Lue keskustelun säännöt.
Kadutteko lasten tekemistä,nyt rehellisesti?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellenikin tuli ero ja sitä enemmän tuntuu että lapset on suunnilleen ainoa asia miksi mennyt elämä ei tunnu aivan turhalta. Muuten tuntuisi että se koko 20 vuotta sen miehen kanssa oli hukkaan heitettyä. Lisäksi eron jälkeen on ollut pakko jaksaa ja jatkaa elämää, eikä ole tarvinnut olla yksin. Lapset tekee kaikesta merkityksellisempää.
Minulla on juuri päinvastainen kokemus.
Parhaat vuoteni menivät hukkaan koti- ja perheleikeissä.
Ehkä juurisyy on että puoliso halusi niitä lapsia enemmän ja emme olleet oikein samoilla yhteisillä taajuuksilla monien muidenkaan asioiden suhteen.
Karmea reissu. Mun ainoa elämä meni nyt näin.
Missä leikeissä? Ei ihme jos tuli ero, jos se oli sinulle leikkiä. Eiköhän se muulle perheelle ollut ihan oikeaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Rehellisesti. Mun kolme lasta on paras asia elämässäni. Parisuhde tosiaan tulee vasta lasten jälkeen kyllä.
Meillä ei ole lapsia, emme ole niitä halunneet tällaiseen maailmaan tehdä. Niin ja parisuhde tulee meillä aina ensin. Onko nyt Ihanaa olla kolmen yh ?
En. Lapset ovat lähes täysikäisiä ja hyviä tyyppejä. Ollaan miehen kanssa yhdessä ja nyt on aikaa itselle ja parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin.
Jos sä haluat opiskella uutta alaa tai matkustella niin sun pitää vain elää niukemmin (kuten ne lapsettomat ystäväsikin tekevät) ja järjestää rahoitus/hankkia siihen rahat. Et oikeasti voi syyttää lapsia siitä, ettei opiskelu tai matkustelu olisi mahdollista. Syy on oikeasti sinussa.
Lapsettoman ihmisen kommentti? Opiskelu lasten kanssa on ihan eri juttu kuin ilman lapsia, varsinkin yksinhuoltajana. Vapaata aikaa ei yksinkertaisesti ole. Opiskeluun tarvitaan ennen kaikkea aikaa. Itselläni on vapaata aikaa klo. 21-22. Yökin toki, mutta kun untakin tuntuu tarvitsevan. Ei tuossa kovin ihmeellistä opiskella.
Eri
Yksinhuoltajan on nimenomaan helppo opiskella koska pienituloinen yh pystyy oikeasti elämään vaikka tuilla ilman riitelyä opiskelua rahoittavan puolison kanssa. Lapset voivat olla päivähoidossa arkisin kymmenisen tuntia eikä opiskelijoilla ole niin paljon luentoja ja tekemistä koulussa. Bileisiin ei kyllä valitettavasti pääse jos lapset ovat itsellä. Toisaalta tämänhän pitäisi olla teille kyllä juurikin iloinen oivallus, joten älkää jankatko, että "ei vaan voi, ei vaan voi". Opiskelumotivoituneen yh:n kannattaa kartoittaa vaikkapa:
- Kuinka pitkään saan ansiosidonnaista päivärahaa? (Voinko jättäytyä työttömäksi ilman karenssia esim. määräaikaisen sopimuksen päättyessä?)
- Sitten työttömänä opiskelemaan aikuiskoulutustuella tai edistämään omaehtoisia opintoja työkokemuksesta riippuen (työkkärin kanssa selvitätte mahdollisuuden työmarkkinatukea vastaavaan tukeen opintojen lopulle?)
- Saanko lasten kanssa asumistukea tulojen pienentyessä? (Voi olla kannattavaa myydä asunto opintojen ajaksi)
- Korotetut lapsilisät ja elatusmaksut
- Toimeentulotuki?
