En enää ruoki lapsen kavereita

Ahah. Ja on vaikea sanoa että menkää lapsen huoneeseen koska syötte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omalla lapsella ei ole kuin yksi tuollainen kaveri. Muut ovat todella hyväkäytöksisiä ja aina tervetulleita meille. Tämä yksi ei ole tervetullut meille koskaan. En koe velvollisuudekseni kasvattaa jonkun toisen lasta, kun tulevat meille koulun jälkeen ja minä teen etänä töitä.

Kyllä se vain pitää kokea velvollisuudeksi, jos haluaa, että lapset käyttäytyvät teillä hyvin. Tai sitten tekee niin kuin te teitte eli ei huoli kylään. Mulle ei kyllä tuota mitään ongelmia komentaa vieraitakaan lapsia.

Ei mun työnantaja maksa siitä, että komennan lapsen kavereita, kun pitäisi tehdä töitä. Eli meille tulee vain ne lapset, jotka osaa käyttäytyä kouluikäisenä ilman aikuisen jatkuvaa komentamista. Työpäivän loputtua suurin osa lähtee jo harrastuksiinsa eikä ole meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessani myös aikuiset huomautti, jos jonkun käytös ei heitä miellyttänyt. Mihin jäi koko kylä kasvattaa?

Joo, hyvä on huomauttaa, mutta minusta tuo koko kylä kasvattaa on ajatuksena lähinnä laiskojen/välinpitämättömien vanhempien selitys sille, ettei vaan itse jaksa (tai edes tiedä!) sanoa niistä käytöstavoista lapselleen ja olettaa, että kyllä sen joku muu sitten sanoo.

Niinpä. Vanhempien tehtävä se on ne käytöstavat opettaa niin hyvin, ettei vieraiden aikuisten vastuulle jää alkaa kasvattamaan toisten penskoja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on just umpisuomalainen malli. Erityisen yleistä Länsi-Suomessa. Muualla maailmassa kutsutaan ruokapöytään ja nautitaan yhdessä aterioita. Lapset, vanhukset jne. kaikki. Mitä enemmän ihmisiä sen parempi. Silloin oppi käytöstapoja, seurustelemaan jne.

Ei kyse ole siitä. Minusta on huonoa käytöstä, että menee kylässä itse kaivelemaan toisten jääkaappia tai vaatii ruokaa. Ja kun saa, ei edes kiitä tai syö annettua ruokaa loppuun, vaan se menee roskiin.

Jos tullaan sovitusti kylään tai vaikka yökylään, niin silloin pitää ruokaa tai muuta syötävää tarjota.

Jos sen sijaan tullaan ilmoittamatta (ja usein), niin silloin ei ole velvollisuutta tarjota mitään.

Joskus kesäkuumalla, kun lapseni leikkivät ulkona ja tulivat välillä sisälle juomaan mehua tai vettä, niin annoin muillekin pihan lapsille juotavaa, kun yhdessä lasteni kanssa tulivat. Se oli ihan ok.

Uskon myös tähän kylä kasvattaa- ajatukseen, mutta on todella vaikea komentaa toisten lapsia, kun ne inttää vastaan, laittaa lapseni asialle, tai pahimmillaan ei enää leiki lapsen kanssa.

Itsekin norkoilin keittiön ovella, kun kaverini oli perheensä kanssa ruokailemassa. He olisivat minullekin tarjonneet. En ollut ruokaa vailla, sitä oli kotonakin, mutta jäin vain siihen ovensuuhun odottelemaan kaveria.

Sitten kerran tämän kaverin äiti sanoi, että mene odottamaan sinne Minnan huoneeseen, hän tulee kun on syönyt.

Silloin tajusin, että minun ei pidä olla siinä keittiön ovella norkoilemassa ja seuraamassa toisetn ruokailua.

Sitä ei lapsi välttämättä tule ajatelleeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on just umpisuomalainen malli. Erityisen yleistä Länsi-Suomessa. Muualla maailmassa kutsutaan ruokapöytään ja nautitaan yhdessä aterioita. Lapset, vanhukset jne. kaikki. Mitä enemmän ihmisiä sen parempi. Silloin oppi käytöstapoja, seurustelemaan jne.

