Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?
Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.
Luuletko, että ne lapset sitten haluaisi kovinkin usein käydä siellä isällä katsomassa, kun isä vetäytyy syömään toiseen huoneeseen tai muuten vaan sulkeutuu omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, eikä puhu mitään?
Joulut isän luona olisi samaa, isä sulkeutuu makkariin ja lapset lämmittää ruoaksi perunasoselaatikkoeinestä ruoaksi. Synttäreitäkään ei juhlita, koska isää ei huvita.
Tuo on vain sinun harhakuvitelmasi. Tosiasiassa miehestä voi sukeutua hienosta lastensa kanssa oleva isä, kunhan kukaan ei enää hengitä niskassa vaatimuksineen.
Vaati ne lasten tarpeet huomiota eron jälkeenkin, ja sitten siellä isän luona isän olisikin yksin täytettävä ne lasten tarpeet. Lapset tarvii päivittäin ruokaa ja huomiota. Vaatettakin lapset tarvii aika usein. Saati sitten synttärit ja juhlat. Mites se isä yhtäkkiä alkaisi noita hoitaa, kun ei aiemminkaan hoitanut?
Oli sillä isällä mahdollisuus hoitaa noita siellä lasten äidin kanssa asuessakin. Mutta miksi ei hoitanut?
Siksi koska nainen oli kontrollintarepinen käskyttäjä joka itse pilaa miehensä elämän ja hänen suhteensa lapsiin.
Höpöhöpö.
Et vastannut kysymykseen. Miksei mies huolehtinut ja osallistunut?
Sinulle siihen jo vastattiin.
Eli mies ei osallistunut, koska on helpompaa vetäytyä vastuusta omiin maailmoihin ja syyttää sitten toista siitä omasta käytöksestä?
No mutta, sehän me jo tiedettiin.
Äiti tässä syyttää kaikkia muita kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa kiva kuulla miehen versio tästä samasta tilanteesta 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?
Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.
Luuletko, että ne lapset sitten haluaisi kovinkin usein käydä siellä isällä katsomassa, kun isä vetäytyy syömään toiseen huoneeseen tai muuten vaan sulkeutuu omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, eikä puhu mitään?
Joulut isän luona olisi samaa, isä sulkeutuu makkariin ja lapset lämmittää ruoaksi perunasoselaatikkoeinestä ruoaksi. Synttäreitäkään ei juhlita, koska isää ei huvita.
Tuo on vain sinun harhakuvitelmasi. Tosiasiassa miehestä voi sukeutua hienosta lastensa kanssa oleva isä, kunhan kukaan ei enää hengitä niskassa vaatimuksineen.
Vaati ne lasten tarpeet huomiota eron jälkeenkin, ja sitten siellä isän luona isän olisikin yksin täytettävä ne lasten tarpeet. Lapset tarvii päivittäin ruokaa ja huomiota. Vaatettakin lapset tarvii aika usein. Saati sitten synttärit ja juhlat. Mites se isä yhtäkkiä alkaisi noita hoitaa, kun ei aiemminkaan hoitanut?
Oli sillä isällä mahdollisuus hoitaa noita siellä lasten äidin kanssa asuessakin. Mutta miksi ei hoitanut?
Siksi koska nainen oli kontrollintarepinen käskyttäjä joka itse pilaa miehensä elämän ja hänen suhteensa lapsiin.
Höpöhöpö.
Et vastannut kysymykseen. Miksei mies huolehtinut ja osallistunut?
Sinulle siihen jo vastattiin.
Eli mies ei osallistunut, koska on helpompaa vetäytyä vastuusta omiin maailmoihin ja syyttää sitten toista siitä omasta käytöksestä?
No mutta, sehän me jo tiedettiin.
Äiti tässä syyttää kaikkia muita kuin itseään.
Trololoo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?
Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.
Luuletko, että ne lapset sitten haluaisi kovinkin usein käydä siellä isällä katsomassa, kun isä vetäytyy syömään toiseen huoneeseen tai muuten vaan sulkeutuu omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, eikä puhu mitään?
Joulut isän luona olisi samaa, isä sulkeutuu makkariin ja lapset lämmittää ruoaksi perunasoselaatikkoeinestä ruoaksi. Synttäreitäkään ei juhlita, koska isää ei huvita.
Tuo on vain sinun harhakuvitelmasi. Tosiasiassa miehestä voi sukeutua hienosta lastensa kanssa oleva isä, kunhan kukaan ei enää hengitä niskassa vaatimuksineen.
