Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?
Tilanne nyt siis se, että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona niin pitkään kuin haluan. Lähinnä mietin lapsen kannalta, missä iässä alkaa tulla tarve enenevissä määrin muiden lasten kanssa touhuamiseen? Kuinka pitkään riittää mun seura ja satunnaiset kontaktit muihin lapsiin jne? Vauva on nyt 8 kk ikäinen.
Kommentit (412)
Siinä vaiheessa ja sen ikäisenä, kun vanhempi menee töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse laitoin nuorimman 2,5-vuotiaana. Vanhin meni 5-vuotiaana, keskimmäinen 3-vuotiaana. olin kotona 8 vuotta putkeen. Korona pidensi kotona oloa ainakin vuodella kun kahdelta isommalta lapselta lähti hoitopaikka.
Riippuu tilanteesta. N. 5v. on hyvä. Mä vein lapsen hoitoon 2v. lähtien koska oli pakko mennä töihin.
Meidän tyttö meni 2-vuotiaana päiväkotiin. Sitä ennen äiti oli ensin vuoden kotona tytön kanssa ja sitten isä vuoden. Meillä ei ole lähipiirissä samanikäisiä lapsia ollenkaan. Asumme omakotitalossa kadulla, jolla ei asu muita samanikäisiä lapsia. Joten tilanne oli se, että tyttömme ei tavannut muita lapsia lähes koskaan lukuunottamatta tuntemattomia lapsia jossain leikkipuistoissa. Niissä hän aina yritti ottaa kontaktia muihin lapsiin mutta muut lapset ujostelivat ja arastelivat, eivätkä olleet kiinnostuneita. Leikkivät yksin tai menivät vanhempiensa selän taakse piiloon. Tytön kontaktittomuus muihin lapsiin oli mielestäni siis vähän surullinen juttu, mutta syy miksi meni päivähoitoon oli kuitenkin pääasiassa se, ettei meillä ollut taloudellista mahdollisuutta hoitaa häntä enää kotona vaan vanhempien piti molempien palata töihin.
Päiväkoti oli meille menestys. Tyttö viihtyi alusta alkaen tosi hyvin ja oppi aivan älyttömästi uusia taitoja hetkessä. Hoitajat olivat samat tutut koko ajan ja muut lapset tulivat tutuksi. Oli kiva kuunnella, kun tyttö kotona kertoili muista päiväkodin lapsista ja hoitajista ja he olivat selkeästi tärkeitä hänelle. Meidän tyttö oli vauvasta saakka energinen ja vilkas ja päiväkodissa tarjottava toiminta oli siitäkin syystä hänelle hyväksi, sai runsaasti mielekästä tekemistä ja ulkoilua. Ei kotona yksin oleva vanhempi pysty yhtä paljon tarjoamaan.
Jokainen tyylillään ja resurssien mukaan, mutta meille 2-vuotiaana päivähoidon aloitus oli hyvä juttu ja juuri sopiva ikä.
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään 2 vuotiaana. Lapsen on alettava sosiaalistumaan mahdollisimman varhain.
Vaatekomerossako sitä kotona pidetään vangittuna ja sieltä sit viedään päiväksi päiväkotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset menivät suoraan kotihoidosta eskariin. Eivät olleet mitenkään arkoja, saivat kavereita hyvin ja livahtivat sujuvasti porukkaan muutenkin. Koulu on heillä sujunut hyvin ja aina ovat saaneet kehuja hyvästä keskittymiskyvystä, kaveritaidoista ym.
Kävimme kyllä perhekerhoissa, päiväkerhoissa ja muutenkin ihmisten ilmoilla. Opetin lapset myös hyvin varhain luistelemaan, uimaan hiihtämään, laskettelemaan, lukemaan,että ovat sitten olleet aktiivisia harrastajia. Samoin ovat olleet kuviskoulussa, urheilukerhoissa ja. kisoissa pienestä saakka. En kokenut, että lapset jäivät mistään paitsi, vaikka jäivät ilman varhaiskasvatusta. Nautin kovasti kotona olosta heidän kanssaan ja laitostua kyllä ehtii myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään 2 vuotiaana. Lapsen on alettava sosiaalistumaan mahdollisimman varhain.
Mihin tämä väite perustuu? Onko jotain tutkimustietoa aiheesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En veisi alle kolmevuotiaana, jos ei ole pakko. Päiväkodit ovat kriisissä. Henkilökuntapula on arkipäivää joka paikassa. Sijaiset vaihtuvat joka päivä. Säälittää ne 1-vuotiaat, jotka itkun kanssa jäävät hoitoon, kun vastassa on uudet kasvot joka aamu.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni aloitti päiväkodissa 1,5-vuotiaana ja tuo oli ihan toimiva vaihe. Ehkä olisi voinut mennä vasta 2-vuotiaanakin ja olisi ollut yhtä hyvä, mutta päiväkotipaikkoja ei helposti saa kesken vuotta ja kumpikin vanhemmista palasimme jo työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään 2 vuotiaana. Lapsen on alettava sosiaalistumaan mahdollisimman varhain.
Mihin tämä väite perustuu? Onko jotain tutkimustietoa aiheesta?
