Kadutteko lasten tekemistä,nyt rehellisesti?

Paras asia maailmassa vaikka, pikkulapsi-aika oli raskasta! Ärsyttää kun ihmiset sanovat, ettei ole omaa aikaa ja  että menettää oman elämänsä. Ei kannata hankkia lapsia jos ei tajua, että lapset ovat omaa elämää.  Ja että on paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin olla lasten kanssa. Anteeksi vaan, mutta mikä on tärkeämpää kuin olla lastensa kanssa? Joo voi olla hauskaa ja kivaa ja tärkeäkin mutta onko oikeesti jotain tärkeämpää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, vaikka erosin heidän isästään. Elämäni parasta aikaa oli se kun lapset asuivat kotona. Nyt ovat hyvin menestyviä aikuisia joilla on perheet, uudet isot talot ja hyvät urat. Nyt onnea eläkeläisen elämään tuovat kolme ihanaa lastenlastani. Kun heitä katson tajuan mitä tarkoittaa elämän jatkuminen. Kun kuolen jotain minusta jää elämään sukupolvien ketjussa.

Minä, minä, minä.

Sinustako hänen olisi pitänyt kirjoittaa? Lue ensin aloituksen otsikko ja tule sitten kertomaan, miten sinä sen ymmärsit.

Vierailija kirjoitti:

Paras asia maailmassa vaikka, pikkulapsi-aika oli raskasta! Ärsyttää kun ihmiset sanovat, ettei ole omaa aikaa ja  että menettää oman elämänsä. Ei kannata hankkia lapsia jos ei tajua, että lapset ovat omaa elämää.  Ja että on paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin olla lasten kanssa. Anteeksi vaan, mutta mikä on tärkeämpää kuin olla lastensa kanssa? Joo voi olla hauskaa ja kivaa ja tärkeäkin mutta onko oikeesti jotain tärkeämpää?

On. Todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Kolme uskomattoman ihanaa lasta ja olen vain iloinen ja tyytyväinen, että saimme heidät juuri silloin kun saimme, tavallista nuorempina. Parisuhde on ollut miehen kanssa kyllä koetuksella välillä, mutta ei itse asiassa lastenhoitoon liittyvän vaan eniten töihin ja opiskeluun liittyvän stressin vuoksi. Meillä on kuitenkin hyvä suhde ja oon kyllä täysin tyytyväinen tähän miesvalintaankin. Välillä kaipaan enemmän aikaa miehen kanssa, mutta sitä kuitenkin on ja on tulossa ehkä liikaakin.

Kolme uskomattoman ihanaa lasta? Narsistin puhetta.

Minulla on kaksi uskomattoman ihanaa lasta, joten olenko minäkin narsisti?

Harva lapsi on uskomattoman ihana muiden kuin äitinsä mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan järjellä ajatteleva ei tee lapsia. Vain hormonitoiminnalleen periksi antava tunnehöttöluuseri tekee.

Rikkaat ja varakkaat tekee, koska lapset on statusasia.

Kaikilla korkeasti kouluteuilla ja varakkailla on useita lapsia.

No ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Paras asia maailmassa vaikka, pikkulapsi-aika oli raskasta! Ärsyttää kun ihmiset sanovat, ettei ole omaa aikaa ja  että menettää oman elämänsä. Ei kannata hankkia lapsia jos ei tajua, että lapset ovat omaa elämää.  Ja että on paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin olla lasten kanssa. Anteeksi vaan, mutta mikä on tärkeämpää kuin olla lastensa kanssa? Joo voi olla hauskaa ja kivaa ja tärkeäkin mutta onko oikeesti jotain tärkeämpää?

Ei kaikille lasten tekeminen ja lapset ole maailman tärkein asia. Joillekin elämässä on niin paljon muita kiinnostuksen kohteita mihin haluaa panostaa ettei halua uhrata elämää lapsille. Lapsissa on iso vastuu ja kaikki eivät sitä halua. Ihmeellinen ajatusmaailma, että koska sinulle ne lapset on maailman tärkein asia niin se pitäisi jotenkin automaattisesti kaikille olla. 

Kylläpä täällä on taas katkeraa porukkaa kommentoimassa. "Kadun lapsia, en voi opiskella, en voi matkustaa." Toivon mukaan ohimeneviä ajatuksia sillä hyvin ikävältä tuollainen suhtautuminen vaikuttaa. Onneksi palstan velat myrkyttävät vain itseään.

