Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä harmittaa, kun minimanageroit miehesi tekemiset etukäteen. Sanot sille vaan että tarvitaan joulukuusi, hoidatko sinä. Ja vaikka tulisi vain 2,05 korkea kuusi, et ala raivota että joulu on pilalla.
Todennäköisesti ilman ohjeistusta sieltä on tullut ja tulee nytkin 2,50 metriä korkea kuusi, joka ei mahdu mitenkään päin minnekään ilman lyhentämistä.
Tämä alleviivaa hienosti mistä tässä on kyse. Kontrollintarpeesta. Kuusen voi lyhentää, mutta sehän ei käy.
Ap kirjoitti, että mies suostuu menemään ostamaan kuusen vain, jos hänelle antaa todella tarkat speksit siitä millainen kuusi pitää ostaa. Muuten ei mene ostamaan kuusta. Kuka osapuoli siinä silloin kontrolloi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vain persoonallisuushäiriöinen kaataa oman pahan olonsa lasten niskaan. Ei meilläkään ollut tapana viettää lasten synttäreitä, paitsi ehkä isän viinapullon kera, mutta silti haluan todellakin järjestää omille lapsilleni kunnon synttärit! Minä jäin paitsi normaalista lapsuudesta, mutta siitä pidän huolen, että minun lapseni ei jää.
Näyttäis vähän siltä että äiti se tässä kaataa oman pahan olonsa lastensa niskaan.
Mullakin oli tuollainen.Pettäjäksi paljastui,eli sillä on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.
Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.
Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?
Ei kenenkään tarvitse osoittaa yhtään mitään, kun ne lapset kyllä ymmärtää, jos/kun vanhempi käyttäytyy heitä kohtaan huonosti ja purkaa omaa pahaa oloaan heihin. Ei lapset ole mitään tyhmiä.
Äidit ajattelevat oman tunteensa olevan sama kuin lapsensa tunne, ja opettavat näin lapsensa loukkaantumaan siitä mistä äitikin loukkaantuu. Lapselle asiat ovat yleensä normaaleita ennen kuin joku tulee osoittamaan että lapsen ajatus on väärä.
Mene hoitoon.
Todistit juuri oikeaksi viestini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?
Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.
Tuollainen mies ei kuule juuri lapsiaan eron jälkeen tapaa. Mutta senhän oikeasti tiesitkin jo, eikös niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.
Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.
Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?
Ei kenenkään tarvitse osoittaa yhtään mitään, kun ne lapset kyllä ymmärtää, jos/kun vanhempi käyttäytyy heitä kohtaan huonosti ja purkaa omaa pahaa oloaan heihin. Ei lapset ole mitään tyhmiä.
Äidit ajattelevat oman tunteensa olevan sama kuin lapsensa tunne, ja opettavat näin lapsensa loukkaantumaan siitä mistä äitikin loukkaantuu. Lapselle asiat ovat yleensä normaaleita ennen kuin joku tulee osoittamaan että lapsen ajatus on väärä.
Lapset nyt kuulevat synttäreistä ja jouluista kavereiltaan ja käyvät heidän luonaan. Kyllä siinä jo pienikin lapsi alkaa kysellä, että milloin minun synttäreitä vietetään ja miksi meillä joulu on samanlainen kuin kaikki muutkin päivät.
Se hyvä puolis tuollaisesta murjottavasta miehestä on, että miehen puolella ei järjestetä mitään juhlia ja jos joku järjestääkin, niihin ei tarvitse mennä.
Niin mitä sitten? Onhan apnkin luona synttärit ja joulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jankataan joulusta, kun aloittajan ongelma on ne tavalliset tiistait ja lauantait?
Mikään kun ei käy vastaukseksi, niin vaikea se on mitään sanoa. Ainoa mikä käy on se että mies on narsisitihullu joka vihaa perhettään. Aloitus ja nämä kommentit on selkeästi vain vahvistuksen hakua omille erohaluille, ja niillä yritetään saada sellainen fiilis että on ihan oikein erota, ja kaikki vika on toisessa. Jos asia on näin, niin mitä tässä ihmetellään?