Tietysti jos muka opiskelee joka päivä 10 h ja yli niin ei vaan voi. Kuvatusti kuitenkin muut lukuisat yh-mammat tekee.
Omat lapseni ovat kouluikäisiä ja käyn itse töissä. Tottakai jos olisin työtön olisi aikaa opiskella, mutta kellä on vara olla työtön? Koulun jälkeen lapsilla on harrastukset, joihin vien heidät. Lisäksi täytyy tehdä joka päivä ruoka ja jonkin verran kotitöitä. Eipä sitä aikaa vain ole. Toki jos ei olisi rima kovin korkealla vanhemmuudessa. Sanoisi lapsille että harrastakaa potkupalloa pihalla ja syöttäisi eineksiä, mutta en ole lähtenyt siihen.
Se eri
Sua ei oikeasti se opiskelu vain kiinnosta, joten pidä toi. Sullahan on sitten asiat niin kuin pitää. Tosta ajasta vaan... opiskelijana sulla olisi enemmän aikaa olla lastesi kanssa, enemmän omaa aikaa. Einekset taas on kalliita kuten tiedät. Uskonpa, että rimani on korkeammalla kuin sinulla kaiken suhteen.
Olisi kiva tavata joskus tällainen paskanlänkyttäjä ihan naamatusten ja katsoa onko pokkaa jatkaa länkytystä livenä.
Mitähän sinä nyt esimerkiksi yrität todistaa? Itselläni siis tilanne että teen insinööritason hommia, vailla papereita. Haluaisin ne paperit, mutta nykyisessä elämäntilanteessa opiskelu tuntuu vaikealta. Sinä sanot että se on helppoa. Minusta se ei ole helppoa, jos joudun sen takia luopumaan hyvästä työpaikasta, muuttamaan asuntoon jossa lapsille ei ole tarpeeksi tilaa, lapset joutuvat lopettamaan harrastuksensa..
Tottakai tuollaisten valintojen tekeminen olisi yksinkertaisempaa jos ei olisi lapsia. Voisin asua jossain kopissa ja tinkiä esim ruoasta ja maksullisista harrastuksista. Lapsille tämä on kuitenkin heidän ainoa lapsuus ja tuollaiset valinnat saattavat vaikuttaa heidän loppuelämäänsä heikentävästi. Pakko näitä asioita on miettiä eikä mennä vain oma perse edellä.
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Rehellisesti. Mun kolme lasta on paras asia elämässäni. Parisuhde tosiaan tulee vasta lasten jälkeen kyllä.
Ja sen huomaa erotilastoissa. Hyvä parisuhde olisi lastenkin etu, toisin kuin rikkinäinen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin.
Ihanan rehellistä puhetta. Voimia ja iloa sinulle elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan järjellä ajatteleva ei tee lapsia. Vain hormonitoiminnalleen periksi antava tunnehöttöluuseri tekee.
Rikkaat ja varakkaat tekee, koska lapset on statusasia.
Kaikilla korkeasti kouluteuilla ja varakkailla on useita lapsia.
Höpöhöpö. Olen ekonomi ja mieheni on DI, molemmat tekee uraa ja elää omaa elämäänsä kuten haluaa. Ei lapsia, koska miksi ihmeessä olisi?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 vuotias nainen ja eniten kadun elämässäni sitä, etten saanut lapsia. Tekisin mitä vaan että voisin vaihtaa paikkaa kanssasi Minullakin meni parisuhde ja nyt olen ihan yksin
Minulla juuri päinvastoin. En ole koskaan halunnut lapsia enkä halua niitä edelleenkään.
N46
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat elämän tarkoitus
Elämä ilman lapsia on epäonnistunut
Tämä on totuus
ja ette kestä sitä
Kolmas maailmansota kynnyksellä. Olen onnellinen että olin kaukoviisas enkä hankkinut tänne yhtäkään lasta lisää kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluista vielä kun tuntuu ettei kaikki ymmärrä: ei sinne yliopistoonkaan tuosta noin vaan mennä, pelkästään pääsykokeisiin lukeminen vaatii ison panostuksen aikaa ja lukurauhaa mitä ei vaan ikävä kyllä lasten kanssa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin.
