Lue keskustelun säännöt.
Kadutteko lasten tekemistä,nyt rehellisesti?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin.
Jos sä haluat opiskella uutta alaa tai matkustella niin sun pitää vain elää niukemmin (kuten ne lapsettomat ystäväsikin tekevät) ja järjestää rahoitus/hankkia siihen rahat. Et oikeasti voi syyttää lapsia siitä, ettei opiskelu tai matkustelu olisi mahdollista. Syy on oikeasti sinussa.
Hänhän elää valmiiksi jo niukemmin nyt, verrattuna lapsettomiin, koska lapsiin menee osa rahoista, etkö tajunnut?
Luultavasti ei. Tuet ovat myös paremmat lapsia saaneille. Miestä hänellä ei ilmeisesti ollut, joten saa vähintään 300 e lapsilisiä, opintorahaan korotuksen lapsista ja ennen kaikkea pystyisi elämään lasten kanssa vuokralla pitkälti kelan piikkiin opiskeluajan.
En ihmettele, että loogisuus on heikko kohtasi; EI SE KIRJOITTAJA SIINÄ LEVEÄMMIN ELÄ, vaan rahat ovat AVUKSI lasten hoitoon. Eli häneltä menee JOKA TAPAUKSESSA enemmän omia tuloja lapsiin, kuin lapsettomalta, jolla lapsiin menee 0€. Eli jo lapseen kuluu 500€ kk:ssa, niin 300€:n tuella 200€ meni enemmän lapseen, kuin matkusteluun vs lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti - lapset parasta elämässäni. En kadu - vaan koen iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin.
Jos sä haluat opiskella uutta alaa tai matkustella niin sun pitää vain elää niukemmin (kuten ne lapsettomat ystäväsikin tekevät) ja järjestää rahoitus/hankkia siihen rahat. Et oikeasti voi syyttää lapsia siitä, ettei opiskelu tai matkustelu olisi mahdollista. Syy on oikeasti sinussa.
Lapsettoman ihmisen kommentti? Opiskelu lasten kanssa on ihan eri juttu kuin ilman lapsia, varsinkin yksinhuoltajana. Vapaata aikaa ei yksinkertaisesti ole. Opiskeluun tarvitaan ennen kaikkea aikaa. Itselläni on vapaata aikaa klo. 21-22. Yökin toki, mutta kun untakin tuntuu tarvitsevan. Ei tuossa kovin ihmeellistä opiskella.
Eri
Yksinhuoltajan on nimenomaan helppo opiskella koska pienituloinen yh pystyy oikeasti elämään vaikka tuilla ilman riitelyä opiskelua rahoittavan puolison kanssa. Lapset voivat olla päivähoidossa arkisin kymmenisen tuntia eikä opiskelijoilla ole niin paljon luentoja ja tekemistä koulussa. Bileisiin ei kyllä valitettavasti pääse jos lapset ovat itsellä. Toisaalta tämänhän pitäisi olla teille kyllä juurikin iloinen oivallus, joten älkää jankatko, että "ei vaan voi, ei vaan voi". Opiskelumotivoituneen yh:n kannattaa kartoittaa vaikkapa:
- Kuinka pitkään saan ansiosidonnaista päivärahaa? (Voinko jättäytyä työttömäksi ilman karenssia esim. määräaikaisen sopimuksen päättyessä?)
- Sitten työttömänä opiskelemaan aikuiskoulutustuella tai edistämään omaehtoisia opintoja työkokemuksesta riippuen (työkkärin kanssa selvitätte mahdollisuuden työmarkkinatukea vastaavaan tukeen opintojen lopulle?)
- Saanko lasten kanssa asumistukea tulojen pienentyessä? (Voi olla kannattavaa myydä asunto opintojen ajaksi)
- Korotetut lapsilisät ja elatusmaksut
- Toimeentulotuki?
Tietysti jos muka opiskelee joka päivä 10 h ja yli niin ei vaan voi. Kuvatusti kuitenkin muut lukuisat yh-mammat tekee.
En, se on elämän fiksuimpia päätöksiä, vaikka olin aluksi epäröivä. Saattaisin olla toista mieltä, jos lapsi olisi saanut jonkun vaikean diagnoosin tai jos isä olisi joku muu. Kävi tuuri, lapsessa yhdistyivät meidän molempien parhaat geenit eli hänestä tuli huippulahjakas, sosiaalinen ja pidetty ihminen. Nyt siis jo aikuinen ja työelämässä.
Olen nähnyt sitäkin, että lapsen elämä menee pieleen tarkkaavaisuushäiriön tai mt-ongelmien takia, etten pidä tervettä lasta itsestäänselvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Lapset ovat ihania ja tekotapa vieläkin ihanampi.
