Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko kenestäkään siltä, että korona-aika varasti elämästänne pari-kolme vuotta?
05.11.2022 |
Siinäpä olikin jo kysymys. Tuntuu siltä, että sitä on viime vuodet elänyt jossain sumussa ja osittaisessa taistele tai pakene -moodissa. Olen kyllä tehnyt asioita, mutta tuntuu siltä, ettei niistä ole jäänyt normaaleja, kunnollisia muistijälkiä kaikki on ollut yhtä harmaata putkea. Harmittaa. Jos nyt vihdoin helpottaisi mitä nyt Ukrainan sotaa ym. kriisiä pukkaa.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Korona-aika vahvisti sen etten ota ikinä foliohattuani pois.
Mäkin aloin väsäämään itselleni omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että moni täällä korona-aikaa suitsuttaneista on perheellinen. Sinkuilla se arki oli kyllä kaikkea muuta kuin ihanaa yhdessäoloa perheen kanssa. Yksinäisyys on lisääntynyt. No, tämä maailma on perheellisten, huomasihan sen jo korona-ajan uutisoinnista ja ohjeistakin.
Plääh. Oma negatiivisuutesi myrkyttää elämäsi, ei perheelliset eikä yhteiskunta. Koitappas sinä uniikki nyt tehdä jotain sille OMALLE elämälle. Olet nyt itsesi uhri.
No joo ja ei. Olen mennyt elämässä eteenpäin työelämässä tosi isoja harppauksia korona-aikana, mutta samaan aikaan kaikki sosiaaliset menot on jääneet niin vähälle, että niiden osalta tuntuu kuin olisi ollut jossain tynnyrissä pari vuotta.
Normaalisti olisin matkustanut enemmän, nyt jäi häämatkakin välistä koronan vuoksi enkä tiedä milloin päästään sinne vai päästäänkö ollenkaan, kun fokus on jo muualla. En ole käynyt yksilläkään festareilla, enkä varmaan enää edes jaksaisi. Tuntuu, että on vanhentunut parissa vuodessa eikä enää jaksaisikaan rymytä, vaikka ilman koronaa varmaan jaksaisin kun se "kisakunto" olisi vielä olemassa.. Jotkut ystävyyssuhteet on myös kärsineet tästä ajasta, vaikka toisaalta niitä turhia on ollut varmaan hyväkin karsia. Minusta on ylipäätään tullut todella vahvasti kotihiiri ja jopa ihmisvihaaja, ehkä korona-aikana on altistunut niin vähän sosiaaliselle elämälle että enää en meinaa jaksaa ketään lähipiirin lisäksi. Tai sitten se on se ikä. En osaa sanoa, mutta pari vuotta on kyllä jotenkin muuttaneet minua paljon.
En suostu jatkossa enää mihinkään ns. yhteiskunnallisiin talkoisiin. Pitäkää tunkkinne. Mä en ole mukana enää.
Korona oli samanlainen kusetus kuin "meillä on unelma" ja ilmastohysteriakin. En ole mukana enää kummassakaan.
Viruksia tulee ja menee joka tapauksessa muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Korona ei ole varastanut tai aiheuttanut mitään vaan toimenpiteet korona-aikana ovat aiheuttaneet kaikenlaista haittaa. Maailmalla päättäjät pyytävät jo vapautusta vääristä päätösistään koronapandemia aikana. Päättäjät toimivat väärien tietojen varassa, joita olivat saaneet lääkeyhtiöiltä, niin ehkä vastuusta vapauttaminen olisi mahdollista vaikka oli julmaa syyllistää ihmisiä rokottamattomuudesta vaikka se ei suojannut muita eikä itse rokotettuja vaan rokotetut levittivät tautia rokotuksesta huolimatta.
Ei kai kukaan oikeasti ollut niin saatanan tyhmä, että meni näihin lääketehtaiden markkinointipuheisiin? Siis tiedän kyllä, että oli huolisirkus ja muu, mutta sitä pidin ihan poliittisena pelinä ja päättäjiemme pehmenneiden päiden tuotoksena. Meidän piti kaikeen typerään lähteä mukaan kun muutkin teki niin. Oma järki laitettiin narikkaan aivan täysin ja lähdettiin matkimaan muita maita. Ihan kuin meillä ei olisi Suomessa totutusti sairastettu keuhkotauteja ja ties mitä puoliruttoja iät ajat ja niistä on suomalainen mennyt yli olan kohautuksella. Mikä oli surullista katsottavaa toipuneena mielenterveysongelmaisena. Oli se kun entinen päänsisäinen maailmani tuli suuren maailman todellisuudeksi ja te hoiditte sen ihan helvetin huonosti ja osaamattomasti koska luulitte elävänne todellisuudessa, sen sijaan että olisitte ymmärtäneet oman psykoottisuutenne ja rauhoittaneet itseänne faktoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elettiin kolmiossa viisihenkinen perhe kun korona tuli. Ei omaa pihaa, ei omaa saunaa, ei omaa mökkiä, ei mitään. Puoliso teki etätöitä keittiössä, kouluikäiset kävi koulua makuuhuoneissa ja minä viihdytin neljävuotiasta olohuoneessa tai ulkona.
