Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Sosiaaliluokasta hiukan nousseen voi tunnistaa helposti:

Halpoja huonolaatuisia laatuvaatekopioita, joiden kankaasta erottaa että on hankittu h&m tai muusta halpakaupasta (esim neuleet akryylia, villakangastakki jotain pakkasella sähköistyvää keinokuitua, kenkien ompeleista ja muista erottaa myös laadun)

Auto voi olla keskiluokkainen mutta osareihin uppoaa valtaosa kk palkasta.

Kodista on velkaa ollut yli 20 vuotta ja maksuerät jatkuu edelleen, säästörahaa ei jää ja remontit on joko tekemättä tai rumasti yritetty itse tehdä (niin ettei kavereita kehdata kutsua kahville)

Lapsilla on tulotasoon nähden liian kalliita harrastuksia ja sitten tingitään kaikesta muusta.

Kaikin puolin yrittävät esittää rikkaampaa kuin ovat. Monessa asiassa tekisi mieli antaa talousneuvoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokkaisuus näkyy siinä, mitä ihminen syö. Yläluokkaiset ihmiset syövät luxuskaviaaria, valkoisia tryffeleitä, hanhenmaksaa, ostereita, merisiilin mätiä, viiriäisen munia, sinievätonnikalaa yms. ruokaa. joka maksaa todella paljon. Juomaksi kelpaa vain aito shamppanja. 

Yläluokkaisella ihmisellä on hovimestari, lukuisia palvelijoita, autokuski, sekä useampi huippukokki palkkalistoillaan. 

Yläluokkaiset ihmiset eivät tee pieniä ostoksia, vaan ostavat kerralla aina jotain suurta, kuten Elon Musk osti juuri Twitterin 44 mrd dollarilla. 

Elon Musk on rikas ja varakas, mutta hänen sukunsa ei koskaan ole kuulunut yläluokkaan..

Yläluokkaan synnytään, eikä raha ole se mittari, vaan muut esim. sivistys, kulttuuri, perinteet jne.

Elon Musk on Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisin henkilö. Elon Musk saa enemmän näkyvyyttä kuin maansa presidentti, ja Elon Muskin tekemisiä seurataan todella tarkasti. 

Valta erottaa ylhäiset alhaisista. Rahalla saa valtaa. Elon Musk on maailman rikkain mies. 

Se, että sukunimi on jotain "von" tai "af", ei merkitse yhtään mitään.

Heh, no ei nyt sentään. Rahan arvostaminen vaikutusvallan mittarina on puolensa, mutta silloin unohdetaan miten yhteiskunta todellisuudessa toimii. Edes banaanivaltioissa pelkkä varallisuus ei merkkaa, vaan suhteet (jotka useimmiten ratkaisevat pääseekö eliittiin vai ei). 

Sitä voi tietysti pohtia onko tämä muuttumassa globalisaation myötä. Oma arvioni on, että Musk sortuu omaan ylimielisyyteensä kuten muutkin vastaavat historian kuluessa ovat sortuneet.

Ei pidä aliarvioida Elon Muskin vaikutusvaltaa. Osti juuri Twitterin, joka mahdollistaa Donald Trumpin comebackin presidentiksi. Time lehti nimesi viime vuonna Muskin vuoden henkilöksi, ja Elon Musk on jutellut äskettäin puhelimessa mm. Putinin kanssa Ukrainan sodasta, ja antanut ukranalaisille satelliittejansa käytettäväksi sodassa. 

Elon Musk on teknokraatiksi poikkeuksellisen vaikutusvaltainen ihminen, jolla on positiivinen julkisuuskuva, vaikkakin kateelliset ihmiset eivät voi sietää häntä. 

Maailma muuttuu jatkuvasti ja teknokraattiset voimat vahvistuvat koko ajan. 

"Kateelliset", keksi nyt välillä jotain uutta tuon kateuskortin tilalle. Musk on pääasiassa huomioriippuvainen hölmö. 

Juuri tätä tarkoitin: Kommenttisi on tyypillistä kateellisen ihmisen panettelua. MOT.

No mieti nyt oikeasti sen toiliailuja. Joku helvetin sukellusvene aasiapojille, ja sitten kun sukeltaja sanoo ideaa typeräks niin haukkuu tätä pedariks. Sitten nuo sen naurettavat tunneliviritelmät, joista piti tulla liikenteen mullistaja mutta ei ole mitään muuta kuin yksikaistainen tunneli jossa ajetaan autoilla hiljaista vauhtia. Tai sitten nämä sekoilut ukrainan tilanteen kanssa. Itsehän tuo ei mitään starlinkkejä ole keksinyt vaan sen on tehneet hänen alaiset. Hän on monimiljardööri muttei silti maksanut itse mitään starlinkeistä vaan ne maksoi ukrainan valtio. Sitten kun hän ylimielisyyksissään saa päähän typerän rauhanneuvottelun uhkaa hän vetää starlinkin pois käytöstä kun ei saanutkaan kaipaamaansa arvostusta. Vasta hemmetinmoisen painostuksen jälkeen antoi starlinkin takaisin käyttöön.