Oliko synnytyksetkin yhtä ihania?
Ooka vajaa? Elämä on kärsimystä
Lapset antavat sille merkityksen ja syyn kestää elämää!
Muu on turhaa
ja kyllä sun kuolema ja vanhuus tulee oleen tuskaa, kipua, epätoivoa! TODELLA KIPUA!
Ei lapsista ole oikeasti mitään hyötyä vanhemmilleen. Lapsista on ihmisinä ainoastaan vaivaa vanhemmalle, ei hyötyä. Ja siis en tarkoita aineellisia asioita hyödyllä, vaan myös henkisiä.
Ei pahalla, mutta katkeruus paistaa läpi sun viesteistä
No, kahden lapsen äitinä kokemuksesta puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä useamman kerran olen miettinyt ja katunut. En kehtaa ääneen puhua, mutta mielessä kiroan päätöstä aika usein. Mutta ei auta kuin jatkaa hymyilyä.
N29
Oot heikko ja vajaa
Aika vahvat defenssit menossa sulla, et pysty myöntämään itsellesi totuutta?
Lapset on elämässä parasta ja tarkoitus
riaskaajakain parempi kuin sinä, valitsen sen aina
hyvä jos tulee lapsen lapsia
Miksi teet tuollaiset välit aina rivien alle?
Jotta
saat
kysyä
Sori vain, mutta tyylisi luo todellisen elämämkoululaisen vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Itsellenikin tuli ero ja sitä enemmän tuntuu että lapset on suunnilleen ainoa asia miksi mennyt elämä ei tunnu aivan turhalta. Muuten tuntuisi että se koko 20 vuotta sen miehen kanssa oli hukkaan heitettyä. Lisäksi eron jälkeen on ollut pakko jaksaa ja jatkaa elämää, eikä ole tarvinnut olla yksin. Lapset tekee kaikesta merkityksellisempää.
Minulla on juuri päinvastainen kokemus.
Parhaat vuoteni menivät hukkaan koti- ja perheleikeissä.
Ehkä juurisyy on että puoliso halusi niitä lapsia enemmän ja emme olleet oikein samoilla yhteisillä taajuuksilla monien muidenkaan asioiden suhteen.
Karmea reissu. Mun ainoa elämä meni nyt näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Lapset ovat ihania ja tekotapa vieläkin ihanampi.
Oliko synnytyksetkin yhtä ihania?
Ooka vajaa? Elämä on kärsimystä
Lapset antavat sille merkityksen ja syyn kestää elämää!
Muu on turhaa
ja kyllä sun kuolema ja vanhuus tulee oleen tuskaa, kipua, epätoivoa! TODELLA KIPUA!
Ei lapsista ole oikeasti mitään hyötyä vanhemmilleen. Lapsista on ihmisinä ainoastaan vaivaa vanhemmalle, ei hyötyä. Ja siis en tarkoita aineellisia asioita hyödyllä, vaan myös henkisiä.
Ei pahalla, mutta katkeruus paistaa läpi sun viesteistä
No, kahden lapsen äitinä kokemuksesta puhun.
Oot katkera
Kaduttaa. Lapset ovat jo isoja, mutta molemmat autismin kirjolla, joten tarvitsevat tukeani ja apuani yhä. Kavereita ei ole kummallakaan ja toisella on vieläpä vaikeita mielenterveysongelmia. Tekisi mieli reuhtoa itseni irti tästä sairaasta kuviosta, mutta en voi. Lapset olen kasvattanut yksin, mies sluibaili ja sen jälkeen sairastui vakavasti. Kaikki vastuu on ollut aina minulla. Jos olisin etukäteen tiennyt tämän työmaan, en olisi ikinä tähän lähtenyt. Mielenterveyskin on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan järjellä ajatteleva ei tee lapsia. Vain hormonitoiminnalleen periksi antava tunnehöttöluuseri tekee.
Kuten sinut. Mutta älä yleistä kumminkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin.
Jos sä haluat opiskella uutta alaa tai matkustella niin sun pitää vain elää niukemmin (kuten ne lapsettomat ystäväsikin tekevät) ja järjestää rahoitus/hankkia siihen rahat. Et oikeasti voi syyttää lapsia siitä, ettei opiskelu tai matkustelu olisi mahdollista. Syy on oikeasti sinussa.
Hänhän elää valmiiksi jo niukemmin nyt, verrattuna lapsettomiin, koska lapsiin menee osa rahoista, etkö tajunnut?