Miehen kanssa ei voi puhua, häntä ei voi ymmärtää, hänen kanssaan on kuitenkin voinut perustaa perheen. En ymmärrä ongelmaa johon ei haluta ratkaisua ollenkaan, halutaan vain sättiä ja moittia, ja sitten erota voimansa tunnossa.
On ihan turha ihmetellä toista, kun itse ei edes pyritä ymmärtämään, vaikka tässäkin moni on jo sanonut mistä arvelee tilanteen johtuvan.
Mies voi ihan oma-aloitteisesti aukaista suunsa ja kertoa, miksi häntä ei kiinnosta osallistua oman perheen juttuihin.
Ei tuolla ole mitään väliä, koska äiti on se jumala ja jeesus, ja oikeassa ja mies väärässä. Mitä hyötyä on sanoa mitään kun toinen ei ota vastaan mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.
Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.
Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?
Ei kenenkään tarvitse osoittaa yhtään mitään, kun ne lapset kyllä ymmärtää, jos/kun vanhempi käyttäytyy heitä kohtaan huonosti ja purkaa omaa pahaa oloaan heihin. Ei lapset ole mitään tyhmiä.
Äidit ajattelevat oman tunteensa olevan sama kuin lapsensa tunne, ja opettavat näin lapsensa loukkaantumaan siitä mistä äitikin loukkaantuu. Lapselle asiat ovat yleensä normaaleita ennen kuin joku tulee osoittamaan että lapsen ajatus on väärä.
Olen etäiseksi jättäytyneen isän lapsi. Kyllä ihan itse tajusin, että hänen ainoat sanansa minulle ensimmäisen 20 vuoden ajan olivat "opiskele hyvin" ja jos halusi minun tekevän jotain. Ei äitini tästä koskaan mitään sanonut, ei välttämättä edes tajunnut asioiden laitaa eikä hänkään lopulta hirveästi osannut kommunikoida. Sama tapahtui sisarusteni kohdalla eli ei ole vain omasta näkemyksestäni kyse. Keskenämme puhuimme kyllä. Isäni panostus perheensä eteen oli käydä töissä ja satunnaisesti viedä autolla lapsensa esimerkiksi kouluun. Vähän vaikeaa tältä pohjalta olla läheiset suhteet isään näin 40 vuoden jälkeenkään. Miksi hankkia lapsia jos ei oikeasti kiinnosta?
En ymmärrä miksi lainasti viestiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Ei pitäisi alkaa lukea tällaisia valitusketjuja ollenkaan, ja lopetankin tähän 4. sivulle.
Mistä ihmeestä te näitä lapatossuja oikein löydätte? En usko, että kaikki nämä saamattomat miehet ovat olleet kuin Dr. Jekyll/Mr. Hide, muuttuneet täysin kaikkeen osallistuneesta, kaikkea tekevästä miehestä saamattomaksi ja mistään kiinnostumattomaksi sohvareiskaksi, jota kaikkensa uhraava vaimo raahaa perässään kuin kivirekeä, uhraten samalla kaiken perheensä eteen.
Ette vain ole siinä rakkauden huumassanne huomanneet niitä piirteitä tai ajattelitte, että kyllä tuosta kouluttamalla hyvä tulee. Itse olette sänkynne pedanneet ja asiat eivät ainakaan muutu sillä, että jauhatte kärsimystänne vauvapalstalla, jossa samassa veneessä olevat komppaavat, haukkuvat miehiään ja toisin ajattelevat saavat kasan alapeukkuja.
Jos se on noin raskasta, niin erotkaa, ei teille mitään mitalia siitä tule ja lapsetkin aistivat tuollaisen. Mies vetäytyy ja äiti jäkättää ja tekee itsestään marttyyrin. Huh huh.