Ei kyse ole siitä. Minusta on huonoa käytöstä, että menee kylässä itse kaivelemaan toisten jääkaappia tai vaatii ruokaa. Ja kun saa, ei edes kiitä tai syö annettua ruokaa loppuun, vaan se menee roskiin.

Onhan se huonoa käytöstä, mutta eivät nämä lapset opi oikeaa käytöstä, jos ei aikuisilla ole munaa sanoa siitä. Mua ärsyttää se, että vanhemmat eivät kasvata lapsiaan, mutta toisaalta myös se aikuisten välinpitämättömyys, että ei sitten viitsitä tai uskalleta puuttua esim. kiusaamiseen, jos sitä näkee kadulla. Porukka kävelee ohi "ei kuulu mulle" -asenteella. Sama asenne paistaa tästä läpi.

Juuri ajattelin ap samaa. Näin pienituloisena yhna on inhottavaa kun tarjoan syötävää lapsien kavereille ja sitten heitetään ruokaa roskiin kun se ei sitten kelvannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Juuri ajattelin ap samaa. Näin pienituloisena yhna on inhottavaa kun tarjoan syötävää lapsien kavereille ja sitten heitetään ruokaa roskiin kun se ei sitten kelvannutkaan.

Älä tarjoa enää.

Te jotka sanotte että on aikuisen tehtävä opettaa lapsille käytöstapoja, niin totta kai, sille omalle! En minä ala komentamaan lapsen kavereita huoneeseen, kun olen jo asiasta sanonut, mutta siihen ei vain suostuta. Kiellän kyllä jos on kiellettävää, mutta kyllä pitäisi sanan mennä perille yhdestä pyynnöstä eikä komentamaan pitäisi joutua.

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Kuulostaa aika vaaralliselta, että aiot puuhailla omiasi lasten uidessa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri ajattelin ap samaa. Näin pienituloisena yhna on inhottavaa kun tarjoan syötävää lapsien kavereille ja sitten heitetään ruokaa roskiin kun se ei sitten kelvannutkaan.

Tässäkin tilanteessa voisi hyvin valistaa lapsia Afrikan nälkää näkevistä lapsista. Ja kertoa, että Suomessakin on lapsia, jotka eivät saa kotonaan lainkaan ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapset ovat kyllä kovia jankuttamaan. Kerran kieltäminen ei riitä vaan siihen tulee lapselta vastauksiksi "miksei", "eikö tämän kerran voisi" ja "milloin sitten voi". Omalle lapselle olen opettanut, että jankkaaminen ei auta yhtään ja toivon, ettei hän kavereidenkaan luona sitä tee. Ei mua ainakaan haittaa komentaa tai opettaa muiden perheiden lapsia meillä ollessa, mutta tuo jankuttaminen vain risoo kovasti. Että, kun omalle lapselle riittää, että asiasta sanoo kerran ja ehkä perustelee, niin toiselle lapselle sama asia pitää sanoa 4 kertaa vähän eri tavoilla.

Tämä sama tapahtuu joillakin lapsilla myös koulussa. Vaativat erioikeuksia. Kun opettaja sanoo, mitä tehdään, niin sitten on nämä, jotka vänkyttävät vastaan, että onko pakko/perustele, miksi mun pitäis tehdä tämä tehtävä/mitä jos ei ole kynää/ei kiinnosta, en tee jne.

Kenties nämä ovat oppineet saamaan tahtonsa kotona läpi jankuttamalla.

Hyväkäytöksiset oppilaat loistavat niiden tavattomien keskellä kuin tähdet. Niin harvinaista se on.

- Se ope

Vierailija kirjoitti:

Itsekin norkoilin keittiön ovella, kun kaverini oli perheensä kanssa ruokailemassa. He olisivat minullekin tarjonneet. En ollut ruokaa vailla, sitä oli kotonakin, mutta jäin vain siihen ovensuuhun odottelemaan kaveria.

Sitten kerran tämän kaverin äiti sanoi, että mene odottamaan sinne Minnan huoneeseen, hän tulee kun on syönyt.

