Lue keskustelun säännöt.
En enää ruoki lapsen kavereita
19.11.2022 |
Nyt meni hermo. On todella rasittavaa kun nykyajan lapset ihan ronskisti tulevat kerjäämään ruokaa tai menevät jopa jääkaapille. Tai jos teen ruokaa ja lapseni kaveri pyytää myös saada syödä, olen aina antanut, mutta lähes 95% varmuudella ruoka jää syömättä kun se onkin pahaa tai ei ollutkaan nälkä tms. Ja jos lapsen kaveri ei syökään meillä, niin jäävät siihen ruokapöydän viereen norkoilemaan, eivätkä mene esim lapseni huoneeseen odottamaan vaikka pyytäisin. Ei omassa lapsuudessani todellakaan pyydetty ruokaa kylässä, saati menty jääkaapille tai jos sai syödä niin vaikka olisi ollut kuinka pahaa, niin se syötiin ihan vain kun oltiin kylässä! Omalle lapselleni olen aina painottanut että kylässä ei syödä ellei pyydetä ja odotetaan aina kaveria muualla kuin siinä missä isäntäperhe ruokailee.
Toinen on, että lompsitaan kengät jalassa sisällä, mutta onneksi ottavat ne pois kun pyydän.
Sanokaa etten ole ainoa kenellä menee tunteisiin nämä nykyajan lasten käytösmaneerit..
Kommentit (521)
Te jotka sanotte että lapsi on lapsi, niin totta kai on, mutta jos koululaisille joutuu sanomaan että voisitko mennä tai menisitkö ja sitä ei totella, niin on melko kyseenalainen kasvatus ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme ongelmia teillä vanhemmilla. Lapset ei osaa käyttäytyä eikä ajatella kuin aikuiset, törkeää edes odottaa sitä. Lapsi on lapsi. Häntä tulee ohjata oikeaan suuntaan, oli sitten oma tai jonkun muun. Minä annan kaikille ruokaa. Ensin pari haarukallista lautaselle ja jos maistuu niin saa lisää. Typerää aikuiselta laittaa liian iso annos ja heittää roskiin jos ei maistukaan. Ja syyttää siitä lasta.
T. Neljän äiti
Kaikilla ei ole ruokaa jaella koko kylälle.itde teen ruokaa sen verran kun oma perhe syö, en monin kertaisia annoksia koko kylän lapsille
Asumme omakotialueella jossa lapsia on paljon.lapset tulevat ja menevät ees taas.kun bestis saapuu kotiin niin lähtee sinne leikkimään jne en koe järkeväksi syöttää kaikkia, rahat ei riitä. Jokainen syö kotonaan, eri asia yökylässä olevat.tai suoraan koulusta kylään tulevat joiden vanhempien kanssa asiasta sovittu allergiat yms tiedossa jne
Hyvä päättös. Kun olin nuori äiti yksinhultaja opetin lasilleni ruokamme koti jaetiin aina siis oli tyhjä laitanen valmina ruoka pöydässä kuin tuoli myös jouluna. Vasta paljon myöhemin kun laset mutanet koti pois. Selvisi tytär syötti kavereileeen myös veljensä välipalat .Jotka oli samat varattu molemille. Kunnes töistä tulin kotin täytin jääkaapin.Vikon loput naapurien lasille siskon pedit ja ruokaa. Minä olin se joka en lomallut matkustanut.Kuten juri ne ihmiset joiden lapset ilmasiksi syötin ja työn ohella ruokin,kuin viikonloput/hoidin..Aikuisena,kun jäin ysin asumaan. Onnistuin myös kerää ihmiset kotini jotka tulivat kahville/ Ilman vastavierailua täälä Itä Heesinki. Paras ystävänikin 15 vuotta siivosi kotiaan kun ystävyys katkesi. Sanoi kun muttanut,siivonut, kutsuu kylään.Salasi viimesen muuton.Udet tulokaat yritää kylään ,olisi kiva yhdessä juoda viiniä.Ei onistu en käytä alkoholia,en tupakoi ja kotini osaa ihan yksin olla.Kumma heille ei kelpaa kahvilat omakustannushintaan.Eli itse maksavat kahvinsa ja pullansa.Katoavat kuin pieru saharaan. Ihan totta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi mamma joka ärsyyntyy siitä ettei kenkiä oteta nykyään automaattisesti pois jalasta. Onko monilla näkynyt samaa lapsen kavereilla?
