Lue keskustelun säännöt.
Päälle puhuminen - kun mikään ei auta
Onko kokemuksia ihmisistä, jotka keskeyttävät ja puhuvat päälle?
Minulla on muutamia tällaisia lähisukulaisissani (pakko pitää yhteyttä).
Ei auta, vaikka olen vuosikausia jopa vihaisesti sanonut, että "älä keskeytä, vaan kuuntele lause loppuun". Olen siis kymmeniä kertoja sanonut, että keskeyttäminen on ärsyttävää.
Keskeyttäminen on siis systemaattista. Monesti keskeytetään jo kesken ENSIMMÄISEN lauseen, kun olen saanut sanottua tyyliin 4 sanaa. Ja se keskeytys tapahtuu niin, että tämä keskeyttäjä alkaa puhumaan monologiaan ja yritän siihen väliin ujuttaa tarinani sana sanalta. Niin raivostuttavaa! Puhelimessa tämä korostuu, sillä päällekkäin puhuminen ei vain onnistu, kumpikaan ei kuule toisiaan. Olen siis yrittänyt sitäkin, että sinnikkäästi yritän saada edes sen ensimmäisen lauseeni loppuun.
Mistä tämä keskeyttäminen johtuu?
Mikä siihen auttaa? Muuta kuin olla sitten juttelematta näiden ihmisten kanssa?
Kommentit (264)
Kaiken huippu on se, kun joku asiakas soittaa, esittää kysymyksen ja ALKAA PUHUA MINUN VASTAUKSENI PÄÄLLE. Täysin käsittämätöntä. Hänellä on siis jokin pulma, johon hän tarvitsee apua. Mutta ei, hän ei jaksakaan kuunnella vastausta, josta voisi olla hänelle apua.
Luulen, että kyse on tyhmyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetan yhteydenpidon tällaisiin kavereihin. En jaksa kuunnella niitä itsekehumonologeja tai valitusta. Toista ei oikeasti yhtään kiinnosta onko sinulla jotain sanottavaa.
Mulla on (tai enemmänkin jo oli) kaveri joka saattoi noiden monologien lisäksi antaa mullekin kyllä suunvuoron, mutta sitten keskustelikin jonkun perheenjäsenensä kanssa eli ei kuunnellut mua vaan vaikka miestään (tai lastaan) ja sitten yhtäkkiä sanoi jotain, että ota vaan se jääkaapista tai että onpas tämä tyhmä leffa.. Sitten kun olin ihan että täh? niin kaveri vaan totesi mulle, että joo "maken" kanssa juttelin/katsoin tuota kolmosen leffaa ja sitten se aloittikin puhumaan siitä miehestään tai vaikka jostain telkkarisarjasta eikä sanallakaan palannut siihen asiaan josta olin kertonut.
Ja kuinka olisikaan kun eihän se mua ollut kuunnellutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Totta kai huonolle käytökselleen voi paljonkin vaikka olisi mikä kirjainrimpsu diagnoosina.
Tuo on pelkkä tekosyy jolla kuvitellaan olevan oikeutettuja moukkamaisuuteen.
Erikoisinta on sellaiset muuten puhumattomat/hiljaiset ihmiset ja jurottajat, jotka intoutuu ääneen vasta sitten kun toinen puhuu tai siis oikeammin alkaa taivastella jotain asiaa.
Siinä sitten pahimmillaan/parhaimmillaan voi olla kaksikin pariskuntaa kilpahuutamassa toistensa päälle eikä kukaan kuuntele ketään. Sitten taas hetken päästä kaikki on hiljaa..
