Tuntuuko kenestäkään siltä, että korona-aika varasti elämästänne pari-kolme vuotta?

Eipä oikeastaan. Mutta silti sitä kaipaa aikaa kun maailmassa oli vielä suht normaalia (esim. 2010-luvun alku) verrattuna nykyiseen touhuun.

Vähän tietty harmittaa niiden nuorten puolesta jotka eivät ole korona-ajan vuoksi normaalisti voineet viettää valmistujaisiaan/täysi-ikäistymistä.

Vaikuttaa se korona-aika edelleenkin

Ei. Koska meillä elämä eteni riuskaa vauhtia nuorten koulujen ja opintojen aloittamisen takia

Sota kyllä aiheuttikin sittwn jo sen että alkaa kulkea kuin sumussa.

Tuntuu vähän. Vieläkään en tohdi varata talvelle ulkomaanmatkaa kun en tiedä koronatilannetta jos se pahenee. Kesällä ja syksyllä olisin voinut koronan puolesta matkustaa mutta ei ollut aikaa.

Ei todellakaan. Ihan normaalisti elin silloinkin, kävin töissä ja kaupassa, harrastin, näin ystävieni ja vanhempieni kanssa, olin perheeni kanssa ja vietimme ihan normaalia rauhallista elämäämme. Tietenkin. Vaikka koronaa ei olisi ollut, niin en usko, että meidän elämä olisi ollut kovin erilaista. Ainoa erotus oli, että pidin maskia naamalla, muuten eroa ei ollut. N48

Ei oikeastaan. Ihanaa aikaa, tosin kyllä oma ja läheisten sairastuminen alkuvaiheessa pelotti. Ihanaa kun ei tarvinnut mennä mihinkään ja onneksi etätyö tuli tuon seurauksena jäädäkseen.

Korona antoi ihanan etätyövapauden. Nyt saan yh:na sovitettua työpäivät ja lasten harrastekuskaukset sekä olla kotona lasten lähtiessä kouluun ettää palatessa sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Ihan normaalisti elin silloinkin, kävin töissä ja kaupassa, harrastin, näin ystävieni ja vanhempieni kanssa, olin perheeni kanssa ja vietimme ihan normaalia rauhallista elämäämme. Tietenkin. Vaikka koronaa ei olisi ollut, niin en usko, että meidän elämä olisi ollut kovin erilaista. Ainoa erotus oli, että pidin maskia naamalla, muuten eroa ei ollut. N48

Sama mut ilman maskia ja rokotteita mentiin koko perhe. Parasta aikaa ikinä mun mielestä.

Ei varsinaisesti tunnu, mutta aiheutti kyllä jonkin verran harmia, kun ei voinut sukulaisia vapaasti tavata.

Korona-aika ei ole edelleenkään ohi mielestäni, mutta nyt yksilön oma vastuullinen toiminta sen leviämisen ehkäisemisessä korostuu entisestään, varsinkaan kun viranomaiset eivät enää vastuuta ota.

Varastanut? Tuolla logiikalla mun elämästä on varastaneet aikaa myös omat ja läheisten sairastamiset ja kuolema sekä esimerkiksi sydänsäryistä toipuminen. Elämä on elämää silloinkin kun se on rankkaa, ei kukaan ole luvannut että täällä tulee olemaan hauskaa suurimman osan ajasta. Jos ei ole niin siitä ei saa mitään korvausta, aika menee eteenpäin joka tapauksessa.

Kyllä.

Ei. Näin keski-ikää lähestyvänä pari-kolme vuotta ei tunnu oikein missään, hujahtaa ohi melkein huomaamatta. Lapsille ja nuorille se on varmasti isompi juttu ja vienyt monen elämästä tärkeitä asioita.

Vaikuttanut ihmissuhteisiin ja ei oo voinut matkustella

Ei tunnu että se olisi varastanut minulta mitään, mutta harmittaa että itse en käyttänyt näitä paria vuotta hyödyksi, vaan jämähdin paikoilleen. Olisin voinut opiskella, kuntoilla, aloittaa jonkin harrastuksen sen sijaan että jäin sekä henkisesti että fyysisesti paikoilleni neljän seinän sisälle. Ainoa saavutus oli että katsoin kaikki kahdeksan kautta Game of Thronesia ja tusinan muita sarjoja.

Oon kyllä katkera Marinille, vei kaksi elämäni parasta vuotta kuten AP kertoo. Ja mediaa ei aihe kiinnosta lainkaan, mitä hän meille teki.

Itse biletti virka-asunnossaan ja huippukokouksissa täyttä elämää.

Ihan normaalisti olen elänyt. On ollut töitäkin. Mikään muu ei elämässäni korona-aikana muuttunut, kuin se, että lääkärissä käydessä pidin maskia.

Ei suinkaan. Parasta aikaa ikinä. Sai olla rauhassa kerrankin kotona ja mökillä. Aamulla sai nukkua pidempään, eikä tarvinnut lähteä heti herättyä pimeään ja kylmään. Harmi kun se loppui.

En tiedä. Ehkä olen tulossa vanhaksi (nyt 40v) mutta kaipaan sitä normaalia maailmaa ennen näitä uusia sekoiluja. Joskus 2010-2014 oli vielä ok, sitten alkoi nämä kaikki kummalliset transuhommat, ihmisten elämän kurjistaminen, kaikki on kiellettyä vaihe ja nyt viimeiseksi tämä koronavouhotus ja wokepaska.

Vaikutti todella paljon. Elämäni olisi todennäköisesti paljon parempaa tällä hetkellä, jos koronaa ei olisi tapahtunut

Toisaalta oli ihan kiva olla kotona pienten lasten kanssa, koska muuten olisin tehnyt jo kokoaikaisesti töitä, mutta ikävää oli se epävarmuus töiden jatkumisesta. Ikävää oli myös erkaantua sukulaisista ja viimeinen niitti oli, kun läheinen sairastui syöpään ja koronan takia ei uskaltanut tavata usein. Syöpä vei niin nopeasti ettei sitten sitä yhteistä aikaa enää tullutkaan