Lue keskustelun säännöt.
Päälle puhuminen - kun mikään ei auta
Onko kokemuksia ihmisistä, jotka keskeyttävät ja puhuvat päälle?
Minulla on muutamia tällaisia lähisukulaisissani (pakko pitää yhteyttä).
Ei auta, vaikka olen vuosikausia jopa vihaisesti sanonut, että "älä keskeytä, vaan kuuntele lause loppuun". Olen siis kymmeniä kertoja sanonut, että keskeyttäminen on ärsyttävää.
Keskeyttäminen on siis systemaattista. Monesti keskeytetään jo kesken ENSIMMÄISEN lauseen, kun olen saanut sanottua tyyliin 4 sanaa. Ja se keskeytys tapahtuu niin, että tämä keskeyttäjä alkaa puhumaan monologiaan ja yritän siihen väliin ujuttaa tarinani sana sanalta. Niin raivostuttavaa! Puhelimessa tämä korostuu, sillä päällekkäin puhuminen ei vain onnistu, kumpikaan ei kuule toisiaan. Olen siis yrittänyt sitäkin, että sinnikkäästi yritän saada edes sen ensimmäisen lauseeni loppuun.
Mistä tämä keskeyttäminen johtuu?
Mikä siihen auttaa? Muuta kuin olla sitten juttelematta näiden ihmisten kanssa?
Kommentit (264)
En usko että muuttuu. On ihan ok minimoida yhteydenpito nollaan tai lähes nollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vaikenin. Vasta kun toinen ihmetteli että miksen vastaa kysymyksiin tai kommentoi mitään, sanoin rauhallisesti että niin kun sä et anna mun puhua.
Jos puhelun aloittaa moi. Sitten antaa toisen solkottaa puolituntia ja itse selailet muuta samaan aikaan. Sanot juujuu. Jos tarvii apua niin sanoo selvä. Ja kun tulee myöhemmin aika puhua itse, voisi jo vaatia sille tilaa, mikäli on oikeaa asiaa. Ei taida auttaa mikään. Paitsi jos pidät vähemmän yhteyttä joihinkin ja avuntarvitsijoihin enemmän, vähemmän hankaluuksia. Itse ei kannata jutella mitään tylsää, että toinen nukahtaa.
Mun läheinen tekee niin että huomaan että nyt lopettaa kuuntelemisen ja sitten aloittaa kesken kaiken ihan eri aiheesta. Ja selkeästi vielä naurahtaa omalle ilmeisesti paljon paremmalle jutulle ennen kuin aloittaa. Tulee niin aliarvostettu olo. Ja luonnollisesti aina puhuu päälle. Pakko ajatella että olen maailman tylsin ihminen.
Eikö sulla pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia? Itse keskeytän joskus, jos minulla on juuri siihen asiaan jotain relevanttia lisättävää. En ole ikinä huomannut, että ihmisiltä unohtuisi siinä ajassa se ajatus, mitä olivat sanomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vähän sellainen päällepuhuja kuten useimmat mun suvussa. Meillä se johtuu liiasta energisyydestä ja innokkudesta ja ADHD:stä (en pysty keskittymään sen toisen juttuihin) eikä ole pahantahtoista. Lisäksi itse nautimme "kiihkeästä" keskustelusta jossa puhutaan päälle. Itse yritän toki hillitä sitä silloin jos muut ei vaikuta samantyyppisiiltä keskustelijoilta, mutta varmaan silti välillä tulee puhuttua päälle.
Mutta jos olet kerran jo monta kertaa sanonut asiasta eikä se auta, niin ei sulla ole juuri muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä heidän tapa tai lopettaa yhteydenpito näihin ihmisiin ellei sitä voi hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen tekee niin että huomaan että nyt lopettaa kuuntelemisen ja sitten aloittaa kesken kaiken ihan eri aiheesta. Ja selkeästi vielä naurahtaa omalle ilmeisesti paljon paremmalle jutulle ennen kuin aloittaa. Tulee niin aliarvostettu olo. Ja luonnollisesti aina puhuu päälle. Pakko ajatella että olen maailman tylsin ihminen.
Mä teen tuota tahtomattani ADHD:n takia. Ei vaan aivot pysy keskittyneenä yhteen asiaan kauaa. Ei ole kiinni siitä että toinen olisi tylsä, tapahtuu kaikkien kanssa. Myös kesken lukemisen, elokuvien, työnteon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetan yhteydenpidon tällaisiin kavereihin. En jaksa kuunnella niitä itsekehumonologeja tai valitusta. Toista ei oikeasti yhtään kiinnosta onko sinulla jotain sanottavaa.
Toisaalta tekniikkana voisi olla se että ensin se toinen sanoo huolensa ja sitten vastaa niihin. Ja sitten sanoo omat. Tai kumpikin puhuu lyhyemmin alkuun. Lopuksi jaarittelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On päällepuhumista ja päällepuhumista. Eli sellainen "normaali" päällepuhuminen on sitä, että toinen on niin innoissaan, ettei malta odottaa kunnolla vuoroaan vaan kiirehtii puhumaan osittain jo toisen päälle. Tuo on tahatonta ja vielä ymmärrettävää, se ei ole kokoaikaista ja sen kanssa pärjää, kun suhtautuu itse maltilla.
