En enää ruoki lapsen kavereita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että en olekaan ainoa! Siis en minä pyydä pyydä. Sanoin esim lapsen kaverille, että voit mennä odottamaan Pertin huoneeseen kunnes ollaan syöty vastaukseksi tuli ei kyllä minä voin odottaa tässä. Häkellyin enkä vain osannut sanoa enää että mene nyt sinne huoneeseen!

Ap

Todella moukkamaista ja epävieraanvaraista sinulta. Minä tarjoan aina lapsen kaverille ruokaa. Se on ystävällisyyttä ja välittämistä.

Todella huonoja tapoja opetat olemalla noin itsekäs. Mutta Ruotsi ja näemmä myös Suomi ovat tunnettuja epävieraanvaraisuudestaan. Missään muualla päin maailmaa tällainen kylmyys ei ole valtavirtaa.

Itse lapsena AINA sain ruokaa myös kavereiden luona ja omat vanhempani ruokkivat kaverini. Itsestään selvää vieraanvaraisuutta.

Siinä taas yksi, joka ei ymmärrä luettua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyydät? Minä komennan.

Sama juttu. Jos eivät lähde pois pöydän äärestä pelleilemästä, niin saatan heidät huoneeseen. Kerran olen soittanut vanhemmilleen, että täällä on yksi kotiinlähtökypsä kullannuppu, olkaapa hyvä. Äiti yritti estellä vedoten kiireisiinsä, mutta kuuli äänistä että pakkaan lapsen ulkokamppeita eteisessä ja sanoin, että ulkona on sitten pakkanen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep! Meillä kävi sama juuri äsken! Pyytämällä pyysi syötävää ja annoin jogurtin, söi alle puolet ja sitten ei jaksanutkaan ei viety astioita pois tai sanottu kiitos. Aivan uskomatonta! Ja tämä koskee poikkeuksetta kaikkia lapseni kavereita.

Se astioiden ei poisvieminen tulee selvästi kotoa, ei ole tarvinnut viedä pois sielläkään joten eivät tiedä että hyviin tapoihin kuuluu tehdä se. Vanhempien kuuluisi kuitenkin opettaa että miten vieraissa ollaan, että se ei ole ihan sama kuin miten kotona.

Mieheni (silloin 19 v.) teki vaikutuksen äitiini, kun kävi meillä ekaa kertaa. Kantoi oma-aloitteisesti lautaset pöydästä tiskiin ja kiitteli ruuasta. Äiti oli otettu vävykokelaan hyvistä käytöstavoista.

Mikäli sinulla on ruokaa niin sinun kuuluu ruokkia samalla kaverin lapset. Mikäli et ruoki niin se on heitteillejättö jonka perusteena voidaan tehdä lasu sinua kohtaan. Joten mieti kaksi kertaa jätätkö lapsesi kaverit ruokkimatta seuraavalla kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Uskon myös tähän kylä kasvattaa- ajatukseen, mutta on todella vaikea komentaa toisten lapsia, kun ne inttää vastaan, laittaa lapseni asialle, tai pahimmillaan ei enää leiki lapsen kanssa.

Vastaaninttäjät eivät väittele kanssani kotonani, vaan menevät ulos. Laittaessaan lapseni asialle lapseni kertoo asiasta kyllä ja ohjeistan olemaan ilman sellaista kaveria. En tiedä onko tuollaisen takia katkeava kaverisuhde suremisen arvoinen, usko pois. 

Ei nyt ihan tähän liittyvää, mutta lapsista ja syömisestä tulee mieleen seuraava.

Vuonna 1991 ylioppilasjuhlissani kävi yhteensä noin 20 vierasta, lähinnä sukulaisia ja muutama ystävä siis.

Jollain kaukaa saapuneilla oli kouluikäiset lapset mukana. Lapset käyttäytyivät hyvin, ei siinä mitään.

Minua hävetti äitini käytös, joka kävi minulle sihisemässä miten paljon vieraat ottavat tarjoiltavia.

Hänen ajatuksenjuoksun mukaan lämmintä ruokaa ei tarvitse ottaa niin, että nälkä lähtee. Eikä näiden kouluikäisten lasten olisi pitänyt juoda limua niin paljon ( oli varannut reilun litran limua) sitten kävi huomauttamassa lapsille toisen lasillisen jälkeen, että nyt ei saa ottaa enää limua, vaan jos on jano niin haetaan vettä. Lapsille oli ostanut yhden pikku pussillisen sipsejä ja suolatikkuja. Voi sitä noitimisen määrää ja haukkumasanoja mitä äiti suustaan päästeli, kun sipsit katosivat alle 5min sisään.

