Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
On todella outoa, jos lasten syntymäpäivän vietto perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, jos joulupuuron syöminen perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, miksi isä ei halua osallistua ihan tavallisiin perheen yhteisiin hetkiin.
Ja outoa on myös, miksi joku ei halua, että perheellä on yhteisiä traditioita. Ne kuitenkin vahvistavat perheen yhteenkuluvaisuutta. Se yhteenkuluvaisuus on tärkeää niinä hetkinä kun jokin väistämätön kriisi kohtaa (sairaus, kuolema), koska joku kriisi jossakin vaiheessa tulee väistämättä.
Aika Kuplassa elät jos luulet että kaikilla on noin että isä välittää,rakastaa lapsiaan ja vaimoaan on perheiltoja ja peli iltoja, olet onnekas kun elänyt olet omassa kuplassa ja luulet että maailma on pinkki ja ihana, meidän isä oli/on narsistiraivoaja, lasten äänet oli liikaa hiljaa piti olla,meitä kasvatettiin pelolla ja uhkailulla pitkälle aikuisuuteen koetin ymmärtää aina vaan ja kestää lopulta eräs asia katkaisi kamelinselån ja nyt siihen seinähulluun en vuosikausiin ole ollut yhteydessä. Kaikko isät ei todellakaan sovellu isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Minuakin kiinnostaisi tuo miksi yksi osapuoli, mies, kokee omien lastensa synttärikahvit teennäiseksi. Mutta muut tykkää ja viihtyy. Mikä sen teennäisyyden tunteen selittää?
Kertoisin jos osaisin selittää. Tuntuu vain että tämä ei ole minun elämääni.
Omien lasten synttäreillä vanhempien ilo ja hyvä mieli tulee siitä kun näkee oman lapsen ilon kakusta ja lahjoista. Jos näin ei käy vaan vanhempi tuntee vain teennäisyyden tunnetta oman lapsen ilosta, niin tähän voi olla vain kaksi syytä. Joko henkilö on niin itsekeskeinen, että ei kykene tuntemaan iloa muiden, edes omien lasten puolesta. Tai sitten ne omat lapset ei juuri kiinnosta eikä niitä rakasta.
Höpsistä nyt taas. Mieskin voi olal tunteellinen ja herkkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella outoa, jos lasten syntymäpäivän vietto perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, jos joulupuuron syöminen perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, miksi isä ei halua osallistua ihan tavallisiin perheen yhteisiin hetkiin.
Ja outoa on myös, miksi joku ei halua, että perheellä on yhteisiä traditioita. Ne kuitenkin vahvistavat perheen yhteenkuluvaisuutta. Se yhteenkuluvaisuus on tärkeää niinä hetkinä kun jokin väistämätön kriisi kohtaa (sairaus, kuolema), koska joku kriisi jossakin vaiheessa tulee väistämättä.
Aika Kuplassa elät jos luulet että kaikilla on noin että isä välittää,rakastaa lapsiaan ja vaimoaan on perheiltoja ja peli iltoja, olet onnekas kun elänyt olet omassa kuplassa ja luulet että maailma on pinkki ja ihana, meidän isä oli/on narsistiraivoaja, lasten äänet oli liikaa hiljaa piti olla,meitä kasvatettiin pelolla ja uhkailulla pitkälle aikuisuuteen koetin ymmärtää aina vaan ja kestää lopulta eräs asia katkaisi kamelinselån ja nyt siihen seinähulluun en vuosikausiin ole ollut yhteydessä. Kaikko isät ei todellakaan sovellu isäksi.
Ei hän väittänyt mitään tuollaista. Hän kertoi, että sellainen on hänestä outoa ja niinhän se onkin! Itsellä myös surkea isä, joka ajatteli vain ja ainoastaan itseään eikä sietänyt meitä lapsia ja se nimenomaan on sitä epänormaalia ja outoa elämää! Normaalit vanhemmat EI toimi niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan odotuksia jotka eivät sitten täytykään, ja siksi kokee että joulu meni kuitenkin pilalle, ja ehkä jo etukäteen pelkää seuraavaa spektaakkelimaista tapahtumaa jolloin pitäisi taas tuntua joltain, mutta ei tunnu. Hän voi myös epäillä noina hetkinä että oliko perheen perustaminen hänelle sittenkään se mitä halusi, ehkä haluaisi muuta, haluaisi paeta näitä teennäisiä lastenjuhlia joissa hän on ikään kuin seinäkoristeena, eikä osaa muutakaan. Viduttaa tehdä juhlan eteen paljon töitä vain huomatakseen ettei se taaskaan ole sitä mitä sen ajatteli olevan. Tulee sitten vetäydyttyä, ei haluta ketään ahdistaa omilla ajatuksilla.