Saa nähdä nyt kun muuttuu twitterin omistajaksi voiko kukaan enää olla hänen kanssaan mistään asiasta eri mieltä. Pitkäänhän hän on sanonut kaikkia väärää mieltä olevia twitter-boteiksi.

En ole tyypin tekemisiä seuraillut, mutta pienelläkin tahattomalla seuraamisella selviää, ettei kyse ehkä ole ihan tasapainoisimmasta kaverista. Jo pelkästään impulsiivisuus karsii hänet vaikutusvaltaisten joukosta, tosin tähän on ehkä tulossa muutosta, jonka ruumiillistuma on Donald Trump. Ainakin USAssa on muodostunut varjoyhteiskunta, jota ohjaillaan vaihtoehtomedian ja somen avulla, ja siellä tuollaiset oudot persoonat voivat menestyä hyvin aikansa. Kunnes tulee taas seuraava kummajainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse vielä tähän liittyen, että onko minunkin sitten ketjun aiheen mukaan "valittava" puoliso työväenluokasta jos en koskaan opiskele esim yliopistossa. Jos jään vaan lukio ja amis taustaan. Näin varmaan monen mielestä olisi oikein ja minusta ei olisi parisuhde mielessä iloa muuten ja en osaisi puhua mistään sivistyneestä korkeammin koulutetun kanssa. Itse vaan tiedän mikä minua kiinnostaa ja sivistän itseäni. En koe olevani tyypillinen duunari. Elämä vaan mennyt niin, ettei ole ollut voimia opiskeluihin liittyen aiemmin. Jos kaikki olisi mennyt ok niin voisin olla paremmassa tilanteessa.

Silti myös henkilö A on duunari ja esim autoista, kaljasta ja Suomi räpistä pitävä tyyppi, joka inhoaa opiskelua ja bilettää vapaa-aikansa. Ja häneen verrattuna henkilö B on korkeasti koulutettu, joka soittaa soittimia, pitää taiteesta, tykkää lukea ja opiskella eikä biletä tai kännää sen enempää niin kyllä haluaisin valita sen tyypin B, vaikka en ehkä saisi kun kerran kuulun eri luokkaan. Miten tuo henkilö A voi olla minulle sopiva tyyppi jos meitä yhdistää vaan koulutustausta, eikä mikään muu. Tätä mietin, kun moni on sitä mieltä, että pysyköön ihmiset omissa luokissaan. Ei se kyllä niin aina mene. Tietysti yleistän tässä itsekin. Moni voi olka hyvin fiksu ihminen kuten pari tuttuani. He olisivat voineet esim opiskella, mutta elämä vaan meni toisin ja voimia siihen ei ole ollut.

Ei Suomessa ole mitään sellaista luokkajakoa joka kieltäisi hankkimasta puolison eri koulutustasolta. Tottakai kannattaa hankkia sellainen kumppani kuin itselle sopii. Sen takiahan tämä luokkajako ei ole ollenkaan niin yksiselitteistä kun meillä on maa täynnä duunari/farmaritaustaisia akateemisia ja pariskuntia joiden koulutustaso ja tausta on keskenään tosi erilainen. On vaan hyvin yksisilmäistä väittää muuta.

Toisaalta se yhteiskuntaluokkien erilaisuus tuottaa haastetta parisuhteeseen viimeistään siinä vaiheessa kun on lapsia. Ihan samalla tavalla kuin, jos puoliso on kotoisin toisesta kulttuurista. 

Melko paksua väittää että eri yhteiskuntaluokat Suomessa eroaisi toisistaan yhtä paljon kuin eri kulttuurit. Tai riippuu kulttuurista toki. Ja toisaalta myös yksilöstä ja siitä miten isosti ne luokat eroaa, suurin osa Suomessa on kuitenkin enemmän tai vähemmän keskiluokkaa.

30% suomalaisista on työväenluokkaa. Kyllä ne erot tulevat eteen kun mietitään lasten kasvatusta, harrastuksia, kustannuksia, koulutusmahdollisuuksia. Tuolla jo joku kertoikin miten yllättyi kun työväenluokkainen äiti ei nähnyt koulussa hyvin pärjäävää lastaan lukiossa. Tällainen äiti ei varmasti siihen kannusta eikä tee töitä sen eteen. 