En tietenkään. Halusin perheen ja perheen sain. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on taas katkeraa porukkaa kommentoimassa. "Kadun lapsia, en voi opiskella, en voi matkustaa." Toivon mukaan ohimeneviä ajatuksia sillä hyvin ikävältä tuollainen suhtautuminen vaikuttaa. Onneksi palstan velat myrkyttävät vain itseään.

Saahan täällä olla erilaisia mielipiteitä. Jopa niillä lapsellisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on taas katkeraa porukkaa kommentoimassa. "Kadun lapsia, en voi opiskella, en voi matkustaa." Toivon mukaan ohimeneviä ajatuksia sillä hyvin ikävältä tuollainen suhtautuminen vaikuttaa. Onneksi palstan velat myrkyttävät vain itseään.

Saahan täällä olla erilaisia mielipiteitä. Jopa niillä lapsellisilla.

Saa, saa, mutta surullista on kuitenkin teeskennellä lapsellista omaa lapsettomuutta pönkittääkseen. Paljastaa todeksi sen, mitä on tutkittukin, että onnelliset ihmiset niitä lapsia tekevät ja kurjat jättävät yrittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras asia maailmassa vaikka, pikkulapsi-aika oli raskasta! Ärsyttää kun ihmiset sanovat, ettei ole omaa aikaa ja  että menettää oman elämänsä. Ei kannata hankkia lapsia jos ei tajua, että lapset ovat omaa elämää.  Ja että on paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin olla lasten kanssa. Anteeksi vaan, mutta mikä on tärkeämpää kuin olla lastensa kanssa? Joo voi olla hauskaa ja kivaa ja tärkeäkin mutta onko oikeesti jotain tärkeämpää?

On. Todellakin.

Niin, täällähän sinäkin roikut. Lapset pelaavat kännyköillään.

Ei tämä mun mielestä ole ihan niin yksinkertainen asia, että joko katuu tai ei. Mielialat ja tilanteet muuttuu lasten kanssa jatkuvasti, kun varsinkin pikkulapsiaikana tilanne voi vaihtua puolenkin vuoden sisään monta kertaa. Pohjalla on onneksi rakkaus, joka auttaa jaksamaan ne hankalat vaiheet. Mutta kyllä tässä viikon töissä painaneena, kun sekä 2v että 4v herättää edelleen 4-6krt yössä, ärsyttää myös nämä väitteet, että se pikkulapsiaika on onnellisinta aikaa elämässä. Itselle tämä aika näyttäytyy kyllä ainutlaatuisena, mutta myös äärimmäisen raskaana enkä yhtään ihmettele, että parisuhteet kuihtuu. Ei tässä mikään seksi ole mielessä, kun vapaa-ajat käyttää lähinnä torkkumiseen.

Eri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin. 

Jos sä haluat opiskella uutta alaa tai matkustella niin sun pitää vain elää niukemmin (kuten ne lapsettomat ystäväsikin tekevät) ja järjestää rahoitus/hankkia siihen rahat. Et oikeasti voi syyttää lapsia siitä, ettei opiskelu tai matkustelu olisi mahdollista. Syy on oikeasti sinussa.

Lapsettoman ihmisen kommentti? Opiskelu lasten kanssa on ihan eri juttu kuin ilman lapsia, varsinkin yksinhuoltajana. Vapaata aikaa ei yksinkertaisesti ole. Opiskeluun tarvitaan ennen kaikkea aikaa. Itselläni on vapaata aikaa klo. 21-22. Yökin toki, mutta kun untakin tuntuu tarvitsevan. Ei tuossa kovin ihmeellistä opiskella.

Eri

Yksinhuoltajan on nimenomaan helppo opiskella koska pienituloinen yh pystyy oikeasti elämään vaikka tuilla ilman riitelyä opiskelua rahoittavan puolison kanssa. Lapset voivat olla päivähoidossa arkisin kymmenisen tuntia eikä opiskelijoilla ole niin paljon luentoja ja tekemistä koulussa. Bileisiin ei kyllä valitettavasti pääse jos lapset ovat itsellä. Toisaalta tämänhän pitäisi olla teille kyllä juurikin iloinen oivallus, joten älkää jankatko, että "ei vaan voi, ei vaan voi". Opiskelumotivoituneen yh:n kannattaa kartoittaa vaikkapa:

- Kuinka pitkään saan ansiosidonnaista päivärahaa? (Voinko jättäytyä työttömäksi ilman karenssia esim. määräaikaisen sopimuksen päättyessä?)

