Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!

Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?

Ap

No tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.

Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.

Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.

Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?

Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.

Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.

Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!

Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.

Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.

Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?

Ei kenenkään tarvitse osoittaa yhtään mitään, kun ne lapset kyllä ymmärtää, jos/kun vanhempi käyttäytyy heitä kohtaan huonosti ja purkaa omaa pahaa oloaan heihin. Ei lapset ole mitään tyhmiä.

Äidit ajattelevat oman tunteensa olevan sama kuin lapsensa tunne, ja opettavat näin lapsensa loukkaantumaan siitä mistä äitikin loukkaantuu. Lapselle asiat ovat yleensä normaaleita ennen kuin joku tulee osoittamaan että lapsen ajatus on väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.

Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.

Minuakin kiinnostaisi tuo miksi yksi osapuoli, mies, kokee omien lastensa synttärikahvit teennäiseksi. Mutta muut tykkää ja viihtyy. Mikä sen teennäisyyden tunteen selittää?

Kertoisin jos osaisin selittää. Tuntuu vain että tämä ei ole minun elämääni.

Omien lasten synttäreillä vanhempien ilo ja hyvä mieli tulee siitä kun näkee oman lapsen ilon kakusta ja lahjoista. Jos näin ei käy vaan vanhempi tuntee vain teennäisyyden tunnetta oman lapsen ilosta, niin tähän voi olla vain kaksi syytä. Joko henkilö on niin itsekeskeinen, että ei kykene tuntemaan iloa muiden, edes omien lasten puolesta. Tai sitten ne omat lapset ei juuri kiinnosta eikä niitä rakasta.

Höpsistä nyt taas. Mieskin voi olal tunteellinen ja herkkä.

Tunteellinen ja herkkä ihminen aiheuttaa äärimmäisellä itsekkyydellään lapsilleen pahan olon?

Sinä proisoit omaa pahaa oloasi niihin lapsiin, ja yrität saada lapsesi näkemään isän itsekkäänä. Sitten on turha ihmetellä että lapst niin kokevat. Itse olet opettanut. Voi myös opettaa lapsille että ihmiset ja tilanteet ovat erialisia, eikä sinänsä kenenkään suhtautuminen tai tunne ole väärä siksi että sinusta niin tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

.

Höpsistä nyt taas. Mieskin voi olal tunteellinen ja herkkä.

Ahaa, ja siksi ei halua osallistua perheen juhliin eikä oikein arkeenkaan.

Sinä teet omat päätöksesi. Jos et halua olla miehesi kanssa, etkä muuttaa tilannetta ymmärtämällä puolisoasi, niin sitten teet omat raktaisusi.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää heitellä mitään narsistikommentteja tms. Mutta kyllä tuollainen käytös viittaa johonkin persoonallisuushäiriöön. Siis se, että näkee vain itsensä ja omat tarpeet ja mielipiteet muista viis, jopa omien lasten mielipiteet ja halut ei kiinnosta. Ja jos sattuu olemaan jotain lapsuustraumoja, niin näitä traumoja halutaan myös omille lapsille, kun heittäydytään sinne omaan lapsuuteen "tämä on minusta ihan kamalaa ja turhuutta" eikä edes yritetä saada omille lapsille täysin päin vastaista mitä itsellä oli.

Minulla on lapsuustraumoja ja olen tehnyt kaikkeni, jotta lapseni ei IKINÄ joutuisi kokemaan samaa ja saavat normaalin ja rakastavan lapsuuden! Itsekäs persoonallisuushäiriöinen tykkää taas kostaa omaa pahaa oloaan muihin, jopa omiin lapsiin...

En minäkään tykkää heitellä narsismisanaa, mutta kyllähän narsistit käyttäytyvät perheessä juuri ap:n kuvailemalla tavalla. Ja jos mies on narsisti, se olisi hyvä tiedostaa ennemmin kuin myöhemmin, sillä se vaatii toimia, että muiden mielenterveys säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!

Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?

Ap

No tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.

Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.

Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.