Kyllä! Täällä myös yksi jolla menee hermo tuohon. Lapsi ei ollut vielä valmis ulkoilemaan kaverinsa kanssa, lapsen kaveri sitten kulki kuraiset ulkovaatteet päällä sisälle kenkineen päivineen. Sanoin että älä kävele kengät jalassa sisällä kun olen juuri siivonnut, niin totesi vain kuinka ei jaksa pukea sitten enää uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapset ovat kyllä kovia jankuttamaan. Kerran kieltäminen ei riitä vaan siihen tulee lapselta vastauksiksi "miksei", "eikö tämän kerran voisi" ja "milloin sitten voi". Omalle lapselle olen opettanut, että jankkaaminen ei auta yhtään ja toivon, ettei hän kavereidenkaan luona sitä tee. Ei mua ainakaan haittaa komentaa tai opettaa muiden perheiden lapsia meillä ollessa, mutta tuo jankuttaminen vain risoo kovasti. Että, kun omalle lapselle riittää, että asiasta sanoo kerran ja ehkä perustelee, niin toiselle lapselle sama asia pitää sanoa 4 kertaa vähän eri tavoilla.
Tämä jankuttaminen näkyy myös aikuisilla työelämässä. Joskus joutuu jollekin asioille sanomaan ei ihan perustellusta syystä, niin johan alkaa se käniseminen, no miksei, se olisi ollut kiva, mä olisin halunnut tms. Meno kun päiväkodissa välillä. Toinen kiva juttu on jatkuva vertailu muihin, miksi toi sai sen päivän lomaa, miksi mua ei palkittu asiasta x( koska et ikinä tee mitään extraa ja käniset ihan joka asiasta känisemisen riemusta, mut pitäisi tietty saada kaikki palkinnot itselleen). Hyvällä tsägällä sitä samaa pettymystä muistellaan vuositolkulla. Onneksi löytyy järkeviäkin tyyppejä, jotka tajuavat että eivät ole ainoana töissä ja vastavuoroisuus/joustavuus on välillä aika pop. t. esimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kauhean järkevän kuuloista että vieraan pitää olla nälässä ja odottaa yksin huoneessa kun toiset syö.. :D Kyllä minä sain aina kutsun ruokapöytään jos olin kaverilla kylässä ja tämä oli vuosia sitten. Samoin meillä sai vieras aina myös lautasen ja ruokaa, eikä tosiaan käsketty odottamaan yksin toisessa huoneessa! Sen nyt ymmärrän että outo kysyä välipalaa omin neuvoin tai mennä ilman lupaa jääkaapille. Mutta että ei ruokaa voida tarjota, kun itse syödään..
Aiheen vierestä. Kyse oli vieraan käytöstavoista eli siitä, että tyyppi kyselee ruokaa, valittaa siitä ja jättää puolet syömättä eikä edes kiitä. Tai ei halua syödä, mutta jää toljottamaan muiden ruokailua pöydän viereen. Ja kun kehoittaa menemään muualle, väittää vastaan. Kyläisännälle eli kaverin vanhemmalle ei väitetä vastaan.
Huonoa käytöstä, heikkoa sosiaalista pelisilmää.
Meillä lapseni kaverit onneksi ei kerjää ruokaa. Aina tarjoan välipalaa samoin kuin omille lapsilleni, ja saavat syödä iltaruokaa meidän kanssa. Jos joskus jää syömättä ruoka koska ei maistu, ei ole niin vakavaa. Onneksi usein maistuu ruoka kavereillekkin.
Jos kaverit käyttäytyisivät huonosti niin kyllä sanoisin heille siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että lapsi on lapsi, niin totta kai on, mutta jos koululaisille joutuu sanomaan että voisitko mennä tai menisitkö ja sitä ei totella, niin on melko kyseenalainen kasvatus ollut!
Luuletteko, ettei koulussa opettajat joudu ollenkaan komentamaan? Luuletteko, ettei ennen kouluissa jouduttu komentamaan?
Kyllä se vain niin on, että teidän perheessä aikuinen määrittää sen, mitä hän sallii vierailta lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että lapsi on lapsi, niin totta kai on, mutta jos koululaisille joutuu sanomaan että voisitko mennä tai menisitkö ja sitä ei totella, niin on melko kyseenalainen kasvatus ollut!
Luuletteko, ettei koulussa opettajat joudu ollenkaan komentamaan? Luuletteko, ettei ennen kouluissa jouduttu komentamaan?
Kyllä se vain niin on, että teidän perheessä aikuinen määrittää sen, mitä hän sallii vierailta lapsilta.
