Lue keskustelun säännöt.
Päälle puhuminen - kun mikään ei auta
Onko kokemuksia ihmisistä, jotka keskeyttävät ja puhuvat päälle?
Minulla on muutamia tällaisia lähisukulaisissani (pakko pitää yhteyttä).
Ei auta, vaikka olen vuosikausia jopa vihaisesti sanonut, että "älä keskeytä, vaan kuuntele lause loppuun". Olen siis kymmeniä kertoja sanonut, että keskeyttäminen on ärsyttävää.
Keskeyttäminen on siis systemaattista. Monesti keskeytetään jo kesken ENSIMMÄISEN lauseen, kun olen saanut sanottua tyyliin 4 sanaa. Ja se keskeytys tapahtuu niin, että tämä keskeyttäjä alkaa puhumaan monologiaan ja yritän siihen väliin ujuttaa tarinani sana sanalta. Niin raivostuttavaa! Puhelimessa tämä korostuu, sillä päällekkäin puhuminen ei vain onnistu, kumpikaan ei kuule toisiaan. Olen siis yrittänyt sitäkin, että sinnikkäästi yritän saada edes sen ensimmäisen lauseeni loppuun.
Mistä tämä keskeyttäminen johtuu?
Mikä siihen auttaa? Muuta kuin olla sitten juttelematta näiden ihmisten kanssa?
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi päällepuhuja, sitä innostujatyyppiä, joka höpäjää innostuksissaan toisen päälle. Olen ymmärtänyt, että kaikki eivät tästä ole innoissaan (heh). Tarkoitus ei tosiaan ole ärsyttää, vaan ilmaista samanmielisyyteni "juu, just noin mäkin olen sen ajatellut!" tai erimielisyyteni "mutta muistatkos, kun taannoin oltiin samassa tilanteessa eikä se keino X auttanut". Enkä jää tosiaan esitelmöimään tuon sanottuani, vaan annan alkuperäisen jatkaa. Käytökseeni on oikeastaan 3 syytä: 1) Olen vaan niin innokas. Parhaan ystäväni ja mieheni kanssa usein täydennämme toistemme lauseet 2) Jotkut puhuvat niin paljon ja nopeasti, että on sanottava oma kantansa ennen kuin puhuja harhautuu muihin asioihin 3) Jotkut vaikuttavat siltä, että ovat jo lopettaneet puheensa. Puheenparsi on vaan niin hidas, että on vaikea tietää, onko jatkoa tulossa vai ei.
Mä ymmärrän tän kirjoittajan pointin.
Joskus kun ei ole nähty pitkään aikaan toisen puheliaan ihmisen kanssa, asiaa vaan on niin paljon ja ollaan innostuneita, niin ei aina malta olla hiljaa kun toinen myös puhuu paljon ja pitkään, täydennän just hänen juttua välikommenteilla ja jollain lyhyillä lauseilla, sitten hän taas jatkaa.
Erään kaverin kanssa mun on pakko puhua välillä hänen päälle koska HÄN puhuu ihan kokoajan ja taukoamatta.
Hän on saattanut olla ensimmäisen 1/2h äänessä, minä sanon vain muutamia sanoja väliin, ehkä esitän kysymyksen. Sitten kun minä otan puheenvuoron ja puhun 5 min, hän saattaa korottaa ääntään ja hyvin napakasti sanoa MINÄ PUHUN NYT. Sitten minä mykistyn täysin, en enää edes sano "yyyy" väliin. Puhukoot. Usein myös siirryn ajattelemaan jo muita asioita.
Hän vaan ei itse tajua sitä että hän puhuu kokoajan. Hän mys itse puhuu päälle, eikä kuuntele mitä toinen sanoo. Olen joskus miettinyt että hänellä taitaa olla huono kuulo, koska joskus ei reagoi mitenkään puheeseeni, eteenkin kun on taustamelua tai kuiskaan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä. Pahimmat loukkaantuvat itse jos joku muu kehtaa puhua heidän päälleen :D
Joo, mun iäkkäämpi ystävätär on tässä melko haka. Puhuu ihan kokoajan, jos yritän sanoa jotain väliin mikä ei koske just häntä vaan on jotain minuun itseeni liittyvää mutta pysytään yhä aiheessa, näen hänen kehonkielestä että ärsyyntyy, kääntää usein päänsäkin hyvin nopesti pois.