Vaati ne lasten tarpeet huomiota eron jälkeenkin, ja sitten siellä isän luona isän olisikin yksin täytettävä ne lasten tarpeet. Lapset tarvii päivittäin ruokaa ja huomiota. Vaatettakin lapset tarvii aika usein. Saati sitten synttärit ja juhlat. Mites se isä yhtäkkiä alkaisi noita hoitaa, kun ei aiemminkaan hoitanut?
Oli sillä isällä mahdollisuus hoitaa noita siellä lasten äidin kanssa asuessakin. Mutta miksi ei hoitanut?
Siksi koska nainen oli kontrollintarepinen käskyttäjä joka itse pilaa miehensä elämän ja hänen suhteensa lapsiin.
Höpöhöpö.
Et vastannut kysymykseen. Miksei mies huolehtinut ja osallistunut?
Sinulle siihen jo vastattiin.
Eli mies ei osallistunut, koska on helpompaa vetäytyä vastuusta omiin maailmoihin ja syyttää sitten toista siitä omasta käytöksestä?
No mutta, sehän me jo tiedettiin.
Äiti tässä syyttää kaikkia muita kuin itseään.
Trololoo
Trololoo
Ap:n mieskö täällä hyppii puolustelemassa tekemisiään? Tai siis, tekemättömiään asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kannattaa nyt ajatella, että miestä ei perhe-elämä kiinnosta. Hän keskittyy nyt lapsiin ja heidän hyvinvointiin. Lapsille voi ihan hyvin sanoa, että isä haluaa olla yksin eikä hän halua osallistua perheen yhteisiin hetkiin. Eron voi hoitaa sitten, kun lapset pystyvät sanomaan, missä haluavat olla. Ei he halua olla tuntemattoman miehen seurassa, joten mikään vuoroviikkoilu ei tule kysymykseenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä harmittaa, kun minimanageroit miehesi tekemiset etukäteen. Sanot sille vaan että tarvitaan joulukuusi, hoidatko sinä. Ja vaikka tulisi vain 2,05 korkea kuusi, et ala raivota että joulu on pilalla.
Todennäköisesti ilman ohjeistusta sieltä on tullut ja tulee nytkin 2,50 metriä korkea kuusi, joka ei mahdu mitenkään päin minnekään ilman lyhentämistä.
Tämä alleviivaa hienosti mistä tässä on kyse. Kontrollintarpeesta. Kuusen voi lyhentää, mutta sehän ei käy.
No niin voi! Joka miehellähän on kotona saha ja se lyhentäminenhän käy tosi näppärästi yksin siinä olohuoneesa. Pihka, kuusenoksat ja neulaset luo vain lisää tunnelmaa. Sen kun joku osaisi tehdä ilman joulumieltä kohottavaa kiroilua, niin... mutta ei.
Juuri tuollaista on se jatkuva kaiken kontrollointi. Ei kelpaa mikään ei.
Ihme tosiaan, ettei kelpaa. Mies saa nyrhittyä kuusen lyhyemmäksi, mutta olohuoneen matto on täynnä pihkaa, neulasia ja kuusenoksia. Miten onnistuu mieheltä jälkien siivous? Vai onko kyseessä asia, mikä naisen pitää hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?
Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.
Tuollainen mies ei kuule juuri lapsiaan eron jälkeen tapaa. Mutta senhän oikeasti tiesitkin jo, eikös niin.
Todellakin tapaa, tiedän niin monta esimerkkiä ihan elävästä elämästä. Toki jos nainen ei jätä kontrollointiaan eronkaan jälkeen, niin miehen voi olla pakko erota myös lapsistaan jotta pysyisi ityse hengissä.
Miten tämä liittyy keskustelun aiheeseen? Voit avata erillisen keskustelun kontrolloivista puolisoista, joille ei kelpaa mikään. AP:n aloittamassa keskustelussa aiheena on, että hänen puolisonsa ei ole kiinnostunut käytöksensä perusteella perheestään millään tavalla. Ei siis, että hän yrittäisi väärin. Vaan ettei edes yritä.
Eri
Liittyy väkevästi aiheeseen, koska syy miehen käytökseen on mitä luultavimmin ap:n oma käytös.
Mikään ap:n kirjoituksissa ei viittaa siihen, että hän olisi kontrolloiva tai hänelle ei mikään kelpaisi. Päinvastoin hän kertoo aivan päinvastaista. Että ilolla ottaisi vastaan mieheltä ehdotuksia, jos niitä joskus tulisi. Ja että ne kelpaisi hänelle.
No eipä tietenkään ihminen itse myönnä tekevänsä (tai edes näe) mitään väärin. Tämähän on ihan selvä asia. Se ei silti poista todennäköisyyttä sille että ap on itse yhtä syyllinen. Tai jopa syyllisempi.