Olin jäänyt työttömäksi loppu vuodesta 2019.
Koronan ekana vuotena pääsimme mukaan oikeusprosessiin, joka vei meiltä vanhemmilta kaikki voimat. Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus samojen ihmisten toimesta, jotka veivät raastupaan. Oman talon osto kaatui siihen, että pankit ei myöntäneet lainaa koska olin työtön.
Vuonna 2020 lueskelin netistä miten muita ärsytti kun perheelliset ei voineet keskittyä etätöihin. Aika ilkeää settiä ihmiset kirjoitti. Samaan aikaan anoppi soitteli kuinka hänellä oli ihanaa mökillä, ja samaan aikaan heidän iso talonsa oli tyhjillään. Olisin antanut aika paljon omasta mökistä, tua jostain paikasta jonne paeta ei-niin-hyvän alueen kerrostaloelämää.
2021 sain töitä, mutta toinen lapsista sairastui ja äitini kuoli. Yritin etsiä itselleni keskusteluapua, mutta en löytänyt yhtään vapaata psykologia edes nettiterapiasta. Harkitsin jopa Better Help-palvelua.
Tänä vuonna saatiin viimein ostettua talo, jossa on sentään 4 makkaria, mutta saunaa ei ole varaa remontoida. Korot nousee ja sitä miettii, että mitä jos Venäjä tulee ja pommittaa meidän talon maan tasalle, kun voimalaitoksen piippu näkyy nytkin ikkunasta. Ei ne ennenkään ole ohjuksiensa kanssa tarkkoja olleet.
Joten kyllä. Korona-aika vaikutti meihin. Itse olen masentunut ja turta. Voitimme oikeusjutun, lastensuojelu ei nähnyt syytä huoleen. Mutta olen aivan rikki itse. Tuntuu, että ne vuodet siinä kerrostalokolmiossa ilman mitään, mikä olisi erottanut arjen viikonlopusta... Huh, en jaksa miettiä sitä nyt.
Ainakin minusta tuli katkera. Ihmiset on itsekkäitä, omaa etuaan tavoittelevia k%sipäitä suurin osa, sen sain huomata.
Ei. Kyllä se on työnantaja joka minun aikani varastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elettiin kolmiossa viisihenkinen perhe kun korona tuli. Ei omaa pihaa, ei omaa saunaa, ei omaa mökkiä, ei mitään. Puoliso teki etätöitä keittiössä, kouluikäiset kävi koulua makuuhuoneissa ja minä viihdytin neljävuotiasta olohuoneessa tai ulkona.
Olin jäänyt työttömäksi loppu vuodesta 2019.
Koronan ekana vuotena pääsimme mukaan oikeusprosessiin, joka vei meiltä vanhemmilta kaikki voimat. Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus samojen ihmisten toimesta, jotka veivät raastupaan. Oman talon osto kaatui siihen, että pankit ei myöntäneet lainaa koska olin työtön.
Vuonna 2020 lueskelin netistä miten muita ärsytti kun perheelliset ei voineet keskittyä etätöihin. Aika ilkeää settiä ihmiset kirjoitti. Samaan aikaan anoppi soitteli kuinka hänellä oli ihanaa mökillä, ja samaan aikaan heidän iso talonsa oli tyhjillään. Olisin antanut aika paljon omasta mökistä, tua jostain paikasta jonne paeta ei-niin-hyvän alueen kerrostaloelämää.
2021 sain töitä, mutta toinen lapsista sairastui ja äitini kuoli. Yritin etsiä itselleni keskusteluapua, mutta en löytänyt yhtään vapaata psykologia edes nettiterapiasta. Harkitsin jopa Better Help-palvelua.
Tänä vuonna saatiin viimein ostettua talo, jossa on sentään 4 makkaria, mutta saunaa ei ole varaa remontoida. Korot nousee ja sitä miettii, että mitä jos Venäjä tulee ja pommittaa meidän talon maan tasalle, kun voimalaitoksen piippu näkyy nytkin ikkunasta. Ei ne ennenkään ole ohjuksiensa kanssa tarkkoja olleet.
Joten kyllä. Korona-aika vaikutti meihin. Itse olen masentunut ja turta. Voitimme oikeusjutun, lastensuojelu ei nähnyt syytä huoleen. Mutta olen aivan rikki itse. Tuntuu, että ne vuodet siinä kerrostalokolmiossa ilman mitään, mikä olisi erottanut arjen viikonlopusta... Huh, en jaksa miettiä sitä nyt.