Joskus kun saan sitten suunvuoron, hän saattaa hetken kuluttua hypätä kesken lauseeni ihan johonkin täysin muuhun eikä palaa sen sanotuaan alkuperäiseen aiheeseen.
Niin ärsyttävää ja pahenee iän myötä.
Mieheni puhuu verkkaisesti. Ei pitkästi mutta verkkaisesti. Itselläni ajatus rientää jo. Tulee puhuttua sitten välillä päälle. En mahda että minulle muodostuu mielikuva kerrotusta ja esitän tarkentavia kysymyksiä kesken kaiken. Ei tarkoita etteikö miehen asia olisi tärkeä. Omat aivot vaan vilistää.
Lopetin kokonaan puhumisen. Sitten myös kuuntelunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ystävä, joka jaksoi puhua itsestään, miesystävistään ja sänkypuuhistaan sekä mielenterveysongelmistaan vaikka miten pitkään. Hän aloitti monologinsa kysymällä kuulumiset ja malttoi kuunnella ehkä minuutin ennen kuin alkoi puhua päälle. Sain tehdä tarkentavia kysymyksiä, mutta muuten jouduin analysoimaan ja puntaroimaan hänen ongelmiaan. Jos hiljaisen hetken aikana aloin kertoa jostakin minua kiinnostavasta asiasta, hän suuttui ja tiuskaisi ettei ollut vielä lopettanut. Siedin hänen käytöstään, mutta lopulta laitoin välit poikki, sillä ystävät eivät ole terapeutteja.
Mun ex oli, ja on, just tuollainen. Aina, siis ihan aina piti keskeyttää jos olin puhumassa jotakin. Eikä mitään kysymystä väliin vaan piiiiitkiä höpötyksiä. Ihan uskomattoman ärsyttävää. Monta, monta kertaa meni hermot, että Voitko nyt KUUNNELLA etkä puhua päälle, mutta ei. Lopulta jätin kyseisen herran. Ei vaan jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nyt mt-hoitajalla käydessä saa puhua niin paljon, että saa asiansa sanottua? Tietenkin sielläkin pitää kuunnella hoitajan näkemys. Jos on paljon yksin, tulee sitten pälpätettyä kun kerran pääsee ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt mt-hoitajalla käydessä saa puhua niin paljon, että saa asiansa sanottua? Tietenkin sielläkin pitää kuunnella hoitajan näkemys. Jos on paljon yksin, tulee sitten pälpätettyä kun kerran pääsee ääneen.
Onko ystävät sulle mt-hoitajia?
Ei mikään ihme jos alkaa ystävät loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Nimenomaan voivat itselleen jotain jos ymmärtävät asian ja saavat hoitoa.
Mitä jos päällepuhumisen alkaessa itse irrottaudut tilanteesta? Sulkeudut omiin ajatuksiisi, alat touhuta jotain tai jopa poistut paikalta? Jos toista ei kiinnosta sun jutut, miksi sua pitäisi kiinnostaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Tyttöhallituksen ministerit kirkuvat päälle aina väittelyissä, kun asia-argumentteja ei ole Etenkin vasemmistolle se on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sekä iäkäs äitini että myöhäis keski ikäinen ystäväni, juuri tuollaisia. Lisäksi kaikki aiheet liittyvät aina, siis ihan aina heihin itseensä.
Uskon että tämä liittyy ikääntymisen tuomiin muutoksiin aivoissa, eivät jaksa kuunnella muita, minäkeskeisyys voimistuu.
Ovat ehkä yksinäisiä ja sitten kun jollekin saa puhua niin puhuvat taukoamatta, eivät edes huomaa että toinen ei ole sanonut varttiin yhtään mitään. Jos toinen yrittää sanoa jotain väliin voivat vaan korottaa ääntään ja kiihdyttää puhettaan jotta pysyvät äänessä.