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Siis mitä h*ttiä? Todellakin adhd pystyy myös käytöstapoihin ja sitä tuo on. On ollut jo vuosikausia kyseinen diagnoosi (olen kolmekymppinen nainen, saanut kun olin nuori tyttö, joten voitte vain miettiä miten pahana on), en lääkityksellä, koska ei löydy sopivaa ja silti kykenen kuuntelemaan ihmisten asiat loppuun. Toki ajatus haahuilee välissä ties missä, mutta en koskaan keskeytä ihmistä ja ala puhumaan omia asioitani päälle. Olen myös kykeneväinen keskustelemaan asiasta, vaikka ajatus haahuileekin milloin missäkin. Olen kuinka innoissani tahansa. Tuo on niin moukkamaista ja typerää käytöstä ja täysin ääliön kuvan antaa ihmisestä ja se varsinkin jos piiloutuu jonkun diagnoosin taake. Jopa adhd pystyy hillitsemään itseään ulkoisesti, se on aivan sama mitä myrskyä käyt sisällä. Jos ei ole lapsena kasvatettu ja asetettu käytöstapoja niin ei niitä aikuisenakaan voi olettaa olevan. Adhd ei ole sama kuin käytöstapojen puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen tekee niin että huomaan että nyt lopettaa kuuntelemisen ja sitten aloittaa kesken kaiken ihan eri aiheesta. Ja selkeästi vielä naurahtaa omalle ilmeisesti paljon paremmalle jutulle ennen kuin aloittaa. Tulee niin aliarvostettu olo. Ja luonnollisesti aina puhuu päälle. Pakko ajatella että olen maailman tylsin ihminen.
Mä teen tuota tahtomattani ADHD:n takia. Ei vaan aivot pysy keskittyneenä yhteen asiaan kauaa. Ei ole kiinni siitä että toinen olisi tylsä, tapahtuu kaikkien kanssa. Myös kesken lukemisen, elokuvien, työnteon jne.
ADHD:lla ja muilla muotidiagnooseillahan nykyään oikeutetaan ihan kaikki per*eily.
Mun äiti ja mieheni molemmat ovat tällaisia päällepuhujia. Eivät koskaan kuuntele mitä yritän sanoa. Täytyy vaan olla hiljaa. Laitankin yleensä aina kuulokkeet korvilleni enkä minäkään kuuntele niiden paasausta.
Vierailija kirjoitti:
On päällepuhumista ja päällepuhumista. Eli sellainen "normaali" päällepuhuminen on sitä, että toinen on niin innoissaan, ettei malta odottaa kunnolla vuoroaan vaan kiirehtii puhumaan osittain jo toisen päälle. Tuo on tahatonta ja vielä ymmärrettävää, se ei ole kokoaikaista ja sen kanssa pärjää, kun suhtautuu itse maltilla.
Mutta sitten on päällepuhumista, joka on silkkaa kiusaamista. Eli tuutataan jotain tyhjänpäiväistä, vetämättä henkeä ja antamatta toiselle mahdollisuutta kommentoida, sanoa vastaan tai vaikkapa korjata väärinkäsityksiä. Ja kun tuuttaaja on tullut valmiiksi, niin häipyy paikalta ja jättää toisen ihmettelemään, että mistä ihmeestä se oikein puhui. Ap:n mainitsema tyyli, jossa hypätään yhtäkkiä ihan toiseen asiaan on tuota samaa tuuttaamista. Eli tämä päällepuhumisella kiusaava ei piittaa siitä jäikö toisella asia vielä kesken, vaan hän päättää, että nyt riitti tästä aiheesta ja vaihtaa aiheen johonkin ihan muuhun, jotta aiempi aihe unohtuu. Ehkä se oli hänelle jotenkin kiusallinen, ettei ollut hänen etujensa mukaista jatkaa sitä enää.
Tällainen käytöshän on ensinnäkin törkeää ja toisekseen se on vallankäyttöä. Päällepuhuja ei arvosta henkilöä jonka aina vaientaa omilla löpinöillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä. Pahimmat loukkaantuvat itse jos joku muu kehtaa puhua heidän päälleen :D
Suurinta osaa ihmisistä jaksan kuunnella hyvin. Ja sitten on muutama, joka on uskomattoman hidas puhumaan ja jaarittelee asian ympärillä. Yritän nopeuttaa asiaa keskeyttämällä kysymyksellä, joka palauttaa asian ja loikkii välivaiheiden yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä. Pahimmat loukkaantuvat itse jos joku muu kehtaa puhua heidän päälleen :D
Sanon näille aina väliin "kappas vain " jopas jotakin" "no johan nyt" p..kaakaan kuuntele sitä papatusta , teen omia hommiani ääni kaiuttimella.
Mun työkaveri jota näen joka päivä. Vähän väliä kesken mun lauseen sanoo "Anteeksi, että keskeytän mutta.. (jotain diibadaabaa jostain ihan muusta...)