- Sitten työttömänä opiskelemaan aikuiskoulutustuella tai edistämään omaehtoisia opintoja työkokemuksesta riippuen (työkkärin kanssa selvitätte mahdollisuuden työmarkkinatukea vastaavaan tukeen opintojen lopulle?)

- Saanko lasten kanssa asumistukea tulojen pienentyessä? (Voi olla kannattavaa myydä asunto opintojen ajaksi)

- Korotetut lapsilisät ja elatusmaksut

- Toimeentulotuki?

Tietysti jos muka opiskelee joka päivä 10 h ja yli niin ei vaan voi. Kuvatusti kuitenkin muut lukuisat yh-mammat tekee.

Omat lapseni ovat kouluikäisiä ja käyn itse töissä. Tottakai jos olisin työtön olisi aikaa opiskella, mutta kellä on vara olla työtön? Koulun jälkeen lapsilla on harrastukset, joihin vien heidät. Lisäksi täytyy tehdä joka päivä ruoka ja jonkin verran kotitöitä. Eipä sitä aikaa vain ole. Toki jos ei olisi rima kovin korkealla vanhemmuudessa. Sanoisi lapsille että harrastakaa potkupalloa pihalla ja syöttäisi eineksiä, mutta en ole lähtenyt siihen.

Se eri

Sua ei oikeasti se opiskelu vain kiinnosta, joten pidä toi. Sullahan on sitten asiat niin kuin pitää. Tosta ajasta vaan... opiskelijana sulla olisi enemmän aikaa olla lastesi kanssa, enemmän omaa aikaa. Einekset taas on kalliita kuten tiedät. Uskonpa, että rimani on korkeammalla kuin sinulla kaiken suhteen.

Olisi kiva tavata joskus tällainen paskanlänkyttäjä ihan naamatusten ja katsoa onko pokkaa jatkaa länkytystä livenä.

Mitähän sinä nyt esimerkiksi yrität todistaa? Itselläni siis tilanne että teen insinööritason hommia, vailla papereita. Haluaisin ne paperit, mutta nykyisessä elämäntilanteessa opiskelu tuntuu vaikealta. Sinä sanot että se on helppoa. Minusta se ei ole helppoa, jos joudun sen takia luopumaan hyvästä työpaikasta, muuttamaan asuntoon jossa lapsille ei ole tarpeeksi tilaa, lapset joutuvat lopettamaan harrastuksensa..

Tottakai tuollaisten valintojen tekeminen olisi yksinkertaisempaa jos ei olisi lapsia. Voisin asua jossain kopissa ja tinkiä esim ruoasta ja maksullisista harrastuksista. Lapsille tämä on kuitenkin heidän ainoa lapsuus ja tuollaiset valinnat saattavat vaikuttaa heidän loppuelämäänsä heikentävästi. Pakko näitä asioita on miettiä eikä mennä vain oma perse edellä.

Ihan hyviä pointteja muuten, mutta tekosyy paljastuu siinä, kun on muitakin vaihtoehtoja kuin nuo kaksi.

Omat vanhempani ja tosi monet tutut ovat opiskelleet vuosia, vaikka on lapset yms.

Katsos kun mikään opinahjo ei kestä kuin muutaman vuoden, sen pystyy järjestämään niin ettei tarvitse muuttaa eikä karsia lasten elämästä.

On aikuiskoulutustuet ja lainat, lisäksi asuntolainat yms on aika joustavia asian suhteen.

Minä ainakin onnistuin saamaan sekä opinnot päätökseen, ilman että varsinkaan lapset mistään joutuivat luopumaan. Hiemanhan se maksoi, mutta nyt on isompi palkka.

Yleensä noilla ihmisillä on sitten apukäsiä. Omat vanhemmathan siinä yleensä juoksee apuun. Itselläni ei ole tuollaista mahdollisuutta. Opintovapaaseen ja aikuiskoulutustukeen on kumpaankin säännöt joita en täytä. Asun asossa eikä maksussa ole mitään neuvotteluvaraa. Jännä kun ihmiset ei ymmärrä että se mikä on omassa elämässä onnistunut ei välttämättä ole noin vain siirrettävissä kaikkien muiden elämään toimivana ratkaisuna.