Alemmilla sosiaaliluokilla on outo tarve ostaa paljon tavaraa ja vaatteita jos saa halvalla (H&M) alennusmyynnistä...

Varakkaampi fiksusti rahaa käyttävä ostaa vain laatua tarpeeseen ja tiedostaa ympäristövastuunsa& eikä siksi osta halpamaissa lapsityövoimalla teetettyjä lumppuja... Laadun voi löytää myös kirppikseltä

Luokka alkaa näkyä kirjoitetusta kielestä ja kuulua puhekielestä. Mitä enemmän kieliopillisia virheitä, sitä alempaan luokkaan kirjoittaja kuuluu. Puhekieli on luku sinänsä, muotikliseiden viljely ei ainakaan viittaa ylempään sosiaaliluokkaan. Ilmiö on tuttu Isosta-Britanniasta, mutta on jo levinnyt Suomeenkin. Mielenkiintoisia tutkimuksia on odotettavissa parin seuraavan vuosikymmenen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden perheen jossa on kahdeksan lasta "kun niitä vaan tuli". Äiti käy osa-aikaisesti töissä kun on terveyskremppaa. Isä pukeutuu hyvin homssuisesti, usein parta ajamatta ja hiukset näyttää sille ettei kovin usein parturin saksia näe (tai ehkä vaimo leikkaa). Auto on kulahtanut ja sisältä likainen minibussi. Ovat melkoisen meluisaa porukkaa, no ihmekö tuo kun on noin monta lasta.

Kuka arvaa heidän yhteiskuntaluokkansa? No, ylempää keskiluokkaahan he on. Iso talo rantatontilla kaupungin parhaalla paikalla, isä on lääkäri ja äiti hammaslääkäri, eivätkä ole taustoiltaankaan duunareita. Todellakaan ei voisi päältä päin päätellä perheen sosiaaliluokkaa mitenkään, ellei tarkemmin ala jutulle.

Tilastollisesti he ovat hyvin tavanomainen varakkaampi perhe eli lapsia on enemmän kuin keskiluokalla eli molemmilla vanhemmilla on arvostettu ammatti ja korkeat tulot.

Niin on, mutta ulospäin ei varakkuus tosiaankaan näy. Jos näkisi vaikka äidin tai isän ja muutaman nuorimman leikkipuistossa niin ennemmin kuvittelisi köyhäksi kuin varakkaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteessa. Katso missä joukossa ja paikassa ihminen vaikuttaa olevan kuin kotonaan niin tiedät samalla mihin sosiaaliluokkaan hän kuuluu.

Ketjun hyödyllisin vastaus. Voit pukea kaksi ihmistä täysin samalla tavalla ja sitten viedä heitä erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin katsomaan, miten käyttäytyvät, sulautuvat ja viihtyvät.

Mielestäni etiketin noudattaminen on yksi hyvä indikaatio. Jotkut kunnioittavat juhlan arvokkuutta, perinteitä ja luonnetta enemmän kuin tarvetta ilmaista itseään ulkoisesti juuri silloin (ja senkin voi tyylitaituri tehdä hienotunteisesti halutessaan). Toiset kokevat etiketin uhkaavan identiteettiään ja pukeutuvat juhlaan täysin oman mielensä mukaan, esim paljaat olkapäät kirkkoon ja stripparikengät arvokkaaseen juhlaan.

Tämä myös kuvaa, miksi luokkahypyn kokenut on niin juureton. Hän ei ole akateemisena ihmisenä enää kotonaan porukassa, jossa kohotellaan kulmia, jos puhuu "diskurssista" ja "kontekstista". Mutta ei myöskään porukassa, jossa on sukuhuviloita ja kotona suvun antiikkia, jossa vanhemmat ostavat opiskelevalle lapselle asunnon, ja harrastukset on olleet purjehdusta ja ratsastusta.

Ehkä hänen lapset sitten on jo eri lailla kotonaan ylemmässä keskiluokassa, kun kasvukokemukset on lähempänä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse vielä tähän liittyen, että onko minunkin sitten ketjun aiheen mukaan "valittava" puoliso työväenluokasta jos en koskaan opiskele esim yliopistossa. Jos jään vaan lukio ja amis taustaan. Näin varmaan monen mielestä olisi oikein ja minusta ei olisi parisuhde mielessä iloa muuten ja en osaisi puhua mistään sivistyneestä korkeammin koulutetun kanssa. Itse vaan tiedän mikä minua kiinnostaa ja sivistän itseäni. En koe olevani tyypillinen duunari. Elämä vaan mennyt niin, ettei ole ollut voimia opiskeluihin liittyen aiemmin. Jos kaikki olisi mennyt ok niin voisin olla paremmassa tilanteessa.