Yo-juhlien fiilis laski aivan 0, kun äitini enenevissä määrin päivän aikana kävi sihisemässä minulle siitä miten tarjoiltavat häviävät pöydältä, kun ihmiset syövät niin paljon. Oikeasti kukaan ei ottanut jättimääriä mitään.

Äidin sisko oli hyvä vieras, koska hän ei ottanut mitään tarjottavaa, joi vain vettä (vaikka tuli noin 300km päästä)

Minä olin iltaan mennessä itkun partaalla ja pelkäsin valmiiksi, kun vieraat kävelivät kahvipöydän ääreen.

No sainhan minä tulevina vuosina kuulla miten hän järjesti kalliit juhlat, niihin meni rahaa (hänen kampaamoreissu mukaanlukien) 1200 markkaa.

Olen tuon summan erissä hänelle maksanut takaisin noin 20 vuotta sitten.

AIkuisessa on jotakin vikaa, jos antaa lapsen olla nälkäinen kattonsa alla. Tai sitten on vain todella köyhä. Huonoa käytöstä aikuisilta jokatapauksessa.

Ymmärrän sua ap, ja sanoisin, että tee sillä lailla kuin se teille sopii parhaiten ja mistä sinä stressaat vähiten.

Muistan omasta lapsuudesta tuon, että odoteltiin eri huoneessa. Toisaalta kotonani pyydettiin herkästi kylässä oleva kaverikin syömään, jos vain maistui.

Omien lasten kavereiden kohdalla menettelen vähän samaan tapaan kuin mihin lapsuudenkodissani totuin. Lasten kaverit ovat tervetulleita ruokailemaan kanssamme, ja voivat itse ottaa sellaisen annoksen, minkä katsovat jaksavansa. Ei myöskään tarvitse odottaa missään toisessa huoneessa yksin, vaan voi tulla mukaan pöytään, vaikka ruoka ei maistuisikaan. Tässä ajatuksena kaverin viihtyvyys ja tunne tervetulleisuudesta. Enkä tarkoita, ap, ettei teillä ollessaan kaverit tuntisi oloaan tervetulleiksi; tää on vain meidän tapa toimia ja kuten alussa sanoinkin, te voitte tehdä niin kuin teille parhaiten sopii.

Tympeäähän se on, jos ruoka jääkin syömättä ja menee ns. haaskiin. Yhden lapsen kaveri on tosi nirso, ja siitä mehu-keksipuolenkin tarjoilusta on vaikea löytää sellaista, mikä hänelle kelpaisi. Synttäreilläkään mikään ei kelpaa, ja sitten tulee sanomaan että on jano ja nälkä. Tosi haastavaa vaan, kun tarjottu vesi, makuvesi, mehu tai limppari ei kelpaa. Tai ne kaikki suolaiset ja makeat, mitä pöytään on katettu ja mikä toisille uppoaa hyvin.

Yksi kaveri taas on sellainen, että mikään tarjottu ei kelpaa mutta jos näkee meidän jääkaapissa vaikkapa jonkun ihan perheen omaan käyttöön tarkoitetun aamupalamehun tai juuri perheelle riittävät voisarvet seuraavaksi aamuksi, niin niitähän sitä pitäisi saada. Nätisti olen kertonut ja ohjeistanut lapsenikin kertomaan, että niitä ei nyt oteta kun meille on tarkoitettu nyt nämä toiset jutut.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan tähän liittyvää, mutta lapsista ja syömisestä tulee mieleen seuraava.

Vuonna 1991 ylioppilasjuhlissani kävi yhteensä noin 20 vierasta, lähinnä sukulaisia ja muutama ystävä siis.

Jollain kaukaa saapuneilla oli kouluikäiset lapset mukana. Lapset käyttäytyivät hyvin, ei siinä mitään.

Minua hävetti äitini käytös, joka kävi minulle sihisemässä miten paljon vieraat ottavat tarjoiltavia.

Hänen ajatuksenjuoksun mukaan lämmintä ruokaa ei tarvitse ottaa niin, että nälkä lähtee. Eikä näiden kouluikäisten lasten olisi pitänyt juoda limua niin paljon ( oli varannut reilun litran limua) sitten kävi huomauttamassa lapsille toisen lasillisen jälkeen, että nyt ei saa ottaa enää limua, vaan jos on jano niin haetaan vettä. Lapsille oli ostanut yhden pikku pussillisen sipsejä ja suolatikkuja. Voi sitä noitimisen määrää ja haukkumasanoja mitä äiti suustaan päästeli, kun sipsit katosivat alle 5min sisään.