Enkä minä nyt tästä mitenkään katkera ole. Työ mitä teen on mielekästä ja palkkakehitys hyvä. Paperit olisivat lähinnä varalta, jos firmalla joskus alkaa menemään huonommin ja joutuu etsimään jotain muuta. Tämä ihmisten ymmärtämättömyys tässä enemmän ärsyttää.

En kadu. Lapseni on nyt nuori aikuinen ja suunnittelee muuttoa omilleen. Haikea olo mutta olen onnellinen että sain tehdä tämän matkan hänen kanssaan. Parasta on ollut saada kokea lapsuus eri näkökulmasta, elää eri vaiheita mukana ja tietenkin se että lapseni on ainoa n. 8 miljardista ihmisestä jonka olen tuntenut jo ennen syntymäänsä tekee hänestä oikeasti ainutlaatuisen elämässäni. En tunne yhtäkään joka katuisi lapsiaan mutta luultavasti heitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Kolme uskomattoman ihanaa lasta ja olen vain iloinen ja tyytyväinen, että saimme heidät juuri silloin kun saimme, tavallista nuorempina. Parisuhde on ollut miehen kanssa kyllä koetuksella välillä, mutta ei itse asiassa lastenhoitoon liittyvän vaan eniten töihin ja opiskeluun liittyvän stressin vuoksi. Meillä on kuitenkin hyvä suhde ja oon kyllä täysin tyytyväinen tähän miesvalintaankin. Välillä kaipaan enemmän aikaa miehen kanssa, mutta sitä kuitenkin on ja on tulossa ehkä liikaakin.

Kolme uskomattoman ihanaa lasta? Narsistin puhetta.

Minulla on kaksi uskomattoman ihanaa lasta, joten olenko minäkin narsisti?

Harva lapsi on uskomattoman ihana muiden kuin äitinsä mielestä.

Se kai se tärkein asia on. Eikö sinun äitisi rakasta sinua? Minä pidän suurimmasta osasta lapsista ja vauvoista kaikista. Ovat uskomattoman ihania!

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä mun mielestä ole ihan niin yksinkertainen asia, että joko katuu tai ei. Mielialat ja tilanteet muuttuu lasten kanssa jatkuvasti, kun varsinkin pikkulapsiaikana tilanne voi vaihtua puolenkin vuoden sisään monta kertaa. Pohjalla on onneksi rakkaus, joka auttaa jaksamaan ne hankalat vaiheet. Mutta kyllä tässä viikon töissä painaneena, kun sekä 2v että 4v herättää edelleen 4-6krt yössä, ärsyttää myös nämä väitteet, että se pikkulapsiaika on onnellisinta aikaa elämässä. Itselle tämä aika näyttäytyy kyllä ainutlaatuisena, mutta myös äärimmäisen raskaana enkä yhtään ihmettele, että parisuhteet kuihtuu. Ei tässä mikään seksi ole mielessä, kun vapaa-ajat käyttää lähinnä torkkumiseen.

Hakekaa apua. Ei ole normaalia että 4 tai edes 2 vuotias herää noin monesti yössä. Se on heidän oman kasvunsa ja kehityksensä kannalta jo haitallista. Heräävätkö pissalle tai janoon? Voisiko syynä olla diabetes? Näkevätkö painajaisia? Tuossa voi olla taustalla oikeasti jotain vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on taas katkeraa porukkaa kommentoimassa. "Kadun lapsia, en voi opiskella, en voi matkustaa." Toivon mukaan ohimeneviä ajatuksia sillä hyvin ikävältä tuollainen suhtautuminen vaikuttaa. Onneksi palstan velat myrkyttävät vain itseään.

Saahan täällä olla erilaisia mielipiteitä. Jopa niillä lapsellisilla.

Saa, saa, mutta surullista on kuitenkin teeskennellä lapsellista omaa lapsettomuutta pönkittääkseen. Paljastaa todeksi sen, mitä on tutkittukin, että onnelliset ihmiset niitä lapsia tekevät ja kurjat jättävät yrittämättä.