Silti myös henkilö A on duunari ja esim autoista, kaljasta ja Suomi räpistä pitävä tyyppi, joka inhoaa opiskelua ja bilettää vapaa-aikansa. Ja häneen verrattuna henkilö B on korkeasti koulutettu, joka soittaa soittimia, pitää taiteesta, tykkää lukea ja opiskella eikä biletä tai kännää sen enempää niin kyllä haluaisin valita sen tyypin B, vaikka en ehkä saisi kun kerran kuulun eri luokkaan. Miten tuo henkilö A voi olla minulle sopiva tyyppi jos meitä yhdistää vaan koulutustausta, eikä mikään muu. Tätä mietin, kun moni on sitä mieltä, että pysyköön ihmiset omissa luokissaan. Ei se kyllä niin aina mene. Tietysti yleistän tässä itsekin. Moni voi olka hyvin fiksu ihminen kuten pari tuttuani. He olisivat voineet esim opiskella, mutta elämä vaan meni toisin ja voimia siihen ei ole ollut.

Ei Suomessa ole mitään sellaista luokkajakoa joka kieltäisi hankkimasta puolison eri koulutustasolta. Tottakai kannattaa hankkia sellainen kumppani kuin itselle sopii. Sen takiahan tämä luokkajako ei ole ollenkaan niin yksiselitteistä kun meillä on maa täynnä duunari/farmaritaustaisia akateemisia ja pariskuntia joiden koulutustaso ja tausta on keskenään tosi erilainen. On vaan hyvin yksisilmäistä väittää muuta.

Toisaalta se yhteiskuntaluokkien erilaisuus tuottaa haastetta parisuhteeseen viimeistään siinä vaiheessa kun on lapsia. Ihan samalla tavalla kuin, jos puoliso on kotoisin toisesta kulttuurista. 

Melko paksua väittää että eri yhteiskuntaluokat Suomessa eroaisi toisistaan yhtä paljon kuin eri kulttuurit. Tai riippuu kulttuurista toki. Ja toisaalta myös yksilöstä ja siitä miten isosti ne luokat eroaa, suurin osa Suomessa on kuitenkin enemmän tai vähemmän keskiluokkaa.

30% suomalaisista on työväenluokkaa. Kyllä ne erot tulevat eteen kun mietitään lasten kasvatusta, harrastuksia, kustannuksia, koulutusmahdollisuuksia. Tuolla jo joku kertoikin miten yllättyi kun työväenluokkainen äiti ei nähnyt koulussa hyvin pärjäävää lastaan lukiossa. Tällainen äiti ei varmasti siihen kannusta eikä tee töitä sen eteen. 

Eli noin 60%, eli suurin osa, on keskiluokkaa, yläluokka on tosiaankin pieni. Ja työväenluokassakin on niitä jotka kannustaa lapsiaan kouluttautumaan ja harrastamaan, ja toisaalta duunariammatissa olevakin voi elää täysin keskiluokkaista elämää vaikka olisikin koulutuksen perusteella "työväenluokkaa", akateemisesti koulutettu hyvästä perheestä oleva taas saattaa olla hyvinkin köyhä. Tästäkin on ihan esimerkkiä tuttavapiiristä. Tottakai ne erot näkyy, mutta ei niitten tarvitse aiheuttaa hankaluuksia, ei ainakaan mitään ylitsepääsemättömiä. Ne joilla ei ole riittävän avoin maailmankatsomus ja joustavuutta eivät toki sitten pariudukaan erilaisesta taustasta tulevien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Korkeampi sosioekonominen asema näkyy usein niin miehillä kuin naisilla huolitellusta ulkoisesta olemuksesta, puhetyylistä ja käytöstavoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaikki olisivat mukavia ja ihania sympaattisia, varakkaissa ja koulutetuissa on myös todella kus....päisiä ja toksisia persoonia. Mutta he osaavat yleensä halutessaan käyttäytyä sivistyneesti.

Alempi sosiaaliluokka näkyy halpoina vaatteina, ehkä useammin huolittelemattomampana ulkoasuna ja ei niin kovin sivistyneenä käytöksenä tai puhetyylinä.

Niinhän sitä asiaa tuntematon luulee!

Itselläni on rahaa, mutta olen silti laiska ostamaan vaatteita, autokin on 20 vuotta vanha. Varmasti näytän yhtä sosiaalista luokkaa alemmalta, helposti :D

Kyllä eri sivistystaso tuo haastetta parisuhteen arjessa. Minun pitää välillä miesystävälle selittää asioita, jotka on itselle ollut ihan perustietoa jostain yläasteelta saakka, tai ehkä kauemmin. Välillä se hätkähdyttää.