Yo-juhlien fiilis laski aivan 0, kun äitini enenevissä määrin päivän aikana kävi sihisemässä minulle siitä miten tarjoiltavat häviävät pöydältä, kun ihmiset syövät niin paljon. Oikeasti kukaan ei ottanut jättimääriä mitään.

Äidin sisko oli hyvä vieras, koska hän ei ottanut mitään tarjottavaa, joi vain vettä (vaikka tuli noin 300km päästä)

Minä olin iltaan mennessä itkun partaalla ja pelkäsin valmiiksi, kun vieraat kävelivät kahvipöydän ääreen.

No sainhan minä tulevina vuosina kuulla miten hän järjesti kalliit juhlat, niihin meni rahaa (hänen kampaamoreissu mukaanlukien) 1200 markkaa.

Olen tuon summan erissä hänelle maksanut takaisin noin 20 vuotta sitten.

Voi kamala, tuo olisi aivan painajainen. Omissa perhejuhlissa meillä on tapana varata syötävää niin, että sitä aivan varmasti on ja jokainen saa syödäkseen niin ettei tarvi nälkäisenä olla. Meillä on lähisuvussa muutama enemmän santsaava, mutta aina on tarjoiluja kiitelty :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyydät? Minä komennan.

Milleniaali-mutsit on niin lepsuja.

Näin "milleniaali-mutsina" sekä varhaiskasvatuksen työntekijänä voin korjata tämän harhaluulon: ne eniten prseilevät vanhemmat ovat nelikymppisiä. Ei osata asettaa rajoja, vaan anneta lapsen päättää kaikesta. Sen sijaan se vähemmistö, eli ikäiseni vanhemmat, kykenevät asettamaan rajoja. Hassua, eikö?

Vanhimmat milleniaalit alkaa olla juurikin nelikymppisiä ja ylikin. Milleniaalit ovat 1981-1996 syntyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan tähän liittyvää, mutta lapsista ja syömisestä tulee mieleen seuraava.

Vuonna 1991 ylioppilasjuhlissani kävi yhteensä noin 20 vierasta, lähinnä sukulaisia ja muutama ystävä siis.

Jollain kaukaa saapuneilla oli kouluikäiset lapset mukana. Lapset käyttäytyivät hyvin, ei siinä mitään.

Minua hävetti äitini käytös, joka kävi minulle sihisemässä miten paljon vieraat ottavat tarjoiltavia.

Hänen ajatuksenjuoksun mukaan lämmintä ruokaa ei tarvitse ottaa niin, että nälkä lähtee. Eikä näiden kouluikäisten lasten olisi pitänyt juoda limua niin paljon ( oli varannut reilun litran limua) sitten kävi huomauttamassa lapsille toisen lasillisen jälkeen, että nyt ei saa ottaa enää limua, vaan jos on jano niin haetaan vettä. Lapsille oli ostanut yhden pikku pussillisen sipsejä ja suolatikkuja. Voi sitä noitimisen määrää ja haukkumasanoja mitä äiti suustaan päästeli, kun sipsit katosivat alle 5min sisään.

Yo-juhlien fiilis laski aivan 0, kun äitini enenevissä määrin päivän aikana kävi sihisemässä minulle siitä miten tarjoiltavat häviävät pöydältä, kun ihmiset syövät niin paljon. Oikeasti kukaan ei ottanut jättimääriä mitään.

Äidin sisko oli hyvä vieras, koska hän ei ottanut mitään tarjottavaa, joi vain vettä (vaikka tuli noin 300km päästä)

Minä olin iltaan mennessä itkun partaalla ja pelkäsin valmiiksi, kun vieraat kävelivät kahvipöydän ääreen.

No sainhan minä tulevina vuosina kuulla miten hän järjesti kalliit juhlat, niihin meni rahaa (hänen kampaamoreissu mukaanlukien) 1200 markkaa.

Olen tuon summan erissä hänelle maksanut takaisin noin 20 vuotta sitten.

Isovanhempani täytti pyöreitä ja juhlissa oli lapset lapsenlapsineen, joita oli siinä vaiheessa useita kymmeniä teineistä sylivauvoihin. Huusi kurkku suorana, kun irtokarkkikuppi oli tyhjä ensimmäisen kierroksen jälkeen. Oli sellainen kookkaampi tarjoilukulho, mutta eihän se riitä mihinkään, vaikkei kukaan rohmuaisi, kun jakajia on kymmeniä.