Vaikka syyt olisikin siellä omassa lapsuudessa, niin miksi ne samat kokemukset pitää sinne omille lapsille siirtää? Siirtääkö nämä lapset ne taas omille lapsilleen? He omilleen? Kuinka monta sukupolvea jatketaan?

Mutta nuokaan syyt ei poista sitä faktaa, että se mies on myös vastuussa lapsista ja lasten asioista. Ei huoltajana vaan voi aina käpertyä sinne omaan mukavaan ja mieluisaan nurkkaan, vaikka miten tekisi mieli.

Narsisti on aina perheen suurin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!

Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?

Ap

No tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.

Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa, kun eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa? AP on täällä monta kertaa kertonut, että hänelle kävisi mikä vain mitä mies ehdottaa, mutta kun mies ei ehdota mitään. Eikä AP ole missään kohdin antanut vaikutelmaa, että kakku pitää olla klo 8:47 tai että juuri lauantai on pakollinen jäätelöpäivä. Olen aivan varma, että AP:lle kävisi jäätelöreissu yhtä hyvin sunnuntaina tai kakku puolilta päivin tai klo 15.

Voisiko olla niin, että mies on jostain syystä henkisesti väsynyt eikä hänen kotoaan saamassa mallissa ei ole ollut mitään tapahtumia, joita olisi jotenkin järjestetty. Ehkä heillä ei ole ollut tapana viettää edes lasten nimi- ja syntymäpäiviä. Lapset on jotenkin sivuutettu. Ja kyllä, tämä on mahdollista. Jos syy on tämänkaltainen, ei tilanne parane miestä sättimällä. Miksei voi tehdä niin, että se joka haluaa järjestää, järjestää itse, eikä ala vainoamaan sitä, jolle muutenkin tilanne herättää ahdistusta. Esimerkissä, jossa mies ei syönyt jäätelöä vaikka siitä tunnetusti tykkää, ja rouva jälkikasvuineen nautti annoksensa korostuneen nokkiintuneena, sanoisin, että mies tunsi itsensä sivuutetuksi. Oli kaksi leiriä, rouva lapsineen ja mies yksin. Puolisoiden on oltava sanalla puolella. Anna sen miehesi levätä ja nauttia elämästä omalla tavallaan. Koti on se paikka, jossa on voitava olla rauhassa ilman puolison päsmäröintiä.

Vain persoonallisuushäiriöinen kaataa oman pahan olonsa lasten niskaan. Ei meilläkään ollut tapana viettää lasten synttäreitä, paitsi ehkä isän viinapullon kera, mutta silti haluan todellakin järjestää omille lapsilleni kunnon synttärit! Minä jäin paitsi normaalista lapsuudesta, mutta siitä pidän huolen, että minun lapseni ei jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.

Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.

Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!

Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.

Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.

Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?

Ei kenenkään tarvitse osoittaa yhtään mitään, kun ne lapset kyllä ymmärtää, jos/kun vanhempi käyttäytyy heitä kohtaan huonosti ja purkaa omaa pahaa oloaan heihin. Ei lapset ole mitään tyhmiä.

Äidit ajattelevat oman tunteensa olevan sama kuin lapsensa tunne, ja opettavat näin lapsensa loukkaantumaan siitä mistä äitikin loukkaantuu. Lapselle asiat ovat yleensä normaaleita ennen kuin joku tulee osoittamaan että lapsen ajatus on väärä.

Mene hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä on tuollainen. Lapsena tuskin olisi synttäreitä vietetty, täytekakkua syöty, lomareissulla käyty tai jouluakaan laitettu jos äiti ei olisi järjestänyt ihan kaikkea. Isää kiinnosti töidensä ulkopuolella lähinnä sohvalla makoilu televisiota katsellen. Edes lastensa synnytyksiin ei vaivautunut paikalle. Lomalle lähti, kun vaimo suunnitteli ja varasi majoituksen ja pakkasi tavarat valmiiksi. Esimerkkejä olisi valtavasti.

Aikuisen, lapsia hankkineen ihmisen täytyy ymmärtää, että tietyt asiat lapsiperheessä täytyy vain lasten takia tehdä. Ne tehdään lapsen iloksi riippumatta siitä kiinnostaako miestä vai ei.