Ketäs sitten syytetään, kun isä ei eronkaan jälkeen osallistu mitenkään lasten arkeen tai elämään, ja isäkyläilyt on sitä, että lapset ihmettelee keskenään, kun isä pitää mykkäkoulua, ei puhu mitään ja eristäytyy yksikseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös samanlainen mies. Turhauttavaa.. esim lapsen synttäreillä sanoi juhlapöydästä synttärikuvia ottaessani, että sinä se vain yrität pitää kulisseja pystyssä. Mitä helvettiä? Jos minä en järjestäisi lapsille synttäreitä tai joulua, ei niitä meillä vietettäisi ollenkaan. Mies ei suostu pariterapiaan ja on itse asiassa sanonut että eroaa mieluummin kuin menee sinne. Monesti mietin että mitä järkeä tässä on, mutta en halua särkeä lasten perhettä kun sitten joutuvat viettämään viikot isän kanssa joka ei ole heistä kiinnostunut paskan vertaa
Luulet vain että isä ei ole kiinnostunut. Isä voi olal lapsistan hyvinkin kiinnostunut kunhan pääsee omaan rauhaan olemaan lastensa kanssa.
Mihin omaan rauhaan? Miksi on halunnut perustaa perheen, jos haluaa vain omaa rauhaa? Eikö olisi silloin kannattanut hankkia lapsia jonkun kumppanuusvanhempi tms kuvion kautta eikä perustaa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei selvästikään tiedosta tilannetta lainkaan. Toimii vähän niin kuin eräänlaisena teini-ikäisenä perheessä. Perheen isännyys on ollut kadoksissa joten senkin on joutunut ottamaan emännyyden lisäksi vaimo. Not very healthy situation. Miehellä pitäisi olla jämeriä kavereita, jotka laittaisivat miehen seinää vasten, takoisivat vähän järkeä päähän ja herättäisivät kaverin ottamaan vastuun perheestään.
Onko ap vieläkään kertonut, millainen miehen oma lapsuus oli? Millainen on anopin ja apen suhde nyt, kun lapsensa ovat aikuisia? Miten appi toimii laatenlastensa kanssa? Entä anoppi? Syyttelemisen sijasta voisi miettiä, onko miehen käytös yksinkertaisesti vain kasvatuksen ja mallioppimisen tulos. Ja jos on, pariterapia saattaisi olla hyvä keino saada molemmat paremmin ymmärtämään toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä harmittaa, kun minimanageroit miehesi tekemiset etukäteen. Sanot sille vaan että tarvitaan joulukuusi, hoidatko sinä. Ja vaikka tulisi vain 2,05 korkea kuusi, et ala raivota että joulu on pilalla.
Todennäköisesti ilman ohjeistusta sieltä on tullut ja tulee nytkin 2,50 metriä korkea kuusi, joka ei mahdu mitenkään päin minnekään ilman lyhentämistä.
Tämä alleviivaa hienosti mistä tässä on kyse. Kontrollintarpeesta. Kuusen voi lyhentää, mutta sehän ei käy.
No niin voi! Joka miehellähän on kotona saha ja se lyhentäminenhän käy tosi näppärästi yksin siinä olohuoneesa. Pihka, kuusenoksat ja neulaset luo vain lisää tunnelmaa. Sen kun joku osaisi tehdä ilman joulumieltä kohottavaa kiroilua, niin... mutta ei.
Juuri tuollaista on se jatkuva kaiken kontrollointi. Ei kelpaa mikään ei.
Ihme tosiaan, ettei kelpaa. Mies saa nyrhittyä kuusen lyhyemmäksi, mutta olohuoneen matto on täynnä pihkaa, neulasia ja kuusenoksia. Miten onnistuu mieheltä jälkien siivous? Vai onko kyseessä asia, mikä naisen pitää hoitaa?
Kiitos että alleviivaat koko ajan entistä enemmän sitä mitä tarkoitan :D juuri tuollaisen kanssa on mahdotonta olla ja elää onnellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.
Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.
Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?
Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.
Voi olla pakko käpertyä, kun justiina pitää koko perhettä hirmuvallassaan. Miehellee parasta tuossa tilanteessa on ero, niin saa olla lastensa kanssa rauhassa.
Tuollainen mies ei kuule juuri lapsiaan eron jälkeen tapaa. Mutta senhän oikeasti tiesitkin jo, eikös niin.