T. Naimisissa oleva nainenEihän AP:n mies ole varsinaisesti muuttunut mitenkään. AP kertoi, että hän on edelleen esim. töiden suhteen se sama vastuullinen ja luotettava, joka on ollut aina ennenkin. Mutta omaan perheeseen liittyvissä asioissa täysi mölli. Miten tämän voisi saada selville ennen kuin on se oma perhe, että millainen mies on omaan perheeseen liittyvissä tilanteissa?
Eipä se mieskään saanut etukäteen selville millainen hevletti kotona alkaa kun nainen on lapsensa saanut. Ei näitä varmaan sitte nvoi etukäteen aavistaa. Kumpikaan.
Voisitko antaa esimerkin mikä ja millainen tuo mainitsemasi hevletti on, joka sinun mukaan alkaa kun nainen saa lapsen. En ole nimittäin ennen kuullutkaan.
Naisesta tulee yhtäkkiä kontrollintarpeinen hirviö jolla kaikkien muiden tekeminen ja tunteet ovat vääriä, ja hänen omansa oikeita. Ennen lapsia kaikki on hyvin ja ihanasti, sitten saadaan lapsi ja alkaa käskeminen, huokailu, kun on tehty "väärin" taas kaikki, ei ole tehty naisen toivomalla tavalla, ja hänen aikataluussaan. Ennen lapsia noin ei ollut. On hirveää elää sellaisessa peerheessä jossa äidin mieliala hallitsee koko perhettä lapsia ja miestä myöten. Äiti on tyytyväinen kun mies pikku apulaisena nenän asennosta jo näkee mitä pitää tehdä ja mitten, ja mitä pitää sanoa tai ei saa sanoa. Tyrannin hirmuvallan alla eläminen on kuluttavaa, ja mikään puhe ei siihen auta, aioastaan ero, jonka jälkeen sama kontrollointi pyrkii jatkumaan puhelimen välityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Ei pitäisi alkaa lukea tällaisia valitusketjuja ollenkaan, ja lopetankin tähän 4. sivulle.
Mistä ihmeestä te näitä lapatossuja oikein löydätte? En usko, että kaikki nämä saamattomat miehet ovat olleet kuin Dr. Jekyll/Mr. Hide, muuttuneet täysin kaikkeen osallistuneesta, kaikkea tekevästä miehestä saamattomaksi ja mistään kiinnostumattomaksi sohvareiskaksi, jota kaikkensa uhraava vaimo raahaa perässään kuin kivirekeä, uhraten samalla kaiken perheensä eteen.
Ette vain ole siinä rakkauden huumassanne huomanneet niitä piirteitä tai ajattelitte, että kyllä tuosta kouluttamalla hyvä tulee. Itse olette sänkynne pedanneet ja asiat eivät ainakaan muutu sillä, että jauhatte kärsimystänne vauvapalstalla, jossa samassa veneessä olevat komppaavat, haukkuvat miehiään ja toisin ajattelevat saavat kasan alapeukkuja.
Jos se on noin raskasta, niin erotkaa, ei teille mitään mitalia siitä tule ja lapsetkin aistivat tuollaisen. Mies vetäytyy ja äiti jäkättää ja tekee itsestään marttyyrin. Huh huh.
T. Naimisissa oleva nainenEihän AP:n mies ole varsinaisesti muuttunut mitenkään. AP kertoi, että hän on edelleen esim. töiden suhteen se sama vastuullinen ja luotettava, joka on ollut aina ennenkin. Mutta omaan perheeseen liittyvissä asioissa täysi mölli. Miten tämän voisi saada selville ennen kuin on se oma perhe, että millainen mies on omaan perheeseen liittyvissä tilanteissa?
Eipä se mieskään saanut etukäteen selville millainen hevletti kotona alkaa kun nainen on lapsensa saanut. Ei näitä varmaan sitte nvoi etukäteen aavistaa. Kumpikaan.