Mulla ja kumppanilla on oma juhla, jota vietämme kerran vuodessa kahdestaan. Jostain ihmeen syystä siinä ei ole mitään tuollaisia tunteita läsnä. vaan sitä odotan aina innolla, eikä kertaakaan tule mitään pettymyksen tunteita tai muuta, vaan kaikki tuntuu aina paremmalta kuin muistikaan. En tiedä miksi.
Minuakin kiinnostaisi tuo miksi yksi osapuoli, mies, kokee omien lastensa synttärikahvit teennäiseksi. Mutta muut tykkää ja viihtyy. Mikä sen teennäisyyden tunteen selittää?
Kertoisin jos osaisin selittää. Tuntuu vain että tämä ei ole minun elämääni.
Omien lasten synttäreillä vanhempien ilo ja hyvä mieli tulee siitä kun näkee oman lapsen ilon kakusta ja lahjoista. Jos näin ei käy vaan vanhempi tuntee vain teennäisyyden tunnetta oman lapsen ilosta, niin tähän voi olla vain kaksi syytä. Joko henkilö on niin itsekeskeinen, että ei kykene tuntemaan iloa muiden, edes omien lasten puolesta. Tai sitten ne omat lapset ei juuri kiinnosta eikä niitä rakasta.
Höpsistä nyt taas. Mieskin voi olal tunteellinen ja herkkä.
Tunteellinen ja herkkä ihminen aiheuttaa äärimmäisellä itsekkyydellään lapsilleen pahan olon?
Isäni oli todella haitallinen piilonarsisti. Niitä juttuja on vaikea selittää muille, silti jokin sisällä sanoo, että jokin on pielessä pahasti. He vihaavat jouluja ja synttäreitä. Muutenkkn ovat ankeuttajia ja ovat mukana vain jutuissa, joissa ovat itse keskipiste.
Ap, lue ketju Narsistin keskustelutyyli, jotta voit poissulkea narsismin vaihtoehdon tai sitten saada sille vahvistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella outoa, jos lasten syntymäpäivän vietto perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, jos joulupuuron syöminen perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, miksi isä ei halua osallistua ihan tavallisiin perheen yhteisiin hetkiin.
Ja outoa on myös, miksi joku ei halua, että perheellä on yhteisiä traditioita. Ne kuitenkin vahvistavat perheen yhteenkuluvaisuutta. Se yhteenkuluvaisuus on tärkeää niinä hetkinä kun jokin väistämätön kriisi kohtaa (sairaus, kuolema), koska joku kriisi jossakin vaiheessa tulee väistämättä.
Aika Kuplassa elät jos luulet että kaikilla on noin että isä välittää,rakastaa lapsiaan ja vaimoaan on perheiltoja ja peli iltoja, olet onnekas kun elänyt olet omassa kuplassa ja luulet että maailma on pinkki ja ihana, meidän isä oli/on narsistiraivoaja, lasten äänet oli liikaa hiljaa piti olla,meitä kasvatettiin pelolla ja uhkailulla pitkälle aikuisuuteen koetin ymmärtää aina vaan ja kestää lopulta eräs asia katkaisi kamelinselån ja nyt siihen seinähulluun en vuosikausiin ole ollut yhteydessä. Kaikko isät ei todellakaan sovellu isäksi.
Ehkä sitten olen elänyt kuplassa, mutta niin sitten on koko sukunikin, ystävät ja lasten kaverit. Isät ovat ihan ollet mukana perhe-elämässä, niin juhlissa kuin arjessakin. Eikä se nyt ihan normaaliakaan ole, että isä on narsistiraivoaja, joka ei sovi isäksi.
