Tuntuuko kenestäkään siltä, että korona-aika varasti elämästänne pari-kolme vuotta?

Kyllä. Lähes olematon sosiaalinen elämäni kuoli kokonaan ja esimerkiksi treffeille en ole kovasta yrittämisestä huolimatta päässyt kertaakaan. Netin kautta oli kuulemma helpompaa tavata ihmisiä vielä 2016.

Minulla on 90-luvun lamasta samat fiilikset kuin monilla koronasta: sai vihdoin olla rauhassa ja rakentaa omaa elämää. Lievä tylsyys ja pysähtyneisyys kuului asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jaan tuon saman tunteen kuin ap.

Nyt en meinaa saada millään normaalista arjesta kiinni vaikka kuinka yritän jatkaa siitä mihin 2019 jäin.

Mä olin silloin tosi tarmokas ja ilonen ja mulla oli paljon hyviä suunnitelmia. Jouduin korona-ajan takia luopumaan niistä kaikista ja olen hyvin katkera ja vihainen hallituksen koronatoimista, Uudenmaan yms suluista ja median jatkuvasta pelottelusta. En saa sitä aikaa enää takaisin ja nyt en pysty menemään eteenpäin.

Että joo kyllä on vaikeaa nyt. Olen elänyt tähänastisen elämäni raskainta, vaikeinta ja ikävintä aikaa 2020 alkaen.

Anteeksi vaan, mutta mistä hallitus olisi voinut tietää keväällä 2020 kuinka vaarallinen korona on, kun tiedemiehet vasta selvittelivät asiaa? Tottakai alussa tarvittiin jopa ylimitoitettuja toimia kun ei ollut parempaa tietoa. Sehän se vasta olisi katastrofi ollut jos ei oltaisi rajoitettu mitään ja korona olisikin ollut vaarallisempi.

Tiesihän. Mikään tilasto ei tukenut massiivisia toimia rajoittaa elämää tai pakottaa vapaaehtoiselle piikille. Kukaan ei pakottanut jakamaan rahaa rikkaille yrittäjille. Kaikki poikkeavat tiedemiesten lausunnot sensuroitiin ja kriminalisoitiin koska haittasi paremminvoivien ja lääkefirmojen rikastumista kriisillä. Kaikkien aikojen puhallus.

Sanna Marinin johdolla.

Käytät koronaa oman katkeran vihasi keppihevosena.

Vierailija kirjoitti:

Menihän siinä pari hedelmällistä vuotta, kun ihmisiä ei saanut kunnolla tavata. Nyt jännittää kertyneiden hoitovelkojen ja -jonojen takia ehdinkö edes aloittaa hedelmöityshoitoja ennen kuin julkisen puolen ikäraja pamahtaa täyteen. Saatttoi tää pandemia tehdä minut lapsettomaksi. Aika traagista.

Wtf :D Saihan korona-aikana tavata ihmisiä, rajatusti. Ja testaamalla sitäkin turvallisemmin. Ei voi kuin ihmetellä joidenkin ihmisten järjenjuoksua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jaan tuon saman tunteen kuin ap.

Nyt en meinaa saada millään normaalista arjesta kiinni vaikka kuinka yritän jatkaa siitä mihin 2019 jäin.

Mä olin silloin tosi tarmokas ja ilonen ja mulla oli paljon hyviä suunnitelmia. Jouduin korona-ajan takia luopumaan niistä kaikista ja olen hyvin katkera ja vihainen hallituksen koronatoimista, Uudenmaan yms suluista ja median jatkuvasta pelottelusta. En saa sitä aikaa enää takaisin ja nyt en pysty menemään eteenpäin.

Että joo kyllä on vaikeaa nyt. Olen elänyt tähänastisen elämäni raskainta, vaikeinta ja ikävintä aikaa 2020 alkaen.

Anteeksi vaan, mutta mistä hallitus olisi voinut tietää keväällä 2020 kuinka vaarallinen korona on, kun tiedemiehet vasta selvittelivät asiaa? Tottakai alussa tarvittiin jopa ylimitoitettuja toimia kun ei ollut parempaa tietoa. Sehän se vasta olisi katastrofi ollut jos ei oltaisi rajoitettu mitään ja korona olisikin ollut vaarallisempi.