Hän on kauhean kiltti ja ihana, mutta sivistystaso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse vielä tähän liittyen, että onko minunkin sitten ketjun aiheen mukaan "valittava" puoliso työväenluokasta jos en koskaan opiskele esim yliopistossa. Jos jään vaan lukio ja amis taustaan. Näin varmaan monen mielestä olisi oikein ja minusta ei olisi parisuhde mielessä iloa muuten ja en osaisi puhua mistään sivistyneestä korkeammin koulutetun kanssa. Itse vaan tiedän mikä minua kiinnostaa ja sivistän itseäni. En koe olevani tyypillinen duunari. Elämä vaan mennyt niin, ettei ole ollut voimia opiskeluihin liittyen aiemmin. Jos kaikki olisi mennyt ok niin voisin olla paremmassa tilanteessa.

Silti myös henkilö A on duunari ja esim autoista, kaljasta ja Suomi räpistä pitävä tyyppi, joka inhoaa opiskelua ja bilettää vapaa-aikansa. Ja häneen verrattuna henkilö B on korkeasti koulutettu, joka soittaa soittimia, pitää taiteesta, tykkää lukea ja opiskella eikä biletä tai kännää sen enempää niin kyllä haluaisin valita sen tyypin B, vaikka en ehkä saisi kun kerran kuulun eri luokkaan. Miten tuo henkilö A voi olla minulle sopiva tyyppi jos meitä yhdistää vaan koulutustausta, eikä mikään muu. Tätä mietin, kun moni on sitä mieltä, että pysyköön ihmiset omissa luokissaan. Ei se kyllä niin aina mene. Tietysti yleistän tässä itsekin. Moni voi olka hyvin fiksu ihminen kuten pari tuttuani. He olisivat voineet esim opiskella, mutta elämä vaan meni toisin ja voimia siihen ei ole ollut.

Ei Suomessa ole mitään sellaista luokkajakoa joka kieltäisi hankkimasta puolison eri koulutustasolta. Tottakai kannattaa hankkia sellainen kumppani kuin itselle sopii. Sen takiahan tämä luokkajako ei ole ollenkaan niin yksiselitteistä kun meillä on maa täynnä duunari/farmaritaustaisia akateemisia ja pariskuntia joiden koulutustaso ja tausta on keskenään tosi erilainen. On vaan hyvin yksisilmäistä väittää muuta.

Toisaalta se yhteiskuntaluokkien erilaisuus tuottaa haastetta parisuhteeseen viimeistään siinä vaiheessa kun on lapsia. Ihan samalla tavalla kuin, jos puoliso on kotoisin toisesta kulttuurista. 

Melko paksua väittää että eri yhteiskuntaluokat Suomessa eroaisi toisistaan yhtä paljon kuin eri kulttuurit. Tai riippuu kulttuurista toki. Ja toisaalta myös yksilöstä ja siitä miten isosti ne luokat eroaa, suurin osa Suomessa on kuitenkin enemmän tai vähemmän keskiluokkaa.

Keskusteltuani asiasta täällä olen tullut siihen tulokseen, että oletus siitä, ettei Suomessa ole yhteiskuntaluokkien välisiä eroja perustuu kahteen asiaan. Siihen, että suurin osa on keskiluokkaa ja siihen, että ollaan enimmäkseen tekemisissä oman yhteiskuntaluokan kanssa (kuten kaikkialla maailmassa ollaan).

Kuitenkin, kun eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvien kanssa juttelee, tulevat erot näkyviin hyvin nopeasti. Aivan kuten silloinkin, kun kohtaat ruotsalaisen tai somalialaisen (vaikka tämä olisi omassa maassaan samaa yhteiskuntaluokkaa). Minusta kulttuuriero on paras kuvaus siitä, miten asiat menevät, sillä kulttuuriero ei arvota erilaisia näkökantoja. Se vain kertoo erilaisesta kasvuympäristöstä, arvoista ja näköaloista elämään.

Esimerkiksi rahan arvostus alaluokassa kertoo siitä, että ymmärretään rahan arvo vapauden näkökulmasta. Se on hyvin konkreettinen keino saavuttaa vapautta, koska työssä vietetään suurin osa vapaa-ajasta. Työ puolestaan nähdään tuolloin joko keinona saada paljon rahaa tai vapautua työnteosta, kun ylempi keskiluokka ja yläluokka rakentaa työn avulla enemmän identiteettiään.

