivät töissä autolla. Se on vaan niin, että jos leikkitreffit on kunnan tapaamispaikassa keskustassa tai keskustan leikkipuistoissa, ei sinne 4 km päästä tule lähdettyä. Me käytiin vain kerran viikossa seurakuntakeskuksella perhekerhossa. Ei oikein ollut muita kerhoja kävelymatkan etäisyydellä. Bussi maksaa ja oikeastaan liput raaskin ostaa vain kun käytiin neuvolassa.tai jos oli keskustaan oikeaa asiaa.
Hyvin kerrottu. Noin mä myös koin lapsen kanssa kotihoidontuella kotona olemisen. Siihen asti meni hyvin kunnes vanhempainvapaan raha loppui ha sit alkoi kotihoidontuella kituuttaminen.
Mies maksoi asumisen, sähköt, vesilaskut, vakuutukset, autokulut. Mitä mä sillä pienellä kotihoidontuella pystyin ostamaan, niin ehkä puolet meidän talouden ruuista, oman puhelinlaskun ja pesuaineet ja omat hygieniatuotteet. Mä kävin kampaajalla 3-4 kuukauden välein. Joskus jos olis halunnut mennä kahvilaan jonkun ystävän kanssa, ei mulla ollut rahaa. Kiertelin kirppareita etsien vaatetta kasvavalle lapselle, usein rahaa mukana kymppi tai pari. Onneks isovanhemmat antoi kalliimmat vaatteet lahjaksi, siis talvihaalarit ja semmoiset. Mun mies oli ihan keskituloinen, ja silti rahasta oli tiukkaa, kun asuminen vei hänen tuloistaan ison siivun. Olisin mäkin voinut mennä vaikka naapurikaupunkiin siskon luo, kun hänellä oli myös pienet lapset, mutta ei mulla olis ollut varaa edes bensaan. Lapsilisäpäivänä mä ostin lapselle herkkuja ja silloin vielä kun vaipat oli käytössä, niin jättipakkaukset vaippoja. Jonkun lelunkin saatoin ostaa tai uudet kengät tai jotain mitä se tarvitsi (esim. käytetty pyörä, kerhoreppu, värikyniä, sukkia). Joka euro mikä tilillä oli, se myös meni ja joskus jos oli tiukkaa, syötiin miehen kanssa makkaraa, porkkanaa ja perunaa useampi päivä putkeen eri muodoissa. Sitä ihanuutta se kotihoidontuella oleminen mulle oli. Sit kun lapsi täytti 3v., mun piti mennä töihin.
Ei kai sillä 300 eurolla kuussa kukaan pärjääkään, mutta pitää säästää etukäteen. Kotihoidontuessa on se vika, että jos toinen puoliso on normaalituloinen (tulot yli 2000 euroa), ei saa oikeastaan mitään hoitolisää. En muista, mikä oli raja, ettei saa yhtään, oliko 2800 euroa bruttotulot. Sitten siihen tuloksi jää pelkkä hoitoraha, joka on kelan mukaan nyt 377 ja siitä verot pois. Jotkut kunnat maksaa kuntalisää, en tiedä, mitkä kunnat, sillä meillä ei ollut kuntalisää. Pitää säästää etukäteen. Jos on töissä, kesälomarahat säästöön ennen äitiyslomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsesta, perheestä
ja tosiaan siitä millanen tilanne päiväkodeilla on. Meillä alotti muutamalla päivällä viikossa 1v3kk iässä lapsi päiväkodissa. Meillä ei oo oikein tukiverkkoa eikä lapsella oo lapsikavereita kun muutaman vuoden vanhempi tutun lapsi. Lapsenvahteja ei ole.
Meillä vaan osui onni meidän päiväkodin suhteen että siellä asiat toimii ja hoitajilla on oikeasti aikaa tehdä kaikki suunnitellut asiat. Lapsi saa siis paljon sisältöä hoidossa ja oppikin jo ekan kuukauden aikana tosi nopeasti asioita.
Jos pk:n tilanne alkaa olee surkea niin varmaan sitten jään lapsen kanssa kotiin. Nyt olen osa-aikasessa työssä ja lapsi viihtyy hyvin hoidossa työpäivieni ajan.