Jos sä haluat opiskella uutta alaa tai matkustella niin sun pitää vain elää niukemmin (kuten ne lapsettomat ystäväsikin tekevät) ja järjestää rahoitus/hankkia siihen rahat. Et oikeasti voi syyttää lapsia siitä, ettei opiskelu tai matkustelu olisi mahdollista. Syy on oikeasti sinussa.
Lapsettoman ihmisen kommentti? Opiskelu lasten kanssa on ihan eri juttu kuin ilman lapsia, varsinkin yksinhuoltajana. Vapaata aikaa ei yksinkertaisesti ole. Opiskeluun tarvitaan ennen kaikkea aikaa. Itselläni on vapaata aikaa klo. 21-22. Yökin toki, mutta kun untakin tuntuu tarvitsevan. Ei tuossa kovin ihmeellistä opiskella.
Eri
Yksinhuoltajan on nimenomaan helppo opiskella koska pienituloinen yh pystyy oikeasti elämään vaikka tuilla ilman riitelyä opiskelua rahoittavan puolison kanssa. Lapset voivat olla päivähoidossa arkisin kymmenisen tuntia eikä opiskelijoilla ole niin paljon luentoja ja tekemistä koulussa. Bileisiin ei kyllä valitettavasti pääse jos lapset ovat itsellä. Toisaalta tämänhän pitäisi olla teille kyllä juurikin iloinen oivallus, joten älkää jankatko, että "ei vaan voi, ei vaan voi". Opiskelumotivoituneen yh:n kannattaa kartoittaa vaikkapa:
- Kuinka pitkään saan ansiosidonnaista päivärahaa? (Voinko jättäytyä työttömäksi ilman karenssia esim. määräaikaisen sopimuksen päättyessä?)
- Sitten työttömänä opiskelemaan aikuiskoulutustuella tai edistämään omaehtoisia opintoja työkokemuksesta riippuen (työkkärin kanssa selvitätte mahdollisuuden työmarkkinatukea vastaavaan tukeen opintojen lopulle?)
- Saanko lasten kanssa asumistukea tulojen pienentyessä? (Voi olla kannattavaa myydä asunto opintojen ajaksi)
- Korotetut lapsilisät ja elatusmaksut
- Toimeentulotuki?
Tietysti jos muka opiskelee joka päivä 10 h ja yli niin ei vaan voi. Kuvatusti kuitenkin muut lukuisat yh-mammat tekee.
Omat lapseni ovat kouluikäisiä ja käyn itse töissä. Tottakai jos olisin työtön olisi aikaa opiskella, mutta kellä on vara olla työtön? Koulun jälkeen lapsilla on harrastukset, joihin vien heidät. Lisäksi täytyy tehdä joka päivä ruoka ja jonkin verran kotitöitä. Eipä sitä aikaa vain ole. Toki jos ei olisi rima kovin korkealla vanhemmuudessa. Sanoisi lapsille että harrastakaa potkupalloa pihalla ja syöttäisi eineksiä, mutta en ole lähtenyt siihen.
Se eri
Sua ei oikeasti se opiskelu vain kiinnosta, joten pidä toi. Sullahan on sitten asiat niin kuin pitää. Tosta ajasta vaan... opiskelijana sulla olisi enemmän aikaa olla lastesi kanssa, enemmän omaa aikaa. Einekset taas on kalliita kuten tiedät. Uskonpa, että rimani on korkeammalla kuin sinulla kaiken suhteen.
Olisi kiva tavata joskus tällainen paskanlänkyttäjä ihan naamatusten ja katsoa onko pokkaa jatkaa länkytystä livenä.
