Lue keskustelun säännöt.
Kadutteko lasten tekemistä,nyt rehellisesti?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vähän. Tuli erityislapsi. Tiedän kuitenkin että olisin onneton lapsettoman, joten näin on parempi. Ja todennäköisesti joskus helpottaa vielä.
Tämä. Mahdollinen oma kärsimys siitä ettei lisääntynyt on pahempaa kuin mahdollinen lapsen kärsimys siitä että lisääntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mutta siskoni katuu, hänellä yksi autisminkirjoinen 8v. joka on suoraansanottuna mahdoton, saa harva se päivä hiliittömiä raivareita milloin mistäkin ja alkaa olla jo vaarallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Kolme uskomattoman ihanaa lasta ja olen vain iloinen ja tyytyväinen, että saimme heidät juuri silloin kun saimme, tavallista nuorempina. Parisuhde on ollut miehen kanssa kyllä koetuksella välillä, mutta ei itse asiassa lastenhoitoon liittyvän vaan eniten töihin ja opiskeluun liittyvän stressin vuoksi. Meillä on kuitenkin hyvä suhde ja oon kyllä täysin tyytyväinen tähän miesvalintaankin. Välillä kaipaan enemmän aikaa miehen kanssa, mutta sitä kuitenkin on ja on tulossa ehkä liikaakin.
Kolme uskomattoman ihanaa lasta? Narsistin puhetta.
Minulla on kaksi uskomattoman ihanaa lasta, joten olenko minäkin narsisti?
Mulla neljä. Taidan olla psykopaatti-narsisti vähintään.
Vierailija kirjoitti:
En kadu, vaikka kieltämättä rankkaa on ollut pienten lasten kanssa. Lapset tuovat kuitenkin elämään sisältöä ja uskomatonta pohjatonta rakkautta. Lapset ovat myös pakottaneet kasvamaan ihmisenä. Ilman lapsia elämä tuntui merkityksettömältä vaikka ennen lapsia oli työ, parisuhde ja harrastuksia yms.
Itsellä sama tunne tuo, että elämä "alkoi" kun ensimmäinen lapsi syntyi. Ei siinä aikaisemmassakaan elämässä mitään vikaa ollut, mutta jotenkin se lasten syntymä ja elämä niiden kanssa muutti koko ajatusmaailman ja toi suunnan ja tarkoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu, vaikka kieltämättä rankkaa on ollut pienten lasten kanssa. Lapset tuovat kuitenkin elämään sisältöä ja uskomatonta pohjatonta rakkautta. Lapset ovat myös pakottaneet kasvamaan ihmisenä. Ilman lapsia elämä tuntui merkityksettömältä vaikka ennen lapsia oli työ, parisuhde ja harrastuksia yms.
Itsellä sama tunne tuo, että elämä "alkoi" kun ensimmäinen lapsi syntyi. Ei siinä aikaisemmassakaan elämässä mitään vikaa ollut, mutta jotenkin se lasten syntymä ja elämä niiden kanssa muutti koko ajatusmaailman ja toi suunnan ja tarkoituksen.
Mun ystäväni sai kaksoset, ja totesi ettei se elämään mitään se kummempaa muutosta tuonut, kuin että nyt on ne lapset. Eivät kaikki koe jotain ihmeellistä elämän tarkoituksen löytämistä. Ehkä sellaiset herkemmin, joiden elämässä ei oikein ole tuntunut olevan mitään tarkoitusta ennen lapsia. Silloin ne lapset voivat tuoda sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Lapset ovat ylivoimaisesti paras asia elämässä. En voisi ajatella elämääni ilman minun lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Kolme uskomattoman ihanaa lasta ja olen vain iloinen ja tyytyväinen, että saimme heidät juuri silloin kun saimme, tavallista nuorempina. Parisuhde on ollut miehen kanssa kyllä koetuksella välillä, mutta ei itse asiassa lastenhoitoon liittyvän vaan eniten töihin ja opiskeluun liittyvän stressin vuoksi. Meillä on kuitenkin hyvä suhde ja oon kyllä täysin tyytyväinen tähän miesvalintaankin. Välillä kaipaan enemmän aikaa miehen kanssa, mutta sitä kuitenkin on ja on tulossa ehkä liikaakin.
Kolme uskomattoman ihanaa lasta? Narsistin puhetta.
Minulla on kaksi uskomattoman ihanaa lasta, joten olenko minäkin narsisti?
Mulla neljä. Taidan olla psykopaatti-narsisti vähintään.
Taidat olla afrikkalainen. Toivottavasti ainakin elintasosi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kuudes tulossa ja odotettu on ja harkittu.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisella ei usein ole omaa elämää, vaan se alkaa vasta kun sellaisen saa emättimestään.
En kadu, mutta totesin että yksi lapsi saa riittää. En sopisi kahden tai useamman lapsen äidiksi. Yhden kanssa on helppoa mennä ja tehdä kaikkea, ihan pienestä pitäen. Suurin valhe mitä kuulee, on se että kaks menee siinä missä yksikin. Ei mene, vaan sitten sulla on tuplasti hommia ja joudut useimmissa tapauksissa jatkuvasti erotuomariksi kinasteluissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Lapset ovat ihania ja tekotapa vieläkin ihanampi.
näin on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia on vain yksi, enkä tosiaankaan kadu.446
En kadu. On ollut paljon vaikeampaa kuin luulin, kaikin puolin: sekä raskaaksi tulemisessa, raskaana pysymisessä, että elävän lapsen synnyttämisessä olen aluksi epäonnistunut. Lopulta uudella yrityksellä silti onnistunut, kaikissa. Lasten kasvattamisen osalta ajoittain tuntuu, että hyvin menee ja ajoittain taas, että olen täysin epäonnistunut vanhempana. Kaikesta huolimatta, jos saisin valita, ryhtyisin uudelleen tähän hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on vain yksi, enkä tosiaankaan kadu.
Tismalleen sama vastaus.
En todellakaan. Meillä on kaksi maailman ihaninta unelmalasta, ja me mieheni kanssa päivitellään joka ilta kuinka ihanaa meidän elämä on.
En kadu. Nyt on raskasta kuopuksen kanssa mutta tiedän että olo helpottaa kun vauva-aika jää taakse ja olen loppuelämäni onnellinen siitä että selvittiin koliikkivauvan kanssa.
Esikoisen kanssa kaduin lapsentekoa kun hän oli vuoden ikäinen. Sitten lapsi kasvoi ja tajusin että meillä oli vain tosi rankka vaihe ja ettei koko elämä lapsen kanssa ole sellaista. Sen jälkeen en ole kertaakaan ajatellut että olisinpa tehnyt toisin ja nyt toisen lapsen kanssa ei tule lainkaan mustia hetkiä.
En. Lapset ovat elämässäni ainoa varmasti ihana asia, jonka eteen antaisin henkeni.
En kadu. Tuo pikku muru tuo mun elämääni niin paljon iloa ja onnea.