Meilläkin varmaan lapset luulee ihan samanlailla, että minä en matkaa varten tee mitään valmisteluita, koska ei ne näe sitä suunnittelu työtä mitä me tehdään vaimon kanssa.

Jos minä en niitä matkarahoja tienaisi niin ei mitään matkoja tehtäisi.

Ehdotan yleensä useita eri matkailuvaihtoehtoja mutta ne ei kelpaa vaimolle ja hän sitten päättä joka kerta sen paikan ja monesti ollut vielä niin, että minä olen ensin itse ehdottanut jotain paikkaa ja vaimo on antanut ehdottoman ein ja sitten "keksii" itse saman paikan ehdottaa parin tunnin päästä omana ideana. 

Lisäksi minä pakkaan joka kerta mutta vaimon mielestä se mitä minä pakkaan ei riitä ja pakkaan väärin jne. Lähdetään esim 2 päivän reissuun niin vaimo pakkaa itselleen 5 matkalaukullista tavaraa. Minulla on repussa kahdet bokserit, paita sekä sukat ja hygieniasetti + kännykän laturi. Ja vaimo joka kerta jaksaa valittaa, että nuo ei riitä mihinkään.

Joo ihan varmaan niin.

Ps. Vastaisen varalle: Seuraavan kerran kun ajattelet provoilla, mieti kaks kertaa, mikä on uskottavaa ja mikä ei. Nyt paistaa kilometrien päähän, että sulla mitään kokemusta muista ihmisistä saati naisista ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jankataan joulusta, kun aloittajan ongelma on ne tavalliset tiistait ja lauantait?

Mikään kun ei käy vastaukseksi, niin vaikea se on mitään sanoa. Ainoa mikä käy on se että mies on narsisitihullu joka vihaa perhettään. Aloitus ja nämä kommentit on selkeästi vain vahvistuksen hakua omille erohaluille, ja niillä yritetään saada sellainen fiilis että on ihan oikein erota, ja kaikki vika on toisessa. Jos asia on näin, niin mitä tässä ihmetellään? 

Miehen kanssa ei voi puhua, häntä ei voi ymmärtää, hänen kanssaan on kuitenkin voinut perustaa perheen. En ymmärrä ongelmaa johon ei haluta ratkaisua ollenkaan, halutaan vain sättiä ja moittia, ja sitten erota voimansa tunnossa.

On ihan turha ihmetellä toista, kun itse ei edes pyritä ymmärtämään, vaikka tässäkin moni on jo sanonut mistä arvelee tilanteen johtuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.

Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.

Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!

Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.

Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.

Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?

Ei kenenkään tarvitse osoittaa yhtään mitään, kun ne lapset kyllä ymmärtää, jos/kun vanhempi käyttäytyy heitä kohtaan huonosti ja purkaa omaa pahaa oloaan heihin. Ei lapset ole mitään tyhmiä.

Äidit ajattelevat oman tunteensa olevan sama kuin lapsensa tunne, ja opettavat näin lapsensa loukkaantumaan siitä mistä äitikin loukkaantuu. Lapselle asiat ovat yleensä normaaleita ennen kuin joku tulee osoittamaan että lapsen ajatus on väärä.

Lapset nyt kuulevat synttäreistä ja jouluista kavereiltaan ja käyvät heidän luonaan. Kyllä siinä jo pienikin lapsi alkaa kysellä, että milloin minun synttäreitä vietetään ja miksi meillä joulu on samanlainen kuin kaikki muutkin päivät.

Se hyvä puolis tuollaisesta murjottavasta miehestä on, että miehen puolella ei järjestetä mitään juhlia ja jos joku järjestääkin, niihin ei tarvitse mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jankataan joulusta, kun aloittajan ongelma on ne tavalliset tiistait ja lauantait?