Suomesta puuttunee sellainen malli, että identiteettiä rakennetaan hyväntekeväisyystyön avulla (tuli lionseista mieleen). Suomessa ajatellaan, että yhteiskunnan pitää ja se myös hoitaa tarvittavat asiat, jolloin lionsien kaltainen toiminta ei rakenna identiteettiä eikä ole kovin suosittua. Työnteko on parasta sosiaaliturvaa kuuluu kokoomuksenkin perinteinen vaalislogan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on syntyneet melko pohjalle, kavunneet sieltä rankalla työnteolla keskiluokkaan ja itse kuulun korkeakoulutettuun, ehkä jopa ylempään keskiluokkaan. Olen huomannut että meillä on sama tyyli, vanhat kirpparivaatteet, lenkkarit joka kelissä jalassa, marimekkoa emme omista, ravintoloissa emme käy. Voisin kyllä ostaa marimekkoa, mutta jokin siinä tuntuu siltä kuin yrittäisin huijata... muistan kun olin lapsi ja silloin olimme vielä köyhiä, mulla oli aina lyhyet hiukset ja serkkupoikien vanhat vaatteet. Työpaikalla ja opinnoissa tuntui ja tuntuu yhä siltä etten kuulu joukkoon. En osaa olla nätti ja fiksunnäköinen, tuntuu että en koskaan oppinut siihen.

Tekstisi kuvaa hyvin juuri sitä, miksei luokkaretki ulotu yhtä luokkaa korkeammalle.

Luokkien väliin jäävät säilyttävät piirteitä molemmista yhteiskuntaluokista, mikä luonnehtii keskiluokkaa. Ollaan insinöörejä, mutta ryypätään kuin duunarit ja ajellaan moottoripyörällä. Tai ollaan maistereita, mutta otetaan tekoripset ja muovihuulet kuten tuttavat köyhässä lähiössä, koska arvostukset ja tottumukset tulevat lapsuudesta ja nuoruudesta. Kannamme mukanamme vanhempien yhteiskuntaluokkaa ja omia lapsuudenkokemuksia kuten köyhyyttä. Siksi tunnet vierautta yhä, vaikkei mikään periaatteessa erota sinua siitä yhteiskuntaluokasta, jonka parissa elät.

Pelkkä koulutus ja tulotaso ei määritä yhteiskuntaluokkaa.

Kiitos, samaistun tuohon "luokkaväliinputoajaan" voimakkaasti. Duunarivanhempieni harrastuksia ovat lähinnä jääkiekon ja jalkapallon katsominen telkkarista, itse menen mielelläni joogatunnille tai museoon kirpparirytkyissäni. En koskaan meikkaisi itseäni pinkillä värillä samalla tavalla kuin äitini, mutta syön samanlaista halpaa makaroniruokaa kuin hän. Äitini idea matkasta on aurinkoloma Bulgariassa, minulle se on pieni viikonloppu Berliinissä. Vanhemmilleni omakotitalo on statuksen mitta, vaikka se olisikin vanha ja vähän kauempana keskustasta, minulle omakotitalo ei edusta eteenpäin pääsemistä kerrostaloista. 

Työssäkäyvän kansanosan on pukeuduttava työtehtävien edellyttämällä tavalla. Kiinteistövälittäjät ja automyyjät kulkevat kauluspaidoissa lankattuine nahkakenkineen, kun taas rakennusfirman henkilöstö omistajia myöden hiippailee huomiovaatteissa ja turvakengissä. Me etätyötä tekevät saatamme käydä lounaalla sandaaleissa ja etäverkkareissa.

Sosiaaliluokka ei näy pukeutumisessa tai käytöksessä jos sosiaaliluokalla tarkoitetaan varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse vielä tähän liittyen, että onko minunkin sitten ketjun aiheen mukaan "valittava" puoliso työväenluokasta jos en koskaan opiskele esim yliopistossa. Jos jään vaan lukio ja amis taustaan. Näin varmaan monen mielestä olisi oikein ja minusta ei olisi parisuhde mielessä iloa muuten ja en osaisi puhua mistään sivistyneestä korkeammin koulutetun kanssa. Itse vaan tiedän mikä minua kiinnostaa ja sivistän itseäni. En koe olevani tyypillinen duunari. Elämä vaan mennyt niin, ettei ole ollut voimia opiskeluihin liittyen aiemmin. Jos kaikki olisi mennyt ok niin voisin olla paremmassa tilanteessa.

Silti myös henkilö A on duunari ja esim autoista, kaljasta ja Suomi räpistä pitävä tyyppi, joka inhoaa opiskelua ja bilettää vapaa-aikansa. Ja häneen verrattuna henkilö B on korkeasti koulutettu, joka soittaa soittimia, pitää taiteesta, tykkää lukea ja opiskella eikä biletä tai kännää sen enempää niin kyllä haluaisin valita sen tyypin B, vaikka en ehkä saisi kun kerran kuulun eri luokkaan. Miten tuo henkilö A voi olla minulle sopiva tyyppi jos meitä yhdistää vaan koulutustausta, eikä mikään muu. Tätä mietin, kun moni on sitä mieltä, että pysyköön ihmiset omissa luokissaan. Ei se kyllä niin aina mene. Tietysti yleistän tässä itsekin. Moni voi olka hyvin fiksu ihminen kuten pari tuttuani. He olisivat voineet esim opiskella, mutta elämä vaan meni toisin ja voimia siihen ei ole ollut.