KYSYMYS:
Mikä asia on se, mitä ei opi kotona sisällä ja ulkoilussa, esim kerhotoiminnassa, pihaleikissä ? Normaalissa arkielämässä. Mikä se asia tai taito on?
Vastatkaa.
Tämän mäkin haluaisin kuulla. Korkeasti koulutetut ihmiset vievät pieniä 2-3-vuotiaita (jopa nuorempia!) lapsiaan päiväkotiin, vaikka itse olisivat kotona vauvan kanssa. Siellä vaihtuvat vieraat hoitajat jopa ilman minkäänlaista koulutusta mukamas varhaiskasvattavat näitä heille tuntemattomia lapsia isoissa laumoissa. Mitä nämä lapset oppivat siellä, mitä kotona tai kerhossa eivät voisi oppia?
Ei ollenkaan !!! Eskaritunnit vain aikanaan. Sitten kouluun.
Lapsi on etuoikeutettu onnenmyyryläinen, jos koti ja vanhemmat tavallisia.
Onnea jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuinka hyvä koti lapsella on.
Virikkeitä ja kavereita voi saada kotihoidossakin. Päiväkodissa työskennelleenä tiedän, ettei siellä tarjota mitään, mitä ei voisi tarjota kotonakin.
Tuo on aika ideaali tilanne, jos niitä kavereita on kotona. Meillä ei ollut. Alueella asui samanikäisiä lapsia, mutta ei ne jaksaneet leikkiä illalla naapurin lapsen kanssa, kun olivat leikkineet jo päivähoidossa. Toki vanhemmat myös haluavat viettää aikaa lasten kanssa, jos on päivä oltu erossa. Viikonloppuisin on mummojen ja vaarien tapaamista, kaverisynttäreitä, ulkoilua perheen kesken jne. Ei meidän lapsi saanut yhtään säännöllisesti tavattavaa kaveria kun hoidin häntä kotona. Meillä oli leikkitreffit-rinki. Ei minulla ollut autoa käytössä kun mies oli arkipäivät töissä autolla. Se on vaan niin, että jos leikkitreffit on kunnan tapaamispaikassa keskustassa tai keskustan leikkipuistoissa, ei sinne 4 km päästä tule lähdettyä. Me käytiin vain kerran viikossa seurakuntakeskuksella perhekerhossa. Ei oikein ollut muita kerhoja kävelymatkan etäisyydellä. Bussi maksaa ja oikeastaan liput raaskin ostaa vain kun käytiin neuvolassa.tai jos oli keskustaan oikeaa asiaa.
Selitä vaan. Selitykseksesi köykäisiä.
Sinä halusit lapsen hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuinka hyvä koti lapsella on.
Virikkeitä ja kavereita voi saada kotihoidossakin. Päiväkodissa työskennelleenä tiedän, ettei siellä tarjota mitään, mitä ei voisi tarjota kotonakin.
Tuo on aika ideaali tilanne, jos niitä kavereita on kotona. Meillä ei ollut. Alueella asui samanikäisiä lapsia, mutta ei ne jaksaneet leikkiä illalla naapurin lapsen kanssa, kun olivat leikkineet jo päivähoidossa. Toki vanhemmat myös haluavat viettää aikaa lasten kanssa, jos on päivä oltu erossa. Viikonloppuisin on mummojen ja vaarien tapaamista, kaverisynttäreitä, ulkoilua perheen kesken jne. Ei meidän lapsi saanut yhtään säännöllisesti tavattavaa kaveria kun hoidin häntä kotona. Meillä oli leikkitreffit-rinki. Ei minulla ollut autoa käytössä kun mies oli arkipäivät töissä autolla. Se on vaan niin, että jos leikkitreffit on kunnan tapaamispaikassa keskustassa tai keskustan leikkipuistoissa, ei sinne 4 km päästä tule lähdettyä. Me käytiin vain kerran viikossa seurakuntakeskuksella perhekerhossa. Ei oikein ollut muita kerhoja kävelymatkan etäisyydellä. Bussi maksaa ja oikeastaan liput raaskin ostaa vain kun käytiin neuvolassa.tai jos oli keskustaan oikeaa asiaa.
Selitä vaan. Selitykseksesi köykäisiä.
Sinä halusit lapsen hoitoon.
Kyllä selitykset aina löytyy.
2-3 vuotiaana