Mikään kun ei käy vastaukseksi, niin vaikea se on mitään sanoa. Ainoa mikä käy on se että mies on narsisitihullu joka vihaa perhettään. Aloitus ja nämä kommentit on selkeästi vain vahvistuksen hakua omille erohaluille, ja niillä yritetään saada sellainen fiilis että on ihan oikein erota, ja kaikki vika on toisessa. Jos asia on näin, niin mitä tässä ihmetellään? 

Miehen kanssa ei voi puhua, häntä ei voi ymmärtää, hänen kanssaan on kuitenkin voinut perustaa perheen. En ymmärrä ongelmaa johon ei haluta ratkaisua ollenkaan, halutaan vain sättiä ja moittia, ja sitten erota voimansa tunnossa.

On ihan turha ihmetellä toista, kun itse ei edes pyritä ymmärtämään, vaikka tässäkin moni on jo sanonut mistä arvelee tilanteen johtuvan.

Mies voi ihan oma-aloitteisesti aukaista suunsa ja kertoa, miksi häntä ei kiinnosta osallistua oman perheen juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Kukapa haluaisi olla vaimonsa pikkuapulainen?

Nainen suunnittelee ja päättää, mies saa sitten toteuttaa, oli kyse remontista, joulukuusen hakemisesta tai roskien viemisestä. Tasa-arvoisessa parisuhteessa käsittääkseni asioita suunnitellaan yhdessä ja niistä päätetäänkin yhdessä.

Jos on itse halunnut puolisokseen aloitekyvyttömän tossukan, niin se on tietysti oma asia, mutta samalla siinä tulee mallista opetettua tytär jyräksi ja poika seuraavan sukupolven nahjukseksi.

Tämä on täysin totta. Miehelläni meni eronsa jälkeen VUOSIA siihen että hänestä hitsautui lastensa kanssa yksikkö. Ilman eeroa tuota ei olisi tapahtunut koskaan. Sanon siis että ero on varmasti myös sille isälle hyvä ratkaisu tulevaisuutta ajatellen. Mies voi löytää hyvän piuolison rinnalleen joka tukee miestä ja hänen vanhemmuuttaan. 

Miehelläni ja hänen lapsillaan on nykyään ihan omat kuviot, ja meillä perheenä omat jutut. Itse olen antanut miehelleni tilan olla sellainen vanhempi kuin hän on, ja ollut mahdollistamatta enää sitä itsensä ulkoistamista vaimon käskyvallan alta. Nämä miehen ja lasten yhteiset jutut ovat lasten äidin mielestä typerää ja joutavaa, ja pitäisi tehdä asioita joita hän haluaa mieheni lastensa kanssa tekevän. 

Onneksi lapset ovat jo isoja ja rakastavat isäänsä aivan älyttömästi. Lapset myös ovat jo pitkään puolustaneet isäänsä äidilleen, mikä toki on väärin, mutta äiti ei ole antanut kontrollinhimoissaan muuta mahdollisuutta. 

Äidin itsensä mielestä hänessä ei edelleenkään ole mitään vikaa, ei vaikka hänen vikansa on hänelle osoitettu myös lasten toimesta. Äiti ei kuuntele, vain hänen tapansa ja halunsa ovat merkityksellisiä, muiden toissijaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Ei pitäisi alkaa lukea tällaisia valitusketjuja ollenkaan, ja lopetankin tähän 4. sivulle.

Mistä ihmeestä te näitä lapatossuja oikein löydätte? En usko, että kaikki nämä saamattomat miehet ovat olleet kuin Dr. Jekyll/Mr. Hide, muuttuneet täysin kaikkeen osallistuneesta, kaikkea tekevästä miehestä saamattomaksi ja mistään kiinnostumattomaksi sohvareiskaksi, jota kaikkensa uhraava vaimo raahaa perässään kuin kivirekeä, uhraten samalla kaiken perheensä eteen.

Ette vain ole siinä rakkauden huumassanne huomanneet niitä piirteitä tai ajattelitte, että kyllä tuosta kouluttamalla hyvä tulee. Itse olette sänkynne pedanneet ja asiat eivät ainakaan muutu sillä, että jauhatte kärsimystänne vauvapalstalla, jossa samassa veneessä olevat komppaavat, haukkuvat miehiään ja toisin ajattelevat saavat kasan alapeukkuja.

