Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta tein ihan kaiken kotityön. Roudasin pyörällä ruuat, jne. Vihanraivo viimein puhkesi kauan idettyään ja ero.Mies ihmetteli jälkeenpäin miten paljon hänen on ruokaakin itselleen hommattava ja kotitöitä tehtävä.
Sama juttu. Mies vielä vttuili, kun olin ostanut liian kallista juustoa. Sitten tuli ero, teinipoika halusi jäädä isälle hänen omistamaan omakotitaloon, jonka minä siivosin, tein lumityöt ja hoidin nurmikon leikkuut yms. Mies alkoi jo kuukauden päästä narkomaani, että voitaisiin palata yhteen. Syykin selvisi, kun poika kertoi, miten Mies ei osannut edes kaupassa käydä. Ei enää yhtäkään mieslasta saman katon alle.
Provohan tän tarttee olla. Ei kukaan ota itelleen tommosta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, aikamoinen ketju! Onneksi olen itse löytänyt normaalijärkisen naisen, joka on ymmärtänyt, että lapsemme ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. Ollaan ns. samalla puolella oltu aina, mitä tulee lastenkasvatukseen. Sääliksi käy tämän ketjun enemmistön lapset.
M46
Tuki suusi, trolli.
Oikeassahan mies on t. m47
Tuki. Suusi. Trolli.
Varsinkin sinun lapsiasi säälin aivan erityisesti. t. m47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, aikamoinen ketju! Onneksi olen itse löytänyt normaalijärkisen naisen, joka on ymmärtänyt, että lapsemme ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. Ollaan ns. samalla puolella oltu aina, mitä tulee lastenkasvatukseen. Sääliksi käy tämän ketjun enemmistön lapset.
M46
Tuki suusi, trolli.
Oikeassahan mies on t. m47
Tuki. Suusi. Trolli.
Varsinkin sinun lapsiasi säälin aivan erityisesti. t. m47
Ei sillä ole lapsia. Eikä edes miestä.
Samanlainen siilitukka kun vaimonsakin.
Vierailija kirjoitti:
Up
down
Meillä taas vaimo on semmoinen joka tekee vain pienen osan asioista juhlien ja varsinkin lomien + muiden yhteisten tekemisten suhteen tai edes yhteisten hankintojen suhteen.
Joka lomat olen minä varannut ja suunnitellut, (lasten)juhlista minä laitan kutsut, teen käytännön järjestelyt, siivoan jne.. Ruoat yleensä vaimo tekee ja on hyvä siinä, mutta kaikki muu järjestely, kodin laittaminen, kakkujen tekeminen / osto sitten jääkin.
Paras oli kun tupareihin joskus kutsuttiin ihmisiä, vaimon kaveri tuli monta tuntia muita myöhässä, ihmettelin miksi, niin tämä siihen "ei kukaan kertonut aikaa" ja vaimo sanoi : "et kysynyt" :D
Ei nyt ihan 100 % vs 0%, mutta työjako menee siinä 80%- 20%.
Sama juttu. Mies vielä vttuili, kun olin ostanut liian kallista juustoa. Sitten tuli ero, teinipoika halusi jäädä isälle hänen omistamaan omakotitaloon, jonka minä siivosin, tein lumityöt ja hoidin nurmikon leikkuut yms. Mies alkoi jo kuukauden päästä narkomaani, että voitaisiin palata yhteen. Syykin selvisi, kun poika kertoi, miten Mies ei osannut edes kaupassa käydä. Ei enää yhtäkään mieslasta saman katon alle.