Voisitko antaa esimerkin mikä ja millainen tuo mainitsemasi hevletti on, joka sinun mukaan alkaa kun nainen saa lapsen. En ole nimittäin ennen kuullutkaan.
Naisesta tulee yhtäkkiä kontrollintarpeinen hirviö jolla kaikkien muiden tekeminen ja tunteet ovat vääriä, ja hänen omansa oikeita. Ennen lapsia kaikki on hyvin ja ihanasti, sitten saadaan lapsi ja alkaa käskeminen, huokailu, kun on tehty "väärin" taas kaikki, ei ole tehty naisen toivomalla tavalla, ja hänen aikataluussaan. Ennen lapsia noin ei ollut. On hirveää elää sellaisessa peerheessä jossa äidin mieliala hallitsee koko perhettä lapsia ja miestä myöten. Äiti on tyytyväinen kun mies pikku apulaisena nenän asennosta jo näkee mitä pitää tehdä ja mitten, ja mitä pitää sanoa tai ei saa sanoa. Tyrannin hirmuvallan alla eläminen on kuluttavaa, ja mikään puhe ei siihen auta, aioastaan ero, jonka jälkeen sama kontrollointi pyrkii jatkumaan puhelimen välityksellä.
Mitä kummaa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä harmittaa, kun minimanageroit miehesi tekemiset etukäteen. Sanot sille vaan että tarvitaan joulukuusi, hoidatko sinä. Ja vaikka tulisi vain 2,05 korkea kuusi, et ala raivota että joulu on pilalla.
Todennäköisesti ilman ohjeistusta sieltä on tullut ja tulee nytkin 2,50 metriä korkea kuusi, joka ei mahdu mitenkään päin minnekään ilman lyhentämistä.
Tämä alleviivaa hienosti mistä tässä on kyse. Kontrollintarpeesta. Kuusen voi lyhentää, mutta sehän ei käy.
Ap kirjoitti, että mies suostuu menemään ostamaan kuusen vain, jos hänelle antaa todella tarkat speksit siitä millainen kuusi pitää ostaa. Muuten ei mene ostamaan kuusta. Kuka osapuoli siinä silloin kontrolloi?
Vaimo. Ylläolevasta syystä. Jos ei saa tarkkoja speksejä kuusesta, ei sitä kannata käydä hakemassa koska siitä seuraa vain huuto kun tuli vääränlainen kuusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?
Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.
Luuletko, että ne lapset sitten haluaisi kovinkin usein käydä siellä isällä katsomassa, kun isä vetäytyy syömään toiseen huoneeseen tai muuten vaan sulkeutuu omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, eikä puhu mitään?
Joulut isän luona olisi samaa, isä sulkeutuu makkariin ja lapset lämmittää ruoaksi perunasoselaatikkoeinestä ruoaksi. Synttäreitäkään ei juhlita, koska isää ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?
Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.
Tuollainen mies ei kuule juuri lapsiaan eron jälkeen tapaa. Mutta senhän oikeasti tiesitkin jo, eikös niin.
Todellakin tapaa, tiedän niin monta esimerkkiä ihan elävästä elämästä. Toki jos nainen ei jätä kontrollointiaan eronkaan jälkeen, niin miehen voi olla pakko erota myös lapsistaan jotta pysyisi ityse hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.
Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.
Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?
Ei kenenkään tarvitse osoittaa yhtään mitään, kun ne lapset kyllä ymmärtää, jos/kun vanhempi käyttäytyy heitä kohtaan huonosti ja purkaa omaa pahaa oloaan heihin. Ei lapset ole mitään tyhmiä.
Äidit ajattelevat oman tunteensa olevan sama kuin lapsensa tunne, ja opettavat näin lapsensa loukkaantumaan siitä mistä äitikin loukkaantuu. Lapselle asiat ovat yleensä normaaleita ennen kuin joku tulee osoittamaan että lapsen ajatus on väärä.