Ei Suomessa ole mitään sellaista luokkajakoa joka kieltäisi hankkimasta puolison eri koulutustasolta. Tottakai kannattaa hankkia sellainen kumppani kuin itselle sopii. Sen takiahan tämä luokkajako ei ole ollenkaan niin yksiselitteistä kun meillä on maa täynnä duunari/farmaritaustaisia akateemisia ja pariskuntia joiden koulutustaso ja tausta on keskenään tosi erilainen. On vaan hyvin yksisilmäistä väittää muuta.

Toisaalta se yhteiskuntaluokkien erilaisuus tuottaa haastetta parisuhteeseen viimeistään siinä vaiheessa kun on lapsia. Ihan samalla tavalla kuin, jos puoliso on kotoisin toisesta kulttuurista. 

Melko paksua väittää että eri yhteiskuntaluokat Suomessa eroaisi toisistaan yhtä paljon kuin eri kulttuurit. Tai riippuu kulttuurista toki. Ja toisaalta myös yksilöstä ja siitä miten isosti ne luokat eroaa, suurin osa Suomessa on kuitenkin enemmän tai vähemmän keskiluokkaa.

30% suomalaisista on työväenluokkaa. Kyllä ne erot tulevat eteen kun mietitään lasten kasvatusta, harrastuksia, kustannuksia, koulutusmahdollisuuksia. Tuolla jo joku kertoikin miten yllättyi kun työväenluokkainen äiti ei nähnyt koulussa hyvin pärjäävää lastaan lukiossa. Tällainen äiti ei varmasti siihen kannusta eikä tee töitä sen eteen. 

Eli noin 60%, eli suurin osa, on keskiluokkaa, yläluokka on tosiaankin pieni. Ja työväenluokassakin on niitä jotka kannustaa lapsiaan kouluttautumaan ja harrastamaan, ja toisaalta duunariammatissa olevakin voi elää täysin keskiluokkaista elämää vaikka olisikin koulutuksen perusteella "työväenluokkaa", akateemisesti koulutettu hyvästä perheestä oleva taas saattaa olla hyvinkin köyhä. Tästäkin on ihan esimerkkiä tuttavapiiristä. Tottakai ne erot näkyy, mutta ei niitten tarvitse aiheuttaa hankaluuksia, ei ainakaan mitään ylitsepääsemättömiä. Ne joilla ei ole riittävän avoin maailmankatsomus ja joustavuutta eivät toki sitten pariudukaan erilaisesta taustasta tulevien kanssa.[/quote]

Omaan korvaan vähän hassu näkemys tuo, että eri kulttuuri- ja yhteiskuntaluokkien pariutuminen keskenään edellyttäisi avointa maailmankatsomusta ja joustavuutta. Palstan "pojathan" ovat tuota mieltä eli he täällä moittivat naisia avarakatseisuuden puutteesta, kun he eivät pariudu työttömän ja syrjäytyneen miehen kanssa, vaikka tämä olisi kuinka kiltti ja mukava.

Luulen, että suurin osa ihmisistä ei ajattele näitä asioita yhteiskuntaluokan kautta lainkaan. Samanlaisuus vain vetää puoleensa, koska kaikki toimii kuin itsekseen kuten aiemmin sanoin. Siitä huolimatta, että esimerkiksi oman puolisoni tausta on näennäisesti aivan erilainen kuin omani, olemme samaa yhteiskuntaluokkaa, jota yhdistävät monet asiat, kun tarkastellaan asiaa yhteiskuntaluokkien näkökulmasta tietoisesti. En kuitenkaan ajatellut mitään tähän viittaavaakaan, kun häneen rakastuin.

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvän kansanosan on pukeuduttava työtehtävien edellyttämällä tavalla. Kiinteistövälittäjät ja automyyjät kulkevat kauluspaidoissa lankattuine nahkakenkineen, kun taas rakennusfirman henkilöstö omistajia myöden hiippailee huomiovaatteissa ja turvakengissä. Me etätyötä tekevät saatamme käydä lounaalla sandaaleissa ja etäverkkareissa.

Sosiaaliluokka ei näy pukeutumisessa tai käytöksessä jos sosiaaliluokalla tarkoitetaan varallisuutta.

