Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1120)
Ap voisi listata, mistä hänelle ei joku ole ollut kateellinen :)
En tiedä, mutta jostain...
Fyysisen sairauden vuoksi sairaalassa ja sen sossu sanonut: Sulla on kaikki mitä ihmisillä voi olla paitsi rahaa ja sitä et tule koskaan saamaan mistään???!!!
Siis mitä ihmettä???
Ei tuu mieleen muutaku se, kun äiti joskus sanoi olevansa melkein kateellinen siitä, ku oon aina niin hyvällä tuulella.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi listata, mistä hänelle ei joku ole ollut kateellinen :)
Yksi asia, joka tulee heti mieleeni, on ulkonäkö. Olen aika tavallisen näköinen, eikä se minua haittaa. Paras ystäväni (nainen) on taas mielestäni poikkeuksellisen kaunis ja urheilullinen ja hän on kyllä sen vuoksi kohdannut kateutta ja syrjintää joiltakin naisilta.
Ap
Aika monta asiaa. Kotini, autoni, harrastuksissa menestyminen, tanssitaito, ulkonäkö ja lasteni menestyminen koulussa ja työurillaan
Omalla työlläni olen menestynyt, en ole keltään mitään vienyt, enkä toisia estänyt menestymästä
Lapsesta ja lapsenlapsesta. Toinen on lapseton ja toisen lapsi ei saa lasta.
Täytyy sanoa, että myötäelän ja ymmärrän surua, en käännä veistä haavassa ja minulla aina ollut muita kanavia jakaa lapsen elämää. Harmittaa silti, että ystävyys oli sen vuoksi vuosia katkolla.
Ulkonäöstä, koulumenestyksestä, aviomiehestä, kodista, elämäntavasta, varakkuudesta, sukunimestä, kesämökistä, hoikkuudesta. Ainakin nyt näistä minulle on oltu kateellisia.
Nykyään piilottelen elämääni muilta ihmisiltä tästäkin syystä, eli en jaa itsestäni muille ihmisille enempää kuin on pakollista.
Joskus on käytöksestä huomannut, että joku on kateellinen - ja ilmeestä. Mutta en ole kiinnittänyt niihin paljoa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä, koulumenestyksestä, aviomiehestä, kodista, elämäntavasta, varakkuudesta, sukunimestä, kesämökistä, hoikkuudesta. Ainakin nyt näistä minulle on oltu kateellisia.
Nykyään piilottelen elämääni muilta ihmisiltä tästäkin syystä, eli en jaa itsestäni muille ihmisille enempää kuin on pakollista.
Unohtui mainita vielä tietenkin auto, liikunnallisuus, lapsi ja älykkyys. On näissä piilottelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä, koulumenestyksestä, aviomiehestä, kodista, elämäntavasta, varakkuudesta, sukunimestä, kesämökistä, hoikkuudesta. Ainakin nyt näistä minulle on oltu kateellisia.
Nykyään piilottelen elämääni muilta ihmisiltä tästäkin syystä, eli en jaa itsestäni muille ihmisille enempää kuin on pakollista.
Unohtui mainita vielä tietenkin auto, liikunnallisuus, lapsi ja älykkyys. On näissä piilottelemista.
Miten te huomaatte tuon kateuden? Nimittäin kun lukee näitä vastauksia, tulee mieleen, että ehkä sitten joku on joskus mullekin kateellinen, mutta se tuntuu ihan vieraalta ajatukselta. Ja kuitenkin olen jo 42, että onhan tätä tahkoa tullut jo jokunen vuosi väännettyä.
Jos vähättely on kateutta, niin lapsista ( niin idioottimaisesti kuin se tuntuukin), ylemmästä korkeakoulututkinnosta ( jonka olen hankkinut vain levennelläkseni, vaikka työni vaatii sen). Sanoja kertoi olevansa ylpeä työläisyydestään, mutta ei ollut kuin lyhyissä työsuhteissa ja nyt mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä alle viiskymppisenä.
Ulkonäöstäni ja fyysisyydestäni ollaan oltu kateellisia. Eräät avautui suoraan näistä.
En ole huomannut kateutta, vaikka olen elämässäni ihan hyvin menestynyt monella eri osa-alueella.
Monesti tuntuu siltä, että nämä kateuden merkkejä joka puolella näkevät ihmiset vain toivovat/haluavat muiden olevan kateellisia itselleen, joten sen vuoksi he tulkitsevat muiden ihmisten käytöksen aina kateellisuutena, vaikka todellisuudessa tästä ei olisikaan kyse.
Kouluttaumisesta. En olisi saanut pyrkiä eteenpäin.