Jotenkin surullinen kommentti tämä, voisitkohan hakea apua pahoinvointiisi muualta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä mun mielestä ole ihan niin yksinkertainen asia, että joko katuu tai ei. Mielialat ja tilanteet muuttuu lasten kanssa jatkuvasti, kun varsinkin pikkulapsiaikana tilanne voi vaihtua puolenkin vuoden sisään monta kertaa. Pohjalla on onneksi rakkaus, joka auttaa jaksamaan ne hankalat vaiheet. Mutta kyllä tässä viikon töissä painaneena, kun sekä 2v että 4v herättää edelleen 4-6krt yössä, ärsyttää myös nämä väitteet, että se pikkulapsiaika on onnellisinta aikaa elämässä. Itselle tämä aika näyttäytyy kyllä ainutlaatuisena, mutta myös äärimmäisen raskaana enkä yhtään ihmettele, että parisuhteet kuihtuu. Ei tässä mikään seksi ole mielessä, kun vapaa-ajat käyttää lähinnä torkkumiseen.

Hakekaa apua. Ei ole normaalia että 4 tai edes 2 vuotias herää noin monesti yössä. Se on heidän oman kasvunsa ja kehityksensä kannalta jo haitallista. Heräävätkö pissalle tai janoon? Voisiko syynä olla diabetes? Näkevätkö painajaisia? Tuossa voi olla taustalla oikeasti jotain vakavaa.

Isompi herää kerran aamuyössä ja pienempi useamman kerran. Molemmat nukahtavat kyllä heti uudelleen, mutta vanhemmat ei. Ja on tutkittu ja otettu esille lääkärissä ja kuulemma on normaalia, vaikka hankalaa.

En kadu. Mutta muutamia tilanteita on ollut, kuten kun lapsi sairastui vakavasti, jolloin mietin että oliko pakko tehdä lapsia kun joutuu kokemaan tällaista tuskaa.

Varmasti jossain vauva-aikana tai pahimmassa uhmaiässä oli myös hetkiä, jolloin tuntui tätäkö vaan tämä elämä on. Mutta kun lapset kasvoivat ja nyt jo aikuisia, niin kyllä se aika oli tosi ihanaa. Ja varsinkin kolmannen kohdalla kun osasi oikeasti nauttia niistä kaikista vaiheista ja laittaa ne hankaluudet oikeisiin mittasuhteisiin.

Mutta on mulla ollut myös onnea mukana. Yksikään lapsista ei kärsinyt koliikista, ei ollut mitään oppimisvaikeuksia tai koulussa kiusaamista. Mulla on myös ollut tukiverkkona isovanhempia. Itselläni ja puolisolla vakaat työpaikat, ei rahahuolia ja terveyttä riitänyt. Ajatukset voisivat olla ihan toiset jos olisi paljon vaikeuksia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Eri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin. 

Jos sä haluat opiskella uutta alaa tai matkustella niin sun pitää vain elää niukemmin (kuten ne lapsettomat ystäväsikin tekevät) ja järjestää rahoitus/hankkia siihen rahat. Et oikeasti voi syyttää lapsia siitä, ettei opiskelu tai matkustelu olisi mahdollista. Syy on oikeasti sinussa.

Lapsettoman ihmisen kommentti? Opiskelu lasten kanssa on ihan eri juttu kuin ilman lapsia, varsinkin yksinhuoltajana. Vapaata aikaa ei yksinkertaisesti ole. Opiskeluun tarvitaan ennen kaikkea aikaa. Itselläni on vapaata aikaa klo. 21-22. Yökin toki, mutta kun untakin tuntuu tarvitsevan. Ei tuossa kovin ihmeellistä opiskella.

Eri

Yksinhuoltajan on nimenomaan helppo opiskella koska pienituloinen yh pystyy oikeasti elämään vaikka tuilla ilman riitelyä opiskelua rahoittavan puolison kanssa. Lapset voivat olla päivähoidossa arkisin kymmenisen tuntia eikä opiskelijoilla ole niin paljon luentoja ja tekemistä koulussa. Bileisiin ei kyllä valitettavasti pääse jos lapset ovat itsellä. Toisaalta tämänhän pitäisi olla teille kyllä juurikin iloinen oivallus, joten älkää jankatko, että "ei vaan voi, ei vaan voi". Opiskelumotivoituneen yh:n kannattaa kartoittaa vaikkapa:

- Kuinka pitkään saan ansiosidonnaista päivärahaa? (Voinko jättäytyä työttömäksi ilman karenssia esim. määräaikaisen sopimuksen päättyessä?)

- Sitten työttömänä opiskelemaan aikuiskoulutustuella tai edistämään omaehtoisia opintoja työkokemuksesta riippuen (työkkärin kanssa selvitätte mahdollisuuden työmarkkinatukea vastaavaan tukeen opintojen lopulle?)