Eikä senkään jälkeen kun oma juttu on sanottu loppuun, kysy että niin, anteeksi mitä sanoit äsken. Ihan kun sillä toisen asialla ei ois mitään merkitystä.Kun soitan äidilleni, olettain että tervehtimisen jälkeen vaikka kysyisi mitäs sinne kuuluu, mutta ei, hän aloittaa sillä sekunnilla kertomaan kaikki omat asiansa, sitten jatkuu muiden tuttujen ja naapureiden jutut. Hän ikäänkuin listaa ensin kaiken tapahtuneen, joka kerta myös asioita joita kuulen jo toiseen tai kolmanteen kertan.
Vaikka minä siis olen se joka hänelle soitin voi olla että en saa koko puhelun aikana suunvuoroa. Sitten hänen täytyy lopettaa jostain syystä eikä hän ole kysynyt edes mitä minulle kuuluu tai miksi soitin....Tämä loukkaa kovasti, ihan kun minun asiani ei olisi mitenkään tärkeä tai kiinnostava, asiani sivuutetaan ihan 6-0,
Mulla samanlainen äiti. Siis ihan samanlainen!
Ja mulla oli tasan samanlainen isä. Hän oli tällainen nuoresta asti. Opiskeluaikoinakin listasi tekemisensä monologissa ja lopuksi kysyi: Hyvästi on mennyt? En vastannut koskaan mitään. Hänen puheidensa aihe oli aina vain ja ainoastaan hän itse. Muut, esimerkiksi äitini, hän sivuutti täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on monta kertaa pakko puhua päälle kun ei väliin pääse mitään sanomaan. Kukaan jaksa ylipitkää yksinpuhelua hiljaa kuunnella.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Se on monta kertaa pakko puhua päälle kun ei väliin pääse mitään sanomaan. Kukaan jaksa ylipitkää yksinpuhelua hiljaa kuunnella.
Tämä. Jotkut vaan puhuvat ja puhuvat. Jos haluaa jotain sanoa, niin pakko keskeyttää. Ärsyttäviä ihmisiä, kun puhuvat jotain monologia.
Vierailija kirjoitti:
On sekä iäkäs äitini että myöhäis keski ikäinen ystäväni, juuri tuollaisia. Lisäksi kaikki aiheet liittyvät aina, siis ihan aina heihin itseensä.
Uskon että tämä liittyy ikääntymisen tuomiin muutoksiin aivoissa, eivät jaksa kuunnella muita, minäkeskeisyys voimistuu.
Ovat ehkä yksinäisiä ja sitten kun jollekin saa puhua niin puhuvat taukoamatta, eivät edes huomaa että toinen ei ole sanonut varttiin yhtään mitään. Jos toinen yrittää sanoa jotain väliin voivat vaan korottaa ääntään ja kiihdyttää puhettaan jotta pysyvät äänessä.
Eikä senkään jälkeen kun oma juttu on sanottu loppuun, kysy että niin, anteeksi mitä sanoit äsken. Ihan kun sillä toisen asialla ei ois mitään merkitystä.Kun soitan äidilleni, olettain että tervehtimisen jälkeen vaikka kysyisi mitäs sinne kuuluu, mutta ei, hän aloittaa sillä sekunnilla kertomaan kaikki omat asiansa, sitten jatkuu muiden tuttujen ja naapureiden jutut. Hän ikäänkuin listaa ensin kaiken tapahtuneen, joka kerta myös asioita joita kuulen jo toiseen tai kolmanteen kertan.