Mitähän sinä nyt esimerkiksi yrität todistaa? Itselläni siis tilanne että teen insinööritason hommia, vailla papereita. Haluaisin ne paperit, mutta nykyisessä elämäntilanteessa opiskelu tuntuu vaikealta. Sinä sanot että se on helppoa. Minusta se ei ole helppoa, jos joudun sen takia luopumaan hyvästä työpaikasta, muuttamaan asuntoon jossa lapsille ei ole tarpeeksi tilaa, lapset joutuvat lopettamaan harrastuksensa..
Tottakai tuollaisten valintojen tekeminen olisi yksinkertaisempaa jos ei olisi lapsia. Voisin asua jossain kopissa ja tinkiä esim ruoasta ja maksullisista harrastuksista. Lapsille tämä on kuitenkin heidän ainoa lapsuus ja tuollaiset valinnat saattavat vaikuttaa heidän loppuelämäänsä heikentävästi. Pakko näitä asioita on miettiä eikä mennä vain oma perse edellä.
Ota opintovapaata, ootko ajatellut? Ootko niin huono, että sua ei oteta takaisin taloon jos opiskelet tutkinnon? Tietysti jos olet mielekkäässä työssä jo ilman papereita niin pelkät paperit eivät (näköjään) motivoi tarpeeksi opiskeluun. Ilmeisesti haaveena ei myöskään ole vaihtaa työpaikkaa... Todella kurjaa jos tilanteessasi allekirjoitat ensin lainatun lapsettomien ihmisten kadehtimisen vaikka et oikeasti edes halua opiskella. Toivottavasti et syytä siitä lapsia, kuten hän koska se olisi mahdollista. Toivottavasti harrastukset korvaavat lapsille sen, että olivat niin hel ve tin iso taakka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Kolme uskomattoman ihanaa lasta ja olen vain iloinen ja tyytyväinen, että saimme heidät juuri silloin kun saimme, tavallista nuorempina. Parisuhde on ollut miehen kanssa kyllä koetuksella välillä, mutta ei itse asiassa lastenhoitoon liittyvän vaan eniten töihin ja opiskeluun liittyvän stressin vuoksi. Meillä on kuitenkin hyvä suhde ja oon kyllä täysin tyytyväinen tähän miesvalintaankin. Välillä kaipaan enemmän aikaa miehen kanssa, mutta sitä kuitenkin on ja on tulossa ehkä liikaakin.
Kolme uskomattoman ihanaa lasta? Narsistin puhetta.
Ekonomi N39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan järjellä ajatteleva ei tee lapsia. Vain hormonitoiminnalleen periksi antava tunnehöttöluuseri tekee.
Rikkaat ja varakkaat tekee, koska lapset on statusasia.
Kaikilla korkeasti kouluteuilla ja varakkailla on useita lapsia.Höpöhöpö. Olen ekonomi ja mieheni on DI, molemmat tekee uraa ja elää omaa elämäänsä kuten haluaa. Ei lapsia, koska miksi ihmeessä olisi?!
Alempi, kouluttamaton luokkahan niitä tosiasiassa tekee tasaisin vuosien välein että ei tarvitse kouluttautua tai käydä töissä. Lapset kaikki eri näköisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin.
Jos sä haluat opiskella uutta alaa tai matkustella niin sun pitää vain elää niukemmin (kuten ne lapsettomat ystäväsikin tekevät) ja järjestää rahoitus/hankkia siihen rahat. Et oikeasti voi syyttää lapsia siitä, ettei opiskelu tai matkustelu olisi mahdollista. Syy on oikeasti sinussa.
Lapsettoman ihmisen kommentti? Opiskelu lasten kanssa on ihan eri juttu kuin ilman lapsia, varsinkin yksinhuoltajana. Vapaata aikaa ei yksinkertaisesti ole. Opiskeluun tarvitaan ennen kaikkea aikaa. Itselläni on vapaata aikaa klo. 21-22. Yökin toki, mutta kun untakin tuntuu tarvitsevan. Ei tuossa kovin ihmeellistä opiskella.