Tiesihän. Mikään tilasto ei tukenut massiivisia toimia rajoittaa elämää tai pakottaa vapaaehtoiselle piikille. Kukaan ei pakottanut jakamaan rahaa rikkaille yrittäjille. Kaikki poikkeavat tiedemiesten lausunnot sensuroitiin ja kriminalisoitiin koska haittasi paremminvoivien ja lääkefirmojen rikastumista kriisillä. Kaikkien aikojen puhallus.

- Mitä tilastoja tuossa vaiheessa oli ehditty tehdä viruksesta, joka oli todettu muutamaa kuukautta aiemmin?

- Koronapandemian alussa ei ollut rokotteita edes saatavilla, eikä koronaan ole täsmälääkettä.

- Mistä tarkalleen ottaen olet löytänyt nuo sensuroidut lausunnot? Mikä taho sensuurista vastasi?

- Voitko kertoa, minkä lakipykälän varjolla ko. lausunnot oli kriminalisoitu?

Meillä korona vaikutti niin, että lapsien tekoa varmasti jätämme myöhemmälle. Aloitin tulevan aviomieheni kanssa seurustelun alku kesästä 2019. Silloin tuntui että ei vielä tunnettu tarpeeksi hyvin, että olisi voitu lähteä yhdessä lomamatkalle, vaan vietimme aikaa omassa kaupungissa. Yhteenmuuton jälkeen korona alkoi parin kuukauden päästä, ja kaikki haaveet yhteisestä lomamatkasta ulkomaille saivat jäädä ja jouduimme lomailemaan vain Suomessa. Tämä kesä oli ensimmäinen kun olisi uskaltanut lähteä lomamatkalle, mutta olin itse juuri saanut uuden työpaikan ja minulla ei tietenkään ollut muuta lomaa kuin yksi pidempi viikonloppu, jolloin lähdimme vain viikonloppulomalle helsinkiin. Ensi vuonna pääsemme vihdoin pariskuntana lomalle, mutta se tulee olemaan häämatkamme. Eli vasta ensi vuonna voimme aloittaa yhdessä matkustelun ja siihen ei lapsi sovi.

N27

Taaksepäin katsoen erikoinen jakso oli vain etäkouluvaihe. Oli mukavaa olla lasten kanssa niin paljon. Muuten en koe menettäneeni mitään. Maskit ja käsidesit eivät olleet epämukavia tms. Alun epävarmuus jäyti kyllä mieltä.

Tämä sota ja kaiken kallistuminen, puhumattakaan ukrainalaisten kärsimyksistä, on ollut paljon pahempaa kuin korona-aika (joka sekin toki edelleen jatkuu).

Voin silti kuvitella, että meneville nuorille ja joillekin muille ihmisryhmille poikkeusaika on ollut kurjaa. Luulen silti, että se on kasvattanut sietokykyä, josta on paljon hyötyä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän täällä on alapeukuttajia? Niin se nyt vain on että korona-aika ei monelle ollut mitään kivaa puuhastelu aikaa isossa talossa perheen kesken, vaan musertavan yksinäistä, epävarmaa ja ikävää aikaa.

En ole alapeukuttanut, mutta ehkä suurin osa on joutunut kohtaamaan elämässä vastoinkäymisiä jo ennen koronaa ja siksi koronan vaikutukset ovat olleet pienet, mitä aikaisemmin on kokenut esim. vakava lapsen sairastuminen, pitk.aikaistyöttömyyttä, taloudellisa huolia jne.

Ei tunnu siltä. Korona-ajan ainoa vaikutus on ollut se, että toisinaan on täytynyt olla maski naamalla jossain paikassa. Muuten elämäni ei ole ollut millään tavalla erilaista. Enimmäkseen olen istunut pöydän ääressä, kuten olen tehnyt kymmenien vuosien ajan.