Ulkomaille muutosta, jopa niin paljon että eräs ennen hyvinkin läheinen sukulainen ei enää halua pitää yhteyttä. On katkera koska olen tehnyt toisenlaiset valinnat kuin hän.
Ylipäätään siitä että minulla on halu eteenpäin. Koska kiinnostusta ja päätäkin on riittänyt, olen käyttänyt niitä resursseja joita minulle on annettu. Ei olisi saanut.
Valtaosa sisaruksista on itsekin eteenpäin pyrkiviä ja järjestäneet elämänsä hyvin, joten heiltä ei ole tullut negatiivista palautetta. Tämä yksi jota pidin hyvinkin läheisenä veti totaalisesti herneen nenään eikä halua kuullakaan enää minusta. Yritin ottaa hänen veljensä kautta yhteyttä joka siis on edelleen normaalisti väleissä kanssani, mutta ei halua.
En minäkään mitään ilmaiseksi ole saanut eikä kukaan ole tietäni valmiiksi lakaissut, päin vastoin. Omaa sisua ja tahtoa on tarvittu todellakin. Mistään en ole taloudellista avustusta saanut. Kenenkään kukkarolla en ole käynyt. Nyt elän täällä toisessa maassa, minulla on hyvä työ ja elämä hyvällä mallilla. En suostu kokemaan syyllisyyttä siitä että olen onnistunut omilla voimillani. Katkeruus ja kateus kuitenkin satuttaa tosi paljon varsinkin kun ihminen jota luuli ystäväksi kääntää selkänsä.
Myös ihan ulkopuoliset ihmiset ovat osoittaneet kateutta siitä että olen uskaltanut lähteä ja vielä onnistunut. Olen kuullut mm. olevani maanpetturi :D. Koomisiltakaan reaktioilta ei ole vältytty.
Lähdin aikanaan yksin ja edelleen elän sinkkuna. Miesystäviä on ollut mutta kukaan ei ole minua eteenpäin luotsannut enkä siihen edes suostuisi. Ylpeyteni minulla on tallella.
Lapsena minulle oltiin aina kateellisia siitä, että olen ainut lapsi. Varmasti jotkut kadehtivat sitä edelleeen, koska oletuksena on että ainoana lapsena on saanut kaiken ja elänyt luksuslapsuuden.
Ei mitään kadehdittavaa tilanteessani, mutta sitä eivät ihmiset tiedä. Olin ainut lapsi erittäin kurjassa kodissa, raha- ja alkoholiongelmaa, väkivaltaa ja turvattomuutta yllin kyllin. Jäin ainoaksi lapseksi vain, koska olin puhdas vahinko ja vanhemmillani ei ollut aikomustakaan perustaa perhettä. Ihmettelen yhä mikseivät tehneet aborttia. Oli onnekasta että olin ainut, koska vanhemmat tuskin olisivat pystyneet huolehtimaan monesta lapsesta. En kenellekään toivoisi samanlaista lapsuutta.
Pituudesta, hiuksista, hampaista ja hyvästä parisuhteesta.
Laihuudesta. Siitä sain kuulla jatkuvasti. Urheilin paljon ja minulla oli krooninen sairaus, joten paino ei vain noussut.
Nuorena sain kuulla paljon siitä kun asuin pääkaupunkiseudulla. Muu suku oli Savosta ja vietin siellä aina loma-ajat. Samanikäiset piikitteli jatkuvasti, vaikka itse olisin antanut mitä vain että olisin voinut asua Savossa :)
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut kateutta, vaikka olen elämässäni ihan hyvin menestynyt monella eri osa-alueella.
Monesti tuntuu siltä, että nämä kateuden merkkejä joka puolella näkevät ihmiset vain toivovat/haluavat muiden olevan kateellisia itselleen, joten sen vuoksi he tulkitsevat muiden ihmisten käytöksen aina kateellisuutena, vaikka todellisuudessa tästä ei olisikaan kyse.
Ihan varmasti minä olisin esimerkiksi koulussa halunnut olla ennemmin porukassa mukana kuin kiusattu. Kun haukuttiin, naurettiin ja imitoitiin tapaani viitata tunneilla, niin ei siitä oikein muita johtopäätöksiä voinut tehdä kuin että ovat kateellisia. Ihan samanlaista toimintaa on aikuisillakin, vaikka eivät ehkä yhtä suoraan uskalla haukkua kuin lapset. Aikuisilla se on sitten enemmän sitä vähättelyä ja porukasta jättämistä.
Ap
En ole koskaan huomannut, että joku olisi ollut mulle kateellinen.