Jos se on noin raskasta, niin erotkaa, ei teille mitään mitalia siitä tule ja lapsetkin aistivat tuollaisen. Mies vetäytyy ja äiti jäkättää ja tekee itsestään marttyyrin. Huh huh.

T. Naimisissa oleva nainen

Eihän AP:n mies ole varsinaisesti muuttunut mitenkään. AP kertoi, että hän on edelleen esim. töiden suhteen se sama vastuullinen ja luotettava, joka on ollut aina ennenkin. Mutta omaan perheeseen liittyvissä asioissa täysi mölli. Miten tämän voisi saada selville ennen kuin on se oma perhe, että millainen mies on omaan perheeseen liittyvissä tilanteissa?

Eipä se mieskään saanut etukäteen selville millainen hevletti kotona alkaa kun nainen on lapsensa saanut. Ei näitä varmaan sitte nvoi etukäteen aavistaa. Kumpikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ap täysin neuroottiselta ns. jouluhullulta (tämä pätee kaikkiin muihinkin tapahtumiin ja juhliin). Rakennat psykoosin partaalla väkisin jotain teennäistä "yhdessäoloa", joka tosiasiassa kiinnostaa vain sinua, ja hössötät juhlapäiviä ym. asioita niin paljon, ettei miehesi jaksa enää puuttua koko asiaan, vaan mieluummin vetäytyy syrjään näistä sinun projekteistasi, koska tietää että mikäli menee sanomaan jonkin oman näkemyksensä johonkin asiaan, on lopputuloksena raivari ja perhekriisi.

Psykoosin partaalla oleva jouluhullu? Ap, joka haluaa vain sen yhden joululaatikon ja senkin valmiina kaupasta ja jolle joulusiivous on pelkkä imurointi?

Vai halusitko vain päästä haukkumaan tuntematonta ihmistä mielisairaaksi?

Joulu voi olla myös sitä, että mennään lasten kanssa laavulle paistamaan makkarat, tehdään tortilloja, löhötään sohvalla ja rentoudutaan. Synttärit sitä, että mennäänkin leffaan tai ulos syömään ilman vieraiden passaamista. Out of the box, ap ja muut ap-mieliset ja antakaa vihdoin se sanavalta myös puolisolle ja lapsille!

Tähän näin: antakaa vihdoin se sanavalta myös puolisolle ja lapsille

Miten se annetaan kun puoliso valitsee ei mitään tehdä joka ainoa kerta tai vakiovastauksena on kuin ap:lle sanotaan, että hoida sinä tämä?

Millainen vanhempi pitää hyväksyä omille lapsilleen? Onko ok että kirjaimellisesti ei mitään tehdä yhdessä jos se on isästä kiinni, koulujutut ei voisi vähemmän kiinnostaa, illat istutaan kukin omassa huoneessaan, lapsen synttärit ei ole tarpeeksi tärkeitä että voisi miettiä muuta kuin omaa napaa ja omaa en halua tehdä mitään-tarvetta? Mieleen ei tule koskaan, että lapsilla on oikeus vanhemman huomioon niin arjessa kuin juhlassakin?

Kommentti myös tuohon teennäiseen yhdessäoloon. Säälittää tämän kommentoijan lapsuus, kun on näköjään kasvanut siihen, että kenenkään merkkipäivää ei pidä tai tarvitse juhlia ja että on täysin normaalia että koko perheen voimin ei esim retkeillä Minusta jokaisella lapsella on oikeus tulla huomioiduksi ja oikeus olettaa, että isäkin on kiinnostunut hänen elämästään.

Itsekäs, turhauttava, laiska, saamaton ihmiskappale.

Vaihtoon. Tuommoista ei tarvitse eikä kuulu raahata mukanaan, lapset oppii vain että tuommoinen isärooli nyt on ja ehkä ongelma siirtyy heidänkin liittoonsa.

Tsemppiä ap:lle.