Kaikenlaisille ihmisille sitä lapsia syntyykin ja vielä suurissa määrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep! Meillä kävi sama juuri äsken! Pyytämällä pyysi syötävää ja annoin jogurtin, söi alle puolet ja sitten ei jaksanutkaan ei viety astioita pois tai sanottu kiitos. Aivan uskomatonta! Ja tämä koskee poikkeuksetta kaikkia lapseni kavereita.

Se astioiden ei poisvieminen tulee selvästi kotoa, ei ole tarvinnut viedä pois sielläkään joten eivät tiedä että hyviin tapoihin kuuluu tehdä se. Vanhempien kuuluisi kuitenkin opettaa että miten vieraissa ollaan, että se ei ole ihan sama kuin miten kotona.

Mieheni (silloin 19 v.) teki vaikutuksen äitiini, kun kävi meillä ekaa kertaa. Kantoi oma-aloitteisesti lautaset pöydästä tiskiin ja kiitteli ruuasta. Äiti oli otettu vävykokelaan hyvistä käytöstavoista.

Siis toki ovat hyviä käytöstapoja mutta kyllä tuo on aiemmin ollut normi (siis oletettavasti silloin kun miehesi oli 19) eikä poikkeus kuten nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan tähän liittyvää, mutta lapsista ja syömisestä tulee mieleen seuraava.

Vuonna 1991 ylioppilasjuhlissani kävi yhteensä noin 20 vierasta, lähinnä sukulaisia ja muutama ystävä siis.

Jollain kaukaa saapuneilla oli kouluikäiset lapset mukana. Lapset käyttäytyivät hyvin, ei siinä mitään.

Minua hävetti äitini käytös, joka kävi minulle sihisemässä miten paljon vieraat ottavat tarjoiltavia.

Hänen ajatuksenjuoksun mukaan lämmintä ruokaa ei tarvitse ottaa niin, että nälkä lähtee. Eikä näiden kouluikäisten lasten olisi pitänyt juoda limua niin paljon ( oli varannut reilun litran limua) sitten kävi huomauttamassa lapsille toisen lasillisen jälkeen, että nyt ei saa ottaa enää limua, vaan jos on jano niin haetaan vettä. Lapsille oli ostanut yhden pikku pussillisen sipsejä ja suolatikkuja. Voi sitä noitimisen määrää ja haukkumasanoja mitä äiti suustaan päästeli, kun sipsit katosivat alle 5min sisään.

Yo-juhlien fiilis laski aivan 0, kun äitini enenevissä määrin päivän aikana kävi sihisemässä minulle siitä miten tarjoiltavat häviävät pöydältä, kun ihmiset syövät niin paljon. Oikeasti kukaan ei ottanut jättimääriä mitään.

Äidin sisko oli hyvä vieras, koska hän ei ottanut mitään tarjottavaa, joi vain vettä (vaikka tuli noin 300km päästä)

Minä olin iltaan mennessä itkun partaalla ja pelkäsin valmiiksi, kun vieraat kävelivät kahvipöydän ääreen.

No sainhan minä tulevina vuosina kuulla miten hän järjesti kalliit juhlat, niihin meni rahaa (hänen kampaamoreissu mukaanlukien) 1200 markkaa.

Olen tuon summan erissä hänelle maksanut takaisin noin 20 vuotta sitten.

Hei vain kohtalotoverille! Samanlainen äiti minulla ja yo-juhlat maksettu täälläkin itse.. 

Minä ruokin kyllä kaikki lasten kaverit (jokainen tehköön niin kuin parhaaksi näkee). Itseäni jäi lapsena vaivaamaan kun paras ystäväni oli hyvin varakkaasta perheestä ja heiltä sai tasan lasin vettä ja ystäväni kuitenkin söi meillä aina kunnolla vuosien ajan. En halua olla tuo vesiperhe, vaan tarjota lapsen kavereille ystävällisyyttä ja sapuskaa jotta tuntevat itsensä tervetulleeksi. 

Kengistä taas.. tein ruman kyltin eteiseen jossa lukee kissankokoisin kirjaimin KENGÄT POIS! on toiminut kaikkiin muihin tähän mennessä paitsi appeen. Minulla meni aivan pää jumiin kengillä sisälle lampsijoista. 