No sitten yritän sanoa asiani loppuun, tulee lause "sori mä sanon vielä tän ja puhuu taas jostain ihan muusta asiasta.."
Ihan megaärsyttävää. Ja olen sanonut monta kertaa, että nyt et keskeytä koko aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sekä iäkäs äitini että myöhäis keski ikäinen ystäväni, juuri tuollaisia. Lisäksi kaikki aiheet liittyvät aina, siis ihan aina heihin itseensä.
Uskon että tämä liittyy ikääntymisen tuomiin muutoksiin aivoissa, eivät jaksa kuunnella muita, minäkeskeisyys voimistuu.
Ovat ehkä yksinäisiä ja sitten kun jollekin saa puhua niin puhuvat taukoamatta, eivät edes huomaa että toinen ei ole sanonut varttiin yhtään mitään. Jos toinen yrittää sanoa jotain väliin voivat vaan korottaa ääntään ja kiihdyttää puhettaan jotta pysyvät äänessä.
Eikä senkään jälkeen kun oma juttu on sanottu loppuun, kysy että niin, anteeksi mitä sanoit äsken. Ihan kun sillä toisen asialla ei ois mitään merkitystä.
Kun soitan äidilleni, olettain että tervehtimisen jälkeen vaikka kysyisi mitäs sinne kuuluu, mutta ei, hän aloittaa sillä sekunnilla kertomaan kaikki omat asiansa, sitten jatkuu muiden tuttujen ja naapureiden jutut. Hän ikäänkuin listaa ensin kaiken tapahtuneen, joka kerta myös asioita joita kuulen jo toiseen tai kolmanteen kertan.
Vaikka minä siis olen se joka hänelle soitin voi olla että en saa koko puhelun aikana suunvuoroa. Sitten hänen täytyy lopettaa jostain syystä eikä hän ole kysynyt edes mitä minulle kuuluu tai miksi soitin....
Tämä loukkaa kovasti, ihan kun minun asiani ei olisi mitenkään tärkeä tai kiinnostava, asiani sivuutetaan ihan 6-0,
Tiimissämme oli taannoin xxxxjohtajatittelillä pomona naishenkilö joka ensinnäkin puhui itse ihan taukoamatta ja häneltä ei kannattanut ikinä kysyä mtään mitä ei ollut just pakko saada selville juuri häneltä koska hän ei lopettanut puhumista ikinä. Hänestä ei päässyt eroon, hän vaan jatkoi esitelmäänsä. Hän myös ryntäsi lähes aina puhumaan päälle eteenkin jos hän oli yhtään erimieltä asiasta. Hän saattoi osoittaa sormelaan puhujaa, ravisti sormeaan puhujaa kohti ja korotti ääntään niin kovaksi että toisen oli pakko lopettaa puhe.
Katsoin alkuun suu auki että voiko "piiipppp" oikeasti vielä 2000 luvulla johtaja käyttäytyä tuolla tapaa. No, hän oli muutoinkin ns oikein klassinen matriarkajohtaja, hyvin minäkeskeinen henkilö. Ihan hirveetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelukaverini pälättää tauotta kaikki koulupäivät. Jos haluaa itse sanoa jotain tärkeää, on se tila vaan otettava ja puhuttava päälle. Vaihtoehto on istua korvat luimussa hiljaa hänen tauotonta suu-ripuliaan kuunnellen.
Vierailija kirjoitti:
On sekä iäkäs äitini että myöhäis keski ikäinen ystäväni, juuri tuollaisia. Lisäksi kaikki aiheet liittyvät aina, siis ihan aina heihin itseensä.
Uskon että tämä liittyy ikääntymisen tuomiin muutoksiin aivoissa, eivät jaksa kuunnella muita, minäkeskeisyys voimistuu.
Ovat ehkä yksinäisiä ja sitten kun jollekin saa puhua niin puhuvat taukoamatta, eivät edes huomaa että toinen ei ole sanonut varttiin yhtään mitään. Jos toinen yrittää sanoa jotain väliin voivat vaan korottaa ääntään ja kiihdyttää puhettaan jotta pysyvät äänessä.