Semmosta ainakin, että kaksivuotiaaksi asti olis hyvä pysyä äidin kanssa.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mikä on päivähoidon tilanne tänä päivänä. Oma lapseni, nyt 19 v., meni aikanaan alle 2-vuotiaana päivähoitoon. Sai tosin olla vajaita päiviä ja viikkoja vanhempien työaikojen ansiosta, mutta oli päiväkodissa kuitenkin. Aina sanotaan, että lapset jää sinne itkuisina ja alkaa kamala flunssakierre jne. Oma lapseni ei koskaan jäänyt itkuisena. Meillä ei ole koskaan juurikaan sairasteltu. Lapsi viihtyi päivähoidossa. Ja tämä ei johtunut siitä, että kotioloissa olisi ollut jotain vikaa. Itse ajattelen, että päivähoidon ansiosta lapsi sai mielekästä tekemistä ja kavereita, oppi toimimaan ryhmässä ja ottamaan muita huomioon. Toki monenlaista harrastetaan kotonakin, mutta en ole mikään askartelija tai laulattaja. Monipuolisempaa toiminta on päiväkodissa kuin kotona.
Kaikille lapsille ei välttämättä sovi vain kotona olo vanhempien kanssa. Itse näen positiivisena sen, että lapsi saa muitakin ihmiskontakteja. Toki joku sanoo, että voi kotoakin käsin käydä muskarissa ja harrastaa ja tavata ihmisiä, mutta päiväkoti voi olla ihan hyvä vaihtoehto.
Eihän se oli päivähoitoa, vaan varhaiskasvatusta, joka on vauvojenkin oikeus!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005670708.html
Tutkimus: Päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotona hoidetut – ”Päivähoito antaa valmiuksia, joilla helpompi pärjätä”
Minusta aikaisintaan 2v., molemmat lapsemme menivät 2,5. Tosin, meillä oli mahdollisuus tuohon, ymmärrän ettei ole aina vapaasti valittavissa.
En vienyt kumpaakaan lasta ikinä. Paras ratkasuni koskaan.
Eivät olleet eskarissakaan.
Hyvin ovat pärjänneet, kouluttautuneet, ovat äärimmäisen sosiaalisia, avoimia ja heittäytymiskykyisiä vahvalla itsetunnolla.
En usko, että kyse on pelkästään kasvatuksessa, vaan pitkäkti, ettei ole pienestä lähtien kiusattuna.
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005670708.html
Tutkimus: Päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotona hoidetut – ”Päivähoito antaa valmiuksia, joilla helpompi pärjätä”
"Päivähoitoon osallistuneiden lasten peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 0,2 arvosanaa korkeampi kuin kotihoitoon osallistuneiden lasten. Sen sijaan päivähoidon ja toisen asteen tutkinnon suorittamisen välillä ei havaittu yhteyttä sen jälkeen, kun valikoituminen oli otettu huomioon."
Eli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli peräti 0,2 yksikköä parempi. Myöhemmässä opintomenestyksessä ei nähty tuotakaan eroa. Lisäksi kyseenalaistan tutkimuksen kattavuuden siltä osin, kuinka valikoitunut osuus lapsista ei osallistu ollenkaan päivähoitoon ja kuinka pieni kyseinen ryhmä on. Eli pitäisi olla homogeeniset verrokkiryhmät.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se oli päivähoitoa, vaan varhaiskasvatusta, joka on vauvojenkin oikeus!!!!
:D :D :D :D
Päivän paras :D
Vierailija kirjoitti:
En vienyt kumpaakaan lasta ikinä. Paras ratkasuni koskaan.
Eivät olleet eskarissakaan.
Hyvin ovat pärjänneet, kouluttautuneet, ovat äärimmäisen sosiaalisia, avoimia ja heittäytymiskykyisiä vahvalla itsetunnolla.En usko, että kyse on pelkästään kasvatuksessa, vaan pitkäkti, ettei ole pienestä lähtien kiusattuna.
Kuka niitä lapsia hoiti? Jos sinä niin onnea, näkyy sitten aikanaan eläkkeessäsi
Alue: Aihe vapaa
Että tähänkö luulet minun listaavaan mitä VUOSIEN aikana lapsen kanssa on tehty?
Ja miten niin vain "on"? Se sana liittyi sukulaislapseen, joka oli ujo. Ujous vain on.
Minun lapseni oli (on) sosiaalisesti kömpelö ja taitoja on harjoiteltu siitä asti kun lapsen kanssa on mitään kommunikoitu, elekielestä lähtien. Mitä oikein tarkoitat, mitä minä tein? Mitä normaali äiti yleensäkään tekee auttaakseen lastaan? Koska meillä oli erityislapsi, sosiaalisesti hyvin erilainen, hänen kanssa tehtiin taatusti paljon enemmän kuin tavallisten lasten kanssa, tunnekorteista ja tilanteiden sanoittamisesta (hän tarvitsee konkreettista tukea ihan vieressä, toisen lapsen kanssa toimiessa, mitä kuuluu tehdä, mitä toinen tarkoittaa jne) , apulauseista, terapeutin arvioista ja terapiasta lähtien. Perhekerhossa tutustuin pariin äitiin, joiden lasten kanssa ei kuitenkaan sujunut sen paremmin, ystävyyssuhteita ei saanut alle kouluikäisenä.
Päiväkotia suositteli mm terapeutti, ja ei todellakaan mennyt parempaan suuntaan.
Mikä sinua ja ajatteluasi vaivaa?
Miksi automaattisesti oletat, etten tehnyt lapsen eteen yhtään mitään?
Tämä oletus toistuu näissä keskusteluissa jatkuvasti, että erityisten vanhemmat ovat laiskoja, kun asia on itse asiassa päinvastoin. Erityisten vanhemmat joutuu tekemään moninkertaisesti työtä että lapsi oppisi saman mitä ikätoverit oppivat ihan vain vieressä seuraamalla.