Onko tämä ruoan holvaaminen roskiin joku nykyajan juttu? Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa opetettiin, että pitää ottaa sen verran kuin jaksaa syödä. Oli noloa jos kylässä jätti jotain ottamaansa syömättä. Ei olisi tullu mieleenkään jättää puolet jogurttipurkista syömättä eikä myöskään pyydellä kyläpaikassa ruokaa.

Seurasin aika vasta lukiolaisten kouluruokailua ja panin merkille, että lähes jokainen tyhjensi lautaseltaan ruokaa biojätteeseen. N. 15 vuotta sitten ollessani itse lukiossa, ihmiset söivät kyllä pääsääntöisesti ottamansa ruoan.

Tapojen lisäksi nykyään myöskään ruokaa ei kunnioiteta yhtään.

Meillä asui myös naapurissa yh, on asunut kaksikin, joiden lapset riesa. Jatkuvasti soitetaan ovikelloa, pyydetään ruokaa. Jos menin omien lapsien kanssa leikkipuistoon tai kauppaan niin tulivat perässä kiukuttelemaan.

Toisen yh:n äiti kävi perjantaisin ja lauantaisin karaokebaarissa ja jätti lapsensa yksin. Itselläni oli vuoden ja 4 vanhat lapset. Meillä ei tullut lasten päiväunistakaan mitään jatkuvan häiriköinnin takia. Nyt lapset onneksi vanhempia enkä tule ikinä hoitamaan enää ketään, en lapsia enkä eläkeläisiä.

Vierailija kirjoitti:

AIkuisessa on jotakin vikaa, jos antaa lapsen olla nälkäinen kattonsa alla. Tai sitten on vain todella köyhä. Huonoa käytöstä aikuisilta jokatapauksessa.

Kyllä, nimenomaan se, että ei ruokita omaa lasta ja lähetetään se muualle syömään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asui myös naapurissa yh, on asunut kaksikin, joiden lapset riesa. Jatkuvasti soitetaan ovikelloa, pyydetään ruokaa. Jos menin omien lapsien kanssa leikkipuistoon tai kauppaan niin tulivat perässä kiukuttelemaan.

Toisen yh:n äiti kävi perjantaisin ja lauantaisin karaokebaarissa ja jätti lapsensa yksin. Itselläni oli vuoden ja 4 vanhat lapset. Meillä ei tullut lasten päiväunistakaan mitään jatkuvan häiriköinnin takia. Nyt lapset onneksi vanhempia enkä tule ikinä hoitamaan enää ketään, en lapsia enkä eläkeläisiä.

Itsellä vaihtuu työpaikka niin nyt jutellaan kahvitauoilla, että sen niminen äiti meni karaokebaariin ja jätti lapsen aina yksin eikä tehnyt lapselleen ruokaa.

Pitäisikö mennä myös kyseiseen karaokebaariin kertomaan, että tuo ei ruokkinut omaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kauhean järkevän kuuloista että vieraan pitää olla nälässä ja odottaa yksin huoneessa kun toiset syö.. :D Kyllä minä sain aina kutsun ruokapöytään jos olin kaverilla kylässä ja tämä oli vuosia sitten. Samoin meillä sai vieras aina myös lautasen ja ruokaa, eikä tosiaan käsketty odottamaan yksin toisessa huoneessa! Sen nyt ymmärrän että outo kysyä välipalaa omin neuvoin tai mennä ilman lupaa jääkaapille. Mutta että ei ruokaa voida tarjota, kun itse syödään..

Onko sulla nyt aikuisena raidat päässä ja käyt ulkomailla ja koko kaupunki juttelee, että et ruoki omaa lastasi. Sinusta saadaan hauskaa juttua kahvitauoille seuraavaksi 30 vuodeksi. Olet se kaupunhin huonoin äiti.

Ehkä pitäisi soittaa lastensuojeluun, että et ruoki lastasi ja lapsesi vinkuu muilta aikuisilta ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyydät? Minä komennan.

Sama juttu. Jos eivät lähde pois pöydän äärestä pelleilemästä, niin saatan heidät huoneeseen. Kerran olen soittanut vanhemmilleen, että täällä on yksi kotiinlähtökypsä kullannuppu, olkaapa hyvä. Äiti yritti estellä vedoten kiireisiinsä, mutta kuuli äänistä että pakkaan lapsen ulkokamppeita eteisessä ja sanoin, että ulkona on sitten pakkanen. 

Kyllä olet kylmä tyyppi. Mitä jos oma lapsesi heitetään samalla tavoin ulos.