On hieman eri asia joutua sanomaan esim pallon potkimisesta sisällä tai huutamisesta, mutta jos kouluikäinen ei ymmärrä sanaa voitko, siirrytkö, menisitkö ilman että tähän tuloutetaan vastaan, niin se on huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kauhean järkevän kuuloista että vieraan pitää olla nälässä ja odottaa yksin huoneessa kun toiset syö.. :D Kyllä minä sain aina kutsun ruokapöytään jos olin kaverilla kylässä ja tämä oli vuosia sitten. Samoin meillä sai vieras aina myös lautasen ja ruokaa, eikä tosiaan käsketty odottamaan yksin toisessa huoneessa! Sen nyt ymmärrän että outo kysyä välipalaa omin neuvoin tai mennä ilman lupaa jääkaapille. Mutta että ei ruokaa voida tarjota, kun itse syödään..
Aiheen vierestä. Kyse oli vieraan käytöstavoista eli siitä, että tyyppi kyselee ruokaa, valittaa siitä ja jättää puolet syömättä eikä edes kiitä. Tai ei halua syödä, mutta jää toljottamaan muiden ruokailua pöydän viereen. Ja kun kehoittaa menemään muualle, väittää vastaan. Kyläisännälle eli kaverin vanhemmalle ei väitetä vastaan.
Huonoa käytöstä, heikkoa sosiaalista pelisilmää.
Hyvin tiivistetty aihe!
Nyt kun olette päivitelleet nuorten huonon käytöksen, niin jatkokysymykseni on, mitä aiotte aikuisina tehdä asialle, ettei huono käytös jatkuisi tai toistuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapset ovat kyllä kovia jankuttamaan. Kerran kieltäminen ei riitä vaan siihen tulee lapselta vastauksiksi "miksei", "eikö tämän kerran voisi" ja "milloin sitten voi". Omalle lapselle olen opettanut, että jankkaaminen ei auta yhtään ja toivon, ettei hän kavereidenkaan luona sitä tee. Ei mua ainakaan haittaa komentaa tai opettaa muiden perheiden lapsia meillä ollessa, mutta tuo jankuttaminen vain risoo kovasti. Että, kun omalle lapselle riittää, että asiasta sanoo kerran ja ehkä perustelee, niin toiselle lapselle sama asia pitää sanoa 4 kertaa vähän eri tavoilla.
Tämä jankuttaminen näkyy myös aikuisilla työelämässä. Joskus joutuu jollekin asioille sanomaan ei ihan perustellusta syystä, niin johan alkaa se käniseminen, no miksei, se olisi ollut kiva, mä olisin halunnut tms. Meno kun päiväkodissa välillä. Toinen kiva juttu on jatkuva vertailu muihin, miksi toi sai sen päivän lomaa, miksi mua ei palkittu asiasta x( koska et ikinä tee mitään extraa ja käniset ihan joka asiasta känisemisen riemusta, mut pitäisi tietty saada kaikki palkinnot itselleen). Hyvällä tsägällä sitä samaa pettymystä muistellaan vuositolkulla. Onneksi löytyy järkeviäkin tyyppejä, jotka tajuavat että eivät ole ainoana töissä ja vastavuoroisuus/joustavuus on välillä aika pop. t. esimies
Ne ovat näitä vapaan kasvatuksen hedelmiä.
Kun koskaan kukaan ei lapsena kiellä ja saa ihan itse keksiä (löytää) säännöt.
Meillä ei enää juurikaan käy ihmisiä, koska kenkien pois ottaminen heti eteisessä ja käsienpesu ulkoa sisälle tultaessa ja ennen syömistä on liikaa vaadittu. En edes aloita siitä, kun samat ihmiset kertoo myös, miten toissa päivänä lapsi oksensi/oli kuumetta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep! Meillä kävi sama juuri äsken! Pyytämällä pyysi syötävää ja annoin jogurtin, söi alle puolet ja sitten ei jaksanutkaan ei viety astioita pois tai sanottu kiitos. Aivan uskomatonta! Ja tämä koskee poikkeuksetta kaikkia lapseni kavereita.
Miksi et sano mitään niille lapsille? Ihan turha täällä päivitellä ja haukkua. Sano lapsille, ettei nyt ole ruoka-aika. Tai sitten voit huomauttaa, että mitäs ruoan jälkeen yleensä sanotaan, jos ei kiitosta kuulu. Ja lopuksi voit todeta lapsille, että laittakaapa sitten omat tiskinne koneeseen.
Koko kylä kasvattaa.