Ei sosiaaliluokka tietenkään ole pelkkä varallisuusasia. Itse olen syntyisin työväenluokasta, mutta akateemisesti koulutettu. Puoliso on ylemmästä keskiluokasta. Varallisuutta meillä on runsaasti, kuitenkin esim. pukeutumisessa ero on selvä. Puoliso ostaa harvemmin vaatteita, mutta kun ostaa, ostaa laatua hintoja katsomatta. Minä ostan aina halvalla. Nettikaupoista skrollaan lajittelun halvimmasta eteenpäin. Ilahdun kun löydän kolmenkympin kengät ja joudun syvästi tsemppaamaan itseäni voidakseni ostaa laadukasta ja kalliimpaa esim. miehen sukujuhliin. Vaatetuksen osalta luokkaretkeni ei ole ollut menestys samassa määrin mitä kouluttautumisen, uran ja varallisuuden osalta se on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

 Ei koulutettu keskiluokka harrasta esim. autonropaamista olutpullot mukana tai jätkäporukan mökkireissuja.

Yksi tuttu kunnostaa työkseen vanhoja harrasteautoja, arvokkaista sellaisia, Ferrareita yms. Jotkut asiakkaat ovat siellä kuulemma mukana roplaamassa samalla tavalla kuin muutkin.

Saman tutun mukaan rikkaan tunnistaa siitä, että se tulee omalla lentokoneella. Ehkä se luokka sit näkyy siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Kyllä. Kuvitelkaa joku pankinjohtaja, jolla kädet ja kaula tatuoitu. Ei. Mutta jonkun raksasiivoojan voin nähdä tatuoituna. 

Toisaalta, jos tutkittaisiin kuinka iso prosentti alle 30v korkeakoulutetuista naisista on tatuoitu, niin se voisi yllättää monet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden perheen jossa on kahdeksan lasta "kun niitä vaan tuli". Äiti käy osa-aikaisesti töissä kun on terveyskremppaa. Isä pukeutuu hyvin homssuisesti, usein parta ajamatta ja hiukset näyttää sille ettei kovin usein parturin saksia näe (tai ehkä vaimo leikkaa). Auto on kulahtanut ja sisältä likainen minibussi. Ovat melkoisen meluisaa porukkaa, no ihmekö tuo kun on noin monta lasta.

Kuka arvaa heidän yhteiskuntaluokkansa? No, ylempää keskiluokkaahan he on. Iso talo rantatontilla kaupungin parhaalla paikalla, isä on lääkäri ja äiti hammaslääkäri, eivätkä ole taustoiltaankaan duunareita. Todellakaan ei voisi päältä päin päätellä perheen sosiaaliluokkaa mitenkään, ellei tarkemmin ala jutulle.

Tilastollisesti he ovat hyvin tavanomainen varakkaampi perhe eli lapsia on enemmän kuin keskiluokalla eli molemmilla vanhemmilla on arvostettu ammatti ja korkeat tulot.

Niin on, mutta ulospäin ei varakkuus tosiaankaan näy. Jos näkisi vaikka äidin tai isän ja muutaman nuorimman leikkipuistossa niin ennemmin kuvittelisi köyhäksi kuin varakkaaksi.

Tuossa kommentissa jäi epäselväksi, mikä tuosta perheestä tekee yläluokkaisia.

Ammatti kun sitä ei tee, tuossakin tapauksessa äiti tekee osa-aika työtä hammaslääkärinä ja terv.keskuksien lääkärien palkat ovat 3200-4500€/kk brutto.

Omassa tuttavapiirissä on lääkäreitä, kirurgia ja pari lääketiett.tohtoria, jotka ovat työläiskodista, eikä heidän statuksensa tai juurensa siitä miksikään muuttunut, samoin heidän lapsissaan ja kyllä se näkyy heidän taustassaan ja ajatusmaailmassa. Näin on suurimmalta osalla lääkäreistä, tulevat työlais- tai keskiluokkasesta perheestä.

Maamme yhteiskuntaluokkien jako ja erilaisuus tulee parhaiten esiin pääministeri Marinista.

Hervannan slummin kasvatti, joka noussut nopeasti maamme eliittiin, mutta vaikka Marin lähti Hervannasta, Hervanta ei ole lähtenyt Marinista.

Keskenkasvuista bailausta tyhjäpäiden kanssa, intiimiä tanssia yökerhoissa (samaa yhteiskuntaluokkaa edustavat köyhemmät tekevät sen kortteliräkälässä) ja hillitöntä velanottoa (pikavippejä ala Hervanta).

Rikkaiden ihannointia ja siinä käy kuten Hilja maitotytölle, rikkaiden sukujen veijarit lupaavat kuun taivaalta ja Marin laittaa nimensä velkapaperiin koko suomen puolesta.