Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko kenestäkään siltä, että korona-aika varasti elämästänne pari-kolme vuotta?
05.11.2022 |
Siinäpä olikin jo kysymys. Tuntuu siltä, että sitä on viime vuodet elänyt jossain sumussa ja osittaisessa taistele tai pakene -moodissa. Olen kyllä tehnyt asioita, mutta tuntuu siltä, ettei niistä ole jäänyt normaaleja, kunnollisia muistijälkiä kaikki on ollut yhtä harmaata putkea. Harmittaa. Jos nyt vihdoin helpottaisi mitä nyt Ukrainan sotaa ym. kriisiä pukkaa.
Kommentit (243)
Tuntuu lähinnä siltä, että korona-aika pakotti muutkin sopeutumaan sellaiseen elämäntyyliin, jollaista olen viettänyt vapaaehtoisesti jo pitkään. Taloushuolia ei tullut, etätyö sopi erinomaisesti toimenkuvaan. Välttämättömyyshyödykkeet sai hankituksi kuten ennenkin. Kerskakulutustuotteet tai -palvelut ovat lakanneet tuottamasta minkäänlaista mielihyvää kauan sitten, kun niissä kaikissa on "rahat pois, laadusta viis" niin läpinäkyvästi päällimmäisenä, ettei rahalla enää saa mitään, mikä olisi oikeasti rahan arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut nauttivat työstään, niin ihmeelliseltä kuin se saattaakin kuulostaa.
Vierailija wrote:ilmeisesti et käy töissä, jos tuntuu että korona on varastanut aikaasi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, kuulostaa tutulta. Töissä alko kauhee paniikki ja kaikki oli todella kireänä kun liikevaihto romahti ym ym. Etätyöpakko ja kaiken muunkin yhteisöllisyyden loppuminen pääkaupunkiseudulla lähes 1,5 v (pienillä tauoilla) oli yksinasuvalle sinkulle melko hirveää. Aluksi teams palaveria oli kivoja kun ei tarvinnu nähdä v mäisen pomon naamaa, mutta rajansa kaikella eristäytymisellä.
Elämäni suola matkustelu loppui, kuten uimahallissa ja salilla käynti, ei järjestötoimintaa eikä mitään muutakaan. Olin lähinnä yksin kotona viestitellen tutuille.
Painoa tuli n 10 kg lisää, kroppa ihan jumissa 10 h työpivien paikoillaan istuisesta kovalla penkillä huonolla ergonomialla (parantelen niitä jumeja varmaan vieläkin), aineenvaihdunta pysähtyi, stressi ja ahdistus tuli kuvioon mitä ei olut aiemmin.
Kävin lähes työuupuuksen partaalla ja sain töissä osani myös pomoni vastaavasta tilanteesta hänen ilkeillessä ja kyykyttäesä meitä ihan todella sairaalla tavalla.
Irtisanoudin koska en vaan jaksanut enää.
Elämä ei ole palanut ollenkaan sille tasolle mitä se oli ennen koronaa. En jaksa enää oikein innostua mistään eikä oikein kiinnostakaan, käyn vaan töissä ja puuhaan zombiena niitä näitä, olen edelleen paljon yksin kotona, toisaalta nautin siitä mutta toisaalta pelottaa että mitä tapahtui, en haluaisi että elämäni jää näin tylsäksi loppuun saakka. Pitäisi jotenkin tempaista jotain mistä saisi taas iloa elämään.