Vaikka minä siis olen se joka hänelle soitin voi olla että en saa koko puhelun aikana suunvuoroa. Sitten hänen täytyy lopettaa jostain syystä eikä hän ole kysynyt edes mitä minulle kuuluu tai miksi soitin....Tämä loukkaa kovasti, ihan kun minun asiani ei olisi mitenkään tärkeä tai kiinnostava, asiani sivuutetaan ihan 6-0,
Mä olen tästä samasta syystä lakannut soittelemasta äidille kokonaan. En minä halua olla se joka ottaa yhteyttä vain kuunnellakseen toisen jonninjoutavia juttuja jonninjoutavista asioista moneen kertaan kerrottuna. Mikään MUN elämässä tapahtuva asia ei vedä mitenkään vertoja hänen elämässään tapahtuneelle. Vaikka kokisin työpaikkakiusaamista, olisin vaihtamassa työpaikkaa ja kipuilisin sitä niin äiti saattaa alkaa muistella jotain omaa työkaveriaan joka sanoi rumasti v. 1976. Aina se hänen juttunsa täytyy saada kerrottua vaikkei olisi mitenkään "samalla viivalla" sen mun jutun kanssa. Niin mitä mä sitten soittelemaankaan lainkaan.
Minäkin olen päällepuhuja, mutta vain tietyissä tilanteissa.
Jos pitää jokin asia hoitaa ja tuntuu, että toinen ei ymmärrä mistä on kyse, keskeytän ja annan lisäselvitystä asiaan. Olen ilmeisesti liian kärsimätön ja haluan nopeaa toimintaa.
En kylläkään tarkoita kritisoida toista, vaan oikeasti tuskastun itseeni, kun en osannut alunperin esittää asiaa riittävän selkeästi ja toinen ymmärsi sen väärin.
En ole huomannut ajatella, että vastapuoli voi tulkita, että aliarvioin häntä. Jatkossa ajattelin tarkkailla omaa toimintaa.
Itse olen ehkä hieman päällepuhuja (aiheessa pysyen,en puhu omia kälätyksiä), olen kerran kuullut asiasta ja sen jälkeen huomioinut oman käytöksen. En tahallani sitä tee, vaan tilanteet ollut sellaisia, jossa olen saanut aiheeseen ajatuksen päähäni, odotan, että keskustelukaveri saa lauseen loppuun, odotan pari sekuntia, että lause on varmasti lopussa, alan sanomaan oman asiani, kun sitten toinen päättää juuri samaan aikaa jatkaa edellistä lausettaan ja huomaa minun (taas) puhuvan päälle ja tuhahtaa merkiksi päällepuhumisesta.
Nyt kun kirjoitin tämän, niin huomasin ajattelevani vain yhtä ihmistä, joten ehkä tämä päällepuhuminen korostuu vain tietyn henkilön kanssa, koska minulle ei tule samaa oloa töykeidestä muiden kanssa. Tämä samainen henkilö on se joka on joskus minulle sanonut päällepuhumisesta ja sen jälkeen alkanut tuhahtelemaan aina keskeytyksilleni. Silloin kun sanoi päällepuhumisesta, oltiin käyty keskustelu, josta olin todella innoissani ja halusin heitellä ajatuksia.
Jos joku ei tajua ettei anna toiselle yhtään tilaa, niin silloin se on kyllä pakko joskus keskeyttää. Ei kukaan jaksa pelkkää monologia, ellei ole tullut luennolle.
Täällä yksi päällepuhuja, sitä innostujatyyppiä, joka höpäjää innostuksissaan toisen päälle. Olen ymmärtänyt, että kaikki eivät tästä ole innoissaan (heh). Tarkoitus ei tosiaan ole ärsyttää, vaan ilmaista samanmielisyyteni "juu, just noin mäkin olen sen ajatellut!" tai erimielisyyteni "mutta muistatkos, kun taannoin oltiin samassa tilanteessa eikä se keino X auttanut". Enkä jää tosiaan esitelmöimään tuon sanottuani, vaan annan alkuperäisen jatkaa. Käytökseeni on oikeastaan 3 syytä: 1) Olen vaan niin innokas. Parhaan ystäväni ja mieheni kanssa usein täydennämme toistemme lauseet 2) Jotkut puhuvat niin paljon ja nopeasti, että on sanottava oma kantansa ennen kuin puhuja harhautuu muihin asioihin 3) Jotkut vaikuttavat siltä, että ovat jo lopettaneet puheensa. Puheenparsi on vaan niin hidas, että on vaikea tietää, onko jatkoa tulossa vai ei.