Mutta sitten on päällepuhumista, joka on silkkaa kiusaamista. Eli tuutataan jotain tyhjänpäiväistä, vetämättä henkeä ja antamatta toiselle mahdollisuutta kommentoida, sanoa vastaan tai vaikkapa korjata väärinkäsityksiä. Ja kun tuuttaaja on tullut valmiiksi, niin häipyy paikalta ja jättää toisen ihmettelemään, että mistä ihmeestä se oikein puhui. Ap:n mainitsema tyyli, jossa hypätään yhtäkkiä ihan toiseen asiaan on tuota samaa tuuttaamista. Eli tämä päällepuhumisella kiusaava ei piittaa siitä jäikö toisella asia vielä kesken, vaan hän päättää, että nyt riitti tästä aiheesta ja vaihtaa aiheen johonkin ihan muuhun, jotta aiempi aihe unohtuu. Ehkä se oli hänelle jotenkin kiusallinen, ettei ollut hänen etujensa mukaista jatkaa sitä enää.
Ei tuosta valitettavastiopi pois..
Miksi muuten on pakko olla tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia? Itse keskeytän joskus, jos minulla on juuri siihen asiaan jotain relevanttia lisättävää. En ole ikinä huomannut, että ihmisiltä unohtuisi siinä ajassa se ajatus, mitä olivat sanomassa.
Eikö sen oman lisäyksen kanssa voisi sitä kymmentä sekuntia odottaa? Mielestäni toisten keskeyttäminen on huonotapaista. Toki itse en tavallisesti pidä mitään monologeja myöskään, eli jos ne toisen puheenvuorot kestävät aina ihan kohtuuttoman pitkään, niin sitten ehkä ainoa tapa saada keskustelusta keskustelu on kai väkisin puhua johonkin väliin. Mutta ei sekään ole keskustelukumppania huomioon ottava puhetapa. Kohteliasta on antaa myös toiselle tilaa puhua, eikä pitkät monologit tai toisten keskeyttäminen kumpikaan kunnioita sitä periaatetta.
Mä luulin yhdestä mun kaverista pitkään, että kyseessä on vaan harmiton yksilöllinen tapa jonka hyväksyin. Sitten jossain vaiheessa kun mulla oli elämässä vaikeaa, yritin puhua hänelle omista ongelmistani. Olinhan kuunnellut kymmeniä ellen satoja tunteja hänen monologejaan parisuhdeongelmista ja työongelmista ja sukulaisongelmista, lohduttanut, joskus antanut omia näkökulmia... Mutta sitten sen kerran kun olisin tarvinnut itse kuuntelijaa, ja sanoin että mulla olisi tällainen asia ja aloin kertoa sitä niin tuli kiire, ja heippa, jutellaan myöhemmin. Sama tapahtui aina jos otin esiin minkä tahansa oman asiani ja halusin kertoa siitä. Eli ei ollutkaan oikea ystävä joka vaan on kovin puhelias, vaan minä olin vain hänelle ilmainen kuunteleva puhelin, minä en henkilönä häntä kiinnostanut ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti. Puhuu, puhuu, puhuu, sitten tulee tauko ja yritän siihen väliin sitten sanoa jotain, niin eiköhän hän jatka vaan tyynesti omaa juttuaan siihen päälle. Ei kuuntele juuri koskaan, saati ole kiinnostunut muista kuin omista asioistaan. Ei liene ihme, ettei paljon huvita soitella.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia? Itse keskeytän joskus, jos minulla on juuri siihen asiaan jotain relevanttia lisättävää. En ole ikinä huomannut, että ihmisiltä unohtuisi siinä ajassa se ajatus, mitä olivat sanomassa.
Eikö SULLA pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia että voisit odottaa lisäyksesi kanssa kunnes toinen on puhunut lauseensa loppuun?!
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia? Itse keskeytän joskus, jos minulla on juuri siihen asiaan jotain relevanttia lisättävää. En ole ikinä huomannut, että ihmisiltä unohtuisi siinä ajassa se ajatus, mitä olivat sanomassa.
Minä olen myös tämmöinen puhuja mistä kirjoitat. Tulee lisättyä jotain asiaan viittaavaa ja sanon sen väliin. Pidän tätä joustavana keskusteluna. Olen huomannut monesti, että toinen puhuu omaa asiaa pitkän kaavan mukaan ja sanoo lopuksi " nähdään taas". Itse ei kerkeä sanoa kunnolla lopuksi omaa asiaa loppuun kun puhelu jo loppuu.
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Äitini kun soittaa niin oikeasti voin pistää puhelimen vaikka 15-20min pöydälle (ei edes kaiuttimelle). Teen omia hommia.. nostan luurin korvalle ja kuuntelen 🤔 noh, siellä hän yhäkin pälpättää menemään.
Ei, kyse ei ole vakavista aiheista joita minä toki aina kuuntelen. Hän puhuu ja juoruaa työkavereistaan! Tai joistain muista ihmisistä joita minä en tunne. Ei auta vaikka kuinka sanoisin ettei kiinnosta tuntemattomien ihmisten elämät 😒
Ei kiinnosta kuunnella mitä tylsiä juttuja puhut mutta haluaa kuitenkin puhua itse. Et saa sitä loppumaan. Pitää vain kestää.