- Saanko lasten kanssa asumistukea tulojen pienentyessä? (Voi olla kannattavaa myydä asunto opintojen ajaksi)

- Korotetut lapsilisät ja elatusmaksut

- Toimeentulotuki?

Tietysti jos muka opiskelee joka päivä 10 h ja yli niin ei vaan voi. Kuvatusti kuitenkin muut lukuisat yh-mammat tekee.

Omat lapseni ovat kouluikäisiä ja käyn itse töissä. Tottakai jos olisin työtön olisi aikaa opiskella, mutta kellä on vara olla työtön? Koulun jälkeen lapsilla on harrastukset, joihin vien heidät. Lisäksi täytyy tehdä joka päivä ruoka ja jonkin verran kotitöitä. Eipä sitä aikaa vain ole. Toki jos ei olisi rima kovin korkealla vanhemmuudessa. Sanoisi lapsille että harrastakaa potkupalloa pihalla ja syöttäisi eineksiä, mutta en ole lähtenyt siihen.

Se eri

Sua ei oikeasti se opiskelu vain kiinnosta, joten pidä toi. Sullahan on sitten asiat niin kuin pitää. Tosta ajasta vaan... opiskelijana sulla olisi enemmän aikaa olla lastesi kanssa, enemmän omaa aikaa. Einekset taas on kalliita kuten tiedät. Uskonpa, että rimani on korkeammalla kuin sinulla kaiken suhteen.

Olisi kiva tavata joskus tällainen paskanlänkyttäjä ihan naamatusten ja katsoa onko pokkaa jatkaa länkytystä livenä.

Mitähän sinä nyt esimerkiksi yrität todistaa? Itselläni siis tilanne että teen insinööritason hommia, vailla papereita. Haluaisin ne paperit, mutta nykyisessä elämäntilanteessa opiskelu tuntuu vaikealta. Sinä sanot että se on helppoa. Minusta se ei ole helppoa, jos joudun sen takia luopumaan hyvästä työpaikasta, muuttamaan asuntoon jossa lapsille ei ole tarpeeksi tilaa, lapset joutuvat lopettamaan harrastuksensa..

Tottakai tuollaisten valintojen tekeminen olisi yksinkertaisempaa jos ei olisi lapsia. Voisin asua jossain kopissa ja tinkiä esim ruoasta ja maksullisista harrastuksista. Lapsille tämä on kuitenkin heidän ainoa lapsuus ja tuollaiset valinnat saattavat vaikuttaa heidän loppuelämäänsä heikentävästi. Pakko näitä asioita on miettiä eikä mennä vain oma perse edellä.

Ihan hyviä pointteja muuten, mutta tekosyy paljastuu siinä, kun on muitakin vaihtoehtoja kuin nuo kaksi.

Omat vanhempani ja tosi monet tutut ovat opiskelleet vuosia, vaikka on lapset yms.

Katsos kun mikään opinahjo ei kestä kuin muutaman vuoden, sen pystyy järjestämään niin ettei tarvitse muuttaa eikä karsia lasten elämästä.

On aikuiskoulutustuet ja lainat, lisäksi asuntolainat yms on aika joustavia asian suhteen.

Minä ainakin onnistuin saamaan sekä opinnot päätökseen, ilman että varsinkaan lapset mistään joutuivat luopumaan. Hiemanhan se maksoi, mutta nyt on isompi palkka.

Yleensä noilla ihmisillä on sitten apukäsiä. Omat vanhemmathan siinä yleensä juoksee apuun. Itselläni ei ole tuollaista mahdollisuutta. Opintovapaaseen ja aikuiskoulutustukeen on kumpaankin säännöt joita en täytä. Asun asossa eikä maksussa ole mitään neuvotteluvaraa. Jännä kun ihmiset ei ymmärrä että se mikä on omassa elämässä onnistunut ei välttämättä ole noin vain siirrettävissä kaikkien muiden elämään toimivana ratkaisuna.

Enkä minä nyt tästä mitenkään katkera ole. Työ mitä teen on mielekästä ja palkkakehitys hyvä. Paperit olisivat lähinnä varalta, jos firmalla joskus alkaa menemään huonommin ja joutuu etsimään jotain muuta. Tämä ihmisten ymmärtämättömyys tässä enemmän ärsyttää.

Kuule paljon sinua vaikeammista lähtökohdista on lähdetty opiskelemaan ja pidetty lapsista parempaa huolta ilman mitään apukäsiä. Kun sinä keksit tekosyitä, muut toimivat.