Eri
Yksinhuoltajan on nimenomaan helppo opiskella koska pienituloinen yh pystyy oikeasti elämään vaikka tuilla ilman riitelyä opiskelua rahoittavan puolison kanssa. Lapset voivat olla päivähoidossa arkisin kymmenisen tuntia eikä opiskelijoilla ole niin paljon luentoja ja tekemistä koulussa. Bileisiin ei kyllä valitettavasti pääse jos lapset ovat itsellä. Toisaalta tämänhän pitäisi olla teille kyllä juurikin iloinen oivallus, joten älkää jankatko, että "ei vaan voi, ei vaan voi". Opiskelumotivoituneen yh:n kannattaa kartoittaa vaikkapa:
- Kuinka pitkään saan ansiosidonnaista päivärahaa? (Voinko jättäytyä työttömäksi ilman karenssia esim. määräaikaisen sopimuksen päättyessä?)
- Sitten työttömänä opiskelemaan aikuiskoulutustuella tai edistämään omaehtoisia opintoja työkokemuksesta riippuen (työkkärin kanssa selvitätte mahdollisuuden työmarkkinatukea vastaavaan tukeen opintojen lopulle?)
- Saanko lasten kanssa asumistukea tulojen pienentyessä? (Voi olla kannattavaa myydä asunto opintojen ajaksi)
- Korotetut lapsilisät ja elatusmaksut
- Toimeentulotuki?
Tietysti jos muka opiskelee joka päivä 10 h ja yli niin ei vaan voi. Kuvatusti kuitenkin muut lukuisat yh-mammat tekee.
Omat lapseni ovat kouluikäisiä ja käyn itse töissä. Tottakai jos olisin työtön olisi aikaa opiskella, mutta kellä on vara olla työtön? Koulun jälkeen lapsilla on harrastukset, joihin vien heidät. Lisäksi täytyy tehdä joka päivä ruoka ja jonkin verran kotitöitä. Eipä sitä aikaa vain ole. Toki jos ei olisi rima kovin korkealla vanhemmuudessa. Sanoisi lapsille että harrastakaa potkupalloa pihalla ja syöttäisi eineksiä, mutta en ole lähtenyt siihen.
Se eri
Sua ei oikeasti se opiskelu vain kiinnosta, joten pidä toi. Sullahan on sitten asiat niin kuin pitää. Tosta ajasta vaan... opiskelijana sulla olisi enemmän aikaa olla lastesi kanssa, enemmän omaa aikaa. Einekset taas on kalliita kuten tiedät. Uskonpa, että rimani on korkeammalla kuin sinulla kaiken suhteen.
Olisi kiva tavata joskus tällainen paskanlänkyttäjä ihan naamatusten ja katsoa onko pokkaa jatkaa länkytystä livenä.
Mitähän sinä nyt esimerkiksi yrität todistaa? Itselläni siis tilanne että teen insinööritason hommia, vailla papereita. Haluaisin ne paperit, mutta nykyisessä elämäntilanteessa opiskelu tuntuu vaikealta. Sinä sanot että se on helppoa. Minusta se ei ole helppoa, jos joudun sen takia luopumaan hyvästä työpaikasta, muuttamaan asuntoon jossa lapsille ei ole tarpeeksi tilaa, lapset joutuvat lopettamaan harrastuksensa..
Tottakai tuollaisten valintojen tekeminen olisi yksinkertaisempaa jos ei olisi lapsia. Voisin asua jossain kopissa ja tinkiä esim ruoasta ja maksullisista harrastuksista. Lapsille tämä on kuitenkin heidän ainoa lapsuus ja tuollaiset valinnat saattavat vaikuttaa heidän loppuelämäänsä heikentävästi. Pakko näitä asioita on miettiä eikä mennä vain oma perse edellä.
Ihan hyviä pointteja muuten, mutta tekosyy paljastuu siinä, kun on muitakin vaihtoehtoja kuin nuo kaksi.