Ainakin minusta tuli katkera. Ihmiset on itsekkäitä, omaa etuaan tavoittelevia k%sipäitä suurin osa, sen sain huomata.
Voimia sinulle ja kiitos, että jaksoit kirjoittaa rehellisesti. Vaikka saat tähän kurjia vastauksia, älä välitä niistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Näin keski-ikää lähestyvänä pari-kolme vuotta ei tunnu oikein missään, hujahtaa ohi melkein huomaamatta. Lapsille ja nuorille se on varmasti isompi juttu ja vienyt monen elämästä tärkeitä asioita.
Näin keski-ikäisenä menetetyt vuodet todella tuntuvat. Terveitä, aktiivisia elinvuosia on minulla paljon vähemmän edessä kuin parikymppisillä lapsillani. Joten todellakin harmittaa tämä parin vuoden hukkaan heitetty korona-aika. Meille keski-ikäisille jokainen terve vuosi on arvokas ja se pitää elää niin täysillä kuin pystyy. Koronakuopassa kykkiminen ei ole oikeaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja en edes saanut koronaa silloin. Nyt olen koronassa tällä hetkellä.
Ja vaikka tämä on varmaankin se omikron niin mun mielestä tämä on ikävä tauti. Oon ollut tosi kipeä. Sen lisäksi mulla esim toinen jalka ollut kipeä 4 päivää ja pelottaa et onko siinä joku tukos. Mut onneks se ei näytä turvonneelta.
Vierailija kirjoitti:
Joo ja en edes saanut koronaa silloin. Nyt olen koronassa tällä hetkellä.
Ja vaikka tämä on varmaankin se omikron niin mun mielestä tämä on ikävä tauti. Oon ollut tosi kipeä. Sen lisäksi mulla esim toinen jalka ollut kipeä 4 päivää ja pelottaa et onko siinä joku tukos. Mut onneks se ei näytä turvonneelta.
Jännästi nyt puhutaan kuin korona olisi ohi. Juu ei se valitettavasti suostu olemaan puhumalla ohi, mutta edellisvuosien tapaisten rajoitusten aika on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas se tutkitustikin todettu kuvio, että sinkkujen ongelmat nähdään yksilön ongelmina, kun taas perheiden ongelmat nähdään yhteiskunnallisen tason ongelmina. Sori offtopic.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että moni täällä korona-aikaa suitsuttaneista on perheellinen. Sinkuilla se arki oli kyllä kaikkea muuta kuin ihanaa yhdessäoloa perheen kanssa. Yksinäisyys on lisääntynyt. No, tämä maailma on perheellisten, huomasihan sen jo korona-ajan uutisoinnista ja ohjeistakin.
Plääh. Oma negatiivisuutesi myrkyttää elämäsi, ei perheelliset eikä yhteiskunta. Koitappas sinä uniikki nyt tehdä jotain sille OMALLE elämälle. Olet nyt itsesi uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että elämääni on varastettu. Se oli vain erilaista, silloin pandemian riehuessa. Oikeastaan koen jotenkin kasvaneeni ihmisenä ja monet muutkin tuntemani ihmiset ovat muuttuneet.
Ainakin koen olevani kiitollisempi kuin ennen. En myöskään ole niin kriittinen muita kohtaan enää. Pipo on vähän löysemmällä kuin ennen.
No eipä juuri. Olen sen verran vanha jo ja vähän itrovertti.
Näin introverttina elin kyllä elämäni parasta aikaa. Sai olla rauhassa ja liikkua ulkoilmassa. Ei tarvinnut välittää eikä nähdä vaivaa sosiaalisten tilanteiden vuoksi. Aivan täydellistä aikaa.
Viimeiset kolme vuotta olivat pelkkää töihin - kotiin - nukkumaan ja sama alusta seuraavana aamuna. Kaksi ensimmäistä koronavuotta käytettiin koko ajan siis töissä ja muualla kuin kotona kasvomaskia. Viimeisen vuoden ajan ollaan oltu lepsumpia. Niinhän se sitten iski kunnon koronatauti - kuumetta, yskää, nuhaa. Lentokoneessa tarttui yhdeltä röhisiältä, kun vihdoin uskaltauduimme etelän rantalomalle. Kukaan ei todellakaan uskonut, että siellä lentokentällä ja -koneessa olisi ollut viisasta suojautua.
No, nyt on raksoilla sitten se kuuluisa vähän eri tilanne. No, onneksi sinulla on niitä säästöjä.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu. Lisäksi romutti mielenterveyden ja jaksamisen. Kaikille tuo pari vuotta ei ollut mitään ihanaa etäilyn ja kotoilun aikaa, vaan vei syrjäytymisen kierteeseen, josta on vaikea päästä pois.