Luultavasti ei. Tuet ovat myös paremmat lapsia saaneille. Miestä hänellä ei ilmeisesti ollut, joten saa vähintään 300 e lapsilisiä, opintorahaan korotuksen lapsista ja ennen kaikkea pystyisi elämään lasten kanssa vuokralla pitkälti kelan piikkiin opiskeluajan.
En ihmettele, että loogisuus on heikko kohtasi; EI SE KIRJOITTAJA SIINÄ LEVEÄMMIN ELÄ, vaan rahat ovat AVUKSI lasten hoitoon. Eli häneltä menee JOKA TAPAUKSESSA enemmän omia tuloja lapsiin, kuin lapsettomalta, jolla lapsiin menee 0€. Eli jo lapseen kuluu 500€ kk:ssa, niin 300€:n tuella 200€ meni enemmän lapseen, kuin matkusteluun vs lapseton.
Siis joo, kyllä. Mutta lapsettomalla nyt ei mitenkään mene kaikki rahat mihinkään välttämättömyyksiin jos hänellä on jonkin verran oikeita tuloja. Sulla taitaa olla ymmärrys olematon. Pointti on, että hän pystyisi opiskella jos vaan tahtoisi tai saisi opiskelupaikan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun vain lapseni isää, hän hoiti isyytensä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat elämän tarkoitus
Elämä ilman lapsia on epäonnistunut
Tämä on totuus
ja ette kestä sitä
Noinko yrität itsellesi selittää? Se sinun jenginuoresi joka kaduilla pahoinpitelee ihmisiä saadakseen rahaa Temestaan ei ole kovin hieno saavutus.
Fantasio mitä haluat...
katkeraa
Voi etkö saanut lasta! Naurattaa
NE on elämän tarkoitus!
Todistat vain todeksi väitteen "mitä tyhmempi ihminen, sitä enemmän lapsia".
Miten kun oon huippuälykäs tohtori, Mensan jäsen?
Henkisesti seonnut. Et ole eka.
Oot kyllä katkera
Sori, sä se katkera tässä ketjussa kyllä olet! Vai naurattaa sinua se, kun joku ei ole saanut lasta? Ihan sairas suhtautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin.
Jos sä haluat opiskella uutta alaa tai matkustella niin sun pitää vain elää niukemmin (kuten ne lapsettomat ystäväsikin tekevät) ja järjestää rahoitus/hankkia siihen rahat. Et oikeasti voi syyttää lapsia siitä, ettei opiskelu tai matkustelu olisi mahdollista. Syy on oikeasti sinussa.
Lapsettoman ihmisen kommentti? Opiskelu lasten kanssa on ihan eri juttu kuin ilman lapsia, varsinkin yksinhuoltajana. Vapaata aikaa ei yksinkertaisesti ole. Opiskeluun tarvitaan ennen kaikkea aikaa. Itselläni on vapaata aikaa klo. 21-22. Yökin toki, mutta kun untakin tuntuu tarvitsevan. Ei tuossa kovin ihmeellistä opiskella.
Eri
Yksinhuoltajan on nimenomaan helppo opiskella koska pienituloinen yh pystyy oikeasti elämään vaikka tuilla ilman riitelyä opiskelua rahoittavan puolison kanssa. Lapset voivat olla päivähoidossa arkisin kymmenisen tuntia eikä opiskelijoilla ole niin paljon luentoja ja tekemistä koulussa. Bileisiin ei kyllä valitettavasti pääse jos lapset ovat itsellä. Toisaalta tämänhän pitäisi olla teille kyllä juurikin iloinen oivallus, joten älkää jankatko, että "ei vaan voi, ei vaan voi". Opiskelumotivoituneen yh:n kannattaa kartoittaa vaikkapa:
- Kuinka pitkään saan ansiosidonnaista päivärahaa? (Voinko jättäytyä työttömäksi ilman karenssia esim. määräaikaisen sopimuksen päättyessä?)
- Sitten työttömänä opiskelemaan aikuiskoulutustuella tai edistämään omaehtoisia opintoja työkokemuksesta riippuen (työkkärin kanssa selvitätte mahdollisuuden työmarkkinatukea vastaavaan tukeen opintojen lopulle?)
- Saanko lasten kanssa asumistukea tulojen pienentyessä? (Voi olla kannattavaa myydä asunto opintojen ajaksi)
- Korotetut lapsilisät ja elatusmaksut
- Toimeentulotuki?
Tietysti jos muka opiskelee joka päivä 10 h ja yli niin ei vaan voi. Kuvatusti kuitenkin muut lukuisat yh-mammat tekee.