.[/quote]
Höpsistä nyt taas. Mieskin voi olal tunteellinen ja herkkä.[/quote]
Ahaa, ja siksi ei halua osallistua perheen juhliin eikä oikein arkeenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me inhotaan kumpikin juhlia ja onneksi ei tarvitse kummankaan kotonaan sellaisia sietää. Käydään silloin tällöin ravintoloissa juhlimassa ja se riittää. Ei tarvitse kenenkään siivota ja passata ketään. Ei olisi edes autopaikkoja kotijuhlien järjestämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella outoa, jos lasten syntymäpäivän vietto perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, jos joulupuuron syöminen perheen kesken on isälle liikaa.
On todella outoa, miksi isä ei halua osallistua ihan tavallisiin perheen yhteisiin hetkiin.
Ja outoa on myös, miksi joku ei halua, että perheellä on yhteisiä traditioita. Ne kuitenkin vahvistavat perheen yhteenkuluvaisuutta. Se yhteenkuluvaisuus on tärkeää niinä hetkinä kun jokin väistämätön kriisi kohtaa (sairaus, kuolema), koska joku kriisi jossakin vaiheessa tulee väistämättä.
Jäin miettimään tuota outoutta. Jos siis outoudella tarkoitetaan epänormaalia.
Sekä minun, että mieheni lapsuudenperheissä isät eivät ole syöneet muun perheen kanssa ainakaan juhlatilaisuuksissa. Tämä on meille se normaali tapa toimia. Eli erityisesti juhlissa, mutta usein muutoinkin miehet syövät salin puolella ja naisväki ja lapset keittiössä.
Viimeksi viime viikonloppuna anoppilassa lounaalla ja vanhempieni luona kahvilla. Lounaalla appiukko ja mieheni siirtyivät ruokasaliin/olkkariin syömään. Samoin kahvit mieheni joi isäni kanssa ruokasalissa.
Joskus ennen koronaa olimme viettämässä joulua anoppilassa. Miehen sisko (jonka perheessä roolit ovat ei-perinteiset) huuteli minulle, että nyt mennään me syömään olkkariin/ruokasaliin ja miehet jääköön lasten kanssa keittiöön. No mentiin, mutta hankalaahan se oli, kun juoksin sitten auttamassa lapsia keittiössä. Mies kun päätti syödä vasta seuraavassa vuorossa appiukon kanssa kaksin.
Eikä tämä edes ole mikään vitsi.
Onko tämä jonkin uskonnollisen suuntauksen tai muun ryhmän tapakulttuuria? Syödään vuoroissa erillään, vaikka vietetään joulua yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me inhotaan kumpikin juhlia ja onneksi ei tarvitse kummankaan kotonaan sellaisia sietää. Käydään silloin tällöin ravintoloissa juhlimassa ja se riittää. Ei tarvitse kenenkään siivota ja passata ketään. Ei olisi edes autopaikkoja kotijuhlien järjestämiseen.
Parkkipaikkoja ja muiden passaamista? Miten se liittyy aiheeseen että äiti, isä ja (pienet) lapset syö kotona keskenään synttärikakkua, kun jollain perheen lapsista on synttäripäivä?
Vierailija kirjoitti:
Me inhotaan kumpikin juhlia ja onneksi ei tarvitse kummankaan kotonaan sellaisia sietää. Käydään silloin tällöin ravintoloissa juhlimassa ja se riittää. Ei tarvitse kenenkään siivota ja passata ketään. Ei olisi edes autopaikkoja kotijuhlien järjestämiseen.
No, teillä ei taida olla sitten lapsia. Onneksi. Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vähän samanlainen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Ei osallistu esimerkiksi lomien tai juhlien suunnitteluun eikä ole ikinä kartalla mistään. Ei myöskään ikinä järjestä meille mitään yhteistä, vaan kaikki jää minun harteilleni. Kieltämättä alan olla jo lopeensa kyllästynyt tähän yksipuolisen järjestelyyn, tuntuu että minä vastaan liikaa suunnittelusta ja järjestelyistä ja mies ikäänkuin tulee aina ns. valmiiseen pöytään. Auttaa ja hoitaa kyllä asioita, mutta vasta kun sanotaan mitä pitää tehdä. Asiasta keskustelu ei onnistu, vaan ottaa nokkiinsa. Jotain autismia tai narsismiako lienee?