Olen etäiseksi jättäytyneen isän lapsi. Kyllä ihan itse tajusin, että hänen ainoat sanansa minulle ensimmäisen 20 vuoden ajan olivat "opiskele hyvin" ja jos halusi minun tekevän jotain. Ei äitini tästä koskaan mitään sanonut, ei välttämättä edes tajunnut asioiden laitaa eikä hänkään lopulta hirveästi osannut kommunikoida. Sama tapahtui sisarusteni kohdalla eli ei ole vain omasta näkemyksestäni kyse. Keskenämme puhuimme kyllä. Isäni panostus perheensä eteen oli käydä töissä ja satunnaisesti viedä autolla lapsensa esimerkiksi kouluun. Vähän vaikeaa tältä pohjalta olla läheiset suhteet isään näin 40 vuoden jälkeenkään. Miksi hankkia lapsia jos ei oikeasti kiinnosta?
En ymmärrä miksi lainasti viestiäni.
Rautalangasta väännettynä: äitini ei opettanut minulle tai sisaruksilleni suhtautumista isäni toimintaan kuten viestissäsi väitit. Loukkaannuimme (tai ehkä pikemminkin tunnemme surua) hänen välinpitämättömyydestään ja etäiseksi jäämisestään ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?
Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.
Luuletko, että ne lapset sitten haluaisi kovinkin usein käydä siellä isällä katsomassa, kun isä vetäytyy syömään toiseen huoneeseen tai muuten vaan sulkeutuu omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, eikä puhu mitään?
Joulut isän luona olisi samaa, isä sulkeutuu makkariin ja lapset lämmittää ruoaksi perunasoselaatikkoeinestä ruoaksi. Synttäreitäkään ei juhlita, koska isää ei huvita.
Tuo on vain sinun harhakuvitelmasi. Tosiasiassa miehestä voi sukeutua hienosta lastensa kanssa oleva isä, kunhan kukaan ei enää hengitä niskassa vaatimuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä harmittaa, kun minimanageroit miehesi tekemiset etukäteen. Sanot sille vaan että tarvitaan joulukuusi, hoidatko sinä. Ja vaikka tulisi vain 2,05 korkea kuusi, et ala raivota että joulu on pilalla.
Todennäköisesti ilman ohjeistusta sieltä on tullut ja tulee nytkin 2,50 metriä korkea kuusi, joka ei mahdu mitenkään päin minnekään ilman lyhentämistä.
Tämä alleviivaa hienosti mistä tässä on kyse. Kontrollintarpeesta. Kuusen voi lyhentää, mutta sehän ei käy.
Ap kirjoitti, että mies suostuu menemään ostamaan kuusen vain, jos hänelle antaa todella tarkat speksit siitä millainen kuusi pitää ostaa. Muuten ei mene ostamaan kuusta. Kuka osapuoli siinä silloin kontrolloi?
Vaimo. Ylläolevasta syystä. Jos ei saa tarkkoja speksejä kuusesta, ei sitä kannata käydä hakemassa koska siitä seuraa vain huuto kun tuli vääränlainen kuusi.
Ei tule huutoa jos se on edes jollain tavalla järkevä kuusi eli että sen saa mahtumaan huoneeseen ja että se nyt on kohtuullisen pitkä eikä joku puolimetrinen pöytäkuusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!
Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.
Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.
Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?
Ei kenenkään tarvitse osoittaa yhtään mitään, kun ne lapset kyllä ymmärtää, jos/kun vanhempi käyttäytyy heitä kohtaan huonosti ja purkaa omaa pahaa oloaan heihin. Ei lapset ole mitään tyhmiä.
Äidit ajattelevat oman tunteensa olevan sama kuin lapsensa tunne, ja opettavat näin lapsensa loukkaantumaan siitä mistä äitikin loukkaantuu. Lapselle asiat ovat yleensä normaaleita ennen kuin joku tulee osoittamaan että lapsen ajatus on väärä.