Eikä senkään jälkeen kun oma juttu on sanottu loppuun, kysy että niin, anteeksi mitä sanoit äsken. Ihan kun sillä toisen asialla ei ois mitään merkitystä.Kun soitan äidilleni, olettain että tervehtimisen jälkeen vaikka kysyisi mitäs sinne kuuluu, mutta ei, hän aloittaa sillä sekunnilla kertomaan kaikki omat asiansa, sitten jatkuu muiden tuttujen ja naapureiden jutut. Hän ikäänkuin listaa ensin kaiken tapahtuneen, joka kerta myös asioita joita kuulen jo toiseen tai kolmanteen kertan.
Vaikka minä siis olen se joka hänelle soitin voi olla että en saa koko puhelun aikana suunvuoroa. Sitten hänen täytyy lopettaa jostain syystä eikä hän ole kysynyt edes mitä minulle kuuluu tai miksi soitin....Tämä loukkaa kovasti, ihan kun minun asiani ei olisi mitenkään tärkeä tai kiinnostava, asiani sivuutetaan ihan 6-0,
Mulla samanlainen äiti. Siis ihan samanlainen!
Olen tehnyt niin työelämässä kuin harrastusporukoissakin itselleni poikkitieteellistä tutkimusta tästä päällepuhumisesta, siis ihan vaan havainnoimalla.
Työpaikan tunnetuin päällepuhuja ei puhu tiukaksi ja kireäksi tunnetun oman esihenkilönsä eikä todellakaan toimitusjohtajan päälle (vaikka hän oli varsin lupsakka ja rauhallinen).
Hän ei puhunut asiakkaiden tai muiden työpaikan ulkopuolisten sidosryhmäläisten päälle.
Tämä päällepuhujanainen puhui harvemmin miesten kuin naisten päälle.
Kyllä tässä pohjimmiltaan taitaa olla kyse arvostuksesta ja siitä että tajuaa itse päällepuhumisen olevan epäkunnioittavaa ja huonoa käytöstä, siksi ei tee sitä niille joita ns arvostaa ja niille joille sitä ei missään tapauksessa kannata tehdä. Muille sitten siitäkin edestä.
Onko nämä teidän pälpättäjät itä-Suomesta? Karjalaisia?
Mulla on yks tuttava sieltä päin ja sen on just tuommonen, että puhuu vaan omiaan koko ajan eikä jaksa tai viitsi kuunnella mua ollenkaan.
En enää ole sen kanssa väleissä kun en saa meidän keskusteluista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen tekee niin että huomaan että nyt lopettaa kuuntelemisen ja sitten aloittaa kesken kaiken ihan eri aiheesta. Ja selkeästi vielä naurahtaa omalle ilmeisesti paljon paremmalle jutulle ennen kuin aloittaa. Tulee niin aliarvostettu olo. Ja luonnollisesti aina puhuu päälle. Pakko ajatella että olen maailman tylsin ihminen.
Mä teen tuota tahtomattani ADHD:n takia. Ei vaan aivot pysy keskittyneenä yhteen asiaan kauaa. Ei ole kiinni siitä että toinen olisi tylsä, tapahtuu kaikkien kanssa. Myös kesken lukemisen, elokuvien, työnteon jne.
Sitten on opittava hyväksymään se, että kaikki eivät halua olla ystäviä tällä tavalla käyttäytyvän henkilön kanssa. Täällä on usein ollut keskustelua siitä, miksi ADHD-ihmisiä vihataan ja miksi kaikki loukkaantuvat heille niin helposti. Tässä yksi syy: harva jaksaa sitä, että keskustelukumppani ei pysty vastavuoroisuuteen, vaan jyrää toisen omilla, mielestään niin paljon mielenkiintoisemmilla jutuilla. Vaikka syy tällaiseen olisikin diagnosoitu ADHD niin ei se silti velvoita toista ihmistä olemaan vain kuunteleva korva loputtomalle puhutulvalle.
Ja mikä ikävintä: itsekeskeisyytensä ja heikot vuorovaikutustaitonsa ADHD:lla selittävät tekevät samalla hallaa ADHD-henkilöille, jotka ovat fiksuja eivätkä mene diagnoosin taakse piiloon. Ne huonokäytöksisimmät pilaavat helposti koko ihmisryhmän maineen.
Sano päällepuhujalle kovalla äänellä HILJAA SAATANA!
PASKAPUHETTA!!