Älkää vaan tehkö lapsia. Minä hölmö hölmö ihminen luulin, että meillä olisi erilaista, kun mies pitkään niin puhui haluavansa perheen ja lapsia. Ja kaikissa asioissa (ennen lapsia) vaikutti niin perhekeskeiseltä. Minua kaduttaa. Mutta myöhäistä on katua. Ap
Minäkin menin lankaan, mutta erosin lopulta autisti-narskusta.
Miestä ei vain kiinnosta oma perhe. Ja lapsellisena ihmisenä haluaa osoittaa sen perheelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
Miten onnistuu lapsille joulu, ilman esivalmisteluja ja suunnitteluja?
Tänäkin vuonna jouluaatto on lauantaina ja moni nainen on normaalisti töissä klo 17, jonka jälkeen käy lapset päiväkodista ja valmistaa illallisen.
Meinaako, että nainen valmistelee joulun yöllä ja lasten isä nukkuu riittävät yöunet, kun takana on niin raskas työpäivä.
Yhdessä ostellaan lahjoja toiveiden ja budjetin mukaan etukäteen. Se ei paljon vaadi. Jouluksi laitellaan laatikoita pari kuukautta etukäteen pakkaseen. Jouluruoathan ovat tosi simppeleitä, joten ei se joulun "valmistelu" poikkea tavallisesta arjesta oikein mitenkään ja kun laatikoita, torttuja ym. on laiteltu valmiiksi pakkaseen ja ostettu osin kaupasta, loppujen lopuksi joulun pyhät on helpompaa kuin tavallinen viikonloppu. Minä paistan kinkun ja käyn lasten kanssa hakemassa kuusen, puoliso laittaa sillä aikaa laatiot uuniin lämpiämään. Sitten vietetään rauhallista aikaa lasten kanssa, katsotaan kivoja jouluohjelmia ja odotellaan sovittua aikaa, jolloin lahjat saa avata. Kuusi on tietenkin koristeltu yhdessä lasten kanssa ja kanenttu lahjat komerosta sen alle odottamaan. Jouluhan on jopa normi viikonloppua rauhallisempaa niin syömisen kuin olemisen suhteen.
Tuo joulun "valmistelu" kuulostaa juuri siltä, että asiasta tehdää turhan iso ja vaikea.
Eikö tuo juuri ole sitä esivalmistelua ja jouluvalmistelua? Todella erikoinen kommentti, jolla oli kai tarkoituksena olla joku näpäytys naiselle, mutta kuitenkin itsekin on nimenomaan jouluvalmistelujen kannalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita.
Miten onnistuu lapsille joulu, ilman esivalmisteluja ja suunnitteluja?
Tänäkin vuonna jouluaatto on lauantaina ja moni nainen on normaalisti töissä klo 17, jonka jälkeen käy lapset päiväkodista ja valmistaa illallisen.
Meinaako, että nainen valmistelee joulun yöllä ja lasten isä nukkuu riittävät yöunet, kun takana on niin raskas työpäivä.
Yhdessä ostellaan lahjoja toiveiden ja budjetin mukaan etukäteen. Se ei paljon vaadi. Jouluksi laitellaan laatikoita pari kuukautta etukäteen pakkaseen. Jouluruoathan ovat tosi simppeleitä, joten ei se joulun "valmistelu" poikkea tavallisesta arjesta oikein mitenkään ja kun laatikoita, torttuja ym. on laiteltu valmiiksi pakkaseen ja ostettu osin kaupasta, loppujen lopuksi joulun pyhät on helpompaa kuin tavallinen viikonloppu. Minä paistan kinkun ja käyn lasten kanssa hakemassa kuusen, puoliso laittaa sillä aikaa laatiot uuniin lämpiämään. Sitten vietetään rauhallista aikaa lasten kanssa, katsotaan kivoja jouluohjelmia ja odotellaan sovittua aikaa, jolloin lahjat saa avata. Kuusi on tietenkin koristeltu yhdessä lasten kanssa ja kanenttu lahjat komerosta sen alle odottamaan. Jouluhan on jopa normi viikonloppua rauhallisempaa niin syömisen kuin olemisen suhteen.
Tuo joulun "valmistelu" kuulostaa juuri siltä, että asiasta tehdää turhan iso ja vaikea.