Jonkin aikaa sitten oletettavasti nuori aikuinen kysyi täällä, että miksi ruuasta kiitetään, kun on syöty? Tahtoi tietää, ketä siinä kiitetään. Minä kalkkis, 76 v. menin ihan hämilleni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei enää juurikaan käy ihmisiä, koska kenkien pois ottaminen heti eteisessä ja käsienpesu ulkoa sisälle tultaessa ja ennen syömistä on liikaa vaadittu. En edes aloita siitä, kun samat ihmiset kertoo myös, miten toissa päivänä lapsi oksensi/oli kuumetta jne.
Meillä ihan sama. Paras oli kun lapselleni tarttui kaverin perheestä flunssa, niin eivät voineet leikkiä yhdessä jo paranemisen puolella ettei _lapseni_ tartuta heihin sitä vaikka perheessä oli tätä flunssaa. Mutta toisella sairastumiskerralla tämä kaveri olisi voinut tulla meille leikkimään vaikkei ollut ollut edes koulussa ja oma lapseni oli terve.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että en olekaan ainoa! Siis en minä pyydä pyydä. Sanoin esim lapsen kaverille, että voit mennä odottamaan Pertin huoneeseen kunnes ollaan syöty vastaukseksi tuli ei kyllä minä voin odottaa tässä. Häkellyin enkä vain osannut sanoa enää että mene nyt sinne huoneeseen!
Ap
Todella moukkamaista ja epävieraanvaraista sinulta. Minä tarjoan aina lapsen kaverille ruokaa. Se on ystävällisyyttä ja välittämistä.
Todella huonoja tapoja opetat olemalla noin itsekäs. Mutta Ruotsi ja näemmä myös Suomi ovat tunnettuja epävieraanvaraisuudestaan. Missään muualla päin maailmaa tällainen kylmyys ei ole valtavirtaa.
Itse lapsena AINA sain ruokaa myös kavereiden luona ja omat vanhempani ruokkivat kaverini. Itsestään selvää vieraanvaraisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olette päivitelleet nuorten huonon käytöksen, niin jatkokysymykseni on, mitä aiotte aikuisina tehdä asialle, ettei huono käytös jatkuisi tai toistuisi?
Sitten ei aikuisena pidä ottaa itseensä ja riehaantua, jos asiasta sanotaan ja huonoon käytökseen puututaan. Vaikkapa metron liukuportaissa, että voitko väistää,idari, kun seisoo väärällä puolella ja tukkii tien muilta. Tai haukutaan v-n moukaksi, kun esim. pidetään ovea ystävällisesti auki eikä edes tajua kiittää.
Laivan seisovassa pöydässä näkee näitä aikuisia, jotka ohittelevat jonossa, tuuppivat edellä olijaa, lappavat kukkuralautasellisia ruokaa ja makaavat viinihanan alla, etteivät vaan jää ilman. Jos menet sanomaan siitä, niin tulee turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että en olekaan ainoa! Siis en minä pyydä pyydä. Sanoin esim lapsen kaverille, että voit mennä odottamaan Pertin huoneeseen kunnes ollaan syöty vastaukseksi tuli ei kyllä minä voin odottaa tässä. Häkellyin enkä vain osannut sanoa enää että mene nyt sinne huoneeseen!
Ap
Todella moukkamaista ja epävieraanvaraista sinulta. Minä tarjoan aina lapsen kaverille ruokaa. Se on ystävällisyyttä ja välittämistä.
Todella huonoja tapoja opetat olemalla noin itsekäs. Mutta Ruotsi ja näemmä myös Suomi ovat tunnettuja epävieraanvaraisuudestaan. Missään muualla päin maailmaa tällainen kylmyys ei ole valtavirtaa.
Itse lapsena AINA sain ruokaa myös kavereiden luona ja omat vanhempani ruokkivat kaverini. Itsestään selvää vieraanvaraisuutta.
Sinulta selkeästi meni aivan yli hilseen tämän keskustelun pointti.
Vierailija kirjoitti:
Jep! Meillä kävi sama juuri äsken! Pyytämällä pyysi syötävää ja annoin jogurtin, söi alle puolet ja sitten ei jaksanutkaan ei viety astioita pois tai sanottu kiitos. Aivan uskomatonta! Ja tämä koskee poikkeuksetta kaikkia lapseni kavereita.
Se astioiden ei poisvieminen tulee selvästi kotoa, ei ole tarvinnut viedä pois sielläkään joten eivät tiedä että hyviin tapoihin kuuluu tehdä se. Vanhempien kuuluisi kuitenkin opettaa että miten vieraissa ollaan, että se ei ole ihan sama kuin miten kotona.
Vai että öö? Ö aapisen laidassa taidat olla.