Omat lapseni ovat kouluikäisiä ja käyn itse töissä. Tottakai jos olisin työtön olisi aikaa opiskella, mutta kellä on vara olla työtön? Koulun jälkeen lapsilla on harrastukset, joihin vien heidät. Lisäksi täytyy tehdä joka päivä ruoka ja jonkin verran kotitöitä. Eipä sitä aikaa vain ole. Toki jos ei olisi rima kovin korkealla vanhemmuudessa. Sanoisi lapsille että harrastakaa potkupalloa pihalla ja syöttäisi eineksiä, mutta en ole lähtenyt siihen.
Se eri
Vierailija kirjoitti:
En, vaikka erosin heidän isästään. Elämäni parasta aikaa oli se kun lapset asuivat kotona. Nyt ovat hyvin menestyviä aikuisia joilla on perheet, uudet isot talot ja hyvät urat. Nyt onnea eläkeläisen elämään tuovat kolme ihanaa lastenlastani. Kun heitä katson tajuan mitä tarkoittaa elämän jatkuminen. Kun kuolen jotain minusta jää elämään sukupolvien ketjussa.
Lyhyessä perspektiivissä näin.
Laajemmassa perspektiivissä kaikki sukulinjat katoavat ja kenestäkään ei jää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Lapset ovat ihania ja tekotapa vieläkin ihanampi.
Oliko synnytyksetkin yhtä ihania?
Ooka vajaa? Elämä on kärsimystä
Lapset antavat sille merkityksen ja syyn kestää elämää!
Muu on turhaa
ja kyllä sun kuolema ja vanhuus tulee oleen tuskaa, kipua, epätoivoa! TODELLA KIPUA!
Ei lapsista ole oikeasti mitään hyötyä vanhemmilleen. Lapsista on ihmisinä ainoastaan vaivaa vanhemmalle, ei hyötyä. Ja siis en tarkoita aineellisia asioita hyödyllä, vaan myös henkisiä.
Ei pahalla, mutta katkeruus paistaa läpi sun viesteistä
No, kahden lapsen äitinä kokemuksesta puhun.
Oot katkera
Joo, mutta kun tein aiheesta ketjun, ettei lapsista ole mtn hyötyä vanhemmilleen, kukaan ei käytännössä kiistänyt asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin.
Jos sä haluat opiskella uutta alaa tai matkustella niin sun pitää vain elää niukemmin (kuten ne lapsettomat ystäväsikin tekevät) ja järjestää rahoitus/hankkia siihen rahat. Et oikeasti voi syyttää lapsia siitä, ettei opiskelu tai matkustelu olisi mahdollista. Syy on oikeasti sinussa.
Lapsettoman ihmisen kommentti? Opiskelu lasten kanssa on ihan eri juttu kuin ilman lapsia, varsinkin yksinhuoltajana. Vapaata aikaa ei yksinkertaisesti ole. Opiskeluun tarvitaan ennen kaikkea aikaa. Itselläni on vapaata aikaa klo. 21-22. Yökin toki, mutta kun untakin tuntuu tarvitsevan. Ei tuossa kovin ihmeellistä opiskella.
Eri
Sori, niin usein lapselliset väittää että Lapset ei estä mitään, eikä lasten takia joudu luopumaan mistään, että ei mene enää tämä läpi. Ei kun opiskelemaan vaan, teillehän kuulema kertyy myös niitä organisointitaitoja niin paljon että ei pitäisi olla homma eikä mikään!
En, elämäni rikkaus ovat kaksi lastani, nyt jo aikuisia. Nautin myös lapsiperhevuosista kaikkine iloineen niiden rankkuudesta huolimatta, mutta olen tyytyväinen valintaamme, että hankimme vain kaksi lasta, nyt on kiva nauttia taas vapaammasta elämästä. Parisuhteemme on kestänyt ja se on ollut aina tärkeä, perusta ja turva myös lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa. Lapset ovat jo isoja, mutta molemmat autismin kirjolla, joten tarvitsevat tukeani ja apuani yhä. Kavereita ei ole kummallakaan ja toisella on vieläpä vaikeita mielenterveysongelmia. Tekisi mieli reuhtoa itseni irti tästä sairaasta kuviosta, mutta en voi. Lapset olen kasvattanut yksin, mies sluibaili ja sen jälkeen sairastui vakavasti. Kaikki vastuu on ollut aina minulla. Jos olisin etukäteen tiennyt tämän työmaan, en olisi ikinä tähän lähtenyt. Mielenterveyskin on mennyt.
Todella rankkaa. Jos lapset ovat jo aikuisia, niin koeta irrottautua ja hae siihen tukea terapiasta (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, olen seurannut vastaavaa tilannetta sivusta - rankkaa on, vaikka lapsia olisi vain yksi). Kaikkea hyvää sinulle.
Se on totta
Toimitusjohtajilla yleensä 4 lasta
Suomessa