Eikö tuo juuri ole sitä esivalmistelua ja jouluvalmistelua? Todella erikoinen kommentti, jolla oli kai tarkoituksena olla joku näpäytys naiselle, mutta kuitenkin itsekin on nimenomaan jouluvalmistelujen kannalla...
Niinpä. Ja kommentoija osallistuu valmisteluihin, aloittajan tapauksessahan näin ei ollut, vaan mies ei edes vaivautunut paikalle samaan tilaan muun perheen kanssa.
Huoh. Ei pitäisi alkaa lukea tällaisia valitusketjuja ollenkaan, ja lopetankin tähän 4. sivulle.
Mistä ihmeestä te näitä lapatossuja oikein löydätte? En usko, että kaikki nämä saamattomat miehet ovat olleet kuin Dr. Jekyll/Mr. Hide, muuttuneet täysin kaikkeen osallistuneesta, kaikkea tekevästä miehestä saamattomaksi ja mistään kiinnostumattomaksi sohvareiskaksi, jota kaikkensa uhraava vaimo raahaa perässään kuin kivirekeä, uhraten samalla kaiken perheensä eteen.
Ette vain ole siinä rakkauden huumassanne huomanneet niitä piirteitä tai ajattelitte, että kyllä tuosta kouluttamalla hyvä tulee. Itse olette sänkynne pedanneet ja asiat eivät ainakaan muutu sillä, että jauhatte kärsimystänne vauvapalstalla, jossa samassa veneessä olevat komppaavat, haukkuvat miehiään ja toisin ajattelevat saavat kasan alapeukkuja.
Jos se on noin raskasta, niin erotkaa, ei teille mitään mitalia siitä tule ja lapsetkin aistivat tuollaisen. Mies vetäytyy ja äiti jäkättää ja tekee itsestään marttyyrin. Huh huh.
T. Naimisissa oleva nainen
En minäkään naisena mitään erityisiä kiksejä saa vaikkapa lasten syntyärijuhlien järjestelyistä. Siitä on aina ylimääräistä vaivaa, vaikka tekisi kaiken helpoimman kautta. Mutta tiedän, että juhlat ovat tärkeitä lapsille ja olen jotain aina järjestänyt rahatilanteen ja voimien mukaan. Lapseni ovat jo isoja. Tiedän, että lapset nyt vanhempina arvostavat sitä, että heidät huomioitiin ja itselle tuotti suurta iloa nähdä lapset tyytyväisinä.
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Ei pitäisi alkaa lukea tällaisia valitusketjuja ollenkaan, ja lopetankin tähän 4. sivulle.
Mistä ihmeestä te näitä lapatossuja oikein löydätte? En usko, että kaikki nämä saamattomat miehet ovat olleet kuin Dr. Jekyll/Mr. Hide, muuttuneet täysin kaikkeen osallistuneesta, kaikkea tekevästä miehestä saamattomaksi ja mistään kiinnostumattomaksi sohvareiskaksi, jota kaikkensa uhraava vaimo raahaa perässään kuin kivirekeä, uhraten samalla kaiken perheensä eteen.
Ette vain ole siinä rakkauden huumassanne huomanneet niitä piirteitä tai ajattelitte, että kyllä tuosta kouluttamalla hyvä tulee. Itse olette sänkynne pedanneet ja asiat eivät ainakaan muutu sillä, että jauhatte kärsimystänne vauvapalstalla, jossa samassa veneessä olevat komppaavat, haukkuvat miehiään ja toisin ajattelevat saavat kasan alapeukkuja.
Jos se on noin raskasta, niin erotkaa, ei teille mitään mitalia siitä tule ja lapsetkin aistivat tuollaisen. Mies vetäytyy ja äiti jäkättää ja tekee itsestään marttyyrin. Huh huh.
T. Naimisissa oleva nainen
Ihmiset muuttuvat.
T. Eronnut nainen
Miksi täällä jankataan joulusta, kun aloittajan ongelma on ne tavalliset tiistait ja lauantait?
Alue: Aihe vapaa
Ei kenenkään tarvitse osoittaa yhtään mitään, kun ne lapset kyllä ymmärtää, jos/kun vanhempi käyttäytyy heitä kohtaan huonosti ja purkaa omaa pahaa oloaan heihin. Ei lapset ole mitään tyhmiä.