Mies ei retkeillyt eikä viettänyt aikaa perheensä parissa ennen eroaan. Syynä oli silloinen vaimo ja lasten äiti. Meidän yhdessäolomme aikana retkeilyt ja kaikki yhteinen tekeminen on palannut miehen ja lasten elämään. Nyt niistä nauttii kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jankataan joulusta, kun aloittajan ongelma on ne tavalliset tiistait ja lauantait?

Mikään kun ei käy vastaukseksi, niin vaikea se on mitään sanoa. Ainoa mikä käy on se että mies on narsisitihullu joka vihaa perhettään. Aloitus ja nämä kommentit on selkeästi vain vahvistuksen hakua omille erohaluille, ja niillä yritetään saada sellainen fiilis että on ihan oikein erota, ja kaikki vika on toisessa. Jos asia on näin, niin mitä tässä ihmetellään? 

Miehen kanssa ei voi puhua, häntä ei voi ymmärtää, hänen kanssaan on kuitenkin voinut perustaa perheen. En ymmärrä ongelmaa johon ei haluta ratkaisua ollenkaan, halutaan vain sättiä ja moittia, ja sitten erota voimansa tunnossa.

On ihan turha ihmetellä toista, kun itse ei edes pyritä ymmärtämään, vaikka tässäkin moni on jo sanonut mistä arvelee tilanteen johtuvan.

Eihän AP ole mitään ehdotuksia täällä ampunut alas tai väittänyt, että ei voisi puhua miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.

Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.

Vai odotuksia. Niin on kuule niillä lapsillakin ja heidän odotukset on tärkeämpiä kuin itsekkään jurottajamiehen odotukset!

Tuollainen käyhtös kuin sinulla on omiaan aiheuttamaan tuon ulkopuolisuuden tunteen toiselle. Sinä kontrolloit muiden tunteetkin, ja käsket miltä kenestäkin pitää tuntua.

Juupajuu. Normaali vanhempi osaa tehdä asioita nimenomaan lasten mieliksi eikä mennä jonnekin sohvan nurkkaan jurottamaan jouluaattona tai lasten syntymäpäivänä. Lapset tuollaisesta itsekkyydestä kärsii.

Ei kärsi jos sinä et osoita lapsille miten hedän pitää nyt tuntea. Ap kysyi, ja ap saa nyt vastauksia mitkä eivät miellytä sinua. Ap voi silti pohtia sitä omaakin osuuttaan asiaan, ja ehkä sen huomattuaan löytyy vielä mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen omien lasten itsän kanssa. Ehkä kannattaisi kääntää se kivi, eikä syytellä toista ja haluta välittömästi eroa kun toinen ei tunne ja toimi oman mielesi mukaan?

Ei kenenkään tarvitse osoittaa yhtään mitään, kun ne lapset kyllä ymmärtää, jos/kun vanhempi käyttäytyy heitä kohtaan huonosti ja purkaa omaa pahaa oloaan heihin. Ei lapset ole mitään tyhmiä.

Äidit ajattelevat oman tunteensa olevan sama kuin lapsensa tunne, ja opettavat näin lapsensa loukkaantumaan siitä mistä äitikin loukkaantuu. Lapselle asiat ovat yleensä normaaleita ennen kuin joku tulee osoittamaan että lapsen ajatus on väärä.

Olen etäiseksi jättäytyneen isän lapsi. Kyllä ihan itse tajusin, että hänen ainoat sanansa minulle ensimmäisen 20 vuoden ajan olivat "opiskele hyvin" ja jos halusi minun tekevän jotain. Ei äitini tästä koskaan mitään sanonut, ei välttämättä edes tajunnut asioiden laitaa eikä hänkään lopulta hirveästi osannut kommunikoida. Sama tapahtui sisarusteni kohdalla eli ei ole vain omasta näkemyksestäni kyse. Keskenämme puhuimme kyllä. Isäni panostus perheensä eteen oli käydä töissä ja satunnaisesti viedä autolla lapsensa esimerkiksi kouluun. Vähän vaikeaa tältä pohjalta olla läheiset suhteet isään näin 40 vuoden jälkeenkään. Miksi hankkia lapsia jos ei oikeasti kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mieheni ei ole vapaamatkustaja kaikessa, vaan tekee kiitettävän paljon asioita. Välillä ei silti hoksottimet jotenkin pelaa, ja tietyt asiat jää kerta toisensa jälkeen huolehtimatta. Pitäisi varmaan keskustella hyvässä hengessä, onko kyse esimerkiksi väsymyksestä tai stressistä. Keskustelenkin heti, kunhan oma pinna ei enää ole niin kireällä, muuten juttelu ei johda mihinkään.