Ei tunnu, mutta ymmärrän, että monista varmasti tuntuu. Mun elämäni ei koronan vuoksi muuttunut kovinkaan paljoa. Olin tehnyt etätöitä jo vuosia ennen maaliskuuta 2020. Lisäksi olin pahenevan nivelrikkoni sekä kahden tekonivelleikkauksen vuoksi ollut muutenkin jo useamman vuoden lähinnä vain kotinurkissa. Festarit ja muut yleisötapahtumat eivät olleet vuosiin kovinkaan paljon kuuluneet elämääni.  Tammikuussa 2020 päätin kuitenkin piiiiiiiitkästä aikaa aktivoitua. Hommasin museokortin ja lippuja konsertteihin ja tapahtumiin, Ja se suunnitelma sitten tyssäsi heti alkuunsa, kun museot meni kiinni ja tapahtumat peruttiin. En kuitenkaan ollut pahemmin harmissani asiasta, koska eipä museot ja tapahtumat olleet kuuluneet elämääni yli kahteenkymmeneen vuoteen aiemminkaan. 60-vuotissynttärini järjestin pienemmälle porukalle kuin aikoinaan 50-vuotissynttärini. Eikä harmittanut yhtään. Paljon vähemmällä vaivalla pääsin. 

Varmasti korona-ajan kokemiseen vaikuttaa paljon se, millaista elämä oli ennen koronaa ja mistä asioista joutui koronarajoitusten vuoksi luopumaan. Jos oma elämä ei juurikaan muuttunut tai ei ainakaan huonommaksi vaan  kenties jopa paremmaksi, tietenkin korna-ajan on kokenut eri tavalla kuin selalinen, joka on kenties menettänyt työpaikkansakin sen vuoksi. 

Korona sai huomaamaan, miten suuri osa aikusista ihmisistä elää nähtävästi normaalisti aivan eri tavalla kuin itse. Kauhea meteli jostain harrastuksista ja kuinka niiden tauottaminen pilaa kaikkien elämän. Urheilen itsekseni kotona ja ulkona, muita harrastuksia ovat lähinnä kirjat ja elokuvat, joten en ole ikinä kokenut, että elämästä puuttuisi jotain, kun en pääse iltaisin töiden jälkeen ajamaan autolla harrastamaan koko illaksi. Kauhea ajatus moinen aikataulutettu lisästressi. Myöskään matkustelu ei ole ikinä hirveästi kiinnostanut, joten vaikutukset omaan elämään eivät olleet kummoisia.

Siitä olen kyllä monien tässä kirjoittaneiden kanssa samaa mieltä, että lapset ja nuoret laitettiin maksamaan tästä showsta ihan kohtuuttomasti. Moni jo ennestään putoamisvaarassa oleva on syrjäytynyt rajoitusten takia lopullisesti.

Tuntuu, ja ihan niinkuin se koronapaska ei olisi vielä ollut tarpeeksi, niin venäläiset päätti pilata maailman varmaan lopullisesti.

Itseasiassa ei. Elämä on jatkunut ihan samalla tavalla koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut etätöissä ja pienillä reissuilla käytiin aina kun voitiin.

On tämä silti ollut kaikkea muuta kuin normaalia. Elämä oli muutoksessa muutenkin, mutta koen että korona-aika sotki suunnitelmat lopullisesti.

Sen päälle vielä tämä Ukrainan kriisi, niin ettei elämä vain jatkuisi.

Korona-ajasta on tullut joku ihme pyhä lehmä joillekin ihmisille. Jos joku tekee aloituksen jossa valitetaan jotain koronaan liittyvää niin kyseiset ihmiset ovat heti lyttäämässä sitä koska olettavat että jokaiselle ihmiselle korona on ollut joku ihana kokemus. Enemmistölle ei todellakaan ole ollut.

Tiesin että jotkut ihmiset ovat itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä mutta että katse on näin tiukasti omassa navassa oli kyllä yllätys.

Tämä. Minulle korona-aika paljasti ihmisten todellisen välinpitämättömyyden ja se porukka on juuri näitä, jotka haluaa kontrolloida muiden elämää, jotta itse ei tarvitsisi huolehtia omasta terveydestään. Ymmärrän vielä 2020 ja 2021 koronatoimet maskeineen, mutta 2022 toimet on aiheuttaneet enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ei.