Silloin tajusin, että minun ei pidä olla siinä keittiön ovella norkoilemassa ja seuraamassa toisetn ruokailua.

Sitä ei lapsi välttämättä tule ajatelleeksi.

Tämän sanoin lapsen kaverille, mutta hän totesi vain kuinka voi odottaa siinäkin. Ei ole siis kyse vain että lapsi ei hoksaa mennä muualle vaan kun ei uskota vaikka sanotaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessani myös aikuiset huomautti, jos jonkun käytös ei heitä miellyttänyt. Mihin jäi koko kylä kasvattaa?

Joo, hyvä on huomauttaa, mutta minusta tuo koko kylä kasvattaa on ajatuksena lähinnä laiskojen/välinpitämättömien vanhempien selitys sille, ettei vaan itse jaksa (tai edes tiedä!) sanoa niistä käytöstavoista lapselleen ja olettaa, että kyllä sen joku muu sitten sanoo.

Vanhempi, joka vaatii kotonaan käytöstapoja myös muiden lapsilta on se laiska vanhempi?🤣

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että en olekaan ainoa! Siis en minä pyydä pyydä. Sanoin esim lapsen kaverille, että voit mennä odottamaan Pertin huoneeseen kunnes ollaan syöty vastaukseksi tuli ei kyllä minä voin odottaa tässä. Häkellyin enkä vain osannut sanoa enää että mene nyt sinne huoneeseen!

Ap

Sanoit aika epäselvästi, lapset eivät välttämättä ymmärrä vihjailua. Tuon voi tulkita tarjoukseksi eikä kehotukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on just umpisuomalainen malli. Erityisen yleistä Länsi-Suomessa. Muualla maailmassa kutsutaan ruokapöytään ja nautitaan yhdessä aterioita. Lapset, vanhukset jne. kaikki. Mitä enemmän ihmisiä sen parempi. Silloin oppi käytöstapoja, seurustelemaan jne.

Ei kaikilla ole rahaa syöttää koko kylän lapsia joka päivä.Ei ole vastavuoroisuutta. Saat olla itse aina se joka kasvattaa, kuljettaa harrastuksiin syöttää leikittää vahtii jne eikä koskaan muut,saati et koskaan saat kiitosta. Ärsyttävintä on ne lapset jotka tulee leikkimään ja lähtevät heti kun se paras kaveri tulikin kotiin.lelut kaikki jää korjaamatta ollaan kyllä just ehditty syödä sotkea jne sen puolen tunnin aikana...eikä oma lapseni kelpaa kolmanneksi leikkiin mukaan, vaikka kelpaa molemmille kaveriksi kun se bestis on muualla. Vanhempia ei kiinnosta eivätkä puutu asiaan vaikka olen kauniisti asiasta puhunut. Eli en enää meille sisälle noita lapsia ota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran lapsen kaverin mukaan uimaan, että lapsi saisi uida ja touhuta kaverinsa kanssa ja minä tehdä omiani. Kaverin äiti vain jätti kertomatta ettei tämä kaveri osaa uida ollenkaan. Voin sanoa että ärsytti.

Kuulostaa aika vaaralliselta, että aiot puuhailla omiasi lasten uidessa.

Öö lapseni osaa uida loistavasti ja on uimavalvojille sen joka kerta todistanut. Uin samassa altaassa matkaa jossa lapsi uimataitoisine kavereineen leikkii? Et ilmeisesti ole koskaan itse uinut lapsena kaverin kanssa kaksin?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte että on aikuisen tehtävä opettaa lapsille käytöstapoja, niin totta kai, sille omalle! En minä ala komentamaan lapsen kavereita huoneeseen, kun olen jo asiasta sanonut, mutta siihen ei vain suostuta. Kiellän kyllä jos on kiellettävää, mutta kyllä pitäisi sanan mennä perille yhdestä pyynnöstä eikä komentamaan pitäisi joutua.

Niin no, sitten en ottaisi niitä tyyppejä kylään, jos eivät usko. Toinen vaihtoehto on, että pistät ne tottelemaan sua.