Lue keskustelun säännöt.
Päälle puhuminen - kun mikään ei auta
Onko kokemuksia ihmisistä, jotka keskeyttävät ja puhuvat päälle?
Minulla on muutamia tällaisia lähisukulaisissani (pakko pitää yhteyttä).
Ei auta, vaikka olen vuosikausia jopa vihaisesti sanonut, että "älä keskeytä, vaan kuuntele lause loppuun". Olen siis kymmeniä kertoja sanonut, että keskeyttäminen on ärsyttävää.
Keskeyttäminen on siis systemaattista. Monesti keskeytetään jo kesken ENSIMMÄISEN lauseen, kun olen saanut sanottua tyyliin 4 sanaa. Ja se keskeytys tapahtuu niin, että tämä keskeyttäjä alkaa puhumaan monologiaan ja yritän siihen väliin ujuttaa tarinani sana sanalta. Niin raivostuttavaa! Puhelimessa tämä korostuu, sillä päällekkäin puhuminen ei vain onnistu, kumpikaan ei kuule toisiaan. Olen siis yrittänyt sitäkin, että sinnikkäästi yritän saada edes sen ensimmäisen lauseeni loppuun.
Mistä tämä keskeyttäminen johtuu?
Mikä siihen auttaa? Muuta kuin olla sitten juttelematta näiden ihmisten kanssa?
Kommentit (264)
Minulla käy näin että puhun päälle. En puhu jokaisen ihmisen päälle, vaan aina tiettyjen ihmisten. Luulen että he ovat sanoneet asiansa kun sisältö loppuu luonnollisesti ja he pitävät pienen tauon. Sitten kun alan puhumaan, heillä onkin jotain sanottavaa.
Valtaosalla ihmisistä se juttu loppuu siihen taukoon, mutta ei kaikilla. En millään osaa lukea tätä toisesta. Jos ihmisen kertoma juttu on sisällöllisesti kesken, niin odotan tauon yli ja tästäkin aiheutuu joskus hivenen kiusallisia hiljasuuksia.
Sanoisin että minulla on vaikeaa olla kekeyttämättä noin 2-3% ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun keskeyttäjä aloittaa päällepuhumisen jatka vaan oma tarinasi rauhassa loppuun asti ehkä hieman voimistaen äänenpainetta. Ennen kuin pääset asiasi loppuun on päällepuhuja useimmiten keskeyttänyt koska hän havaitsee ettet kuuntele häntä, vaan olet täydellisesti keskittynyt oman asiasi kertomiseen.
Tämä on hyvä ohje. Aina ei ole kyse siitä että on keskittynyt vain omaan sanomiseen. Tilanteita on monia kuten ihmisiäkin.
Suomalainen tapa on puhua pitkiä puheenvuoroja, joita ei saa keskeyttää. Toisaalta voisi olla hyvä opetella enemmän vuoropuhelua, ja niin, että pysytään aiheessa mutta annetaan kaikille tilaa kommentoida.
Tämä taito meidän pitäisi oppia. Ei kaapata aiheita, eikä puhuta mitä mieleen juolahtaa vaan käsitellään aihe loppuun, ja hetken päästä siirrytään seuraavaan.
Porukassa huolehditaan että kaikki saavat hetken omalle, askarruttavalle asialleen. Sellaista puhumista, joka on vain kohteliasta toisten kuuntelua, ei lasketa puhumiseksi.
Suomalaisen on ollut vaikea ymmärtää aineettomien asioiden merkitystä, mutta nyt aika on kypsä uudelle keskustelutavalle.
On tärkeää että kaikki läsnäolijat keskittyvät meneillään olevaan aiheeseen ja palaavat siihen, vaikka joku heittäisi kommentin aivan muista. Usein heitto on herkullinen, joka saa muiden huomion, ehkä naurahduksen. Se on kuitenkin haitallista käytöstä.
Monet sanovat myös nauttivansa ryhmäkeskustelusta, jossa vapaasti assosioidaan ja sanotaan mitä mieleen juolahtaa. Voisi ajatella että hahmotetaan tämän keskustelun luonne ja valitaan se tietoisesti. Ei niin, että tämä on ainoa malli seurustella ihmisten kanssa.
Eihän sillä vielä ansaitse akateemista maisterintutkintoa, kun samassa kaupungin omistamassa vuokratalossa asuu henkilö, joka käy yliopistolla siivoamassa.