Ollaan molemmat työelämässä, vapaat on välillä yhtä aikaa ja välillä eri aikaan.

Mutta siis kyllä jokseenkin harmittaa, kun mun poissa ollessa ei hoksaa ulkoilla lasten kanssa ollenkaan ja ihmettelee sitten raivoissaan, kun lapset riehuvat. Tai jos ulkoilee, niin ei jotenkin tajua antaa huomiotaan lapsille. Yrittää tehdä jotain omaa juttuaan ja ihmettelee raivona kun lapset yllätys, yllätys, haluavat auttaa tai keksivät vaihtoehtoisesti jotain muuta millä varmasti saa iskän irti projekteistaan. Olen yrittänyt ystävällisesti sanoa, että näinhän se menee minunkin kohdalla ja että itse olen havainnut asiaan auttavan sen, että keskittyy ihan täysillä lapsiin. Myöhemmin haluavatkin leikkiä keskenään. Itse tosin aidosti nautin hetkistä lasten kanssa, miehestäni en tiedä.

Vanhin lapsi kertoilee mulle töihin ja työpäivien jälkeen, että iskä oli lähinnä äkäinen, selaili puhelintaan tai puhui puhelimessa. Voin hyvin uskoa tämän, koska se saatanan kapistus soi useimpina päivinä monta kertaa: isä, äiti, mummo, veli, kaveri, työkaveri asialla x, työkaveri asialla y, naapuri asialla z. Eikä siinäkään mitään, mutta puhelut kestävät oikeasti pitkiäkin aikoja, jolloin ei näe eikä kuule ympärilleen. Kuunneltuaan isänsä suunnitelmia veneen päivittämisestä tai äitinsä huolia tädin terveyshuolista, voikin sitten olla pahalla päällä lapsille, kun nämä ovatkin keksineet jotain sangen lystikästä. Syy on usein aivan jonkun muun, kuin hänen.

Olen koettanut jutella tästäkin miehen kanssa. Kysynyt, eikö voi olla vastaamatta tai vastata ja sanoa, että soitellaanko hieman myöhemmin uudestaan - jos siis tilanne on sellainen. Tai että eikö puhelua voi lopettaa kohteliaasti lyhyeen sanomalla, että jatketaan toisen kerran, nyt pitää mennä x. Näin minä ainakin itse teen, eikä kukaan ole suuttunut.

Olen miettinyt, johtuuko oma vitutukseni siitä, että olen liian kontrolloiva, tai haluaisin asiat tehtävän juuri minun tavallani. Mutta en ole sitäkään mieltä. Minulle on aivan sama, mihin väreihin mies lapset pukee (usein oikein kivasti) tai missä järjestyksessä jonkin asian tekee. Lähinnä tympii, jos joku asia jää jatkuvasti tekemättä (joku pyykinpesu esimerkiksi jää aina minulle, sama minkälaisen työpäivän jälkeen raahaudun kotiin - samoin joku hampaanpesu tuntuu jumalauta olevan täyttä hepreaa) tai jotain asiaa ei millään voi hoitaa kunnolla, ja sitten juttu kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

Lähinnä siis kai toivoisin miestä mukaan puuhailemaan lastensa kanssa, en puhumaan puhelimessa appiukkoni kanssa siitä, kuinka naapurin Martilla todettiin viime viikolla sepelvaltimotauti. Kun lapsia kiinnostaisi enemmän esitellä iskälle se maja, upea hiekkakakku tai kutsua iskä juomaan leikisti kaakaota leikkinuotion ääreen.