Korona-aika pahensi entisestään maailmanmenoa.

Tuli nippukaupalla lisää sukupuolia, Wokea, Cancellointia, voimaantumista ja niin edelleen.

Olisipa vielä 80, 90, 00-luku. Sen jälkeen alkoi alamäki ja Korona jotenkin löi vain lisää vauhtia siihen.

Onneksi saimme olla mökillä etätöissä ja perheeseemme tuo aika vaikutti vain ja ainoastaan positiivisesti. Lähennyimme entisestään.

Vierailija kirjoitti:

On ollut raskasta koska kuuluu tähän vaarallista sairastua koronaan - ryhmään. Ihmiset ovat loukkaantuneet, koska on suojellut itseään sairastumiselta. Tätä on kutsuttu peloksi ja se on loukannut minua. Viranomaisten ja etenkin hallituksen poukkoileva toiminta on järkyttänyt. Ensin estetään suojautuminen maskeilla ja sitten millään ei ole mitään väliä miten virus leviää. Terveet hallituksen teinit eivät välitä eivätkä ymmärrä. Ihmisten annetaan kuolla, vaikka olisi pitänyt yrittää estää viruksen leviäminen. Näin järkkyä asennetta sairaita ja vanhuksia kohtaan ei ole aiemmin törmännyt Suomessa! Tällä hetkelläkin virus leviää, silti mskeja ei vaadita käyttämään ja työnantajat painostavat lähityöhön. Stressikäyrä katkeaa kohta johonkin.

Ketään muutahan tässä ei saanut ajatella kuin tuntemattomia riskiryhmäläisiä joiden takia lapsilta vietiin normaali tavallinen lapsuus. Osa pakotettiin ehtona yhteiskuntaan kuulumisesta pelotellen tappajiksi jos ei ottaneet tuota itselleen tarpeetonta injektiota. Teidän takia on tuhottu talous, lasten tulevaisuus ja hoitovelka on varmaan tähtitieteellinen tällä hetkellä. Ja palkaksi osa teistä suorastaan nautti, kun sai solvata rajoituksista kärsineitä. En unohda tätä aikaa koskaan.

Et tiedä minusta ja elämästäni mitään, ja kirjoittamasi perusteella et kyllä saa tietääkään.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Sairastuin vakavasti ennen koronaa ja se on vienyt minulta kaiken elämässä ja vie yhä. Korona ei vienyt yhtään mitään ja pidän kaltaisiasi ihmisiä heikkoina itsekeskeisinä marisijoina. Sinulle on kaikki mahdollista ja jaksat vaan kitistä.

Sama. Tuntuu, että olen parissa vuodessa vanhentunut vuosikymmenen. En enää jaksa samalla tavalla kuin ennen. Ja moni ihmissuhde on katkennut. Möllötetään entistä enemmän omissa oloissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuntuu. Tuntuu, että vanhenin kahden koronavuoden aikana vähintään viisitoista vuotta. Ei enää oikein mikään jaksa kiinnostaa ja tuntuu, että elämä on jo ohi.

Minustakin tuntuu siltä. Vaikea kiinnostua ja innostua enää mistään. Pakolla yritän mutta ei se oikein onnistu.

Tuntuu. Ennen koronaa olin nuori aikuinen elämässä parhaita vuosiani ja nyt olen jo sen ikäinen, että pitäisi olla niin saakutin vastuullinen aikuinen ja alkaa esim. tehdä jo päätöksiä lasten hankkimisen suhteen. Toki elämä eteni korona-aikanakin, mutta olihan se kurja tapa päättää elämänvaihe yllättäen. Lisäksi mieheni opiskelukuviot menivät täysin sekaisin ja optimismini yhteisen tulevaisuutemme suhteen on muuttunut vakavaksi harkinnaksi siitä, pystynkö kantamaan yksin taloudellisen vastuun tässä suhteessa vai pitäisikö meidän erota.

ilmeisesti et käy töissä, jos tuntuu että korona on varastanut aikaasi.