Todellakin tapaa, tiedän niin monta esimerkkiä ihan elävästä elämästä. Toki jos nainen ei jätä kontrollointiaan eronkaan jälkeen, niin miehen voi olla pakko erota myös lapsistaan jotta pysyisi ityse hengissä.
Miten tämä liittyy keskustelun aiheeseen? Voit avata erillisen keskustelun kontrolloivista puolisoista, joille ei kelpaa mikään. AP:n aloittamassa keskustelussa aiheena on, että hänen puolisonsa ei ole kiinnostunut käytöksensä perusteella perheestään millään tavalla. Ei siis, että hän yrittäisi väärin. Vaan ettei edes yritä.
Eri
Liittyy väkevästi aiheeseen, koska syy miehen käytökseen on mitä luultavimmin ap:n oma käytös.
Mikään ap:n kirjoituksissa ei viittaa siihen, että hän olisi kontrolloiva tai hänelle ei mikään kelpaisi. Päinvastoin hän kertoo aivan päinvastaista. Että ilolla ottaisi vastaan mieheltä ehdotuksia, jos niitä joskus tulisi. Ja että ne kelpaisi hänelle.
No eipä tietenkään ihminen itse myönnä tekevänsä (tai edes näe) mitään väärin. Tämähän on ihan selvä asia. Se ei silti poista todennäköisyyttä sille että ap on itse yhtä syyllinen. Tai jopa syyllisempi.
Ketäs sitten syytetään, kun isä ei eronkaan jälkeen osallistu mitenkään lasten arkeen tai elämään, ja isäkyläilyt on sitä, että lapset ihmettelee keskenään, kun isä pitää mykkäkoulua, ei puhu mitään ja eristäytyy yksikseen?
Näinhän ei ole käynyt. Ihan yhtä mahdollista, ja jopa todennäköisempää on että kun mies saa rauhassa hommata omat kuusensa tai olla hommaamatta, ilman niskaan hengittävää paholaista, niin elämä alkaakin maistua varsin mukavalta, ja lastenkin kanssa on kivempaa olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap vieläkään kertonut, millainen miehen oma lapsuus oli? Millainen on anopin ja apen suhde nyt, kun lapsensa ovat aikuisia? Miten appi toimii laatenlastensa kanssa? Entä anoppi? Syyttelemisen sijasta voisi miettiä, onko miehen käytös yksinkertaisesti vain kasvatuksen ja mallioppimisen tulos. Ja jos on, pariterapia saattaisi olla hyvä keino saada molemmat paremmin ymmärtämään toisiaan.
Ei koko perheen elämää voi silti muokata toisen vanhemman traumaterapiaksi ja velvoittaa toista vanhempaa lasten lisäksi hoitamaan vielä puolisoakin. Ei parisuhde ole mikään hoitosuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös samanlainen mies. Turhauttavaa.. esim lapsen synttäreillä sanoi juhlapöydästä synttärikuvia ottaessani, että sinä se vain yrität pitää kulisseja pystyssä. Mitä helvettiä? Jos minä en järjestäisi lapsille synttäreitä tai joulua, ei niitä meillä vietettäisi ollenkaan. Mies ei suostu pariterapiaan ja on itse asiassa sanonut että eroaa mieluummin kuin menee sinne. Monesti mietin että mitä järkeä tässä on, mutta en halua särkeä lasten perhettä kun sitten joutuvat viettämään viikot isän kanssa joka ei ole heistä kiinnostunut paskan vertaa
Luulet vain että isä ei ole kiinnostunut. Isä voi olal lapsistan hyvinkin kiinnostunut kunhan pääsee omaan rauhaan olemaan lastensa kanssa.
Mihin omaan rauhaan? Miksi on halunnut perustaa perheen, jos haluaa vain omaa rauhaa? Eikö olisi silloin kannattanut hankkia lapsia jonkun kumppanuusvanhempi tms kuvion kautta eikä perustaa perhettä.
Omaan rauhaan ilman perhettä tyrannosoivaa vaimoa. Sellaiseen rauhaan jossa saa elää vapaasti omanlaistaan elämää ja olla lasten kanssa rauhassa. Eli niin ettei koko ajan häiritä typeryyksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap vieläkään kertonut, millainen miehen oma lapsuus oli? Millainen on anopin ja apen suhde nyt, kun lapsensa ovat aikuisia? Miten appi toimii laatenlastensa kanssa? Entä anoppi? Syyttelemisen sijasta voisi miettiä, onko miehen käytös yksinkertaisesti vain kasvatuksen ja mallioppimisen tulos. Ja jos on, pariterapia saattaisi olla hyvä keino saada molemmat paremmin ymmärtämään toisiaan.