Omat vanhempani ja tosi monet tutut ovat opiskelleet vuosia, vaikka on lapset yms.
Katsos kun mikään opinahjo ei kestä kuin muutaman vuoden, sen pystyy järjestämään niin ettei tarvitse muuttaa eikä karsia lasten elämästä.
On aikuiskoulutustuet ja lainat, lisäksi asuntolainat yms on aika joustavia asian suhteen.
Minä ainakin onnistuin saamaan sekä opinnot päätökseen, ilman että varsinkaan lapset mistään joutuivat luopumaan. Hiemanhan se maksoi, mutta nyt on isompi palkka.
Ei kaduta. Olen jokaisen lapsen (3) vaimoni kanssa yhdessä halunnut ja saanut.
Olisi kovin epämiehekästä alkaa nyt itkeä "yhyy, mitä olenkaan menettänyt teidän takianne", kun on saanut juuri sen, mitä on halunnut.
Etkö ap itse halunnut lapsia? Vaimon mieliksi suostuit?
Toinen - erittäin suomalainen - virhe on "vaihtaa" parisuhteensa suhteeksi lapsiin. Puoliso jää jämäsijoille eikä suhde silloin kestäkään.
Vierailija kirjoitti:
En, vaikka erosin heidän isästään. Elämäni parasta aikaa oli se kun lapset asuivat kotona. Nyt ovat hyvin menestyviä aikuisia joilla on perheet, uudet isot talot ja hyvät urat. Nyt onnea eläkeläisen elämään tuovat kolme ihanaa lastenlastani. Kun heitä katson tajuan mitä tarkoittaa elämän jatkuminen. Kun kuolen jotain minusta jää elämään sukupolvien ketjussa.
Minä, minä, minä.
En kadu. Pikkulapsivuodet oli elämän parhaimpia. Vaikka täytyikin sietää järkyttävän huonoa parisuhdetta ja itsekästä kumppania, niin en vaihtaisi vanhemmuutta pois.
Mahtavia tyyppejä heistä on kasvanut, vaikka heidän teini-iässä olikin usko koetuksella
En ole koskaan tavannut oikeassa elämässä ihmistä, joka katuisi lapsiaan. Se on varmaan viimeinen asia mitä yleensä kadutaan, mutta kai niitäkin on. Rakastatko ap lapsiasi? Oletko varma, että parisuhteenne olisi kestänyt ilman lapsia, jos elämässänne olisi tapahtunut joku vastoin käyminen kuten toisen sairastuminen? Ihmiset kuitenkin vanhenevat ja sairastuminen on vääjäämätön osa elämää ellei kuole tapaturmaisesti ennen sitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Kolme uskomattoman ihanaa lasta ja olen vain iloinen ja tyytyväinen, että saimme heidät juuri silloin kun saimme, tavallista nuorempina. Parisuhde on ollut miehen kanssa kyllä koetuksella välillä, mutta ei itse asiassa lastenhoitoon liittyvän vaan eniten töihin ja opiskeluun liittyvän stressin vuoksi. Meillä on kuitenkin hyvä suhde ja oon kyllä täysin tyytyväinen tähän miesvalintaankin. Välillä kaipaan enemmän aikaa miehen kanssa, mutta sitä kuitenkin on ja on tulossa ehkä liikaakin.
Kolme uskomattoman ihanaa lasta? Narsistin puhetta.
Minulla on kaksi uskomattoman ihanaa lasta, joten olenko minäkin narsisti?
Sua ei oikeasti se opiskelu vain kiinnosta, joten pidä toi. Sullahan on sitten asiat niin kuin pitää. Tosta ajasta vaan... opiskelijana sulla olisi enemmän aikaa olla lastesi kanssa, enemmän omaa aikaa. Einekset taas on kalliita kuten tiedät. Uskonpa, että rimani on korkeammalla kuin sinulla kaiken suhteen.