Olen etäiseksi jättäytyneen isän lapsi. Kyllä ihan itse tajusin, että hänen ainoat sanansa minulle ensimmäisen 20 vuoden ajan olivat "opiskele hyvin" ja jos halusi minun tekevän jotain. Ei äitini tästä koskaan mitään sanonut, ei välttämättä edes tajunnut asioiden laitaa eikä hänkään lopulta hirveästi osannut kommunikoida. Sama tapahtui sisarusteni kohdalla eli ei ole vain omasta näkemyksestäni kyse. Keskenämme puhuimme kyllä. Isäni panostus perheensä eteen oli käydä töissä ja satunnaisesti viedä autolla lapsensa esimerkiksi kouluun. Vähän vaikeaa tältä pohjalta olla läheiset suhteet isään näin 40 vuoden jälkeenkään. Miksi hankkia lapsia jos ei oikeasti kiinnosta?
En ymmärrä miksi lainasti viestiäni.
Rautalangasta väännettynä: äitini ei opettanut minulle tai sisaruksilleni suhtautumista isäni toimintaan kuten viestissäsi väitit. Loukkaannuimme (tai ehkä pikemminkin tunnemme surua) hänen välinpitämättömyydestään ja etäiseksi jäämisestään ihan itse.
Sinun henkilökohtainen kokemuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä harmittaa, kun minimanageroit miehesi tekemiset etukäteen. Sanot sille vaan että tarvitaan joulukuusi, hoidatko sinä. Ja vaikka tulisi vain 2,05 korkea kuusi, et ala raivota että joulu on pilalla.
Todennäköisesti ilman ohjeistusta sieltä on tullut ja tulee nytkin 2,50 metriä korkea kuusi, joka ei mahdu mitenkään päin minnekään ilman lyhentämistä.
Tämä alleviivaa hienosti mistä tässä on kyse. Kontrollintarpeesta. Kuusen voi lyhentää, mutta sehän ei käy.
Ap kirjoitti, että mies suostuu menemään ostamaan kuusen vain, jos hänelle antaa todella tarkat speksit siitä millainen kuusi pitää ostaa. Muuten ei mene ostamaan kuusta. Kuka osapuoli siinä silloin kontrolloi?
Vaimo. Ylläolevasta syystä. Jos ei saa tarkkoja speksejä kuusesta, ei sitä kannata käydä hakemassa koska siitä seuraa vain huuto kun tuli vääränlainen kuusi.
Ei tule huutoa jos se on edes jollain tavalla järkevä kuusi eli että sen saa mahtumaan huoneeseen ja että se nyt on kohtuullisen pitkä eikä joku puolimetrinen pöytäkuusi.
Eipä tietenkään. Koskaan ei tule mitään marinaa eikä huutoa, kaikki vika on miehessä. Ei ole. Olet pirttihirmu. Lopeta sellainen käytös niin ympärilläsikin asiat muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?
Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.
Tuollainen mies ei kuule juuri lapsiaan eron jälkeen tapaa. Mutta senhän oikeasti tiesitkin jo, eikös niin.
Todellakin tapaa, tiedän niin monta esimerkkiä ihan elävästä elämästä. Toki jos nainen ei jätä kontrollointiaan eronkaan jälkeen, niin miehen voi olla pakko erota myös lapsistaan jotta pysyisi ityse hengissä.
Miten tämä liittyy keskustelun aiheeseen? Voit avata erillisen keskustelun kontrolloivista puolisoista, joille ei kelpaa mikään. AP:n aloittamassa keskustelussa aiheena on, että hänen puolisonsa ei ole kiinnostunut käytöksensä perusteella perheestään millään tavalla. Ei siis, että hän yrittäisi väärin. Vaan ettei edes yritä.
Eri
Alue: Aihe vapaa
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.