Eniten tämä harmittaa lasten puolesta, mutta myös siksi, että tuntuu ettei minulla ole koskaan lupa olla väsynyt ja vain antaa jonkun asian olla.

Kiitos ja anteeksi. Tämä helpotti. Puhun mieheni kanssa jo tänään :)

Ei meillä 80-90 lukujen lapsilla ollut todellakaan kaikilla mitään leikkeihin osallistuvaa vanhempaa :D Oma mieheni ja minäkin olemme ihna samaa mieltä siitä että lapsille kuuluu leikki, ja vanhemmat ovat lähinnä leikin mahdollistajia. Ihan hyvin on saatu 2000-luvun alussa syntyneet lapsemme aikuiseksi ilman että koko ajan on keskitytty lapsiin 100%, ja opetettu että kaikkia ihmisiä saa koko ajan jopa puhelun aikana häiritä omilla jutuillaan. Teillä on erilainen käsitys siitä miten lapset sijoittuvat elämään. sinä ehkä olet opettanut lapset roikkumaan jatkuvasti vanhemman mielenkiinnon varassa ja hakemaan jatkuvaa huomiota, ja miehesi haluaisi että lapset osaisivat leikkiä myös yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Ei pitäisi alkaa lukea tällaisia valitusketjuja ollenkaan, ja lopetankin tähän 4. sivulle.

Mistä ihmeestä te näitä lapatossuja oikein löydätte? En usko, että kaikki nämä saamattomat miehet ovat olleet kuin Dr. Jekyll/Mr. Hide, muuttuneet täysin kaikkeen osallistuneesta, kaikkea tekevästä miehestä saamattomaksi ja mistään kiinnostumattomaksi sohvareiskaksi, jota kaikkensa uhraava vaimo raahaa perässään kuin kivirekeä, uhraten samalla kaiken perheensä eteen.

Ette vain ole siinä rakkauden huumassanne huomanneet niitä piirteitä tai ajattelitte, että kyllä tuosta kouluttamalla hyvä tulee. Itse olette sänkynne pedanneet ja asiat eivät ainakaan muutu sillä, että jauhatte kärsimystänne vauvapalstalla, jossa samassa veneessä olevat komppaavat, haukkuvat miehiään ja toisin ajattelevat saavat kasan alapeukkuja.

Jos se on noin raskasta, niin erotkaa, ei teille mitään mitalia siitä tule ja lapsetkin aistivat tuollaisen. Mies vetäytyy ja äiti jäkättää ja tekee itsestään marttyyrin. Huh huh.

T. Naimisissa oleva nainen

Eihän AP:n mies ole varsinaisesti muuttunut mitenkään. AP kertoi, että hän on edelleen esim. töiden suhteen se sama vastuullinen ja luotettava, joka on ollut aina ennenkin. Mutta omaan perheeseen liittyvissä asioissa täysi mölli. Miten tämän voisi saada selville ennen kuin on se oma perhe, että millainen mies on omaan perheeseen liittyvissä tilanteissa?

Eipä se mieskään saanut etukäteen selville millainen hevletti kotona alkaa kun nainen on lapsensa saanut. Ei näitä varmaan sitte nvoi etukäteen aavistaa. Kumpikaan.

Voisitko antaa esimerkin mikä ja millainen tuo mainitsemasi hevletti on, joka sinun mukaan alkaa kun nainen saa lapsen. En ole nimittäin ennen kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sitä harmittaa, kun minimanageroit miehesi tekemiset etukäteen. Sanot sille vaan että tarvitaan joulukuusi, hoidatko sinä. Ja vaikka tulisi vain 2,05 korkea kuusi, et ala raivota että joulu on pilalla.

Todennäköisesti ilman ohjeistusta sieltä on tullut ja tulee nytkin 2,50 metriä korkea kuusi, joka ei mahdu mitenkään päin minnekään ilman lyhentämistä.

Tämä alleviivaa hienosti mistä tässä on kyse. Kontrollintarpeesta. Kuusen voi lyhentää, mutta sehän ei käy.