Ei koko perheen elämää voi silti muokata toisen vanhemman traumaterapiaksi ja velvoittaa toista vanhempaa lasten lisäksi hoitamaan vielä puolisoakin. Ei parisuhde ole mikään hoitosuhde.
Näinpä, joten vaimo lopettaa sen masinoimisen ja toisten jatkuvan kontrolloinnin.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kannattaa nyt ajatella, että miestä ei perhe-elämä kiinnosta. Hän keskittyy nyt lapsiin ja heidän hyvinvointiin. Lapsille voi ihan hyvin sanoa, että isä haluaa olla yksin eikä hän halua osallistua perheen yhteisiin hetkiin. Eron voi hoitaa sitten, kun lapset pystyvät sanomaan, missä haluavat olla. Ei he halua olla tuntemattoman miehen seurassa, joten mikään vuoroviikkoilu ei tule kysymykseenkään.
Siellä vuoden äiti kiusaamassa omia lapsiaan huonossa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös samanlainen mies. Turhauttavaa.. esim lapsen synttäreillä sanoi juhlapöydästä synttärikuvia ottaessani, että sinä se vain yrität pitää kulisseja pystyssä. Mitä helvettiä? Jos minä en järjestäisi lapsille synttäreitä tai joulua, ei niitä meillä vietettäisi ollenkaan. Mies ei suostu pariterapiaan ja on itse asiassa sanonut että eroaa mieluummin kuin menee sinne. Monesti mietin että mitä järkeä tässä on, mutta en halua särkeä lasten perhettä kun sitten joutuvat viettämään viikot isän kanssa joka ei ole heistä kiinnostunut paskan vertaa
Luulet vain että isä ei ole kiinnostunut. Isä voi olal lapsistan hyvinkin kiinnostunut kunhan pääsee omaan rauhaan olemaan lastensa kanssa.
Mihin omaan rauhaan? Miksi on halunnut perustaa perheen, jos haluaa vain omaa rauhaa? Eikö olisi silloin kannattanut hankkia lapsia jonkun kumppanuusvanhempi tms kuvion kautta eikä perustaa perhettä.
Omaan rauhaan ilman perhettä tyrannosoivaa vaimoa. Sellaiseen rauhaan jossa saa elää vapaasti omanlaistaan elämää ja olla lasten kanssa rauhassa. Eli niin ettei koko ajan häiritä typeryyksillä.
Häiritä typeryyksillä kuten, että jouluna pitää olla joulukuusi tai lasten synttärinä kakkua? Sitä vaimoa vartenhan ne kuuset ja kakut on? Vai olisiko kenties lapsia varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös samanlainen mies. Turhauttavaa.. esim lapsen synttäreillä sanoi juhlapöydästä synttärikuvia ottaessani, että sinä se vain yrität pitää kulisseja pystyssä. Mitä helvettiä? Jos minä en järjestäisi lapsille synttäreitä tai joulua, ei niitä meillä vietettäisi ollenkaan. Mies ei suostu pariterapiaan ja on itse asiassa sanonut että eroaa mieluummin kuin menee sinne. Monesti mietin että mitä järkeä tässä on, mutta en halua särkeä lasten perhettä kun sitten joutuvat viettämään viikot isän kanssa joka ei ole heistä kiinnostunut paskan vertaa
Luulet vain että isä ei ole kiinnostunut. Isä voi olal lapsistan hyvinkin kiinnostunut kunhan pääsee omaan rauhaan olemaan lastensa kanssa.
Mihin omaan rauhaan? Miksi on halunnut perustaa perheen, jos haluaa vain omaa rauhaa? Eikö olisi silloin kannattanut hankkia lapsia jonkun kumppanuusvanhempi tms kuvion kautta eikä perustaa perhettä.
Omaan rauhaan ilman perhettä tyrannosoivaa vaimoa. Sellaiseen rauhaan jossa saa elää vapaasti omanlaistaan elämää ja olla lasten kanssa rauhassa. Eli niin ettei koko ajan häiritä typeryyksillä.
Häiritä typeryyksillä kuten, että jouluna pitää olla joulukuusi tai lasten synttärinä kakkua? Sitä vaimoa vartenhan ne kuuset ja kakut on? Vai olisiko kenties lapsia varten?
Ei kyse ole yhdestä kuusesta tai kakusta, vaan jatkuvasta kontrolloinnin tarpeesta joka alkaa aamulla kun nainen herää, ja loppuu illalla kun hän nukahtaa.
Alue: Aihe vapaa
Juuri tuollaista on se jatkuva kaiken kontrollointi. Ei kelpaa mikään ei.